Oksastetut öljypuuhun ja Kristukseen Jeesukseen Oksastetut Israelin kansan kantoon Raamatun mukaan Israelin kansasta jää kanto jäljelle. (Jes 6:9-13.) Pakanuudesta uuden liiton aikakaudella Jumalan tykö kääntyneet Jeesukseen uskovat ihmiset on oksastettu tähän pyhään kantoon, mikä jakeessa 13 mainitaan. Tämä siitä syystä, että ensimmäiset ihmiset uuden liiton seurakunnassa olivat pelkästään juutalaisia eli Israelin kansan jäseniä. Kaikki muut heidän jälkeensä uudestisyntyneet ihmiset ovat tulleet liitetyksi siihen seurakuntaan, mikä on ollut jo valmiina olemassa. Näin meidät on oksastettu Israelin kansan uudestisyntyneeseen pyhään jäännökseen niin kuin Paavali opetti. (Room 11:11-23) Tämä ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että myös syntyperältään Israelin kansaan kuuluvan eli Jaakobin jälkeläisen täytyy syntyä uudesti ylhäältä ja vain uudestisyntymisen kautta hän tulee oksastetuksi oman öljypuunsa runkoon. Lisäksi on syytä huomata ja tunnustaa todeksi, että se pyhä juuri, mikä kannattaa Israelin kansan pyhää uudestisyntynyttä osaa ja Jumalan tykö kääntyneitä pakanoita on Jeesus Kristus eikä Israel itse. (Room 11:11-23.) Meidät kaikki on oksastettu viinipuuhun, joka on kuva Kristuksesta. (Joh 15:1-6.) Israelin kansa ja sen pyhä uudestisyntynyt jäännös ei korvaa Kristusta välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä, vaikka meidät oksastetaan tähän uuden liiton seurakuntaan, minkä ensimmäiset jäsenet olivat syntyperältään Jaakobin jälkeläisiä ja uskonnoltaan juutalaisia. Kukaan jumalaton ei voi pelastua uuden liiton aikana syntymättä uudestaan ylhäältä eikä kukaan synny äidistään uudestisyntyneessä tilassa ja uudestisyntyneenä Jumalan lapsena. Jokaisen ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä sen jälkeen, kun on tehnyt syntiä eli tehty synti pitää saada anteeksi ja siinä samassa hetkessä syntiä tehnyt saa Pyhän Hengen asumaan sydämeensä. Pyhä Henki ei ole asunut sydämessä syntymästä asti, sikäli kuin oikein ymmärrän Raamatun sanaa ja Pyhän Hengen asumisella sydämessä tarkoitetaan samaa asiaa kuin Kristuksen asumista ihmisen sydämessä. (2Kor 13:5; Efe 3:14-17; Joh 14:14-28.) Jyväskylässä, 6. joulukuuta 2007. Sananen siitä, mihin uskon, 4.10.2007. Kirjoitan tähän väliin sen asian, mikä laskeutui sydämelleni. Me olemme siinä mielessä oksastetut Israelin kansaan, että Paavali vertaa meitä Kristuksen ruumiiseen. (1Kor 12:11-27; Room 12:4-8.) Tässä ruumiissa on sekä juutalaisia että pakanoita. Juutalaiset olivat siinä ennen pakanoita ja näin ollen olemme tulleet osaksi ruumiista vasta Israelin kansan valitun osan ja pyhän jäännöksen jälkeen. Meidän molempien pää on Kristus, mutta me olemme kaikki toinen toistemme jäseniä. Joku voi väittää vastaan ja sanoa, ettei Kristuksen ruumista eli seurakuntaa ollut ennen Jeesuksen taivaaseen menemistä kuolleistanousemisensa jälkeen. Vaikka tämä olisi totta, niin silti kaikki uskovaiset ennen Korneliusta ja hänen perhettään sekä ystäviään, olivat alkuseurakunnassa juutalaisia. Ensimmäiset pakanat oksastettiin Kristukseen ja liitettiin osaksi hänen ruumistaan eli seurakuntaa vasta kuusi vuotta juutalaisen pyhän jäännöksen oksastamisen jälkeen. (Apt 10)
