Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i Kolmaspäivy Serota 17.06.2015 ÔÔ Kaupunki karjalaisittain s.4 Karjalan Rahvahan Liitto rupesi toteuttamah uutta Kaupunki karjalaisittain -projektie. Projekti on omissettu Oma Pajo -kuoron 25-vuotispäivällä ta šen tarkotukšena on levittyä karjalaisie lauluja Petroskoin kaupunkin alovehella ta antua petroskoilaisilla enämmän tietoja karjalaisešta laulukulttuurista. Projektin yhteyveššä pietäh kolme eri tapahtumua. Yksi niistä oli flash mob trolleibussašša. ÔÔ Pitkän taibalehen enziaskelet s.7 Kezäkuun algupäivin Petroskoin linnas ruadoi etnokul tuurine luageri Nuoret vastavutah Karjalan mual. Sidä pidämäs oli kogo joukko virrallistu laitostu: Kanzallizen poliitiekan da Opastusministerstvat, Petroskoin valdivonyliopisto da Turizmukeskus. Viijen päivän aloh 25 lastu Karjalan eri piirilöispäi opastuttih karjalan, vepsän da suomen kielii. Se oli luagerin piätarkoitus. ÔÔ Luonnon helmah puhtahan tunnon kera s.9 Niin äijän tyytyväisie ihmisie Koštamuš Vuokkiniemi -tiellä et niä joka päivä. Ta vieläi lapiet, haravat ta ruhkašäkit kiäššä. Onnakko juuri šemmosella hyvällä mielellä Karel ski okatiš -virašton ruatajat ta kombinatin ošaštojen johtajat piettih Koštamuš Vuokkiniemi -tiellä supotniekan kešäkuun alušša. Kešäkuun viiješ päivä ei oltu šattumalta valittu toimehpituo varoin: še on Ekologin päivä. Veikko Pällisen Kalevala-folkloriryhmä esitti Kuittijärven rannalla vanhanaikusie loiččuja ta näytti mitein ennein vanhah karjalaiset kaimattih kalamiehie kalamatkah. Kuva: Olga Melentjeva, Oma Mua Ahvenešta erän alku, loppu šuurešta lohešta»»perintehelliseššä Uhtuon karjalaisien pruasniekašša noššettih kalamiehien lykkyö ta kostitettih kaikkie ropivolla keitetyllä makiella uuhhalla. Šivu 2.
2 «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015»» tašavalta Venyähen päivä»»petroskoissa Venäjän päivänä järješšettih juhlakulkuveh ta konsertti-mitinki. Pruasniekka alko 12. kešäkuuta Ikusen tulen luona, missä 26 volont orie levitettih Venäjän šuuren lipun. Še oli 12 metrie levyni ta nellä metrie korkie. Lipun peräššä kulkuveheh ašettauvuttih kanšalaisjärještöjen etuštajat šekä kaikki halukkahat. Pruasniekkakulku aštu Studenčeskikävelykujah šuaten. Šiitä kävekykujalla piettih šuuri konsertti, kumpaseh ošallissuttih tašavallan eri kollektiivit ta artistat. Petroskoin johtaja Galina Širšina ta Karjalan varapiämieš Juri Šabanov onniteltih keräytynehie pruasniekalla. Šamoin Karjalan toisissa kylissä ta kaupunkiloissa 12. kešäkuuta vietettih Venäjän päivällä omissettuja eri toimehpitoja. Venäjän patriotti»»karjalan radijon journalistit tultih koko Venäjän XIV Venäjän patriotti -kilpailun laureattiloiksi. Kilpailun teemana on patriottisen kašvatukšen esittämini joukkoviestimissä. Asientuntijakomiisi käsitteli Venäjän 69 subjektin 502 joukkoviestimen 1584 journalistiruatuo. Šen lisäkši enšimmäistä kertua kilpailuh tuli töitä Amerikan yhyšvalloista ta Šakšašta. Karjalan radijon journalistijen Marjana Aleksandrovan Kuolematoin rykmentti -projekti ta Tatjana Šidlovskajan Villagora-lähetyš tultih kilpailun hopiesiksi voittajiksi Mistä alkau Kotimua -nominatijošša. Venäjän patriotti -kilpailun voittajie palkitah 30. kešäkuuta Nižni Novgorodissa. Muajilman šuurin kalitta»»kešäkuun 12. päivänä Sortavalašša piettih II Karjalaini kalitta -festivali. Festivalin ohjelma oli mukava ta monipuolini. Konserttijen lisäkši piettih Kyykkä-kilpailuja ta eri muasteri-oppija. Ka tietyšti festivalin huippukohtana oli kalitta. Paikallisen Piipun piha -ravintolan keittäjät paissettih muajilman šuurimman kalitan. Šen pivuš oli yli kahta metrie, a leveyš 118 šenttie! Piiruan korissukšena oltih kuvijot ruškiešta kalašta. Pruasniekan onnekkahat vierahat šuatih šyyvvä ihmellisen kalitan. A tulijana vuotena Karjalaini kalitta -festivalin järještäjät meinatah kuččuo Guinnessin rekordien kirjan etuštajie, jotta merkitä oman šuavutukšen. Olga Pekšujeva Joka kešäkuun toisena šuovattana järještämä perintehellini Uhtuon karjalaisien juhla avuau Kalevalan piirin kanšallisien kešäpruasniekkojen vuoron. Šiih keräytyy vierahie eri puolilta Karjalua, Venäjän eri alovehilta šekä Šuomešta ta muista maista. Tämänvuotini pruasniekka oli omissettu kalaššukšella. Kalevalan šeuvuilla niin kuin ni muuvvalla Vienan Karjalašša kalaššuš on ollun kaikkina aikoina tärkeimpänä elinkeinona. Karjalaisella kala oli toisena piäruokana leivän jälkeh. Kalua pyyvvettih ympäri vuuvven käytih onkella, pyyvvettih asraimella, piettih nuottua, ryšyä, talvella piettih jiäverkkuo. Verkko oli šuosituin kalaššušvehkeh, niitä oli joka pereheššä. Kalevalan kulttuuritalon aulašša pruasniekkapäivänä avattih Ahvenešta erän alku, loppu šuurešta lohešta -näyttely, kumpani kertou kalaššušperinteheštä Uhtuošša. Šiinä kaččojat šuatih tutuštuo, mitein ennein vanhah karjalaiset kalaššettih, mimmoista kalua pyyvvettih, mimmosie kalaššušvehkehie käytettih šekä mimmosie kalaššukšeh liittyjie tapoja ta uškomukšie karjalaisilla oli. Iltapuolella pruas niekkarahvaš keräyty Runonlaulajien niemellä, missä Kuittijärven rannalla Veikko Pällisen kuoron Kalevala-folkloriryhmä esitti vanhanaikusie kalaššušlykkyloiččuja. Näillä loiččuloilla ennein vanhah kaimattih kalamiehie matkah ta kyšyttih ylivoimilta hyvyä šiätä ta kalalykkyö kalaštajilla. Pruasniekkaohjelman jatkona oltih kisat ta kilpailut. Kilpailijat näytettih nerojah verkkojen laškomisešša ta šoutamisešša šekä kilpailtih šiitä, ken rutompah puhaštau verkon kaloista, šelittäy šen ta puhkuau kalat. Naiset oltih miehillä apuna. Joukkohan še työtä ruatau: miehet puhattih kalat, naiset kuoritettih potakat ta puhaššettih luukot ta kohta ropivolla jo kiehuo pul putti šuuri pata kalakeittuo. Jokahini šai šitä maissella.»»muuta mukavua Pruasniekan ošanottajat näytettih nerojah verkkojen laškomisešša ta šoutamisešša. Šuuri pata uuhhua oli pantu kiehumah ropivolla. Makieta kalakeittuo riitti kaikilla. Kuvat: Olga Melentjeva, Oma Mua Hauki kutou hallalla, šärki šiällä lämpimällä Verekšeššä ilmašša uuhha kyllä maistuu. Pruasniekan järještäjät oli kekšitty vierahilla vielä äijän mukavua. Paikallini Kulkurit-yhtyveh ilahutti kaikkie karjalaisilla ta venäläisillä lauluilla. Kalevalataloetnokulttuurikeškukšen ruatajat oli järješšetty muasteri-oppija ta opaššettih halukkahie luatimah šuojeluesinehie. Tavan mukah pruasniekan puittehissa piettih kyykkäkilpailut, kumpasih otettih ošua peluajat Kalevalan ta Louhen piiristä, Vieljärveštä, Petroskoista ta Piiteristä. Kilpailutulokšien mukah voittajakši piäsi Kičut-joukko Kalevalašta, toisen palkinnon šai Vieljärven joukko ta kolmannella šijalla niise oltih kalevalalaiset. Paičči kyykkäpelijä oli järješšetty vielä lentopallo- ta jalkapallokilpailuja, kumpasih yhyttih joukot Kalevalašta ta Karjalan piirilöistä. Päivällä kulttuuritalošša järješšetty juhlakonsertti keräsi täyven šalin rahvašta. Lavalla esiinnyttih Kalevalan piirin laulu- ta tanššiyhtyvehet šekä artistat Šuomuššalmešta. Ohjelman jatkona Kalevalan teatteri esitti kaččojilla Samovuara-näytelmän.
