Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 31 (1221) Kolmaspäivy Serota 13.08.2014 ÔÔ Šielä linnut ei lauleta s. 3 Vuuvvešta 1999 alkuan joka vuosi 5. elo kuuta Karhumäjen piirin Sandarmoh-pai kašša pietäh poliittisvainojen uhrien muistopäivällä omissettuja šurutilaisuukšie. Šiih paikkah keräyvytäh niijen ihmisien lapšet ta punukat, kumpasilla tämä mua tuli kuolomašijakši. ÔÔ Troičanšuari on pyhä paikka Tunguol l a s. 4 Entisen Tunguon (nykysen Belomorskin) piirissä on pyhie paikkoja. Yksi niistä on Troičanšuari, paikalliset kučutah šitä Troičča-šanalla. Šuari on Mujehjärvellä, kumpasen rannalla ennein šeiso Uškela (venäjän muovolla Uškovo). Kylyä ei ole enyä olomašša, šen šijah on jätetty vain talojen kivijalkoja ta viisi taluo. ÔÔ On midä lugie da ajatella s. 7 Kezäl hierulazet karjalazet vuotetah huondekses kaikekse päiviä räkkie siädy, gu vois suaha heinät da potkata peldoruavot, a ehtäl vihmua gu ei olle pidäs kandua vetty vagoloin valeltavakse. Sit vaiku voibi vähäzel vilustuo da huogavuo jälles higiruadoloi. A ken harjavui lugemah omal kielel, vie vuotetah keskinedälil Oma Mua -lehtie, a keskikezäl Taival-almanakkua. ÔÔ Ennevahnallizeh s. 11 svuad bah näh Ennevahnas svuad boi piettih da kižattih kai kolmin päivin, eigo enämbiägi. Meijän polvel niidy eigo sua mustua, eigo tiediä. Min kuulimmo vai buabolois da died olois. Hierulois svuad bua kaččomah käydih kaikel hierul. Pertit hos oldih suuret, ga muga liččavui sinne rahvastu, ga čut ei viertä stolas istujien piäle, istuo pidäy stolan tagan gryhnäkkäzelleh. Kilvas voitti Kyykkäri-joukko, kudamah kuuluttih (hurualpäi oigiele) Kanzallizen poliitiekan ministru Jurii Šabanov, Finansuministerstvan ruadai Dmitrii Hl upin, Opastusministerstvan ruadai Galina Podojeva da Transportukomitietan ruadai Renata Jarullina. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Kyykkärilöin joukko suurenou»»elokuun 9. päivänny on Kanzoinväline Kandurahvahien päivy. Karjalas hyvänny tavannu on pruaznuija sidä päiviä kyykkä-kižan kilvoil. Kižuamah perindöllizeh karjalazeh kižah jo tostu vuottu kerdyi kandurahvastu da virguniekkua. Sivu 2.
2 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014»» tazavaldu Kyykkärilöin joukko suurenou»»kižan järjestämisty endizelleh hommattih Karjalan Rahvahan Liitto da Kanzallizen poliitiekan ministerstvu.»»kilbu Ol ga Smotrova Pyrgijiä kižuamah kyykkäh tänävuon virguniekoin keskes oli äijiä enämbi migu mulloi, kuuzitostu hengie. Hyö kaikin ollah Karjalan eri ministerstvoin da komitietoin ruadajat. Pyrgijöin keskes oli Karjalan piämiesgi, ga Tazavallan dielot ei annettu Aleksandr Hudilazele huogavuo kilbailemas piätteniččyillal. Kižuajii tervehtettih kižan vedäjät da kommentatorat, KRL:n piälikkö Natalja Vorobei, kudai iče kuuluu Ilves-petroskoilazien kyykkäh kižuajien joukkoh da KRL:n johtokundah kuului Jelena Migunova, kudai vie KRL:n piälikönny kehitti kyykän elävyttämisty Suvikarjalas. Sud d ikse sežo roittih Petroskoin Ilvekset, KRL:n johtokundah kuulujat Jevgenii Karakin da Marija Kundoz orova. Kižuajua oli nelli joukkuo: kahteh joukkoh kuului yhteiskunnallizien järjestölöin rahvastu karjalastu, vepsälästy, suomelastu da ven alastu da kaksi joukkuo virguniekkua. Jogahizes joukos pidäy olla nelli kižuajua, ket virguniekois ruvetah kižuamah, ket kaččomah, pandih arbah. Yhtelläh jogahine kilbah pyrgijöis oppi vägie karjalazes kižas enne kilbua hyö harjavuttih kyykkäh lähes čuasun aigua. Kižan aigah kižuajat da kaččojat tiijustettih, midä tarkoitetah kižan terminät hauki, maito, pappi. Vägi-joukos kižai Jessoilan kykkärii. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Kiža algavui, jogahizel kyykkäril oli piäl KRL:n soba paidu kyykän libo karjalazien lipun logotipoinke, piäs kyykkä-kepit. Kižuajii tervehti myös Kanzallizen poliitiekan ministru Jurii Šabanov, kudai iče kižai Kyykkärit-virguniekoin joukos. Pidäy sanuo, ku kižuajien keskes oli ylen äijy nuordu neidisty da brihua, eri sportuluaduloin suvaiččijua volleibolua, basketbolua, uidamistu, fehtovaniedu harrastajua. Parahakse kižuajakse neidizien keskes rodih Opastusministerstvan ruadai basketbolistu Galina Pudojeva. Miehien joukos parahakse rodih Riimo Maččijev, Petroskoin Ilveksen kapituanu. Hyvin kižattihgi Jessoilan brihat da Jurii Šabanov. Vie konzu oli paginua ministerstvan tazol täs kyykkä-kilbah nähte, Šabanov oli varmu, ku hänen joukko rodieu voittajakse. Oman sanan ministru pidi. Piälimäzenny kižan kač čojannu da arvostelijannu oli petroskoilaine kyykkä-kižan veteruanu Fomič. Vuvvennu 1924 rodivunnuh mies tänäpäi kižuau ven alazeh kyykkäh, kolme päiviä nedälis kävyy harjoitteluloih. Häi kazvatti kolme sportan muasterii. Mies ozutti, kui häi maltau kižata, a kižuajien neruo arvosti muga: Ylen hyvin kižaitto allukse. Kižan aigah kižuajat da kaččojat tiijustettih, midä tarkoitetah kižan terminät hau- ki, maito, pappi. Andrei Anisimov, kudai tuli opastamah kyykkärilöi tansukižoih, saneli kyykkäh nähte: Tämä oli vagavu kiža, kiihakot karjalazet mužikat ennevahnas kižattih sih kylin. Toiči kai peldomuat pandih arbah: ken jiäy voitetukse, segi vil l at kylvöy da leikkuau. A uudine kai on puolekkai. Silmänlipahtus: Kinnermäl alallistu ruaduo Karjalan kielen koin hyväkse Mennyt pyhänpiän, 10. elokuudu, Kinnermäl oli kylän pruazniekku Smolenskoin Jumaldoman päivy. Kyläs on Smolenskoin Jumaldoman časounu, kudamas joga vuottu pruazniekkupiän pietäh sluužbu. Sluužban jälles kyläläzet da kylän gost at tavan mugah jatketah pruazniekkua pihal. Tänävuon Kinnermäl veseldyttämäh rahvastu tuli meigälästy pajattajua dai ulgomualastugi. Rahvas yhtes pajatettih dai tansittih. Enzi kerdua pruazniekan aigua ruadoi Sobien miäriändyaittu. Kui pidäygi juuri karjalazes kyläs piäle sai taluo vaiku karjalazii sobii, naizien, miehien da lapsien. Tämä soba-aittu oli luajittu kylän muzein erähäh pertih da sen emändänny oli Margarita Kemppainen. Miärättäviä sobua oli kudakui, enimät niilöis inehmine ombeli iče. Rahvas mielihyväl paneteltih piäle karjalazii ruuttii da sit otettih niilöis kuvii. Äijil sikse ei pidänyh soba-aittua, ku iče tuldih pruazniekkah karjalazih ruuttih šuorivunnuot. Nägyy moudu pidiä perindöllizii rahvahallizii sobii vai suurenou. Kaiken pruazniekan aigua kyläs ruadoi kafe, kus sai ostua magiedu karjalastu šipainiekkua, sulčinua da marjuvetty. Toinah oli ruaduo da hälizemisty kylän emändöil pruazniekkua vaste, ynnälline tukkuhäi piiruadu oli pastettu. Kai den gat, kudamat suadih piirualoin myöndäs, mennäh Karjalan kielen koin nostamizekse. Vähästy enämbi kymmendy tuhattu tuaste kerättih Karjalan kielen koin aktivistat koin nostanduruadoloih. Kuva: Rita Kemppainen, Oma Mua
»»muisto «Oma Mua» 13. elokuuta 2014 3 Šielä linnut ei lauleta»»šatoja ihmisie kävi muistamašša Stalinin vainojen uhrija Sandarmohissa. Maikki Spitsina Vuuvvešta 1999 alkuan joka vuosi 5. elokuuta Karhumäjen piirin Sandarmoh-paikašša pietäh poliittisvainojen uhrien muistopäivällä omissettuja šurutilaisuukšie. Šiih paikkah keräyvytäh niijen ihmisien lapšet ta punukat, kumpasilla tämä mua tuli kuolomašijakši. Hyö muissellah karkotušaikoina šyyttä šurmattuja. Täššä kohašša kymmenen hehtaarin pintaalalla oli šurmattu ta hauvattu 58:n kanšallisuuvven ta yhentoista uškonnon ihmisie. Memorialin alovehella eri kanšojen etuštajien voimilla on ašetettu muistomerkkijä. Sandarmohissa on noššettu Georgi Voittajan puučasoun a, kumpasen ovet aina on auki ta šuurešša kirjašša on luveteltu tunnissettujen uhrijen nimet. Ilmain suutuo ta tutkintuo Sandarmoh on Venäjän Luoteisošan šuurimpie 1937 1938 vuosina ammuttujen uhrien hautaušpaikka. Šen paikan löysi Memorial-yhissykšen matkakunta Juri Dmitrijevin joholla vuuvven 1997 heinäkuušša. Šiitä on tullun muistopaikka, kumpani yhistäy eri-ikäsie eri kanšallisuukšien, uškontojen ta šivissykšen ihmisie. Muistopäivänä eri kaupunkiloista ta eri maista tänne tullah niijen heimolaiset ta läheiset, ket on hauvattu tällä karjalaisella mualla. Sandarmohin 236 yhteishauvašša on hauvattu yli 9500 ihmistä. Uhrien joukošša on Sandarmoh on Venäjän Luoteisošan šuurimpie 1937 1938 vuosina ammuttujen uhrien hautaušpaikka. Petroskoilaisen kuvanveštäjän Grigori Saltupin luajitušša granittimemoriaalissa on kirjutettu: Ihmiset, elkyä tappakkua toini toista. Kuva: Maikki Spitsina, Oma Mua venäläisie, karjalaisie, šuo melaisie, čikanoja, jevreitä, tatarilaisie, ukrainalaisie, valkovenäläisie, puolalaisie, čekkiläisie. Näissä hauvoissa on löyvetty ikusen levon Vienanmeren- Itämeren kanavan rakentajat, muanruatajat, kalaštajat, kulttuurialan ruatajat, papit