Ympäristönsuojelulaki 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohta 13 d)

Etelä-Suomi Päätös Nro 109/2011/1 Dnro ESAVI/17/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 10.10.2011 ASIA Päätös Ämmässuontien maankaatopaikkaa koskevan ympäristöluvan No YS 476, 14.6.2000 lupamääräyksen 13 muuttamista koskevasta ympäristönsuojelulain 58 :n mukaisesta hakemuksesta, Espoo HAKIJA Espoon kaupunki Tekninen keskus PL 41 02070 ESPOON KAUPUNKI ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 17.1.2011. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohta 13 d) LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 :n perusteella ympäristöluvan muuttamista koskevan hakemuksen käsittelee ympäristöluvan myöntänyt viranomainen. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 13 d) mukaisesti kaatopaikkaa mukaan lukien vähintään 50 000 tonnin jätemäärälle mitoitettua maankaatopaikkaa koskevan ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto.. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 MAANKAATOPAIKAN YMPÄRISTÖLUPA Uudenmaan ympäristökeskus on 14.6.2000 päätöksellään No YS 476 myöntänyt Espoon kaupungin teknisen keskuksen Ämmässuontien läjitysalueelle ympäristölupamenettelylain (735/1991) mukaisen ympäristöluvan. Vaasan hallinto-oikeus on 11.4.2001 päätöksellään nro 01/0051/2 osittain muuttanut em. ympäristökeskuksen antamaa päätöstä. Muutettu lupamääräys 13. kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: "13. Haitallisten aineiden liukenemista tuhkasta ja muista voimalaitosjätteistä on vähennettävä peittämällä ne vähintään 0,5 metriä paksuisella tiivistyskerroksella ja sitä suojaavilla tarpeellisilla pintakerroksilla ja huolehtimalla siitä, että läjitysalueen sisäisen vedenpinnan korkeustaso on alle +66,00. Tiivistyskerros voidaan tehdä läjitysalueelle normaalisti sijoitettavista massoista, kuten savesta, siltistä tai silttimoreenista tai niitä vastaavasta materiaalista, jolla saavutetaan mahdollisimman vähän vettä läpäisevä tiivistyskerros. Täyttömäen rakentaminen on kokonaisuudessaan suunniteltava ja toteutettava siten, että estetään ja torjutaan haitat ja vaaratilanteet, kuten sortumat, jätepenkereen puutteellinen vakavuus ja veden lammikoituminen täyttöalueelle. Havaitut virheet, kuten halkeamat suoalueella, on korjattava viipymättä. Läjitysalueen pohjois- ja länsireunaan suunniteltuja osin rakennettuja ympärysojia, jotka tukeutuvat toiselta reunaltaan luonnontilaiseen suohon, ei saa rakentaa. Olemassa oleva ympärysoja länsireunassa on täytettävä. Täytön lakikorkeus saa olla korkeintaan +82,00, johon on sisällytettävä tarvittavat maisemointirakenteet. Täyttöalueiden luiskakaltevuudet saavat olla jyrkimmillään 1:3. (YLMA 12 a, JL 6, JA 8 )" HAKEMUS Yleistä Nykyisin Fortum Power and Heat Oy:n (Fortum) omistamasta Suomenojan voimalaitoksesta toimitettiin 1990-luvulla kivihiilen poltossa syntyviä tuhkia Espoon kaupungin Ämmässuontien ja Kulmakorven maankaatopaikoille täyttömäkiin pengerrettäviksi. Yhteensä vuosina 1992 1999 tuhkia toimitettiin 297 300 tonnia. Tuhkaa on läjitetty Ämmässuontien maankaatopaikalle vuosina 1992 1996, 1998 ja 1999 n. 3,5 hehtaarin alueelle yhteensä 165 647 tonnia, josta kattiloiden K1 ja K3 lentotuhkaa on ollut n. 85 600 tonnia, rikinpoistojätettä n. 70 500 tonnia ja kattiloiden K1 ja K3 pohjakuonaa n. 9 400 tonnia. Täyttö Ämmässuontien ja Kulmakorven maanläjitysalueilla on päättynyt. Voimalaitosjäte on peitetty lupamääräyksen mukaisesti tiivistyskerroksella ja maanläjitysalueet on viimeistelty. Kummallekin maanläjitysalueelle on

