Prologue Matkaraportin kirjoittaja kävi vaimonsa kanssa tammikuussa 2015 vuotuisilla matkamessuilla Helsingissä vakiintuneen tavan mukaan ja tapasin siellä myös Suomi Uusi-Seelanti ystävyysseuran puheenjohtajan Harri Sihvosen. Hän ehdotti minulle, että voisin kirjoittaa matkastamme Uuteen-Seelantiin ja lupauduin tähän myönsin sen ottavan hetken aikaa. Nyt tämä kirjoitus on viimein valmis, olkaa hyvät! Jos olen oikein ymmärtänyt, kyseinen ystävyysseura on vasta taannoin perustettu. Kirjoittaja ei ole toistaiseksi ystävyysseuran jäsen, mutta tätä raporttia sallin ystävyysseuran hyödyntää tarpeiden mukaan. Palautteet ja/tai kysymykset: henri.halminen AT gmail.com (vaihda @ merkki) Lähtöpäivä Perjantaina joulukuun 12. päivä Finnair (AY69), kello 23:40 Helsinki-Hongkong Perheemme siirtyi kotoa Helsinki-Vantaan lentoasemalle hyvissä ajoin ennen lentoa taksilla ja lapsemme (4½ vuotias tyttö) oli luonnollisesti välittömästi kiinnostunut lentoaseman leikkimahdollisuuksista. Olimme toki kertoneet lapselle, että matka on pitkä ja matkalla pitää vaihtaa lentokonetta, ennen kun saavumme oikeasti perille. Paljon vinkkejä matkaan saimme etukäteen mm. suomalaiselta ystävältä, joka asui pitkään Uudessa-Seelannissa, ja ystävälliseltä Aktiv-Resor matkatoimiston virkailijalta sekä eräiltä Suomi Australia ystävyysseuran jäseniltä matkamessuilta. Luonnollisesti myös internet on iso apu itsenäiseen tutkimiseen. Kiitos ja anteeksi! Matkapäivä Lauantaina joulukuun 13. päivä Cathay Pacific (CX197), kello 21:00 Hongkong-Auckland Vähintään yksi pakollinen vaihto on suoritettava, jotta Suomesta pääsee Uuteen-Seelantiin. Lensimme ensin Hongkongiin, josta oli jatkolento siedettävän odotusajan (5½ tuntia) jälkeen. Saimme kaikki nukutuksi varsin hyvin ensimmäisen pitkän yölennon aikana ja vaihdon osalta aika sujui myös nopeasti. Löysimme terminaalista leikkipaikkoja lapsellemme ja osan ajasta vietimme Hongkongin lentoaseman Plaza Premium loungessa, joka on myös Diners Club luottokortin kanssa yhteistyössä. Kirjoittaja on vaihtanut lentokonetta Hongkongissa aikaisemminkin ja suosittelee kyseistä lentoasemaa. Alun perin suunnitellessa matkaa ajattelimme poiketa yhden yön verran sekä meno- että paluumatkalla, esimerkiksi Singaporessa, mutta lopulta päädyimme, että haluamme viettää enemmän aikaa lopullisissa matkakohteissamme. Mahdollisen aikaerorasituksen kannalta yön tai parin pysähdys matkalla voi olla mielekäs ajatus. Lapsiperheenä suosimme matkustaessa pitkiä yölentoja lyhyet lennot on toki eri asia. Vaihtoehtoisesti Vaihtoon erittäin hyvin soveltuvana lentoasemana suosittelen myös Singaporea. Jos haluaa säästää hieman lentolippujen hinnassa, voi lentää Keski-Euroopan kautta. Tällöin kokonaismatka-aika tosin kasvaa, mutta esimerkiksi Amsterdam on ihan mielekäs vaihtoehto. Kirjoittaja vaimoineen ei kuitenkaan suosittele Pariisin Charles de Gaulle lentoasemaa, jossa monilla on matkalaukut jääneet matkasta, jopa mennen tullen. Lentoyhtiönä voin suositella kotoisen Finnairin lisäksi hongkongilaista Cathay Pacificiä, joka on OneWorld-jäsen kuten on Finnairkin. Toki vaihtoehtona on Air New Zealand, joka kuuluu Star Alliance yhteenliittymään. Jos laajennan hieman, niin australialainen Qantas (OneWorld-jäsen) on myös kelvollinen vaihtoehto. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 1 / 13