Neuvoštovallan eri alovehilta, valtijomiehet, tietomiehet, kirjailijat, inšinöörit, tunnetut šotapiäliköt. Ihmisie tuomittih ammuttavakši ilmain suutuo ta tutkintuo, toimitettih leirilöih ta karkotettih viäräštä toiminnašta ili sosiaalisešta tauštašta. Kokonaiset perehet šuatih rahvahan viholliset ta niijen avuštajat -leimat. Miljoonilta ihmisiltä oli otettu kaikki oikeuvet ta niijen nimet oli pyyhitty pois muan istorijašta monekši kymmenekši vuuvvekši. Vuotena 1937 šiinä paikašša oli tapettu Solovki-tyrmän 1111 vankie. Kuva: Maikki Spitsina, Oma Mua Hetken hil l aisuuš Kenkänä Sandarmoh-kalmismualla keräytynehistä ei tiijä tarkkah, missä on hauvattu heijän omahiset. Mečän monešša kohašša on ašetettu Täššä kohašša kymmenen hehtaarin pinta-alalla oli šurmattu ta hauvattu 58:n kanšallisuuvven ta yhentoista uškonnon ihmisie. pienie muistopaččahie, kumpasie omahiset hoijetah. Jokahisella heistä on oma kor a, oma istorija, oma ikävä oša. Šurutilaisuuvvešša KT:n Kanšallisuušpolitiikan varaministeri Viktor Krasnožon korošti: Nämä ei olla kuatunehet šotilahat, a tavalliset ihmiset, kumpaset oli šyyttömäšti tapettu. Tänäpiänä valtijon ta yhteiskunnan pitäy yhistyö, jotta konšana meijän elämäššä ta istorijašša ei tapahtuis šemmosie kipeitä opetukšie. Šurutilaisuuteh keräytynehet kunnivoitettih šuuren terrorin uhrien muistuo hetken hil l aisuuvvella. Jokahisen piäššä pyöri kyšymykšie: Mintäh niin tapahtu? Mistä šyyštä? Kanšallisien muistomerkkien luona piettih muistoseremonijat ta sluušpat eri kielillä. Konša tulet tänne, Sandarmoh-paikalla, enši nävöltäh tuntuu, jotta še on ihan tavallini meččä, petäjikkö. Tiälä on hyvä, puhaš ilma, on helppo henkittyä. Ka konša niät ne loppumattomat hauvat, muistorissit, paččahat, kuvat petäjien runkoloissa tuška täyttäy šyväimen. Ei, še ei ole tavallini meččä, še on rahvahan vihamiehien kauhie kuolinčuppu. Šanotah, jotta šielä konšana ei lauleta linnut. Ei šua, jotta šemmoset kauhiet tapahtumat toissuttais. Grigori Saltupin veštämä šuuri muistopačaš ikäh kuin karjuis Rahvaš, elkyä tappakkua toini toista! Mečän moneh puuh on pantu tapettujen valokuvie ta monešša paikašša on ašetettu pienie muistopaččahie. Kuva: Maikki Spitsina, Oma Mua Šyyttömäšti tapettujen jälkeläiset lašetah kukkie muistokiven luo. Kuva: Maikki Spitsina, Oma Mua
4 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014»» šuomelais-ugrilaiset Troičanšuari on pyhä paikka Tunguol l a Troičanšuarella kašvau mahtavan šuuri pyhä kuuši. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua Pyhän Miikkula Ihmienluatijan kirikkö. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua Vandalit varaššettih ikonija kiriköštä, niijen tilalla rahvaš tuotih uušie. Kuva: Natalja Jermolina Šuaren kalmismualla on erimoisie ristijä ta kivilautoja. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua»»Varmašti Karjalan tašavallan joka aloveh voit kehuškella pyhällä paikalla. Šemmosie paikkoja kučutah vielä molituiksi paikoiksi, šentäh kun šielä oli tai on kirikkö tahi časoun a, taikka on kašvan kuuši, kumpasen viereššä rahvaš moliuvuttih ta okšilla kiinitettih tuulipaikkoja. Alina Čuburova Istorijan šivuja Entisen Tunguon (nykysen Belomorskin) piirissä niise on šemmosie paikkoja. Yksi niistä on Troičanšuari, paikalliset kučutah šitä Troičča-šanalla. Šuari on Mujehjärvellä, kumpasen rannalla ennein šeiso Uškela (venäjäkši Ушково Uškovo). Kylyä ei ole enyä olomašša, šen paikalla on jiänyn vain talojen kivijalkoja ta viisi taluo, kumpasih kešäsin tulou entisien kyläneläjien jälkeläisie. Šanakši, kyläššä oli eläjie Neuvoštoliiton hajuomiseh šuaten. Tunnettu tutkija Sandra Stepanova on käynyn Tunguon šeuvulla tutkimušmatoilla. Niijen tulokšet on Tunguon rahvahan šuušanallista perinnehtä -kirjašša (Petroskoi, 2000). Kirjašša on tietoja šiitä, jotta Uškelan kylä kuulu Tunguon piirin Voijärven volostih. Vuotena 1905 kyläššä oli 35 pihua ta eli 207 henkie, vuotena 1933 212 henkie, vuotena 1959 kylän väkiluku väheni kakšikertasešti ta šinne jäi vain 120 henkie. Vuotena 1998 Sandra Stepanova kävi Tunguol l a viimesen kerran ta Uškelašša šilloin oli vain kolme eläjyä. Troičanšuarta piettih erikoisena kylänä. Vuotena 1905 šuarella oli kakši pihua ta šeiččemen henkie, ka vuuvvešta 1933 tietoja eläjistä virallisissa dokumenttiloissa ei enyä ole. Matka Uškelah Miun vanhemmat melkein koko elämäh elettih Tunguol l a. Ka 50 vuuvven aikana hyö konšana ei oltu Troičanšuarella, kaččomatta šiih, jotta tuatto yli 40 vuotta ruato mečäššä, muun muašša Uškelan lähellä. Šyynä on še, jotta Troičanšuarella on vaikie piäššä vain vesitse (šehän on šuari). Tunguon kyläštä, mistä myö alottima meijän matan, Uškelan kyläh on noin 50 kilometrie meččätietä. Tätä tietä monie kymmenie vuosie vietih meččyä, kumpaista šahasi miun Vladimir-ukko vuosina 1960 1970 ta Anatoli-tuatto 2000-lukuh šuaten. Vuotena 2010 miun vanhemmat oššettih auton ta tietyšti tämä šyy oli vaikuttan šiih, jotta Još emmä nyt kiinitetä huomijota šiih, mitä šaima kantatuattoloilta, niin kohta tulou liijan myöhäh. kolmen vuuvven piäštä hyö ruvettih matkuštamah vaikkapa omalla šeuvulla. Enšimmäisen kerran vuotena 2013, ta toisen vuotena 2014 mie ta vanhemmat kävimä pyhäššä paikašša Troičanšuarella. 50 kilometrie ajoma muaštoautolla melkein kakši tuntie. Ka tie Troičanšuarella tähä ei loppun. Šuuren ošan matkua ajoma autolla, šiitä jättimä šen ta läksimä ielläh aštumalla. Vielä nellä kilometrie meččäpolkuo myöten ta tulima Uškelan kyläh, kumpani ennein oli pohatta, ka nykyjäh še eläy vain kešäsin. Pitkä maitohoršma kašvo meijän matalla, šen korkevuš paikoilla oli puolitoista metrie, ta malina talojen tiloilla. Läksimä etehpäin ta meilä vaštah tuli Mujehjärvi ta šen rannalla šeisojat kolme taluo. Talot ollah hyväššä kunnošša, näyttäis kun rahvaš elettäis niissä koko vuuvven. Ka rahvaš šinne tulou vain kešällä, lomalla. Myö tulima kyläh, jotta pyytyä paikallisie miehie viemäh meitä venehellä Troičan šuarella. Toisella tavalla šinne et piäše. Jatamma matkua kakši kilometrie venehellä. Troičan šuarella Läheštymä šuarta ta paikalliset šormilla näytettih kuušien piät še on merkki šielä on še pyhä paikka. Aštuma pois veneheštä šuarella, kumpani on peitetty šekoitetulla mečällä. Vähän matan piäštä tulima kalmismualla, missä voit kävellä kuin musejošša. Šielä on niin äijän mielenkiintoista ristijä ta kivilautoja, kumpaset ei olla samanlaisie. Mukava, jotta Uškelan kyläššä ei ollun omua kalmismuata, kaikki kuollehet tuotih venehellä ta hauvattih šuarella. Aštuma polkuo pitin ylöš ta meilä vaštah tuli puukirikkö. Valtavan kaunis puuarakennuš. Šen šeinällä rippuu vanha lauta: Arhitektuurin muistomerkki (valtijollini merkityš). Pyhän Miikkula Ihmienluatijan kirikkö. Vuosi 1602 (Troičanšuari Mujehjärvi Belomorskin piiri). On šäilytettävä kanšallisena omaisuutena. Karjalan ASNT:n Kulttuuriministerijö. Šanotah, jotta tämä lauta kiinitettih vielä 1970-luvulla, konša oli luajittu viimeni remontti. Kirikön viereššä on časoun a ta hauta. Et voi kaččuo tähä kokonaisuuteh ta šatavuotisih kuuših ilmain ihaššušta. Vaikka kyynälet niise tullah šilmih. Šanotah, jotta virkamiehie ei nähty näillä alovehilla šiitä lähtien, kun riputettih tämä lauta eli Karjalan ASNT:n ajašta. Onnakko vandalit piäššäh tänne joka vuosi: hautakivet ta rissit, kumpaset vielä on šäilytty kalmismualla, kerrotah rosvojen pahašta ruavošta kaikki ikonit ristilöistä, ikonit ta muut välinehet kiriköštä on varaššettu. Ihmettelen mitein ei-paikalliset ihmiset löyvetäh tämän paikan monien šuarien joukošta ta läpipiäšömättömäštä mečäštä. En pakaja ieš etiikkašta ta moraalista ei šua ottua mitänä kalmismuašta eikä kiriköštä. Ka šanotahhan, jotta Jumala ei ole Timoška... Mistä tulou apuo? Karjalašša on äijän molittuja paikkoja, ka šamalla on äijän monumenttija, kumpasie niise pitäy pelaštua, muitein ne hävitäh. Ka mistä tašavalta, kumpani eläy vain Moskovan rahoilla, löytäy niin šuurta avuššušta ta korjuau kaikki monumentit, ta vielä šemmosešša viitakošša kuin Uškela? Tulouko še iellähki merkitykši muajilmankartalla? Kuiteski tahtosin uškuo, jotta myö emmä unoha Šuomen esimerkkie, kumpani on mänettän šuuren ošan šiitä, mistä vois kertuo ta näyttyä muajilmalla šuomelaista perintehellistä kulttuurie. Šentäh šuomelaiset niin arvoššetah, kunnivoitetah ta šuvaijah šukukanšan kulttuurie ta kieltä, kumpaset ollah vielä elošša. Onnakko još emmä nyt kiinitetä huomijota šiih, mitä šaima kantatuattoloilta, niin kohta tulou liijan myöhäh. Pyhän Miikkula Ihmienluatijan kirikköh Troičanšuarella vietih jyrkät portahat, puolet niistä on jo lahottu.