asennettu havaintoputki, josta täytön sisäisen vedenpinnan korkeutta on tarkkailtu osana Ämmässuon Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailua. Tarkkailussa on havaittu, että täytön sisäisen vedenpinnan korkeusasema tarkkailuputkissa on ylittänyt lupamääräyksen ehdot. Ämmässuontiellä vedenpinta (lupaehto +66) noin tasolla +66,3 66,9 (havaintoputki P36) Kulmakorvessa vedenpinta (lupaehto +60) on ollut noin tasolla +63,4 64,4 (havaintoputki KP5). Korkeasta vedenpinnasta johtuen Uudenmaan ympäristökeskus on todennut, että täyttöjen sisäiset vedenpinnan korkeudet olisi saatava laskemaan niin, että sisäinen vesi ei varmuudella ulottuisi tuhkajätteisiin ja pyytänyt Espoon kaupunkia toimittamaan Uudenmaan ja Espoon ympäristökeskuksille suunnitelman toimenpiteistä, joilla sisäinen vedenpinta aiotaan läjitysalueilla laskea päätösten mukaisille tasoille. Toimenpidesuunnitelmaan liittyen Fortum teetti maaperätutkimuksia täytöstä, pohjamaan laadusta sekä tuhkan ja sisäisen vedenpinnan korkeusasemasta maanläjitysalueilla. Maaperätutkimusten mukaan osoittautui, että sisäisen vedenpinnan alentaminen luvanmukaiseen tasoon olisi erittäin vaikea toteuttaa. Tästä syystä päätettiin laatia riskinarviointi maankaatopaikoille läjitettyjen tuhkien vaikutuksista ympäristöön olettaen, että tilanne säilyy nykyisenä. "Espoon Ämmässuontien ja Kulmakorven tuhkanläjitys, riskinarviointi" -raportin on laatinut Ramboll Finland Oy (päiväys 10.1.2011). Esitys lupamääräyksen muuttamiseksi Hakija pyytää poistamaan Ämmässuontien maankaatopaikan ympäristölupapäätöksen lupamääräyksestä 13. täytön sisäisen vedenpinnan korkeustasoa (+66,00) koskevan kohdan. Hakija perustelee muutoshakemustaan muuttuneilla olosuhteilla, laaditulla riskinarviolla ja ympäristövaikutuksiinsa nähden kohtuuttomilla kustannuksilla, jotka vedenpinnan korkeustason alentaminen vaatisi. Olosuhteet ovat muuttuneet seuraavalla tavalla: Tuhka on peitetty lupamääräysten mukaisella tiivistyskerroksella ja sitä suojaavalla peitemaakerroksella. Tuhkakerros on täytössä tiivistynyt niin vähän vettä johtavaksi, että tiivistyskerroksen läpi imeytyvä vähäinen vesimäärä padottuu tuhkaan ja ylläpitää korkeaa suotovesipintaa. Edellä mainitusta syystä läjityksen sisäinen vedenpinta on noussut yli korkeustason +66,00. Tehdyissä kairauksissa on todettu, että tuhkaa on paikoin joko vahingossa läjitetty hieman myös korkeustasoa +66,00 alemmalle tasolle tai sitä on sinne täytön kuormittamana joutunut pehmeän pohjamaan vajoamisen vuoksi. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lupataso perustuu näin ollen hakijan erehdykseen läjitetyn tuhkan korkeustasosta. Edellä esitetyistä syistä johtuen tuhkaa on paikoin myös suotovesipinnan alapuolella, vaikka alun perin tuhka on kokonaisuudessaan läjitetty kuivalle maapohjalle tai täytölle. Vuosina 1992 2010 maankaatopaikan vesien tarkkailutulok- 3

Ympäristökuormitus set osoittavat, että vuosina 2001 2003 tuhkaläjityksen päälle toteutettu tiivistyskerros on vähentänyt maankaatopaikalta suotautuvien vesien haittaainepitoisuuksia. Maankaatopaikalta suotautuvien vesien haittaainepitoisuudet ovat hallinnassa huolimatta siitä, että tuhkaa on myös suotovesipinnan alapuolella. Riskinarviointiraportissa on esitetty tiedot läjitetyn tuhkan määrästä ja laadusta, tehdyistä haitta-ainetutkimuksista ja vesien tarkkailutuloksista. Maankaatopaikkakohtaiset päästötarkastelut on esitetty riskinarviointiselostuksessa. Mahdollisten haitta-aineiden kokonaismäärän arvioimiseksi on ensin laskettu maankaatopaikoille tuotujen voimalaitoksen jätetyyppien kokonaismäärät vuotuisten maankaatopaikkakohtaisten vastaanottotietojen perusteella. Riskinarvioinnissa tarkasteltaviksi haitta-aineiksi valittiin liukoisuustestien tulosten perusteella pysyvän jätteen (VNp 861/1997) liukoisuuden ylittävät kloridi, sulfaatti, barium, kromi ja molybdeeni. Tarkasteltavaksi on otettu edellä mainittujen lisäksi tuhkaa indikoiva vanadiini. Seuraavassa taulukossa on tuhkan kokonaismäärien ja keskimääräisten pitoisuustietojen perusteella lasketut tarkasteltavien aineiden alkuperäiset määrät Ämmässuontien maankaatopaikalla. 4 Alkuperäinen kokonaismäärä Kloridi Sulfaatti Barium Kromi Molybdeeni Vanadiini 910 t 5 700 t 160 t 7,9 t 1,2 t 16 t Pohja- ja pintavesivirtauksia on selvitetty alueella. Niiden mukaan maankaatopaikan suotovedet purkautuvat lopulta lähes kokonaisuudessaan maankaatopaikka-alueiden pintavesiin, eivätkä kulkeudu merkittävissä määrin pohjaveden mukana. Kalliopohjaveden virtausta Ämmässuontien maankaatopaikka-alueelta Kolmperän kaivojen suuntaan ei tapahdu, koska luoteeseen Kolmperän järven ja yksityiskaivojen välissä on vedenjakaja. Ämmässuontien maankaatopaikka sijaitsee topografialtaan vaihtelevalla ja alkuaan suovaltaisella alueella. Suoalue on toiminut vesiä keräävänä ja ojien virtaamia tasaavana sade- ja sulamisvesien varastona, josta vedet purkautuvat pintavesinä kolmea eri reittiä: pohjoinen reitti Nupurinjärven kautta Gumbölenjokea pitkin Dämmaniin ja sieltä edelleen Espoonlahteen, luoteinen reitti Kolmperään ja edelleen Loojärveen ja eteläinen reitti Ämmässuonpuron kautta Loojärveen, josta Mankinjokea pitkin Espoonlahteen. Maankaatopaikka-alueella muodostuvia vesiä virtaa kuitenkin käytännössä vain pohjoista ja eteläistä reittiä pitkin, sillä maankaatopaikan valumavesien pääsy Kolmperän suuntaan on estetty ojitusjärjestelyin.

