Sisällys: Pääkirjoitus 3 Suomen edustajat Hyvän Tahdon -kisoissa Kagoshimassa, Japanissa 4 Leirit 8 Salikisat 10 Junnuturnauksesta 11 Jigotaista edustus nuorten maajoukkueen C-ryhmään! 12 Kevään harjoitusohjelma 13 Tuloksia syyskaudelta 14 Ohjaajien yhteystiedot 15 Lehden toimitus: Teppo Haapasalo Taitto: Juho Jäppinen Kansi: Teppo Haapasalo Kirjoittajat: Jorma Kokkonen, Teppo Haapasalo, Lauri Reuter Valokuvat: Jorma Kokkonen, Juho Jäppinen, Lauri Reuter Painopaikka: Kopijyvä Oy, 2006 Painos: 350 kpl
Pääkirjoitus Kas näin, hyvät ystävät Zanshin on palannut! Ensimmäinen numero on veistetty kasaan hienoisessa kiireessä, mutta kunnialla kuitenkin. Lehden tarkoitus on palvella meitä kaikkia: niin uusia kuin vanhempia harrastajia aina junioreista aikuisiin. Aktiiviharjoittelijoille lehdestä löytyy perustietoa harjoittelusta Jigotaissa: harjoitusajat, kausisuunnitelma sekä ohjaajien yhteystiedot. Lehti kertoo myöskin tulevista tyylisuuntamme tapahtumista, leireistä ja koulutuksista. Ja jotta voimme ylpeänä sanoa, että Zanshin on oikea lehti, niin meillä on myös upeita tarinoita niin kilpailuista kuin leireistä aina ulkomaanmatkailuun. Lisäksi pienoinen toive on, että Zanshin herättäisi myöskin kaikissa ei-niin-aktiiveissa harjoittelijoissa, sisällämme piilevän halun pakata treenikassi ja vääntäytyä salille treeneihin, sillä KARATE ON. Haluan kiittää kaikkia juttujen kirjoittajia sydämmellisesti vaivannäöstänne. Toivon, että meidän jengistä löytyy lisää innokkaita kynäniekkoja, joilla on halua kirjoittaa. Jos teillä on juttujen aiheita mistä haluaisitte puhuttavan, niin voitte ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse teppo@purity.org ja kertoa ideanne. Kaikki ideat ja apu ovat tervetuleita. Panostamme kuluvana vuonna seuran tiedotukseen ja markkinointiin. Projektin ensimmäisiä tuloksia on jo nähtävillä tämän lehden muodossa, sekä vuodenvaihteesta esillä olevilla peruskurssi-mainoksilla. Kevään mittaan uusimme myös seuran vaatemallistoa. Tyylikäs kokonaisuus on luvassa. Silmät ja korvat auki! Hyvää Uutta Harjoitteluvuotta! Avoimin mielin, Teppo
SUOMEN EDUSTAJAT INTERNATIONAL SHORINJIRYU RENSHINKANIN HYVÄN TAHDON KISOISSA KAGOSHIMASSA, JAPANISSA Imatran Kusankun, Jyväskylän Jigotain ja Lahden Shoreikanin edustajien lähtö kilpailuihin tapahtui sunnuntaina 24.07.2005 Helsinki- Vantaalta. Myös Ruotsin edustaja oli mukana matkaseurueessamme. Lento oli Amsterdamiin, josta vaihto lennolle Tokioon Naritan kentälle, jossa pientä viivytystä matkaan toi se, että yksi laukku oli kadoksissa. Kenttävirkailija selvitti nopeasti laukun olinpaikan: Amsterdam. Asialle ei voinut paikan päällä mitään, mutta muutamat puhelinnumerot vaihdettuamme meille vakuutettiin, että asiasta ilmoitetaan välittömästi laukun saapuessa Japaniin. (Laukku tuotiinkin hotellille parin päivän kuluttua.) Terminaalissa oli muutama Renshinkanin edustaja odottelemassa ja saattamassa meitä ulkona odottelevaan Renshinkanin bussiin, joka vei meidät Hanedan kentälle. Sieltä oli vielä jatkolento Kagoshimaan, jonne saavuimme paikallista aikaa maanantai-iltana. Kagoshiman kentällä vuorokauden matkustaneita, väsyneitä matkailijoita odotti melkoinen yllätys vastaanottokomitean muodossa: useita kymmeniä Renshinkanin pukuun sonnustautuneita karatekoita heiluttelemassa Suomen lippuja, pari Ruotsin lippua ja tv-ryhmä. Juniorit ojensivat jokaiselle kukkakimpun ja muutamia haastateltiin televisioon. Tässä vaiheessa alkoi seurueellemme vähitellen valjeta, kuinka iso tapahtuma olikaan kyseessä. Pitkien kättelyiden jälkeen meidät vietiin suoraan syömään tervetuliaisillallista, jonka jälkeen oli kiitollista siirtyä majapaikkaan. Me olimme valinneet kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta halvimman, apartmen- tos-tyylisen majoituksen. Kaikissa huoneissa oli ilmastointilaite, pieni keittokomero, suihku ja wc. Lisäksi jääkaappiin oli varattu aamupalatarpeet ja pöydällä odotti hedelmäkori, joten mistään luokattomasta majoituksesta ei todellakaan voi puhua. Myöhemmin selvisi (4. päivänä, vahingossa) myös, että huoneissa on kiinteä internet-yhteys, jolloin nettikahvilan jäseneksi liittyminen meni hieman hukkaan, mutta emailien tarkistaminen ja yhteydenpito helpottui huomattavasti, kun yksi kannettava tietokone oli mukana. Muutamalla matkalaisella oli 3G-verkossa toimivat puhelimet mukana, joten kaikki saivat nopeasti ilmoitettua kotijoukoille, että hengissä ollaan ja kaikki hyvin. Majapaikkaa vastapäätä oli varattu koulusta liikuntasali harjoittelupaikaksi. Lämpötilan ollessa reilut 30 ºC ja ilmankosteuden yli 90 %, ovat harjoitukset hyvin hikisiä huolimatta herkistelystä kisojen takia. Tiistaipäivä oli varattu aikaerosta ja matkustuksesta toipumiseen ja osa porukasta lähtikin paikalliselle rannalle iltapäivällä. Hannun piti osallistua radiohaastatteluun, mutta kielimuurin takia kyseessä olikin lievä väärinymmärrys ja paikalla olisi pitänyt olla useampi edustaja. Loppujen lopuksi samaan matkaan digikameraa ostamaan lähtenyt Jorma osallistui myös radiohaastatteluun. Haastattelu tehtiin suorassa lähetyksessä radiokanavalla, joka kuuluu Kagoshiman lisäksi neljässä muussa kaupungissa. Pienimuotoisesta jännityksestä huolimatta haastattelu sujui tulkin avulla varsin sujuvasti ja haastattelun jälkeen digikame-
rakin löytyi. Illalla osallistuimme vielä Puerto Ricon joukkueen tervetuliaisillalliselle. Keskiviikkoaamuna pääsimme vihdoin vierailemaan Shõ-Honzassa, Renshinkanin päämajassa. TV-ryhmä oli taas paikalla kuvaamassa harjoitteluamme Sõken ohjauksessa. Tällaisessa paikassa harjoittelussa saa heittää kyllä hyvästit herkistelylle jo ilman tv-kameroitakin, joten tempo oli sitten sen mukainen. Lounaan jälkeen kävimme vielä tutustumassa vanhaan päämajaan, jossa tilaamamme puvut jo odottelivat. Puvuista puuttuivat housut ja nimet oli kirjailtu roomalaisilla aakkosilla, eikä katakana:lla ja yksi musta puku oli muuttunut valkoiseksi, joten uusiksi meni. Iltapäivällä piti olla kevyt, palauttava harjoitus aamupäivän repimisen jälkeen, mutta tvryhmän paikallaolon takia tempo nousi taas hieman reippaaksi. TV-ryhmän jäsenet ihmettelivät kovasti sitä, kuinka me vain harjoittelemme, vaikka olimme nk. vapaalla. Harjoituksen jälkeen muutamia meistä haastateltiin vielä ja kaiken tämän jälkeen ryhmä kävi vielä yhdessä huoneessa tutustumassa majoitusoloihimme ja tekemässä allekirjoittaneesta hieman henkilökohtaisemman haastattelun. Televisiossa