»»festivuali «Oma Mua» 17. kezäkuudu 2015 3 Nelläi hiihtändy yhtel suksel ei ole helpo ruado. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Kindahan kyläs sinä piän kuului pajuo eri kielil, suomelas-ugrilazen Suguvastavundu-festivualin rahvas ku oldu yhtytty sih. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Kinnas vuozipäivyniekku Hiihtändän jälles kilbuniekoile vie pidi kabaloija lapsi, sellittiä hernehet yhteh juodah, rakuškat toizeh, kerätä lihanpunottavu da muudu. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua»»Kindahan kyläs jo 30. kerdua piettih juumoran festivuali. Sen programmu oli luajittu eri mielien da eri maguloin myödäh.»»pruazniekku Jelena Filippova Jo huondestu myöte Kindahan kyläh rubei kerdymäh rahvastu. Mašinua, rahvastu, artistua huškuajua pruazniekkusovissah oli kylläl. Kylläl oli luajittugi pruazniekan programmah niškoi. Sen luadijat nägyy hyvin ruattih, azuttih hyvä da monipuoline ohjelmu pr uaz niek kurahvahah niškoi. Olihäi tämä Kindahan kylän juumorufestivuali, kudamale allun pani tundiettu horeograffu Viola Malmi, jo 30. kerdua pietty. Kinnas tänävuon oli vuozipäivyniekku. Uvven jällil Tämän hantuzis festivualin luadijat tahtottih azuo äijän uuttu, muuttua vähäzel pruazniekan programmu. Se heile lykysti. Jo enzimäine uvvistus sen järjeständäs oli se, ku enzi kerdua festivuali piettih Priäžän piirin administratsien da yhteiskunnallizien liittoloin vuoh. Melliččy-fondu, kudamas ruatah nuoret rahvas, täs ruavos oli edu piäs. Heijän mielii da nägemyksii festivualin piendäh niškoi sai nähtä pruaz niekas iččenäh. Pruazniekkupiän Kindahan kylä oli juattu monih aholoih da tanderih. Yhtes omua tavarua da luajilmustu myödih meigäläzet neroniekat da vie opastettih, kui sidä libo tädä voibi azuo. Rahvas, ken kehtai, ga opastuttih kudomah, savie punomah, villua kataimah da muudu ruadamah. Toizes kohtas ozutettih, kui pidäy pastua perindöllizii karjalazii piirualoi. Karjalan Kielen Koin rahvas sežo ei jiädy bokkah opastettih luadimah sul činua da pruazniekakse tuaste pastettih šipainiekkua, kudamien myöndäs suadih da suajah alalleh den gua koin nostamizeh da ruadoh. Kolmandes, kul tuu rutaloin očas (kul tuurutaloi, sanakse, vie enne pruazniekkua oli ulgonpäi pandu kundoh mualattu gruaffittiloil), kuului pajuo itämerensuomelazil kielil. Se Suguvastavundu-festivualin rahvas ihaškoitettih pruazniekan gostii omil neroloil. Suguvastavundah täl kerdua tuli artistua monis Ven an suomelas-ugrilazis tazavallois, Suomes, Eestis da Latviespäi. Muzei da kirju kyläh Ken tahtoi, ga pajatandan keskes, sai kävvä kylän muzeih. Se luajittih sille samazale ahole. Pienes kois, kudai vaste pruazniekkua vaste rubei ruadamah, ei vie äijiä ozutusvehkehty ole, ga juumoran festivuali kuvis on ozutettu hyvin. On kuvien joukos kuvua enzimäzisgi pruazniekois. Vie yksi dielo, kudai ruattih nuoret pruazniekan luadijat, on kniigu. Sidä kniigua voibi livailla da lugie muzein luo da konzu rubiet heittymäh joven randah. Sen kannet ollah puuhizet da niilöin sydämeh on kerätty Kindahan kylän tarinua, uuttu dai vahnua. Kniigu jiäy kyläh, sidä pruazniekan jälles ei oteta iäre. Kižatanderele kižuamah Oldih kyläs omat kižatanderet. Eräs oli luajittu lapsien da perehien kilboih niškoi. Toizet aiguzih niškoi. Kummu oli kaččuo, kui rahvas joukolleh suksitetah yhtel suurel suksel da vie suksitandan jälles kilbaillah kindahis. Kindahien panduu heile pidi panna čyöttö ongeh, kabaloija lapsi, luadie bumuagulehtes kezähattu, sellittiä hernehet yhteh juodah, rakuškat toizeh, kerätä lihanpunottavu, kuvata vastu. Eibo se helpo ruado ole, konzu kindahat käis ollah. Omua hyviä artistua Piälimäzel laval, kudai tänävuon oli luajittu joven rannale, oldih suuret konsertat. Tänävuon festivualin luadijat piädykauti ei ruvettu kuččumah loittozii gostii, sanottih: meil omua hyviä da nerokastu astistua on kylläl. Laval heidygi näimmö. Pruazniekku Kindahas rodih hyvä, rahvas nägyy jiädih hyväh mieleh. Toinah oli iluo lendäjes. Pruazniekkah niškoi oli luajittu siivet tuohes, kudamil suadih lendiä lapset da aiguzet. Kuva: Jegor Ruppijev Vuozipäiväkse nuoret pruazniekat luadijat azuttih kirju Kindahan tarinoinke. Kirju jiäy kyläh. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua
4 «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015»»KRL Runokilpailun voittajakši piäsi aunukšenkarjalaini Galina Kravčenko. Runokilpailun tulokšet ilmotettu Marija Kirillova Tänä vuotena Šuuren Voiton 70-vuotispäivän merkeissä Karjalan Rahvahan Liitto järješti runokilpailun, kumpasen teemana oli šota. Kaikin, ket tahottih, voitih ošallistuo tähä kilpailuh ta lukie karjalan- ta šuomenkielisie runoja šovašta, šotaveteraniloista, šovan lapšista, šovan jälkilöistä ta Voiton päiväštä. Kilpailuh otti ošua 21 ristikanšua eri puolilta Karjalua. Hyö tallennettih iččie videjolla ta lähetettih ne videjot kilpailuh. Kaikki videjot ollah KRL:n ryhmän šivulla, Vkontakte- sosialiverkošša. Kipailun ošanottajat luvettih Karjalan klassikkojen - Juakko Rugojevin ta Nikolai Lainen runoja, Karjalan Rahvahan Liiton hallitukšen johtaja Natalja Vorobei kerto, luvettih šamoin nykyaikaista runoutta Aleksandr Volkovin, Tatjana Baranovan, Valentina Libertsovan ta Valentina Saburovan runoja. Eryähät nerokkahat ristikanšat ičeki kirjutettih šota-runoja. Tämä kilpailu oli otettu vaštah ylen hyvin ta šiih yhyttih eri-ikähiset ihmiset. Nuorimmat ošanottajat ollah Kristina Petrova ta Arina Malahina Kotkatjärveštä. Tytöillä on vain viisi ta kuuši vuotta. Lukijien joukošša oli äijä koululaisie ta šamoin ni aikuhista rahvašta. Šuuret passipot kaikilla kilpailun ošanottajilla. Erikoiset kiitokšet karjalan kielen opaštajilla, ket opaššettih omie lapšie lukomah runoja oikein ta panna painon oikieh paikkah ta oikieh šanah. Voittaja valittih koko mierolla. Rahvaš kačottih ta kuunneltih runoja ta annettih oman iänen šillä lukijalla, kumpani heilä enemmän miellytti. Voittajakši piäsi aunukšenkarjalaini Galina Kravčenko. Hiän šai 34 iäntä. Kalevalalaiset koululaiset Tatjana Bel ajeva ta Ilja Tihonov šuatih 33 iäntä. Mie iče annoin oman iänen kalevalalaisilla, Natalja tunnušti, šentäh kun iče pakajan vienakši ta ylen tykkyän Vienan rahvahašta. No kilpailu on kilpailu! Vain yksi iäni ta voittajakši tuli aunukšelaini. No kuitenki kilpailun kaikki ošanottajat šuahah kiitoškirjaset, Galina Kravčenko šuau vieläi pienen lahjan Karjalan Rahvahan Liitolta kupin ta kuvan. KRL järještäy tämänmuotosie kilpailuja jatkoššaki. Kilpailun kaikki ošanottajat šuahah kiitoškirjaset. Kaupunki karjalaisittain»»uuvven projektin puittehissa Oma pajo -kuoro ošallistu mukavah flash mobih. Natto Varpuni Karjalan Rahvahan Liitto rupesi toteuttamah uutta projektie, kumpasen nimekši tuli Kaupunki karjalaisittain. Projekti on omissettu Oma pajo -kuoron 25-vuotispäivällä ta šen tarkotukšena on levittyä karjalaisie lauluja Petroskoin kaupunkin alovehella ta antua petroskoilaisilla enämmän tietoja karjalaisešta laulukulttuurista. Projektin yhteyveššä pietäh kolme eri tapahtumua. Yksi niistä oli flash mob trolleibussašša. Työpäivän jälkeh, šilloin kun tavalliset kaupunkilaiset tavallah ajetah kotihih ken šeisomalla, ken istumalla, ken paketti kiäššä, ken ikkunah kaččuon kuorolaiset nouštih trollikkah nro 2 Lyžnaja-pyšäkkehellä. Kun rahvašta trollikašša oli jo melko äijän, kuorolaiset ruvettih laulamah alušta ruvettih kakši tyttyö, šiitä muutki kuorolaiset vuorottain yhyttih laulamiseh. Oma pajo laulo Petroskoi-laulun. Še laulu on reipaš ta hyvin paššuau tähä aktijoh. Konša laulu oli laulettu kuorolaiset lahjotettih trollikan rahvahalla ta emännällä värikkähie korttija, mih oli kirjutettu laulun šanat ta tietoja Oma pajo -kuorošta. Tämä oli meijän Kuorolaiset lahjotettih trollikan rahvahalla ta emännällä värikkähie korttija, mih oli kirjutettu laulun šanat ta tietoja Oma pajo-kuorošta. enšimmäini kokemuš, kuoron ohjuaja L ubov Nikitina kerto, kaikin, ket ajettih trollikašša ylen ihmeteltih, konša myö rupesima laulamah. Yhet muheltih ta hyvällä mielin kačottih meitä, toiset ruvettih moittimah, jotta myö niin kovašti laulamma. Myö ušomma, jotta kuitenki še oli hyvä het-»»flash mob Trollikašša nro 2 Oma pajo laulo Petroskoi-laulun. Kuvat: Natto Varpuni Kuoron ohjuaja L ubov Nikitina: Rahvaš šuatih meijän positiivista energijua. ki ta rahvaš šuatih meijän positiivista energijua. Myö iče olima hyvällä tuulella ta meilä tämä flash mob oli ylen mukava as s a! Myö yritämmä käyttyä kaikkie mahollisukšie, jotta tuttavuššuttua ihmisie karjalaisih lauluih ta olemma valmehet pityä tämmösie aktijoita jatkoššaki. Projektin tulija tapahtuma pietäh Petroskoin kaupun k i päi vä nä, 27. ke šäkuu ta. Šilloin Onegajärven rantakavulla Kalaštajatnimisen veissokšen viereššä Oma pajo esittäy oman ohjelman. Šen aikana kaupunkilaiset ta Petroskoin vierahat tuttavuššutah karjalan kieleh, perintehih ta lauluih ta šamoin šuahah pienie lahjoja kuorolaisilta. Projektie kannattau Petroskoin kaupunkin h a l l i nto. Flash mob on etukäteh šuunniteltu aktijo, kumpaseh ottau ošua šuuri joukko ihmisie. Aktijon ošanottajat tullah tiettyh paikkah ta ruatah šitä, mistä hyö oli aikasemmin šovittu (tanššitah yhtehistä tanššie, lauletah, laušutah runuo ta šen šemmoista) ta aktijon jälkeh hyö lähetäh pois. Flash mobin kaččojina ollah ne, ket šattumalta piäštih täh šamah paikkah. Aktijon tarkotukšena on herättyä rahvahan kiinnoššušta.
