Metsäneuvos Marja Kokkonen Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousvaliokunta Eduskunta

1 Metsäneuvos Marja Kokkonen 28.11.2016 Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousvaliokunta Eduskunta Viite: HE hallituksen esitys laeiksi Suomen metsäkeskuksesta annetun lain ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta (HE 223/2016 vp) Asia: Lausunto asiantuntijalausunnoista Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys laeiksi Suomen metsäkeskuksesta annetun lain ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta (HE 223/2016 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriön lausuntoa asiantuntijalausunnoista, jotka on esitetty kyseisen valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Asiantuntijatahot ovat laajasti kannattaneet hallituksen esitystä. Yleinen asennoituminen on ollut esitystä tukevaa, mutta tietyt asiakokonaisuudet, jotka eivät suoraan liity esitykseen, on tuotu esiin asiantuntijakuulemisessa. Nämä esille tuodut asiat eivät vaikuta suoraan hallituksen esityksen sisältöön. Maa- ja metsätalousministeriö käy myös nämä esitetyt näkemykset läpi tässä lausunnossaan. Oikeusministeriö Oikeusministeriö on lausunnossaan todennut, että metsäkeskuksen liiketoiminnan poistaminen saattaisi kuitenkin luoda perusteet keskuksen organisatoriselle uudelleenarvioinnille. Lisäksi oikeusministeriö on tuonut esiin näkemyksenään, että metsäkeskuksen organisoiminen välillisen julkisen hallinnon elimeksi on ollut aiemmin perusteltavissa lähinnä sen liiketaloudellisilla tehtävillä ja tarpeella turvata metsänomistajien osallistumis- ja vaikutusvalta. Oikeusministeriö on viitannut aiempiin Suomen metsäkeskuksesta annetun lain, jäljempänä metsäkeskuslaki, esitöihin ja siihen liittyviin perustuslakivaliokunnan lausuntoihin. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että oikeusministeriön esittämissä viittauksissa on selvitetty pääosin tuolloisten 13 metsäkeskuksen nykytilaa eli vallitsevaa toimintaympäristöä vuonna 2010. Näissä viittauksissa selvitettyjä asiakokonaisuuksia ei ole esitetty perusteina tuolloiselle esitykselle perustaa yksi koko maan kattava välillisen valtionhallinnon organisaatio, vaan ne ovat olleet taustaselvityksiä. Metsäkeskuksen liiketoiminta ja sen metsäomaisuus on myyty ulkopuolisille toimijoille ja metsäkeskusta koskeva lainsäädännöllinen tilanne muuttuu vuodenvaihteessa metsäkeskuslain 39 :n eriyttämisvelvoitteen vuoksi. Hallituksen esityksen asiasisältö yksilöityi vasta syyskuussa, jolloin liiketoiminnan myynti ulkopuoliselle taholle varmistui. Tuossa vaiheessa ei ole ollut aikataulullises-

2 ti mahdollista arvioida metsäkeskuksen asemaa suhteessa julkisen hallinnon kehittämisen linjauksiin eikä käynnissä olevaan maakuntauudistusvalmisteluun oikeusministeriön esittämällä tavalla. Metsäkeskus julkisia hallintotehtäviä hoitavana organisaationa jatkaa nykyisen metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön kaltaisena toimijana. Tästä syystä ja huomioiden myös aiempi perustuslakivaliokunnan näkemys (PeVL 53/2010 vp) ministeriö viittaa perusteluinaan välillisen valtionhallinnon organisaation säilyttämiselle esityksen Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys - kohtaan (s. 13 15). Työ- ja elinkeinoministeriö Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntoon maa- ja metsätalousministeriöllä ei ole lausuttavaa. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto on kohdistettu valmisteilla olevaan hallituksen esitykseen, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Valtiovarainministeriö Valtiovarainministeriö on toimittanut valiokunnalle hallituksen esityksen lausuntokierrokseen antamansa lausunnon. Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt valtiovarainministeriön edellyttämät muutokset nyt käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen ennen esityksen toimittamista eduskunnalle (s. 6 kolmas täysi kappale ja Verokohtelu-kohta). Suomen metsäkeskus Suomen metsäkeskus on lausunnossaan esittänyt, että tulee varmistaa se, että metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön valtionavustusta ei käytetä liiketoiminnan ja metsäkiinteistöjen siirron yhteydessä. Metsäkeskus esittää myös, että ostajille ei anneta eikä myytyyn liiketoimintaan liitetä minkäänlaista taloudellista etua. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, kuten jo esityksen perusteluista käy ilmi, että liiketoimintayksikön yksityistämisen yhteydessä noudatettiin markkinatalousmyyjäperiaatetta eli olettamaa siitä, että yksityinen myyjä tässä metsäkeskus pyrkii myymään yrityksensä korkeimmasta mahdollisesta hinnasta ja asettamatta ehtoja, jotka mahdollisesti vaikuttaisivat alentavasti kauppahintaan. Tämän toteuttamiseksi liiketoiminnan myynnin valmistelun aikana oltiin yhteydessä 30 eri tahoon. Eri vaiheiden jälkeen liiketoiminnan ostajaksi varmistui Business Mentors Oy. Kiinnostusta metsäkiinteistöjen ostoon tiedusteltiin myös liiketoiminnan myynnin valmistelun yhteydessä ja potentiaalisilta metsiä ostavilta tahoilta. Loppuvaiheessa sitovan ostotarjouksen jätti 7 tahoa. Parhaimman tarjouksen esitti metsäkiinteistöistä United Bankers -konsernin hallinnoimat metsärahastot. Metsäkeskus toteaa lausunnossaan Perusteluissa todetaan, että Metsäkeskuksen valtionavustus ei miltään osin ole käytettävissä Metsäkeskuksen liiketoimintaan. Oletamme ja pidämme ainoana laillisena tulkintana, että sama rajoite koskee koko Metsäkeskuksen Julkisen palvelun yksikön taseomaisuutta. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että sen tehtävänä on metsäkeskuslain 24 :n mukaan valvoa metsäkeskuksen varojen käyttöä ja näin on tehty myös liiketoimintayksikön toimintaan liittyvien kauppojen valmistelussa. Metsäkeskuksen liiketoiminnan ostajalle ei ole siirretty metsä-

3 keskuksen julkisen palvelun yksikön varoja. Metsäomaisuus on myyty ostajalle markkinahintaan. Metsäkeskus toteaa lisäksi lausunnossaan: Liiketoimintakaupan ja myyjälle jäävän omaisuuden myyntitulojen pitää riittää myös eläkevastuiden kattamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö toistaa tässä yhteydessä perusteluissa (s. 6) todetun: Metsäkeskuksen liiketoiminnan ja metsäkiinteistöjen omistuksen siirtymisen jälkeen jäljelle jäävä metsäkeskus maksaisi edellä selvitetystä johtuen kaikki lisäeläkejärjestelmästä aiheutuvat kustannukset. Metsäkeskuksen menojen vuosittainen lisäys olisi tästä johtuen alkuvuosina noin 0,5 miljoonaa euroa. Näihin kustannuksiin käytetään liiketoimintayksikön toiminnan päättymisen yhteydessä saatavia suorituksia. Esityksen mukaisista muutoksista aiheutuvat kustannukset katetaan valtiontalouden kehyspäätösten ja talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, jäljempänä MTK, on lausunnossaan viitannut metsäkeskuslain 25 :ään. Metsäkeskuslain 25 :n 3 momentin mukaan metsäkeskuksen 8 :ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen tarkoitettuja varoja ei saa käyttää eriytettyyn liiketoimintaan eikä muutenkaan niin, että toiminnan puolueettomuus ja riippumattomuus vaarantuisi 8 :ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa. Metsäkeskuksen eriytetyn liiketoiminnan varoja ei saa käyttää metsäkeskuksen 8 :ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen. MTK toteaa, että sen näkemyksen mukaan on välttämätöntä, että tämä periaate toteutuu myös koko yksityistämisprosessissa ja myös liiketoimintojen siirron jälkeen. Julkisen palvelun varoja, olivat ne missä muodossa tahansa, ei voi käyttää uuden yhtiön tukemiseen. Maa- ja metsätalousministeriö toistaa edellä esittämänsä. Ministeriön tehtävänä on metsäkeskuslain 24 :n mukaan valvoa metsäkeskuksen varojen käyttöä ja näin on tehty myös liiketoimintayksikön toimintaan liittyvien kauppojen valmistelussa. Metsäkeskuksen liiketoiminnan ostajalle ei ole siirretty metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön varoja. Metsäomaisuus on myyty ostajalle markkinahintaan. MTK toteaa lausunnossaan, että on olennaista myös arvioida, onko liiketoimintakaupassa otettu huomioon lisäeläkkeitä koskeva velvoite, niin kuin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta linjasi mietinnössään (MmVM 14/2013 vp HE 135/2013 vp.). Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että MTK tarkoittanee pääosin seuraavaa osaa valiokunnan mietinnössä: Tavoitteena on, että lainmuutoksen myötä Suomen metsäkeskuksen Metsäpalveluiden sekä metsänhoitoyhdistysten vastuut lisäeläkejärjestelmän rahoittamisesta määräytyvät samoilla perusteilla. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää seuraavassa lisäeläkkeitä koskevaa asiakokonaisuutta. Suomen metsäkeskus on mukana Eläke-Tapion eläkesäännön mukaisessa lisäeläkejärjestelmässä. Lisäeläkejärjestelmä on perustettu vuonna 1949 ja suljettu vuonna 1993. Järjestelmää ei ole rahastoitu vaan työnantajat maksavat sen kustannukset vuosittain. Oikeus lisäeläkkeeseen perustuu eläkkeensaajan ja työnantajan väliseen sopimukseen, jossa työnantajana ja sopimusosapuolena ovat olleet Suomen metsäkeskuksen ja alueellisten metsäkeskusten tehtäviä aikaisemmin hoitaneet organisaatiot. Eläkesopimuksia aikoinaan tehtäessä (ennen vuoden 1993 järjestelmän sulkemista) ei henkilös-

4 töä ollut jaoteltu julkisia palveluita tuottaviin ja liiketoimintaa tekeviin, mistä syystä eläkejärjestelmän nykyisiä eläkevastuitakaan ei olisi voinut liiketoimintaa eteenpäin siirrettäessä näin jakaa. Lisäeläkejärjestelmästä aiheutuvat vuosittaiset kustannukset on kuitenkin jaettu julkisen palvelun yksikön ja liiketoimintayksikön kesken tietyillä periaatteilla. Julkisen palvelun yksikön vuosimaksu lisäeläkekustannuksista on ollut noin 1,9 miljoonaa euroa ja liiketoimintayksikön noin 0,6 miljoonaa euroa. Lisäeläkejärjestelmässä on siirrytty vuoden 2015 alusta kolmeen maksajaryhmään: Suomen metsäkeskus, Tapio Oy ja metsänhoitoyhdistykset pienten yritysten kanssa. Nämä ryhmät ovat vastuussa omien lisäeläkkeittensä maksamisesta. Hoitokulut jaetaan tasan ryhmien kesken. Suomen metsäkeskus on tällä hetkellä vastuussa sitä edeltävien metsäkeskusorganisaatioiden eläkkeelle siirtyneiden ja siirtyvien toimihenkilöiden lisäeläkkeistä aiheutuvista velvoitteista. Ministeriö korostaa, että liiketoimintakaupan yhteydessä on huomioitu lisäeläkerasite. Lisäeläkevelvoitteista aiheutuvat kustannukset eivät näin ollen ole rasittamassa ostetun kokonaisuuden tasetta. Tästä johtuen vuosittaiset kustannukset maksetaan jäljelle jäävästä metsäkeskuksesta edellä selvitetyistä myynneistä saatavilla tuloilla. Ministeriö toteaa, että metsäkeskuslain eriyttämisvelvoitteen toteuttamisen valmistelussa oli arvioitava useampia vaihtoehtoja, eräänä niistä metsäkeskuksen liiketoimintayksikön toiminnan alasajo. Jos liiketoimintayksikön toiminta olisi ajettu alas, tässä tarkoitetut vuosittaiset kustannukset olisivat jääneet metsäkeskuksen vastuulle. Metsäteollisuus ry Metsäteollisuus ry on lausunnossaan tuonut esille, että liiketoimintojen eriyttämisessä on erityisen tärkeää varmistaa, että koko prosessin aikana, myös ennen uuden lain voimaantuloa sekä liiketoiminnan siirron jälkeen, noudatetaan nykyisen metsäkeskuslain 25 :n periaatteita eli 8 :ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen tarkoitettuja varoja ei saa käyttää eriytettyyn liiketoimintaan eikä muutenkaan niin, että toiminnan puolueettomuus ja riippumattomuus vaarantuisi 8 :ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa. Tulee siis varmistaa, että julkisen palveluyksikön