Viimeinkin olimme saapuneet perille, matkamme ensimmäiseen kohteeseen eli Aucklandiin. Saavuimme menomatkan toisen pitkän yölennon jälkeen käsikirjoitetusti laskeuduimme noin kello 13:00 paikallista aikaa. Olimme poikkeuksellisesti tilanneet myös hotellista taksikyydin etukäteen, joten kuljettaja odottikin meitä terminaalissa sovitusti. Aucklandin lentoasema on viihtyisä, suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin kotoinen Helsinki-Vantaa. Päivä 1 Saapumispäivä Sunnuntaina joulukuun 14. päivä Sääolosuhteet yllättivät hieman, koska oli varsin viileää ja pilvistä, noin 17-18 o C astetta ja voimakas tuuli. Tiesimme, että kesälämpötilat eivät välttämättä poikkea Suomen kesäkaudesta, mutta odotusarvo oli silti hieman korkeampi. Keskilämpötila on luonnollisesti korkeampi Uudessa-Seelannissa kuin Suomessa, koska palmut kasvavat siellä ulkona. Myös paikallisille sääolosuhteet olivat yllätys, koska esimerkiksi paikallisten NZ Herald sanomalehden (kuvassa, joka on päivätty 15.12.2015) otsikkokin: Where has our summer gone? hämmästeli asiaa (suomeksi = minne meidän kesä on mennyt), joten emme ihmetelleet yksin toki sääolosuhteisiin ei ole mahdollista vaikuttaa. Olimme onneksi varautuneet vaatetuksella. Hotelliin päästyämme emme tuhlanneet aikaa vaan lähdimme ulos sateenvarjon kanssa. Lapselle meillä oli matkarattaat, jotka olivat kätevät, koska Aucklandissa on korkeuseroja. Ensimmäinen nähtävyys oli Sky Tower eli 328 metriä korkea torni, jonka suunnittelussa on huomioitu sen kestämään jopa yli 200 km/h tuulta. Kyseinen torni on samalla eteläisen pallonpuoliskon korkeimpia rakennuksia. Hienot olivat näkymät ylhäältä luonnollisesti, vaikka sääolosuhteet eivät olleetkaan ihan parhaat. Luulin myös ensin aikaerorasituksen aiheuttavan huojuntaa, mutta lopulta se vahvistui tornin lieväksi heilumiseksi niin voimakas oli tuuli ulkona! Tornista alas turvallisesti päästyämme ja postikortit postimerkkeineen ostettuamme jatkoimme satamaan, josta menimme lautalla Devonportiin, noin 10 minuutin matkan päähän keskustasta (tiedoksi, että maitse liikkuessa sinne joutuisi kiertämään melko pitkän matkan). Ilmakin hieman kaunistui matkalla ja Devonportista oli hieno näkymä kaupunkiin (kuvassa), auringonlaskiessa vielä kauniimpi, jota tosin emme odottaneet sääolosuhteista johtuen. Lasten leikkipuistossa kävimme luonnollisesti, ennen kuin siirryimme takaisin kaupunkiin nukkumaan. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Auckland, asukkaita 1 415 000 (kesäkuu 2014) ja pinta-ala 1100 km 2. Maori nimi on Tāmaki Makaurau. Vertailu: Helsinki, asukkaita 625 000 (helmikuu 2015) ja pinta-ala 715 km 2 (215 km 2 ilman merialueita). Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 2 / 13
Aikaerosta johtuen lapsemme heräsi aikaisin (noin kello puoli viisi) seuraavana päivänä herättäen samalla vanhempansa. Hotellin aamiaisen jälkeen lähdimme Kelly Tarlton s Sea Life akvaarioon, joka on lapsiperheen kannalta käymisen arvoinen. Sinne on myös järjestetty ilmainen shuttle bus yhteys sataman tuntumasta. Pingviinit olivat lapsen suosiossa (kuten kuvassa pingviinit sukeltavat). Ennen merimaailmaa poikkesimme hotellin lähistöllä leikkipuistossa, jossa oli lisäksi kuntolaitteita. Päivä 2 Maanantaina joulukuun 15. päivä Akvaariolta päätimme kävellä säästä huolimatta läheiselle Mission Bay Beach hiekkarannalle, joka jäi vain näkömuistoksi, koska uiminen ei houkutellut onneksi siellä oli kuitenkin yksi iso leikkipuisto. Söimme lounaan rannan tuntumassa, jonka jälkeen jatkoimme paikallisbusseilla kohti Mount Eden kukkulaa (korkeus 196 metriä, kuva alla), joka on vanha tulivuori ja korkeimpia luonnollisia paikkoja kaupungissa. Kävellen ylös kukkulalle oli rankahko kokemus (kyydityskin on osittain toki mahdollinen) samalla työntäen matkarattaita, mutta toki oli hienot näkymät ylhäältä voimakkaassa tuulessakin. Kesätakeista ja sukista oli hyötyä vaikka jotkut viihtyivät ihan sortseissa ja t-paidassakin! Kirjoittaja yleensä ei ole kovin herkkä viileälle ilmalle, näin sivumainintana. Paluumatkan kaupunkiin teimme bussilla rantaan keskustan tuntumaan Wynyard-alueelle, josta löytyi jälleen sopivasti leikkipuisto. Edellä mainitulla tai viereisellä Viaduct-alueella oli paljon mielenkiintoisia ruokapaikkoja, tosin päädyimme kuitenkin muualle syömään. Jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme menneet Rangitoto-saarelle, joka on muodostunut tulivuoren purkauksena ja jonne on lautalla noin 25 minuutin matka. Näimme kyseisen saaren edellisenä päivänä korkeasta tornista kuitenkin ja uudestaan myös Mission Bay Beach hiekkarannalle kävellessä. Aikavyöhyke UTC+12 ja kesällä UTC+13 (syyskuun viimeisestä sunnuntaista huhtikuun ensimmäiseen sunnuntaihin). Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 3 / 13