»»kandurahvas «Oma Mua» 17. kezäkuudu 2015 5»»Eric Bruce Wilson Karjalazien delegatsii Yhtysvalloin Kongresan kirjastos Vašingtonas. Hurualpäi oigiele: Aleksei Tsikarev, Natalja Antonova, Svetlana Kol čurina, Nadežda Stafejeva da Ol ga Karlova. Keskes seizomas indeitsoin dieloloin valdivolline tiedäi da nevvoi professoru Eric Bruce Wilson. Professoru Eric Bruce Wilson, ministran abulaine/indeitsoin azieloin toimisto/yhtysvalloin Syväinazieloin ministerstvu. Nimipuu on hänen heimon nimi, mi tarkotau pystettyy neniä. Wilson on indeitsu nelländel vuitil: Nygöi Amerikas čotil pietäh 560 indeitsoin heimuo. Viizi mil l onua ristikanzua pidäy omua iččie niilöih heimoloih kuulujannu. Rezervatsielois da niilöis ymbäri eläy 1 200 000 Amerikan indeitsua. Iče heimo voi piättiä kedä voi ottua sih da mittumil siändölöil. Nygöi heimoiloil on äijiä enämbi oigevuttu migu vuozisuat enne. Prezidentu Barack Obama pidi oigiet paginat jogahizen heimonke. Heimo, olgah se suuri libo pieni, voibi ihan kohti paista valdivon federualizen halličuksenke, ilmai štuatan halličustu. Mulloi indeitsoin piettämizekse federuallizes b udžetaspäi oli annettuu kolme miljardua dollarua. Mindäh indeitsat dai karjalazet ei malteta olla kapitalistoinnu omal roindumual? Natalja Antonova Oldih karjalazet Kitua-čerokin pyhimäs kohtas, kudamua hyö pietäh ominnu roindupaikoinnu. Kandurahvahien oza: kelle rezervatsiet, kelle hyllätyt pos olkat Čeroki-rezervatsieh tulduu käimmö paikallizeh muzeih, pyörähtimmös administratsieh, huaristelimmos pihoi myö. Kazinot, hotellit, kafeet keskučču täyzi niidy. Murginakse sain syvvä zuuharijauhos pastetun krouliekkulihapalan. Sanottih, ku čerokit sidä hyviä syvväh puaksuh. Indeitsoin koit ollah toizenmoizet migu Hendersonvill-linnas, kudamas elimmö nedälin. Ei moizet raviet da bohatat. No minuu myöte, ga karjalazis hyllättylöis pos olkazis kodikulut äijiä pahembat ollah. Heimon vahniman sijahine Larri Blit löyhki meile, ku rezervatsien jogavuodehine b udžettu on 300 miljounua dollarua, hyvä vuitti kudamua on kazinon voitot. Heimon nevvosto iče voibi jagua suuriman vuitin niilöis oman rezervatsien hyväkse. Vai yhtekse čuasukse saimmo kävvä čerokin ezmäzeh yksityzeh školah. Ugodih opastujien loma-aigu, sendäh pahakse mielekse emmö nähnyh lapsii, kudamii kazvatetah da opastetah čerokin kielel. Omakieline škola on toinah piälimäine suavutus nämmil indeitsoil jälgiaijal. Škola on ilmaine lapsile. Meidy otti vastah opastai Renissa Walker, čoma pagizii naine, todeh suuri patriottu. Hänen sanelendan aigah kurkoi nouzi kulkuh. Kuibo muga: heil stuanivui avata omakieline škola, meil, karjalazil, tässäh ei. Hyö ellendetäh, ku vai školan kauti hyö suahah kazvattua čeroki-ristikanzan, a myö pyörittelemmökseh jo vuozikymmenii luaduh-erähäh, a tolkuu vähä on. Hyö vältetäh vähäl opastusmaterjualal, a meil materjualua olis jo vägi tukku. Yksityzes školas pietäh jasliloi, päivyhoiduo dai programmuopastustu. Viideh vuodessah lapsile paistah vai čerokii, sit vähäzin ližätäh anglien kieldy. No ei äijin, sendäh gu anglien kieldy on muitegi kaikkiel. Kaksitostu vuottu on se igäraja, konzu čerokin kieldy tavoitetah andua opastujile min vai voijah äijin. Ollah sidä mieldy, ku sit ijäs lapsi voibi ruveta unohtamah pienete mustoh otettuu kieldy da kiändyy suuremban kielen čurah. Školas ei ole ni yhty lastu, kudamanke kois voidas paista čerokin kieldy. Kielen andau škola, se on täkse aigua ainavo kielikohtu. Opastajat urokoin jälles jiähäh kehittelemäh opastusmaterjualoi da programmoi. Ezmäi plua nu oli luadie programmat viijendeh kluassassah, nygöi eistytäh jo edehpäi. Puaksuh avukse kučutah rahvastu kyläspäi, ket vie maltetah kieldy. Renissa Walker jo omua ruaduo myöte on varmistannuh, ku vai viijendes kluasas algajen lapset ruvetah maltamah lad d uamah virkehii, enne sidä on vai kieleh harjaitandu foneettizel da psiholougizel tazol. Sendäh ku tah-»»kitua-heimo Tom-mies talui meidy Kituačerokin pyhimih kohtih, kudamii hyö pietäh ominnu roindupaikoinnu. Tämä nygözien indeitsoin tiedoloin mugah, on mua, kudamal ei suannuh jättiä verdy, torata da tappua. Täs kitua piettih vagavat paginat, pandih pluanat, sellitettih riijat. Konzu kitua-heimuo ruvettih ajamah, hyö omien siändölöin mugah ei ruvettu panemah vastah, jätettih muan spokoi tulolazile. Ei muga ammui hyö suadih ostua se kohtu kolmes miljounas dollaras, ku jatkua sidä mustuo da sanella omas igivahnas filosoufies lapsile. Kai mua on Luadijan, ei meijän. Myö, riähkähizetrabat, suammo vai kodvazekse tulduu täl muailmal käyttiä sidä pidämäl huoldu. Mua ei ole minun, eigo sinun yksityine libo hänen. Se on kaikkien meijän, a meijän piäl Luadijan. Ku kuollou ristikanzu, nimidä suurdu pahuttu ei tule. Päinvastah, mual da luonnol tulou parembi olla meijättäh. A ku kuoltah linnut, libo hävitäh puut da mäit ristikanzan progressan aigah, kaikil tulou pahembi. Mua ilmu häviey. Sendäh myö, indeitsat, tässäh emmo malta olla kapitalistoinnu... tonet kazvattua čerokikielizen, malta pidiä kogonastu, kielel toimijua školua, askel askeles kiini. ÎÎ Loppuoza. Algu n:s 21
6 «Oma Mua» 17. kezäkuudu 2015»» rahvaskundu Kilvan voittajat suajah omah projektah niškoi 400 tuhanzin rublin kahtekse vuvvekse. Kuva: Ol ga Dubitskaja, Oma Mua»»Yliopisto Yliopiston U.M.N.I.K.:at»»Petroskoin valdivonyliopistos oli vastavus U.M.N.I.K. kilvan voittajienke Ol ga Dubitskaja U.M.N.I.K. -kilbu on tulluh jo perindöllizekse Petroskoin valdivonyliopistos. Tänävuon täh kilbah on työtty 148 projektua. Sanakse, nengoine suuri miäry projektua oli ezmästy kerdua. Projektoi vallittih kahteh vuoroh. Finualah puutui kaikkiedah 58 projektua. Niilöis voittajikse tuli 14 projektua. Nämä projektat ollah eriluaduzis opastusainehis hiimies, fiiziekas, elektrouniekas, geolougies, ekonoumiekas, liečetiijos da toizis alois. Kilvan voittajat suajah omah projektah niškoi 400 tuhanzin rublin kahtekse vuvvekse. Pidäy sanuo, ku äijät niilöis projektois ollah tärgiet ristikanzale. Net voijah avvuttua parandua ristikanzan elaigua, pienendiä tuotandon kululoi. Kilvan arvostelukundu huomai, gu kai projektat ollah korgeiluaduzet. Se ozuttau, gu nuorižo on kiinnostunnuh tiedoh da tutkimizeh. Nygöi Petroskoin valdivonyliopistoshäi on kai olot täh ruadoh niškoi.»»krl Lyhyösti projektois Ol ga Dubitskaja Ven an rahvahallizen talovuon da valdivovirran akadeemien seinis 4. kezäkuudu oli pyöryžy stola kanzallizien yhteiskunnallizien yhtistyksien rahvahih niškoi. Se oli pietty Karjalan kanzoin Fouruman hantuzis. Istundon avai Kanzallizen poliitiekan ministru Andrei Manin. Sit paginvuoron otti Ven an rahvahallizen talovuon da valdivovirran akadeemien johtai Roman Pivnenko. Tämän pyörižän stolan tagan oldih nuorižon kandurahvahien Nevond-keskuksen, Zaonežskaja koin, Puškunan šoliloin liiton da pravoslavnoin Pyhän Jumaldoman prihodan rahvas. Hyö saneltih omis projektois mi on Paginanpidäjien keskes oligi Karjalan Rahvahan Liiton johtai Natalja Vorobei. Häi kerdoi omas projektas, gu se on jo puolivälissäh. On jo luajittu Karjalan kieli viijes minuutas -kniigazet, brošuurat Oma Mua -lehtes, rynnäsmerkit Oman Muan logotiipanke. Vie piästetäh ilmah brošuurat, kudualoih roih kirjutettu, mi on kyykkä da sen kižan siännöt. Vie Natalja Vorobei kučui kaikkii kyykän perehkilbah, kudai on elokuus da ozutti sportumal l at, kudamat on jo luajittu sih