Ämmässuontien maankaatopaikan purkuojien suulla tarkkailupisteissä P10 ja P2 ovat haitta-aineiden pitoisuudet viime vuosina olleet suuruusluokkaa: 5 Reitti Ämmässuontie pohjoiseen, P10 Ämmässuontie etelään, P2 * vain yksi mittaustulos Kloridi, mg/l Sulfaatti, mg/l Kromi, mg/l Molybdeeni, mg/l Barium, mg/l Vanadiini mg/l 240 370 0,07 0,005* 0,01 0,002 65 40 0,05 0,01* 0,003 0,003 Ennen kaatopaikan peittämistä varsinkin kloridipitoisuus oli moninkertainen. Alueen yhteistarkkailussa on pitoisuustietojen lisäksi käytettävissä näytepistekohtaisia virtaamamittausten tuloksia, joiden avulla on voitu arvioida hetkittäisiä ko. aineiden massavirtauksia. Alla esitettyyn taulukkoon on koottu arviot nykytilanteessa maankaatopaikalta pintavesiin kulkeutuvien tarkasteltavien haitta-aineiden määristä. Reitti Kloridi, t/v Sulfaatti, t/v Barium, kg/v Kromi, kg /v Molybdeeni, kg/v Vanadiini, kg/v Ämmässuontie 5-10 10 2 <1 0,3 <0,1 pohjoiseen Ämmässuontie 15-20 15-20 15-25 1-2 2-4 1 etelään YHTEENSÄ 20-30 25-30 15-25 1-2 2-4 1 Raskasmetallien poistuma on niiden niukkaliukoisuudesta johtuen hyvin pieni, ja nykyisen kaltaisessa tilanteessa niitä kulkeutuu vain pieninä pitoisuuksina pintavesiin. Parhaat tekniset ja ympäristölliset ratkaisut Tuhkan nosto lupamääräysten mukaiseen tasoon Tuhka voitaisiin kaivaa ylös ja läjittää uudelleen lupamääräyksen mukaiseen korkeustasoon. Tämä vaatisi erittäin mittavia maansiirtotöitä. Tuhka on melko syvällä, joten tuhkan kaivamiseksi tulisi ensin poistaa paljon puhdasta maa-ainesta tuhkan päältä. Vakavuussyistä kaivu tulisi tehdä loivaan luiskaan, joten tuhkaa ympäröivää puhdasta maa-ainesta jouduttaisiin kaivamaan laajalti. Alustavan arvion mukaan kaivun, takaisintäytön ja pintatiivistämisen kustannus on noin 8 /m 3. Kaivettavien massojen määrä on 240 000 m 3, joten kustannukset ovat noin 1,9 milj.. Menettelyllä saavutettava hyöty on marginaalinen, sillä tuhkasta vain täytön pohjaosa on paikoin suotovesipinnan alapuolella, joten liukenemispotentiaalin väheneminen on marginaalista. Poiskaivettu tuhka voitaisiin myös kuljettaa kaatopaikalle, mutta tällöin kustannukset nousisivat moninkertaisiksi yllä lasketusta.

6 Vaihtoehtoisten ratkaisujen teknis-taloudellinen tarkastelu Tuhkatäyttöjen suotovesien ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta voidaan mahdollisesti vähentää joillakin lisätoimenpiteillä kuten esimerkiksi kuivatusta tehostamalla, puhdistamalla suotovesiä tai parantamalla tuhkan peittokerrosta. Kuivatuksen tehostaminen Nykyisin suotovedet purkautuvat painovoimaisesti hyvin vettä johtavien louheesta rakennettujen tukipenkereiden välityksellä hallitusti ympärysojiin. Vettä johtavissa tukipenkereissä virtausvastus on niin pieni, ettei suotovesi padotu niihin. Täytössä havaittu suotovesipinnan nousu johtuu tukipenkereiden väliin läjitetyn täytön pienestä vedenjohtavuudesta. Huonosti vettä johtavassa täytössä veden virtausvastus on suuri. Täyttöön imeytyvä pienikin sadevesimäärä nostaa täytön sisäisen vedenpinnan korkeaksi ennen kuin paine-ero ylittää täytöstä tukipenkereeseen suotautuvan veden virtausvastuksen. Näissä olosuhteissa ei täytön sisäistä vedenpintaa voi merkittävästi alentaa vaikka tukipenkereiden kuivatusta tehostettaisiin pumppauksin. Haittapuolena kuivatuspumppauksesta olisi se, että pumppaus alentaisi vedenpintaa myös maanläjityksen reunan tukipenkereissä, jolloin puhtaita vesiä kertyisi ympäristöstä suotovesien joukkoon. Pumppaamalla lisääntynyt suotovesimäärä jouduttaisiin johtamaan johonkin haitattomaan paikkaan. Suotoveden alentaminen tuhkatäytön kohdalla ei onnistu tuhkan huonosta vedenjohtavuudesta ja hienorakeisuudesta johtuen. Pohjamaa on myös hyvin huonosti vettä johtavaa. Normaali kaivotekniikka ei näissä olosuhteissa toimi, sillä yksittäisen kaivon vaikutussäde on hyvin pieni. Alipaineimu ei suuresta pengerkorkeudesta johtuen ole mahdollista. Suotovesipinnan alentaminen ei juuri vaikuttaisi tuhkan liukenemispotentiaaliin sillä vain osa tuhkanläjityksen alaosasta on kosketuksissa suotoveteen, eikä pinnan alentaminen muuttaisi tilannetta oleellisesti. Kuivatuksen tehostaminen ei ole toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Suotovesien puhdistaminen Suotovedet sisältävät haitta-aineina lähinnä kloridia ja sulfaattia. Näiden poistaminen normaalein puhdistustekniikoin ei ole järkevää ainakaan paikallisesti. Vedet voisi ajatella johdettavaksi kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle, jossa suotovedet lähinnä laimentaisivat jätevettä haitaten puhdistamon toimintaa. Kaatopaikan viemäröintikapasiteetti on myös rajallinen. Vedenlaadun kannalta kloridi- ja sulfaattipitoiset vedet voitaisiin johtaa haitattomasti mereen. Tämä vaatisi uuden pitkän siirtoviemärin rakentamista. Etäisyys Espoonlahteen on noin 7,5 km.