varoja, olivat ne missä muodossa tahansa, ei saa käyttää uuden yhtiön tukemiseen. Näin toimien kohdellaan markkinatoimijoita tasapuolisesti, huolehditaan julkisten palveluiden yksikön riippumattomasta asemasta sekä turvataan näin sen kyky toimia jatkossakin tehokkaasti metsätalouden tärkeässä edistämistyössä. Aiemmin esiin tuodun mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on metsäkeskuslain 24 :n mukaan valvoa metsäkeskuksen varojen käyttöä ja näin on tehty myös liiketoimintayksikön toimintaan liittyvien kauppojen valmistelussa. Metsäkeskuksen liiketoiminnan ostajalle ei ole siirretty metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön varoja. Metsäomaisuus on myyty ostajalle markkinahintaan. Julkisen palvelun yksikön varoja ei ole käytetty uuden yhtiön tukemiseen. Metsäteollisuus ry selvittää lausunnossaan metsäkeskuksen johtokunnan sisäistä toimintaa ja siihen liittyen myös johtokunnan kokouksessa sen edustajan jättämää kirjallista eriävää mielipidettä. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että metsäkeskuksen johtokunnan kokoukset on järjestetty Suomen metsäkeskuksen toiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (1448/2014) mukaisesti siten, että esittelylista ja siihen liittyvä aineisto johtokunnan kokoukseen sekä pöytäkirja kokoukses-

5 ta valmistellaan ja toimitetaan johtokunnan jäsenille siten, että julkisten hallintotehtävien hoitamiseen ja liiketoimintaan liittyvät asiat käsitellään ja toimitetaan selkeästi erillisinä kokonaisuuksina ja eri ajankohtana. Käytännössä on järjestetty saman päivän aikana kaksi kokousta: toinen julkisen palvelun yksikön ja toinen liiketoimintayksikön asioille. Metsäteollisuus ry:n edustaja metsäkeskuksen johtokunnassa on jäävännyt itsensä johtokuntatyöskentelystä silloin, kun siellä käsitellään liiketoimintaan liittyviä asioita. Hänelle ei tästä johtuen ole toimitettu myöskään liiketoimintaan liittyviä asiakirjoja. Johtuen tästä menettelystä hän ei luonnollisesti ole vastuussa johtokunnan liiketoimintaan liittyviä asioita koskevista päätöksistä. Metsäteollisuus ry kiinnittää lausunnossaan huomiota liiketoimintayksikköön liittyviin, Suomen metsäkeskuksen jo toteuttamiin toimenpiteisiin. Tämän johdosta maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että asia ei ole yhteydessä hallituksen esityksen käsittelyn kanssa. Ministeriö toteaa käsityksenään myös, että Metsäteollisuus ry:n lausunnossa mainittu Asianajotoimisto Eversheds Oy:n lausunto sisältää yrityssalaisuuksia, jotka ovat salassa pidettäviä. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa muutoin metsäkeskuksen johtokunnan päätöksiin ja menettelyihin liittyen, että Metsäteollisuus ry:n esiin tuoma edellä mainittu asia on käsitelty johtokunnassa lain mukaisella toimivallalla. Eriävän näkemyksen päätettäviin asioihin omaava saa jättää pöytäkirjaan merkittävän eriävän mielipiteen. Mielipiteensä tueksi saa pyytää halutessaan omien asiantuntijoidensa lausuntoja. Metsäteollisuus ry on tuonut esille lisäeläkkeitä koskevan asian lausunnossaan. Maa- ja metsätalousministeriö viittaa tämän osalta edellä MTK:n lausuntoon antamassaan vastauksessa. Koneyrittäjien liitto ry Koneyrittäjien liitto on lausunnossaan korostanut sitä, että uuden johtokunnan kokoonpanossa olisi jatkossakin mukana vahva ja monipuolinen elinkeinotoiminnan ja yritystoiminnan edustus. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että metsäkeskuslaissa on säädetty johtokunnan kokoonpanosta siten, että siinä on oltava maa- ja metsätalousministeriön edustaja ja metsäkeskuksen toimihenkilö. Tällä hetkellä lausunnolla olevan Suomen metsäkeskuksen toiminnasta annettavan valtioneuvoston asetuksen 1 sisältää säännöksen siitä, että johtokunnassa olisi oltava edellä mainittujen lisäksi metsänomistajien ja puuta jalostavan teollisuuden edustus. Johtokunnassa on yhteensä 7 jäsentä. Muiden jäsentahojen osalta toimivalta olisi maa- ja metsätalousministeriöllä. Koneyrittäjien liitto esittää lisäksi täydennystä metsäkeskuslain 8 :n 1 momentin 3 kohtaan lisäämällä siihen sanan valtakunnallisten. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että lisäys ei ole välttämätön, koska valtakunnallisesta yhteistyöstä säädetään jo saman momentin 2 kohdassa. METO Metsäalan Asiantuntijat ry METO Metsäalan Asiantuntijat ry, jäljempänä METO, pitää lausunnossaan metsäkeskuslakiin esitettävään 2 :ään (Toiminnan rajaus) sisältyvää liiketoimintakieltoa liian kategorisena ja mahdol-

6 lisesti käytännön toimintaa haittaavana. Lausunnon mukaan se, mikä on tulkittava kiellon piiriin liittyväksi liiketoiminnaksi jää lain perusteella ja muistiossa epäselväksi. Tarkennuksia tulkinnasta tulisi olla esimerkiksi kiinteistöjen suhteen, osallistumiseen ulkopuolelta rahoitettaviin projekteihin ja asiantuntijana toimimiseen sekä mahdollisesti Suomen Metsäkeskuksen liiketoiminnan myyntiin ja niistä jäljelle jääneiden kiinteistöjen myyntiin ja sisältyviin ympäristövastuihin. Lausunnon mukaan Suomen metsäkeskuksen liiketoiminnan myynnin ja tämän lainmuutoksen johdosta tulee vastuita, joiden kattaminen jää Suomen metsäkeskukselle. METOn mukaan mikäli näiden vastuiden kattaminen jää Suomen metsäkeskuksen vuosittaisen määrärahan varaan, se tulee heikentämään organisaation edellytyksiä selviytyä sille annetuista tehtävistä. Liiketoimintakiellon osalta maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että lausuntokierroksella olleen hallituksen esityksen sisältöä tarkennettiin liiketoimintakiellon osalta. Lausuntokierrosversion 1. lakiehdotuksen 2 :n mukaan metsäkeskus ei saa harjoittaa liiketoimintaa, jollei muualla laissa ole toisin säädetty. Säännös eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä on seuraava: 2 Toiminnan rajaus Metsäkeskus ei saa harjoittaa liiketoimintaa, jollei muualla laissa toisin säädetä. Metsäkeskuksella voi olla kuitenkin vähäisessä määrin kiinteää omaisuutta ennen 1 päivää tammikuuta 2017 harjoitettuun taimitarhatuotantoon, metsäpuiden siemenviljelyksiin tai muuhun metsätaloustoimintaan liittyen. Metsäkeskuksella voi myös olla vähäisessä määrin toimitilojen hallintaan oikeuttavia osakkeita tai omistuksia. Metsäkeskus ei saa itse harjoittaa liiketoimintaa 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla omaisuudella. Tämän omaisuuden myyntiä tai vuokrausta ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettuna liiketoimintana. Liiketoimintakiellon osalta ministeriö korostaa hallituksen esityksessäkin esille tuotua (s. 9) seikkaa siitä, että metsäkeskus organisaationa, jonka tehtävät ovat vain julkisia hallintotehtäviä ja joka toimii valtioavulla, ei voi toimia kilpailluilla markkinoilla. METOn lausunnossaan toteamat ulkopuolelta rahoitettaviin projekteihin osallistuminen ja asiantuntijana toimiminen on tapauskohtaisesti arvioitava metsäkeskuksessa sen suhteen, onko suunniteltu toiminta sellaista, josta markkinoilla on tarjontaa eli onko ala kilpailtua. Ulkopuolelta rahoitetut projektit koostuvat pääosin EUosarahoitteisista kehittämishankkeista, jotka liittyvät suoraan metsäkeskuksen lakisääteisiin edistämistehtäviin. METO katsoo lausunnossaan, että myös eläkevastuut ovat osa työsuhteen ehtoja, eikä liiketoiminnan myynnin johdosta Suomen metsäkeskuksesta siirtyvien henkilöiden eläke-ehtoja saa vaarantaa. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että metsäkeskuksen liiketoiminnan myynnissä oli kyse henkilöstön osalta liikkeenluovutus, ja henkilöstön asemaan sovelletaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 :n liikkeenluovutusta koskevaa säännöstä. Vanhat työntekijät jatkavat entisin työsuhdeehdoin ja -etuuksin liikkeen luovutuksessa.