niškoi. Eriluaduzet čomendukset ičele da kodih. Kuva: Ol ga Dubitskaja, Oma Mua Nerokkahat nuoret»»petroskoin valdivonyliopistos on avattu perindölline opastujien ozuttelu Uvvenluadijan laboratourien dekorstuudii 2014-2015. Sit on ozutettavannu yliopastujien omil käzil luajittuu vehkehty.»»käziruado Ol ga Dubitskaja Nämmien vehkehen joukos on lipastu, pielustu, kodijallaččiit, kagluniittii, zirkaluo, torielkua, bobua, mustokniigastu. Kai nämä vehkehet on lua jittu eriluaduzes tehniekäs da eriluaduzis materjualois kangahas, nahkas, puus, voilokas, keruamiekas. On ozutettavannu äijy kuvuagi. Net kai on piirretty eriluaduzes tehniekäs (mualuamistaido, gruafikku) da eriluaduzeh tabah (nat urmortu, portriettu, ymbäristökuva). Ozuttelus sežo on lapsien potkuhouzuloi, kiärehpaidua da pluat t ua tyttölöih niškoi. Tämä lapsien sobien kollektsii on luajittu hyvyönluadijan aktsien aigah vähävarazien perehien lapsih niškoi. Niidy ruvetah jagamah linnan pruazniekas libo hyvyönluadijois pidolois. Ozuttelun keskikohtal on kaksi kost umua karjalazien kanzalline ruuttu da Jekaterina I:n sobien rekonstruktsii. Net ommeltih iče opastujat. Ylen suuri ruado on ruattu. Pieni gallerei portrietat, ymbäristökuvat, ristikanzat, elätit, kazvokset kai on sie. Kuva: Ol ga Dubitskaja, Oma Mua Nämä čomat kost umat voi nähtä Petroskoin valdivonyliopiston seinis. Kuva: Ol ga Dubitskaja, Oma Mua
»»nuorižo «Oma Mua» 17. kezäkuudu 2015 7 Pitkän taibalehen enziaskelet Viijen päivän aloh 25 lastu Karjalan eri piirilöispäi opastuttih karjalan, vepsän da suomen kielii. Se oli luagerin piätarkoitus. Kuva: jelena migunova Natalja Sinitskaja Kezäkuun algupäivin Pet roskoin linnas ruadoi et no kul - tuurine luageri Nuoret vastavutah Karjalan mual. Sidä pidämäs oli kogo joukko virrallistu laitostu: Kanzallizen poliitiekan da Opastusministerstvat, Petroskoin valdivonyliopisto da Turizmukeskus. Moizen suuren pivon pidämizeh pidäy, tiettäväine, näppih den gua olla. Enimät varat luagerin piendäh andoi Kanzallizen poliitiekan ministerstvu, se valmistigi kul tuuruprogramman lapsih niškoi. Toizekse suurin den guvuitti oli Opastusministerstvan annettu da se hommai opastundua. Viijen päivän aloh 25 lastu Karjalan eri piirilöispäi opastuttih karjalan, vepsän da suomen kielii. Se oli luagerin piätarkoitus. Luagerih tulluot lapset ollah eri-igäzet, nuorimil on 13 vuottu, vahnembat ollah školua loppemas da tuliedu ammattii miettimäs. Kai nämmä lapset omis školis opastutah ken midägi kieldy. Livvin opastujua oli viizi tyttyö, vienan karjalua tuli opastumah nelli hengie, saman verran vepsälästy tyttyö, dostalit oldih suomen kielen opastujat da heidy oli enimite. Monenluadustu tieduo karjalazis, vepsäläzis da suomelazis Veškelyksen školan yhtendentostu kluasan opastujat An a Loginova da Al ona Popova hyvin tietäh karjalan kieldy, kuduadu heijän školas opastutah kai lapset. Muga piätimmö, ku tahtozimmo tulla opastumah Petroskoin valdivonyliopistoh školan loppiettuu. Meil oli ekskursii yliopistuo myöte da meidy se ylen äijäl miellytti. Ga mittumale tiedokunnale opimmo piästä, vie tarkah emmo tiijä, sanotah tytöt. Paiči kielen opastustu lapsile oli äijy mieldykiinnittiä luvenduo. Margarita Kemppainen saneli karjalazien ennevahnazis ruutis, rohkiembat voidih panna net piäle da tunnustua iččie 12-vuozisuan karjalazinnu. Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan piälikkö Irma Mullonen saneli lapsile paikannimilöis, saman instituutan ruadai L udmila Ivanova kerdoi karjalazien perindölöis da tavois. Karjalan kielen professoru Pekka Zaikov lugi kogonazen lektsien karjalan kieles da on valmis skype:n kauti iellehgi auttua nuorii karjalan kielen opastandas. Ildupäiväl školaniekkoi taluttih Kanzallizen da Arheolougien muzeiloih, hyö kačottih Kanzallizen teatran ozutelmua, käydih Kantele-taloih. Lapset opittih kižata karjalazien perindöllisty kriukku-kižua da higiočas tansittih yhtes Karjala-ansamblin artistoin kel. Opastujua vähembän vuotettuu Karjalan kielen opastajat, Petroskoin valdivonyliopiston ruadajat Svetlana Rudakova da Jevgenii Karakin piettih pahua mieldy, ku opastujua oli vähembä vuotettuu. Sanommo, ei tulluh tuuksilaine tyttö. Yhtelläh, nägyy, ku lapsil on mieleh kielen opastundu, nellän päivän aloh hyö aktiivizesti yhtyttih ruadoh, myö yhtes keksimmö paginaihiet, valmistimmo luagerin salbajazis ozutettavu prezentatsii kirjaine buabale, rounoku etnoluageris olii bunukku kirjuttau buabale kus oli, midä nägi da ruadoi, kerdoi Svetlana Rudakova. Vienalazet luagerin salbajazih sežo luajittih oma prezentatsii. Yhtelläh puadenelazet lapset šuorittih kodih äijiä aijemba, yksinäh takkua kandamah jäi kalevalalaine Inna Aleksejeva. Tyttö ylen hyvin lugi Valentina Saburovan runon karjalan kieleh näh. Veškelyksen školan yhtendentostu kluasan opastujat An a Loginova da Al ona Popova hyvin tietäh karjalan kieldy, kuduadu heijän školas opastutah kai lapset. Kuva: Natalja Sinitskaja, Oma Mua. Kehundat da kehoitukset Petroskoin valdivonyliopiston ammattihsuundajan ozaston piälikkö Nina Vinokurova pidi varmuttu, ku etnoluageris oli hyödyy lapsile. Olemmo kerännyh lapsien täytetyt ankietat da tiijustimmo, ku enimii luageris opastundu miellytti da hyö tahtottas jatkua yhtehisty ruaduo yliopiston kel. Kuččuzimmo teidy yhtymäh»»vahnu perindö Karjalan piälinnas Nuorižon da kul tuurukeskuksen perustehel vuvves 1992 ruadoi Škola-akadeemii. Sinne opastumah tuldih suurembis da keskimäzis kluasois opastujat lapset karjalan kaikis piirilöispäi. Erähinny vuozin opastujua akadeemies oli lähes 150 hengie. Lapset opastuttih eri ozastolois: histourien, filolougien, biolougien, muantiijon, hiimien, ekonomiekan, matemaatiekan. Opastajinnu Škola-akadeemies oldih Petroskoin korgieloin školien da Karjalan Tiedokeskuksen ruadajat. Paiči sidä lapsih oli varustettu kul tuuruprogrammu, konzu heidy taluttih teatroih, muzeiloih, hyö vastavuttih Karjalan tundiettuloin kirjuttajien, lehtimiehien kel. Allus algajen Škola-akadeemies oligi karjalan da vepsän kielien ozasto. Lapset opastuttih kielii, paikannimistyö, karjalazien da vepsäläzien perindöllistu kul tuurua da histouriedu. tiedo-praktiellizeh konferensieh. Sen voittajat yliopistoh piästes suajah kaheksa ballua ližiä omih školan lopendututkindoloih. Myö mielihyväl tahtozimmo nähtä teidy meijän opastujien joukos, sanoi Nina Vinokurova. Petroskoin yliopiston prorektoru Anatolii Lopuha kehui lapsile hyvii vaste kohendettuloi yhteseländytaloloi da kolmen tuhanden suuruttu ližävyö stipendieh, kuduadu suajah karjalan, vepsän da suomen kielen opastujat, kudamil ollah hyvät arvosanat. Häi pidi varmuttu, ku karjalan, vepsän da suomen kielen alal korgien opastuksen suannuot vältämättäh suajah hyvä ruadokohtu. Luagerin salbajazis lapset Kanzallizen poliitiekan ministran Andrei Maninan käzis suadih mustokse kupit, kudamis kolmel kielel karjalakse, vepsäkse da suomekse on kirjutettu tervehyöt, lugemistu opastettaval kielel da tovestukset Etnoluageris opastundas da sen loppiendas. Tulien kerran nämmii lapsii huavatah kuččuo etnoluagerih jo talvel loman aigah. Ylen äijäl himoittas, ku nämmis nuoris roittas Petroskoin yliopiston karjalan, vepsän da suomen kielen opastujat, kuduat lugiettas kanzalliskielizii lehtii da kačottas meijän kielil luajittuloi TV-programmoi, käydäs Kanzallizeh teatrah da tuodas omii lapsii školih kielii opastumah.