pyöri lyhyt spotti kisoista ja mukana oli myös lyhyt leikkaus harjoittelustamme koululla. Perjantaina tuli n. puolen tunnin ohjelma, jossa haastateltiin Sõkea ja näytettiin pätkiä amerikkalaisten ja meidän suomalaisten harjoittelusta sekä haastatteluista. Lauantaina oli vuorossa shihan-kokous, jossa olivat paikalla kaikki opettajat, valmentajat, tuomarit ja kilpailijat. Tilaisuudessa jaettiin muutamia shô-honbu-sertifikaatteja ulkomaille. Samassa yhteydessä Hannu Nietosvuori, 4. dan renshi, sai virallisen todistuksen asemastaan tyylisuunnan uutena Suomen päämiehenä. Koska kyseessä olivat ensimmäiset kansainväliset kisat, käytiin pienen demonstraation kautta läpi tärkeimmät kisasäännöt ja tuomitsemisen painopisteet. Kaiken tämän jälkeen vuorossa olikin tyylisuunnan 50-vuotisjuhla ja juhlaillallinen. Juhlassa saimme nauttia perinteisestä japanilaisesta musiikista, tanssiesityksestä ja tietysti puheista. Ruokailun jälkeen vuorossa oli vielä upea kahden lohikäärmeen tanssi. Seuraavana päivänä odottavat kisat hillitsivät juhlahumua hieman, mutta Renshinkan-family tunnelma oli siitäkin huolimatta erittäin vahvasti ilmassa. Tapasimme useita tärkeitä Renshinkan-organisaation jäseniä ja korkea-arvoisia opettajia, mukaanlukien tyylisuunnan perustajan Isamu Tamotsun ainoan lähioppilaan, Nagano-sensein, 9. dan. Sunnuntaina oli sitten se päivä, jota me kaikki olimme odottaneet. Kilpailuihin osallistui n. 1000 henkeä Japanista ja n. 160 henkeä ulkomailta, joten kyseessä ei olleet mitkään pienet piirikilpailut. Kisapaikalle, Kagoshima- Areenalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta aikataulun myöhästymisen ja kisalistojen kanssa tapahtuneiden pienten sählinkien vuoksi yli-
määräiseltä odottamiselta ei voinut välttyä. Areenalle marssittiin maittain ja muutamien puheiden jälkeen päästiin vihdoin itse asiaan. Katassa suomalaisten kohtalona oli ikävä kyllä pääosin karsiutuminen jo alkukierroksilla. Parannusta oli tapahtunut siinä, että tänä vuonna ei tullut 4-0 tappioita kaikille, kuten aiemmin on ollut tapana. Teemu Kokkonen pääsi alkulohkossaan jopa 4. kierrokselle. Merkillepantavaa oli kuitenkin se, että tasapelitilanteessa ulkomaisen ja japanilaisen välillä päätuomari tuomitsi poikkeuksetta joka kerta voiton japanilaiselle. Kumitessa muut kilpailijat karsiutuivat viimeistään toisella kierroksella, mutta Miia Nietosvuori taisteli itsensä naisten sarjassa historiallisesti loppuotteluun asti. Alkulohkossa kaikki Miian ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa lyhimmän ottelun kestäessä vain reilut 50 sekuntia. Miia oli ainut ulkomaalainen, joka pääsi edes alkulohkoja pidemmälle. Loppuottelussa voittopisteen Miialle tuonut gyakuzuki jäi varmasti kaikkien mieleen notkauttamalla kilpasiskon polvia todella reilusti. Näin Miiasta tuli ensimmäinen suomalainen, joka on sijoittunut edes mitaleille ja ensimmäinen ulkomaalainen, joka on voittanut sarjansa Japanin maaperällä käydyissä Renshinkan-kilpailuissa. Toki kilpailun väliajoilla nähtiin näytöksiä, joissa esitettiin lohikäärmetanssin lisäksi Renshinkan-tyylisuunnan jonkun osa-alueen tekniikkaa. Suomalaisia oli pyydetty esittämään yakusokukumite, joka on parin kanssa tehtävä yhden