Katsoipa asiaa miltä kantilta tahansa, niin Jumala on valinnut vanhan liiton aikana ensin Israelin kansan ja erottanut sen muista kansoista, ja uuden liiton aikana valinnut ensin juutalaisen pyhän jäännöksen ja erottanut sen lihallisista juutalaisista sekä kaikista muista kansoista, joten hengellinen Israel ja Jumalan seurakunta on saanut alkunsa juutalaisista. Tämä järjestys ei ulotu kuitenkaan uskon isiin Iisakiin ja Aabrahamiin ja Nooaan ja heitä edeltäneisiin patriarkkoihin, koska silloin ei vielä ollut Israelin kansaa olemassa kuin isiensä kupeissa odottamassa jälkipolvien valituksi tulemista. Tärkeintä on joka tapauksessa siis se, että Jumala valitsee pelastukseen ne, jotka hänen omiaan kaikista sukukunnista ovat riippumatta biologisesta syntyperästä. Jumala ei ole puolueellinen eli ei katso henkilöön, minkä Raamattu selvästi osoittaa puhuessaan myös pakanoista. (Room 2:12-16.) Raamatun kuvaannollisten ilmaisujen väärä kirjaimellinen ymmärtäminen voi johtaa harhaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun ajatellaan Kristusta viinipuuna ja opetuslapsia oksina hänessä. (Joh 15:1-8.) Isä on viinitarhuri ja leikkaa pois ne oksat, jotka eivät tuota hyvää hedelmää, mutta nostaa ylös jokaisen, joka tuottaa hyvää hedelmää ja puhdistaa sen, että se tuottaisi yhä enemmän hyvää hedelmää. Jos tämä vertaus olisi kirjaimellisesti ymmärrettävissä, niin silloin emme olisi Isässä Jumalassa, koska hän ei ole viinipuu. Me olemme kuitenkin sekä Isässä että Pojassa ja hän on meissä Pyhän Hengen kautta, jonka on antanut meidän sydämiimme ikuisesti siellä asumaan. (Joh 14:14-28; 1Tess 1:1; 2Tess 1:1.) Kun ajattelemme Paavalin vertausta metsäöljypuista ja jalosta eli puutarhassa viljellystä öljypuusta (oliivipuusta), niin tämä näyttäisi viittaavan siihen, että metsäöljypuut ovat pakanakansoja ja viljelty öljypuu on Israelin kansa, vaikka olemmekin oksastetut Kristukseen ja hänen ruumiissaan olemme tulleet yhdeksi Israelin pyhän osuuden kanssa. (Room 11:17-23.) Tässä vertauksessa viljellyn öljypuun juuri on Kristus ja hän on ruumisvertauksen pää, josta kaikki ruumiin jäsenet saavat alkunsa ja ravintonsa, niin ettei kukaan pysy Kristuksessa ilman Kristusta itseään, joka on kaiken pääksi seurakunnassa asetettu ja ylistetty iankaikkisesti seurakunnan Jumalaksi, aamen. (Efe 1:20-23.) Me olemme toinen toistemme jäseniä ja samaa Kristuksen ruumista, yhtä Israelin kansan pelastuneen osan kanssa. Tämä pelastunut osa on ollut olemassa ennen meitä pakanoita ja sen kanssa me olemme päässeet osalliseksi mehevän öljypuun juuresta, joka ravitsee, ruokkii ja kannattelee meitä. Riippumatta siitä, tarkoittiko Paavali viljellyllä eli jalolla öljypuulla Kristusta vai Israelin kansaa, niin olemme silti yhtä keskenämme eikä meitä pidä erottaa toisistamme vihollisuuden väliseinällä. (Efe 2:11-22.) Pelko siitä, että lopun ajan pyhien ja valittujen seurakunta olisi ennalleen asetettava Israelin pyhän jäännöksen seurakunta, on saanut jotkut sanan opettajat kääntymään voimakkaasti kaikkea juutalaisuutta korostavaa uskonnollisuutta ja uskoa vastaan: Silti he itsekin uskovat osa heistä että kaikki pakanakansat tulevat saamaan opetusta Siionin vuorelle Jerusalemiin tuhannen vuoden rauhan ajan valtakunnan aikana ja että Jumala rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät sinne tule. (Sak 14; Jes 2:1-4; 4:1-6.) On huomattava vielä se, että Herra aloittaa tuomionsa ja puhdistuksensa Israelin heimon kadonneista lampaista ja ulottaa tuomionsa sitten niihin pakanoihin, jotka ovat Jeesuksen ja Israelin kansan vihollisia. (Jes 4; 1Piet 4:13-18.) Israelin kansalla on siis hyvin merkittävä rooli peloista huolimatta myös lopun ajan profetioiden täyttymisessä ja rauhan ajan valtakunnassa, ellei tätä kaikkea sitten tulkita vertauskuviksi, jolloin Israel menettää kokonaan merkityksensä ja tulee korvatuksi uuden liiton Jumalan seurakunnalla, missä ei Israelin kansalla ole mitään jalansijaa, lukuun ottamatta sen yhden osan pelastusta, pyhää jäännöstä.
