Työssäoppiminen Rietbergissä, Saksa 15.10.-26.11. 2016 Suvi Hannula, Kalajoen ammattiopisto Kiinnostuin ulkomaan työssäoppimisesta muistaakseni ensimmäisellä luokalla ammattikoulussa, kun opettaja otti asian puheeksi. Lähtösuunnitelmat viivästyivät parilla vuodella, koska ulkomaan työssäoppimiseen vaadittiin 18 ikävuotta ja lukion kirjoituksetkin lähestyivät. Syksyllä 2016 otettiin asia taas esille ja työpaikka löytyikin Saksasta, Rietberg-nimisestä kylästä. Vaikka työt eivät
vastanneet opiskelemaani sisustusrakennus-alaa kiinnostuin silti puusepäntehtaasta Tischlerei Steinkämperistä, koska olin kuullut siitä paljon hyvää palautetta. Sain varattua lennot oikein mutkattomasti siitä huolimatta että varasin ne vajaa viikkoa ennen lähtöä. Lento lähti Oulusta sunnuntaina 15.10. aamulla ja jatkolento oli Helsingissä Düsseldorffiin. Siltä lähti juna Güterslohiin josta työpaikan työntekijä tuli minut hakemaan. Minulle oli varattu vuokra-asunto Rietbergistä, noin 1,5 kilometrin päästä työpaikalta. Asunto oli tavallisen saksalaisen omakotitalon yläkerrassa ja ystävystyinkin alakerran vuokranantajiin hyvin. Harmikseni sairastuin heti samana päivänä kun saavuin Saksaan, mutta menin kuitenkin maanantaina töihin. Jouduin pitämään loppuviikon vapaata koska kuume nousi niin kovaksi. Steinkämper on ensimmäinen tehdas jossa olen työskennellyt joten enkä osaa sanoa kuinka paljon se eroaa suomalaisesta tehtaasta. Työpäivät olivat pitkiä, aamu seitsemästä vartin yli neljään iltapäivään ja päiviin kuului kaksi taukoa. Osa vakituisista työntekijöistä jatkoi vielä työpäivää kun itse pääsin töistä. Työntekijät puhuivat aika vähän englantia, jonka takia työskentely oli välillä haastava. Tein enimmäkseen harjoittelijoiden hommia eli siivoamista, hiomista ja muiden auttamista. Olin yllättynyt siitä että minut päästettiin ensimmäisellä viikolla käyttämään itsenäisesti CNC-konetta jota en ollut ikinä ennen edes käyttänyt. Loppuajasta pääsinkin työskentelemään enemmän itsenäisesti, sainkin vastuulleni parinkymmenen tuolin öljyämisen, hiomisen, viimeistelyn ja pakkaamisen. Tein myös pari omaa työtä itsenäisesti, kun muita töitä ei ollut saatavilla. Tehtaalla oltiin hyvin aikaansaavia, tarkkoja
työnjäljestä ja aikatauluista pidettiin kiinni. Suomalaiseen työkulttuuriin verrattuna tehtaalla työmotivaatio oli korkeampi. Ensimmäisinä viikkoina töiden jälkeen ei minulla ollut juurikaan aikaa ja energiaa lähteä mihinkään joten olin paljon asunnolla. Tutustuin pomon perheen kanssa aika hyvin ja he veivät minut naapurikaupunkeihin, joulumarkkinoille, shoppaileen tai syömään. Viimeisinä viikkoina olin saanut vihdoin rytmistä kiinni ja lähdin melkeinpä joka ilta töiden jälkeen keskustaan kiertelemään. Viihdyin todella hyvin yksin ja opein nauramaan kielimuurista johtuville kommelluksille. Viimeisenä viikonloppuna olin työporukan nuorimpien kanssa laskettelukeskuksessa juhlimassa. Laitoin merkille että saksalaiset huolehtivat ulkoisesta olemuksestaan paljon, mm. pihat olivat joka paikassa hyvin hoidettuja ja ihmiset olivat siistejä ja kohteliaita. Suurimpana erona suomalaiseen kulttuuriin teitittely.
Näkymä asuntoni parvekkeelta Paluu Suomeen oli samalla helpotus mutta myös kamalan haikeaa, ehdin jo kiintymään Rietbergiin. Ei tullut yllätyksenä että joudun hankkimaan kolmannen laukun paluulennolle. Juna lähti lauantaina 26.11. Kuudelta aamulla Rheda-Wiedenbrckista Düsseldorffiin. Puoleltapäivin lähti lento Helsinkiin ja
sieltä Ouluun. Kotiin paluu oli hämmentävää, tuntui siltä aivan kun en olisi ollut kotoa ollenkaan poissa. Ainoastaan syksyn muuttuminen talveksi oli suurin ero. Heti Suomen puolella tuntui että Saksassa vietetty kuusi viikkoa oli vain unta. Minulle jäi vain hyviä muistoja Saksasta, vaikka lähtö sinne pelottikin. Reissu antoi minulle lisää itsevarmuutta, rohkeutta kohdata uusia asioita ja kehitti kielitaitoa. Toivon että ulkomaan työharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia tulevaisuuden työnhakuun. Suosittelen lähtemään vastaavalle työssäoppimisjaksolle yksin koska se opetti ainakin itselle hyvin paljon.