WIRTSCHAFTSUNIVERSITÄT WIEN Matkaraportti Kevät 2013 Ville Virkkala
Sisältö 1. Yleistä... 1-1 1.1. Valmistautuminen vaihtoon... 1 1.2. Asuminen... 1 1.3. Kurssi-ilmoittautuminen... 3 1.4. Saapuminen Wieniin... 3 2. Opiskelu WU:ssa... 4 2.1. OK-ohjelma ja saksan intensiivikurssi... 4 2.2. Opiskelukäytännöt... 5 2.3. Suorittamani kurssit... 6 3. Vapaa-aika...11 3.1. Wien kaupunkina...11 3.2. Opiskelijaelämä...13 3.3. Liikunta...14 3.4. Kulttuuri...14 3.5. Matkailu...15 4. Loppukommentit...16 Prater Belvedere 1-1
1. Yleistä Valitsin kevään 2013 kandivaihtoni kohteeksi Wienin, sillä kyseessä on merkittävä keskieurooppalainen suurkaupunki, jossa en ollut aiemmin vieraillut ja josta pääsee helposti matkailemaan pitkin Eurooppaa. Saksankielisisten maiden yliopistoista Wirtschaftsuniversität Wienin (WU:n) lukukausirytmi tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin saksalaisten yliopistojen huhtikuu heinäkuu-kesälukukausi. Toki Wienissäkin lukukaudesta käytetään nimitystä Sommersemester, mutta varsinaiset kurssit kestivät maaliskuusta kesäkuuhun. Ennen luentojen alkua järjestettiin helmikuun kestävät orientaatio-ohjelma ja saksan intensiivikurssi, joille kannatti melko tyyriistä hinnasta huolimatta osallistua. 1.1. Valmistautuminen vaihtoon WU:lta tuli kiitettävän selkeää informaatiota sähköpostiin, joten sieltä saapuvia viestejä kannattaa lukea tarkasti. Syyskuun lopulla minulle lähetettiin Nomination letter, josta sain ohjeet ja tunnukset alustavaa Internetissä tapahtuvaa rekisteröintiä varten. Lopullinen rekisteröinti tapahtui toki vasta paikan päällä, mutta kirjeen mukana saadut tunnukset olivat erittäin tärkeät, sillä niitä tarvittiin mm. kurssi-ilmoittautumiseen. Marraskuussa yliopistolta tuli myös ohjeet rekisteröitymisestä helmikuussa järjestettäville orientaatio- ja kulttuuriohjelmaan sekä saksan intensiivikurssille. Orientaatio-ohjelma maksoi 250, saksan kurssi taas 130. Joulukuussa puolestaan paikallinen opiskelijayhdistys lähetti ohjeet rekisteröitymisestä Buddy Networkiin, jotta voi saada itselleen buddyn, joka on sikäläinen versio tutorista. Oma buddyni sattui olemaan ulkomailla koko helmikuun, joten hänestä ei ollut apua käytännön asioiden hoitamisessa Wieniin saavuttaessa, mutta sain toki häneltä hyödyllistä tietoa sähköpostin välityksellä. 1.2. Asuminen Itse päädyin monien muiden vaihto-opiskelijoiden tapaan hakemaan asuntoa OeAD:lta, joka on etenkin vaihtareita palveleva asuntoyhtiö. Vaikka OeAD:n asunnot ovatkin yksityisiltä vuokrattuihin verrattuna hieman kalliimpia, asunnon etsimiseen ei tarvinnut käyttää liikaa aikaa ja asuntojen saatavuus on hyvä, mikäli noudattaa määräaikoja. Vuokrahintaan OeAD:n asunnoissa kuuluvat myös esim. sähkö, nettiyhteys, kalusteet ja astiat, joten käytännön järjestelyt sujuvat varsin helposti. Haittapuolena on kuitenkin 1
se, että OeAD:n asuntoa hakiessa pitää maksaa 750 euron suuruinen takuumaksu ennen kuin tietää tulevasta asunnosta mitään, eikä hakemusta käsitellä ennen takuumaksun suoritusta. Takuumaksun saa takaisin vuokra-ajan päätyttyä, mutta siitä vähennetään siivousmaksut ja hallinnolliset kulut. Yliopisto lähetti ohjeet asunnon hakemisesta marraskuun alussa, ja hakemukset käsiteltiin nopeusjärjestyksessä. Deadline Wirtschaftsuniversitätin opiskelijoille varattuihin kiintiökohteisiin hakemiselle oli 15.11. Itse päätin kuitenkin tehdä hakemuksen jo hyvissä ajoin loppukesästä, ja sain asuntoni selvillä lokakuun lopussa. Näin