tekniikan puolustus- väistö- ja ajoitusharjoitus, vastaa joissakin tyyleissä harjoiteltavaa ipponkumitea. Lisäksi Hannu esitti yhdessä Puerto Ricon kahden edustajan kanssa kata Bassain. Näytöksissä nähtiin lisäksi kataa ryhmässä sekä yksinään esitettynä ja asetekniikkaa. Kisojen jälkeen oli tottakai juhlaillallinen, jonne matkattiin ajanpuutteen vuoksi suoraan kilpailupaikalta karategit yllä. Tilaratkaisusta johtuen meidät sijoitettiin hieman erilleen, mutta ei liene vaikea arvata, miltä suunnalta kaikui eniten voitonriemua. Loppuillasta keräännyimme kuitenkin yhteen tilaan, jossa Sôke vielä kiitti kaikkia osallistumisesta sekä kilpailuihin että näytöksiin. Suomalaiset saivat vielä oikein erityiskiitokset yakusokukumiten esityksestä. Maanantai-illaksi ulkomaalaisille oli järjestetty Friendship Party, joka tarkoitti risteilyä Cherry Queen-aluksella. Laivalla oli tottakai runsas tarjoilu ruokaa sekä juomaa että myöskin puheita ja kaikkien maiden edustajat esiteltiin orkesterilavalla. Risteily huipentui todella näyttävään ilotulitukseen merellä ja paluumatkalla Sôke innostui esittämään karaokessa erittäin vakuuttavia laulunlahjojaan. Tiistaiaamuna koimme yllätysherätyksen: puolen tunnin päästä lähtisimme tapaamaan Kagoshiman kuvernööriä. Kuvernööri on kiireinen mies, kuten meille luonnehdittiin, joten vierailu oli lähinnä muutaman valokuvan mittainen. Iltapäivällä oli ennakkotietojen mukainen kansainvälinen seminaari. Tämä tarkoitti neljän tunnin harjoitusta, jossa käytiin läpi perustekniikkaa ja kaikki tyylisuunnan katat
tärkeine ydinkohtineen lukuunottamatta Kusankua. Oli todella ilahduttavaa nähdä, kuinka kaikissa jäsenmaissa harjoitellaan saman muotin mukaan. Toki pieniä henkilökohtaisia eroavaisuuksia näkyi, mutta tekniikan ydin, muoto ja perussuoritustapa on identtinen. Neljän tunnin aikana pidettiin n. tunnin välein 10 minuutin tauot, jolloin ehti hieman juoda ja ladata energiaa. Harjoituksen jälkeen otettiin tietenkin vielä kuvia sekä yhteiskuvina että myöskin maittain. Keskiviikkoillaksi oli vielä järjestetty vuoren huipulla sijaitsevaan hotelliin suomalaisten kunniaksi upea lähtöjuhla. Sakurajima auringonlaskun aikaan oli sopiva tausta jättää haikeat hyvästit eri maiden edustajille. Järjestelyt toimivat pääosin moitteetta lukuunottamatta alkuvaiheen pientä kiirettä aikataulussa ja kielimuurin aiheuttamia sekaannuksia. Englannin kieli ei ikävä kyllä riitä alkuunkaan asioiden hoitamiseen paikallisten kanssa ja pienestäkin japaninkielen osaamisesta on hyötyä. Paikalliset ovat hyvin otettuja, jos osaa edes hieman perusfraaseja (luokkaa hyvää päivää kirvesvartta) ja kaupassa asioidessaan muutakin kuin osoittaa sormella haluamaansa tuotetta. Watashi no nihongõ mada heta desu (japaninkieleni on vielä huonoa) ja yukkuri, onegai shimasu (hitaasti, olkaa hyvä) tulevat kyllä siinä tapauksessa tarpeeseen. Vastauksena yksinkertaisimpaankin japanin kielellä esitettyyn kysymykseen kun on ensimmäiseksi yleensä vähintään 512 MB:n kryptauksella salattu tietoliikennepurske, josta ei satunnainen matkailija ymmärrä muuta kuin että puhe alkaa ja loppuu. Kärsivällisyys on tässäkin hyve ja toisella kerralla pääsee jo vähintään jyvälle, mistä on kyse. Paluumatka