2 / 2011 SUOMEN SHAKKI Manfred Hafner Pertti Lehikoinen, valkean siirto PERTTI LEHIKOISELLE KIRJESHAKIN MM-KULTAA! SUOMEN SHAKKI 1
SUOMEN SHAKKI SISÄLLYS 2 / 2011 MM Pertti Lehikoinen s. 4 Matti Rantanen s. 20 Pääkirjoitus 3 Pertti Lehikoiselle kirjeshakin maailmanmestaruus 4 HM-turnaus 2011 14 Matti Rantasen syntymästä 100 vuotta 20 Kuka?: Cata Mansikka-aho 25 Diplomaatit vs. Eduskunta 26 Mark Taimanov 85 vuotta 27 Tata Steel -huipputurnaus 28 Tim Krabbé 42 Suomen Shakki 40 vuotta sitten 43 Kombit 44 Ratkaisuja 45 Kilpailukutsut 45 Kirja-arvosteluja 46 Juhani Helenius in memoriam 47 SKSL tiedottaa 48 Nakamura voitti Tata Steel -turnauksen s. 28 Koulushakkiin liittyvissä asioissa ota yhteyttä: Kimmo Telenius p. 050 3017425 kimmo.telenius@gmail.com www.koulushakki.fi PÄÄTOIMITTAJA Marko Tauriainen, Aakkulantie 17 B 12, 36220 Kangasala, 050 5813500, marko.tauriainen@suomenshakki.fi www.shakkihistoria.blogspot.com TOIMITUSNEUVOSTO Petteri Paronen pj., Johanna Paasikangas-Tella, Toivo Pudas, Pekka Sairanen, Osmo Särkilahti ja Henry Tanner JULKAISIJA Suomen Keskusshakkiliitto ry KUSTANTAJA Suomen Shakkikustannus Oy PAINOPAIKKA Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 0355-8096 SUOMEN SHAKKI ilmestyy kahdeksan kertaa vuodesssa TILAUSHINNAT 2011 kotimaahan 40,00, ulkomaille 55,00, irtonumero 5,50 PANKKIYHTEYS Suomen Shakkikustannus Oy, Nordea 106430-204938 ILMOITUSHINNAT 2011 1/1 sivu 400,00, 1/2 sivu 250,00, 1/4 sivu 150,00, 1/6 sivu 120,00 Toistoalennus 30 %, vuosialennus 50 % Hintoihin lisätään alv 23 % Ilmoitusten hankintapalkkio 30 % SEURAAVA LEHTI ILMESTYY TOUKOKUUSSA. AINEISTO PÄÄTOIMITTAJALLE 14. HUHTIKUUTA MENNESSÄ. SAAPUMATTA JÄÄNEET LEHDET Timo Munukka 050 9310608, timo@munukka.net OSOITTEENMUUTOKSET Henry Fordinkatu 5 C, 00150 Helsinki, 044 3264130, sksl@kolumbus.fi 2 SUOMEN SHAKKI
PÄÄKIRJOITUS Uudistumista Ilja Fainzilberin ja Jevgeni Katajevin kirjassa Kaksitoista tuolia, jossa on herkullinen kuvaus siitä, kuinka shakkihullua kansaa huiputetaan, mainitaan, että Shakespearen sanasto käsitti 14 000 sanaa ja että eräällä ihmissyöjäheimolla niitä on vain 300 mutta Ella Šukina tuli helposti toimeen vain 30 sanalla. Shakinpelaajat tulevat kyllä normaalitilanteessa toimeen vielä vähemmällä kuin Ella Šukina. Pelin aikana ei paljon tarvitse pakista, päinvastoin moni heittäisi murhaavan katseen vuolaasti jutustelevan tai itsekseen mutisevan vastustajan ylle. Shakki on kieli itsessään, sanoja ei tarvita. Niinpä monesta ulkopuolisesta saattaa tuntua, että shakinpelaajat suhtautuvat peliinsä kuin taiteilijat, joiden mukaan teos puhuu puolestaan eikä sitä ainakaan tekijän tarvitse tulkita. Kuolematon tässäkin on Juice Leskinen, joka sanoi asian muun muassa biisissään Laulu vain: Siinä se on, sen sylkäisin pois, mitäpä sille, enää vois. Se elää, jos se on elääkseen, ja jos ei, niin kuitenkin uuden teen. Shakkipeliä kuitenkin tutkitaan, tulkitaan, kommentoidaan ja analysoidaan paljonkin aktin jälkeen. Innokkaat kibitsit jo pelin aikana, jos siihen vain tarjoutuu tilaisuus. Päämaja. Suomen Shakin toimitus sijaitsee Kangasalan Lepokodissa. Nettikeskusteluissa ollaan helposti mieltä kyllä tai mieltä ei. Mielipiteitähän ei tarvitse perustella, kaikki kyllä tietävät ja jos eivät tiedä, niin ottakoot selvää. Tällaista keskustelua seuraa kyllä aikansa, mutta sitten tekee jo mieli juosta jorpakkoon. Shakkiliiton hallitus otti maaliskuisessa kokouksessa myönteisen kannan kokeiluun, jossa halukkaat joukkueet voivat muodostaa JSM:ään netitse pelattavan etälohkon. Kuulemani mukaan asiasta ei käyty erityisen vilkasta keskustelua, mutta sen verran kuitenkin asian hyviä ja huonoja puolia punnittiin, että kokeiltava etälohko on epävirallinen ilman virallisia seuraamuksia. Internetistä ja etäshakista on hallituksessakin puhuttu jo niin monta kertaa aiemmin, että on hyvä saada konkreettisia kokemuksia asiasta. Kokeilun jälkeen myönteiset ja kielteiset mielipiteet voidaan varmaan perustella ihmissyöjiä paremmin. Samassa kokouksessa päätettiin järjestää edelleen kokeiluluontoisesti nettipikashakin SM-kilpailu. Vaikka kilpailu siis onkin kokeiluluontoinen, sille ei lyöty epävirallista leimaa. Jussi Hämäläisen aloite kilpailun järjestämiseksi oli hyvin valmisteltu ja sisälsi konkreettisen suunnitelmankin. Yksityiskohdat varmasti muokkautuvat lähiviikkoina, ja on syytä toivoa menestystä mainiolle idealle. Kirjeshakki-lehteä on uudistettu vuosikaudet määrätietoisesti. Lehdessä onkin jo pitkään ollut paljon mielenkiintoista luettavaa. Nyt muutaman vuoden lehden on voinut tilata myös halvempana pdf-versiona paperisen lehden sijasta. Pdf-versio on käsittääkseni ollut melko suosittu, mutta en kuitenkaan usko Suomen Shakin siirtyvän samaan käytäntöön ihan lähiaikoina. Suomen tehtäväniekat ovat myös uudistaneet jäsenlehtensä. Sisällön graafinen ilme yhdenmukaistui jokunen vuosi sitten, ja nyt lehti on panostanut materiaaleihin ja väreihin. 