Lisää Room.11:sta? www.sley.fi/luennot/raamattu/ UT/Room/09-11EK.htm Hyvä Sisärengaslainen, Roomalaiskirjeen luvussa 11 Paavali jatkaa edelleen Israelin kohtalon pohtimista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms. voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. (Room. 11:1) Vaikka juutalaiset yleisesti ottaen hylkäsivätkin sanoman Jeesuksesta ja jäivät siksi pelastuksen ulkopuolelle, ei se kuitenkaan merkitse sitä, että Jumala olisi kokonaan hylännyt kansansa. Olihan myös niitä juutalaisia, jotka uskoivat Jeesukseen Paavali itse oli eräs heistä. Kuten usein Vanhassa testamentissa, nytkin pieni jäännös pelastuu. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen: "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni." Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä." Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. (Room. 11:2-5) Eräs Vanhan testamentin esimerkki pienestä, uskollisesta jäännöksestä on kuningas Ahabin ja profeetta Elian ajalta 800-luvulta e.kr. Kuninkaan tai ehkä ennemminkin tyyrolaisen kuningatar Isebelin johdolla kansa kääntyi palvelemaan Baal-nimistä epäjumalaa, ja Elia uskoi olevansa ainoa Jumalalle uskollinen koko maassa. Jumala kuitenkin sanoo säästäneensä itselleen seitsemäntuhatta uskollista, jäännöksen, jonka kautta Jumala voi jatkaa suunnitelmiensa toteuttamista (lue 1. Kun. 19). Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin muutenhan armo ei olisi armo. Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, niin kuin on kirjoitettu: - Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Ja Daavid sanoo:
- Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa. Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan. (Room. 11:6-9) Juutalaisten ongelma on siinä, että he ovat tavoitelleet pelastusta luottaen omiin ansioihinsa, ja ovat siksi hylänneet armon. Alunperinkin, kun Jumala valitsi Abrahamin ja hänestä polveutuvan kansan omaksi kansakseen, kyse oli armon perusteella tehdystä valinnasta, ei siitä, että Abraham olisi teoillaan ansainnut sen. Ne, jotka eivät tätä hyväksy, paatuvat. Paavali ymmärtää, että juutalaisten paatuminen on itse asiassa ennustettu jo Vanhassa testamentissa. Sekin siis omalla tavallaan kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! (Room. 11:11-12) Jumalan suunnitelmassa se, että juutalaiset hylkäsivät evankeliumin, on avannut muille kansoille mahdollisuuden pelastua. Paavalin toiminnassa Jumalan suunnitelma tuli käytännössä näkyviin siinä, että uudelle paikkakunnalle tultuaan Paavali julisti evankeliumia ensin juutalaisille, mutta kun he eivät halunneet kuulla, hän kääntyi pakanoiden puoleen. Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä. Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät. (Room. 11:13-16) Paavali ymmärtää, että hänen tehtävänsä pakanakansojen apostolina koituu lopulta pelastukseksi myös juutalaisille. Kun Jumala ottaa pakanat omikseen, herättää se juutalaisissa mustasukkaisuutta, joka lopulta johtaa heidätkin Kristuksen yhteyteen ja liittymään siihen Jumalan kansaan, jossa niin juutalaiset kuin pakanatkin uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden ja pelastuvat armosta. Paavali näkee tämän tapahtuvan jo pienessä mittakaavassa yksittäisten juutalaisten kohdalla, ja odottaa saman tapahtuvan vielä kerran koko kansan kohdalla. Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa
tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. (Room. 11:17-21) Meidät, jotka luonnostamme emme ole Jumalan kansaa, on nyt liitetty siihen. Me olemme päässeet osallisiksi Jumalan armosta, kun juutalaiset hylkäsivät sen. Se ei kuitenkaan tee meistä parempia kuin juutalaiset. Armosta meidät on pelastettu, ja jos emme pysy armossa, meidätkin katkaistaan pois, kuten tapahtui juutalaisille. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa. (Room. 11:22-24) Jumala on rakkaus, mutta hän on myös pyhä. Pyhyydessään hän on ankara niitä kohtaan, jotka kääntävät hänelle selkänsä. Lankeaminen ei tässä tarkoita yleensä synnin tekemistä, vaan Jumalan armon hylkäämistä. Siitä meitä varoitetaan. Paavali ei näe juutalaisten tilannetta toivottomana. Vaikka heidät nyt onkin katkaistu pois oliivipuusta, Jumala voi kuitenkin heidätkin vielä kerran oksastaa takaisin, ja Paavali odottaakin sellaisen ajan kerran koittavan. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä. (Room. 11:25-27) Paavali paljastaa Jumalan suunnitelmiin liittyvän salaisuuden. Kun valitut pakanat ovat pelastuneet, kääntyy koko Israel kansana Jeesuksen puoleen. Maailmanhistorian lopulla on siis odotettavissa suuri juutalaisherätys. Sitä saamme odottaa ja rukoilla. Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Te olitte ennen tottelemattomia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten tottelemattomuuden vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät. Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen. Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen. (Room. 11:28-32) Juutalaiset ovat Jumalan vihollisia, kun torjuvat evankeliumin, mutta Jumala kuitenkin rakastaa heitä yhä. Siksi
meidänkin tehtävämme on rukoilla heidän puolestaan. kaikille niin juutalaisille kuin pakanoillekin armosta. Paavali palaa vielä lyhyesti aiheeseen, josta opetti laajasti kirjeen luvuissa 1-3. Jumala on tehnyt kaikki edessään tottelemattomiksi, hänen lakinsa tuomitsee kaikki syntisiksi, jotta pelastus olisi Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen. (Room. 11:33-36) Paavali lopettaa pitkän ja monella tavalla ihmisen logiikan ja oikeustajunkin ylittävän opetuksensa juutalaisten asemasta ja Jumalan vapaasta valinnasta (luvut 9-11) Jumalan viisauden ja käsittämättömyyden ylistykseen. Pähkäiltävää Miten meidät on oksastettu jaloon oliivipuuhun? Mitä on Kristus-puun juurineste, ja miten käytännössä pääsemme siitä osallisiksi? Miten meidän ajassamme näkyy se, että Jumala ei ole hylännyt juutalaisia? Raamattuopetus: Ville Auvinen SLEYN NUORISOTYÖSSÄ TAPAHTUU Maata Näkyvissä -festarit ovat ovella Olethan, hyvä sisärengaslainen, tulossa Maata Näkyvissä -festareille. Pohjoismaiden suurin hengellinen nuorisotapahtuma kutsuu teemalla "Pelissä elämä". Elämämme on enemmän kuin peliä, se on Jumalan suurta lahjaa. Käy katsomassa tarkempi ohjelma osoitteessa www.maatanakyvissa.net.
The Road yhdessä Heinosen Juhan kanssa kiertelee Keski-Suomea 26.-29.11. Kangasniemeltä Uuraisten ja Saarijärven kautta Pielavedelle. Tarkemmin osoitteesta www.theroad.fi. Valo paljastaa Saarijärvellä 28.11. Tapahtumassa mukana the Road, HB, Juha Heinonen, Jarkko Voutilainen ja Saarijärven nuori seurakunta. Terveisin Juha Heinonen