7 Kattamisen parantaminen Tuhka-alueet on nyt peitetty hienorakeisesta maa-aineksesta rakennetulla tiivistekerroksella. Myös muu täyttöalue on suurelta osalta rakennettu ja peitetty vähän vettä johtavista hienorakeisista maa-aineksisista. Nykyinen peittorakenne on alentanut merkittävästi vesiin liuenneiden haitta-aineiden pitoisuuksia verrattuna tilanteeseen ennen peittämistä. Jotta uudesta peittorakenteesta voisi näissä olosuhteissa ajatella olevan jonkinasteista hyötyä, tulisi peittorakenteen vedenläpäisevyyden olla kertaluokkaa pienempi kuin nykyisellä maa-ainestiivisteellä. Nykyinen tiivisterakenne peittää tuhkaläjityksen, mikä ei ole kyennyt alentamaan suotovedenpintaa halutulle tasolle. Vedenpinnan alentamiseksi tulisikin vedeneristys ulottaa melko laajalle alueelle tuhkatäytön ulkopuolelle ja pinnalta valuva vesi johtaa täytön ulkoreunalle, jotta voitaisiin estää veden imeytyminen tuhkatäyttöön. Peittorakenteen tulisi kestää läjityksen epätasaisesta kuivumiskutistumisesta johtuvat painumaerot. Riittävän syvälle asennettu bentoniittimatto tarvittavine suojatäyttöineen tai muu vastaavan tason tiivisterakenne voisi olla toimiva rakennetyyppi. Peittämisen parantaminen vähentäisi suotovesimäärää ja lisäisi puhtaan pintavalunnan osuutta ympäristön puroihin. Tämän seurauksena pintavesien pitoisuustaso laskisi nykyisestä. Huomattavasti nykyistä paremman pintaeristeen kustannus on noin 30 /m 2. Peitettävä kaatopaikka-ala on 120 000 m 2, joten kustannukset olisivat noin 3,6 milj.. Riskinarvio ympäristövaikutuksista Ämmässuontien ja Kulmakorven maanläjitysalueiden tuhkanläjityksistä laaditussa riskinarviossa (Ramboll Finland Oy, 10.1.2011) tehdyn päästöja kulkeutumisreittitarkastelun mukaan ainoa mahdollisesti merkittävä altistumisreitti sekä ekologisesti että ihmisterveyden kannalta on jätepenkereissä muodostuvissa suotovesissä olevien haitta-aineiden kulkeutuminen alueen pintavesiin ja lisäksi edelleen juomaveteen. Pinta- ja pohjavesien virtauksista tehdyn tarkastelun perusteella haittaaineet kulkeutuvat pääosin kolmea pintavesireittiä pitkin: Ämmässuontien maankaatopaikalta sekä etelään että pohjoiseen ja Kulmakorven maankaatopaikalta etelään. Alueen yhteistarkkailusta saatujen haitta-aineiden pitoisuus- ja virtaamatietojen perusteella laskettiin ko. aineiden massavirtauksia. Nykytilanteessa maankaatopaikoilta pintavesiin haitta-aineita arvioidaan kulkeutuvan seuraavasti:

8 Reitti Kulmakorpi etelään Ämmssuontie pohjoiseen Ämmässuontie etelään Alkuperäinen kokonaismäärä Kloridi, t/v Sulfaatti t/v Barium, kg/v Kromi, kg/v Molybdeeni, kg/v Vanadiini, kg/v 40 50 15 20 15 25 2 3 1 2 0 0,5 5 10 10 2 <1 0,3 <0,1 15 20 15 20 15 25 1 2 2 4 1 1 490 t 9 400 t 290 t 14,4 t 2,1 t 29 t Kloridi on aineista ainoa, jota alkuperäiseen määrään verrattuna on saattanut poistua merkittävä määrä. Niukkaliukoisten raskasmetallien poistuma on ollut vähäinen kokonaismäärään verrattuna. Terveysriski Pohja- ja pintavesivirtauksia on selvitetty alueella. Niiden mukaan kummankin maankaatopaikan suotovedet lopulta purkautuvat lähes kokonaisuudessaan maankaatopaikka-alueiden pintavesiin, eivätkä kulkeudu merkittävissä määrin pohjaveden mukana. Ämmässuontien maankaatopaikkaalueelta ei kalliopohjaveden virtausta Kolmperän kaivojen suuntaan tapahdu, koska luoteeseen Kolmperän järven ja yksityiskaivojen suuntaan on vedenjakaja. Kulmakorven alueen kalliopohjavesiä ei suotaudu Kakarlammen luonnonsuojelualueelle eikä myöskään lähimpien kiinteistöjen kaivojen suuntaan. Kaakkoon virtaavat kalliopohjavedet purkautuvat Gumbölenjokeen eivätkä vaikuta joen itäpuolisten kiinteistöjen kaivoihin. Ämmässuontien pohjoista reittiä sekä Kulmakorven eteläistä reittiä pitkin virtaavat suotovedet purkautuvat Gumbölenjokeen ja siten Dämmanin vedenottamolle. Laskelmien mukaan Dämmanin veden sisältämästä, tarkasteltavasta aineesta voi puoletkin (kloridi) olla peräisin Ämmässuontien ja Kulmakorven alueilta. Kuitenkin kaikkien haitta-aineiden kokonaispitoisuudet alittavat selvästi talousvesinormit (STMa 461/2000). Siten Dämmanin vettä juovien ihmisten altistuminen tuhkaläjityksestä peräisin oleville haittaaineille ei ole merkittävää. Ekologinen riski Kulmakorvenpurossa ja Ämmässuonpurossa kloridin ja sulfaatin kohonneet pitoisuudet ovat lähes kokonaan peräisin maankaatopaikka-alueilta. Ennen maankaatopaikkojen peittämistä varsinkin kloridin pitoisuudet ovat olleet selvästi korkeammat kuin pintavesille eri lähteissä (mm. USA EPA) esitetyt ekologiset enimmäispitoisuusarvot. Kuitenkin viime vuosina kloridija sulfaattipitoisuudet ovat yhtä poikkeusta (sulfaattipitoisuus elokuussa 2009) lukuun ottamatta alittaneet ekologiset enimmäispitoisuusarvot. Raskasmetallien osalta erot luontaisiin pitoisuuksiin eivät ole suuria ja kaikki pitoisuudet ovat selvästi pienempiä kuin pintavesien ekologiset enimmäispitoisuusarvot.