»»matkuštamini «Oma Mua» 13. elokuuta 2014 5 Uittojoukošša oli 17 henkie. Myö matkuštima kahella kumilautalla. Kuva: Nadežda Vasiljeva, Oma Mua Kanna milma, Pistojoki!»»Oli kaunis kešäpäivä. Pehmie kalevalalaini päiväni kirkkahašti paisto taivahašta. Še tervehti kaikkie, ken keräyty Velt Karjalaisie matkoja -tyristiyritykšen majalla, jotta lähtie miellyttäväh matkah Pistojovella. Nadežda Vasiljeva Kumilautat oltih jo perävaunušša ta järještäjät tarkaššettih kiinitykšien lujuutta. Kaikilla matkuštajilla, a heitä oli šinä päivänä 17 henkie, annettih uittojalačit koripallotoššut. Omat jalačit varavuatteijen kera šanottih jättyä autoh, jotta matan jälkeh šuoriutuo kuivih vuatteih rannalla. Kaikin myö enšimmäistä kertua meinasima laškie villi jokie ta toivoma, jotta kaikki onnistuu ilmain mielipahoja. Meijän joukko oli valmis matkuštua Pistojoven virtua pitin. Pistojoki on mahtava pohjoisjoki. Še alkau Šuomešša, šiitä 22 kilometrie mutkittelou kalevalalaista taigua myöten. Še muanittau omilla jyrkillä hiekka-kallivoilla, vakavilla košteilla, yllättävillä koškiloilla. Jovella on 27 koškie, meijän piti kuušituntisen matan aikana voittua nellä niistä. Meijän uittojoukošša oli vierahie Murmanskista ta Piiteris- tä. Kaikki enšimmäistä kertua oltih kuin Kalevalašša, niin ni Pistojovella. Teilä on niin kaunis luonto ta juovuttava ilma, kerrottih nuoret ihmiset omie vaikutelmie. Još verrata Murmanskih, niin meilä šemmoista ei ole. Ka voimma šanuo, jotta tiet Karjalašša ollah ihan vaštamieliset. Myö kauhunlla ajattelemma šiitä, jotta meitä vuottau vielä paluumatka Murmanskin autotieh šuaten. Mahtavie koškija Piirikeškukšešta kuoppaista tietä myöten myö ajoma meijän košenlašun alkupaikkah palanuon šillan luokši. Meilä annettih spesiaalivaruštehet: kypärät, pelaššušliivit, airot. Kakši kumilauttua jo lašettih vejellä. Ka ennein kuin myö istuutuma venehih, myö šaima ohjeita meijän kouluttajilta. Šiitä, jo vejellä oli toini opaššuštilaisuuš, meilä kerrottih mitein pitäy šoutua. Myö harjottelima, valiččima johtajan ta läksimä villi jokie pitin enšimmäisen košen luo. Vašen tuakše! Oikie eteh! Moločat! Kaikki eteh! Šoutakkua voimien takua! Lepuuttakkua airoja! Työ onnellisešti voittija enšimmäisen nelläštä košešta! oli mielissäh meijän ohjuaja. Toiset košet oltih mahtavammat: voimakkahat ta korkiet. Eryähät jo loittuota tervehittih meitä valkien vuahton kielillä. Myö lankesima kiehuvih šyvännöih, kumilautan pohja kolahti vejen kalvoh tuntu, jotta veneh viäntyy puolekkah. Šamalla ylähyä meitä kašto vesišuihku. Jokahisen šielušša oli tunnehellini tulva, kaikki karjuttih ta vinkuttih. Šiitä oli aika levähtyä. Kahekšan kilometrie myö ajoma pienellä mouttorilla kultaista vakavua šuvantuo. Joven mutkan jälkeh myö näkimä vejen pinnalla kakši joučenta, kumpaset šiitä pyrähettih lentoh. Šiitä matan aikana myö vielä monta kertua näkimä niitä ylpeitä ta kaunehie lintuja. Lyhyön pyšähykšen aikana myö piättimä šyyvvä evähie kumilautoissa istuos s a. Meijän perämieš Ser oga Murmanskista nerokkahašti ohjasi venehtä oikieta uomua myöten. Kuva: Nadežda Vasiljeva, Oma Mua Tavallisešti turistit nouššah korkiella vuaralla, kumpasešta loitoš näkyy Pistojoki. Ka oli šemmoni kuuma päivä, jotta šielä olis äijän šiäštä ta mäkäryä. Niin meilä oli šemmoni mukava murkina vejellä. Šoinnukaš joukko Levähykšen jälkeh myö voittima vielä kakši koškie. Kaikin jo totuttih airoloih ta ei huomattu vesipisarie, kumpaset kaššettih piäštä jalkoih šuaten. Meijän perämieš Ser oga Murmanskista nerokkahašti ohjasi venehtä oikieta uomua myöten. Joukko ruato šoinnukkahašti ta varmašti, ikäh kuin myö jo monta kertua yheššä olisima lašken koškie. Tuakše jäi kaikista vikkelin ta pitin Hirvikoški. Meijän ieššä avautu levie Korpijärvi. Meijän matkuštamisen loppuh jäi kolme kilometrie. Pakinoissa aika kulu ruttoh. Myö kyšymä meijän ohjuajilta, mimmosie vielä on matkoja kumilautoilla. Hyö kerrottih, jotta pitin košenlašku keštäy šeiččemen päivyä. Šen aikana on yöpymisie telttaleirilöissä, järješšetäh kalaššukšie, matkakylyjä ta toisie turistišeikkailuja. Meijän ohjuajat jo kahekšan vuotta matkuššetah kumilautoilla. Tyytyväiset ta ruškiet pohjoispäiväseštä myö tulima rantah. Kuni järještäjät keitettih kalakeittuo ta šavuššettih kalua, myö šuoriutuma kuivih vuatteih, kumpaset vuotettih meitä autoissa. 40 kilometrie kotih päin kuluttih ruttoh. Myö vaipuma, ka olima täyvet hyvie vaikutelmie. Toivon, jotta vielä kerran lašen pohjosen Pistojoven kuohuvie ta laulajie koškie myöten.
6 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014»»Kemin piiri On mi»»kezäl hierulazet karjalazet v ei olle pidäs kandua vetty v kielel, vie vuotetah keskinedä Valentina Libertsova Piirileikkimuovoššelmašša juhlaväki šiirty kisakentältä avattavah musejoh. Kuva: Markku Nieminen, Juminkeko Puanajärveššä avattih musejo»»kemin piirin Puanajärven kyläššä elokuun alušša avattih etnografini musejo. Markku Nieminen Musejo šynty Karjalan ta Šuomen kulttuuriyhteistyön tulokšena. Šen peruštamisen tauštalla on pitkäaikani Kemin piirin ta šuomelaisen Jumikeko-šiätijön tulokšekaš yhteistoiminta. Rahotušta musejon peruštamiseh šuatih EU:n ENPI-ohjelman projektin kautta. Puanajärven kylä Ei ole šattumua, jotta Puanajärven kylän tukemiseh ošallistu monie kanšainvälisie yhteisöjä. Šehän kuuluu koko muajilman mittakuavašša puuarhitektuurin merkittävih kohteisih. Kylä hyväkšyttih vuosiksi 1996 2001 World Monuments Wach:in Muajilman šuan uhanalaisimman kulttuurikohtehen listalla. Vuotena 2006 kylä palkittih šielä šuoritettujen kunnoššušta restaurointitoimenpitojen takie Europa Nostra -mitalilla, kumpani šilloin enšimmäistä kertua myönnettih Venäjällä. EU:n ENPI-ohjelman kautti Juminkeko-šiätijö šai jatkorahotušta kylän kehittämiseh. Tämän vuuvven alkupuolella piättynehen kolmivuotisen PoCoBus-projektin toimenpitehenä yksi vanha perintehenmukani talo restauroitih musejokši. Ontrei Malisen kantele -kulttuurimatkailureitti -projektin avulla musejoh luajittih näyttely, kumpasen luomisešta vaštasi kuin Karjalan, niin ni Šuomen puolella ruataja musejoasientuntija Leena Jäskeläinen. Avajaisjuhla Puanajärven musejo rupieu toimimah Vienan Karjalan etnokulttuurikeškušverkošton Vanha kaunis elinrakennuš Puanajärven kyläštä entisöitih Juminkeko-šiätijön toteuttamien ENPI-ohjelman projektijen avulla etnografisekši musejokši. Kuva: Markku Nieminen, Juminkeko ošana yheššä Kalevala n piirissä toimijien Haikol an, Uhtuon Kalevala-talon šekä Vuokkinimenen etno kult tuuri keškukšien kera. Musejon avajaisjuhlah keräyty Karjalan ECHOetno kult tuurikeškušprojektin kaut ta folklooriryhmijä Vuokkiniemeštä, Jessoilašta ta Kemistä. Avajaisjuhlašša, kumpaseh keräyty koko kylän väki, Juminkeko-šiätijön piämieš Markku Nieminen kerto musejon tauštoista ta ENPI-projektin ošuuvvešta šen šyntyprosessih. Kemin piirin kulttuuriošašton johtaja Nina Ivanova kiitti Juminkeko-šiätijyö Puanajärven kylän hyväkši luajitušta työštä. Puanajärven etnokulttuurikeškukšena toimijan musejon yhteyveššä on niise šavipaja, kumpasella viime vuotena rakennettih Šuomen Kulttuurirahašton tukemana puukäyttöni keramiikkakiukua. Šavipaja palvelou kyläläisie järještämällä koulutušta šaviesinehien luatimiseh kuin lapšilla, niin ni aikuhisillaki. Šykyšyn aikana šavipaja kunnoššetah niise talviaikana toimijakši. Šaviašteijen luatimisešta voit tulla eryähillä kyläläisillä elinkeino. Puanajärven käsityöašeman kautti musejoh šuatih perintehenmukasie mattoja. Musejon erityisalovehet Kyläläiset hyvin otettih oman musejon vaštah. Monista taloista annettih esinehie esillä pantavakši. Erityistä kiitošta musejo šai šiitä, jotta še kertou nimenomah oman kylän istorijašta. Šamoin šuurta kiinnoššušta šai musejon erityisošašto, iänihuoneh. Pieneššä hirši šeinäseššä huonehešša on mahollista kuunnella kahen ranškalaisen iänitaiteilijan Nicolas Perretin ta Cedric Angleretin luomie iänimaisemie. Perušainehistona ollah heijän Puanajärven kyläššä eri vuuvvenaikoina tallennetut kylän iänet, ka tulevaisuuvvešša Puanajärven musejo on ainut paikka, kumpasešša voit kuunnella iänimaisemie kulttuuriperintökohtehista eri puolilta muajilmua. Puanajärven musejon toiset erityisalovehet Karjalan etnokulttuurikeškušverkošton ošana ollah puuarhitektuurin ta uittoperintehen esillätuomini. Šamana netälinloppuna, kun Puanajärven musejo avattih, vietettih šamoin Vuokkiniemeššä musejon avajaisie. Šielä Juminkeko-šiätijön toteuttaman Ontrei Malisen kantele -projektin toimenpitehenä on restauroitu kylän entiseh keštikievarirakennukšeh, On čin taloh, kylämusejo. Vuokkiniemen kylätaloh ollah luomašša ECHO-projektin kautti luajua, pyšyvyä alovehen runolauluperinteheštä ker tovua näyttelyö, kumpani avatah šykyšyllä. Tavan mugah almanakan kanzikuvas ainos ollah ennevahnazet simvolat. Täl kerdua tyttözen Polina Sinitskoin piirustettu čomaine: gu langas kuvotut kruuživopyöriköt päiväzet, yheksä suurdu (kai eriluaduzet) da kuuzitostu yhtenjyttysty piendy. Ollougi tämä pyhkin stolal libo ikkunan zuavesit? Vai ollahgi net neidizien käziruavot kevätlumele levitetyt kaččokkua la, kudual