MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3312 06 RÖNNYNKYLÄN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen I 234310 332101 332104 332107 RAUDANJÄRVI ELÄMÄJÄRVI HIIDENNIEMI 233412 331203 331206 331209 PIHTIPUDAS RÖNNYNKYLÄ LIITONMÄKI Pihtipudas 233411 331202 331205 331208 SELÄNTAUS ILOSJOKI KORPPINEN Espoo 2002
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
RÖNNYNKYLÄN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...3 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...3 RANTA- JA JOKIKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JOUKO SAARELAINEN)...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...6 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...6 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi
2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 110 1,2 Mr Hiekkamoreeni 4 457 48,5 HMr Hienoainesmoreeni 1 155 12,6 Hs/Mr 16 0,2 Ct/Mr 102 1,1 St/Mr 5 0,1 MrM Moreenimuodostuma 458 5,0 Lo Lohkareet 38 0,4 Hk Hiekka 30 0,3 Ht Karkea hieta 64 0,7 Ct/Ht 56 0,6 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 22 0,2 HHt Hieno hieta 30 0,3 Lj/HHt 2 Hs Hiesu 152 1,7 Ct/Hs 119 1,3 Sa Savi 245 2,7 HHt/Sa 16 0,2 Hs/Sa 72 0,8 Lj/Sa 108 1,2 Ct/Sa 45 0,5 St/Sa 26 0,3 Lj Lieju 71 0,8 Ct/Lj 1 Ct Saraturve 1 362 14,8 St Rahkaturve 277 3,0 Tu Turvetuotantoalue 133 1,4 Tä Täytemaa 22 0,2 Maa-aluetta 9 194 100,0 Vettä 806 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Karttalehtialueen länsiosa Saanijärven ympäristössä on alavinta. Myös Kortteisenjärven ja Kärväsjärven kuivioiden alueet ovat alavia ja tasaisia. Näillä alueilla korkeudet vaihtelevat noin 114-125 m mpy. Kartta-alueen keskiosa on pinnanmuodoiltaan erittäin vaihtelevaa, mutta suhteelliset korkeuserot eivät kuitenkaan ole kovin suuria. Alueen suurin korkeus on lehden itäosassa Koiravuorella noin 170 m mpy.
3 KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueita, johon kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot, on vain 1,2 % karttalehden maa-alasta. Nämä alueet sijaitsevat pääosin karttalehden itäosassa. Lisäksi pieniä kalliopaljastumia on eri puolilla aluetta. Mannerjäätikön kallioon kuluttamia uurteita on havaittu kahdesta paikasta kartta-alueen keskisestä itäosasta Koiravuorenahosta. Uurteitten suunta on 310. Kartta-alueen eteläreunan kallioperä koostuu metamorfisiin ja sedimenttikiviin kuuluvista kvartsi-maasälpäliuskeesta, amfibolisesta gneissistä ja grauvakkamaisesta liuskeesta. Alueen keski- ja pohjoisosan kallioperä on syväkivilajeihin kuuluvaa granodioriittia ja graniittia. Moreenikerrostumat Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, jota on yhteensä kaksi kolmasosaa maa-alasta. Pohjamoreeni on tyypiltään joko hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 %) tai hiekkamoreenia (savipitoisuus alle 5 %). Hienoainesmoreeni on yleisempää laaksoissa kuin mäkialueilla. Hienoainesmoreeneita on Saanijärven ja Orirämeen sekä Liitonjoen ympäristössä. Moreeneista tehtyjen rakeisuusanalyysien mukaan hienoainesmoreenin hienoainespitoisuus (Ø< 0,06 mm) vaihtelee välillä 49-60 % ja on keskimäärin 51 %. Savipitoisuus (Ø< 0,002 mm) vaihtelee välillä 5-14 % ja keskiarvo on 10 %. Hiekkamoreeneilla hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 15-60 % ja on keskimäärin 35 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 2-5 % ja keskiarvo on 3 %. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Moreenimuodostumia, joiden osuus maa-alasta on 5 %, esiintyy Kärväsjärven luoteis- ja Saanijärven kaakkoispuolella. Suurin osa on kumpumoreenimuodostumia. Niiden hiekkamoreeninen aines on lohkareista. Korkeimmat niistä ovat 15 m ja karttakuvassa ne näkyvät vaihtelevan muotoisina kuvioina. Kartta-alueen lounaiskulmassa oleva Mäntyvuori on luodekaakko suuntainen drumliinimainen moreeniselänne, jonka luoteispäässä on kalliota ja kaakkoisosassa paksuja moreenikerrostumia. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueella ei ole harjuja. Rönnynkylän itäpuolella on kuitenkin pieni hiekkaaineksinen muodostuma, jonka suunta on mannerjäätikön liikkeen suuntaan nähden poikittainen. Tällä muodostumalla on jatkeita karttalehden koillispuolella. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan kartta-alueen hiekkamuodostumien kokonaismassamäärä on 0,59 milj. m 3, josta on arvioitu hiekkavaltaista ainesta olevan 0,54 milj. m 3 ja soravaltaista ainesta 0,05 milj. m 3. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia, savia, hiesua ja hienoa hietaa on alavimmilla seuduilla Saanijärven ympäristössä, Kortteisen alueella, Liitonjoen varrella sekä paikoin myös Kärväsjärven ympäristössä. Koko maa-alasta saven osuus on 5,7 %. Suuri osa savialueista on alle metrin paksuisten lieju- tai hiesukerrostumien peitossa. Yli metrin paksuisia hiesualueita on noin 3 % ja hienohieta-alueita vain 0,3 % maa-alasta. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 9400 vuotta sitten. Aluetta peitti aluksi kymmenien metrien syvyinen meri. Merenpohjalle kerrostui vuosikerrallista savea ja hiesua, jossa punaharmaat saviset talvilustot vuorottelevat harmaitten hiesuisten kesälustojen kanssa.