65. vuosikerran alkaessa lehden nimikin muuttui ytimekkäämmäksi. Tehtäväniekka on jo ennen muutoksia pitänyt sisällään kiehtovan pienoismaailman. Viimeistään nyt kannattaa tsekata! Marko Tauriainen päätoimittaja marko.tauriainen@suomenshakki.fi p. 050 5813500 SUOMEN SHAKKI 3
Suurmestari Pertti Lehikoinen kirjeshakin 20. maailmanmestari! Teksti: Panu Laine Nyt se päivä on koittanut Suomi on saanut pelishakin maailmanmestarin! Minulla oli ilo päästä haastattelemaan tuoretta maailmanmestaria vain vajaa viikko maailmanmestaruuden varmistumisen jälkeen. Tuore maailmanmestari oli loistotuulella ja kertoi pitkästä ja mielenkiintoisesta urastaan, joka lopulta johti kirjeshakin ammattilaisuuteen, MM-finaaliin ja maailmamestaruuteen! Kirjeshakin 20. maailmanmestaruus on monella tapaa poikkeuksellinen: finaali kesti lähes 6,5 vuotta. Viimeinen päättynyt peli ratkaisi maailmanmestaruuden. Se kesti 110 siirtoa ja lähes 3 vuotta pidempään kuin viimeistä edellisenä päättynyt peli, mutta se olisi voinut kestää vielä paljon pidempään. Maailmanmestaruus tuli historian pienimmällä marginaalilla vain 0,5 Sonneborn Berger-vertailupisteen turvin. Mainittakoon vielä, että 21., 22. ja 23. MM-finaalitkin ehtivät ratketa ennen kuin 20. MM-finaalin voittaja oli selvillä. Maailmanmestaruus tuli äärimmäisten ponnistusten ja omistautumisen tuloksena. Mutta mennään ensin hieman ajassa taaksepäin. Olipa kerran... Pertti Ilari Lehikoinen on syntynyt 19.3.1952 Helsingissä ja asunut koko ikänsä Stadissa, Rööperin kulmilla. Lapsuutensa hän asui vaatimattomissa olosuhteissa talossa, missä ei ollut edes sisävessaa vain rivi ulkokäymälöitä pihan perällä. Tuokiokuvana on jäänyt mieleen, kuinka pienen tytön ääni kajauttaa illalla ulkokäymälärivistön edessä Kuka kakkaa kuutosessa! liekö ollut velipoika tai sisar väärällä hetkellä kriittistä resurssia varaamassa Pyhäinmiesten päivänä 1959 Pertti oli käymässä heidän kotiapulaisensa kotona Keski-Suomessa Laukaalla Kuusan kylässä. Kotiapulaisen veli opetti tuona pimeänä marraskuun viikonloppuna Pertille shakin alkeet ja he pelasivat innolla koko viikonlopun, ainakin Pertti. Kiinnostuin pelistä aivan kauheasti. Tuohon aikaan oli juuri suosioon noussut Edit Piafi n ikivihreä Milord, joka soi radiossa useita kertoja päivässä. Yhä edelleen, kun Pertti kuulee tuon kappaleen, mieli vaeltaa 50-luvun lopun viikonloppuun, joka muutti hänen elämänsä. Lähipelaaja Varsinaisesti harrastus sai tuulta alleen, kun Pertti pääsi Helsingin lyseoon, mistä löytyi muitakin harrastajia. Näistä tärkeimmäksi muodostui Matti Savolainen, joka houkutteli Pertin shakkikerhoon, SSK:hon, joka silloin vielä toimi hetken aikaa Pursimiehenkadulla ennen siirtymistään legendaariseen Pauligin huvilaan. Siinä vaiheessa peli oli menetetty Pertti oli täysin shakin lumoissa. Jopa siinä määrin, että hän tuplasi 5. ja 6. luokan koulussa, vaikka sittemmin kirjoittikin kunniakkaasti ylioppilaaksi. Ensiesiintymisessään nuorten SM:ssä 14-vuotiaana vuonna 1966 siihen aikaan pelattiin vain alle 20-vuotiaitten ryhmä Pertti jäi nollaan pisteeseen ja sijaluvuksikin Suomen Shakissa oli merkitty yhdeksäs, vaikka kisassa oli vain kahdeksan pelaajaa! Seuraavana vuonna tuli jo 1,5 pistettä ja kunniakkaasti viimeistä edellinen tila 24 pelaajan joukossa. Vuosi 1968 jäi väliin, mutta sitä seuraavana vuonna Pertti päätyi jaetulle ensimmäiselle sijalle kovan kilpakumppanin Thomas Ristojan kanssa. Ensin pelattiin neljän pelin uusinta, jossa Thomas voitti ensimmäisen pelin, Pertti kaksi seuraavaa. Thomas kuitenkin puristi neljännestä pelistä pisteen, joten uusinta oli tasan. Sitten pelattiin kahden pelin jatkouusinta kaksi tasapeliä, jonka jälkeen pelattiin ensimmäiseen voittoon ja voittajaksi kruunattiin Thomas. Seuraavana vuonna 1970 Tampereella sitten tuli mestaruus, tosin