Vuonna 2001 valmistui kaikkien imatralaisten käyttöön Vuoksen kauniille rantamaille vanhan rautatiesillan kupeeseen Omenapuupuisto. Puistossa kasvaa lähes 300 omenapuuta - henkilökohtaisesti nimettynä jokaiselle vuonna 2000 syntyneelle imatralaiselle. Puisto sai alkunsa Imatran kaupungin henkilöstöpäällikkö Jaana Utin ajatuksista, jotka kaupunginpuutarhuri Matti Haikkakoski jalosti suunnitelmiksi ja monien henkilöiden myötävaikutuksella edelleen valmiiksi puistoksi. Rakentaminen huipentui 25.8.2001 suureen istutustapahtumaan, jolloin lapset vanhempineen ja sukulaisineen pääsivät omin käsin istuttamaan nimikkopuunsa uuden uutukaiseen puistoon. Jokainen pieni istuttaja sai postissa Heli Pukin taiteileman henkilökohtaisen kutsukortin, johon oli merkitty oman puun paikka.
Puisto on Suomessa harvinaislaatuinen - omenapuista on tarkoituksella valittu vanhoja, perinteisiä, kestäviksi havaittuja lajikkeita, joita ennen kasvoi näillä seuduin vanhoissa puutarhoissa. Onneksi näitä perinteisiä lajikkeita on vielä saatavilla - kiitos Hirvensalmen taimiston ja Anssi Krannilan. nurmikkoakin on huima määrä - käyttönurmea on yli 11000 neliötä. Puiston hedelmäpuut ovat melkoinen jänisten herkkupöytä - mutta onneksi tavoittamaton sellainen, sillä alueelle viritetään syksyisin lähes kilometrin verran suojaverkkoja! Hoidettavaa Omenapuupuistoon istutettiin yhteensä 14 eri lajiketta. Jokaiselle kuukaudelle tuli oma nimikkolajikkeensa: Tammikuu - Junost Helmikuu - Punakaneli Maaliskuu - Champanjaomena Huhtikuu - Ananaskaneli Toukokuu - Moskovan päärynäomena Kesäkuu - Antonovka Heinäkuu - Sokerimiron Elokuu - Anisovka Syyskuu - Sortavalan imelä Lokakuu - Borgovskoje Marraskuu - Valkea Nalif Joulukuu Korobovka Lisäksi istutettiin kaksi yksittäistä lajiketta: Tsaarin kilpi ja Antonovka Safrannoje. Taimet hankittiin pääosin Hirvensalmen taimistolta, Anssi Krannilan viljelmiltä. Oheiset kuvat sekä lajiketiedot ovat peräisin Hirvensalmen taimiston kotisivuilta. Lajikenimien perässä olevat roomalaiset numerot viittaavat menestymisvyöhykekartan vyöhykkeisiin. Ananaskaneli, V (VI), syys (Ananas kaneeliomena, Koritschnevoje ananasnoje). Kanelilajikkeiden venäläinen perusmuoto. Hedelmä väriltään oranssinruskehtava, voimakkaasti kanelimausteinen. Erittäin talvenkestävä ja terve lajike. Tulee myöhään satoikään, mutta sittemmin runsassatoinen. Hyvä pölyttäjälajike.