8 «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015»» elämäntiet Šyväin pyrkis koti-oulankan armahilla rantasilla Olga Melentjeva Monen talven lumet on šulettu šiitä ajašta kun Roza Mel nik (o.š. Borodkina) oli lähten kotikyläštäh Oulankašta. Ka nytki, lukusien vuosikymmenien piäštä, hiän ihan šilmät ummešša šuattais kulkie oman kylän katuja pitin ta tarkkah šanuo ken, missä talošša oli elän. Nykyjäh ainuona muissutukšena armahašta kotikyläštä on Roza Ivanovnan olohuonehen šeinällä rippuja mualauškuva vanhašta Oulankašta, kumpasen eryäš taiteilija oli mualannun naisella lahjakši. Tämä kuva myöššyttäy Rozua niih loittosih lapšušaikoih Oulankanjoven rannoilla. Aina kun kačon tuota kuvua, niin muistelen muamuo. Kuvašša näkyy kirikkö. Miun aikana kirikön paikalla oli jo klubi ta kirjašto. Šiinä klubissa mie ruavoinki ta hyvin tiesin šilloin kaikki kyläläiset. Kun meinattih pityä minih kokouš, niin miun piti joka talošša käyvä šanomašša, jotta mih aikah še pietäh. Tuošta kiriköštä još lähtie, niin enšimmäini talo oli Borodkin Jyrin talo, šiitä oli meijän talo Vieruška ta Iivo, šiitä oli Hekla-täjin talo, šiitä Lisova Dus an, Borodkin Iivanan ta Ještun akan talot. Kylä šeiso kaunehella paikalla Oulankanjoven šuušša ta kaikilla kyläläisillä oltih omat venehet. Oli vielä loššiki, šitä käytettih, konša piti lehmie tahi heposie vetyä tahikka mitänih muuta tavarua kulettua. Šotavuuvvet evakošša Roza on šyntyn Oulankašša 1937 vuotena. Tytöllä oli ikyä vajuat nellä vuotta, kun alko šota. Šilloin hyö muamoh, vanhimman čikkoh ta ämmöh kera jouvuttih jättämäh kotikylän ta lähtömäh pitkäh evakkoreissuh Arhankelin alovehella. Rozan muamo oli pakšuna ta šai šillä matalla pojan. Elämä evakošša oli kurja ta nälkähini. Poika eli vain vuuvven ajan ta kuoli Arhankelin alovehella. Vuotena 1944 pereheh tuli toini šurullini viesti, Rozan vanhin veikko Albert kuatu šovašša: Mie muissan, kun muamo kauhiešti itki ta mieki itin hänen peräh, kun varasin, jotta nyt mitänih šattuu mammalla ta hiän kuolou, kun niin äijälti itköy, Roza Ivanovna muistelou. Šamana vuotena Rozan tuatto tuli huavottunuona šovašta. Evakkoelämä alko tuntuo vähän paremmalta, kun molommat vanhemmat piäštih ruatoh: muamo ruato leipomošša, tuatto kaupašša. Šitä iellä nellän henken elatuš oli vain yhen muamon harteilla. Vuuvven piäštä Albertin kuolomašta Borodkinien pe- Roza ta Mihail on aina oltu toini toisen tukena ta apuna. Kuva: Olga Melentjeva, Oma Mua reheh šynty Fed a-poika. Šovan jälkeh pereh myöšty Oulankah. Opaštajan ammatista elämäntyö Myö niin ihaštuma kun kylätalot oltih ehienä ta myö kaikin piäsimä omih taloloih elämäh. Šovan jälkeh Oulankašša kaikin oltih karjalaiset. Šuurin oša eläjistä oli Borodkinit-šukunimellä. Koulušša kun opaštuma niin kaikin oltih Borodkinit. Myö, nuoret, hyvin puajima karjalakši ta venäjäkši, a meijän muamot pahoin šuatettih puajie venäjäkši. Myö heitä aina nakroma, a hyö toičči, jotta myö enemmän narkasima, niin vejällettih vielä mitänih mukavua šanuo. Kaikki kyläläiset elettih niin kuin šuurena perehenä Oulankašša. Roza lopetti Oulankašša šeiččemen luokkua. Vuotena 1957 neičyt šiirty elämäh Kiestinkih, missä piätti 9. ta 10. luokan ta šiitä piäsi opaštumah Petroskoin valtijonyliopistoh. Kuuv ven vuuvven piäštä yliopistošta valmistu nuori opaštaja. Yhteheš nelläkymmentä vuotta Roza Ivanovna oli ruatan venäjän kielen opaštajana kouluissa Sohjanankošella, Tunkuojärvellä ta šiitä Piäjärvellä. Ka oma karjalan kieli on aina ollun kuin palsamina šyväimellä, šamoin ni apuna työššä: Konša raja avattih, niin šuomelaiset ruvettih käymäh tiälä. Kouluššaki rikeneh käytih. Vierahat kun tullah kouluh, niin aina miun luokkah ne pannah, kun mie yksin šuatoin paissa karjalakši ta heijän kera voin paissa. Opaštujatki käytih Šuomeh ativoih. Elämäntovarissa löyty Kiestinkissä Roza Ivanovna Mihail-mieheh kera on jo yli 50 vuotta eletty yheššä. Mihail on kotosin Ukrainašta, ka kohtalo oli miärännyn niin, jotta mieš jäi elämäh Karjalah. Hyö tuttavuššuttih Kiestinkissä, minne Mihail tuli armeijanpalvelukšeh. Ajan piäštä nuoret mäntih yhteh. Heilä šynty kakši tyttyö: Galina ta Natalja. Nyt Mel nikien pariskunnalla on jo nellä punukkua ta yksi pravopunukkaki. Mel nikien pereh on elän Piäjärvellä vuuvvešta 1976. Šitä ennein hyö kotvan aikua elettih Tunkuojärvellä. Emmä ois voinun ni uškuo, jotta näin hyvissä korttieriloissa rupiemma elämäh. Nyt muistelemma niitä aikoja, kun elimä Tunkuojärvellä ta Kiestinkissä ta kun piti halot ta vejet šuaha, a täššä kaikki on. Molommat puolisot jo ušiempie vuosie on oltu pensijalla. Rozašta muitein kaikki ois nyt hyvin, ka yksi šeikka kuitenki pahottau mieltä, kun tiet ollah pahašša kunnošša ta liäkärijä on vähän. Mieli piäššä liäkärilöih rahvaš jouvutah eččimäh kyytie ta kulkomah pahoja teitä myöte konša Louheh, konša Čuupah, a konša i Kalevalah šuate. Toini kotimua Ukraina tuli Rozalla toisekši kotimuakši. Hyö rikeneh käytih mieheh kera šielä, alušta kahen, a šiitä, kun lapšet šynnyttih, niin lapšien kera. Meilä kävi niin, jotta Mihailin tuatto šovan aikana oli ollun Kiestinkissä, a miun veikko kuatu taisteluissa Ukrainan mailla. Ka meilä ei ollun mitänä tietuo, minne hänet oli hauvattu, Roza Ivanovna kerto. Monta kertua myö mieheni kera kävimä Ukrainalla hänen heimolaisien luokše. Šiitä kerran mie kyšyin muamolta, jotta hiän näyttäis miula šen pohoronkan. Mie kirjutin Moskovah, arhiivah. Šieltä vaššattih, jotta ruvettih eččimäh tietoja. Ta ajan piäštä tuli tieto, jotta veikko on hauvattu Vinnitsan alovehella Kopiševka-kyläššä. Konša Roza ta Mihail šeuruavalla kertua lähettih käymäh heimolaisien luokše ta kerrottih niillä nämä tiijot, niin ilmeni, jotta še hautaušpaikka oli ihan lähellä, noin 30 kilometrin piäššä šiitä kyläštä, missä hyö oltih. Heimolaiset hommattih meilä kyyvvin, annettih kukkie ta niin myö piäsimä veikkoni hauvalla. Velleyšhauta ta ikuni tuli oli oikein kaunehešša ta hyvin hoijetušša paikašša. Meilä kerrottih, jotta näillä paikoin piettih kovie taisteluja, äijän nuorie poikie oli kuatun šielä. Hautakiven luvettelošta löysin veikon nimenki. Mišalla nyt oikein himottais käyvä kotimualla kun ei ole jo pitkäh käynyn. Himottais käyvä muamon ta tuaton hauvalla, nähä čikkoja ta muita heimolaisie. Ka nyt emmä tiijä, piäššemmäkö konša šielä käymäh, konša šielä vakauvutah. Emmä voinun ni ajatella, jotta tuommoista tulou tapahtumah Ukrainalla. Mie muissan kun 1991 vuotena miän heimolaiset Oulušta tultih käymäh meilä. Kuččuma vielä vävyn muamon ta tuaton. Istuutuma kaikin stolah juomah kahvie, istuma ta pakasima kotvan aikua. Šiitä lopulla huomasima, kuin monta kanšua on keräytyn yhteh stolah. Istuu kuuši henkie ta viisi eri kanšua. Rupesima kaččomah: mie olen karjalaini, miun mieš on ukrainalaini, vävyn tuatto on venäläini, hänen naini on valkovenäläini ta meijän vierahat Kalevi ta Aune-Elisa ollah šuomelaiset. Šiitä miun šeukku nousi ta šano, jotta kun on hyvä mieleštä, jotta myö näin rauhašša voimma istuo kaikin yheššä, juuvva kahvie ta paissa. Pitäis luatie kaikki, jotta ei konšana enämpyä olis šotua ta rahvaš elettäis rauhašša. Šamua mieki toivoisin. Myö, kumpaset olemma šotua nähnyn, emmä muuta haluo, kun vain olis rauha muajilmašša. Roza Borodkina (vaš.) yštäväh kera opaššušvuosina. Kuva Mel nikien kuva-arhiivašta
»»yhteiskunta «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015 9 Uhtuo-nimen alkuperäštä»»joki oli antan nimen kylällä Uljana Tikkanen Piäinšeneri Aleksandr Kučin: Ruhka keräyty vuosittain ta nyt tuli aika neitralisoija še vahinko. Kuvat otettu vk.com/64parallel -nettišivuilta. Luonnon helmah puhtahan tunnon kera»»koštamukšešša piettih ekologini Puhaš aloveh puhaš omatunto -aktijo Marija Kirillova Niin äijän tyytyväisie ihmisie Koštamuš Vuokkiniemi -tiellä et niä joka päivä. Ta vieläi lapiet, haravat ta ruhkašäkit kiäššä. Onnakko juuri šemmosella hyvällä mielellä Karel ski okatiš -virašton ruatajat ta kombinatin ošaštojen johtajat piettih Koštamuš Vuokkiniemi -tiellä supotniekan kešäkuun alušša. Kešäkuun viiješ päivä ei oltu šattumalta valittu toimehpituo varoin: še on Ekologin päivä. Ta aktijon Puhaš aloveh puhaš omatunto -nimi niise kertou ičeštä. Myö piättimä herättyä häpientunnon ihmisissä, ket luajittih nämä ruhkatukut tien vierellä ta näyttyä, mitein on piettävä meččä šiivošša, Karel ski okatiš -laitokšen inšeneri-ekologi Veronika Vasiljeva kerto. Supotniekkah keräyty noin 70 henkie. Oša heistä jäi šiivuomah alovehta virašton hal lin nol lispalvelurakennukšen vierellä. A šuurin oša läksi šiivuomah Koštamuš Vuokkiniemi -tien 3,5 kilometrin pituista pätkyä: alkuan risteykšeštä Vuokkiniemeh päin kombinatin pumppuašemah šuaten. Tätä tietä kulkien myö