Kunnostusojituksen vesiensuojelumenetelmät Kunnostusojitus on osa metsänkasvatusketjua turvemaiden metsissä. Ojaverkoston kunto heikkenee vähitellen ojituksesta kuluneen ajan myötä mm. ojien mataloitumism sen ja umpeenkasvun seurauksena. Kuivatustehon heikkeneminenn johtaa pohjavedenpinnan nousuun ja pahimmillaan puuston kasvutappioihin. Kunnostusojitustarpeen lisäksi tulee arvioida onko toimenpide kannattavaa ja kohdistaa ojitustoiminta vain sellaisiin metsiin joissa ojitusinvestointi parantaa metsänkasvatuksen tuottoa. Ojitus tulee ajankohtaiseksi keskimäärin 25 30 vuoden kuluttua edellisestä ojituksesta. Turvemaan metsä kunnostusojitetaan 1 2 kertaa kiertoajassa. Kunnostusojitus on vesistövaikutuksiltaan merkittävin metsätalous stoimenpide. Ojitus lisää niin kiintoaines-, ravinne- kuin humuskuormitustaa toimenpidealueilta. Suurinta S kuormitus on heti ojitusta seuraavinaa vuosina. Vesiensuojelutoimilla pyritään ehkäisemään ja hillitsemään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Vesiensuojelutoimet valitaan ainaa tapauskohtaisesti ja niihin vaikuttavat: Ojitusalueen kautta kulkevan veden määrä. Se määritetään tutkimalla miten laajalta alueelta pintavedet kulkeutuvat ojitusalueelle (valumaa alueen koko), pinnanmuodot (kaltevuus), maalaji (eroosioherkkyys) ja vesistöjen läheisyys ( pintavedet ja j pohjavedet). Pohjavesialueet jätetään ojitustoiminnann ulkopuolelle. Kunnostusojitus on suunnitelmallista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Ennen ojitusta on hankittava tarvittavat luvat ja tehtävä vesiensuojelusuunnitelma. Rajanaapure eilta on hankittava ojituslupa, jos vesiä johdetaan heidän mailleen tai niiden kautta. ELY-keskukseen on tehtävä kirjallinenn ilmoitus 60 vuorokautta ennenn ojitukseen ryhtymistä. Mikäli ojitus voi aiheuttaa vesialueen pilaantumisen on sille hankittava Aluehallintoviraston lupa. Tämä tuleee huomioidaa esimerkiksi silloin jos ojitetaan happamillaa sulfaattimailla ja on vaara että hapan huuhtouma lisääntyy. Vastuu lupaehtojen seuraamisesta on kunnostusojituksen suunnittelijalla. Tähän tietopakettiin on koottu kunnostusojituksissa ja luonnonhoidon vesiensuojeluhankkeissa yleisesti käytettyjä vesiensuojelumenetelmiää ja -rakenteita. Kartta on Suomenn metsäkeskuksen tietojärjestelmästä ja kuvat kuva arkistoista. Lisätietoja metsätalouden vesiensuojelusta löytyy mm. Hyvän metsänhoidon suositusten vesiensuojelun työoppaasta ja MetsätaloudM den vesiensuojelun kouluttajan aineistosta.
Valuma-alueen raja 2 Lietekuopat 1 Perattu oja 7 Pintavalutus 5 Pohjapadon rakennus 6 Kosteikko ja settipato 3 Laskeutusallas 3 Laskeutusallas 4 Pohjapato 8 Kosteikko
1 Perattu oja Yleensä kunnostusojitus on vanhojen ojien perkaamistaa ja mahdollisten täydennysojien kaivua. Soiden uudisojitusta ei enää tehdä. Ojitus on normaalisti toteutettuu siten, että ä kuivatus eli sarkaojien väli on keskimäärin 40 metriä. Vanhat ojat voidaan jättää avaamatta, mikäli saran keskiosan puusto on merkittävästi ojanvarsipuustoa pienempää ja harvempaa, tai saran leveys on yli 60 metriä. Tällöin uudet ojat kaivetaan vanhojen sarkojen keskivaiheille. Kuivatusojien syvyys riippuu lähinnä turvekerroksen paksuudesta ja maastonn kaltevuudesta. Pohjaveden pinnan tulisi kasvukauden aikana olla 30 50 cm:n syvyydellä maanpinnasta. Tämä saavutetaan kun kuivatusojat kaivetaan keskimäärin 60 110 cm syvyyteen. Tarpeettoman syvään kaivetut ojat vaikeuttavat kuviolla liikkumistaa ja heikentävät vesiensuojelumenetelmien käyttömahdollisuuksia. Vanhoja ojia perattaessa ojiin jätetään muutamien metrien mittaisia perkauskatkoja. Ojan pohjan kasvillisuuss hidastaa veden virtausnopeutta ja suodattaa kiintoainesta. Tarvittaessa kaivu voidaan myös jaksottaa useammalle vuodelle ja tehdä kuivana aikana. Laskuojien perkaustarve tutkitaan erikseen, eikä toimivia laskuojiaa perata. Turvekerroksen paksuus, m Kaivusyvyys s yleensä, m < 0,30 0,60-0,90 0,30-0,80 0,70-1,00 > 0,80 0,80-1,10 (Metsätalouden vesiensuojelu, Vesistökuorm mituksen vähentäminen ja seuranta hankkeen loppuraportti 2004)
2 Lietekuopat Lietekuopat ovat ojakohtaisia vesiensuojelurakenteita. Ne ovat tilavuudeltaann enimmillään 2 kuutiometrin kokoisia syvennyksiä, joihin pidättyy ojien kaivuaikana liikkuvaa,, karkeaa kiintoainesta. Lietekuoppia ei yleensä tyhjennetä niidenn täytyttyä.