aikaisin toimiminen ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta heti hakuajan alettua hakea asuntoa, jos ei halua tyytyä vähemmän houkutteleviin kohteisiin. Lista kaikista OeAD:n kohteista löytyy osoitteesta http://www.housing.oead.ac.at/wien_e/unterkunft.asp?keyword=wien Oma asuntoni oli kahden hengen solu Molkereistraßella, jota voi sanoa varsin mukavaksi paikaksi. Kuulemma vanhemmat asuntolat ovat varsin huonokuntoisia, mutta Molkereistraßen asuntola on rakennettu vuonna 2005, minkä kyllä huomasi tilojen toimivuudesta. Vuokra 415 oli soluasunnoksi varsin tyyris, mutta asunnolla kävi esimerkiksi siivooja kerran viikossa, mikä tuntui näin suomalaisena aikamoiselta ylellissydeltä. Molkereistraßen sijainti Wienin 2. piirikunnassa Leopoldstadtissa on myös suhteellisen viihtyisä puistoineen, eikä Tonavan rannalle ollut pitkä matka. Aivan lähettyvillä on myös Praterin ulkoilualue ja sen kuuluisa huvipuisto. Harmillisesti Molkereistraßen asuntolan opiskelijat olivat pääosin muista yliopistoista, eikä WU:n opiskelijoita asunut siellä juurikaan. Myöskään asuntolan yhteisiä tiloja ei päässyt juuri käyttämään, joten muihin asukkaisiin tutustuminen oli vaikeaa. Osassa muista asuntoloista asia ei ollut näin, sillä esimerkiksi Gasgassen ja Base 19:n asuntoloissa asui runsaasti WU:n opiskelijoita. Lisäksi Haus Panoramassa kerroksen yhteisten keittiöiden ansiosta naapureihin pystyi tutustumaan helposti ja illanvietoille oli hyvät puitteet; tosin muuten kyseinen asuntola oli puitteiltaan vähemmän laadukas. Metroasemat Messe-Prater sekä Praterstern ovat kävelymatkan päässä Molkereistraßelta, joten liikkuminen joka suuntaan on helppoa. Matkalla kohti koulua piti tosin vaihtaa metroa, mutta matkaan kului silti yleensä korkeintaan 25 minuuttia. Lähivuosina Molkereistraße on kuitenkin erittäin suositeltava vaihtokohde WU:n opiskelijoille, sillä yliopiston uusi kampus valmistuu loppusyksystä 2013 aivan Praterin lähelle. 2
1.3. Kurssi-ilmoittautuminen Joulukuussa yliopisto lähetti sähköpostilla tiedon kurssiluettelosta sekä ohjeet kurssirekisteröinnissä tarvittavan LPIS-järjestelmän käyttöön. Tammikuun 14. päivä tarkat kurssiaikataulut olivat tiedossa, ja tammikuun 31. päivä klo 14 tapahtui varsinainen kurssiilmoittautuminen. Kursseille rekisteröinti on ehkäpä koulun suurin epäkohta, sillä opiskelijat otetaan kursseille nopeusjärjestyksessä kurssi-ilmoittautumisen avauduttua. Kun vaihtareita WU:lla on useampi sata ja kaikki ovat samalla hetkellä tietokoneen äärellä kärkkymässä, ongelmat ovat taattuja. Niinpä monet kurssit täyttyvät alle minuutissa, suosituimmat jopa muutamassa sekunnissa. Koska on melko todennäköistä, ettei kaikille haluamilleen kursseille pääse, kannattaa katsoa myös riittävästi varavaihtoehtoja muiden kurssien joukosta. Kurssiaikataulujen kanssa kannattaa olla myös tarkkana ja välttää päällekkäisyyksiä, sillä normaalisti luennoilla on läsnäolopakko. Itse käytin kurssirekisteröitymisessä taktiikkaa, jossa kirjauduin hyvissä ajoin LPIS-järjestelmään, avasin kuusi selainikkunaa ja syötin jokaiseen haluamani kurssikoodin valmiiksi. Sitten naputin F5-näppäintä kunnes rekisteröityminen avautui ja tein saman jokaisen kurssin kohdalla. Olin varsin onnekas, sillä pääsin kaikille haluamilleni kursseille, ja yhdellä niistä nappasinkin kurssin viimeisen jäljellä olleen paikan. 