Päivä 3 Siirtymäpäivä Tiistaina joulukuun 16. päivä Aamupäivällä lensimme maan pääkaupunkiin Wellingtoniin paikallisen Air New Zealandin lennolla. Etäisyytensä ja keston puolesta sitä voisi verrata Helsinki-Oulu reittiin. Wellingtonin lentoasemalle saapuessa ulkona odotti todella lämmin ja kaunis ilma, joka ei kuulemma ole aina todennäköistä siellä. Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti maailma toivotti lentoasemalla tervetulleeksi, kuten lentoyhtiön slogan The Official Airline of Middle-Earth sanoo. Lennoilla on myös aiheeseen sopiva hauska turvallisuusvideo. Luonto yleisesti on Uudessa-Seelannissa häkellyttävä, kuten elokuvien perusteella on voinut todeta keskimaan olevan, elokuvissa ei ole siis vain pelkkiä tehosteita käytössä tietokoneiden avulla luotuna! Sää jatkui suotuisana koko päivän, mutta sisätiloihin piti kuitenkin mennä välillä, koska Museum of New Zealand eli paikallisesti Te Papa oli ehdottomasti koettava. Se on mielenkiintoinen ja isohko kompleksi vaihtuvia maksullisia erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta ilmainen sisäänpääsy. Ennen museota söimme Cuba Streetin varrella terassilla, aivan The Bucket Fountainin tuntumassa, joka on ikoninen kineettinen veistos, jonka yhteydessä on myös pieni lasten leikkipaikka. Museon jälkeen oli vuorossa klassinen Wellington Cable Car, jolla pääsi ylös kasvitieteelliseen puutarhaan. Lasten leikkipaikan löysimme myös kasvitieteellisestä puutarhasta yhden kävelyreitin varrelta takaisin kaupunkiin. Kasvitieteelliset puutarhat ovat lähes aina mielenkiintoisia, mutta väsymys painoi meissä kaikissa, joten suuntasimme takaisin kaupunkiin, viime metrit paikallisbussilla. Jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme nousseet Mount Victorialle, josta on panoraamanäkymät Wellingtonin kaupunkiin, sekä käyneet tutkimassa mahdollisia Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti elokuvien kuvauspaikkoja lähiseudulla. Lisäksi on pääosin ilmainen Weta Cave Workshop, jossa on toteutettu myös kyseisiin elokuviin liittyviä asioita kuten animointeja. Mainitsemisen arvoinen majoitus: At Home Wellington City, 181 Wakefield Street, Wellington Pieni ja hieman kallis, mutta huoneessa esimerkiksi pieni keittiö, pyykkikone, ilmainen internet ja satelliitti-tv kanavat sijainti Te Papa museon ja supermarketin lähellä. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Wellington, asukkaita 395 000 (kesäkuu 2014) ja pinta-ala 445 km 2, maailman eteläisin pääkaupunki. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 4 / 13
Sään kannalta paluu arkeen koitti taas heti aamusta, koska oli jälleen pilvistä ja viileämpi ilma lisäksi oli lievä sateen mahdollisuus. Syötyämme huoneessa aamiaisen ja pakattuamme vuokrasimme auton, jota käytimme aina reissumme loppuun asti, ja lähdimme liikenteeseen kohti pohjoista. Kirjoittaja oli kuskina ja ajoin elämäni ensimmäisen kerran väärää puolta tietä eli vasemmalla puolella, joka osoittautui varsin helpoksi, mutta vaati aluksi tarkkaavaisuutta hieman eri tavalla. Ensimmäinen pysähdys oli Martinborough-viinialueella (matka noin 1½ tuntia), johon tehdään myös päiväretkiä Wellingtonista, eli tarkoituksena oli maistella alueen viinejä ja tutustua viinialueeseen. Päivä 4 (noin 500 km) Keskiviikkona joulukuun 17. päivä Kirjoittaja oli siis kuskina, joten