nerokkahimat käit! Arbua iče, ollahgo net kukkazet piendarel kazvanuot jälles vihmua vai meijän kylien eri murdehet? A toinah net kuvatah meijän nygyaigastu karjalan kaunistu literatuurua, sen kaikenluaduzii laji, murdehii, ongelmoi, tunnustuksii. Se ylen hyvin nägyy jo sivuloin livailles dai tovestuu, konzu salbuat jälgisivun: Taival toven suuri eriluaduine luvenduozasto. Runoloin optimizmu Valličin ičele kanzikuvaspäi sen päiväzen, kudai minuh kaččou keskimäzen pyörikön alahazel riävyl: sugahazet katetah peldokukkazii, uskaldetah vihmua, dai jo pizaret ilmestytäh, nelli karjua lähembi, äijy hienostu loitombi, ylähän, keskipäiväzellyö. Konzu päiväine da vihmu vastavutah ilmas, taivahah ilmestyy korgei seiččievärine sildu ukonvemmel. Taival-almanakkugi on sildu mennyzis aijois poikki meijän nygözeh elaigah, kudai on täyzi kyzymysty da ongelmua. Sellittiä niidy ei sua gu unohtannemmo iellisty. Jo Zinaida Dubininan enzirunos nostah kyzymykset: Hieru, hieruine minun, milbo avuttua voizin?, Kedä viärittiä nygöi? Kesbo oigiedu eččie? Mikse ei ole vägie Hierul elättiä iččie? Dai kudakui optimistine vastavus: Ei voita pahus, ainos voittau hyvä. Ei muga kovasti sanotut net mielet da tunnustukset kuulutahgi L udmila Barhatovan runos Omalla mualla da Tyyne Rugojevan Unilaulu pojalla, kus lapsel toivotetah: Kašva, lapsi, ruatajakši da luvetellah muga äijy ammattii da ruaduo, kudamih karjalazes hierus kazvai lapsi voibi harjavuo. Aleksandr Volkov ainos pyzyy teräväl n okal omis hieruloin da karjalankanzan ongelmoin sellitämizis. Täl kerdua on painettu hänen lyhyt pruazniekkukuva, gu ylenbo se on meil kaikil tärgei tapahtumine, se runon nimes kuuluu: Voitonpäivy mustopäivy. Se koskou meijän rahvahan elaigua da histouriedu. Histourien eriluaduzet sivut Histourieh näh almanakas voibi
»»literatuuru dä lugie da ajatella «Oma Mua» 13. elokuuta 2014 7 uotetah huondekses kaikekse päiviä räkkie siädy, gu vois suaha heinät da potkata peldoruavot, a ehtäl vihmua gu agoloin valeltavakse. Sit vaiku voibi vähäzel vilustuo da huogavuo jälles higiruadoloi. A ken harjavui lugemah omal lil Oma Mua -lehtie, a keskikezäl Taival-almanakkua. Tänävuon vuottajat suadih sen kuvves noumeru. Suvaičus kolmikko, rakkahuon kivut, vierahien lapsien kazvatus, eruomizet da vastavukset, hiät dai lykyt. Voibi varmah sanuo: Stanitsat huogavutah! täv vy vägie sanella se pidäy lugie, ga ei vai naizil, hos žanrua myöte sidä voibi sanuo naizien romuanakse. Onnuako tämä on enzimäine naizien romuanu karjalankielizes literatuuras, a enzimästy Santa-Barbarua, mustoittuat, kaikel perehel raukku kačoimmo. Ilmanigäine todevus: Kui nygöi, mugai ennevahnas, ristikanzu vuotti da uskoi eloksen parandustu. Tahtonemmo ielleh kazvattua oman karjalankielizen literatuuran, pidäy lugie da arvostua kirjuttajien ruaduo. Uvves Taival-almanakas on midä lugie, on mih opastuo. lugie kaikenjyttysty mielenkiinittäjiä kirjutustu. Erähät vois panna tutkimuksien joukkoh, vai kaunehembi kirjutetunnu. Niilöis enimäl houkutti Anna Pestun Rukajärvi da šen eläjät ylen tarkasti tutkittu da kirjutettu kaiken hierun da joga kyläntaloin, joga hengen alguperä, oza, histourii. Tämä voibi ottua ezikuvakse kaikile, ken tahtou Kanzallizes arhiivas löydiä oman rovun da kodimuan juuret, enimyölleh opastujile, kudamil uuzien opastus-standartoin mugah opastusohjelmah on ližätty tutkimusruado. Hierun histouriedu on Sergei Zaikovan kirjutukses Kevättämäjärven tarinoita. Täs tunduu maltai tutkii dai kirjuttai, kudual on omat mielikuvat, omat sanonduhimot ellendäjil lugijoil. Kiinittäy mieldy pikoi pikkarainegi yksisivuhine tverinkarjalazen L udmila Gromovan miniat uuraine Lykky-kummannimizeh kyläh näh. Onieguzavodan histourieh niškoi tänävuon puutui lugie Oma Mua -lehtes, semmite sie ruadanuon da hyvin maltajan livvin kielel kirjuttajan P otr Sem onovan mustoksis. Ga yksisama mieldy myö oli lugie hänen Brizgalov-kerdomustu sentäh, gu sie on ozutettu, kui valdivolaitokseh on sivottu erinomazen voimakkahan ristikanzan oza, mielet, surmu, kudual ei olluh huigei sanuo: Kai väit annoin omale zavodale Olen hyväs mieles, ku elaigu ei mennyh sudre. Runonpajattajat poetiekan kandajat Karjalazih runonpajattajih näh sežo tänävuon sai tiijustua ližiä tieduo, se on ylen tärgei, gu net oldih rahvahan viizahuon, malton, poetiekan kandajat, säilyttäjät, jatkajat. Vienan pajattajas Santra Remšujevas sanelou Suomen tiedomies Markku Nieminen, a suomelazes Hiettajärven kyläs, kois, kudai on salvettu hänen buaban Domna Huovizen koin mugah eläjäh Jussi Huovizeh niškoi kirjuttau Kielen, literatuuran da histourien instituutan rahvahan runohuon tutkii Valentina Mironova. Häi luadiu yhtehvevon da toivou: Hyviä mieldy on ku nuoriigi nygoi kiinnostau fol klouru, perindö, rahvahan runohus. Himoittas uskuo, ku runoloin pajattajien perindö ei hävie, rubieu elämäh. Jähäh meijän jället mual Onnuako kaikis kaunehin da viizahin tutkimus on Tamara Saveljeval, kudai kaikkii syvembi kaivoi histouriedu. Tiijän, gu häi oli parahii Kotkatjärven školan opastujii, sit allus lugijes ylbeilin: avoi-voi, kačos, kui hyvin tiedonaine ozuttau, kui meijän kieli voibi olla pädevänny fiiziekas, astronoumies, filosoufies, luonnontiijos. Ga ni smiettinyh en, mittuzet kumman ovvostukset vuotetah kirjutuksen lopus: kirjuttai vedi mielet sih, gu karjalazet da karjalan kieli voijah olla kaikis vahnimat kaikel mual, kudamis toizet kielet da rahvas otettih algu. Täh ylen julgieh mieleh häi löydi uskottavat tovestukset komparatiivizen kielitiedosellityksen vuoh. On jygei suostuo nen gozeh mieleh ku meijän kielikanzu on mual vahnembien joukos. Mugai loppou Tamara Saveljeva oman Zuakkunan meijän muah nähte : Tottu, karjalan kielen juuret ollah syväl, vaigu žiäli on, ku vahnu rahvas omat tiijot otettih keräle toizele ilmale, ku niilöi piettih vai mustos da saneltih toine toizele da nuorele polvele talviehtiä istumas. Hyvä, gu nygöi painetah bumuagale karjalan kielel kirjutettuu, voibi olla ku kiänäldih meijän kieli uvvele Möbiusan kruugale, a bumuagale kirjutettuu kirvehel et kiško: nuoret jatketah. Nuoret opastunnuot toven rauhasti, hil l akkazin eistetäh kielen toimehii iellehpäi uudeh nygyaigazeh luaduh. Se nägyy almanakkuagi lugijes. Karjalan Rahvahan Liiton endizen piälikön Jelena Migunovan eriluaduine selvitys mugai lujoittau: Tuli aigu muuttuo. Viijel sivul, kudamil enimät sijat on annettu fotokuvile, voibi lugie, mittumua kaikenluadustu ruaduo pyöriy karjalan kielen nostandua ymbäri: yhtehine ruado valdivonke, kyykkä-kižan elävytändy, kursiloin, illaččuloin, festivualiloin, kilvoin pidämine, kieli da kul tuurukursiloin perustamine. Enämbi tiijustua voibi Oma Mua -lehtes, kudamua Jelena Migunova arvostau nenga: suurin karjalazien suavutus, kudai vuozi vuottu vai kehittyy. Enzimäine naizien romuanu Lopukse jätin kaikis magiemban luguozan, ga en ni rubie liigua tarattamah sit siiriči ei sua mennä, gu ottanetto Taival-almanakan 2014 kädeh, hedi lövvättö kaikis suuremban kerdomuksen almanuakan piäkirjutuksen Valentina Kondratjevan Čomaine Nastoi da lykkiättö kai ruavot bokkah, ettogo uinuo, kuni ei puutu lugie loppussah. Kerdomuksen nimi ku karjalan suarnaspäi. Vaigu vuvvet tovellizet, eländykohtu karjalaine. Allus kerras näit tyttözen kaunehuon: Valgiet tukkazet aldozil, sinizet, gu taivas, silmät, syvät haudazet šokkazis, vessel raveipäiväine. A mittumat sie tapahtumizet suatutah gu tävves melodruamuseriualas: suvaičuskolmikko, rakkahuon kivut, vierahien lapsien kazvatus, eruomizet da vastavukset, hiät dai lykyt. Voibi varmah sanuo: Stanitsat huogavutah! Kai meijän kanzan hieruloin ristittyzih näh! Sidä ei Tveriläzet roittih lähembi Vie yhten suuren ruavon azuu Taival-almanakku, kuigi tänävuon Oma Mua -lehti opastau lugemah karjalakse eri murdehil. Se andau mahtuo löydiä midägi omah opastundah näh. Mielihyväl tiijustin, gu ylen ammuzii tapahtuksii sanotah innunmannun aigahizinnu, dai sellityksen, kuspäi se tuli. Lähembi rodih tverinkarjalazien murreh. Se on kaikis loitombi meis eländypaikkua myö, ga sanat ellendiä suau teriämbi. Ezimerkikse: Vet ei zr a brigadira Iivan-velli hädäydy häneh i nyt kopittau hiän ženmoizella ruavolla, što jesli ei aja aijalleh hebozet kyläh, nin kaiken brigadan keskipellošša, a vet ajelomah Van an hebozie dolžen hiän, Vas a, manna; Ogru-čikon Dun a ei lähe vedämäh pelvaškul ahie guomnoh; hänen immolla ei lie millä ajua Kolašnikovah leivänke salduatoilla varoin. (Nikolai Balakirev. Hebozie vaš ) Midäbo täs on ebäellendettäviä? Ven an kieles otettuu sanua, tiettäväine, äijättävy on, ga moine ozutettu aigu, konzu pidi paista vierahal kielel, ga yksisama ristittyöt uvvetgi sanat sanottih karjalan kielen luaduh sit kuului čomembi. Jälgimäi kiännyn uvvessah runoloih. Vuvven 2013 Karjalan ristikanzu Aleksandr Lukič Volkov andau nevvuo Runon lugijoile : Runoniekku nimi kazvau, Konzu runuo lugou rahvas. Sithäi gu tahtonemmo ielleh kazvattua oman karjalankielizen literatuuran, pidäy lugie da arvostua kirjuttajien ruaduo. A uvves Taival-almanakas on midä lugie, on midä ajatella, on mih opastuo.