1.4. Saapuminen Wieniin Halvimmat lennot Wieniin ovat AirBerlinillä Berliinin kautta ja AirBalticilla Riian kautta. Itse varasin lennon vasta joulukuun lopussa, jolloin edullisimmat liput olivat jo menneet. Päädyin lopulta ostamaan yhdensuuntaisen lipun SAS:lla Tukholman kautta, jolloin hintaa kertyi noin 150. Sekin oli toki huomattavasti Finnairin suoraa lentoa huokeampi. Positiivista oli se, että matkalaukuista ei tarvinnut maksaa ylimääräistä ja lennot olivat miellyttävään ajankohtaan, jolloin kerkesin itse vielä hyvin OeAD:n toimistolle sen rajoitettuna aukioloaikana. Koska oma buddyni oli helmikuussa ulkomailla enkä löytänyt ketään muutakaan noutamaan avainta, oli varsin hyvä, että itse pystyin hakemaan avaimen. OeAD:n toimisto on avoinna hyvin rajoitetusti, mikä kannattaa ottaa huomioon lentoja varatessa. Paluumatka sen sijaan sujui selkeästi edullisemmin, sillä palasin reilut 80 matkalaukkuineen maksaneella Norwegianin suoralla lennolla Budapestistä Helsinkiin. Junamatka Wienistä Budapestiin puolestaan maksoi hyvissä ajoin ostetulla SparSchiene- 3
lipulla 19, mutta mm. junaliikenteen Unkarissa katkaissut vuosisadan tulva oli lähellä aiheuttaa minulle myöhästymisen lennolta. Orientaatio-ohjelma alkoi helmikuun 8. päivä, joten päädyin saapumaan Wieniin 5.2. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä aikaa jäi juuri sopivasti asettautua kaupunkiin, tutustua lähiympäristöön ja käydä hoitamassa muodollisuudet maistraatissa ym. Heti ensimmäisen ongelman koin saavuttuani Wienin lentokentälle, sillä matkalaukkuni ei selvinnyt samalla koneella perille asti. En antanut tämän pienen yllätyksen haitata vaan tein ilmoituksen lentoyhtiölle ja jatkoin matkaa kohti OeAD:n toimistoa. Edullisin vaihtoehto matkaan lentokentältä keskustaan on 4 euroa maksava S-Bahn (linja S7), joka kulkee puolen tunnin välein. Rekisteröinti täytyi tehdä kolmen päivän kuluessa Wieniin saapumisesta, ja kyseisen muodollisuuden pystyi hoitamaan melko sujuvasti missä tahansa maistraatissa. Kolmen päivän aikarajakaan ei ole käytännössä niin tarkka, vaan rekisteröinnin voi tehdä hieman myöhässäkin. Virallisten sääntöjen mukaan yli kolme kuukautta Itävallassa oleskelevan täytyy tehdä myöhemmin päämaistraatissa myös monimutkaisempi, maksullinen rekisteröinti, jonka jättäminen välistä saattaa johtaa sakkorangaistukseen. Tätä on kuitenkin vaikea kontrolloida, joten itse en kyseistä rekisteröintiä tehnyt, kuten ei myöskään suurin osa muista vaihtareista. 2. Opiskelu WU:ssa WU on Euroopan suurin kauppakorkeakoulu, ja opiskelijoita siellä on noin 24 000. Kyseessä on tunnettu laatuyliopisto, ja CEMS-jäseniinkin kyseinen opinahjo on kuulunut jo vuodesta 1990 alkaen. Ensimmäistä kertaa kampuksella vieraillessa alue tuntuikin kotoisaan kauppikseen verrattuna valtavan suurelta. Vaihtareitakin WU:lle saapuu joka lukukausi useampi sata, joten mahdollisuuksia tutustua erilaisiin ihmisiin on mielettömästi. 2.1. OK-ohjelma ja saksan intensiivikurssi Ilmoittautuminen maksullisiin orientaatio- ja kulttuuriohjelmaan sekä saksan intensiivikurssille täytyi tehdä 15.11. mennessä. Tammikuun alussa saksan kurssista järjestettiin Internetissä tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin kielitaidon perusteel- 4