Pertti vaatimattomana miehenä vähätteli asiaa, kun muutama kova kilpakumppani (Poutiainen, Raaste) oli pois kisoista. Nuoruuden suuri unelma oli saavutettu! Tästä tietysti seurasi edustustehtävä, ja Pertti pelasi Hollannin Groningenissa nuorten EM-turnauksessa. Matka oli mielenkiintoinen ja avartava. Yksi huomio kuitenkin oli, että samanikäiset kanssakilpailijat maailman huipulla olivat tavattoman paljon edellä suomalaisia. Tämä jotenkin otti terää pois kansainvälisiltä haaveilta, ja mieleen hiipi ajatus, että oliko aloittaminen tapahtunut liian myöhään. Nousu mestariehdokkaaksi oli kuitenkin onnistunut jo edellisenä vuonna 1969 jokakesäisessä Tapiolan yhteisliittoturnauksessa. Kovat kilpakumppanit Pertti ja Heikki Lahonen voittivat kumpikin omat 1. luokan ryhmänsä ja korottuivat samana päivänä mestariehdokkaiksi. Mestarin titteli tuli vasta vuonna 1978, kun aktiivinen lähishakkiura oli jo kauan sitten päättynyt. Kirjeshakin pariin Keväällä 1971 Pertin seurakaveri SSK:sta, Reino Kotka, sai lopulta houkuteltua vastentahtoisen Pertin pelaamaan yhden kirjeshakkiturnauksen kokeeksi. Reino oli joutunut terveydellisistä syistä luopumaan lähishakista lääkärin pidettyä sitä liian stressaavana. Lääkäri ei kuitenkaan ollut puhunut mitään kirjeshakista josko edes tiesi lajin 4 SUOMEN SHAKKI
KUVA TOIVO PUDAS olemassaolosta?! Kirjepeli vei Reinon mennessään, ja hänestä tuli pitkän linjan lajin harrastaja. Hän oli liiton hallituksessa vastaamassa lajin kehittymisestä niinä vuosina, jolloin Kirjeshakkiliiton jäsenmäärä kasvoi alle 200 jäsenestä aavistuksen verran yli 1200 jäseneen, ja pelaajanakin hän oli 1970-luvun lopulla maamme vahvuuslukulistan nelonen. Nuo ovat kunnioitettavia saavutuksia! Voi olla, että parhaan kirjeshakkisiirtonsa hän taisi kuitenkin tehdä juuri tässä: Pertti huomasi pitävänsä kirjeshakista, vaikka se nopea tempoisuutensa vuoksi olikin jotenkin stressaavaa posti kun kulki melkein joka paikkaan päivässä parissa. Siihen aikaan kirjeshakin pelaaminen piti aloittaa kansallisella kisalla, josta tuli mestarin titteli rimaa hipoen tuloksella 4/6. Uran alkuvaiheita Seuraava koitos alkoi kesällä 1972. Se oli 15 pelaajan kansainvälinen mestariturnaus, joka samalla toimi karsintakilpailuna MM-karsintajärjestelmään. Kansainvälisen kirjeshakin hidastempoisuus sopi täydellisesti Pertin pohdiskelevaan pelityyliin, ja omien sanojensa mukaan hän innostui siitä aivan mielettömästi! Vaikka hävisin ensimmäisen pelini hollantilaiselle vastustajalleni 20 siirrossa, se jäi lopulta ainoaksi häviöksi ja kansainvälinen kirjeshakki urani lähti käyntiin. Pertti tuli kolmanneksi 0,5 pistettä enemmän keränneiden saksalaisten (voittaja Länsi-Saksasta ja kakkonen DDR:n puolelta) jälkeen ja putosi jatkosta, mutta tämä ei haitannut. Seuraava turnaus alkoi 1975. Samoihin aikoihin 1976 Pertti pääsi myös SM-turnaukseen jälleen lähes tuurilla, koska valintaperusteet riittivät 15:nteen eli viimeiseen kisapaikkaan. Suomen mestaruus ei ollut kuitenkaan tärkein kannustin, vaan luvassa ollut paikka kansainväliseen suurmestariturnaukseen Eino Heilimon muistoturnaukseen. SM-turnaus alkoi, ja se oli pääturnaukseni. Kotimaisena kisana se oli kiivasrytminen, posti kulki nopeasti. Joka päivä postista tuli kauhea nippu kortteja, ja kisa oli henkisesti erittäin raskas, mutta voitin sen lopulta tuloksella 12½/14. Turnauksen aikana kävi selväksi, että Eino Heilimon muisto turnaus alkaisi ennen SM-turnauksen loppumista, joten siinä vaiheessa kärjessä olleet Matti Piuva, Pentti Palmo ja Pertti pääsivät turnaukseen mukaan. Näytön paikka ja läpimurto maailman luokan pelaajaksi Eino Heilimon muistoturnauksesta tuli juuri niin paljon kuin kohtuudella pystyi olettamaan. Kansainvälisen mestarin tavoitetulos 7/14 tuli kellosepäntarkasti vuonna 1980 ja titteli samaten. Pelitaito oli kehittynyt huimasti, sillä suurmestareita vastaan tuli hyviä tasapelejä. Tämä antoi itseluottamusta. Seuraava koitos oli kuin unelma. Kyseessä oli Makedonian liiton järjestämä suurmestariturnaus, jossa pelasi paikallisten lisäksi muun muassa jugoslavialaisia suurmestareita. Voitin KSM Fritz Baumbachin, josta tuli puoli vuotta myöhemmin maailmanmestari! Saavutin myös suurmestaritittelin tuloksella 8½/13. Silloin suurmestareita oli maailmassa 90 ja pelaajia paljon enemmän kuin nykyään, mikä nostaa saavutuksen arvoa. Seuraava suurmestaritulos sitten antoikin odotuttaa itseään 13 vuotta, mutta siitä myöhemmin. Suurmestarin titteli oli joka tapauksessa taskussa ja se avasi ovia vahvoihin suurmestariturnauksiin. Tässä turnauksessa huomasin ensimmäisen kerran, että joillakin osa-alueilla olin jo maailman huippuluokkaa, mutta myös kehitettäviä osa-alueita oli paljon. Vahvimmaksi alueeksi osoittautui ja on vieläkin kyky puolustautua vaikeissa asemissa. SUOMEN SHAKKI 5
