2 / 2017 Apua ja evankeliumia Itä-Euroopan lapsille ja perheille Minä... kaiken tämän keskellä... Dima ja hänen äitinsä pääsivät turvakotiimme juuri kun heiltä oli mennyt kaikki toivo. Lue heidän tarinansa s. 6-7
Ignat Ivanov Toiminnanjohtaja TRANSNISTRIA Kristina Javorskaja Mitä minun apuni voi saada aikaan kaiken tämän kurjuuden keskellä?" Mitä minun vaatimaton apuni voi muuttaa hökkelissä asuvan neljän lapsen äidin elämässä? Mitä merkitystä minun avullani voi olla invaliditytölle Transnistriassa? Apu, jota viemme, ei ole vain aineellista - kaikki ongelmatkaan eivät ole aineellisia. Hylätyksi joutunutta, epätoivoista ihmistä ei auta tavara, vaan ystävyys, rakkaus, henkinen ja hengellinen tuki. Viemme ihmisille evankeliumia. Autamme heitä löytämään uskon tai vahvistumaan siinä - ja tällöin he saavat yhteyden suurimman avun lähteeseen. Apu, jota viemme, on paikallista. Sen kautta autettavat ihmiset tutustuvat hyviin ja luotettaviin ihmisiin, jotka ovat heidän lähellään. Avulla on suuri merkitys, kun se tulee oikeaan aikaan. Ja kun työtä tehdään rukoillen, siinä on Jumalan johdatus. Tässä numerossa kerromme, kuinka tuntematon nainen löysi linja-autoasemalta kodittoman äidin lapsineen ja auttoi heidät turvakotiimme. Tämä ei ole ainoa kerta, kun tällaista on tapahtunut. Jumala itse johtaa näitä henkilöitä luoksemme. Meidän apumme voi silloin olla osa Jumalan suunnitelmaa ihmisten elämässä. Nastja - optimisti Mission Possible järjestää Transnistriassa invalidilasten kristillistä kerho- ja leiritoimintaa sekä raamattukerhoja ja kesäleirejä kylien lapsille. (Transnistria on alue Moldovan ja Ukrainan välissä.) Seuraavan on kirjoittanut vapaaehtoistyöntekijä Kristina. Nastja, 12, on ollut mukana invalidilasten tukiohjelmassamme neljä vuotta. Hän käy koulua kotoa käsin. Nastja asuu äidin ja isäpuolen sa kanssa huonokuntoisessa alle 20 neliön kommunaaliasunnossa, josta sähköt menevät usein poikki. Kun Nastja oli puolitoistavuotias, hänen jalkaansa tuli päiväkodissa luunmurtuma. Lääkäri ei laittanut kipsiä, vaan määräsi hoidoksi hierontaa. Sen seurauksena Nastjan vasen jalka lakkasi kasvamasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tytölle on tehty 26 leikkausta ja hän on joutunut makaamaan paikallaan jalan venytyksessä pitkiä aikoja, jopa kahdeksan kuukautta. Hänen jalkansa on koko ajan joko venytysraudoissa tai kipsissä. Nastjan lääkäri uskoo, että tyttö voi joskus vielä kävellä. Nastja pystyy liikkumaan vain kainalosauvojen varassa. Enimmäkseen hän on kuitenkin kotona neljän seinän sisällä. Hän joutuu viettämään yksin kolmen kuukauden jaksoja sairaalassa toisessa kaupungissa. Äiti ei voi käydä häntä katsomassa, koska matkat tulevat liian kalliiksi. Nastjalle ovat henkireikiä invalidilasten kesäleirit, joita järjestämme. Pidämme myös viikottaista invalidilasten ja heidän perheidensä kristillisitä toimintakerhoa. Nastja käy siellä silloin kun hän ei ole sairaalassa tai jalka ei ole venytyslaitteessa. Kaikista vaikeuksistaan huolimatta Nastja on iloinen, avoin ja itsenäinen. Hänen lempiharrastuksensa on helmikirjonta. Yhdeksännen luokan käytyään hän toivoo löytävänsä työtä. Kävimme tapaamassa Nastjaa kotona, ja tämän ihmeellisen tytön optimismi on tarttuvaa. Mutta vaikka hän on vahva ja rohkea, hän tarvitsee monenlaista apua ja tukea.