la. Ryhmää pystyi kuitenkin vaihtamaan, jos alkuperäisen ryhmän taso kävi liian helpoksi tai vaikeaksi. Varsinkaan liian helppoon ryhmään ei kannata mennä, mutta itse totesin minulle alun perin määrätyn B2-ryhmän taso yksinkertaisesti liian haastavaksi, joten päädyin ensimmäisellä viikolla vaihtamaan tasoa alemmas B1-ryhmään. Saksan kurssilla opetusta oli helmikuussa maanantaista perjantaihin klo 9.30 12.00, ja kun tunneilla keskityttiin erityisesti puhumiseen ja arkielämän tilanteisiin, kurssi toi mukavaa varmuutta ruostuneeseen saksan kielen taitoon. Opettaja oli myös varsin innostava, ja kun ryhmän jäsenet tulivat eri puolilta maailmaa, parasta antia olivat keskustelut kulttuurieroista. Varsinaisen lukukauden aikana oli myös mahdollista käydä taloussaksan kielikurssi, ja intensiivikurssin tuoman rutiinin ja varmuuden myötä pystyinkin tuolloin saamaan enemmän irti melko haastavasta ryhmästä. Orientaatio-ohjelmaa oli iltapäivisin helmikuussa, ja hintaan sisältyivät Wienin kaupunkikierroksen lisäksi mm. vierailut oopperassa, Schönbrunnin palatsissa ja OPECin päämajassa sekä kahtena lauantaina tehdyt päivämatkat Linziin ja Graziin. Varsin tyyristä hinnastaan huolimatta OK-ohjelmaan kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä nähtävyyksien lisäksi ohjelmassa pystyy hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin ennen varsinaista lukukauden alkua. 2.2. Opiskelukäytännöt Varsinainen lukukausi kesti 4.3. 28.6., mutta esimerkiksi itselläni viimeinen kurssi päättyi 13.6. Kurssitarjonta oli varsin runsas, ja joulukuussa sähköpostilla toimitetusta kurssiesitteestä pystyi vapaasti valitsemaan itseä eniten kiinnostavat kurssit. Suurimpina rajoituksina olivat luentojen mahdolliset päällekkäisyydet ja se, ettei kursseille mahtunut. Monilla kursseilla luentoaikataulut olivat varsin epäsäännöllisiä, ja esimerkiksi eräällä kurssilla oli kahtena peräkkäisenä päivänä usean tunnin mittainen luento, jonka jälkeen seuraava kerta olikin vasta kuukauden päästä. Osa kursseista oli ns. blokkikursseja, jolloin koko kurssi suoritettiin intensiivisesti yhden viikon aikana. Toki tällöin kyseisen kurssin luentoja saattoi olla esimerkiksi seitsemän tuntia joka päivä kyseisenä viikkona, mutta paljon blokkikursseja valitsemalla oli mahdollisuus maksimoida pitkien vapaiden määrä. Lisäksi 16.3. 2.4. oli vielä pääsiäisloma, jonka aikana ei järjestetty kursseja. 5
Vaihtareilla ei ollut varsinaisia tenttiviikkoja, vaan tentit olivat satunnaisesti kurssien lomassa, yleensä viimeisellä luentokerralla. Tentitkin poikkesivat totutusta, sillä yleensä tentissä oli aikaa 60 minuuttia, eikä esseemuotoisia vastauksia juurikaan vaadittu. Joka kurssilla ei kuitenkaan järjestetty minkäänlaista tenttiä. Kandivaiheen vaihtareilla on kielitaidon riittäessä mahdollisuus käydä myös saksankielisiä kursseja, mutta valtaosa vaihtareista päätyi valitsemaan pelkästään englanninkielisiä kursseja, kuten myös itsekin tein. Yleisesti vaatimustaso vaihtareille suunnatuilla kursseilla ei ollut mikään kovin korkea, mutta sen sijaan WU:n tutkinto-opiskelijoiden kurssit ovat etenkin ensimmäisenä vuonna todella vaikeita kohtuuttomien tenttien vuoksi. Opetus sen sijaan oli melko tasokasta, ja kauppikseen verrattuna ryhmäkoot olivat pienempiä ja presentaatioita enemmän. Todella kummallinen sääntö puolestaan oli se, ettei tietokoneluokkiin tai kirjastoon saanut viedä takkeja tai laukkuja, vaan ne oli jätettävä säilytyslokeroihin työskentelyn ajaksi. Tietokoneluokissa vaadittiin puolestaan hiljaisuutta, eikä tietokoneilla varustettuja ryhmätyötiloja ollut. Paras vaihtoehto ryhmätöiden tekoon olikin kokoontua omien läppärien kanssa esimerkiksi päärakennuksen yläkerroksissa olevien pöytärykelmien ympärille. Kevään lämpimien ilmojen myötä myös ulkona työskentely oli varteenotettava vaihtoehto. Positiivisena seikkana täytyy mainita, että paikallinen langaton netti toimi huomattavasti paremmin kuin Aallon vastaava. Huomionarvoista on myös se, että lukukauden aikana koululla pystyi tulostamaan ilmaiseksi vain 50 sivua, jonka jälkeen tulostusoikeuksia täytyi ostaa. HSE:stä poiketen harvalla kurssilla täytyi kuitenkaan tulostaa palautettavia töitä; sen sijaan harjoitustehtävien palautus sujui näppärästi internetissä Learn@WU-sivustolla. 