torstaina 04.08. sujui taas lähes kommelluksitta. Hanedan kentältä lähtiessä tuli mutka matkaan, kun bussikuskimme otti aluksi väärän suunnan. Kireän siirtymäaikataulun vuoksi tämä puolen tunnin viivästys ei paljon riemua nostattanut, mutta selvisimme kuitenkin Naritan kentälle vajaata tuntia ennen koneen lähtöä. Aikaeron vuoksi olimme Suomessa vielä samaisena torstai-iltana. Pitkän lennon jälkeen oli virkistävää kuulla, että Helsinki-Vantaalla on 14 ºC ja sataa vettä. Lisäksi Matti Rantasolan matkatavarat olivat Amsterdamissa. Tervetuloa takaisin Suomeen. Matkalaiset: - Lahden Shoreikan: Hannu Nietosvuori, Miia Nietosvuori, Teemu Kokkonen, Roope Leppänen - Jyväskylän Jigotai: Jussi Laitinen, Jorma Kokkonen, Lasse Väistö - Imatran Kusanku: Anne Kettunen, Suvi Lappalainen, Matti Rantasola Kirjalliseen muotoon matkan saattoi Jorma Kokkonen
Leirit On ollut ilahduttavaa seurata kuinka aktiivisisesti Renshinkan ihmiset ovat käyneet leireillä. Leirellä on käynyt harjoittelijoita noin 30 / leiri, varsinkin tyylisuunta leirit ovat olleet suosittuja. Tämä ilahduttaa siksikin että nykyisen kamppailulajibuumin myötä tarjonta pelkästään karaten puolella on laaja ja ihmisten saaminen leireille on välillä hankalaa. Aktiivisimmillaan tyylisuuntamme harjoittelijat ovat olleet Soke Sensei Iwao Tamotsun leirillä jossa oli harjoittelijoita lähes satakunta. Toisaalta juniorileirien suosio on kautta linjan suurempi, Jigotain omat juniorileirit ovat kerännet innostuneita junnuja 60 80 / leiri. Juniorileirit Jigotain juniorileirejä on järjestetty vuosittain neljä kappaletta. Kaksi keväällä ja kaksi syksyllä. Kunkin kauden ensimmäisellä leirillä on keskitytty perustekniikoiden harjoitteluun. Mukaan on otettu myöskin junnuille epätavallisempia harjoitustapoja, kuten itsepuolustusta. Itsepuolustusta opetettaessa on korostettu myös milloin ja missä kyseisiä tekniikoita voi käyttää. Kauden jälkimmäinen leiri on vyökoeleiri. Leirillä on harjoiteltu pääasiassa vyökoe tekniikoita. Junioreiden harjoittelun ja vyöarvojärjestelmän mukaisesti lähestulkoon jokainen aktiivinen juniori menee vyökokeeseen kaksi kertaa vuodessa. Ohjaajina leireillä on pyritty pitämään seuran kokeneimpia ohjaajia. Tämä siksi, että juniorit saavat vaihtoehtoista ohjausta omien ohjaajien tilalle, sekä toivottavia positiivisia esikuvia. Tyylisuuntaleirit Tyylisuuntaleirien opettajana on Suomen Renshinkan yhdistyksen pääopettaja Hannu Nietosvuori, 4. dan renshi. Vuoden 2005 aikana on puhdistettu perustekniikkaa, eli harjoittelun painopiste on ollut kihon -tekniikoiden, yakusoku kumite -tekniikoiden sekä katamuodon harjoittelussa. Karatesta puhuttaessa (karaten harjoittelijoiden kesken) tulee lähes aina esille tyylisuunta, ja se, mitä tyyliä kukin harjoittelija edustaa. On tärkeää, että perustekniikka on tyylisuunnan mukaista. Jokainen harjoittelija pys-
