LASTENLASTEN KANSSA NIZZASSA Osa 2: Monaco 9.5.2016 Olimme päättäneet lähteä käymään Monacossa viikon alun kunniaksi. Söimme aamiaisen omassa huoneistossamme ja kävelimme sitten 1 km päässä sijaitsevalle asemalle. Olin vaihtanut edellisenä päivänä kolikoita työllä ja vaivalla ( ei ollut helppoa saada niitä ravintoloista). Niinpä onnistuimme saamaan liput automaatista. Liput Monacoon maksoivat sekä eläkeläisiltä että lapsilta 3,50 eli halvalla lähti tuleva tunnin kestävä matkamme. Juna ei ollut mikään pikajuna vaan kulki hissukseen ja pysähteli tämän tästä. Nizzaan saakka reittiä ei voi kehua, mutta sen jälkeen rata kulki meren rannassa.
Tällainen rata on rakennettu ammoisina aikoina, jolloin rantatontit eivät kaiketi olleet vielä samalla tavalla arvossaan kuin nyt. Me matkailijat voimme toki kiittää silloisia suunnittelijoita hyvästä linjauksesta. Olihan se hienoa katsella merta junan ikkunasta ja toisella puolella etenkin Ezen kohdalla puolen kilometrin korkuisia jyrkkiä vuoren rinteitä. Kaunis reitti, jota voi suositella.
Monacon rautatieasema sijaitsee vuoren sisässä. Sieltä johtaa pitkä tunneli alaspäin kohti meren rantaa. Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen huomasimme olevamme ulkona paikassa, joka osoittautui olevan lähellä formula 1:n varikkoa.
Vaikka kisat ovat vasta vajaan 3 viikon kuluttua, alue alkoi jo olla valmis kisoja varten. Kadut oli aidattu kestäville metalliaidoilla ja tunnelin suussa ladottiin autonrenkaita suojaamaan mutkan ulosajoja.
Piipahdimme ensin tunnelin suulla olevassa viehättävässä pienessä kirkossa ja siirryimme sitten katselemaan kauniita maisemia rantakalliolla sijaitsevista ruusujen täyttämistä puistoista. Kelpasi sieltä katsella huvipursia ja miljoonajahteja, joita satama-alue oli täynnä. Katsomot olivat valmiina ja valtavia televisioscriinejä varten tehty kymmenien metrien korkuisia rakennelmia. Kaikkialla näkyi mitä tuleman pitää. Jalankulkijoiden elämä oli laitettu ahtaalle, mutta kyllä siellä selvittiin.
Ihailimme katseella kaukaa myös ylhäällä Monaco-Villen kalliolla sijaitsevaa ruhtinaanlinnaa Palais du Princea. Paremmat nähtävyydet olivat kuitenkin kaupungin keskustan puolella, jossa vuosisataiset upeat rakennukset, hotellit ym. kylpivät sattumoisin auringossa. Meitä onnisti ainakin tuona päivänä.
Kävelimme matkamme pääkohteeseen Monte Carlon Casinolle. Jo sivuovi antoi viitteitä siitä mitä tuleman pitää
Monte Carlon Casino ja loistoautot Aiemman omien lastemme kanssa käymämme asuntoautoreissumme ja muun tietämyksemme perusteella tiesimme, että sen eteen pysäköidään ainoastaan keskimääräistä loistokkaampia autoja. Näin oli nytkin käynyt.
En tiedä pikkupojista, mutta Bentleyt, Ferrarit, Maseratit ja Porschet kääntävät ainakin meikäläisen pään.
Piipahdimme Casinon aulassa ihailemassa sen kauneutta. Pelisaliin olisi päässyt päivälläkin, mutta onneksi seurassamme olleet alaikäiset lapsenlapsemme estivät iällään pääsymme menettämään omaisuutemme ruhtinaskunnan hyvinvoinnin tukemiseen. Aulassa meidät otti vastaan tällainen formulapirssi.
Voi vain kuvitelle millaista porukkaa tuosta aulasta kulkee päivittäin muuta kuin eläkeläisiä ja lapsia!?
Aurinkokin päätti mennä pilveen, kun lähdimme tutustumaan Casinon puistoon ja läheiseen ostoskeskukseen. Nälkähän siinä tuli loistoautoja ja muuta loistoa ihmetellessä.
Limppojen ja croissanttien jälkeen päätimme lähteä suunnitelmamme mukaisesti bussilla Ezeen. Löydettyämme poliisin opastuksella bussipysäkin jouduimme pettymykseksemme toteamaan, että edellinen bussi oli lähtenyt 15 min aiemmin ja seuraava menisi vasta 3 tunnin kuluttua. Yhteisymmärryksessä päätimme, että palaamme junalla hotelliin. Tsunami voitti illan taistelun, mutta vain vähän haavoitti sankareitamme Hotelliin päästyämme Marjatta lähti vielä illan suussa poikien toivomuksesta taistelemaan tsunamia vastaan, sillä tuuli näytti perin houkuttelevalta. Eipä aikaakaan, kun he tulivat sieltä takaisin poijaat täysin märkinä. Tsunami oli tällä kertaa yllättänyt urhoolliset taistelijat housut kintuissa. Yllätys oli ollut niin täydellinen ettei mitään ollut tehtävissä. Housujen ja paidan kanssa pärjää, mutta kenkien kuivaaminen ei sujunutkaan kovin nopeasti. Minä olin sillä välin seikkaillut netissä ja etsinyt tarjoushintaiset (tottakai ) liput Marinelandiin. Me aikuiset pulitimme noin 30 ja pojat reilut 20. Tuli siinä muutaman kympin säästö. Tuli siinä illalla vielä USA lyödyksi MM-lätkässä 3-2 noin korvakuulolla