2.3. Suorittamani kurssit Marketing Strategies for Central and Eastern Europe (6 ECTS), Dr. Maja Szymura-Tuc Kielikurssit pois lukien ensimmäinen varsinainen kurssini oli puolalaisen vierailijaprofessorin pitämä markkinoinnin blokkikurssi, jonka teemana oli Euroopan yhdentymisen vaikutus markkinointiin itäisen Keski-Euroopan maissa. Luentoja oli pääsiäislomaa edeltävällä viikolla joka päivä 5 6 tuntia, minkä lisäksi kyseisellä viikolla kului runsaasti aikaa kotona presentaatioiden valmisteluun ja case-vastausten kirjoitukseen. Pääasiassa työt tehtiin kolmen hengen ryhmissä, ja ensimmäisenä päivänä jokainen ryhmä valitsi yhden 6
itäisen Keski-Euroopan maan, jossa tehtävään markkinointiprojektiin ryhmä keskittyi kaikissa töissään koko kurssin ajan. Ensimmäiset luennot keskittyivätkin monelle eurooppalaiselle itsestään selviin asioihin EU:n synnystä ja kehityksestä. Myös varsinaiset markkinointiin keskittyneet luennot olivat ajoittain puuduttavan tylsiä, ja parempi luennoitsija olisi varmasti saanut asiat tuntumaan mielenkiintoisemmilta. Viimeisen luennon alussa kurssista järjestettiin monivalintakysymyksistä koostunut tentti, joka keskittyi kuitenkin markkinoinnin sijaan pääasiassa Euroopan yhdentymistä ja itäisen Keski-Euroopan markkinoita koskeneisiin kysymyksiin. Varsinaisten luentojen jälkeen oli neljä viikkoa aikaa palauttaa ryhmässä tehtävä n. 20 sivun kirjallinen raportti valitussa maassa toteutettavasta markkinointistrategiasta. Kokonaisuudessaan kurssi tarjosi kuitenkin etenkin loppuviikosta paljon hyödyllistä ajattelemisen aihetta ja toi harjoitusta uuden strategian suunnitteluun. Kurssin arvosana muodostui 30 % kirjallisesta raportista, 30 % tentistä, 20 % kirjallisista Casa-vastauksista ja 20 % tuntiaktiivisuudesta + presentaatioista. Principles of Strategic and Financial Controlling (6 ECTS), Dr. Stephanie Messner Tämä oli luokiteltu rahoituksen kurssiksi, mutta opiskeltava aihealue keskittyi kyllä enemmän johtamiseen ja laskentatoimeen. Kurssin alussa käytiin läpi controllerin tehtäviä ja niiden eroja eri yrityksissä, jonka jälkeen Strategic Controlling -osiossa käytiin läpi monista tilanteista tuttuja Porterin viittä voimaa, PEST-analyysiä, SWOT-analyysiä ja Balanced Scorecardia. Kukin ryhmä piti sitten kattavan esitelmän kustakin menetelmästä. Financial Controlling -osion aiheina olivat puolestaan tunnuslukuanalyysi, rahoituslaskelma ja kassabudjetointi. Moni asia oli minulle kertausta Tuloslaskennan ja Colin kursseilta, mutta tunnusluvuista ja US GAAP -standardien mukaisesta tilinpäätöksestä opin myös uutta. Luennoitsija tuli WU:n ulkopuolelta, ja hänen vankka käytännön kokemuksensa liikeelämästä toi mielenkiintoisia esimerkkejä opetukseen. Kaiken kaikkiaan kurssin jälkimmäisellä osuudella käsiteltiin hieman liikaa minulle tuttuja asioita, sillä odotin syvällisempää paneutumista controllerin työtehtäviin ja numeeristen mittareiden selityksiin. Strategic Controlling -osuuteen ja etenkin presentaatioihin olin sen sijaan tyytyväinen. Kurssin arvosanan painoarvot olivat seuraavat: 60 % tentti, 20 % välikoe, 10 % presentaatio ja 10 % tuntiaktiivisuus. 7