7 METO esittää lausunnossaan, että OTSO -metsäpalvelun eläkevastuut järjesteltäisiin, kuten Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion yhtiöittämisjärjestelyssä, erillisenä, valtion budjetissa olevana määrärahana. Toinen vaihtoehto on lisätä valtion budjettiin tätä vastaava erä Suomen metsäkeskuksen momentille. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, jäljempänä Tapio, yhtiöittämisessä oli kyseessä erilainen viitekehys toimintojen järjestämisessä. Metsäkeskuksen liiketoimintayksikkö eli OTSO Metsäpalvelut kilpaili metsänhoitoyhdistysten kanssa samoilla kilpailluilla metsätalouteen kytkeytyvillä markkinoilla, kuten myös toimintaa jatkava Otso Oy liiketoimintasiirron jälkeen. Tapio, sittemmin Tapio Oy, on asiantuntijaorganisaatio, joka toimii näihin edellä mainittuihin nähden erilaisessa toimintaympäristössä. Tapio ei ole näiden tahojen kilpailija. Tästä johtuen samanlainen ratkaisu ei olisi ollut tässä mahdollinen, koska sillä olisi vääristetty metsänhoitoyhdistysten ja Otso Oy:n välistä kilpailutilannetta. METO pitää lausunnossaan huolestuttavana liiketoimintakaupan jälkeen Suomen metsäkeskukselle jäävien maa-alueiden ympäristövastuiden riskistä. Tältä osin lakiluonnoksen esityksessä liiketoimintakaupan ja maiden myynnin on arvioitu kattavan vastuun. Siltä varalta kuin kauppahinnat eivät kata ympäristövastuita, tulisi METOn näkemyksen mukaan saada lakiesitykseen kirjaus, että vastuut katetaan erillisellä määrärahalla. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että ympäristövastuiden osalta on kyse maa-alueista, joilla on aiemmin harjoitettu taimitarhatuotantoa ja metsäpuiden siemenviljelyä. Näitä alueita ei myyty edellä selvitetyn metsäomaisuuden myynnin yhteydessä. Metsäkeskus arvioi näiden alueiden hyödyntämisen siten, että niistä muodostuu pienin mahdollinen riski metsäkeskukselle. Ministeriö katsoo, että määrärahan tarpeen ennakointi ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan asian luonteen vuoksi. Metsänhoitajaliitto ry Metsänhoitajaliitto on tuonut esitykseen liittyvän liiketoimintakiellon osalta esille samantyyppiset huomiot kuin METO edellä. Tämän osalta maa- ja metsätalousministeriö viittaa METOn lausunnosta toteamaansa. Myös lisäeläkevastuiden osalta Metsänhoitajaliitto esittää METOn kanssa yhteneväisen kannan. Ministeriö viittaa myös tässä edellä toteamaansa. Metsänhoitajaliitto viittaa metsäkeskuslain 25 :n sisältöön ja toteaa, että on varmistettava, että metsäkeskuslain periaate toteutuu myös koko yksityistämisprosessissa ja myös liiketoimintojen siirron jälkeen. Julkisen palvelun varoja, olivat ne missä muodossa tahansa, ei voi käyttää uuden yhtiön tukemiseen. Metsänhoitajaliitto esittää, että OTSO Metsäpalvelulle siirretty julkisen palvelun taseomaisuus tulee palauttaa Suomen metsäkeskukselle, koska muuten voidaan katsoa, että Suomen metsäkeskukselle kertynyttä valtion tukea on siirretty uuden perustetun yhtiön käyttöön. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että liiketoimintakaupassa ei ole siirtynyt metsäkeskuksen taseomaisuutta ostajalle. Kaupassa myytiin liiketoimintakokonaisuus. Metsäomaisuus on myyty erillisellä kaupalla edellä selvitetylle taholle. Näistä kummastakin kaupasta saadut tulot on maksettu Suomen metsäkeskukselle.