8 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014»» histourii Oniegan zavodan traktorat oldih kuulužat Ven an puolel dai ulgomualgi. Vuvvennu 1961 kuvatus Devčata-fil mas jo sai nähtä Karjalas luajittuu traktorua. Traktorzavodan igävuvvet»»kui algavui Oniegan traktorzavodan histourii da kui sit kuvastuu ristikanzan elaigu. P otr Sem onov Kezäl 1959 vuvvel yliopiston kezäloman aigah zavodu työndi minuu Šuojun souhozah heinarrele. Sie minä tuttavuin laboratouries ruadajan nuoren neidizen Val an kel da miellyin häneh. Vuvvennu 1960 pakkaskuun jälgipäivil myö menimmö yhteh. Ol ga-sizär jo oli miehel da myö nelläi elimmö yhtes pertis. Ven alaine Val a-mučoi nägi, kui hyvin mama maltau karjalakse da kerras kyzyi händy: Armas mama, konzu meil roihes lapsut, pagize hänen kel ainos karjalakse. Muga oligi, kuni elimmö yhtes pertis Vuvvennu 1960 lopus mučoi sai poigazen. Tiettäväine, nygöi zobottua liženi. Huondeksil, Val an ruadoh lähtehyy, minä, enne ruadoh lähtendiä, talvel avvutin mamale kabrastua lumikivoksii, ku häi vois jiähä kodih kaččomah bunukkastu. Illoil minä endizelleh kävyin opastumah yliopistoh da kodih tulin myöhä illal. Zavodan iänet Oniegan traktorzavodal silloi ruadoi jo moni tuhattu ruadajua: tavallizet ruadajat, tehniekät da inženierat. Sie oli kymmenii ozastoloi da tuhanzii ruadopaikkoi. Pidi äijy aigua, ku syvendyö monitazozih tuotandollizih zavodan hommih, toimittua niilöin monimutkallizii azieloi. Ven an Federatsien monet zavodat työttih Petroskoile raudua, trubua, sähkövehkehii, teräsraududetualiloi da laittehii. Zavodan alovehel oli moine ristudorogu, kus enimäl kaikkie nägyi zavodan ruadoelos. Aijoi huondeksel se ristudorogu oli hil l u da rahvahatoi. A jo myöhembi zavodan läbimenokoh- talluo laskevui rahvahan virdu. Kai rubei liikkumah. Pajaozastos kajukkahasti činki kolmetonnahine pal l u. Sih yhtyttih vägevät painokonehet. Juottoozastos läimähtelih taivahankarvaine sähköjuotto. Tazazesti hyristih ruadokonehet mehuanillizis ozastolois. Hos zavodas ruadoi tuhanzii ristikanzoi, ga sen huonuksis hyö vähäl nävyttih. Toiči ozuttihes, buiteku ruadokonehet, autokonehet da pajapal l at eletäh ristikanzoita omien zakonoin mugah. Ga se enzimäine mielikuva hävii, konzu tarkah kačoit ymbäri. Konehii ohjattih rahvas, ga ohjattih maltajen, midä kerras ei ni suannuh huomata. Kai zavodan ruadajat ajateltih oman laitoksen huomizeh päiväh näh Sit vuvves, konzu zavodu algoi traktoroin azundan da niilöin miäry kazvoi vähilleh kolmeh kerdah, uvven alovehen srojimine rodih enziruavokse. Kolmesadua vuottu yhtes Vuozinnu 1990-2000 zavodal jo ei olluh endizii tilavuksii, traktoroin valmistamizen miäry väheni, ruadopalkat puaksuh hätkestyttih, ruadajien miäry sežo rubei vähenemäh. Zavodal ruvettih azumah rattahallizii konehii TLK-4-01 da SLK- 6-041990 lopus, jatkettih juondotraktoroin luadimine. Vuvves 1992 traktorzavodan vahnu laitos kohendi juondotraktoroi, azui uuzii konehii TLK-100-0, möi traktoroin detualiloi. Zavodan vehkehet vahnettih da kuluttih. Ruado-olot roittihes pahembat migu toizis laitoksis. Zavodan piämies ei voinnuh piästä toizen alovehen aktivizeh srojindah. Ven an Federatsien monet zavodat työttih Petroskoile raudua, trubua, sähkövehkehii, teräsraududetualiloi da laittehii. Vuvvennu 1990 kezäkuun viijendel päiväl veteruanoin joukko, kudamas enimät piäle kahtukymmendy vuottu tagaperin täl kohtal kuattih meččiä, nygöi varustettih tuliedu srojualovehtu, nygöi tuldih tänne autobusal iellizen traktorzavodan huonuksien luo. Kus enne oldih meččyn okot, nygöi meni levei betounutie. Kus seizottih pedäjät, nygöi oldih betounuhuonukset. Ozaston piämies Vladimir Nikolajevič andoi sellittämizii veteruanoile. Häi mustoitti, ku nygöi zavodan tuotandollizet pindualat ollah läs seičendykymmendy tuhattu nellikkömetrii, a yksi ruadokoneh ottau kolmetostu nellikkömetrii. Vuvvennu 2003 zavodu pidi iččeh 300-vuozipruazniekan tunnustussanoinke: Zavodu da linnu kolmesadua vuottu yhtes! Sinävuon piästettylöile traktoroile oli pandu zavodan histouriellizet nimet: Aleksandrovskii, Petrovskii da Onežskii. Vuozipäivinny zavodan endizel polikliiniekan huonuksel uvvessah annettih Zavodan muzei -nimi. Maksoi hos kaksi-kolme päiviä olla zavodas, kävellä ozastoloi myö, lugie ilmoituksii, seinylehtii, livailla Onežets-lehtie, kuunnella zavodan raadivuo da ellendiä, ku Oniegan zavodu oli ei vaiku kohtu, kus azuttih meččytraktoroi. Se oli suuri sovukas ruadopereh. Zavodan Kul tuurutaloi oli Karjalan parahien joukos. Kul tuurutaloin kirjastos oli läs nelliäkymmendy tuhattu kniigua, kudualoi alalleh lugiettih kaksi puolenke tuhattu zavodan ruadajua. Mennyzien kahten puolenke kymmenen vuozien aigah Oniegan zavodan traktoroin azujat annettih oman muan talovuksele kymmenii tuhanzii meččykonehii. Laittehen hyvyöl, suurien käyttölöin vuoh da kebjiel ohjuamizel traktorat oldih kuulužat ulgomuan markinoil. Zavodan piätuoteh traktorat TDT-55 da LHT-55 azuttih 75 % kaiken valmistamizen tilavustu. Uskalmukset jiädih bumuagale Kaksikymmenviizi vuottu azuttih zavodan tostu alovehtu. Sih oli pandu enämbi 80 millionua rubl ua. Niilöis millionois enämbi puolii pandih jälgivuozil. Lopukse läheni sen käyttöhotandupäivy. Zavodan veteruanat mendih kaikis suurimah huonukseh. Sen korgevus oli vähilleh kaksikymmen metrii. Vasilii Nikolajevič Ganičev mustoitti, ku moni ozastuo oli nostettu enne vallankumovustu, sentäh net ei olla nygyaigazen korgevuot da levevyöt. Sen periä ylen äijäl pahettih ekolougizet šeikat zavodan ozastolois, linnas da Oniegujärven lahtes. Ruttoh rodih vaigiembi kyzymys zavodan ruadajien hommuandu da uvvistamine, heijän kazvatus da opastandu. Ylen kova kyzymys oli tuandollizien pindualoin vähys, kudai jo ammui rajoitti zavodan voindii. Ganičev jatkoi: Terväh myö suammo zavodan piähuonuksen suuren palan, a jälles kaiken piähuonuksen. Kahten vuvven mendyy myö ližäkse suammo alan, gu kaksi tämänpäiväzen zavodan alua. Äijän vuottu myö valmistimmo da valmistammo konehii TB-1. Enzimäzet mual myö azuimmo meččytraktoran vezivehkehenke. Jo uvvel zavodan alovehel myö kačommo kerätä enzimäzet 100 konehtu TV-1M. Iellizel aijal zavodan nygözel alal jätetäh vaiku stankuvehkehien valmistamine, aitat da ozastot, kudamis ruvetah valmistamah rahvahale pättävii tavaroi. Konzu sroijat tävvellizesti loppietah omat ruavot, sit zavodan ala levenöy läs puoldutostu sadua tuhattu nellikkömetrii. Uskommo, ku sidä aigua jo ei pie hätkie vuottua Vuvvennu 2005 syvyskuul Karjalan tazavallan suudo piätti panna Traktorzavodale varanvähitändy. 2007 vuvvel varanvähitändän periä oli azuttu oigevuontiijolline personu Yhteiskundu Onežskii traktornii zavod. Sil vuvvel Traktorzavodan ohjuamine pani piätöksen loppie traktoroin valmistamine zavodan endizel lagevol da tävvellizesti muttuo uvvele lagevole. Muuttamine todevui 2008 vuvvel. 2010 vuvvel Traktorzavodan enzimäine lagevo keski Petroskoil oli myödy piiteriläzele joukole OHTA-GRUPP, kudai kačoi endizel tevollizusalovehel nostua koit, yhteiskunnallis- da kauppukeskukset. Uskaldi säilyttiä erähien histouriellizien huonuksien oččupuolet da muzein. ÎÎ Loppuoza. Algu n:s 29