maistelemisen suoritti pääasiallisesti vaimoni. Päädyimme tilalle nimeltä Te Kairanga (kuvassa ja nimen merkitys: jossa maaperä on rikas ja ruoka on runsasta), koska edellisenä päivänä löysimme kyseisen viinitilan pinot noir lajikkeen punaviinin kaupasta, joka osoittautui erittain loistavaksi valinnaksi. Samaisen tilan viiniä on myynnissä myös Suomessa. Pullo, jonka ostimme, oli kaupan viimeinen hintalappukin oli kadonnut osastonhoitajan silti suositellessa sitä. Viinien ohella maistoimme paikallisia erilaisia juustoja, osan otimme matkaeväiksikin. Jotta kyseinen alue ei olisi jäänyt yhden tilan käynnin varaan, poikkesimme pikaisesti vielä toisella tilalla nimeltä Martinborough Vineyard. Kyseinen tila oli myös hyvä, sopivan erilainen. Viinitilojahan alueella on paljon, osa ihan vierekkäin. Seuraavalla kerralla kyyti erikseen, ilman jälkikasvua ja tarvittaessa hotellimajoitus varattuna. Vaihtoehtoisia tiloja voisi olla esimerkiksi Craggy Range tai Julicher Estate viimeksi mainitussa on muuten kuriositeettinä palkittu suomalainen viinintekijä, nimeltään Outi Jakovirta. Kirjoittaja on aiemmin vieraillut muutamalla viinitilalla: Unkarissa, Itävallassa ja Portugalissa (joka oli Portossa, tarkemmin portviinikellarissa). Aika oli kuitenkin jatkaa matkaa, koska ajamista oli edelleen paljon ennen kuin tulimme perille National Park nimiseen pikkukylään Tongariron kansallispuistossa. Matkalla pysähdyimme muutamia kertoja joko ottamaan valokuvia ihastellen ja hämmästellen uskomatonta maan luontoa tai syömään. Melkein perille saavuttuamme onnistuimme näkemään tien varrelta vielä ihan kelvollisissa sääolosuhteissa lumihuippuisen Mount Ruapehu vuoren, joka on 2797 metriä korkea, pohjoissaaren korkein ja maan toiseksi korkein vuori (korkein on eteläsaaren Mount Cook, jolla on korkeutta 3754 m). Illan tullen alkoi sade, mutta toivossa oli hyvä elää. Viinituntemus Kirjoittaja ei ole suinkaan viiniasiantuntija, mutta tykkää harrastaa niitä sekä lisäksi erikoisempia oluita ja siidereitä. Lisähuomiona, että Martinborough sekoittuu helposti myös tunnettuun Marlborough viinialueeseen, joka on eteläsaarella. Yleisimmät viinityypit on sauvignon blanc (valkoviini) ja pinot noir (punaviini), suurin tuotanto on Marlborough-aluella. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 5 / 13
Sääolosuhteet valitettavasti muuttuivat yön aikana entistä kehnommaksi, ilman ollessa sateinen ja kylmä, lämpötila oli vain jotain 7-8 o C astetta kylmimmillään. Suunnitelmana meillä oli alun perin nousta scenic chairlift ride käyttäen Mount Ruapehu vuorelle, maan korkeimmalla sijaitsevaan kahvilaan (2020 metriä) nimeltä Knoll Ridge Chalet. Se ei luonnollisesti onnistunut kehnossa säässä näkyvyyden ollessa lähes olematon ja lämpötilan hipoessa lähes nollaa vuorella. Kyseinen lumihuippuinen vuori on samalla muuten maan suurin laskettelukeskus ja yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista. Päivä 5 (noin 150 km) Torstaina joulukuun 18. päivä Kävimme toki vuorella niin korkealla kuin autolla pystyi ajamaan. Pysähdyimme myös matkailukeskuksessa. Ajaessa kohti seuraavaa määränpäätä ilma alkoi onneksemme paranemaan. Maisemia ihastellen saavuimme Taupo-järven pohjoisrannalla sijaitsevaan saman nimiseen kaupunkiin. Kyseinen järvi on entinen tulivuori, keskisyvyydeltään 110 metriä. Taupo-järvi on myös maan suurin ja Suomen järvien luettelossa se nousisi 7 suurimman järven joukkoon. Taupossa näimme uskomattoman mahtavan Huka Falls vesiputousalueen sekä koimme myös Spa Thermal Park alueen, jossa on myös leikkipuisto. Joen vartta pitkin putoukselle olisi hieno kävelyreitti, kestoltaan noin 40 minuuttia, mutta perheemme liikkui matkan autolla. Huka Falls vesiputouksessa (kuva oikealla) virtaa noin 200 000 litraa vettä sekunnissa! Vesiputous laskee Waikato-jokeen, jonka