Raamatussa on vielä yksi kohta, mikä näyttäisi tukevan pakanoiden liittymistä yhteen Israelin kansan kanssa. (Jes 14) Sitähän se itse asiassa tarkoittaa, että me olemme tulleet yhdeksi myös heidän kanssaan yhdessä ja samassa Hengessä, kun olemme yhtyneet Herraan. (1Kor 6:17; 12:12,13.) Jos tätä ei haluta nähdä oksastamisena Israelin kansan hengelliseen osaan, niin se on kuitenkin yhtymistä siihen ja Israelin uskovaiset olivat siinä jalon öljypuun rungossa tai Kristuksen ruumiissa ensin liitetyt Herraan, mistä Paavali kirjoitti. (Room 11:17-23; 1Kor 12:11-27.) Tämä ei tarkoita sitä, että me liitymme ensin Israeliin ja sitten vasta Kristukseen Israelin välityksellä, mitä väärä oppi ja ymmärrys välittäjästä tarkoittaa, vaan sitä, että samalla kun joku tulee oksastetuksi Kristukseen, tulee hän liitetyksi siihen seurakuntaruumiiseen, missä juutalaiset olivat osallisena jo ennen meitä pakanoita. Sanottakoon sitä sitten millä nimellä tahansa, niin tämä on totta Jumalan, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jesaja: 14:1 Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. 14:2 Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa, ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi, ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. 14:3 Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, Vaikka tämä profetia liitettäisiin eri aikaan kuin lopun aikaan, eli esimerkiksi siihen, kun juutalaiset palasivat Juudaan Persian hallituskaudella vuosina 536 445 ekr, niin silti yllä mainittu vertauskuvien tulkinta on totta eikä ole Israelin kansan väärää korottamista välittäjän rooliin ihmisten ja Jumalan välillä. On vain yksi välimies ja hän on ihminen, Kristus Jeesus, minkä Paavali on ilmoittanut Jumalan Hengen johdossa. (1Tim 2:3-7:.) Hänet Jumala on nostanut ylös kuolleista ja korottanut kaiken pääksi seurakunnalle, Jumalan Israelille, ja tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi pyhän apostoli Pietarin opetuksen saarnan mukaan. (Apt 2:22-36.) Minun päämääräni ja itse tarkoitus ei ole se, että ihmiset uskoisivat samalla tavalla kuin minä kaikissa asioissa, sillä voin olla joissakin kohdissa erehtynyt ihminen kun olen. Minun ei ole pakko saada ihmisiä uskomaan samalla tavalla kanssani, niin etten voisi sitten itse mitään opetusta ja käsitystä jälkeenpäin muuttaa, jos se osoittautuu vääräksi. Muutan mielelläni kaikki käsitykset ja opetukset Jumalan tahdon mukaisiksi, kun ne minulle Jumalan Pyhän Hengen antaman opetuksen kautta paljastuvat sellaiseksi. Toivon tietysti, että niissä asioissa, missä uskoni on Jumalan vaikuttamaa ja hänen kirjoitetun sanansa sekä Pyhän Hengen ilmoituksen kanssa sopusoinnussa, myös muut voisivat ojentautua samaan ymmärrykseen ja sanan noudattamiseen. Näin välttäisimme turhia ristiriitoja ja kiistoja, mitkä voivat vaikeuttaa itse kunkin hengellistä kasvua ja juurtumista yhä syvemmälle Kristukseen. Niissä kohdissa toivon itse muuttavani mieltä, missä olen erehtynyt, etten eksyisi ja eksyttäisi muita kanssani, mutta oikein ymmärretyistä sanan selityksistä tahdon pitää kiinni enkä päästää niistä irti, vaikka olenkin valmis niitä kerta toisensa jälkeen uudestaan kyseenalaistamaan ja koettelemaan, kestääkö opetus Jumalan sanan ja Hengen valossa koetuksen. Yksi väärä tapa koetella asioita on tutkia, mikä merkitys jollakin tietyllä sanalla on Raamatussa ja väittää sitten, että sillä on sama merkitys jokaisessa kohdassa. Esimerkiksi leijona viittaa Jahveen (Jes 31:4; Hoos 5:14.), Israelin joihinkin sukukuntiin (1Moos 49:9; 5Moos 33:20,22; Hes 19:1-6;