piäšemmä Korpangayritykšen alovehella ta Aktijon aikana oli viety pois šeiččemen KamAZie ruhkua, še oli vain puoli kerätyštä ruhkašta. pit-stop-kompleksih, missä pal vel lah automattisie kuatoautoja, šelvitti kombinatin piäjohtaja Maksim Vorobjov, kumpani ohjasi supotniekkua. Kerran kevyällä myö ajoma tätä tietä myöten ta konša näkimä näitä ruhkatukkuja, niin meilä tuli oikein ikävä. Niin ni šynty ajatuš, jotta meijän pitäy šiivota tämä aloveh. Mie olen varma, jotta jokahisella meistä nyt šynty šielullini tyytyväisyš šiitä, jotta myö puhistima mečän. Toivon, jotta meijän ruatajat nyt ei ruveta vinnuamah mimmosiekana ruhkija miärättömissä paikoissa. Ruhkua keräyty niin äijän, jotta šai vain ihmetellä, mitein še ihmisillä noušou käsi vinnata kaikkie šuorah veteh ta penšahih. Ihmiset ainuoštah omin voimin ei ois pärjätty koko työn kera ta heilä apuh tuli nellä kuormauškonehta. Trasko-laitokšen kolme KamAZie vietih ruhkat kuatopaikkah. Tietyšti, šemmoni šekašorto pitäy korjata, on varma teknillisen tarkaššukšen ta laboratorijatutkimukšien ošašton piäinšeneri Aleksandr Kučin näyttäen kokonaiseh ruhkašuoho. Kaikki tämä ruhka keräyty vuosittain ta nyt tuli aika neitralisoija še vahinko. Pitäy rikenempäh järještyä šemmosie supotniekkoja, lisyäy tuottehen valmissukšen ošašton šähkömehanikko Nail Muhutdinov. Koštamuš on meijän kaupunki ta kun kerran myö iče murrotamma, niin korjata niise pitäy meijän ičen. Šen lisäkši meilä on mainijo luonto ta äijän eläimie, kumpasie tietyšti häiritäh šemmoset ruhkatukut. Kaččomatta šiih, jotta Puhaš aloveh puhaš omatunto -aktijon aikana šiivotulta alovehelta oli viety pois šeiččemen KamAZie ruhkua, še oli vain puoli kerätyštä ruhkašta. Loput kerätyt ruhkat viijäh pois lähiaikoina. Perintehellini Uhtuon karjalaisien ke šä pruasniek ka piettih 13. kešäkuuta Kalevalašša. Kotikyläni šai Kalevala-nimen 1963 vuotena tunnetun eepossan kunnivokši. Entini Uhtuo-nimi kuuluu nyt vain pruasniekan yhteyveššä. Kalevala on yksi šuurimmista Vienan kylistä. Vienan Karjalakši on tapana kuččuo Vienanmereštä Šuomeh šuate ulottuvua Karjalan pohjoisošua. Karjalan paikannimistön tutkija Denis Kuz'- min kertou täštä nimeštä omašša väitöškirjaššah. Hiän šanou, jotta Viena-nimen alkuperä jiäy hämärän peittoh, vain tietehelliseššä kirjallisuošša on muutoma tätä nimie koškija etimologija. Nykyni Pohjois-Karjalan nimityš alko vakiintuo käyttöh vašta 1800-luvun lopušša. Varhaisimpie ollah I. K. Inhan muistihpanot vuuvvelta 1896. Vašta tämän jälkeh ili 1900-luvun alušta nimityštä alettih käyttyä enemmän tahi vähemmän šiännöllisešti. Kirjallisuošša voit tavata erilaisie tämän alovehen nimivarianttija, vain ušiemmičči käytettih Arhankelin Karjala -nimityštä, mi johtuu šiitä, jotta ennein 1920 vuotta šuurin oša näistä alovehista kuulu Arhankelin gubernijah. Karjalan pohjoisošua tunnettih niise Kemin Karjala -nimellä. Pitäy vielä mainita, jotta juuri venäjänkieliseššä kirjallisuošša nimityš Valkienmeren Karjala on tavattu enšimmäisen kerran, I. Boguslavin tutkimukšešša, kumpasen nimi on Belomorskaja Karelija ili Vienan Karjala. Vielä tahtosin vähän kertuo Kalevalan entiseštä Uhtuo-nimeštä. Uhtuo oli Vienan šuurin kylä. On olomašša tietoja, jotta Keški-Kuittijärven pohjoispuolella, Uhutjoven rannikoilla karjalaiset alettih liikkuo jo 1300-luvulla. Voit olla, jotta enšimmäiset eläjät tällä alovehella oltih turkkinahkakauppiehat. Ennein karjalaisie näillä alovehilla elettih poronhoitajat saamelaiset, vain karjalaisien tultuo hyö šiirryttih vapailla pohjoisalovehilla. Paikannimistön tutkija Irma Mullonen antau šeuruavan šelitykšen Uhtuo-paikannimeštä. Uhtuon kylä on Uhutjoven rannoilla, alavirralla. Uhutjoki on mutkikaš alavirralla ta rahvaš luajittih lyhyömmän matan, ohittuan joven koverua kohtua. Šen ohituštien nimi on uhtua. Šamanmoini nimi esiintyy niise Ylä-Volgan ta Uralin lähialovehella. Näin ollen kylä šai nimeh joven mukah. Uhtuon perukkah kuulu kolme šuurta kylyä: Uhtuo, Čikša, Röhö. Vanhah Uhtuoh kuulu noin 20 kylänošua. Čikšah kuulu kolme ošua šamoin kuin ni Röhöhki. Voit olla niitä on enemmänki, vain myö emmä tiijä niitä. Ne ollah: Ajalantermä, Alapiä, Enonšuu, Huponšuo, Issakkala, Koirakomuna, Koivula, Lamminpohja, Likopiä, Kerkieš, Kormušniemi, Šavilašuo, Ryhjä, Rätylä, Hoteilan niemi, Mäntylä, Mattila, Haikonletti, Kemppasenvuara, Vuassilanpiä, Stafeila, Iutalanpuoli, Ojalanperä, Niskakoški, Partolanpiä, Pasinvuara, Soikonliete, Iknatanvuara (Čikša), Kuusiniemi (Čikša), Sippila (Čikša), Paloniemi (Mikkolä), Korkiennimemi (Röhö), Matanniemi (Röhö), Mikinniemi (Röhö). Kyläošien välillä oli voinun olla viitisenšatua metrie tahikka yli kymmenen kilometrieki. Näistä paikannimistä on miun diplomityö ta mie kerron niistä šeuravissa numeroissa.
10 «Oma Mua» 17. kezäkuudu 2015»» rahvaskundu Omembi on čomembi Aleksandr Kräkkijev Kivi lykätty, allot viertäh Loistotuulel olijat kielen uvvistajat bučkahutettih vedeh järien kiven, kudamas ruvettih leviemäh allot. Ga gu ei vai net upotettas järven syvykseh kai murdehet keinotegozen, sintietiellizen kielen käyttöhottomahton täh. Kahtu jänöidy jälles ajat, et sua ni yhty. Kenbo sidä rubieu ottamah käyttöh, konzu nygöi meigälästy on vai näppine? Segi on libunuh kurkettamah alamägeh. Vahnuspäivil olijoile vakkinastu eulo midä prižmie. Nuoret, keski-igäzet, erähät ruavastunnuotgi, kudamien syväimes ei ole liygiläžyön ydimen kybenisty, vierastetah muamankieldy, kudai ei lämmitä heijän hengie. Nikui. Ei olla ni miksenah. Vaiku juuren nimekse liygiläzinny olijoin summasti salvattu jäyhtynnyh syväin ei työny palamah roindukieleh. Vai šihineh menöy silloi-toiči. Paginakseh, parem olla virkamattah enimien pahakundozes kielimaltos da vai vierehtyö, pačkoindellakseh heijän, buito natodielo, imminkummazes sanoin iändämykses ven anke, segai kaikel levevyöl. Ei pajon huikkuandu kohtu kidua, pl ašnan panendu, kengien kulutandu loškajen kadrielis, ferezihelman huškajes higipiäs, mielikyllyzenny hihitellen festivualilois, kirkendä himuo kieleh, gu nygözes hyövynkanduperehes liygi näivöinny on n ulehtunnuh hylgävöh. Livvin kieli armas kuuluu hierus harvas. Mittuine oza on lepitty Valdivon viizahan loitoskaččoipoliitiekan kylvetty peldo aiga hyvin huobavui, työndyi kazvoh, da vil l u jo meni tähkäle ennustajien rajattomakse ilokse. Perustajien piäajatus juurdui, kaikin puolin piäzi piäle. Hos anna panna paimoin tuohine torvi vesselästi turuttamah, laput silmil ihandellen. Elänemmögo jiälautal, kudai hil l akkazin sulau? Elämätöi tiedämätöi. Mittuine oza ollou lepitty livvile, sen yksivagazile kannattajile? Ollougo sil mahto vedehizen tartuččukobrih puuttumattah pyzyö selgien vien pinnal? Voi olla kuldukulmu kasikoi kaikkii suarele suattau. Ollougo liygi varavonalazes mustas listas, puuttumas muailmallizeh Ruskieh Kniigah? Ga roinnou muga, toran jälles eulo midä kulakkoi bringuttua. Konzu on kaupat pietty, loškattu kätty, ihalmon silmis kimaldelles, harjukat juodu, sit eulo midä riähkiekseh da hädäkelluo, silmät kiiralleh, rytkyttiä. Pilvilinnoin rakendajien lugu ei huolita mennä hubelah. Ihandelijoin-utopistoin, kui italialazen Tomazo Kampanellan Päiväzen Linnan -kirjan mielikuvat, gu vierijät kivet, ei tahtota sammalduo. Kuulužu vällymieline sen tevoksen keksinyh mies ihastuksis taputtelis käzii. Merkiristikanzan tuoteh nägi päivänvalgien vuvvennu 1623. Tobjevunnuon Oma Mua -lehten jälgimäzen sivun jälgiagjas nägyy, kunnepäi on andamas kaldavuksen, mittumat randah kieliveneh on soudamas. Ga ei vai mukeldus. Kenen kätkytty liikutat, sengi i kan n oidu puret. Ei pie nikedä kipsahuttua. Sit eigo roinne muga: Nahkaine kinnas uuzi, peigoi muuri? Muaimal paistah, nygyhetkel yli 5 000 eri kieldy, kudamis on oma pagin- da kirjutusluadu, syvät histouriellizet juuret, eričukset, eroitukset toine toizis. Oigienmugazuksentäh pidäy yhtelläh huomata, gu on äijy erimerkii murdehien, kielen yhtiständäs eri mualois (Germuanii, Italii, Ispanii, Suomi i m.i.). Ga niilöin mualoin subjektiivine kogomus, iččenäzys, pädevys, elinkygy i m.i. vastuavalleh ebäilemättäh tarvičči perustamistu sinne kaikkien hyväksyttyy yhtehisty valdivollistu virrallistu kieldy. Eroituksekse toizis, Karjalal ei nikui voi kuuluo täh hinnattomah luvetteloh, minun mieles. Konzu čauhavo burhuau, gu tulihiilen piäl istujes, sit järgi vois vagavuttua havahtuoksenke tulluot emotsiet. Älä kielä kiehumas, kielä muah menemäs". Keksitty kieli pädöygo Yhtelläh ei suas olla mainičemattah kuda-midä netuas esperantokieles. Kuibo silläh? Sanatoi ristikanzu on kui kellotoi lehmy. Se on luonnollizih kieleh aluzinnuolii keinotegoine kieli, kudai oli luajittu 1880-luvul Pol šas. Se perustuu sanastuo myöte enimite romuanizih