On virheellistä ajatella, että autamme jotakuta siksi, että hän on heikko. Lapset ja perheet, joita autamme, ovat kestokyvyltään, luonteeltaan, arvoiltaan päinvastoin vahvempia kuin monet parempiosaiset ja ansaitsevat ihailumme, että he selviytyvät vaikeuksiensa keskellä. Eivät he ole "heikkoja" - mutta he tarvitsevat silti kipeästi apuamme! Kuvassa Nastja invalidilasten kesäleirillä
Olemme jakaneet Bulgarian romanikylissä jo 200 äitiyspakkausta. Auta meitä koskettamaan yhä useamman perheen elämää. Yhden pakkauksen kulut ovat 50 euroa. Tule mukaan sinulle sopivalla summalla, tilinumerot takasivulla, viite 7773. Lämmin kiitos sinulle! TAVOITE: 50 PAKKAUSTA JOKA KUUKAUSI
Daniela Encheva Petruna, 20 - hiljainen selviytyjä Petruna, nuori romaniäiti Ihtimanin kaupungissa, oli vain 14-vuotias, kun sai ensimmäisen lapsensa. Nyt hän on 20. Hän on pitkä, hoikka ja hillitty, ja hänestä säteilee jotain rauhallista ja jaloa. Hän puhuu hiljaisella äänellä, tuskin kuultavasti. Mutta hänen silmänsä puhuvat sitäkin enemmän. Niistä heijastuu tulevan synnytyksen pelko ja huoli siitä, kuka huolehtii kolmesta pienestä sisaruksesta hänen ollessaan sairaalassa... Ja hänen mieltään painaa myös jatkuva huoli siitä, löytääkö hänen miehensä Angel työtä tänä keväänä. Kun kysymme mieheltä, viekö hän perhettään seurakuntaan, hän tunnustaa: Petruna käy siellä kyllä useammin, ja hän vie lapsia seurakuntaan. Avaamme laatikon, jossa on tälle perheelle niin kallisarvoisia vauvanvaatteita, ja kerromme, mistä ne ovat peräisin. Voi nähdä, että heille tämä pakkaus oli kuin taivaan lahja. Huoneessa on kaksi sänkyä. Toinen on vanhempien ja lasten makuupaikka, toisella lepää Angelin vakavasti sairas isä. Hyvä uutinen on se, että hän on uskossa. Perheeseen syntyy pian vauva, ja elämän on jatkuttava - vaikka Petruna joutuu hoitamaan vastasyntynyttä samassa huoneessa potilaan kanssa... Päätämme vierailumme rukoukseen: - Auta tätä perhettä, Herra! Paranna sairaudet! Auta Angelia löytämään työtä! Auta Petrunaa synnytyksessä! Auta lapsia oppimaan Sinun tiesi. Ole heille armollinen! Rumen Ivanov ja Tanja Konjarova jakamassa äitiyspakkauksia Ihtimanin seurakunnassa. Petruna istuu etupenkissä.
Marina - särkynyt Marina on kokenut raskaita asioita, hylätyksi tulemista ja ollut syyttömänä vankeudessa. Pikku Diman elämä alkoi ei-toivottuna ja kodittomana. Mission Possiblen turvakodit ovat pelastaneet äidin ja lapsen kahdesti. Tässä Marinan kertomus: Avioliittoni oli alkuun onnellinen, ja meillä oli suloinen pieni tytär. Vähitellen mieheni alkoi käyttää alkoholia ja huumeita. Hän sanoi, että minäkin voisin huoletta rentoutua niiden kanssa ystävien seurassa. Olin siinä asiassa liian pehmeä. Ja olin liian pehmeä, kun mieheni veli pidätettiin varkaudesta ja mieheni ja tuttu juristi neuvoivat minua ottamaan syyn niskoilleni. Älä pelkää, pienen lapsen äitinä et saa tuomiota, he sanoivat. Mutta sain 2.5 vuoden tuomion! Minut vietiin vankilaan ilman että sain edes nähdä tytärtäni! Kahden kuukauden päästä sain kirjeen, että mieheni oli ottanut avioeron! Lapsen huoltajuus oli siirretty minulta vanhemmilleni. Vankeusaikana kukaan ei käynyt minua katsomassa. Itkin kun ajattelin lastani, miltä hän näyttäisi ja mitä hän puuhaili. Minut piti pystyssä toive, että saisin vielä nähdä lapseni ja kuulla sanan äiti. Sitten koitti vapauden päivä, ja kuin siivillä matkustin kotiin. Mutta kun menin äitini kanssa hakemaan lastani päiväkodista, tyttö juoksikin hänen syliinsä ja sanoi äiti! Minua hän luuli siskokseen. Ajattelimme, että näin on parempi lapselle ja meille. Älä kerro hänelle totuutta, sanoi äitini. En kestänyt elämää lapseni siskona. Löysin työtä ja muutin pois, ettei sydämeni särkyisi enempää. Monta vuotta elin aivan yksin. Iltaisin join, öisin itkin, aamulla jotenkin kokosin itseni ja menin töihin. Vähitellen aloin käydä illanistujai-