9 Tarkkailutulosten ja ekologisten enimmäispitoisuusarvojen perusteella tuhkaläjityksen vaikutukset voivat ajoittain olla merkittäviä Kulmakorvenpurossa ja mahdollisesti myös Ämmässuonpurossa. Toisaalta purojen kuormitushistoria tuntien niitä ei voida pitää enää luonnontilaisena, eikä puroja siten ekologisesti kovin merkittävänä. Voimakkaasta laimenemisesta johtuen vaikutukset Gumbölenjoessa ja Loojärvessä eivät ole merkittäviä. ASIAN KÄSITTELY Hakemuksesta tiedottaminen Tarkastus Lausunnot Hakemus on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti annettu tiedoksi kuuluttamalla siitä 31.5. 30.8.2011 Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ja Espoon kaupungin ilmoitustauluilla. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti annettu tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Asiasta on neuvoteltu ja Ämmässuon maanläjityslueilla on suoritettu tarkastus 29.3.2011. Tarkastuspöytäkirja on liitetty hakemusasiakirjoihin. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyydetty lausunnot Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Espoon kaupunginhallitukselta Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunnalta ja Espoon kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta sekä HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä. Espoon kaupungin ympäristölautakunta Fortum Power and Heat Oy:n (ent. Espoon Sähkö Oy) Suomenojan voimalaitoksen kivihiilen polton lentotuhkia, pohjakuonaa ja rikinpoistotuotetta on sijoitettu Espoon Ämmässuontien ja Kulmakorven maantäyttöalueille vuosina 1992-1999. Maantäyttöalueiden vesientarkkailun yhteydessä on havaittu, että suotovesi on molemmilla täyttöalueilla noussut tuhkatäyttöön, mistä on seurannut ympäristöluvan lupamääräysten vastainen tilanne. Voimayhtiö on teettänyt tilanteesta riskiarvion, jonka pohjalta Espoon tekninen keskus hakee muutosta lupamääräyksiin, joissa edellytetään pohjaveden pinnan korkeustason pitämistä tuhkatäytön alapuolella. Riskiarviossa 10.1.2011 (Ramboll Finland Oy: Espoon Ämmässuontien ja Kulmakorven tuhkanläjitys, riskinarviointi) on tarkasteltu tuhkan vaikutuksia mm. pinta- ja pohjavesiin ja sitä kautta ihmisten terveyteen sekä altistumista tuhkamateriaaliin kosketuksen tai pölyämisen kautta. Kulmakorven - Kalliosuon - Takapellon maantäyttöalueilla on Uudenmaan ympäristökeskuksen 18.12.2002 antama ympäristölupa (UUS-2002-Y-74-111). Lupamääräyksen 14 mukaan Takapellon täyttöalueen ja sen poh-