Clear Presentation (3 ECTS), Dr. Ulrike Moser Soziale Kompetenz -kurssi, jonka noin 15 opiskelijasta puolet oli vaihtareita ja puolet WU:n tutkinto-opiskelijoita. Kurssiin kuului kolme 4,5 tunnin mittaista kokoontumista, joilla opiskeltiin esimerkkien, videoiden ja workshopien avulla ohjeita onnistuneen esitelmän pitoon. Aiheina olivat esim. tehokas aloitus ja lopetus, jäsentely, kohdeyleisön huomioon ottaminen apuvälineiden käyttö nonverbaalinen viestintä ja tyypillisimmät virheet. Lisäksi jokainen opiskelija piti vapaavalintaisesta aiheesta 8 10 minuuttia pitkän esitelmän, joka videoitiin. Muita tehtäviä kurssilla ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, joten työmäärä kolmen opintopisteen ansaitsemiseksi oli varsin vähäinen. Varsinkin pienen ryhmän keskusteleva ilmapiiri ja esitelmien analysointi videoilta tekivät kurssista mielestäni hyödyllisen. Varsin mielenkiintoista oli myös nähdä, miten erilaisiin esiintymiskäytäntöihin eri puolilta maailmaa tulleet vaihtarit olivat tottuneet. Communication and Conflict Management (3 ECTS), Dr. Amanda Dunkel-Grimus Toisellakin suorittamallani Soziale Kompetenz -kurssilla, työmäärä oli vähäinen mutta opetuksellinen anti kuitenkin hyvä, sillä tällaisiin kursseihin en ole kauppiksessa juurikaan törmännyt. Kurssi koostui kahdesta kuuden ja puolen tunnin kokoontumisesta, joilla käytiin läpi konfliktien teoriaa, erilaisten konfliktien vaiheita ja ohjeita konfliktitilanteissa toimimiseksi sekä niiden ehkäisemiseksi. Tälläkin kurssilla ryhmäkoko oli pieni, ja opettajan luennoinnin lisäksi jokainen pienryhmä perehtyi tiettyyn aihepiiriin ja esitti sen muulle porukalle. Jälkimmäisellä kokoontumiskerralla suurin osa ajasta kului puolestaan "roolipeleihin", jossa jokaiselle osallistujalle annettiin jokin tietty rooli konfliktissa ja kyseiseen rooliin kuuluvat esitiedot. 10 minuutin valmistautumisajan jälkeen kuvitteellinen konflikti käynnistettiin, ja välillä tilanne kehkeytyikin kiivaaksi väittelyksi, jossa käytettiin varsin mielenkiintoisia ja kekseliäitä argumentteja. Roolipelit olivatkin kurssin parasta antia, sillä niissä omia vuorovaikutustaitojaan pääsi kunnolla kokeilemaan. Tuntityöskentelyn lisäksi kolmen opintopisteen ansaitsemiseksi piti kirjoittaa viiden sivun analyysi jostakin tosielämän konfliktista kurssilla opiskeltuja viitekehyksiä käyttäen. 8
International Supply Chain Management II (6 ECTS), Prof. Hans-Joachim Schramm Tämä oli käymistäni kursseista ehkäpä paras, vaikka luentojen interaktiivisuus olikin muihin kursseihin verrattuna melko vähäistä. Kurssilla tutustuttiin erilaisiin kansainvälisessä logistiikassa huomioitaviin asioihin, kuten lainsäädäntöön, sopimusmalleihin, dokumenttivaatimuksiin, vakuutuksiin, kuljetusmuotojen vertailuun, operaattorien valintaan, pakkausohjeisiin, tullaukseen, turvajärjestelyihin sekä riskienhallintaan. Luennoitsija osasi asiansa erinomaisesti ja sai relevanteilla esimerkeillään sisällön tuntumaan entistä mielenkiintoisemmalta, eivätkä pitkät luennot tuntuneet ollenkaan tylsiltä. Työmäärä oli tälläkin kurssilla vähäinen, sillä neljän viiden tunnin mittaisen luennon lisäksi oli vain harjoitustyö ja tentti. Harjoitustyökin oli kiinnostava ja tehtävätyypiltään mukavaa vaihtelua, sillä siinä täytyi valita