kielih. Kieliopis on lujua vaikutustu sluavilazis kielis. Sen tarkoitus ei ole korvata luonnollizii kielii, a toimie kebjiesti opastuttavannu kielenny, mi hoivendau erikielizien ristikanzoin välisty paginkygyy. Nimittuine ylikanzalline laitos ei ole ottanuh esperantokieldy virrallizeh käyttöh. Hos sil on oma paginyhteiskundu, kudai on kazvus. Valdivollistu da rahvahienvälisty kannatustu ei olluh. Puaksuh se oli kogonah kielletty libo tukehtutettu. Esperanton nygöine nimi rodiihes peittonimes Dr. Esperanto (douhturi Toivoilii), kudual pol šan jevrei silmydouhturi L.L. Zamenhof ilmah piästi kielen vuvvennu 1887. Zamenhof iče käytti ezmäi kieles vaiku nimie lingvo internacia ( kanzoinväline kieli ). Nygöi esperantuo käytetäh eri yhtevyksis: matkailus, kirjazien vaihtos, omis kerähmölöis sildukielenny eri kielen välil, yhtevyönpivos, omis himoruadolois i m.i. Esperantol on läs tuhat muamankielenny pagizijua. Suomen ezmäine esperantoyhtistys oli perustettu Jyväskyläs vuvvennu 1904. Suomes on statistillizien tiedoloin mugah vuvvennu 2011 lopus kaksi ristikanzua, kudamien muaman kielekse on pandu kirjale esperanto. Gu esperanto on keinotegoine kieli, se ei kuulu perindönmugazes mieles nimittumah kielikundah, ga ominažuksii myöte se on indojeurouppalaine. Ezmäi esperantokulgu kazvoi enembälleh Ven al da Päivännouzu Jeuroupas. Sit se levii toizih mualoih, toizele mandehilegi. Adolf Hitler da Iosif Stalin 1930-luvus lähtijen surmattih äijän esperantol pagizijua heijän ebänatsizman suunnan täh. Natsistat vihattih esperantuo sikse, gu sen kehittäi Zamenhof oli jevrei, kudai, heijän mieles, luadi kielen muailmanleviekse hajalleh olijoin jevreilöin yhtistämizeh. Stalin pidi sidä špionoin kielenny. Hänel kaikkiel kuavehtihes vigelöittäjiä vihažniekkua. Kylmy voinu toi vaigevuksii esperantoliikkehele semmite 1950- da 1960-luvul, gu mollembat ozapuolet varattih libo oldih varavozilleh esperanton käytändiä vastustajan kuhkutuksen varannu. Liikeh voimistui 1970-luvul da oli levinnyh uuzile alovehile. Tiijon lizävysty täs kieles ongurdin tiedokonehespäi. Keinotegozennu kaikile kanzoile käyttöh tarkoitettu kieli ei ole piässyh ni Jeuroupan Liiton, ni Yhtistynnyöt Rahvaskunnat yhtistyksien yhtehizekse virrallizekse kielekse. Pättävembiä kieldy on haravattah dai tulettah löydynyh. Vikse moine oza oli sille virketty jo roindusijua myöte. Erähiči vesselästi lainehtijan järven lieterandua myöte kävelles čuuzuzien šuhistes, kivyzien kirskajes, siän olles gu riesku maido, minun huomavoh karahtih nengoine igävy segasotkunägö. Sattavunnuh kajoi ei voinnuh nosta siivile. Šuštunuh, nälgävynnyh, kauhien kobras käbristynnyh, se oli tungevunnuh kallivon piiruh. Linnut ollah sruastin kovasydämellizet toine toizeh nähten. Net yhtehpalah n uokitah armottah kuolendassah voimattomua, niistiedy libo muuten eriluadustu, gu et voinne tostuakseh aijalleh sil päderäl yrrästiäkseh surmas pagoh libo julgevuo puolustamah iččie. Hos yhtenjyttymäthäi ollah ristikanzatgi puaksuh. Eriluaduzii, toizinajattelijoi, oman nägemyksenke, taguttomii, turvattomii ei suvaija. Hyö potkittavannu kur oinnu ollah herroikse tulluzien tiel. Hos oldas ainavot vagavumielizet ristikanzat, yksikai heidy tiähtätäh sentäh ennittämizeh ebäsotsiallizikse da omaluaduzikse. Ei pietä niminny. Tyhjän täyttienny vaiku. Gu tozi olis ihan toizilleh. Ilmoinijäzis aijois kahten eriluaduzen tiijontazon da tovellizuksen kaijal kujol vastah puututtuu, toivahtahes eriskummalline kolmas tovelližus. Gu yhtehizen ellendämizen tunduo ei rodei, alletah luadie arbailuloi puoles dai toizes. Jogahine vai omua huavuo täyttäy. Kolmas tovelližus viihtäy hoivasti omii dorogoi myöte. Ounahuksel häzättäjen, mollembat ozapuolet suattau omah regeh. Nenga roijahes viärät silmihnägyjät vastukohtuhinnoittelut. Gu ei tävvy tirpandua, ellendysty, tahtuo, ei ole puututtu neroniemeh, dielot voijah mennä umbimähkäh, vähäzel vönähtyttyy, näivistytäh tukkunah. Sit roih abeittau nähtä, gu kömpiškösanoil ei ole maltettu huahmoittua tävvelleh sen syväindyö. Gu piästät pahan korrele, se ruttoh nouzou orrele. Kielikogeilun čopakko ruado tarviččou laivendumattomua, tarkua toimindua. Se on gu ruv vakkahan kalan syöndiä. Hyvän kaglas kelluo ei ole. Toivotus da muanitus ollah rinnal. Huomenine tulou aijalleh, mennyzele aijale sijua ei ole. Erähien peränpidäjien piänvaivannu on vai se, mittumas vivus vediä, piästes ajamah kamahuttamah järgemyksen siiriči kohti iespäi pilkettäjiä karjalastu esperantotiähtie. Täl proidimattomal taibalehel hairahtuksis riškevynnyön rydžähtelijan aijoitellen rien jallas voi tembualduo kiveh, da riämištynnyh kieliregi riämätä muan tazale. On mečäs kaunehuttu, kuni ei lehtyöt langeta. Eheh-heh! Parembus roih, konzu käbälät oijendat da silmät salbuat. Igälangan katkettuu kapsahtan toizile ilmoile mennyzien roinduperän edeh Anuksen aižat ottajannu liygiläzenny, perävyttymänny armahas muamankieles. Ei ole midä hyväs dielos huigaillakseh. Eččimättäh riidua, unohtamattah petiššiä, raden n al rabevuin purgamah syväimen syviä tuskua omah kielen nähten. Kui nikui, a oppizin pidelläkseh endizii nägemyksii muankamaran kieleh näh. Levon očal hyrhettäi väkkeli ei kiäny, tuulten pohjazes. Viippua sille käil da pyhki suudu. Pienes hierus mäil On priiččua suurdu. Jo ammussah on pandu mustoh: Ei pannahes sormikkahat nahkazien kindahien piäle. Pahal hengel voi olla an helin rožat. Parahakse tundujas mielikuvas rodieu paradoksu. Virduvezi vedäy. Aldoine vieröy pitkin randua. Ei sua arvata, kudamile kohtazile liygiangelut on kirbuomas peränpidäjien ohjavol. Vuottua da tavata on yhten pahehut. Samua ebävarmustu tundou muanruadai, kudai kylvökomšu kaglas, jo kai kezändöt kylvänyh rugehel, seizou pellon piendarehel, ebävarmu vil l avundas. ÎÎ Loppuoza. Algu n:lois 21-22
»»šanašuari Liuhu «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015 11 Veikko Pällinen Kešäkuun alušša, koivun lehen hiirenkorvalla ollešša, Kuitin ympärillä olijissa erälampiloissa kutou šärki. Muutomana vuotena Jyvyälahen Šimana ta hänen nuapuri Huotari kevätettih Hukkalammilla. Yhtenä huomenekšena kylän rannašta läksi veneh Kortelahta kohti, mi on Jyvyälahen vaštapiätä. Šieltä aivan ojanšuun viereštä läksi kiemurtelomah kinttupolku kohti Hukkalampi šuunnillah Jyvyälahen ta Alajärven puolivälih. Šinne miehet nytkin matattih tuohikesselit šeläššä. Pari kertua hyö oli jo käytetty veješšä verkkojah ta ryšyäh. Šuolahki oli jo karttun jonkun verran kalua. Kalakorvot vuotti kalakylyššä lammin rannalla. Vanhan karjalaisen tavan mukah kevätkala šuolattih paikan piällä ta šiitä rekikelillä kuletettih kotih. Aina on Karjalan korvešša kalua riittän. Tultuo kylyn luo Huotari avasi oven. Kohta miehen kašvojen ilme muuttu: šiinä kuvaštu šuuriki ihmettely. Mitä šie niin ihmettelet? kyšy Šimana. Onkohan tuo meččähini kopoššin korvoja, piätteli Huotari. Johan on kumma! Šimanaki kurkisti ovešta ta jatko: Kačoš konnua, tiälä on ollun kakšijalkani vieraš. Tutkittuo pihamuan jälet tultih miehet johtopiätökšeh, min Huotari ilmasi: Hyvä rahvaš tiijon työntäy, a pahanruataja tulou toisenki kerran. Kovottuo pyyvvykšet miehet šiivottih ta šuolattih kalat korvoloih. Hyvän kalaro- kan šyötyö hyö myöššyttih kotihis. Šeuruavana huomenekšena miehet oltih kämpän luona jo ennein kukonkiekuntua. Ta aikanah hyö tultihki, šentäh kun kylyn pihalta parašta aikua läksi kesseli šeläššä mieš Alajärvellä päin. Vuotahan, Liuhu! karju Šimana. Mieš pöläšty. Koukkuh šitä veti aivan ičeštäh. Ka, Liuhuko še meijän kalakorvoloilla kostih käyt, virkko Huotari. Hyvät vellet. Elkyä vain tappakkua milma, moli Liuhu. Šimana avasi kesselinšuuta ta virkko: Mukulajuhla Onpa Liuhulla hyvin kala kuton, kun kesselih on hypitty ihan šuolasena. Elkyä, kukki veikot, tappakkuat milma, moli Liuhu polvisillah. Emmä tapa. Ole vain rauhašša. Emmä myö ole mitänä pahanruatajie, lauhutteli Šimana. Huotari, leikkuahan ta karši tuo hieno näre. Kohta näre oli valmis. Še pissettih miehen takin hiemojen läpi. Nyt Liuhulla oli käsissä mittua ainaki nelisen metrie. Nyt voit lähtie kotih kesselis kera, vain kerroki šielä, mitein kalat šait, miehet opaššettih Liuhuo. Erähänä päivänä oli Rannan Iivana emäntäh kera tullun šyrjänurmella heinäsuaprojen pohjie puhaštamah. Kyllä hyö pöläššyttih mečäštä ilmeštyjyä šeiväšhiemaista matkalaista. Hyö jo oltih pakoh lähöššä, vain kuultih tuttava iäni. Liuhun oli kerrottava kaikki. Molimalla hiän moli, jotta näriet otettais pois hiemoista. Mieš itki ta noitu iččieh, jotta oli tuolla tempullah šuanun ičelläh noin šuuren ijänikusen häpien. Vähän oli šiih aikah Karjalašša rosvoja. Vienakši kiänti Paron Val a»»runoutta Veikko Pällinen Lemmenkukka Lemmenkukan kolmilehen nähä