Anisovka V, talvi Vanha venäläinen lajike, jota on viljelty pohjoisilla alueilla jo 1800 luvun alusta lähtien. Hedelmät pienehköjä litteitä, kellanvihreitä ruskeanpunaisen peitevärin peittämiä. Maku lokakuussa hapahko, mutta kypsyttyään marraskuussa miellyttävän omenamainen. Erinomainen mehuomena. Terve muutoin, mutta altis pihlajanmarjakoin vioitukselle. Erinomainen talvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn. Antonovka, V, talvi Tunnettu ja laajalle levinnyt Ukrainalainen lajike. Suurisatoinen talousomena. Hedelmä kookas kellanvihreä. Kypsyy marraskuussa. Terve lajike. Sopii luomuviljelyyn. Antonovka Safrannoje, IV, talvi Venäläinen prof. Mitshurin risteytys v.1909 (Antonovka x Renet Orleanski [Punainen Safran]). Hedelmä Antonovkaa parempi, keltainen, punakylkinen, sopii pöytäomenaksi, mutta on hyvä myös talouskäytössä. Aikais- ja runsassatoinen. Borgovskoje, V (VI), kesä (Peltosalmen imelä)venäläistä alkuperää. Ehdottomasti talvenkestävimpiä kesälajikkeitamme. Hedelmä keskikokoinen, usein pitkulainen, kypsänä keltainen ja hyvin lievästi punaviiruinen. Maku puhtaan makea, lähes hapoton., lasten suosiossa. Hyvin terve ja satoisa lajike.
Champanjaomena IV (V), syys Emopuu Vanha-Penttilän hedelmätarhassa Leivonmäellä. Puu on hyväkasvuinen ja vaikuttaa hyvin kestävältä. Hedelmä voimakashappoinen sopiva valkoviinien valmistuksen raaka-aineeksi. Junost, V, kesä (Oktjabrenok) Venäläinen risteytysjaloste (Keltakaneli x Valkea kuulas) Moskovan hedelmäkoeasemalta v. 1938. Huomionarvoinen lajike Keski- ja Pohjois-Suomeen. Hedelmä keskikokoa pienempi, keltainen, pinnaltaan vahainen. Malto pehmeää, mehevää, heikosti mausteista, makeaa. Hyvä ruvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn. Korobovka, V (VI), kesä Vanha kesälajike Valko-Venäjältä. Hedelmät pieniä, keltaisia, mutta voimakkaasti punaviiruisia. Malto kellertävää, mehevää ja hunajamausteista. Kypsyy aikaisin ja voidaan käyttää tuorehedelmänä jo heinäkuun lopulla. Erinomainen talvenkestävyys.
Moskovan päärynäomena, IV, syys Hedelmä keskikokoinen, keltainen, lievästi punaviiruinen. Maku hieno viinihappoisen ryytimäinen. Hedelmien tulisi antaa kypsyä puissa täysin kypsäksi, silloin aromi on parhaimmillaan. Kestävä ja terve lajike. Sopii myös savimaille. Sopii luomuviljelyyn. Punakaneli, V, syys Värikkäin ja suosituin kaneliomenamme. Hedelmät keskikokoisia, muoto vaihtelee litteänpyöreästä kekomaiseen. Punavärin määrä vaihtelee viljelyssä olevan kannan mukaan. Maku voimakkaasti kaneliarominen. Hyvin terve ja talvenkestävä. Sopii luomuviljelyyn. Sokerimiron, V, kesä (Mironowka, Mironoje) Hyvin vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Karjalan kannaksella jo 1800 luvun alussa. Hedelmät ovat keskikokoisia tai sitä pienempiä, punaviiruisia, kantakuopan seutu vahvasti korkkiutunut. Maku puhtaan imelä, kuivilla paikoilla jopa imelänkarvas. Myöhäissatoinen. Hyvä pölyttäjä.
Sortavalan imelä, III (V), syys Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa happoisuutta. Sokerimironia parempi lajike Tsaarin kilpi, V (VI), kesä (Aino-Omena, Tsarskij schip ploskij). Kotoisin Tartosta, tullut Suomeen 1885. Hedelmä keskikokoinen, kekomainen. Pohjaväri keltainen, jossa auringonpuolella kirkkaita punajuovia. Malto pehmeää ja mehevää. Maku vaatimaton, erinomainen taloushedelmä. Suurisatoinen. Hyvin pakkasenkestävä. Valkea Nalif, IV (V), kesä Kotoisin Pohjois-Venäjältä. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, harjuisia valkeanvihreitä. Maku lievän viinihappoinen, makeahko. Aikais- ja runsassatoinen. Suositellaan Valkean kuulaan tilalle Keski- ja Pohjois-Suomeen.