KARMUUSI Matti Rantasen syntymästä 100 vuotta Yrjö Rantanen ha kkimestari Mat ti Ran tase sen (20. 0.2. 2.1911 11 2 2.1.10. 0.19 1996 96) syntymästä on kul unut ut sat ata vuottata. Hän sai mest star arin arv rvon 193 6 ja kuul ului ui kolmise senk nkymmeme ntä vuot- ta maamm e kärkipelaajiin. Hän osal listui seitsemiin peräkk äisi in shak akki kiol ympi alaisiinin vuosina 1954 196 6. Siinä hieman faktatietoa isästst ä- ni. Loppu onkin pääasiassasa omaan muis isti tiini perustuvaa. Muistan esim imerki ksi, että jossakin vaiheese - sa hän el lä oli Tampereen mestaruuksi sia 20 ja niitä taisi tulla lisä ä- kin. Samoin Työv öväe äen Sh akkiliiton mestaruuks ia oli aika mo nta Kosk a isä lo petti akti tiiv ivisen kil - pa ilemisen suunnil ille leen en sam amoi oihi hin ai ko ihin, kun itse alo in kil pailla, mu isto ni hänes tä eri aik ikoi na ova vat hy vin er il aiset. Esime merk ik si Ams ms- terd amin vuode den 1954 oly lymp mpia - laisista muistan läh innä nä sen en, ettätä hä n toi minu null e potk ul audan, jossa oli ilma mall lla täyt ytet tävä vät ren- kaat. Ol in tuo uoll oin neli vuot ias, ja se oli aika iso jut uttu tu. Ka iket etikin Mosk ovan kisoista 19 56 hänellä ol i tuliai sina naan an sem mo inen pari- ky mm entä senttiä kor kea ka rhu, joka liikkui vie teri n avulla ja piti hauskaa surinaa. a Se säilyi minul- la pitkään, vaik ka kissa laittoiki n siihen oman merkkinsä. Mei llä oli aina kis sa, ja ne oliv ivat sha hakillises ti lahjak kaita. Yhden iso son harmaan 60-luvunun lop usta mui uist stan erityi- sen hyvin: Pelasimmem isän kans sa ilma man kelloa, ja kissa istui pöydä n pääs ässä sä jak akka karalla ke skittyneene oloi oise sest sti liikauttae aen vain hieman päätään aina siirr on tapahtuessa. Pelin päätä yttyä, uskokaa tai älkää, kisu siirsi kä pälällään tornia ruu- dun verran ja ka tseli mietteliäänä asemaa. Se kaiketi yritti ymmär- tää, ä, mikä oli ju tun idea! Sitä paitsi muista n kun josk us ehkä kuusi- vuotia ana pelasin vanhinta velje ä- ni vas taan. Al akynteen joutuneen oli vaikeaa my ön tää tappiotaan, ja hän yrit ti sekoittaa laudan heittä- mä llä kissan sille. Kiss a kuitenkin hämmäs tyttäv äl lä akr obatialla pois tui laudalta kaata matta yhtään nappulaa! a! 20 SUOMEN SHAKKI
Vasemmalla Laina ja Matti Rantanen kotikeinussa. Matin sylissä shakkia pelaava kissa. Oikealla Suomen joukkue Kuuban olympialaisissa. Matti puristaa juuri Castron käden makkaraksi. Yleislakon aikana 1956 isä opetti kaikille lapsille, Aila, Ritva, Esko, Matti ja minä, shakin alkeet. Äidille, Laina, hän ei onnistunut shakkia opettamaan. Äiti oli jalat maassa elävä perheenäiti, jota moinen tyhjänpäiväisyys ei kiinnostanut. Päinvastoin hän joskus tokaisi, kun isä töistä tultuaan kaatoi nappulat laudalle (kaikki shakinpelaajathan tietävät äänen), että hän vihaa sitä ääntä. Lisäksi hän totesi kaikista shakinpelaajista yleisesti, joita meillä vieraili, tunnetuimmat mainitakseni Robert Hübner, Heikki Westerinen, Eero Böök, Kaarle Ojanen, Ilmari Niemelä, että kaikki ovat pöhköjä! Itse sain armon heidän joukossaan pitkään, mutta myöhemmin uskon päässeeni samaan kastiin. Kirjoittelen näitä sitä mukaa kuin asioita palautuu mieleen enkä yritä saada niitä kronologisesti järjestykseen. Esimerkiksi Havannan shakkiolympialaisista 1966 muistan parhaiten, kun isä hieman maistaneena kertoi, kuinka hän oli avajaisissa puristanut Fidel Castron käden makkaraksi! Itselleni isän shakkiolympialaiset olivat elämäni parasta aikaa. Isä oli tiukka kasvattaja, jolla oli tarkat kotiintuloajat. Niitä oli perusteltua syytä noudattaa. Sen sijaan äidillä ei ollut samanlaista auktoriteettia meihin nähden. Niinpä isän pelatessa shakkiolympialaisissa me pojat saimme touhuta aika vapaasti. Muistan kerrankin, kun tulimme öisiltä retkiltämme veljeni kanssa, niin äiti tuli ovella meitä vastaan aamulla seitsemän aikaan ollessaan lähdössä töihin! Haluan tässä painottaa, että