joispuolisten täyttöalueiden (Kulmakorpi - Jersinmäki) kaakon suuntaan laskevat suotovedet on kerättävä yhteen ja johdettava tasausaltaan ja suodatuksen kautta, pumppaamon ja viemärin avulla pois Dämmanin valuma-alueelta. Tämä sama asia on sisällytetty myös aluehallintovirastossa vireillä olevaan uuteen Kulmakorven - Jersinmäen - Takapellon maantäyttöalueen ympäristölupahakemukseen (ESAVI/488/04.08/2010). Tällä toimenpiteellä lähes kaikki kuormitetut vedet Kulmakorven - Jersinmäen - Takapellon maantäyttöalueilta ja siellä parhaillaan toiminnassa olevalta Jersinmäen - Takapellon louhinta-alueelta saadaan johdetuksi pois Dämmanin vedenottamolta. Tätä vesien uutta laskureittiä ei ole vielä toteutettu. Ympäristölautakunta esittää, että laskuojan uuden reitin toteutuksesta ja sen aikataulusta annetaan lupamääräys. Muutoksen jälkeen Dämmanin valuma-alueelle jää enää noin 10 % Kulmakorven läjitysalueen suotovesistä, jotka ovat peräisin täytön pohjoisosasta. Nämä virtaavat Turun moottoritien alittavaa laskuojaa pitkin Nupurinjärven kautta etelään. Ämmässuon täyttöalueen vesistä 60 % virtaa eteläistä laskuojaa (Ämmässuonpuro) pitkin Loojärveen ja 40 % pohjoista reittiä (Nupurinjärvi - Gumbölenjoki) kaakkoon. Riskiarvion mukaan Ämmässuolta Loojärveen tuleva kloridi ja sulfaatti nostavat kummankin aineen pitoisuutta järvivedessä noin 1 mg/l. Tällä pitoisuuden nousulla ei ole merkitystä ekologisten viitearvojen (EPA, United States Environmental Protection Agency) perusteella. Loojärven valuma-alueen suuruus on noin 75 km 2. Ämmässuonpuron virtauksen osuus on noin 5 % Loojärven lasku-uoman Mankinjoen virtaamasta. Ämmässuonpuroa pitkin tuleva kuormitus Mankinjoessa on vähäinen. Osa Ämmässuon täyttöalueen pohjoisosan vesistä virtaa Nupurinjärven kautta Dämmanin vedenottamon suuntaan. Laskuoja yhtyy Nuuksion Pitkäjärvestä tulevaan puroon. Ennen puron yhtymäkohtaa olevassa pintaveden näytteenottopisteessä P12 kloridipitoisuus on vaihdellut viime vuosina välillä 50 100 mg/l ja sulfaattipitoisuus välillä 30 50 mg/l. Dämmanin vedenottamolla vastaavat pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 10 25 mg/l (kloridi) ja 5 15 mg/l (sulfaatti). Jälkimmäisessä on mukana Kulmakorven täytön vaikutus (kaikki suotovedet), koska sen vesiä ei vielä ole johdettu pois Dämmanin valuma-alueelta. Ympäristölautakunta katsoo laadittuun riskiarvioon perustuen, että Ämmässuon ja Kulmakorven maantäyttöalueiden ympäristölupien lupamääräyksiä 13 voidaan muuttaa hakijan esittämällä tavalla. Ämmässuon täyttöalueen kuormitus näkyy selvästi laskupuroissa, mutta selvityksen mukaan ekologiset vaikutukset jäävät vähäisiksi eikä vaikutuksia vedenotto- ja kaivovesiin ole. Kulmakorven alueella tulee toteuttaa jo vuoden 2002 maantäyttöalueiden ympäristöluvassa annettu määräys johtaa hule- ja suotovedet pois Dämmanin valuma-alueelta. 10

Espoon seudun ympäristöterveys-valvontayksikkö Maantäyttöalueiden tuhkanläjityksestä laaditun riskinarvioinnin, jossa on selvitetty pohja- ja pintavesien virtauksia alueella, mukaan Ämmässuontien ja Kulmakorven maankaatopaikkojen suotovedet purkautuvat lähes kokonaisuudessaan alueiden pintavesiin, eivätkä kulkeudu merkittävässä määrin pohjaveden mukana. Kummaltakaan alueelta kalliopohjavesiä ei pääse kulkeutumaan lähialueiden talousvesikaivoihin. Suotovesiä pääsee purkautumaan Gumbölenjoen kautta Dämmanin vedenottamolle, mutta ihmisten altistuminen tuhkanläjityksestä mahdollisesti peräisin oleville haitta-aineille ei ole merkittävää, sillä esim. sulfaatin ja kloridin pitoisuudet jäävät selvästi alle talousvesisuositusten. Espoon seudun ympäristöterveys arvioi em. riskinarvioinnin perusteella, ettei maankaatopaikoista aiheudu terveydellisiä riskejä veden välityksellä, joten ko. ympäristölupien lupamääräyksiä voidaan muuttaa hakijan esittämällä tavalla. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksen johdosta ei jätetty muistutuksia tai esitetty mielipiteitä. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on varattu hallintolain 34 :n mukaisesti mahdollisuus vastineen jättämiseen annettujen lausuntojen johdosta. Hakija esittää 1.9.2011 saapuneessa vastineessaan seuraavan: Uudenmaan ympäristökeskuksen 18.12.2002 antamalla ympäristölupapäätöksellä No YS 1725 ei muutettu Ämmässuontien ympäristölupapäätöstä 14.6.2000 No YS 476, Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 11.4.2001 nro 01/0051/2 muutettuna, eikä Kulmakorven ympäristölupapäätöstä 14.6.2000 No YS 475, Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 11.4.2001 nro 01/0050/2 muutettuna. Kun lupamääräyksiä nro 13 muutetaan, muiden lupapäätösten ja suunnitelmien kanssa yhdenmukaisia määräyksiä suotovesien johtamisesta voidaan silti antaa. Takapellon uuden maanläjitysalueen vesien johtaminen suunnitellaan siten, että Takapellon täyttöalueen ja sen pohjoispuolisen alueen kaakon suuntaan laskevat vedet kerätään yhteen ja johdetaan pois Dämmanin valuma-alueelta. Tämä on esitetty vanhassa Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristöluvassa 18.12.2002 (UUS-2002-Y-74-111), jonka lupamääräyksessä nro 14 määrätään, että kaakkoon laskevat suotovedet on johdettava tasauksen ja suodatuksen kautta, pumppaamon ja viemärin avulla pois Dämmanin valuma-alueelta. Suotovedet saa johtaa Mankinjokeen laskevaan ojaan. Uudessa Kulmakorven Jersinmäen Takapellon maantäyttöalueen ympäristölupahakemuksessa (ESAVI/488/04.08/2010, päätös 14.7.2011) täyttöalueen vesien johtaminen esitetään toisin kuin vanhassa ympäristöluvas- 11