yksi hyödyke ja tutkia miten sen tuonti Itävaltaan/vienti Itävallasta on vaihdellut 2000-luvulla eri alkuperämaiden/kohdemaiden välillä hyödyntämällä Eurostatia ja muuta internetistä löytyvää virallista tilastotietoa. Tentti muodostui kahdesta lyhyemmästä tehtävästä ja casesta, ja 60 minuutin aikarajan kanssa tuli todella kiire ehtiä vastaamaan kuhunkin kysymykseen. Kurssin arvosana muodostui 70 % tentistä, 20 % hyödykeraportista ja 10 % tuntiaktiivisuudesta. Huomionarvoista on se, että huhtikuussa luennoitava International Supply Chain Management I keskittyy enemmän aihepiirin strategiseen puoleen, kun taas toukokuussa käytävä International Supply Chain Management II keskittyy vastaavasti operatiiviseen puoleen, ja vaihtarit voivat vapaasti valita jommankumman tai molemmat kurssit. Tosin molemmat kurssit käyneiltä kuulemani perusteella tämä jälkimmäinen kurssi oli kiinnostavampi ja opettavaisempi, joten oma kurssivalintani osuikin varsin nappiin. Wirtschaftsdeutsch IVb (6 ECTS), Mag. Kristina Reich Muista kursseista poiketen koko lukukauden kestäville taloussaksan kursseille ei ilmoittauduttu LPIS-järjestelmässä, vaan 4.3. järjestettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin eri ryhmiin. Kuten helmikin intensiivikurssilla, myös tässä oli mahdollista vaihtaa ryhmää, jos sattui päätymään liian helppoon tai vaikeaan ryhmään. Itse päädyin ryhmään Ib, joka oli minulle varsin haastava, mutta siten myös opettavainen, joten voin olla tyytyväinen kurssiin. Moni muu vaihtari harmitteli oman saksankurssinsa ryhmäkokoa liian suureksi, mutta tason IVb ryhmä sattui olemaan mukavan pieni, vajaat 20 henkilöä. 9
Keskustelua oli enemmän kuin mihin olin Suomessa käymilläni saksan kursseilla tottunut, mikä toi mukavaa rutiinia saksaksi kommunikointiin myös muita tilanteita varten. Jokaisen osallistujan oli myös pidettävä viiden minuutin esitelmä, mikä etukäteen hieman mietitytti minua, mutta selviydyin omasta presiksestäni mainiosti selkeällä rallisaksalla. Kurssilla käsiteltiin useita käytännön kannalta hyödyllisiä teemoja, kuten turismia, työhakemuksia ja tilastojen kuvailua, mutta myös kielioppiasioita kerrattiin. Neue Donau Stephansdom 10
3. Vapaa-aika Itse en ollut aiemmin käynyt Wienissä, joten nähtävää riitti jo ennen kuin tein yhtään matkaa muualle. Erittäin monipuolisen kulttuurin ja vilkkaan kaupunkielämän ansiosta Wienissä tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Matkakohteena kaupunki on siinä mielessä käytännöllinen, että kaikki toimii lähes yhtä täsmällisesti kuin Saksassa eikä kulttuuriero Suomeen verrattuna ole kovin suuri. 3.1. Wien kaupunkina Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa, paitsi ravintoloissa syöminen on hieman edullisempaa ja alkoholi suorastaan todella halpaa. Vastaavasti opiskelijaruokailu on kalliimpaa kuin Suomessa, ja WU:lla olevan opiskelijaruokala Mensan yläkerrassa valmiit ruoka-annokset maksavat noin 5 euroa. Mensan alakerrassa puolestaan pystyi kokoamaan itse oman ruoka-annoksensa, mikä tulee usein kalliimmaksi kuin yläkerran ruokaannokset. Vaihtoehtoja opiskelijaruokalalle on puolestaan useita WU:n lähellä: esimerkiksi päärakennusta vastapäätä sijaitseva viihtyisä kahvila The Rosat, jonka tarjontaan kuuluivat päivän keitto ja Baselit. Ravintoloissa ja kahviloissa on tapana antaa juomarahaa pyöristämällä hintaa ylöspäin lähimpään tasasummaan, esimerkiksi noin 10 % verran. Pikaruokakojuja puolestaan on todella tiheästi