»»nuoriso Flešmob-aktijon jännittävie hetkijä «Oma Mua» 13. elokuuta 2014 9»»Nykyjäh on monta keinuo pityä yhteyttä toini toisien kera: mopikat, šähköpošti, sms-viestit, pakinat skaipissa, erilaiset sosiaaliverkoštot. Ihmiset ruvettih unohtamah eläväštä keškuštelušta. Varmašti juuri šentäh monet ihmiset yhissytäh ta kekšitäh elävän keškuštelun uušie muotoja. Ykši niistä on flešmob-aktijo. Ksenija Veretennikova Viime vuuvven 17. kešäkuuta aktijo täytti kymmenen vuotta. Aktijon kotimuana on New York -kaupunki. Flešmobin piätarkotukšena oli kaččojien ihmettelömini. Enšimmäini aktijo piettih New Yorkissa. Noin 150 ihmistä keräyty kaupan luona ta šano myöjillä, jotta hyö tahotah oštua Rakkauten maton. Tietyšti, myöjät pitälti ihmeteltih, a šiitä nakrettih aktijoh ošallistujien kera. Huhuja täštä aktijošta heti ilmešty koko Europašša. Ihmiset ruvettih kekšimäh mitänih mukavua. Aktijon lajit ta muovot levittih. Monet järješšettih flešmobija, jotta ihmetellä omie šukulaisie, onnitella heitä šyntymäpäivällä tahi hiäpäivällä. Monilla še tuli hyväkši mahollisuuvvekši näyttyä minih propleema, kumpani on muajilmašša. Aktijon kirjavie lajija Flešmobin tunnetuin laji on tanšši. Muajilmašša ei ole yhtänä šamua tanššie täššä aktijošša. Kešän aikana šitä flešmobie järješšetäh Venäjän melkein joka kaupunkissa. Tavallisešti aktijo pietäh lepopäivänä aukijolla, missä on äijän ihmistä. Ošallistujie pitäy olla enämpi 15 henkie. Tanššin horeografija on helppo, jotta kahen-kolmen harjotukšen aikana joka ihmini vois oppie šen. Tavallisešti joukko ihmisie kävelöy katuja myöten, äkkie alkau musiikki ta kaikin ruvetah tanššimah. Tanššin aikana ošallistujien miärä kašvau. Toini flešmobin laji on klassillini. Šen aikana aktijon ošallistuja tulou ihmisien luokši ta alkau kyšyö epätavallisie kyšymykšie tai luatie kummallisie tekoja. Hiän voit kävellä tosterin kera tai panna tiili piän piällä. Aktijon tarkotukšena on hämmäštyä ihmisie, kumpaset ollah ympärillä. Tuanoin VKsaitissa oli ilmotettu flešmobaktijo, kumpasen šiäntöjen mukah ihmiset käveltih pihoja myöten ananasin kera. Još niät, kun ihmiset aukijolla yhtäkkie jähmetytäh, niin elä ihmettele. Tavallisešti tämä flešmob-aktijo järješšetäh ašemalla, šuurella kavulla tai aukojolla, missä on šuuri šeinäkello. Ošallistujie pitäy olla enämpi kuin 30. Jokahisella kiäššä on käsikello. Kaikki luajitah omie aseita, šiitä kaččuon kelloh kaikki jähmetytäh yhtä aikua. Tämän aktijon avulla järještäjät tahotah näyttyä, jotta ihmisien pitäy šeisattuo ta kaččuo ympärillä. Šepyämini ta taistelu Tietyšti, ei voi unohtua aktijošta, missä kaikin ševätäh toini toisie. Šepyämini-aktijolla on äšen oma kanšainvälini saitti. Aktijon ehtona on tavallini katu, ošallistujien miärä ei ole rajotettu. Jokahisen»»Guinness-rekordien kirjan šuurin flešmob Flešmob-šana tuli englanttilaisista šanoista flash hetki, leimahuš ta mob väkijoukko. Še on etukäteh šuunniteltu aktijo, kumpasešša äijän ihmisie keräytyy yhteiskunnalliseh paikkah ta luatiu erilaisie tekoja käsikirjutukšen mukah, šen jälkeh kaikin lähetäh pois. Aktijon ošallistujien keryämiseštä tavallisešti šovitah netin avulla. Muajilman šuurin flešmob, kumpani piäsi Guinness-rekordien kirjah, oli pietty vuotena 2009 Chicago-kaupunkissa. Erilaisien musiikkiryhmien šuureh konserttih tuli 21 tuhatta ihmistä. Lavalla tuli tunnettu musiikkiryhmä. Enšin kaikki šeisottih liikkumatta. Lavan luona tanšši vain ykši pieni tyttö, kumpani yritti tanššie musiikin rytmin mukah. Šiitä tytön kera rupesi tanššimah jo kakši henkie, šiitä vielä monta Lopušša kaikki ihmiset luajittih sinhronisie liikkehie. Flešmob-aktijojen tarkotukšena on taistelu juroukšen kera, šekä onnen ta muhahukšien lahjuamini. Šepyämini-aktijon ošallistujalla on Ilmani šepyämini -taulu rinnalla. ošallistujan rinnalla on taulu, kumpaseh on kirjutettu: Ilmani šepyämini. Ošallistuja aštuu katuja myöten taulun kera ta šepyäy toisie kävelijie. Moskovašša tämä aktijo on tunnettu. Ihmiset mielelläh ševätäh toini toisie. Aktijon tarkotukšena on mielen noštamini. Taistelu-tapahtuma, kumpani on niin tunnettu muajilmašša, enšin niise oli flešmob-aktijona. Monissa maissa še on šuuri tapahtuma, kumpaseh keräytyy ihmisie vesipistolijen tai pielukšien kera. Još še on vesitaistelu, niin še järješšetäh šuihkukaivon luona. Kaikki taissellah keškenäh. Lopušša kaikin ollah märät, höyhenissä, ka tyytyväiset ihmisie miellyttäy tämä aktijo. Vielä ykši mukava aktijo järješšetah metrošša. Ykši ošallistujista kalikan roolissa aštuu vaunuh, missä issutah toiset ošallistujat. Kalikka rupieu pyytämäh rahua ta ruokua. Toiset ošallistujat annetah hänellä arvosie esinehie, omie vuatteita, mopikkoja. Ihmiset, kumpaset ei olla aktijon ošallistujie, ihmetelläh ta niise ruvetah auttamah kalikkua. Flešmobin lajija on äijän. Vuuvvešta vuoteh aktijoh ošallistuu enämpi ihmisie.»»flešmobin šiännöt Î Î Aktijolla pitäy olla spontaanini luonto. ÎÎ Flešmobissa ei ole johtajua, joka ošallistujalla on oma tärkie tehtävä. ÎÎ Kaččojien pitäy olla varmoina, jotta aktijon kaikki ošallistujat ei tiijetä toini toisie. ÎÎ Aktijon jäšenet ei šuaha rahua ošallistumisešta. ÎÎ Flešmobin käsikirjutuš tavallisešti on absurdini. ÎÎ Aktijolla ei ole mainokšen elementtijä. ÎÎ Ei voi toistua aktijuo, kumpani jo oli pietty ennein. Uuši aktijo aštuu Venäjyä myöten Venäjällä flešmob-aktijo on vielä nuori. Še on nuorison uuši harraššuš. Aktijon tarkotukšena on taistelu juroukšen kera, šekä onnen ta muhahukšien lahjuamini. Enšimmäisie aktijoja piettih Moskovašša. Ne näytettih, jotta ihmiset voijah keräytyö yhteh ta flešmob-aktijoilla aina löytyy kaččojie. Viime vuotena 27 tuhatta ihmistä ošallistu šuureh aktijoh, kumpani oli omissettu Vladivostokin šyntymäpäivällä. Ihmiset noššettih ylähäkši valkeita, ruškeita ta šinisie pienie lippuja ta niijen avulla luajittih Venäjän šuurimman lipun. Tämä flešmob-aktijo on lisätty Guinness-rekordien kirjah.