olen erittäin tyytyväinen isäni tiukkaan kuriin, koska vähempi ei olisi minulle riittänyt. Isä-Matti oli ammatiltaan mallipuuseppä. Kadehdittava ammatti, jossa yhdistyvät käden taito ja shakkiin verrattava ongelmanratkaisu monimutkaisten piirustusten mukaisen mallin käytännön toteuttamiseen. Isä oli siis shakissa amatööri sanan varsinaisessa merkityksessä. Usein hänen oli vaikeata saada lomaa työstä pelaamiseen edes shakkiolympialaisiin. Kerrankin hänen pomonsa epäsi loman, mutta isä otti yhteyttä ylempiin tahoihin ja sai loman. Tästä tuohtuneena pomo tokaisi, että eihän shakissa tarvita muuta kuin vahvoja istumalihaksia. Tämä taas antoi isälle tilaisuuden huomauttaa, koska pomo oli aika vankkarakenteinen, että jos se pelkästään siitä olisi kiinni, niin sinä olisit mestari! Vaikka siis isä oli amatööri, oli hän silti sydämeltään todellinen shakinpelaaja. Shakinpelaajille tyypilliseen tapaan hän oli hajamielinen eikä paljon huomannut, mitä ympärillä tapahtui. Kerrankin äiti oli keskustorilla odottamassa bussia, kun isä työstä tullessaan ajoi pyörällään ohi. Äiti yritti kiinnittää isän huomion ensin huutamalla ja lopuksi tarttumalla pyörän tarakkaan kiinni. Isä kai vain ihmetteli, että mikä hidastaa ja lisäsi vähän voimaa polkemiseensa. Äiti kertoi hävenneensä silmät päästään palatessaan pysäkille, jossa ihmiset varmaan kummeksuivat tapahtumaa. Kerran taas äiti erehtyi antamaan isälle kirjeen laitettavaksi postilaatikkoon isän ollessa lähdössä SM-turnaukseen. Pieni yllätys mutta suurehko harmi oli, että kirje oli yhä isän taskussa hänen palatessaan turnauksesta. Kaiholla muistelen aikoja, kun shakkimestari Arvo Ahlstedt kävi lauantai-iltaisin pelaamassa isäni kanssa. Seurasin mielelläni pelejä, vaikka en niistä paljon ymmärtänyt. Paremmin ymmärsin tilanteen hartaushetkeen verrattavan hiljaisuuden ja keskittyneisyyden. Tapana oli myös näillä kerroilla käydä saunassa. Viimeisinä kertoinaan keuhkosyöpää sairastanut Ahlstedt oli pelottavan laiha ja painoi ehkä 40 kiloa. Järki oli kuitenkin terävä ja pelaamaan täytyi päästä. Lapsuudestaan isä kertoili usein maisteltuaan lauantai-iltaisin itse tekemäänsä kotiviiniä (hän oli hyvin kohtuullinen alkoholinkäyttäjä, vaikka eläkkeelle jäätyään sitä jonkin verran lisäsikin). Hän muutti Tampereen Raholaan viisivuotiaana Vesilahdelta. Vaikka Raholassakaan ei tuolloin monta mökkiä ollut, siellä sentään oltiin olevinaan kovinkin kaupunkilaisia. Isällä oli kesäisin tuon ajan maalaistapojen mukaisesti tervatut jalat, josta kaupunkilaiset saivat hyvän pilkan aiheen. Sanotaan että pojasta polvi paranee. Shakin suhteen se tässä tapauksessa ehkä pitää paikkansa, muttei juuri missään muussa. Eikä varsinkaan työnteossa: Ensimmäisen työpaikkansa isä sai 6-vuotiaana lehmä paimenena. Hän joutui samoihin aikoihin ottamaan myös paljon vastuuta pikkuveljestään Vihtorista, SUOMEN SHAKKI 21
Nakamura on TERÄSTÄ Teksti ja kuvat: Antti Parkkinen Pelit: Eero Raaste Wijk aan Zee. Uusi vuosi, vanhat kujeet. Tai kuten turnausjohtaja Jeroen van den Berg ilmaisi asian: same game, new name. Tammikuun toisella puoliskolla pelattu turnaushan järjestettiin jo 73. kerran, mutta sen nimenä oli ensimmäistä kertaa Tata Steel, sponsoriyhtiön parin vuoden takaisen omistajanvaihdoksen seurauksena. Samanlainen muutos tapahtui nääs jo kymmenisen vuotta sitten, kun alkuperäisestä nimestä Hoogovens luovuttiin ja kilpailun nimeksi tuli Corus. Silloin uusittiin nimen lisäksi kalusteet ja kulissit. Näin tapahtui tälläkin kertaa. Tummanpunaisten tilalle olivat tulleet hillityn siniset seinät ja mainostaulut. Muita muutoksia ei sitten ollutkaan tapahtunut. Hyväksi havaittuja ja käytössä koeteltuja systeemeitä ei kannata mennä turhaan sorkkimaan. A-ryhmän kilpailu oli sekä tasoltaan vahvempi että jännittävämpi kuin aikoihin. Järjestelyt toimivat moitteettomasti, etten sanoisi upeasti, eikä niitä voi oikeastaan kuin kehua ja kiitellä. Tiedotus toimi tiptopmalliin, ja pelejä pystyi hyvin seuraamaan myös kotisohvalta verkon välityksellä. Näistä asioista olen kuitenkin jo kirjoittanut aikaisempina vuosina sekä Suomen Shakkiin että kokonaisia reportaasisarjoja valokuvineen ShakkiNettiin, enkä viitsisi tässä toistaa samoja asioita, vaan kertoa pikemminkin turnauksen kulusta ja omista vaikutelmistani paikan päältä tänä vuonna. Tämän numeron kirjapalstajutussa jatkan vielä samasta aiheesta. Järjestelyistä kuitenkin sen verran, että puitteet kilpailussa ovat todellakin hienot, vaikka se pidetäänkin pienessä kylässä, joka sijaitsee suuren terästeollisuusalueen ja 28 SUOMEN SHAKKI