sa: selkeytyksen ja pumppauksen kautta johdetaan vain louhoksen ja täyttöalueen suotovedet. Kaatopaikan ulkopuoliset vedet, joihin Kulmakorven vanha maankaatopaikka kuuluu, on tarkoitus johtaa nykyisiä ojia pitkin uuden maanläjitysalueen ohi. Kulmakorven vanhan maankaatopaikan suotovesiä ei ole teknisesti järkevä johtaa selkeytykseen, sillä niiden kiintoainespitoisuus on vähäinen. Takapellon louhinta- ja maanläjitysalueen käsiteltyjen vesien laskuojalle voidaan suunnitella uusi reitti siten, että Kulmakorven vanhalta maankaatopaikalta Takapellon alueen länsipuolelle purkautuvat suoto- ja valumavedet valuvat uutta laskuojareittiä pois Dämmanin valuma-alueelta Mankinjokeen laskevaan ojaan. Näin ollen luvanhakija voi toteuttaa Takapellon uuden louhinta- ja maanläjitysalueen vesien johtamisen niin, etteivät myöskään Kulmakorven vanhan maanläjitysalueen suotovedet valu Dämmanin valuma-alueelle. Uudesta reitistä ei aiheudu merkittäviä lisärakennuskustannuksia. Kyse ei ole varsinaisesti lupamääräyksen antamisesta. Purkupaikan valinta rinnastuu sijoituspaikan valintaan, jossa otetaan huomioon mm. muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. Nyt on useampia mahdollisia. Kun lupamääräyksiä nro 13 muutetaan, voidaan määrätä purkupaikan sijainnista niin, että se täyttää ympäristölautakunnan vaatimukset ja on yhteensopiva sekä vuoden 2002 lupapäätöksen että uusien suunnitelmien kanssa. Uusi purkuoja voidaan kokonaisuudessaan rakentaa Espoon kaupungin omistamalle maa-alueelle, joten muutos ei edellytä käyttöoikeuden myöntämistä. Purkupaikan siirtoa koskeva määräys rakentamisaikatauluineen voitaisiin ratkaista myös erikseen, koska purkupaikka ei ole ratkaiseva ympäristöluvan myöntämisedellytysten kannalta. Samoja suotovesiä koskeva purkupaikka Mankinjokeen lähes kolmen kilometrin matkan laskevassa Peringinojassa on sallittu jo 18.12.2002 ympäristölupapäätöksessä. Toteuttaminen ei luvanhakijan käsityksen mukaan edellytä uutta kuulemista. Jos se edellyttää kuulemista, purkupaikan siirtoa koskeva asia pitäisi jättää ratkaistavaksi vireillä olevassa toisessa ympäristölupa-asiassa. Liitteessä näkyy purkupaikan lisäksi alustava reitti suotovesiä johtavalle ojalle. Lopulliset purkuojan rakennepiirustukset ja täsmällinen luvanhakijan maalla kulkeva reitti voidaan tarvittaessa esittää ELYkeskuksen hyväksyttäviksi. Luvanhakija esittää purkuojan rakentamiselle neljän vuoden määräaikaa lupapäätöksen lainvoimaistumisesta lukien. Espoon seudun ympäristöterveyden ja HSY kuntayhtymän lausuntoihin hakijalla ei ole huomautettavaa. Luvanhakija katsoo, että edellytykset lupamääräysten nro 13 muuttamiselle ovat olemassa purkureitistä riippumatta. Kuormitus on varsin vähäinen ja stabiili. Purkureitti voidaan silti sijoittaa Espoon kaupungin ympäristölautakunnan lausunto huomioon ottaen. Purkupaikka on hyväksytty jo vuoden 2002 ympäristölupapäätöksessä. Päästöillä ei ole terveydellisiä tai ekologisia vaikutuksia Peringinojassa. Muutettavan purkupaikan vaikutukset vesienkäyttöön on arvioitu jo vuoden 2002 ympäristölupa-asiassa, vaikka sii- 12

nä yhteydessä ei arvioitu lupamääräysten nro 13 muuttamisen vaikutuksia. Suotovesien pitoisuudet ovat kuitenkin suhteellisen alhaisia, vaikka nykyisen purkupaikan Kulmakorvenpuron vedenlaatu paranee purkureitin muutoksella. Jos asia edellyttää joltain osin uutta kuulemista, luvanhakija toimittaa siltä osin uuden kiinteistörekisterikartan omistajatietoineen. Tarvittaessa purkupaikka-asian voi ratkaista erikseen. 13 MERKINTÄ Etelä-Suomen aluehallintovirasto on samanaikaisesti tämän lupapäätöksen kanssa ratkaissut läheisen Kulmakorven maankaatopaikan sisäisen vedenpinnan korkeustason muuttamista koskevan lupahakemuksen (Dnro ESAVI/16/04.08/2011), päätös Nro 108/2011/1, 10.10.2011. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Etelä-Suomen aluehallintovirasto muuttaa Espoon kaupungin Espoonkartanon kylässä kiinteistöllä Ämmässuo 49-408-1-390 sijaitsevan Ämmässuontien läjitysaluetta koskevan ympäristölupapäätöksen No 476, 14.6.2000 lupamääräyksen 13. ensimmäistä kappaletta sellaisena kuin se on Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä No 01/0051/2, 11.4.2001 muutettuna. Muutettu lupamääräyksen 13. ensimmäinen kappale 13. Haitallisten aineiden liukenemista tuhkasta ja muista voimalaitosjätteistä on vähennettävä peittämällä ne vähintään 0,5 metriä paksuisella tiivistyskerroksella ja sitä suojaavilla tarpeellisilla pintakerroksilla [poisto]. Tiivistyskerros voidaan tehdä läjitysalueelle normaalisti sijoitettavista massoista, kuten savesta, siltistä tai silttimoreenista tai niitä vastaavasta materiaalista, jolla saavutetaan mahdollisimman vähän vettä läpäisevä tiivistyskerros. RATKAISUN PERUSTELUT Yleiset perustelut Ympäristönsuojelulain 58 :n 1 momentin kohdan 4 perusteella lupaviranomainen voi muuttaa lupamääräyksiä, jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen muuttuneet olennaisesti. Asian käsittelyssä on noudatettu soveltuvin osin lupamenettelyä koskevia säännöksiä. Maanläjitys alueella on loppunut ja alue on jälkihoidettu vuosina 2001 2003. Puhtaan maan lisäksi alueelle on läjitetty tuhkaa ja rikinpoistotuotteita 1990-luvulla. Läjitysalueen täytön sisäistä vettä, ympäristön pohjavettä ja puroihin pääsevää pintavettä on tarkkailtu ja tarkkaillaan edelleen osana Ämmässuon ja Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailua. Tarkkailusta on päätetty erikseen. Vaikka maa-aineksen ja tuhkan läjitys alueella on päättynyt, tarkkailun laajuutta ei muuteta. Läjitysalueen sisäisen veden