tyy harjoitusvuosiensa karttumisen myötä muokkaamaan omaa harjoitustapaansa mieleiseensä suuntaan ja painottamaan itselleen ominaisia asioita oli kyseessä sitten kilpailija tai riviharjoittelija. Tyylisuunnan mukainen perustekniikka on peruste, oli tyyli mikä tahansa. Tätä painottaa myöskin tyylisuuntamme nykyinen Sôke Iwao Tamotsu, joka suuresti ilahtui Suomessa tapahtuneesta kehityksestä menneen vuoden aikana. Kesäleiri Kesäkuun puolessä välissä 2005 Shorinji-ryu Renshikan tyylin päämies Sôke Iwao Tamotsu 10. dan hanshi, saapui Jyväskylään kahden korkea-arvoisen opettajan, Ichido Matsuo 7. dan ja Shougo Kanamaru 7. dan, kanssa. Harjoittelijoita leirille kerääntyi lähes sata henkeä ympäri suomen. Leirin teemana oli kata-muoto sekä yakusoku kumite tekniikoiden harjoittelu, joka liittyi vahvasti koko vuoden 2005 teemaan perustekniikan yhdenmukaistamiseen. Sôke on kokenut Suomen kävijä, mutta Matsuo sensei ja Kanamaru sensei olivat käymässä maassamme ensimmäistä kertaa. Siksi olikin mukavaa, että kesäkuussa sää oli mitä parhain. Harjoitusten välillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja näytti tekevän opettajiin vaikutuksen. Vuosi 2006 Vuoden 2006 kesäleiri järjestetään Imatralla elokuun puolessa välissä, jonne Sôke Iwao Tamotsu saapuu jälleen. Jigotain oma kesäleiri Jyväskylässä pidetään heinäkuun viimeisellä viikolla. Leiri on hyvä startti alkavaan syyskauteen. Lisäksi vuoden mittaan järjestetään lukuisa määrä leirejä sekä Jyväskylässä, että muilla paikkakunnilla. Seurailkaa ilmoittelua seuran nettisivuilta, dojon ilmoitustaululta, sekä tulevista Zanshineista! Käykää leireillä oppimassa ja kokemassa!
Salikisat Jigotain omat salikisat keräsivät marraskuun lopulla Dojon täyteen innokkaita ottelijoita ja kataajia. Kisoissa kamppailtiin kaikkiaan viidessä kata- ja kuudessa kumitesarjassa aina alle 10-vuotiaiden pyykkipoikaottelusta sinimustavöisten booguzuki otteluun. Kisoihin osallistui kaiken kaikkiaan lähes neljäkymmentä karatekaa! Mainittakoon, että esimerkiksi Joensuun aluemestaruuskisoissa oli 33 osallistujaa. Junioreiden innokas kisaaminen ja osaaminen yllättivät muutamat tuomaritkin. Panttereiden syksyn aikana hioma Kenshuho oli näyttävää katsottavaa ja ottelemisessakin oli otettu pitkiä askeleita eteenpäin. Tiikereiden kata-osaaminen on terävöitynyt Lassen jämäkässä komennossa ja Jukka on saanut kissapetojen käpälät liikkumaan aivan uudella tavalla. Juniorit esittivät salikisoissa siis varsin lupaavia otteita. Näillä näkymin ensi kevään salikisat tulevat olemaan todella tasokkaat Jigotain omat juniorikisailut. Myös aikuisten (ylempien vöiden) sarjoissa osallistujia riitti kiitettävästi. Kelta-oranssien täydellinen poissaolo kisailuista oli toki harmillista, mutta keväällä on mahdollisuus korjata tämäkin puute. Ylemmät vyöt kuitenkin paikkasivat kelta-oranssien poissaoloa rymistelemällä oikein olan takaa. Niin vihreävöisten kuin ylempienkin otteluissa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jokunen onnistunut tekniikkakin pääsi sekaan lipsahtamaan. Katakisassa varsinkin silloiset vihreävöiset, nykyiset siniset, Anu, Tea ja Juhani esittivät erittäin kovatasoisia ja vahvoja suorituksia. Salikisat ovat erinomainen tilaisuus jokaiselle päästä testaamaan omia taitojaan ja paineensietokykyään turvallisissa olosuhteissa tuttujen harjoituskavereiden kesken. Kilpailut pyritään tulevaisuudessakin järjestämään niin, että jokainen voi kisailla oman tasoisessaan sarjassa ja pääsisi ottamaan useampia eriä. Näin salikisat palvelevat parhaiten tarkoitustaan lämminhenkisenä ja opettavaisena tilaisuutena. Salikisat tullaan tulevaisuudessa järjestämään aina kauden lopulla, sekä syksyisin, että keväisin. Kaiken kaikkiaan syksyn 2005 salikisat olivat hyvin onnistunut tapahtuma. Suuri kiitos kuuluu tuomareille, jotka opastivat ja ohjasivat kilpailijoita, ja jokaiselle kisoihin osallistuneelle! 10