luonnonpuiston välissä. Pääryhmien pelaajat asuvat mukavissa hotelleissa, joista on pelipaikalle parin minuutin kävelymatka, ja heille on järjestetty välipäiviksi ohjelmaa, urheilua, retkiä ja tutustumiskäyntejä. Amatööriturnausten osallistujistakin huolehditaan hyvin. Pelipaikalta saa ruokaa ja virvokkeita kohtuuhintaan. Viimeisenä iltana kaikki kutsutaan riemukkaisiin päättäjäisiin, ja sielläkin tarjoilu pelaa. Yleisöä varten on parinsadan metrin päässä erillinen teltta, joissa päivittäisten, hollantilaisten suurmestarien vetämien kommentaaritilaisuuksien lisäksi järjestetään kaikenlaisia oheistapahtumia, muun muassa kekkereitä sponsoreille ja heidän kutsuvierailleen sekä suuri ohjelmallinen iltajuhla pelkästään paikkakunnan asukkaille, jotka hekin siis pääsevät ihan konkreettisesti nauttimaan suuren shakkijuhlan tunnusta ja pöydän antimista. Amatööriturnauksiin osallistuu vuosittain noin 1500 pelaajaa, joista pääpelipaikkana toimivaan urheiluhalliin mahtuu kerralla pelaamaan viitisensataa. On siis kyse suuren luokan massatapahtumasta. Osanottajista suurin osa on hollantilaisia, mutta mukana on myös ulkomaalaisia eri puolilta maailmaa. Muita suomalaisia en ole viiden vuoden aikana paikalla nähnyt (paitsi Grandmaster Nybäckin, joka pelasi viime vuonna B-ryhmässä). Valitettavasti, koska Wijk aan Zeessä on loistava tilaisuus sekä itse osallistua suurturnaukseen, jossa on mahtava tunnelma, että nähdä muutaman metrin päästä maailman parhaiden pelaajien pelaavan livenä. Mutta taitaa olla niin, että kisa järjestetään vähän huonona ajankohtana suomalaisten loma-aikojen kannalta. Suosittelen kuitenkin niille, jotka pystyvät järjestämään itselleen tuona aikana vapaata, että joskus käyttäisitte tilaisuuden hyväksi ja osallistuisitte. Tämä vaatii kuitenkin jonkin verran ennakkovalmisteluja, koska paikkakunnan majapaikat varataan yleensä loppuun jo kauan ennen kilpailun alkua. Majapaikat sinänsä eivät ole suomalaiseen hintatasoon verrattuna ollenkaan kalliita, eikä matkustaminen Hollantiin eikä maan sisällä kevennä lompakkoa kovin paljon. Ravintoloissakin hintataso taitaa jäädä keskimäärin alle Suomen hintojen, ja ruokaahan saa myös supermarketista. Turnausajanjakson alkupuolella järjestetään sitä paitsi myös päivän tai muutaman mittaisia nopean pelin kilpailuja, joten paikalla ei ole välttämätöntä viettää kokonaista viikkoa tai ylikin, vaikka siihenkin on siis mahdollisuus, jos haluaa nauttia kunnon vanhanajan turnausilmapiiristä. Itse olen ollut paikalla aina toimittajan ominaisuudessa, enkä ole ehtinyt pelaamaan edes huvittelumielessä, mutta tänäkin vuonna osallistuin lopputehtävien ratkaisukilpailuun, joka järjestettiin vasta toisen kerran. Sen voitti englantilainen suurmestari (sekä lähishakissa että tehtävien ratkaisussa) John Nunn. Toiseksi tuli belgialainen Eddy Van Beers, kolmanneksi Hollantia edustava Alina l Ami, kilpailun ainoa naisosanottaja. Oma tulokseni oli vaatimaton, mutta kohtalainen. Pitäisiköhän alkaa uskoa erään suomalaisen alan taiturin ohjeita? Kari Valtonen, tehtävänratkaisun entinen maailmanmestari nimittäin voitti viime vuonna Suomen Tehtäväniekkojen syyspäivillä vaihteeksi ratkaisukilpailun ja sanoi menestyksensä syyksi sen, että hän oli vartavasten harjoitellut kilpailuun! Pöh, lahjattomathan ne vain harjoittelevat... Tänä vuonna Wijk aan Zeetä varten oli harjoitellut parhaiten Hikaru Nakamura, 23-vuotias puoliksi japanilaista syntyperää oleva amerikkalainen. Hän hävisi vain yhden pelin, Magnus Carlsenille mustilla, mutta voitti peräti kuusi. Hän oli turnauksen johdossa, tai ainakin jaetulla ykkössijalla, alusta lähtien, vain viidennellä kierroksella maailmanmestari Viswanathan Anand pääsi hetkeksi edelle. Nakamura otti täydet pisteet A-ryhmän neljältä heikoimmalta pelaajalta ja voitti tärkeissä kymmenennen ja yhdennentoista kierroksen peleissä Maxime Vachier-Lagraven ja Ian Nepomnjaštšin, kun muut kärkipään pelaajat eivät samaan aikaan pystyneet kasvattamaan pistetiliään sanottavammin. Nakamura on jo muutaman vuoden ollut lähellä läpimurtoa maailman kärkipelaajien joukkoon, mutta paria USA:n mestaruutta lukuun ottamatta voitot tärkeissä kisoissa olivat