tarkkailu on tarpeen edelleen alueelta suotautuvien vesien ympäristövaikutusten seuraamiseksi. Toimittaessa aiemmin määrätyn ja tämän päätöksen lupamääräysten mukaisesti toiminnan voidaan katsoa täyttävän edelleen luvan myöntämisedellytykset. Lupamääräysten perustelut Muutettu määräys 13. Lupamääräystä 13. on muutettu niin, että sisäistä veden pintaa koskeva lause "ja huolehtimalla siitä, että läjitysalueen sisäisen vedenpinnan korkeustaso on alle +66,00" on poistettu. Läjitysalue on poistettu käytöstä ja sen pinta on peitetty ja tiivistetty lupamääräysten mukaisesti vuosina 2001 2003. Tällä hetkellä tiivistyskerroksen läpi suotautuva vähäinen vesimäärä padottuu tuhkaan ja ylläpitää korkeaa suotovesipintaa. Läjitysalueella vuosina 1992 2010 tehtyjen vesien tarkkailutulosten mukaan alueen peittäminen ja tiivistäminen on vähentänyt läjitysalueelta suotautuvien haittaaineiden pitoisuuksia. Luvan saaja on teettänyt yhdessä Fortum Power and Heat Oy:n kanssa riskinarvion Ämmässuontien ja Kulmakorven maanläjitysalueiden tuhkanläjityksistä (Espoon Ämmässuontien ja Kulmakorven tuhkanläjitys; Riskinarviointi, 10.1.2011, Ramboll Finland Oy). Riskinarvion mukaan ainoa mahdollisesti merkittävä kulkeutumisreitti ekologisesti ja ihmisen terveyden kannalta on jätepenkereissä muodostuvissa suotovesissä olevien haittaaineiden kulkeutuminen alueen pintavesiin ja edelleen juomaveteen. Toiminnoista ei aiheudu vaaraa pohjavettä käyttäville yksityiskaivoille. Tarkkailutulosten ja ekologisten viitearvojen perusteella tuhkanläjityksen vaikutukset voivat olla ajoittain mahdollisesti merkittäviä Ämmässuonpurossa. Puron kuormitushistoria tuntien sitä ei voida pitää enää luonnontilaisena eikä puroa ekologisesti kovin merkittävänä. Voimakkaasta laimenemisesta johtuen vaikutukset Gumbölenjoessa ja Loojärvessä eivät ole merkittäviä. Dämmanin vettä juovien ihmisten altistuminen tuhkaläjityksestä peräisin oleville haitta-aineille ei ole merkittävää. Nykytilanteessa Ämmässuontien maankaatopaikasta ei aiheudu merkittäviä ympäristövaikutuksia. (YSL 43, 58, YSA 20, JäteL 6, JäteA 8 ) 14 VASTAUS LAUSUNNOISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN Lausunnoissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon päätöksestä ilmenevällä tavalla.

15 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 31, 35 38, 41 43, 46, 52 55, 58, 96, 97, 105 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 18, 19, 37 Jätelaki (1072/1993) 6 Jäteasetus (1390/1993) 8 Laki aluehallintovirastoista (896/2009) 4 Valtion maksuperustelaki (150/1992) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän ympäristölupa-asian käsittelystä perittävä maksu on 1 827 euroa. Maksu laskutetaan myöhemmin erikseen Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Asetuksen liitteen maksutaulukon mukaan vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle mitoitetun maankaatopaikan luvan käsittelystä perittävä maksu on 6 090 euroa. Asetuksen liitteen mukaan lupamääräysten muuttamista (ympäristönsuojelulain 58 ) koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 prosenttia taulukon mukaisesta maksusta. LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Espoon kaupunki Tekninen keskus PL 41 02070 ESPOON KAUPUNKI Jäljennös päätöksestä Ilmoitus päätöksestä Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Espoon kaupungin terveydensuojeluviranomainen Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta Espoon kaupunginhallitus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Asianosaisille listan dpoesavi-17-04-08-2011 mukaan

16 Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Espoon kaupungin virallisella ilmoitustaululla.

17 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. (YSL 96 ) Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea sekä niillä viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua. (YSL 97 ) Liite Valitusosoitus Pekka Häkkinen Anne Puska Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Pekka Häkkinen ja esitellyt ympäristöylitarkastaja Anne Puska. AP/ts

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 9.11.2011. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 020 636 1040 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.