Junnuturnauksesta Lokakuun alkuun sijoittuu suomen suurin juniorikaratekoiden tapahtuma, viime syksynä 14. kerran järjestetty Hämeenlinnan Junnuturnaus. Vuoden 2005 turnaukseen osallistui huikeat 256 junnua jopa 26 eri seurasta ympäri Suomea. Tällä kertaa Jigotain historiassa ennätyksellisen suuri joukkue, 22 junioria, oli toiseksi suurin heti järjestävän seuran, Hämeenlinnan Kushan-kun 29 hengen joukkueen jälkeen. Matkaan kohti Hämeenlinnaa lähdettiin varhain lauantaiaamuna. Linja-autoon mahtui suuren junnujoukkueen lisäksi kilpailijoiden vanhempia, ohjaajat Lauri, Jukka, Eero, Alexander ja Juhani sekä muutamia junnujen kavereita. Kun matkaan monenlaisten mutkien jälkeen päästiin, sujui se mukavasti korttia pelaten ja nukkuen. Kisapaikan vilinä ja vilske yllätti monet, jopa kisojen järjestäjät. Katsomosta löytyi kuitenkin vielä sen verran tilaa, että saatiin lei- ri pystytettyä. Sitten puvut päälle ja jigotailaiset katosivatkin jo valtavaan valkoisten junioreiden mereen. Kisapäivä oli pitkä ja täynnä monenlaisia uusia asioita, mutta siitä selvisivät loistavasti kaikki, niin junnut kuin aikuisetkin. Kaiken kisahumun keskellä oli hienoa kuulla kuinka Jigotain juniorit kannustivat toisiaan ja olivat täydestä sydämestään mukana tunnelmassa. Otteluita/taisteluja/kamppailuja voitettiin ja hävittiin, pisteitä otettiin ja annettiin, mutta mukavaa oli kokoajan. Varsinkin, kun pitkän kisapäivän päätteeksi päästiin Raxiin täyttämään nälkäiset vatsat pitsalla ja pehmiksellä. Antaumuksellisen tankkauksen suoritettuaan väsynyt urheilijalauma hiljentyi bussiin katselemaan Monsterit Oy:tä ja muistelemaan yhä uudelleen ulosajoja ja ipponeita. Menestys vuoden junnuturnauksessa oli todella hyvä. Katasarjoissa mitalisijoille asti ylsivät komeasti Mikko Patana ja Aleksi Saukko. 11
Mikko katasi mallikkaasti hopeaa alle 10-vuotiaiden alempivöisten sarjassa ja Aleksi sijoittui pronssille alle 16-vuotiaiden alempien sarjassa. Ottelussa ainoa mitalisijoille asti yltänyt oli Santeri Oksanen, joka taisteli itsensä kolmanneksi alle 12-vuotiaiden alempivöisten sarjassa. Taitoradalla ketteryytensä osoittivat Isabel Austin ja Joonas Oksanen sijoittuen molemmat kolmanneksi omissa sarjoissaan. Myös muut juniorit näyttivät kisoissa parastaan ja voittivat useita otteluita. Monet sijoittuvatkin upeasti juuri mitalisijojen tuntumaan jättäen taakseen monta kanssakilpailijaa. Tänä vuonna kisamatkalla oli mukana huomattavan paljon ensikertalaisia. Vain muutama koko joukosta oli kilpaillut aiemmin. Jigotain juniorit edustivatkin pääosin kisojen nuorimpia ja alimpia vyöarvoja. Rohkeiden ensikertalaisten hienot suoritukset ja mahtava henki kisapaikalla olivat kuitenkin todella hienoa katseltavaa. Vaikka mitalisaalis jäikin joukon kokoon nähden pieneksi, saatu kokemus ja jokainen saavutettu piste olivat monin verroin kultaa kalliimpia. Varsinkin nuorimmille ja