3 Laskeutusallas Laskeutusaltaat ovat yleisimpiä kunnostusoj jitushankkeilla käytettyjä vesiensuojeluratkaisuja. Altaat toimivat tehokkaasti karkean kiintoaineksen puhdistamisessa. Laskeutusaltaissa veden virtausnopeus hidastuu niin, että veden mukana kulkeutuvat hiukkaset painuvat altaan pohjalle. Altaat mitoitetaan niihin kulkeutuvan vesimäärän mukaan. Altaan toimintaa t voidaan entisestään tehostaa yhdistämällää se mahdollisuuksien mukaan johonkin toiseen vesiensuojeluratkaisuun esim. pintavalutuskenttään. Altaan toimivuutta voidaan tehostaa myös m jättämällä osa altaasta laskevastaa ojasta perkaamatta, tai jättämällää se matalammaksi kuin altaaseen laskeva oja. Laskeutusaltaat poistavat heikosti ravinteita ja hienoa kiintoainesta a. Laskeutusaltaat toteutetaan siten että ne onn mahdollista tyhjentää tarvittaessa. Altaan kaivumassat läjitetään ja maisemoidaan sen verran kauas altaasta, etteivät ne kulkeudu vesien mukana takaisin. Reunat luiskataan altaan kaivusyvyys ja maalajin ominaisuudet huomioiden siten etteivät ne sorru altaaseen. Luiskan muotoilu tehdään niin, että altaaseen joutunut eläin pääsee sieltä pois.
4 Pohjapato Pohjapadoilla hidastetaan veden virtausnopeutta. Pohjapadot vähentävät ojien syöpymistä ja pidättävät pohjakulkeumana liikkuvaa karkeaa kiintoainesta. Kunnostusojituksen yhteydessä pohjapatoja käytetään sellaisissaa kohteissa joista entuudestaan onn todettu suuri syöpymisriski. Pohjapato voidaan yksinkertaisimmillaan rakentaa vierittämällä ojanpohjalle kiviä. Pohjapatoja voidaan rakentaa yksittäin tai useamman padon sarjoissa. Pohjapatoja tehdään myös esim.. kosteikkojaa perustettaessa, ohjaamaan tehokkaammin vedenkulkua kosteikkoalueelle.
5 Padonrakennus A-F Pohjapatoja voidaan rakentaa myös jo aikaisemmin ojitetuille alueille. Suomen metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeilla pohjapatoja rakennetaan osanaa laajempaaa vesiensuojelukokonaisuutta. A Padon rakennus aloitetaan luiskaamalla uoma kaivinkonetyönä.. Oja tukitaan kaivumassalla padon rakentamisen ajaksi.
B, C Ojanpohjalle padon keskivaiheille asetetaan lankusta tehty tukiseinämä.. Seinämä mitoitetaan siten että se on tarpeeksi syvällä kivennäismaassa ja seinämän reunat ulottuvat riittävän pitkälle uoman reunojen yli syöpymisen ehkäisemis eksi. Seinämää voidaan muotoillaa moottorisahalla.
D, E Suodatinkangas levitetään ojanpohjalle e lankkuseinämän ja ojaluiskien yli. Suodatinkankaan päälle asetellaan kivilouhetta kaivinkoneella. Louhetta tulee olla riittävän pitkällä matkallaa alajuoksulle päin, ettei patorakennelma pääse syöpymään. Pohjapadossa käytettävän kiviaineksen tulee myös olla riittävän suurikokoista, ettei tulvavesi vie sitä mukanaan.
F Kun pohjapato on valmis oja avataan.