Mka 5:8.), Egyptiin (Jes 30:1-8; Hes 32:2.), Assyriaan (Jes 5:26-30; Jer 50:17.) ja Babyloniaan (Jer 4:6,7; 49:19; 50:17.). Uudessa testamentissa Pietari vertaa paholaista leijonaan. (1Piet 5:8.) Jos päättäisimme, että leijona tarkoittaa kaikissa kohdissa Jahvea tai paholaista, niin siitä syntyisi aika eriskummallinen oppi. Näin ollen ei ole perusteltua myöskään se, että viinipuu tarkoittaa aina Israelia tai Jeesusta, koska molempia kuvataan viinipuuna. (Hes 15; Joh 15.) Ei ole myöskään perusteltua uskoa, että öljypuu eli oliivipuu tarkoittaa uuden liiton kirjoituksissa aina Israelia eikä se voi tarkoittaa myös Jeesusta esimerkiksi Paavalin kirjeessä roomalaisille. (Room 11:17-23.) Toisaalta tämän yksittäisen sanan käytöllä ei voida perustella myöskään vastakkaista näkemystä, etteikö Paavali voisi tarkoittaa sillä Israelia. Vastaus on löydettävä muilla keinoilla Hengen johdossa. Minulle on merkitystä ainakin sillä, että jalo öljypuu on puutarhassa viljelty oliivipuu, mikä viittaa Israeliin, koska Jeesusta ei ole viljelty mihinkään vaan hän on ollut aina olemassa. Koska metsäöljypuu eli villinä kasvava oliivipuu kuvaa pakanakansaa, niin on luonnollista olettaa saman analogian mukaan, että viljeltykin oliivipuu tarkoittaisi kansaa eikä Herraa itseään. Tästä asiasta saa tietysti olla eri mieltä ja uskoa niin kuin tahtoo, mutta toisin uskoville on annettava tilaa hengittää ja palvella Herraa puhtaalla omallatunnolla. Omaatuntoaan ja sen todistusta vastaan ei vilpitön kristitty voi elää. Jumala itse johdattakoon lapsensa näkemään, mikä on totuus tässä asiassa ja miten tulee suhtautua eri tavalla uskoviin veljiin ja sisariin. Mitä tähän kyseiseen opetukseen tulee, niin en pidä enää erehdyksenä sitä, että jokainen uudestisyntynyt on tullut oksastetuksi Israelin kansan hengelliseen osaan, koska Israelin kansan valitut ja pyhät oksastettiin ensin Kristukseen ja ensimmäinen uuden liiton seurakunta koostui pelkästään juutalaisista ei lainkaan pakanoista. On kuitenkin parempi puhua siitä, että me olemme oksastetut juutalaisten uskovien kanssa Kristukseen kuin siitä, että olemme oksia Israelissa. Itse en sellaista sanontaa koskaan käytä eikä se anna oikeutta Jeesukselle Kristukselle vaan korottaa liiaksi Israelin kansaa, missä asiassa jotkut uskovaiset ovat menneet aivan liian pitkälle. Petteri Haipola 4. lokakuuta 2007. Oksastetut Israeliin Kerron tässä artikkelissa ontuvilla vertauksilla sen, miten olemme oksastetut Kristukseen ja myös Israelin hengelliseen pyhään jäännökseen. Tärkeintä on painottaa sitä, että olemme oksastetut Kristukseen eikä sitä, että olemme oksastetut Israeliin. Seurakunta on Jumalan seurakunta eikä Israelin seurakunta. Uskovaiset ovat Jumalan omaisuutta eivätkä Israelin omaisuutta. Uskovaisen ensirakkaus on Jeesus Kristus eikä Israel. Välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä on ihminen Jeesus Kristus, ei Israel. (Jes 49:5ss; 42:6; Apt 13:48.) Jeesus Kristus on pantu valoksi pakanoille ja liitoksi omalle kansalleen, ei Israelia. Jos näissä asioissa Israel korvaa Kristuksen, niin silloin on menty vaaralliselle alueelle opettamaan toisenlaista evankeliumia, missä välittäjän rooliin astuu Israelin kansa Jeesuksen Kristuksen rinnalle, mikä on vastoin sitä, mitä kirjoitettu on. Me olemme Jumalan kansaa ja saaneet Israelin kansalaisoikeuden. (Efe 2:11-22.) Eräs Raamatun opettaja ei pidä oikeana tulkintaa, jonka mukaan pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneet uskovaiset ovat tulleet oksastetuiksi Israeliin samalla, kun meidät on oksastettu Jeesukseen Kristukseen. (Room 11:17-23; Joh 15:1-8.) Syy tähän on se, että hän näkee Israelin olevan kanssavälittäjä