4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä. Savipitoisuus on tämän noin 60-70 cm paksun kerrostuman alaosassa 30-45 % ja kerrostuman noin 10 cm paksussa savisessa, punaharmaassa yläosassa yli 50 %. Punaharmaan lihavan savikerrostuman päälle kerrostui harmaata tasalaatuista hiesua ja savea noin 50-70 cm. Maankohoamisen seurauksena vedensyvyys vähitellen pieneni. Aaltoliike ja virtaukset kuluttivat mataloituneilta alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen laaksoihin ja altaisiin. Maankohoamisen edistyessä alue nousi kokonaan merenpinnan yläpuolelle. Nykyisten laaksojen ja alavien alueiden paksut savi- ja hiesukerrostumat ovat aikanaan syvänteisiin kerrostunutta savea ja hiesua. Kuvassa 2 on esitetty alueelle tyypillinen hienosedimenttien kerrosjärjestys peltoalueilla. Nk. Muinais-Päijänne ulottui Saanijärven alueella noin 119 m mpy tasolle saakka. Muinais-Päijänne laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia eteläosiinsa n. 6000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa. Muinais-Päijänteeseen kerrostunutta liejua esiintyy mm. Mäntyvuoren lounaispuolella. Liejua esiintyy myös kuivattujen Kortteisen ja Kärväsjärven alueilla. Ranta- ja jokikerrostumat Rantakerrostumien osuus maa-alasta on vain 1,6 %. Ne huuhtoutuivat moreenin aineksesta muinaisten Itämerivaiheiden aikana. Esimerkiksi Koiravuorenahon luona esiintyy pieniä rantakerrostumia. Myös Rönnynkylän hiekkamuodostumasta huuhtoutui hiekka- ja hietavaltaista rantakerrostumaa.
5 Syvyys m Kuva 2. Tyypillinen hienosedimenttien kerrosjärjestys peltoalueilla.1. Hiesu tai savi, 2. Savi ja 3. Moreeni. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) Turvekerrostumat Yli metrin paksuista turvekerrostumaa on 1722 ha. Tästä on ravinteista suota (Ct) 1362 ha, vähäravinteista (St) 277 ha ja turvetuotantoaluetta 133 ha. Alle metrin syvyisiä ravinteisia soita on 323 ha ja vähäravinteisia 31 ha. Alueen suot kuuluvat suoyhdistymätyypiltään Pohjanmaan aapasoihin. Alueen soissa on Pohjanmaan aapasoihin alatyyppeinä kuuluvien Järvi-Suomen aapasoiden ja Suomenselän aapasoiden piirteitä. Kartta-alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat minerotrofiset sararämeet, saranevat, varsinaiset korvet ja korpirämeet. Lisäksi muita yleisiä suotyyppejä ovat tupasvillaräme, isovarpuinen räme ja pallosararäme. Suot ovat lähes poikkeuksetta ojitettuja. Ojituksen ja lannoituksen takia suotyypit ovat eriasteisina muuttumina, joilla puuston kasvu on voimakkaampaa kuin luonnontilaisilla soilla. Soistuminen alueella alkoi heti, kun alavatkin alueet kohosivat vedenpinnan yläpuolelle noin 8000 vuotta sitten. Soiden kehittyminen alkoi veden alta paljastuneen maan soistumisen tai järvien ja lampien umpeenkasvamisen kautta. Nykyisin alueen soiden keskisyvyys on hieman yli yhden metrin, mutta paksuturpeisimmat paikat ovat jopa kuusi metriä. Yleensä alueen suot ovat pohjalta pintaan asti saravaltaista turvetta. Pohjaosien saraturpeet ovat varsin kortepitoisia. Rahkavaltaiset turpeet ovat pääasiassa pintaturpeina, jotka joskus ovat yli metrin paksuisia ja joskus vain ohuena kerroksena suon pinnassa.
6 Alueen soista teollisessa polttoturvetuotannossa on Oriräme. Lisäksi teolliseen polttotuotantoon sopivia soita ovat Lehmisuo, Pajuneva ja Kanasensuo. Alueen pienet ohutturpeiset suot soveltuvat parhaiten metsätalouskäyttöön. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Olosuhteet runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle kartta-alueen maaperässä ovat huonot. Alueen ainoa hiekkavaltainen muodostuma on hiekanottoalueena. Alueen keskiosassa on kuitenkin kumpumoreenimuodostuma-alueita, jotka ovat ainekseltaan jonkin verran lajittuneita. Niissä muodostunee jonkin verran pohjavettä. Tasaisilla moreenialueilla pohjaveden muodostuminen on moreenin suurehkon hienoainespitoisuuden takia vähäistä. Alueelta on tutkittu GTK:n toimesta kaksi pohjavesinäytettä. Näytteet ovat alueen kaakkoisosasta Kärväsjärveltä (x=7030.9, y=3437.1) ja pohjoisosasta Kortteisilta (x=7038.8, y=3434.9). Veden laatu täyttää näissä vedenottopaikoissa hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset. Kortteisen näytteen vesi on lievästi hapanta. KIRJALLISUUTTA Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Salli, I. (1971). Kallioperäkartan selitys (3312) Pihtipudas. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Geologinen tutkimuslaitos. Toivonen, T. (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/98. Virtanen, K. (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/133.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14