jääneet puuttumaan. Hän onkin ollut paremmin tunnettu loistavana pikapelaajana internetin pelipaikoissa. Yhden minuutin miettimisajalla pelattavissa peleissä häntä pidetään lähes lyömättömänä. Aika näyttää, alkaako tästä Nakamuralle kokonainen menestyksien sarja, vai oliko hänellä vain tällä kertaa rutkasti onnea mukana. Ainakaan Nakamurassa ei voinut havaita diivan elkeitä, vaan hän vaikutti ystävälliseltä ja hyväntuuliselta ja vastaili toimittajien kysymyksiin paljon vuolaammin kuin monet muut kisan osanottajat. Toiseksi A-ryhmässä tuli Anand, puoli pistettä jäljessä. Hän ei hävinnyt yhtään peliä, mutta tappio oli lähellä toiseksi viimeisellä kierroksella Anish Giriä vastaan. Anand oli valkeilla selvästi alakynnessä ja pelastui tasapeliin vain kekseliäällä ja sitkeällä puolustamisella. Hän pelasi kuitenkin koko turnauksen tarkasti ja varmasti. Hänen avausvalintansa olivat ehkä hieman liiankin varovaisia, ja siksi pisteitä ei tullut enempää, mutta tämäkin tulos näin kovassa seurassa on erittäin hyvä ja riitti siihen, että hän nappasi jälleen Carlsenilta elolistan ykköspaikan. Kuudes voitto Wijk aan Zeessä jäi kuitenkin Anandilta toistaiseksi saamatta, vaikka hän on edelleenkin pelaajista se, joka on voittanut kilpailun useimmin. (Garri Kasparov voitti jokaisella osallistumiskerrallaan, mutta hän ei ollut mukana kuin kolme kertaa.) Vahvuuslukulistan ykköspaikasta kamppailee tällä hetkellä lähes tasavahvasti kolme pelaajaa. Anandin ja Carlsenin lisäksi Levon Aronian on nostanut vahvuuslukunsa yli 2800:n rajan, ja hänkin kuuluu nykyisin minkä tahansa turnauksen ennakkosuosikkeihin. Armenialaisen pelityyli on omalaatuinen, ja hän kerää paljon pisteitä varsinkin pelatessaan val- SUOMEN SHAKKI 29
SKSL tiedottaa Tämä palsta saattaa olla viimeinen, jonka otsikko on SKSL tiedottaa. Palsta ei sinänsä ole loppumassa, mutta otsikko vaatii uudistuksen, jos kerhojen kokous 10.4.2011 hyväksyy liiton nimen muuttamisen muotoon Suomen Shakkiliitto. Syksyn kokouksessa nimenmuutos hyväksyttiin vaaditulla määräenemmistöllä, ja liiton sääntöjen mukaan vastaava päätös vaaditaan seuraavassa kerhojen kokouksessa. Jos muutos hyväksytään, niin se ei vaikuta liiton toimintaan eikä tavallisen shakinpelaajan elämään juuri mitenkään. Suurin työ tulee tehtäväksi muutettaessa nimi monissa virallisissa yhteyksissä. Henkisellä tasolla muutos varmaan vaikuttaa, jokaisen mielessä omalla tavallaan. Muitakin muutoksia liiton julkisessa toiminnassa on tapahtunut ja tapahtuu. Maaliskuussa avattiin liiton Facebook-sivut. Niillä on ajankohtaista tietoa, esimerkiksi turnauskutsuja, tunnelmia ja tuloksia kilpailuista, valokuvia ja videoita, Facebookiin rekisteröityjen kommentteja ja ehdotuksia sekä paljon muuta shakkiin liittyvää. Käy tutustumassa osoitteessa www.facebook.com/shakkiliitto. Suuri pelaajia liikuttanut tapahtuma, seurajoukkueiden SM-kilpailu on päättynyt kauden 2010 2011 osalta. Seuraavaksi on aika joko juhlia tai nuolla haavat, sen jälkeen katseet kohti uutta kautta. Kerhojen kokouksessa on esillä varmasti keskustelua herättävä aihe eli ulkomaalaispelaajien määrän rajoittaminen yhteen per joukkue. Valmennustoiminta jatkuu, sekä liiton palkkaaman valmentaja Kalle Kiikin internetin kautta toteutuvalla valmennuksella että kerhoissa tehtävällä työllä. Ensin mainittua liitto tukee taloudellisesti, jälkimmäistä varten on myönnetty valmennusstipendejä. Tulevaisuuden huippupelaajien kehittyminen edellyttää sitä, että shakkia harrastetaan laajasti. Siksikin koulushakin teemavuosi 2011 on kaiken kannustuksen ja tuen arvoinen. Eri puolilla Suomea on jaettu koulushakkilehteä Shakki! ja perustettu koulukerhoja. Kaikesta asiaan liittyvään saa tietoa teemavuoden projektityöntekijä Kimmo Teleniukselta, p. 050 3017425, kimmo.telenius@gmail.com. KILPAILUKALENTERI 14 9.4. Suomen Cup, 2. kierros 10.4. Kerhojen kokous (Helsinki, SKSL) 15 15. 17.4. TSY:n turnaus (Turku, TSY) 16. 17.4. Käenpesäturnaus (Ylivieska, Shakkilaakso) 16. 17.4. JHL:n shakkikisat (Hauho, HämSK) 17.4. Levoranta-turnaus (Sastamala, VammSK) 16 21. 25.4. HSL:n Pääsiäisturnaus (Helsinki) 18 7.5. Nopean shakin turnaus (Salo, SalSK) 19 14.5. Suomen Cup, 3. kierros 14. 15.5. EtVaSin viikonlopputurnaus (Vantaa) 20 21.5. AY-turnaus (Lappeenranta, TUL) 21 27. 29.5. Klubin XXXII turnaus (Helsinki, HSK) 22 1. 19.6. SM-kilpailut (Helsinki, HSL & SKSL) 2. 