Jumalan tykö Jeesuksen ohella. Emme voi pelastua, ellemme tule oksastetuksi Israeliin ja näin Israel on tullut Jeesuksen rinnalle välittäjäksi Jumalan ja ihmisen välillä. Tämä ajattelutapa on väärä. Kyse ei ole siitä, että Israel on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä samalla tavalla kuin Jeesus. Ymmärrät tämän asian siten, että ajattelet adoptiota. Meidät on adoptoitu Israelin kansaan ja olemme tulleet samalla Israelin kuninkaan eli Jeesuksen omaisuudeksi. Israelin kansa ei toimi tässä välittäjänä vaan Jeesus itse istuttaa meidät Israeliin, joka tarkoittaa Israelin kansan pyhää jäännöstä, uskovia juutalaisia. Adoptio tarkoittaa tässä kirjoituksessa sitä, ettei meistä kukaan ole luonnostaan Jumalan lapsi, jolla on Pyhä Henki syntymästään saakka, niin että Pyhä Henki tarkoittaa Jumalan Pyhää Henkeä ja Jeesusta Kristusta sydämessä asumassa. (Efe 3:14-17; Joh 14:14-28; 2Kor 13:5; Room 8:9.) Näin asian tällä hetkellä ymmärrän. Adoptio ei tarkoita sitä, ettei uuden liiton ihminen ole tullut uuden syntymisen kautta Jumalan lapseksi. Nimenomaan sillä tavalla Jumalan lapseksi tullaan: uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. (Tiit 3:5; Joh 3:3-8.) Adoptio on joidenkin Raamatun opettajien ja evankelistojen käyttämä termi siitä, miten emme luonnollisen syntyperän ansiosta tai kautta kelpaa Isälle Jumalalle vaan meidän on synnyttävä sen lisäksi vielä uudesti ylhäältä Jumalan Hengestä ja Jumalan sanan kautta. (1Piet 1:23; Jaak 1:18; Joh 3:3-8; 1:12.) Adoptiolla ei tarkoiteta tässä sitä vääristymää, jonka mukaan pakanat ovat tulleet adoptoiduiksi Israelin kansaan ja Israelin kansa on luonnostaan Jumalan lapseudessa. Sellainen tulkinta ei tee oikeutta Jumalan sanan ilmoitukselle Jumalasta, joka ei katso henkilöön tuomitessaan pakanoiden ja luonnollisen Israelin välillä. (Room 2:12-16.) On silti totta, että Jumala on valinnut luonnollinen Israelin vanhan liiton aikana ja ottanut sen omaisuuskansakseen ennen muita kansoja. (5Moos 7:6; vrt. Room 3:1,2; 9:1-5; Efe 2:11ss.) Jumala ei silti säälinyt ja armahtanut kansansa jumalattomia vaan surmasi ja tuhosi heidät samalla tavalla kuin pakanatkin, jotka epäjumalia palvelivat. (4Moos 25.) Tässä paljastuu se, että Jumala ei pelasta edes israelilaisia luonnollisen syntyperänsä ansiosta vaan tuomitsee kaikki vääräsydämiset ja jumalattomat kadotukseen, vaikka he Israelin sukukuntaa olisivat. (vrt. Jer 5:26.) Emme voi siis tulla oksastetuiksi Kristukseen ilman, että meidät samalla oksastetaan Israelin kansan pyhään ja uudestisyntyneeseen osaan. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava myös se, että syntyperäinen juutalainen tulee myös adoptoiduksi Jumalan kansaan, koska kansalaisoikeutta ei saada biologisen syntyperän vaan hengellisen uudestisyntymisen kautta. Lyhyesti sanottuna: Kun tulet oksastetuksi Jeesukseen Kristukseen, niin tulet väistämättä oksastettua myös jaloon öljypuuhun ja sen mehevään juureen, joka on Kristus. (Room 11:17-23; Joh 15:1-8 ) Öljypuu itse on kuitenkin Israelin kansa, koska Raamatussa ei käytetä Jeesuksesta nimitystä öljypuu. (Room 11:17-31; Jer 11:16; Hoos 14:7; Job 15:33; Psa 52:10; 128:3; Jes 17:6; Sak 4:3-12; Ilm 11:1-17.) Raamatussa voidaan kuitenkin käyttää vertauksissa samaa puuta tai eläintä useasta eri asiasta, joten tämä peruste ei yksin kelpaa. Viinipuu on vanhan liiton kirjoituksissa Israel, mutta uuden liiton kirjoituksessa Jeesus Kristus. (Hes 15; Joh 15;) Leijona voi olla paholainen (1Piet 5:8.), Jahve (Jes 31:4; Hoos 5:14.), Israelin jokin sukukunta (heimo) (1Moos 49:9; 5Moos 33:20,22; Hes 19:1-6; Mka 5:8.), Egypti (Jes 30:1-8; Hes 32:2.), Assyria (Jes 5:26-30; Jer 50:17.) ja Babylonia (Jer 4:6,7; 49:19; 50:17.). Totuus täytyy löytää siten muualta kuin vertauksissa käytetyistä sanoista. Tarkoitukseni ei ole korottaa Israelin kansaa sellaiseen asemaan, mikä sillä ei ole. Israelin kansa ei ole pakanoiden valo ja liitto muille kansoille. (Jes 42:6) Jeesus on. (Apt 13:47.) Jumalalle oli liian vähäistä kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat. Hän tuli valoksi ja liitoksi myös pakanoille. Näin
ollen Jeesus on liittona kaikille kansoille, niiden uudestisyntyneille kristityille, ja hän on valo pakanoille, eikä Israelin kansa ole syrjäyttänyt millään tavalla Jeesusta ainoana välimiehenä Isän Jumalan ja ihmisten välillä. (1Tim 2:3-7.) Israel ei ole edes Jeesuksen rinnalla, niin että se varastaisi osan siitä kunniasta, mikä kuuluu yksin Jeesukselle. Jesaja: 42:6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut (Jeesuksen), olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, Jesaja: 49:5 Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni - 49:6 hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. 49:7 Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut. 49:8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, 49:9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina. Jotta ymmärtäisit asian vielä paremmin, kerron yhden vertauksen lisää. Ajatellaan, että Kristukseen oksastetuksi tuleminen on sama kuin saada kaksi oikein lotossa. Tarvitset molemmat numerot tullaksesi osalliseksi voitosta. Toinen numero olet sinä itse ja biologinen kansasi, toinen numero on Israel ja sen hengellinen osa. Kun saat kaksi oikein, niin sinulla on nämä molemmat numerot omassa "rivissäsi". Israelin hengellinen osa ei toimi silloin välittäjänä Jumalan tykö, mutta ollaksesi lottovoittaja, pitää sinulla olla rivissäsi myös se mukana. Jumala on kuitenkin hän, joka sanelee, mitkä numerot rivissä pitää olla. Hän valitsee ne numerot eikä jätä valitsematta Israelin hengellistä osaa kenenkään pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneen kohdalla. Myös syntyperältään israelilainen tarvitsee nämä molemmat numerot: oman numeronsa luonnollisen Israelin jäsenenä ja vielä toisen numeron sen hengellisen osan jäsenenä, jotta olisi Jumalan kansan jäsen. Tämä siksi, ettei israelilainen synny suoraan Jumalan perheeseen vaan hänenkin on synnyttävä uudesti ylhäältä tullakseen osalliseksi uuden liiton Jumalan kansasta. Israelin kansan hengellinen osa on kuitenkin se, mihin me liitymme, kun tulemme oksastetuiksi Kristukseen. Tämä Kristuksen ruumis oli jo valmiina ennen kuin ensimmäiset pakanat kääntyivät kristinuskoon. (Apt 10.) Kaikki alkuseurakunnan alun uskovaiset olivat juutalaisia ja näin ollen sen jälkeen Kristukseen liitetyt pakanat tulivat osaksi sitä ruumista, mikä oli jo olemassa ja muodostui yksinomaan israelilaisista.