varrella Spa Thermal Park sijaitsee. Joessa itsessään vesi on todella kylmää, mutta siinä on kohta, johon laskee todella kuumaa vettä. Samaa kuumaa vettä käytetään myös hotellien kuumissa altaissa ja olimmekin varanneet sellaisen huoneen, jossa oli oma pieni kuuma-allas patiolla (kuvassa ylempänä). Siinä oli mukava olla illalla kaikessa rauhassa vaimon kanssa lapsen nukkuessa. Lisämainintana, että joen kuumavesialue on helppokulkuinen ja lapsiystävällinen täysin ilmainen! Lopuksi, että Taupossa eräs suomalainen working holiday nuori bongasi meidät ruokakaupassa sanoen, että suomalaisia ei usein tapaa siellä, emmekä lopulta Uudessa-Seelannissa muihin suomalaisiin törmänneetkään. Ihan varmasti matkalaisia oli silti jossain... Mainitsemisen arvoinen majoitus: Baycrest Lodge, 79 Mere Road, Taupo Huoneita on myös parvekkeella, ilman omaa pientä allasta ja hotellin pihassa on toki isompi yhteinen kuumavesiallas. Lisäksi on ilmainen internet (joskin hieman rajoitettu kapasiteetti) ja satelliitti-tv kanavat. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Taupo, asukkaita 25 000 (kesäkuu 2014) ja pinta-ala 135 km 2, maan vulkaaninen ja geoterminen keskus. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 6 / 13
Päivä 6 (noin 100 km) Perjantaina joulukuun 19. päivä Tauposta lähdimme ajoissa heti aamiaisen jälkeen kohti Wai-O- Tapu Geothermal Wonderland aluetta, joka sijaitsee suunnilleen Taupon ja Rotoruan puolessa välissä. Siellä purkautuu joka päivä kello 10:15 Lady Knox geisir, joka tosin osoittautui lievästi pettymykseksi, koska purkaus ei ole aivan aito. Totta on kuitenkin se, että geisir purkautuu myös itsestään, mutta ei kellontarkasti. Tyyliltään geisir poikkeaa aiemmin Islannissa näkemistämme geisireistä, olemalla silti toki vaikuttava kokemus. Paikallinen opas taustoittaa myös etukäteen asiaa suurelle yleisölle. Muutenkin mainitsemani geoterminen alue on varsin mielenkiintoinen kokemus (kuvassa on The Devil s Bath, rikkilammikko) kaikkine luonnon ihmeineen. Suurimmaksi osaksi alue on varsin helppokulkuista maastoa, osittain jopa pyörätuolilla on mahdollista liikkua. Nopean lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Rotoruaan matkan varrella poikkesimme pikaisesti Wai-O-Tapu geotermisen alueen Mud Pool alueella, joka on kuuma pulppuava kuralammikko. Rotoruaan saavuttuamme menimme ensin Te Puia Park alueelle, joka antaa alkuperäiseen Maori-kulttuuriin lisäulottuvuutta ostimme lisäksi Haka-päivänäytökseen lipun. Iltaisin olisi todennäköisesti vielä parempi tai näyttävämpi esitys illallisineen, mutta se ei ollut vaihtoehto meidän lapsiperheelle tällä kertaa. Toinen geisir, aito Pohutu (alakuvassa), tuli myös koettua alueella. Sääolosuhteet olivat toistaiseksi matkan parhaat koko päivän ja kävimme myös Skyline Gondolan kyydissä maisemia ihastelemassa. Ylhäällä oli myös luge-kelkkarata, mutta jätimme nyt sen väliin. Lopuksi ennen iltaa menimme Polynesian Spa kylpylään, jossa ostimme yhdistelmälipun oikeuttaen sisäänpääsyyn sekä family spa että lake spa osioihin. Ensin mainittu on perheystävällinen, jälkimmäistä on silti suositeltava. Rakenteilla oli siellä vielä avanto-tyyppinen allas, joka olisi varmasti upea kokemus kuumien kylpyjen yhteydessä. Kylpylä sijaitsi aivan Rotoruajärven rannassa ja luonnollisesti rikki tuoksui alueella ulkona kaikkialla voimakkaasti. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Rotorua, asukkaita 55 000 (kesäkuu 2014) ja pinta-ala 90 km 2, maan suurin turistikeskus. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 7 / 13