10 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014»» kylän elostu Kirjastoloin elaigua eläjes»»enne kirjasto oli piälimäzii kohtii kyläs. Sie lugiettih, vastavuttih, viettih joudavua aigua. Kirjastos ymbäri kiehui kylän kul tuuruelaigu. Galina Vasiljeva Lapsusaijan kirjasto Siämärven čupun kirjastolois saneltes minä ainos mustelen raudutien poikkimenokohtalluo taloidu. Sen taloin seinil oli kirjutettu Aleksandr Puškinan sanat Ja pam atnik sebe vozdvig nerukotvornii, k nemu ne zarast ot narodnaja tropa. Taloin ies oli runoilijan rinduvestos, da niitetty troppaine vestoksessah, ku dorogaspäi sidä nägys. Sit talois myö buabanke, Anastasija Kuzminična Kormuševanke, poujezdan jälles vuotimmo Sodderan avtoubussua, ku piästä sil omah Nuožarveh. Talois meile ainos zavarittih magiet čuajut da tarittih kniigoi lugiettavakse. Ruskiet čuppuzet, pl uuššuzuavesit, tammipuus luajitut pertilomut, al boumat, kudamih on kerätty kaikenmostu leikkavustu moizennu jäi mustoh minun lapsusaijan kirjasto. Jessoilan kul tuurutaloi silloi oli endizes kirikös Siämärven rannal. Tämä oli arhitektuuran mustomerki. Suures kul tuurutalois oli kaččojien zualu da kinolaittehisto. Voiton päivänny täs piettih suurii pruazniekkoi: pihal seizottih avtoubusat, katetut furgonat, kai oli čomendettu plakuatoil. Kul tuurutaloin pihale kerdyi äijy voinuveteruanua, hyö sydämellizesti tervehtettih toine tostu. Mustan, kui mieleh oli Vasilii Aleksandrovič Amosovan soiton soitto, kui čomasti pajatti Nadežda Kimovna Vasiljeva, hänen Rast ot v Volgograde ber ozka -pajoine jäi minun syväimeh. Praktiekal Siämärvele Jessoilan kirjastogi oli täs endizes kirikös, vaiku piäzy sinne oli bokaspäi. Sie, praktiekal olles, minä kummastuin sen suurdu da eriluadustu kniigufondua. Sie minä luvin äijän kniigua meijän muan histourieh nähte, mielihyväl harjaitin lapsiigi lugemah suarnoi da klassillistu literatuurua. Kezäpäivinny myö puaksuh istuimmo lapsienke kirjaston pihas kniigoi lugemas. Kirjaston johtajannu silloi oli Jevgenija Kalutskaja. Hänen aigah puaksuh kävyimmö ruadomatkoih toizih kylih. Kirjaston matkoi kylii myöte hommai Aleksandra Dorofejeva. Pitkäkse aigua mustoh jäi matku Kurmoilan kyläh. Sie vahnas kul tuurutalois oli kniigufondu. Lugijua ei olluh äijiä, ga toiči kerdyi kudakui. Kirjaston perti oli kodikas da puhtas. Olimmo sie setämä päivy, kylän čomus on sanelematoi järvi, karjalaine taloi, kartohkupaikku da vihandazet niityt. Vuvven peräs, konzu tuaste olimmo praktiekal Jessoilas, kirjasto jo oli sel sovietan seinis. Myö Valentina-opastusdovarišanke Enne kylyläzet lapset kerryttih kirjastoloih, sie suadih valmistua urokat da viettiä joudavua aigua. puaksuh hätkestyimmö kirjastos, pidi valmistua konspektat. Toiči kirjastospäi lähtimmö yhtes nuorižonke, kudai oli astumas tansiloih. Kirjastoh tuli äijy lehtie, kudamii pidi siduo yhteh. Kaikis kyzyttävimät oldih kniigat voinah nähte, partizuanoin mustelmat. Kyläläzet rakkahal käydih kirjastoh. Täs järjestettih kylän pidoloi da pruazniekkoi. Jessoilan kirjaston ruado kiehuu: kylän rahvas kerrytäh sinne lugemah, kaččomah školaniekoin ozutelmii da ozutteluloi. Rahmannoit kirjaston emändät mielihyväl saneltah kirjaston hommis da suavutuksis. Paras ruadokohtu Oza kiändi minuu Jessoilah, konzu vuvvennu 1978 menin miehele Iivaniston kyläh. Sie ruadotaibaleh algoi Avtokluubas, otettih sinne johtajakse. Kul tuurutaloin johtajannu silloi oli Ol ga Vasiljeva, ohjuajannu Svetlana Lekontseva. Kul tuurutaloin kirjaston johtol oli Vera Danilova, vastuonalaine ruadai, pidi hyväs kunnos kai kartotiekat da kniiguluvettelut. Myöhembi minä tulin ruadamah kirjastoh. Kul tuurutaloi oli viizikerroksizen taloin luo, bokkupuolel oli veräi kirjastoh, sendäh rahvas sanottih sidä taloidu spičkuvakkazekse. Kirjastos puaksuh sai nähtä kylän piämiesty Vladimir Fedulovua, literatuuran opastajua Polevaja Marijua, souhozan da toizien laitoksien ruadajua. Myö autoimmo eri ammatin rahvastu literatuuran ečos, sanommo, lypsäjile valličimmo literatuurua kvalifikatsien nostamizekse. Valmistimmogi konferensiet školan opastujih niškoi. Myöhembi kirjasto muutti kylän administratsien tiloih. Sillozes aijas mustoh jiädih mieldykiinnittäjät kahten-kolmen päivän seminuarat piirikirjastos. Vuvves 1974 algajen piiris rubei toimimah kirjastoloin keskusyhtevys, piälimäzenny sit yhtevykses oli Priäžän kirjasto. Vera Ivanovnan lähtiettyy kirjaston johtajakse tulin minä. Vuvvennu 1982 kirjasto muutti uvven kul tuurutaloin tiloih, kus toimiu tänäpäigi. Rinnakkai olimmo ruavos Galina Nikitinan, Lil a Lisnitskajan, Ol ga Borovkovan, Vera Danilinan, Ruslana Mihejevan, Tatjana Jevdokimovan, Ol ga Ivanovan, Vera Koppalevan, Jelena Rošinan, Oksana Mijnan da toizien inehmizienke, kudamii voibi sanuo lugijoin hengellizen eloksen akkiloiččijoikse. Ruadajes äijäl autoi minuu L udmila Kirillova. Pruazniekkupäivinny minä olin ruavos. Täs rahvas suvaijah kul tuurupidoloi, ičegi ollah nerokkahat. Oli neroniekkua äijis perehis Bedokurovien, Mološkonoin, Karpiševien, Petuhovien, Balašovien Mustan, juokset kyliä myöte, keriät kniigoi, järilleh juostes juat niidy, kelle midä pidäy. Rahvas abevuttih toiči, ku kiirehtän. Joga talois oli kylläl kalua da pastostu, ylen rahmannoit rahvas oldih. Talvel oldih kovat pakkazet, tiet kai on tuhuttu, da vie avtoubusoin azetandukohtas seizojes ainos kylmät. Pyhänpäivin lapsengi otin keräle, regyzil. Ruadua pidi, rahvas ainos hyväl mielel vastattih kirjaston ruadajua, minulgi oli hyvä syväimel sendäh. Minun ruadomatkas oli ylen äijy hyviä da ijäkse mieleh painunuttu hetkie. Tärgevin on se, ku minun elos rodih sivottu monih hyvih ristikanzoih, himoittas sanuo niilöin nimet: Vasilii Požlakov, Zinaida Voronova, Nadežda Seppänen, P otr Šombin, Nikolai Tarasov, Anatolii Vasiljev, Zoja Saveljeva, Aleksandr Volkov, Valentina Peltto, Valentina Juzv uk, Marija Polevaja, Nina Anekova, Anna Bat uk. Igäine musto Raimo Ruhazele, Anna Pen kovale, Glazunovien perehele, P otr Ivanovale, Jelena Mihailovale. Kaikin hyö oldih meijän kirjaston alallizet auttajat. Tänäpäigi Siämärven kirjastodielo eläy hyviä aigua, nygösty aigua. Ga se on jo toine histourii. ÎÎ Virhevalituš Oma Mua -lehen nro:šša 30 Hiän avasi miula eepossan -artikkelissa šattu virhe. Šiun ämmö tietäy äijän starinoja ta runoja, lisäsi Marija. Ennein šotua... runon laulau laušehien tilašta pitäis olla: Šiun ämmö tietäy äijän starinoja ta runoja lisäsi Marija. Ennein šotua... runon laulau miun ämmö innoštu kertomah. Pahottelemma virheštä.
»»sanasuari «Oma Mua» 13. elokuuta 2014 11»»lugijat runoillah Ennevahnallizeh svuad bah näh»»ennevahnas svuad boi piettih da kižattih kai kolmin päivin, eigo enämbiägi. Galina Ol kina Meijän polvel svuad boi eigo sua mustua, eigo tiediä. Min kuulimmo vai buabolois da died olois. Hierulois svuad bua kaččomah käy dih kaikel hierul. Pertit hos oldih suuret, ga muga liččavui sinne rahvastu, ga čut ei viertä stolas istujien piäle, istuo pidäy stolan tagan gryhnäkkäzelleh. Tuldihgo lapset, ket voidih piästä pihal. Andilahan da ženihän ristižät, kudamas puoles menöy svuad bu, lapsile juattih gostinčua: oriehua, n amuu, iz umua da muudu magiedu. Nuorižo tuldih pläšindöin da kižoin täh, a vahnembil pidi nähtä, midä oli stolil syömisty da pastostu. Da vie oli mugagi, gu hierun rahvastu gostitettih, konzu nuorižo stolaspäi lähtiettih saruale pläšindöih. Kodvan jälles svuad bua hierun akat käveltih toine toizelluo mustelemah da suudimah svud bua. Svuad boi muga kačottih, ga toiči unohtuttih kodižiivatat, net jiädih kaččomattah. Ennevahnas hierun lapset käveltih štaniloittah. Tyttözil oldih pitkät helmat, kandusuonissah, a brihaččuloil oldih pitkät paijat, polvessah daigi alle polven. Brihoile štanit ommeltih, konzu tuli aigu lähtie koziččemah andilastu. Mustettih meijän buaboit, ku tulou poigu tuatalluo da sanou: Tuatto, minuu naituttau. Kuibo naituttau? kyzyy tuatto. Naituttau, gu syötättäy. Nu sit voit vie brihastua, vastai tuattah. Menöy minto aigua, tulou myös poigu tuatalluo dai myös sanou: Tuatto, minuu naituttau. Kuibo naituttau? kyzyy tuatto. Naituttau, kui ulgoh käytyttäy. Nu, voit sit vie brihastua, sanou tuatto. Menöy vie aigua, tulou uvvessah poigu tuatalluo da sanou: Tuatto, minuu naituttau. Kuibo naituttau? kyzyy tuatto. Naituttau, kui kuzettau. Ohoh, sanou tuatto, sit vuottua ei sua. Ongo sinul tyttö, kudamas himoittau naija? On, sanou poigu. Sanos sit, kenbo se on moine ozavu, kuduah sinun silmy iških? kyzyy tuatto. Ga neče, Man n u, sanou poigu. Midäbo hyvytty lövvit sinä nečis Man n us? kyzyy tuatto. Ga Miikul sanoi, hänel on suuret nännit da pehmei perze. Nu, ku Miikul muga sanou, ga ottakkah Miikul iče sen Man n un. Sit Man n us vai ploduu rodieu da pellol ruadaju. Dai muitegi omas hierus naija ei pie. Lapset ei roija čomat. Naimah lähtemmö loitombakse. Ottua pidäy moine tyttö, kudual on nänni kova da perze kaidu. Sit tytös rodieu hyvä taloin emändy dai linnua myöte kočkatusti ei roi huigei proidie. Kačos vai, lähtemmö laukkah, ostammo materjualua štaniloikse da ostammo