karateuraansa vasta aloittaville junnuturnausmatka oli ennen kaikkea valtaisa kokemus, josta riittää intoa harjoitteluun varmasti vielä kauan. Tuleviin kisoihin Jyväskylästä starttaa nuori, mutta innokas ja kokenut joukkue! Suuri kiitos upeasta reissusta kuuluu kilpailijoille, jotka tekivät päivästä varsin riemukkaan ja kannustivat toisiaan hienoihin suorituksiin, vanhemmille, jotka pitivät huolta väsyneistä taistelijoista ja ohjaajille, jotka parhaansa mukaan selvensivät kilpakaraten ihmeellistä maailmaa sekä junnuille, että vanhemmille. Kiitos! Eikä tämä jää tähän! Keväällä on vuorossa Orimattilan Junnuturnaus. Jigotaista edustus nuorten maajoukkueen C-valmennusryhmään! Kuopio-cupin yhteydessä järjestetyllä maajoukkueen avoimella harjoitusleirillä Jigotain Jukka Koivisto ja Lauri Reuter pääsivät näyttämään kyntensä ja saivat kutsun maajoukkueen c-ryhmään! C-ryhmään kutsutaan aktiivisia ja lupaavia nuoria ottelijoita, jotka pääsevät osallistumaan Karateliiton järjestämille maajoukkueleireille ja nousemaan näyttöjen ja kokemuksen myötä aina B- ja A-maajoukkueisiin asti. Syyskauden aikana pojille on tullut tutuksi niin kovat harjoitusohjelmat kuin vieläkin kovemmat maajoukkueleirit Sari Laineen komennuksessa. Jigotain aikanaan todella tasokkaan maajoukkue-edustuksen kulta-ajasta on ehtinyt kulua jo vuosi ja toinenkin. Nyt on aika herätellä seuran hetkeksi hiipuneita perinteitä kilpatatameilla! Jukan ja Laurin tämän hetkiset tavoitteet ovat tammikuisissa Nuorten SM-kisoissa, joista lähdetään hakemaan niitä kaikkein kirkkaimpia mitaleja. 12
13
Tuloksia syyskaudelta 2005 Kuopio Cup 20.8: Lauri Reuter II (Kumite pojat 16-20v. -70kg) Jukka Koivisto IV (Kumite pojat 16-20v. -65kg) Joensuun aluekisat 1.10: Jukka Koivisto II (Kata avoin) Lauri Reuter III (Kata avoin) Anu Ahtikallio II (kumite naiset avoin) Tea Heikkilä III (Kumite naiset avoin) Lasse Väistö I (kumite miehet avoin) Lauri Reuter II (kumite miehet avoin) Jukka Koivisto III (kumite miehet avoin) Junnuturnaus 8.10: Mikko Patana II (kata pojat alle 10 alemmat) Aleksi Saukko III (Kata Pojat Alle 16 alemmat) Santeri Oksanen III (Ottelu Pojat Alle 12 alemmat) Isabel Austin III (taitorata tytöt alle 14) Joonas Oksanen III (taitorata pojat alle 14) Jigotain Salikisojen 2005 tulokset: Juniorit Kumite Alle 10v. 1. Antti Pesonen 2. Jessica Hallberg 3. Valtteri Kallinen Kumite 10v. 12v. 1. Mikko Patana 2. Samuli Kanninen 3. Aki Mikola Kumite 12v. 15v. 1. Jami Mäkilä 2. Vesa Tihinen 3. Jerri Mäkilä Kata Alle 10v. 1. Joonas Siltala 2. Janette Hallberg 3. Jessica Hallberg Kata yli 10v. alemmat 1. Jami Mäkilä 2. Mikko Patana 3. Aleksi Laitinen Kata yli 10v. ylemmät Joensuun aluekilpailuun osallistuneita jigotailaisia kilpailujen jälkimainigeissa. 1. Joonas Oksanen 2. Simo Laakkonen 3. Lasse Linnavirta 14
Aikuiset: Kumite vihreät, miehet 1. Aapo Reuter 2. Touko Sipponen 3. Jura Siltala Kumite, naiset 1. Anu Ahtikallio 2. Tea Heikkilä Kumite, ylemmät 1. Lauri Reuter 2. Jukka Koivisto 3. Tatu kuolema Niemi Kata vihreät 1. Juhani Matilainen 2. Anu Ahtikallio 3. Tea Heikkilä Kata Ylemmät 1. Jukka Koivisto 2. Lauri Reuter 3. Tuula Aira Hämeenlinnan juniorikilpailuiden tunnelmia. Ohjaajien yhteytietoja 15
16