Kukaan ei siis ole Jumalan kansan jäsen luonnollisen syntyperänsä ansiosta. Raamatussa ei myöskään koroteta Israelin kansaa yli määrän. Uudessa liitossa ei ole "Israelin seurakuntaa" vaan "Jumalan seurakunta" eikä siellä puhuta "Israelin kansasta" pelastuneiden kohdalla vaan "Jumalan kansasta", johon kaikista kansoista tulee pappeja ja Jumalan lapsia. (Ilm 7:9,10.) Raamatussa on kuitenkin kerrottu, että tuhannen vuoden aikana kaikki pakanakansat virtaavat Israeliin ja Jerusalemiin saadakseen siellä opetusta. (Sak 14; Jes 2:1-4; 4:1-6.) Kristus on hallitseva pakanoita rautaisella valtikalla ja ylösnousseet pyhät tuomitsevat hänen kanssaan heitä. (Ilm 19:15; 20:4-6.) Tähän joukkoon kuuluu pappeja ja uskovia kaikista kansoista. (Ilm 5:9,10.) Maantieteellinen paikka on kuitenkin Israel ja Jerusalem, minne kansat kokoontuvat, ellei näissä kohdissa puhuta pelkästään vertauskuvallisesti ja maan päällinen hallitus onkin jotakin aivan muuta. Lainaan tähän loppuun vielä tekstiäni Ilmestyskirjan ja lopun ajan profetioiden selityksestä. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/loppu/ilmestyskirjan_selitys.pdf Se tosiasia, että tuhannen vuoden rauhan ajan valtakunta on Israelille valmistettu, ei sulje pois sitä, että Jumala on tehnyt myös pakanoista itselleen pappeja tähän kansaan kuuluviksi. (Ilm 5:9,10.) Pakanat on liitetty uskon kautta Israelin kansaan, jonka jäsenten tai minkä kansan vertauskuva on kaikkialla Raamatussa öljypuu. (Room 11:17-31; Jer 11:16; Hoos 14:7; Job 15:33; Psa 52:10; 128:3; Jes 17:6; Sak 4:3-12; Ilm 11:1-17.) Öljypuu ei kuvaa kertaakaan Jeesusta, vaikka eräät tulkitsevat Raamattua sillä tavalla väärin eivätkä usko kirjoituksia, että me pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneet uskovaiset olemme saaneet Israelin kansalaisoikeuden ja kuulumme nyt pyhään kansaan, joka on istutettu omaan pyhään kantoonsa. (Efe 2:11-22.) Israelin pyhän osan ja pakanuudesta pelastuneiden yhteinen pyhä juuri on Jeesus Kristus, joka kannattelee meitä molempia. Kanto on silti Israel, johon meidät pakanat on uskon kautta istutettu: valitun kansan pyhään osaan. (Room 11:17-24; Jes 11:1; 6:13.) En sitten tahdo riidellä tai syyttää ketään tällä kirjoituksellani vaan tuon ainoastaan esille sen, miten itse olen asian ymmärtänyt sen jälkeen, kun Herra sen minulle paljasti eräänä myöhäisenä illan hetkenä. Siihen asti olin pitänyt juutalaista kansaa lähinnä evankeliumin vihollisena ja väheksynyt sen merkitystä sekä arvoa. (Room 11:28; 1Tess 2:14-17.) Tämän jälkeen olen muuttanut suhtautumistani siihen ja uskon vilpittömästi olevani osa hengellistä Israelin kansaa, johon ei kuulu yhtään jumalatonta syntyperäistä juutalaista eikä pakanaa vaan ainoastaan uudestisyntyneitä ja Jumalan lapseksi kutsuttuja ihmisiä. Petteri Haipola syyskuun 30. päivä 2007, muokattu 5. lokakuuta 2007.