Päivä 7 (noin 275 km) Lauantaina joulukuun 20. päivä Aikamme oli rajallinen, joten jatkoimme seuraavaksi Waitomoon, jossa on kiiltomatoluola (glow-worms cave), vastaavia on muuallakin. Aluksi mietimme sen kokonaan väliin jättämistä, mutta koimme sen tosi mielenkiintoiseksi. Tippukiviluolassa ei saanut ottaa ollenkaan valokuvia, eikä myöskään kiiltomadoista. Osittain täysin säkkipimeässä luolastossa kuljimme puhumatta veneellä (kuvassa tulemme juuri pois luolasta), jota opas ohjasti narusta vetämällä! Lämpötila luolastossa oli hivenen viileä, mutta ei silti todellakaan kylmä sortseillakin kirjoittaja olisi pärjännyt, vedin housut jalkaan varmuuden vuoksi. Kiiltomadot loistivat kuin pienet kirkkaat led-valot luolaston yläosissa valaisten samalla varsin tehokkaasti. Lapsemmekin pysyi rauhallisena koko ajan pimeässä luolassa retki oli kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia. Waitomosta lähdettäessä päätimme koukata vielä läheiseen Marokopa Falls vesiputoukseen (alakuvassa), joka oli todellakin näkemisen arvoinen matka sinne oli tosin hivenen pidempi kuin oletimme, mutta ei silti liian kaukana. Putoukselta takaisin ajoimme sateessa samaa reittiä Waitomoon ja sieltä edelleen yöksi Hamilton-nimiseen kaupunkiin hieman lähemmäksi seuraavan päivän kohdettamme. Hieman jo kuluneessa hotellissa oli uima-allas, porealtaita ja höyrysauna, lisähuomiona mainitakseni. Jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme poikenneet Hamiltonin ja Rotoruan suunnilleen puolessa välissä, josssa on pieni Matamataniminen kaupunki. Siellä sijaitsee Hobbiton eli Hobittikylä, joka on rakennettu jo aiemmin mainitsemieni elokuvien tekemistä varten. Kirjoittaja perheineen harkitsi asiaa matkaa suunnitellessa, mutta koimme sen turhan kalliina emme ole ihan niin faneja. Waitomon alueella on lisäksi muita luolastoja ja aikuisempia aktiviteetteja. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Hamilton, asukkaita 155 000 (kesäkuu 2014) ja pinta-ala 110 km 2, maan neljänneksi suurin kaupunki. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 8 / 13
Päivä 8 (noin 375 km) Sunnuntaina joulukuun 21. päivä Hamiltonista aamiaisen jälkeen jälleen suotuisan sään saattelemana ajoimme kohti pohjoista ohittaen Aucklandin moottoritietä pitkin. Olimme etukäteen myös päättäneet kiertää yhden maksullisen tietunnelin, joten koukkasimme Orewa-nimiseen suosittuun rantakaupunkiin lounaalle. Löydettyämme ensin pakollisen leikkipuiston rannan tuntumasta, huomasimme vierestä myös sopivan ravintolan. Ilma lämpeni edelleen ja tie pohjoiseen jatkui lounaan jälkeen. Whangarei-nimisessä kaupungissa poikkesimme pikaisesti huoltoasemalla, jonka yhteydessä huomasimme Whangarei Falls nähtävyyskyltin. Olimme toki vesiputouksia (yläkuvassa) jo nähneet, mutta kun tien vieressä oli taas yksi sopivasti niin pitihän siellä poiketa muuten olisi saattanut harmittaa jälkikäteen. Näkemisen arvoinen vesiputous olikin! Paikalliset lapset vilvoittelivat vedessä puusta hyppimällä kiipeämällä köyttä pitkin ensin ylös. Uimista siellä tosin ei varsinaisesti suositeltu vedenlaadusta johtuen! Edelleen ihastellen ja hämmästellen maisemia saavuimme viimein perille Paihianimiseen rantakylään, joka on Bay of Islands alueen pääkohde. Vaikka majoituksemme oli ihan tien vieressä ja toisella puolella oli hiekkaranta sekä leikkipuisto, ei liikenne liikaa häirinnyt yölläkään. Teimme varauksen seuraavan päivän retkeä varten (kuvassa villejä delfiinejä, joita näimme kymmeniä) ja illallisella vaimoni söi yllättäen suomalaisen HK- Ruokatalon possunkylkeä, koska Uusi-Seelanti ei tuota niitä itse riittävästi! Asia selvisi vasta laskua maksaessa. Mainitsemisen arvoinen majoitus: Baysands Seafront Studios, 136 Marsden Road, Paihia Merinäköalalla olevissa huoneissa voi olla hieman liikenteen melua, koska paikallinen tie menee rannan ja hotellin välissä. Taustatietoa (lähde: Wikipedia, likiarvoja) Paihia, asukkaita 1700 (vuodelta 2006) ja samalla Bay of Islands alueen turismin pääpaikka. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 9 / 13