kerran šain, Šehän kukoisti miula košen rannalla. Orpo kukka Vienanmuan, niin kuin neičyt moršian, Olet muistošša miula ainiaan. Lemmen lehti hiljaa šyömmehen Muistot ihanimmat avaa nuoruuteen. Rakkautta rakaš kulta. Tahton šuutelman nyt šulta, Vielä kerran šinun kanšša kokea. Kun vain kuulen oman kullan laulun heliän, Rinnaššani rakkauš taaš alkaa elpyä. Orpo kukka Vienanmuan, olet neičyt moršian, Olet muistoššani miula ainiaan. Lemmen lehti hiljaa šyömmehen Muistot ihanimmat avaa nuoruuteen. Rakkautta rakaš kulta. Tahton šuutelman nyt šulta, Vielä kerran šinun kanšša kokea. Ei še mitään, vaikka tukka huurtehešša on, Nauran, tanššin kullan kanšša niin kuin vallaton. Orpo kukka Vienanmuan, olet neičyt moršian, Šiepä rakkahin miula ainiaan. Veikko Pällinen Erähänä šykyšyisenä iltapäivänä tallasi pari mieštä polkuo, mi kiemurrellen vei Uhutjoven yläjuokšulla. Ieššä kulkija lyheläntä Koira-Väisäni pui viärillä jaloillah polun varrella kašvajua kanervikkuo. Jatkolan Heikki, tuo koiranleuka, remppasi peräššä. Heikin kieli ei kyllä ollun armahtan yhtäkänä kylän ämmyö. Niin šiinä painu peräkkäh tuo kuulusa jätkäpari. Olihan heilä kullaki oma näkö ta kuulusat tevot. Väisänen puhki ta ähki. Jotaki še hauto tuaš ajatukšissah. Kuule, Heikki! Min kylän ämmölöillä šie olet šen toisen šilmäš tipahuttan? Joo, Väsä! Et šie tiijä vielä tuotakana, jotta šehän olis liikua koreutta, još jätkällä olis pari šilmyä. Ta huomattuo Väisäsen lisyävän vauhtie hiän jatko: Kylläpä šiula tänäpiänä nuo vemmelšiäret vejetäh, kuin pirulla. Joo! Ne taitavat Koukkulan Mat ron kylynlöylyt vielä lämmittäy. Kuuluvoittelisit nyt, kuin kuuma še kyly oli. Väisänen tuhisi ta mäni. Pahotti mieltä niin vietäväšti, jotta oli antan ivualenta aihien tuolla koiranleuvalla. Ta tottahan še oli, jotta iellisenä päivänä Koukkulan Mat ro oli vetän häntä nenäštä. Mat ro, kummaista Väisänen piti mieleššäh, oli miehen šuurekši riemukši työntän hänen kylyh ta luvannun vielä tulla pešömäh šelkyäki. Kylmyä huohtajan kylyn oven avattuo oli Väisänen ymmärtän, jotta oli joutun nakrunalasekši. Tuošta Mat ron kepposešta oli vieläki jälellä katkera maku. Taival šuju. Šyyšaurinko lämmitti kešähelteisešti miehien harteita. Kuuleppaš, Väsä! Tänäpiänähän taitau olla še mukulajuhla. Mi mukulajuhla? No, še pottupäivä. Etkö šie tiijä šemmoista? Taitau olla, kun aurinko puahtau, jotta ihan šelkyä polttau. Vain eihän še ole ihmekänä. Herra Jumala! En elyässäni ole nähnyn šemmoista mänyö, jotta miehen šelkä šavuois. Häh! Ole helvetissä! hätäyty Väisänen ta alko kiskuo šeläštäh vanhua tuohikesselie, tuota kahen jätkän muruaittua. Vain eipä še kiireheššä ollun oikein lähtömäisillähki. Elä töllötä, Heikki. Auta, auta! Heiluja kesseli, niin kuin ilkivyisissäh, šavusi vain enämmän ta enämmän. Šitä še Heikkiki ihmetteli, jotta mistä še šiih tuli oli tullun. Totta kai piti auttua kaverie ta hiän ruaššalti kesselin miehen šeläštä. Käsih jiätih vain šavuojat tuohet. Kesselistä tipahti puolekši palanuoh ripakkoh kiäritty kahvipannu. Šen peräššä alko tippuo muštunehie potakkamukuloja, mit viertih polulla. Olipa še kurja, še košen korvašša juotu kahvi. Kiireheššä kiärityn kahvipannun kyleššä olija pakšu noki oli peittän allah kypenen ta šeše tämän kepposen oikieštah šaiki aikah. Šiinä miehet šeisottih huulet hörpälläh, kačellen palajua tuohikesselie, tuota niin rakašta muruaittua, min tuohissa loimusi mukulajuhlan kunnivokši iloni tuli. Vienakši kiänti Paron Val a Lemmen lehti hiljaa šyömmehen Muistot ihanimmat avaa nuoruuteen. Rakkautta rakaš kulta. Tahton šuutelman nyt šulta, Vielä kerran šinun kanšša kokea. Yštävällä Onhan aina ihanata Kuulla kullan laulavan. Šilloin šyttyy rinnaššani Rakkauten tunnelma. Olin šilloin yštäväni, Vailla viisitoista vain. Kuohukošken rantamilla Enši šuukon šulta šain. Nytkin olet niin kuin šilloin Šama nuori hurmaava. Niin kuin ruušu koškenrannan Vielä aina kukoistat.
12 «Oma Mua» 17. kešäkuuta 2015 Arbua Kakši purjehta rinnakkah ikäh kulkou, eikä toini toista niä. Uhut (Korvat)»» joudoaigu»»mitä? Konša? Missä?»»Hyvittelemmö! Karjalan Kanzalline muzei. Oigien puolen saldatat ozuttelu 4.10. s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. t o i n a r g i p y h ä pä i v y 10.00 18.00 ÎÎ Adressi: Leninan lagevo, 1 ÎÎ Telefon: 76-94-79. Kiži-muzei. Kus arbaitus eläy? 28. 06. s u a h Karjalazele da vepsäläzele arbaituksele t o i n a r g i p y h ä pä i v y omistettu ozuttelu. 10.00 18.00 ÎÎ Adressi: Fedosovan piha, 19. ÎÎ Telefon: 79-98-76. Linnan ozutteluzualu. Muailman sada kummua 12. 07. s u a h National geographic-, GEO-, Scientific American-, Outdoor Life -žurnualoin parahien fo- t o i n a r g i p y h ä pä i v y tokuvien ozuttelu. 12.00 19.00 ÎÎ Adressi: Leninan prospektu, 26. ÎÎ Telefon: 78-16-50. Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 18. kezäkuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal. Vedäjänny Marija Filatova Ô Ô «Hanuri, kynä ja perhesalaisuudet». Toimittajan, kirjuttajan da kiändäjän Johannes Hidmanan mustokse. Luadinuh Reino Rugojev. Suomen kielel. Ô Ô «Vauktan vesin starinad». Runoniekku Valentina Lebedeva. Luadinuh Marija Filatova. Vepsän kielel. Ô Ô «Kristinuskon ABC». Keski-iän kriisi. Vedäjänny pastoru Pentti Smeds. Suomen kielel. Programmois on ven'ankieline tekstukiännös.»»siänennustus Karjalaine suarnu 2015 Karjalan Rahvahan Liitto Karjalan Kanzallizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel 20. kylmykuudu 2015 Priäžän kyläs rubieu pidämäh Karjalaine suarnu -fesitvuali-kilbua. Sen tarkoituksennu on kehittiä da säilyttiä karjalan kieldy, livuttua lapsii da nuorii kielen opastukseh da käyttämizeh. Festivuali-kilbah voijah yhtyö lapset da nuoret, kuduat maltetah karjalan kieldy (yksitellen, vahnembien da omahizien kel), školien da päivykodiloin lapsien joukot, ližäopastustu suajat lapset, kuduat opastutah karjalan kieldy. Festivualii pietäh kolmes nominatsies: Rahvahan suarnu (ozutukset karjalan rahvahan suarnoin pohjal da Karjalan tazavallas eläjien kandurahvahien perindöliizien suarnoin pohjal, kuduat on kiännetty karjalakse); Karjalan eeposat (omistettu Kalevala-eeposan 180-vuozipäiväle); Karjalaine mozaikku (šuutkakkahat ozutukset, jeralašat, nygyaigazet histouriet). Festivualilazet ozutetah omii ozutuksii (yksittäin libo joukolleh) karjalan kielel nominatsieloin mugah. Ven ankielizii ozutuksii sežo otetah festivualih, ga arvostusjoukko niidy ei arvosta. Arvostusjoukko kaččou karjalan kielen tazuo, suarnan omaluaduvuttu, ozuttelijoin artistoin neruo. Festivualih yhtynyöt suajah lahjakse karjalanda ven ankielisty literatuurua, joga nominatsies voittajat suajah erillizet lahjat. Festivualih yhtyjes pidäy kirjuttua zajavku, kuduah pidäy kirjuttua ozutuksen nimi, nominatsii, rodieugo se yhten ristikanzan vai joukon ozutus, joukon suurus, lapsien roindupäivät, kuduas kluasas hyö opastutah, joukon piälikön nimi, hänen kontaktat. Zajavkat festivualih voibi työndiä adresile: Petroskoi, Titovan piha, perti 108 libo sähköpoštan kauti: natsinit@mail.ru merkil Karjalaine suarnu 2015 kylmykuun 1. päivässäh 2015. Ližätieduo: Natalja Sinitskaja, 8 8142 78 05 10 (natsinit@mail.ru) Jelena Migunova, 8 8142 78 43 91 (poroei@mail.ru) Aleftina Arhipovua onnittelemma merkkipäivällä! Toivotamma šiula tervehyttä, onnie ta elämäniluo! Olkah lykky ta mäneššyš aina šiun šeuruajina! Piäjärven Karjalaisen pirtin puolešta Lämpimät šyntymäpäiväonnittelut Gennadi Kundoz orovilla! Toivotamma šiula lujua tervehyttä, pitkyä ikyä, intuo ta lykkyö! Louhen piirin karjalaiset Huomivo! Oman Muan toimitus ottau vastah hyvittelylöi. Mustakkua hyvitellä roindupäiväl libo pruazniekal omahizii, ystävii da kolleegoi. Hyvittelyt ollah ilmazet. Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 18 /06 +8 +16 +7 +16 +7 +16 +6 +11 +9 +13 +6 +13 19 /06 +10 +17 +7 +20 +8 +18 +8 +17 +11 +17 +7 +18 20 /06 +14 +17 +13 +19 +12 +17 +11 +17 +13 +18 +10 +19 21 /06 +13 +18 +13 +18 +12 +18 +11 +10 +13 +12 +11 +16 22 /06 +13 +15 +13 +17 +12 +16 +7 +7 +8 +7 +6 +7 23 /06 +12 +14 +12 +16 +11 +17 +7 +13 +8 +14 +7 +14 24 /06 +11 +20 +10 +20 +10 +20 +8 +18 +11 +19 +9 +21 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) 78-05-10, 78-29-32 ÎÎ E-mail: omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 20. kešäkuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, 185031, Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ10-00281 Indeksi 51894 ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo 12.00. ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo 12.00 16.06.2015 ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 342 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) www.design-smi.ru On otettu: www.gismeteo.ru