8 Puuliitto ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että Puuliiton ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry:n lausuntojen johdosta ministeriöllä ei ole lausuttavaa. Lopuksi Maa- ja metsätalousministeriö on saanut valiokunnan välittämänä tiedon siitä, että asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin näkemys siitä, että liiketoimintakaupan yhteydessä toimintaa jatkavalle Otso Oy:lle olisi siirtynyt metsävaratiedot metsävaratietojärjestelmästä. Ministeriö toteaa, että yleisesti liiketoimintakaupassa siirtyy koko liiketoiminta asiakassuhteineen ja tietenkin siihen liittyvä asiakasrekisteri. Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain (419/2011) voimaantulosäännöksissä on säädetty metsäkeskuksen julkisen palvelun ja liiketoimintayksikön tietojen erillisyyden toteuttamisesta. Siirtymäaika oli vuoden 2013 loppuun saakka, jonka jälkeen metsäkeskuksen liiketoimintayksikössä työskentelevälle henkilölle ei ole enää voitu myöntää käyttöoikeutta julkisen palvelun tietojärjestelmien tietoihin. Käytännössä käyttöoikeudet ovat lakanneet pääosin jo aiemmin sitä mukaa kuin yksiköiden tietojärjestelmät on eriytetty toisistaan. Liiketoimintaa varten on siten kehitetty omat, metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön tietojärjestelmistä yhtenä niistä metsävaratiedot sisältävä järjestelmä erilliset järjestelmät. Liiketoiminnan tarvitsemien järjestelmien, muun muassa asiakastietojen hoitaminen, ylläpito ja kehittämistyö on rahoitettu liiketoimintayksikössä. Otso Oy liiketoimintayksikön toiminnan jatkajana on täysin samassa asemassa metsävaratietojen saannin suhteen muiden markkinatoimijoiden kanssa. Parhaillaan on lausuntokierroksella luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta. Lausuntopyynnön lakiehdotukseen sisältyy alla oleva 13 g. Kyseinen säännös olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista saada voimaan ja sovellettavaksi jo vuoden 2017 alusta. Suomen metsäkeskus toi lausunnossaan esiin lisäystarpeen. Maa- ja metsätalousministeriö esittää 2. lakiehdotukseen (Laki Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta) lisättäväksi uusi 13 g seuraavasti: 13 g Tietojen saaminen Verohallinnolta Metsäkeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä saada julkisten hallintotehtävien hoitamista varten Verohallinnon rekisteriin ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto sekä maanomistajan yritys- ja yhteisötunnus. Perusteluina lisäykselle esitetään seuraavaa: 13 g. Tietojen saaminen Verohallinnolta. Pykälä on uusi ja liittyy metsäkeskuksen oikeuteen saada Verohallinnolta tietoja julkisten hallintotehtävien hoitamista varten. Pykälän mukaan metsäkeskuksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä saada Verohallinnon rekisteriin

9 ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto sekä maanomistajan yritys- ja yhteisötunnus. Tietoja saisi käyttää metsäkeskuksen julkisten hallintotehtävien hoitamisessa. Metsäkeskuksen julkisista hallintotehtävistä säädetään Suomen metsäkeskuksesta annetun lain 8 :ssä. Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 26 c :n mukaan verotuspäätös, päätös oikaisuvaatimukseen ja muu asiakirja on toimitettava tiedoksi verovelvolliselle. Tiedoksianto on kuitenkin toimitettava verovelvollisen lailliselle edustajalle tai valtuutetulle, jos verovelvollisen puolesta veroasioita hoitava edustaja tai valtuutettu on ilmoitettu asianhoitajaksi Verohallinnon asiakasrekisteriin. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan metsäkeskuksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä saada Verohallinnon rekisteriin ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto. Ehdotetussa uudessa säännöksessä tarkoitetaan niitä tilanteita, joissa kuolinpesän asianhoitaja on mainittuun 26 c :ään liittyen merkitty Verohallinnon asiakasrekisteriin. Verohallinnon rekisteriin ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) nojalla salassa pidettävä tieto. Mainitun lain 3 :n mukaan verotustiedot ovat julkisia siten kuin kyseisessä laissa säädetään. Lain 2 luvussa säädetään, mitkä verotustiedot ovat julkisia. Kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto ei kuulu lain 2 luvun julkisiin tietoihin. Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 2 :n mukaan verotusasiakirjoihin ja -tietoihin sovelletaan julkisuuslain ja henkilötietolain säännöksiä, ellei kyseisessä laissa toisin säädetä. Metsäkeskuksen on näin ollen otettava näiden salassa pidettävien henkilötietojen osalta huomioon julkisuuslain 23 :n säännös, jossa säädetään vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta. Samoin metsäkeskuksen on otettava huomioon henkilötietolain 32, joka koskee tietojen suojaamista. Metsäkeskus ei näin ollen voi luovuttaa Verohallinnolta saatua kuolinpesän asianhoitajan tietoa sivulliselle, ellei siihen ole laissa säädettyä perustetta. Metsätietojärjestelmässä on metsäkeskuksen kestävän metsätalouden rahoituslainsäädäntöön ja metsälain mukaisiin metsänkäyttöilmoituksiin liittyvien asiakirjojen perusteella saamia tietoja henkilöistä, jotka hoitavat kuolinpesien asioita. Näiden tietojen julkisuus ja salassapito taas määräytyy julkisuuslain mukaan. Hallinnon asiakkaan metsäkeskukselle toimittama tieto kuolinpesän asioita hoitavasta henkilöstä on julkisuuslain perusteella julkinen tieto. Kyseessä on myös henkilötieto. Näiden tietojen luovutukseen sovelletaan, mitä metsätietolain 13 :ssä säädetään tietojen luovuttamisesta kopiona, tulosteena tai sähköisesti viranomaisen henkilörekisteristä. Yritys- ja yhteisötunnus, jäljempänä y-tunnus, on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain nojalla salassa pidettävä tieto. Mainitun lain 3 :n mukaan verotustiedot ovat julkisia siten kuin kyseisessä laissa säädetään. Lain 2 luvussa säädetään, mitkä verotustiedot ovat julkisia. Y-tunnus ei kuulu lain 2 luvun julkisiin tietoihin. Olennaisin käyttö yritys- ja yhteisötunnuksella on tunnistaa oikea asiakas ja kiinteistö asiakastietojärjestelmän kannasta. Merkkijonotunnistus on aina epävarma. Nimien kirjoitusasuissa on erilaisuuksia, virheitä, välilyöntejä yms., jotka vaikeuttavat oikean tiedon löytämistä. Erityisen tarpeellinen yritys- ja yhteisötunnus on yhteisomistustilanteissa, kun metsäkeskuksella ei ole tietoa verotusyhtymän tai jakamattoman kuolinpesän osakkaista. Tällöin tunnuksen perusteella voidaan luotetta-

10 vasti todeta esimerkiksi se, onko kysymys samasta vaiko kahdesta eri verotusyhtymästä. Jos metsäkeskus ei saa yritys- ja yhteisötunnuksia Verohallinnolta, se joutuu käytännössä luottamaan asianosaisten ilmoittaan tietoon tai hakemaan puuttuvan tiedon manuaalisesti Patentti- ja rekisterihallituksen YTJ-tietopalvelusta. Kestävän metsätalouden rahoituslainsäädännön nojalla myönnettävä tuki pystytään kohdistamaan oikealle tuensaajalle luotettavimmin ja vähimmällä työllä nimenomaan yritys- ja yhteisötunnuksen avulla. Myös metsäkäyttöilmoituksen asianosaiset voidaan tunnistaa yritys- ja yhteisötunnuksen perusteella ja varmistaa näin, että ilmoitus kohdentuu oikein. Puuta ostavat yritykset joutuvat puukaupan yhteydessä varmistamaan myyjän arvonlisäverovelvollisuuden ja ne käyttävät tästä syystä yritys- ja yhteisötunnusta maanomistajien tunnistamiseen. Kun metsäkeskuksella on ajantasainen tieto y-tunnuksista, se helpottaa metsäalan toimijoiden asiointia hallinnossa. Metsäkeskus toimittaa Verohallinnolle vuosittain tiedot kestävän metsätalouden rahoituslainsäädännön perusteella maksetuista tuista. Verohallinto tunnistaa maksunsaajat (verovelvolliset) ensisijaisesti yritys- ja yhteisötunnuksen perustella. Myös maksettuja tukia koskevissa tiedoissa on oltava saajan yritys- ja yhteisötunnus tai toissijaisena vaihtoehtona henkilötunnus. Jos tuki on kohdistettu virheellisesti oletetun maksunsaajan nimen perusteella, siirtyy virheellinen maksatustieto myös Verohallinnolle.