sissa ystävien kanssa. Erään kerran, kun olin juonut, minut raiskattiin... Myöhemmin huomasin olevani raskaana. Häpesin tilannetta, ja vihasin itseäni ja ajatusta lapsesta. Työkaverini rohkaisi minua synnyttämään ja pitämään lapsen. Odotusaikana tutustuin mieheen, joka halusi tukea minua ja lasta. Hänellä oli ongelmia juomisen ja poliisin kanssa, mutta silti aloin haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta kun Dima syntyi, hän oli minulle elävä muistutus pahasta, mitä olin kokenut. Halusin jättää hänet synnytyslaitokselle, mutta lääkärit saivat minut muuttamaan mieleni. HIV-positiivisten vanhempien lapsen kohtalona olisi jäädä lastenkotiin, kukaan ei adoptoisi häntä... En alkuun tuntenut mitään lasta kohtaan. Mutta nelikuisena hän sairastui, ja silloin ymmärsin, että hän oli minulle taivaan lahja menetetyn lapsen sijaan. Tein kaikkeni hoitaakseni hänet terveeksi. Mutta sitten kumppanini joutui muutamaksi kuukaudeksi vankeuteen. Jäin ilman elatusta ja asuntoa. Onneksi kuulin Mission Possiblen turvakodista Tsheljabinskissa ja matkustin sinne. Se oli minulle ja lapselle valtava apu! Kun kumppanini vapautui, palasimme kotikaupunkiimme. Mutta hän ei tullut luoksemme vaan katosi jäljettömiin. Olimme tyhjän päällä! Otin kassini ja lapsen ja menin linja-autoasemalle. Istuin siellä epätoivon vallassa, tietämättä mitä tehdä. "Minne olet menossa?" eräs tuntematon nainen kysyi minulta. En minnekään, minulla ei mitään eikä ketään, sanoin. Tiedän paikan juuri sinulle ja lapselle, nainen sanoi. Ja hän soitti Mission Possiblen turvakotiin Asbestiin. Muistin, että olin siitä kuullutkin ollessani Tsheljabinskin kodissa. Sitten tämä ihana nainen osti lipun ja auttoi meidät bussiin! * * * Näin Marina saapui keskukseemme sylissään pikku Dima, joka ei ymmärtänyt mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Marina oli kaikesta kokemastaan uupunut ja ymmällään. Kaikki hänen ihmissuhteensa olivat katkenneet. Alkuun hän hymyili vain ollessaan lapsen seurassa, enimmäkseen hän oli masentunut ja itki. Marina tuli pian uskoon, lukee nyt Raamattua ja osallistuu mielellään rukoushetkiimme. Joka kerta, kun hän kuulee puhuttavan Jumalasta rakastavana Isänä, hän itkee. Hän ei ole saanut koskaan kokea isän rakkautta... Yritämme kaikin tavoin auttaa Marinaa, että hänen haavansa parantuisivat ja hän voisi alkaa uuden elämän ja ajatella rohkeasti ja luottavaisesti tulevaisuutta.
Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa Lue lisää: Tervetuloa euraamaan Facebook-sivuja Mission Possible Finland ja äitiyspakkausohjelman sivua Pienimmän parhaaksi Näin voit auttaa: TUKITILIT Nordea FI85 2309 1800 0153 17 Danske Bank FI82 8000 1900 0092 92 OP FI87 5720 6820 0184 43 (viitenumerot tilisiirtokupongissa) TUKIPUHELIN 0600 16444 (10 eur) 0600 16888 (20 eur) VAUVANVAATEKERÄYS Keräyspisteet ja tavata verkko- ja Facebook -sivuilla. Lisätietoa: 040-7577709 Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa Puh. 045-899 0890 Sähköposti: info@mp.org Tilaukset ja osoiteasiat: tilaus@mp.org Äitiyspakkausohjelma: pp@mp.org TYÖNTEKIJÄT Ignat Ivanov, toiminnanjohtaja Mirjami Ivanov, toimisto ja tiedotus Päivi Ranta, äitiyspakkausohjelma, Suomen yhteydet, puh. 040-7577709 Toimimme kotitoimistoista käsin. Poliisihallituksen keräyslupa RA/2016/378, 1.8.2016 ajalle 1.1.2017-31.12.2018 koko Suomessa ilman Ahvenanmaata Tarkemmat tiedot luvasta: www.mp.org TUKI-ILMOITUKSET Maalaus & Saneeraus Enbuska 045 188 3222 RAKENNUSKONEVUOKRAAMO Laitteet remontointiin ja pihatöihin. Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla. p. 09 7012300. www.pikavuokraus.fi Tilitoimisto Helant Pusula, p. 040-7253523