Päivä 9 Maanantaina joulukuun 22. päivä Aamulla oli aikainen herätys, jotta ehtisimme katamaraaniin ja tilatulle Hole in the Rock risteilylle kera villien delfiinien katselun, joita näimmekin kymmeniä (kuva edellisellä sivulla). Lisämaksusta olisi voinut uida myös delfiinien kanssa. Delfiinien hiljalleen siirtyessä matka jatkui kauemmaksi ulkomeren tuntumaan, jossa on erikoinen kalliomuodostuma (kuvassa) jonka aukosta Māorisotilaat meloivat aina lähtiessä sotimaan. Luolan katosta tippuvat pisarat toivat hyvää onnea. Katamaraanikin ajoi aukosta läpi! Matka jatkui suureen Urupukapuka saareen (alakuva), jossa lapsemme nautti lämpimästä auringosta hiekkarannalla ja kirjoittaja käveli läheiselle kukkulalle monien muiden kanssa katsomaan upeita näkymiä. Paluumatkalla poikkesimme läheisessä idyllisessä Russell-nimisessä kylässä lounaalla, joka on samalla historian mukaan maan ensimmäinen asutus ja satama eurooppalaisten saapuessa Uusi-Seelantiin. Tultuamme lautalla takaisin Paihiaan menimme hiekkarannalle ja pulahdimme uimassakin. Lisähuomiona, että suuri risteilylaiva oli koko päivän Paihian edustalla. Päivällisellä vaimoni sai viimein toivomansa paikallisen lammasaterian. Kuriositeettina muuten, että lampaita ja karjaa Uuden- Seelannin vuorenrinteissä ja laitumilla on todella paljon, välillä myös sekaisin kumpiakin. Jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme käyneet myös Cape Reingassa, joka on Uuden- Seelannin pohjoisin kolkka ja suosittu turistien keskuudessa, meillekin jo matkan alussa Aucklandissa eräs jäätelömyyjä sitä ehdotti. Lisäksi esimerkiksi paluumatkalla olisi voinut kokea Ninety Mile Beach rannan autolla ajaen tai kyydissä istuen, vaikkakin todellisuudessa kyseinen ranta on vain 88 kilometriä (eli noin 55 mailia) pitkä. Hole in the Rock Retken yhteydessä meille tarjottiin mahdollisuutta poiketa Russell-kylässä, piti vain muistaa pyytää paluumatkalle uudet lauttaliput. Kaikissa retkissä ei ole mukana Urupukapuka saaressa vierailua, jos haluaa säästää hieman aikaa eli noin tunnin verran. Kyseinen retki on mahdollista luonnollisesti toteuttaa kokemamme aamupäivän sijasta myös iltäpäiväretkenä. Sesonkiaikana kannattaa mahdollisesti retki varata etukäteen meilläkin ensimmäinen vaihtoehto oli jo varattu täyteen. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 10 / 13
Päivä 10 (noin 300 km) Tiistaina joulukuun 23. päivä Niin kuin aina, loma loppuu ja matka päättyy tai ainakin melkein. Pakkasimme matkalaukkumme (Paihian satama, kuvassa yläpuolella, edellisenä päivänä) ja ajoimme pikaisesti läheisen Haruru Falls vesiputouksen ja Kerikeri-nimisen kaupungin kautta kohti Aucklandin lentoasemaa. Yksi ilmeisen hieno Rainbow Falls vesiputous Kerikerin lähellä jäi valitettavasti vahingossa väliin. Jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme käyneet Coromandel-alueella, jossa on erityinen kuumavesiranta, sekä lisäksi Piha Beach tai Muriwai Beach hiekkarannoilla, jotka ovat melko lähellä Aucklandia. Niissä on kuulemma erityisen kauniit auringonlaskut ja surffareille otolliset olosuhteet. Luonnollisesti on paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja Uuden- Seelannin pohjoissaarella, esimerkiksi Mount Taranaki (tai Egmont toiselta nimeltään, jonka korkeus on 2518 metriä), symmetrinen lumihuippuinen tulivuori ja lukemattomat muut maan erinomaiset viinialueet. Lentoasemalle ajaessa ajoimme tällä kertaa maksullista tunnelia pitkin, jonka olimme etukäteen maksaneet internetin kautta luottokortilla. Tieosuus yllätti, koska tunneli on lopulta aika lyhyt, mutta luonnollisesti se oikaisee sekä nopeuttaa, kiertäen Orewan rantakaupungin, jossa tulomatkalla poikkesimme. Maksu oli 2,20 NZ dollaria eli noin 1,40 euroa (http://www.tollroad.govt.nz/). Kyseisen maksun voi suorittaa myös käteisellä tasarahalla tien varren automaatilla muuten