zuapasanke, gu kai materjualu ei menis štaniloih, a jiäs vie hos pieni palaine. A konzu štanit ombelutammo, älä unohta, konzu tulemmo kodžil tytöllyö, primieti, ku tyttö rubieu sinus siiriči proidimah, livua čuikan (piälyssoba) pola da sano: Vie aršin kodih jäi. Se pidäy sikse azuo, gu ozuttua et la ole köyhy. Brihan ristižä rubieu eččimäh andilastu. Ajelou hieruloi myö, primiettiy hyviä luaduu tyttölöi, kyzelöy rahvahal peitonpilkah tytön rodn ukundua, mittuine häi on ruavole, paginale da kui iččie vedäy joukos, mittuine hänel on taba. Ku puuttuu tiijustua hyviä paginua tyttöh niškoi, sit tullah kodžil. Taloih tulduu ristittih suureh čuppuh silmät, kumarduttih ižändäle da emändäle, sit azuttih poklonat. Ižändy kyzyy, midä dieluo tuldih vakki taloih, kuspäi ollah da mennähgo kunne ielleh. Toinah projitah oččuikkunoihpäi, istutahes huogavumah, ryypätäh čuajuu matkas tulduu. Vastah ženihän ristižä sanou, kuspäi hyö ollah da mittumah roduh kuulutah. A tulimmo, ristižä sanou, mostu dieluo, kuulimmo myö teil on rovukas lähtemäine, a meil olis häkkäččyine sidä myöte. Ku voinnemmo paginois luadiekseh, ga sit proijimmo stolah dai ryyppiämmögi čuajuu. Ižändy kyzyy, kudaibo on häkkäččyine da midäbo hänes on voimua. Ristižä ozuttau ženihän, lyhyösti sanou, midä hänel on neruo da vastah kyzyy ozuttua andilasgi. Gu ženihy tuli mieldy myö ižändäle da emändäle, sit kučutah i tytärdy ozuttuakseh kodžile. Andilahal pidäy ičel iččie ozuttua. Pidäy olla miäräh kielevänny, liijakse ei paista kiirehembäkse muamua da tuattua, punaldellakseh kirmiezeh. Ei ozuttuakseh mielettömäkse da tolkuttomakse. Sit ku mielet kaudaneh vastai, istutahes stolan tuakse, pannah čuajuu kupit daigi vägevembiä juomistu. Sit ženihy pakiččou valkat andilahaspäi, sih näh, gu häi uskaldau sanan pidiä. No oligi muga, gu lienne vihjattu midä vigua, gu andilas voit i muanittua, sit käydih vie i toizeh dai kolmandeh kohtah kodžil. Sit valkoi myö suudittih, kudaman andilahalluo lähtie paginoi pidämäh svuad bah näh. Ristižä sanoi kedä ženihäl on perehes eläjiä: mi on sizärdy, mi on vellie, ongo neveskiä, buabua, died oidu. Kaikile pidi azuo andilahan puolespäi lahjat. Sovittih, konzu azuo svuad bu, midä priduanoidu annetah andilahale. ÎÎ Jatkuu Valentina Libertsova Il l an päivy Jeroilas Il l an päivy! Taivas pilvis. Kaikin mennäh Jeroilah. Hierun rahvas čomis sovis Kiriköllyö seizotah. Paistah, kai jo heinät pandih, Viego kodih tuvva jäi, Mittuoh muarjah meččäh käydih, Kunne eräs heiny päi. Musteltah, kui ennevahnas Tämä oli ilopäivy, Joga talois ruadorahvas, Elättilöi täyzi liävy. Kezäpäivy vuvven syöttäy Sanapolvi tulou piäh: Pyhä Il l u kazvot juottau, Ližiäy uuttu vägie muah. Sithäi seižoi kirikköine, Pyhitetty Il l an piän. Iljinskoi Alavoine Pandih nimen pogostal. Nägyy jället seinih vaigu Heinikközes igäzet. Tuli sluužbah mennä aigu, Kuuluu kellon soittozet. Tuohusstolil räkki, ahtas, Uidau magei duuhu yläh, Lapsien iänet joga kohtas, Korgiet pajot tullah vastah. Keskel kuva kukkuvenčas: Pyhä Il l u tulipilves. Taivahahpäi vedäy ratas Jyryhevol rippuu siives. Pappi pehmeisydämine Hil l akkazin burbettau, Ga yksisama jogahine Hänen rinnal muhettau. Suvaikkua vai toine tostu, Jumal suvaiččou kui meidy, Anna muadu, čomua mostu Kunnivoija käsken teidy. Anna suuret vuvventulot, Ruadajile kävvä ruadoh, Pyhä Il l u, anna nerot Kazvokset kai panna kundoh Hyväs mieles, lujas uskos Rahvas kodih astuttih Pyhän Il l an taivahahpäi Hätken silmii ristittih. Runostu pruazniekkah Kyzymmö teidy, hyvät lugijat da runoniekat, kirjuttamah runuo eri pruazniekoikse, sanommo, Naizien libo Izänmuan puolista jien päiväkse, Voiton päiväkse, Roindupäiväkse, Äijäksepäiväkse libo muite hyvittelyrunoloi. Kiireh täkkiä kirjuttua kilbah, ku työtyt runot ehtizimmö panna lehteh juuri pruazniekkoi vaste. Omat runot työndäkkiä Oman Muan toimituksen adresile: Petroskoi, Titovan piha, 3. Tel.: 78-05-10 libo sähköpoštale: omamua@mail.ru libo vienankarjala@mail.ru
12 «Oma Mua» 13. elokuudu 2014 Muhahtai! Mama, tiijätgo, min verran hammaspastua on yhtes t uubiekas? En tiijä, a midäbo? Minä tiijän: kylbypertispäi algajen senčoiči pertih divuanas ymbäri galdarissah da järilleh.»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä?»»Hyvittelyt Käsityöammattien keškuš. Karjalan kuvijot: Uuši rivi. 31.08. š u a t e n Näyttelyššä on esitetty eri aikojen juhla- ta t o i n i a r k i-p i ä t i n č č ä arkipukuja. Kaččojat voijah tutuštuo pukujen 10.00-19.00 luatimisen prosessih, kaččuo kutamotehtahien arhiivadokumenttija ta valokuvie. enšiarki ta šuovatta 12.00-19.00 ÎÎ Adressi: Kirovinkatu, 13 ÎÎ Telefoni: 78-30-62 Karjalan taitehmusejo. Iänisniemen helmi. 1.09 š u a t e n Näyttely on omissettu Hristossan t o i n i a r k i-p y h ä pä i v ä kirkaštumisen kirikön 300-merkkipäivällä. 10.00-18.00 ÎÎ Adressi: Karl Marxin katu, 8 ÎÎ Telefoni: 78-37-13 Kižin musejo. Elämä taivahan šuojašša. 7.09 š u a t e n Musejon kokoelmista kerätty näyttely kertou pohjosen rakennuštaijon perintehistä, e n š i a r k e n a ta piätinččänä 12.00- kirikön istorijašta ta šen restauroinnista. 20.00 t o i s i n a p ä i v i n ä 10.00-18.00 ÎÎ Adressi: Kirovin aukijo, 10A. ÎÎ Telefoni: 78-35-91. Karjalan kanšallini musejo. Karjalaisen mečän helmi. 8.09. š u a t e n Esillä visakoivušta valmissettujen esinehien t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä valokuvija. 10.00 17.30 ÎÎ Adressi: Lenininaukijo, 1 ÎÎ Telefoni: 76-94-79 Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 14. elokuudu 9.00 aigua Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Sel gi. Taga-Pohd apee». Kui on muuttunuh karjalazen Dembitskoin perehen elos. Pyzytähgo hyö endizelleh karjalan kieles da omas kyläs. Luadinuh Ol ga Ogneva. Karjalan kielen seesjärven murdehel. Ô Ô «Ei ole azjad keita olut». Piivon keitändäs vepsäläzil da ižoral. Luadinuh Marija Filatova. Vepsän kielel. Ô Ô «Kristinuskon ABC». Vedäjänny pastoru Pentti Smeds. Suomen kielel. Programmois on tekstukiännös ven an kielel. Kohtauš Guzi da Mezi -komedijašta. Guzi-ukon roolissa Konstantin Karmanov, Mezi Vadim Kozlov. Guzi, Mezi ta repo»»karjalašša vierailou Komin tašavallan teatteri. Marija Kirillova Elokuun 14. ta 21. päivinä Petroskoissa esiintyy Komin tašavallan akademini draamateatteri. Karjalan kanšallisen teatterin lavalla artistat Siktivkarista näytetäh Guzi da Mezi -komedijan ta Viekaš Revonpoika -musiikkistarinan lapšilla. Ohjuaja Stanislav Meščanginin Guzi da Mezi -näytelmä Anatoli Radostevin komedijan mukah esitetäh Kanšallisen teatterin šuurella lavalla 14. elokuuta. Še on komin kielellä sinhronikiännökšen kera. Komedijan pohjašša ollah komi-perm akkijen tarinat. Yhtenä huomenekšena murkinan jälkeh Guziukko ta hänen Mezi-akka ruvettih kiistämäh, kenen pitäy peššä ašteita. Kuni vanhukšet kiissettih palo puimahuoneh, iče ukko ta akka vähäistä ei upottu ta ei tapettu toini toista. Yhtä aikua hyö muissellah monta šananpolvie ta arvautušta, lauletah, tanššitah ta kerrotah koko oman elämän. Ukon šanoilla: No vot! Šiun on peštävä luota! vesselä näytelmä loppuu. A elokuun 21. päivänä lapšilla näytetäh Viekaš Revonpoika -musiikkistarina. Šen ohjuajana on Komin tašavallan anšijoitunut kulttuuriruataja Igor Jankov. Viekaš Revonpoika -starina kertou mečän pienistä eläjistä Jäniksenpojašta, Kontienpojašta ta Revonpojašta. Hyö ollah yštävie, ka viekaš Revonpoika aina staraiččou pettyä ta pilkata tovarissoja. Jäniksenpoika ta Kontienpoika piätetäh läkšyttyä viekašta Revonpoikua, jotta hiän malttais yštävie ei šua kiušata. Piäjärveläistä Elvira Akimovua onnittelemma merkkipäivällä! Ole tervehenä ta onnellisena! Varjelkah Jumala šilma kaikešta pahašta, antakkah voimie ta pitkyä ikyä. Piäjärven karjalaisien šeura Venäläisen laulun Pitarici-kuoron johtajua Emma Jolinua onnittelemma šyntymäpäivällä! Toivotamma šiula mäneššyštä, lykkyö, tervehyttä ta hyvyä mieltä! Onnie ta iluo šatatuhatta kiluo! Omamualaiset Lämpimät šyntymäpäiväonnittelut Avgusta Rohkimaisella! Toivotamma šiula lujua tervehyttä, pitkyä ikyä, onnie ta lykkyö! Mänkäh kaikki šurut ta ikävät ohičči ta tuokah joka päivä šiula omahisien lämpyö ta hyvyä mieltä. Piäjärven karjalaisien šeura»»siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 14 /08 +15 +22 +15 +22 +14 +22 +12 +20 +14 +19 +12 +20 15 /08 +14 +21 +14 +21 +12 +20 +13 +18 +14 +17 +13 +17 16 /08 +14 +20 +14 +20 +13 +21 +9 +17 +12 +17 +10 +17 17 /08 +15 +18 +15 +20 +12 +17 +9 +17 +11 +16 +8 +15 18 /08 +14 +14 +15 +16 +14 +14 +10 +16 +11 +14 +10 +13 19 /08 +12 +17 +12 +19 +10 +19 +10 +15 +9 +15 +6 +13 20 /08 +13 +17 +14 +18 +13 +16 +8 +14 +11 +13 +8 +14 Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) 78-05-10, 78-29-32 E-mail: omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, 185031, Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero 0110927 Indeksi 51894 ÎÎ Allakirjutettu painettavakši 13.00 čuasu 13.08.2014 ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 589 ÎÎ Hinta 20 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) www.design-smi.ru On otettu: www.gismeteo.ru