6 Kosteikko ja settipato Lähes kaikki kunnostusojitushankkeilla käytettävät vesiensuojeluratkaisut ja rakenteet vaikuttavat jossain määrin veden virtausnopeuteen ja voimakkuuteen. Varsinaisiksi virtaamanhallintarakenteiksi luetaan kuitenkin ainoastaan sellaisett rakenteet, joilla on huomattavaa vaikutusta veden virtausnopeuteen ja voimakkuuteen. Tällä hetkellä käytössää olevia virtaamanhallintarakenteita ovat erilaiset padot. Kuvassa on settipato. Padot pienentävät tulvahuippuja ja ojastoissa virtaavan veden virtausnopeutta. Niidenn avulla voidaan säätää myös esim. Laskeutusaltaiden tai kosteikoiden vedenkorkeutta. Padotuss ehkäisee ojaeroosiotaa ja vähentää kiintoaineskuormitusta..
7 Pintavalutus Pintavalutus on yksi alun perin urvetuotannon vesiensuojeluun kehitetyistä menetelmistä, joita käytetään myös metsätaloudessa. Menetelmä tarkoittaa että toimenpidealueen esim. kunnostusojitusalueen, tai maanmuokkausalan vesi johdetaan käsittelemättömän alueen läpi vesistöön. Alueen pintakasvillisuus ja maanpintakerros toimivat suodattajana vedessä olevalle kiintoainekselle ja ravinteille. Pintavalutus onn vesiensuojelumenetelmistä tehokkain, sillä se poistaa tehokkaasti sekä kiintoainesta että ravinteita. Pintavalutuskentäksi soveltuu tasainen ojitettu tai ojittamaton suo tai kivennäismaanalue, jolle vesi voi levittäytyä ja virtaus hidastua. Ojitetulle alueelle kenttä perustetaan vanhoja ojia tukkimalla. Yleensä vesi johdetaan pintavalutuskentällee laskeutusaltaan kautta, kammann muotoon kaivettuja jako-ojia myöten. Mikäli kenttä on pinnanmuodoiltaan vaihteleva tai voimakkaasti viettävä, tulee oiko- ja pintavirtausten ehkäisemiseksi veden määrää ja suuntausta muokataa ojitusjärjestelyillä. Tehokkaan puhdistustuloksen aikaansaamiseksi on varottava rikkomasta pintavalutuskentän maanpintaa ja vaurioittamasta pintakasvillisuutta. Pintavalutuskentän koko tulee mitoittaa valuma-alueen mukaisesti. Suositeltava koko on vähintään 1 % yläpuolisen valuma-alueen koosta, jokaa tulisi kaivuteknisesti rajata r alle 50 hehtaarin kokoiseksi. Pintavalutuskentän suunnittelu vaatii lähes aina maaston vaaituksia kentän toimivuuden ja hyötyalan arvioimiseksi. Pintavalutuskentän yläpuolisen ojitusalueen vedenpinta ei saa nousta haittaamaan puuston kasvua. Pintavalutuskenttänä ei saa käyttää metsälain 10 mukaista erityisen tärkeäää elinympäristöä.
8 Kosteikko Kosteikkoja rakennetaan metsätalouden vesiensuojelurakenteiksi joko patoamalla tai kaivamalla. Niiden avulla pyritään vähentämään metsätaloustoimenpiteiden tuottamia kiintoaine- ja ravinnekuormituksia. Myös happamien sulfaattimaiden aiheuttamiaa happo- ja a metallikuormituksia voidaan vähentää kosteikoiden avulla. Kosteikot lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja niistä on hyötyä monille riistalajeille. Etelä-Pohjanmaalla kosteikkoja on rakennettu mm. Suomen metsäkeskuksen toteuttamilla luonnonhoitohankkeilla. Kosteikko tulisi ensisijaisesti perustaa kohteeseen joka on luontaisesti kostea, kuten tulvaherkät alueet, vanhat lammet yms. Paikan tulisi mieluiten olla sellainen että kosteikko voidaan tehdä t patoamallaa ja pengertämällä, ilman suuria maarakennustöitä jotkaa voivat aiheuttaa ravinne- ja kiintoaineshuuhtouman lisääntymistä. Kosteikon perustaminen edellyttää suunnitelmallisuutta. Suunnitteluvaiheessaa selvitetään mahdolliset ympäristön aiheuttamat rajoitteet, hankitaan tarvittavat viranomaisluvat ja maanomistajien tai vesialueen/osakaskunnan luvat. Kosteikon perustamisessa kannattaa tehdä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, esim. maatalouden ja metsästysjärjestöjen. Alla olevista linkeistä löytyy tarkempia tietojaa kosteikoiden vaikutuksista ja kosteikkosuunnittelusta. Kosteikko. fi sivustolta löytyy tietoa mm. riistakosteikkoihin liittyen.
Kosteikot metsätaloudessa selvitys: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7bb87387eb-54b0-44cb-98a0-7725e67be05d%7d/91694 Käytännön kosteikkosuunnittelu: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7b82026a72-8b6b-4ecc-a6f4-22adc373f20d%7d/54557 Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeen kotisivut: http://kosteikko.fi/