maksullisia teitä ei Uudessa-Seelannissa olekaan. Toki oli upeaa ja haikeaakin ajaa toistamiseen Aucklandin ohi kelvollisen sään vallitessa. Lähempänä lentoasemaa tankkasimme ja palautimme vuokra-auton, josta oli enää pari askelta terminaalille. Seuraavalla kerralla (ajankohta on tuntematon) haluaisimme mennä Uuteen-Seelantiin vasta tammikuussa, jolloin on tilastollisesti lämpöisempää. Perheemme matka jatkui Emirates-lentoyhtiön (kuvassa porraskäytävä business-luokkaan) suurella ja mahtavalla Airbus A380 lentokoneella Australiaan juuri ennen joulua! Emirates-lentoyhtiö Todella loistava kokemus, vaikka istuimme ihan vain alakerran turistiluokassa jossa oli silti jalkatilaa enemmän kuin mihin olemme tottuneet. Lapset otettiin myös erittäin hyvin huomioon, vaikka lensimme vain lyhyen lennon (noin 4 tuntia) lento jatkui vielä Dubaihin myöhemmin. Toki muitakin paikallisia lentoyhtiöitä olisi ollut mahdollista käyttää, mutta päätimme kokeilla Emirates, kun oli kerta mahdollisuus tähän! Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 11 / 13
Epilogue Lukijoille tiedoksi, että alun perin mietimme lentämistä Uuteen-Seelantiin vain muutamaksi yöksi ja nähdä ainostaan Auckland, mutta onneksi muutimme ajoissa suunnitelmaamme. Valitettavasti meillä ei ollut tällä kertaa aikaa kiertää Uuden-Seelannin eteläistä saarta ollenkaan, jonka sanotaan olevan paljon kauniimpi vaikka pohjoissaarikin oli mielestämme jo ihan henkeäsalpaava monilta osin. Taloudellisessa mielessä Uusi-Seelanti on kallis kohde, toki on mahdollista tehdä löytöjä ja säästää eri tavoilla, mutta kauas on pitkä matka eli lomalla ei kannata laskea liian tarkkaan. Auton vuokraamista ehdottomasti suosittelemme, jos on aikomus liikkua enemmän, tarvittaessa jopa vuokrata asuntoauto. Ajomatkoihin kannattaa myös varata aina riittävästi aikaa, moottoriteitä on melko vähän mutta ohituskaistoja on tehty isommilla taipaleilla. Ihmiset ovat ystävällisiä, apua saa ystävällisesti pyytämällä ja elämänasenne on varsin rento. Luottokortit on yleisesti hyväksyttyjä lähes kaikkialla, toki lisäkulut on mahdollisia käteistä emme juurikaan tarvinneet missään. Hotellien aamiaiset ovat yleisesti hintavia ja huoneissa on usein keittomahdollisuus, joten itse kaupasta ostetut tarpeet on myös erittäin hyvä vaihtoehto. Luonnollisesti puhelimeen tai tablettiin pre-paid liittymä on suositeltava vaihtoehto. Perheemme matka jatkui Uuden-Seelannin jälkeen Australiaan, jossa olimme joulukuun 23. päivästä aina tammikuun 8. päivään kotiin palatessa oli tammikuun 9. päivä perjantai. Olimme ensin suomalaisperäisten ystäviemme kotona Brisbanen lähistöllä jouluna. Uuden vuoden kirjoittaja vietti vaimonsa kanssa kahdestaan Sydneyssä, josta palasimme Gold Coastille samojen ystäviemme luokse, jossa lapsemme oli hoidettavana. Ihan lopuksi vielä siirryimme koko perheenä Cairnsiin eli ison valliriutan porttialueelle ennen kotiin paluuta. Jos matkustaa Uuteen-Seelantiin ja/tai Australiaan, suosittelemme vähintään 3 viikon matkaa. Kirjoittaja on kerran aiemmin käynyt Australiassa, jossa olin silloin 3 viikkoa reissussa vuosien 2007-2008 vaihteessa. Tuolloin näin myös Melbournen, Ulurun (ehkä tutummin Ayers Rock, jossa olin joulun aikana) ja Alice Springsin. Post Scriptum Postikortit postitimme Paihiasta lähtöpäivänä ennen joulua, mutta niiden saapuminen vastaanottajille kesti ainakin helmikuun puoleen väliin, jopa maaliskuun lopulle asti. Postimerkit ja postiosoitteet olivat ihan asianmukaiset lisäksi hämmästytti, että postikortit oli matkalla pakattu läpinäkyvään muoviin käyden ensin Brunein ja sitten vielä Singaporen kautta! Näin ainakin kuulimme ystäviltämme jälkikäteen. Australiasta lähetetyt postikortit saapuivat kaikki normaalisti ja nopeammin vastaanottajille. Henri Halminen, 2015 Suomi Uusi-Seelanti YS ry Sivu 12 / 13