5.6. Nopean shakin festivaali (Sastamala, VammSK) 5.6. Kaakonketju (Lappeenranta, LprSK) 23 9. 12.6. Nuorten SM-turnaus (TuTS) 11.6. Päijät-Hämeen 2. avoin pikashakin mestaruuskilpailu (Lahti, LahS) 24 18. 19.6. HämSK:n turnaus (Hämeenlinna) 18. 19.6. Kemi-turnaus (KemTS) 26 1. 3.7. HSL:n viikonlopputurnaus (Helsinki) 2. 3.7. Eino Leino -turnaus (Kajaani, KaSY) 3.7. Nopean shakin turnaus (Naantali, TSY) 27 4. 10.7. Naantalin turnaus (Naantali, TSY) 28 11. 17.7. Heart of Finland (Jyväskylä, JYS) 30 25. 31.7. Avoin SM (Mänttä-Vilppula, MäntSK) 30.7. KSSP:n pikapelimestaruuskilpailu (Kuusankoski, PoKS) 30. 31.7. Raputurnaus (Oulainen, Shakkilaakso) 31 6. 7.8. Joukkuepikapelin SM (Ilmajoki, KurVi ja MaSa) 32 13. 14.8. Taraus-turnaus (Tampere) 14.8. Nuorten pikashakin SM (Helsinki, HSL) 33 20.8. Suomen Cup, 4. kierros 20.8. Akaan nopean shakin turnaus (AkaaS) 20. 21.8. SeinSK:n turnaus (Seinäjoki) 34 26. 28.8. HSK:n XII syysturnaus (Helsinki) 35 3.9. Suomen Cup, välierät 3.9. Nopean shakin HM (Helsinki, HSL) 4.9. Suomen Cup, loppu- ja pronssiottelu 36 9. 11.9. Garden viikonlopputurnaus (Helsinki) 10.9. Nopean shakin kilpailu (Loimaa, LoimSK) 11.9. Kaakonketju (Kuusankoski, PoKS) 37 17. 18.9. JSM 39 1. 2.10. JärvSK:n viikonlopputurnaus (JärvSK) 1. 2.10. Vaasan turnaus (VSS) 40 8. 9.10. Lahden viikonlopputurnaus (LahS) 8. 9.10. Koululaisten HM (Helsinki, HSL) 41 10. 13.10. Joukkuepikashakin HM (Helsinki, HSL) 15. 16.10. JSM 42 22.10. Remin syysturnaus (Vantaa) 22. 23.10. Koululaisten SM (Tampere, TammerSh) 22. 23.10. Tammer-Shakin turnaus (Tampere) 23.10. TuTS:n pikapeliturnaus (Turku) 43 30.10. Kerhojen kokous (Helsinki, SKSL) 44 5. 6.11. SalSK:n viikonlopputurnaus (SalSK) 45 7.11. 5.12. Shakkikotiturnaus (5 kierrosta, maanantaisin, Helsinki, HSL) 46 19. 20.11. JSM 47 25. 27.11. TuTS:n viikonlopputurnaus (Turku) 48 3.12. Kaakonketju (Imatra, ImSh-48) 49 9. 11.12. X:n viikonlopputurnaus (Helsinki) 50 17.12. Joulukilpailu (Turku, TuTS) 52 27.12. 9.1. HM-turnaus (Helsinki, HSL) SHAKKIJÄRJESTÖJÄ Suomen Keskusshakkiliitto ry www.shakkiliitto.fi pj. Tuomo Halmeenmäki, 045 1295683, tuomo.halmeenmaki@gmail.com toiminnanjohtaja Jorma Paavilainen, Henry Fordinkatu 5 C, 00150 Helsinki, 044 3264130, sksl@kolumbus.fi pankkiyhteys Nordea 205918 14718 Suomen Kirjeshakkiliitto ry www.shakki.net/liitot/skl pj. Heikki Arppi, 050 5508304, heikki.arppi@kolumbus.fi Suomen Tehtäväniekat ry www.sci.fi /~stniekat pj. Jorma Paavilainen, 044 3264130 email: jomapa@kolumbus.fi PELAAJALISENSSI 2011 A-lisenssi 60 ; perhelisenssi 40 ; nuorten (1991 94) A-lisenssi 40 ja perhelisenssi 30 ; varhaisnuorten (1995 ) A-lisenssi 20 ja perhelisenssi 10. A-lisenssiin kuuluu Suomen Shakki lisenssin voimassaolon ajan. Lisenssi on voimassa kalenterivuoden loppuun. A-lisenssiin kuuluva Suomen Shakki lähetetään maksukuukaudesta alkaen. Joukkuelisenssi maksaa 20 ja sillä saa pelata yhden joukkuekilpailun loppuun saakka. Joukkuelisenssi on pelaajakohtainen. Loppuvuoden lisenssi on 1.7. 31.12. ostettava pelaajalisenssi, joka maksaa vuosilisenssin hinnan + 50 % vuosilisenssin hinnasta. Aikuisten loppuvuoden lisenssi siis 90, nuorten 60 ja varhaisnuorten 30. Loppuvuoden lisenssi on voimassa ostohetkestä seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lisenssinhaltijan on kuuluttava johonkin SKSL:n jäsenseuraan. Lisenssiä ei vaadita henkilökohtaisessa kilpailussa pelaajalta, jolla ei ole virallista seloa, ts. luku perustuu enintään 10 peliin. Kertalisenssi henkilökohtaiseen kilpailuun on 20 (nuorilta 10 ). Seuranvaihtomaksu on 10. SELOLASKENTA Selolaskentamaksu on 5 /pelaaja (nuorilta 2,50 ). Nopea shakki ja pikashakki 1,50. Maksua ei peritä SM-kilpailuista. Selolistapyynnöt osoitetaan selolaskijalle. JÄSENMAKSUT Kerhojen jäsenmaksu liitolle on 6 aikuisilta ja 4 nuorilta (1991 ). Minimijäsenmaksu 60. KILPAILUJEN JÄRJESTÄJÄT Tulokset tulee lähettää välittömästi Suomen Shakkiin: Marko Tauriainen, Aakkulantie 17 B 12, 36220 Kangasala, marko.tauriainen@suomenshakki.fi ; Suomen Keskusshakkiliitolle: Jorma Paavilainen, Henry Fordin katu 5 C, 00150 Helsinki, sksl@kolumbus.fi ; selolaskentaan: Mikko Markkula, Satukuja 1 H 48, 02230 Espoo, mikko.markkula@pp.inet.fi. Tuloksista on käytävä ilmi kaikkien pelien tulokset ja pelaamatta jääneet pelit. Kaikkien toimihenkilöiden nimet ja tehtävät on mainittava. 48 SUOMEN SHAKKI