joka puolella kaupunkia, ja hinnatkin ovat edullisempia ja aukioloajat kattavampia kuin Suomessa. Maailmankuuluja wienerschnitzeleitä on puolestaan mitä erilaisimmissa muodoissa, ja esimerkiksi monelta nakkikioskilta pystyy tilaamaan schnitzelillä täytetyn sämpylän. Wienin kuuluisa kahvilakulttuuri on todellakin kokemisen arvoinen, ja erilaiset kuppilat ovat suosittuja paikkoja viettää aikaa viihtyisässä tunnelmassa kahvia siemaillessa. Kahviloissa on lähes aina pöytiintarjoilu, eikä kiireinen hetki ole välttämättä paras aika kahvilakäyntiin. Erilaisia leivonnaisia on tarjolla pilvin pimein, ja vaikken erityisemmin makeasta pidäkään, alkuperäistä Sacher-leivosta oli pakko maistaa. Keskustan tunnetuimmat kahvilat ovat toki myös melko kalliita, mutta esimerkiksi Café Central pianonsoittajineen tarjosi varsinaisia elämyksiä. Suomen kattaviin aukioloaikoihin tottuneiden kannattaa huomioida, että kaupat ovat yleensä avoinna arkisin klo 19.30 ja lauantaisin klo 18 asti, kun taas sunnuntaisin lähes kaikki liikkeet ovat suljettuna. Joitain poikkeuksiakin on, ja asuntolani lähellä olevalla 11
Pratersternin asemalla oleva Billa oli avoinna joka päivä klo 6 22 tosin sunnuntaisen jonot kyseisessä kaupassa olivat melkoisen pitkät. Eri kauppaketjuista yleisesti Hofer on edullisin, kun taas Merkur tarjoaa kattavimman valikoiman. Itse en kokenut itävaltalaisen pankkitilin avaamista tarpeelliseksi vaan käytin edelleen suomalaista pankkitiliä. Kortilla pystyi maksamaan huomattavasti harvemmassa paikassa kuin Suomessa, joten käteistä oli hyvä pitää mukana riittävästi. Esimerkiksi ravintoloissa tai baareissa maksuvälineenä käy normaalisti vain käteinen, kun taas kaupoissa pystyy maksamaan kortillakin. Tosin joissakin kaupoissa ei kelpaa MasterCard tai Visa vaan ainoastaan itävaltalainen pankkikortti. Lisäksi minun täytyi hankkia erillinen Quick-kortti asuntolani pesutuvan käyttömaksuja varten ja ladata siihen rahaa pankin tiskillä, kun taas itävaltalaisen pankkikortin omistajat voivat käyttää pankkikorttinsa Quickominaisuutta. Julkinen liikenne Wienissä kuuluu maailman parhaimmistoon, ja erityisesti metroverkosto on todella kattava. Itävaltalaiseen tyyliin kaikki kulkee varsin täsmällisesti, ja pienikin myöhästyminen saa paikalliset kummastelemaan. Opasteet jokaisella pysäkillä ja kulkuvälineissä ovat myös todella selkeät, joten niitä tarkasti seuraamalla eksyminen on lähes mahdotonta. Viikonloppuisin metro kulkee vuorokauden ympäri, ja arkisinkin metron liikennöinnin loputtua sitä korvaavat läpi yön kulkevat yöbussit. Arkipäivinä ennen myöhään venyvään illanviettoa hyvä vaihtoehto on selvittää reitti takaisin kotiin etukäteen osoitteesta http://www.wienerlinien.at, josta löytyy mm. paikallinen vastine reittioppaalle. Opiskelijoille tarkoitettu Semesterticket kannattaa hankkia heti kun paikallinen opiskelijakortti on taskussa, sillä se oikeuttaa matkustamaan rajattomasti Wienin alueella helmikuusta kesäkuuhun. Itse jouduin harmillisesti maksamaan ulkopaikkakuntalaisille tarkoitetun hinnan 150, sillä uuden säännön mukaan rekisteröityminen Wienin asukkaaksi olisi pitänyt tehdä helmikuun alkuun mennessä saadakseen Semesterticketin alennetun hinnan. Ostin lukukausilipun WU:n lähistöllä olevalta Spittelaun asemalta, mutta tässä kannattaa olla tarkkana säästääkseen selvää rahaa, sillä joillakin muilla asemilla sääntöä ei tulkittu näin tarkasti, ja myös nettikaupasta pystyi ostamaan Semesterticketin wieniläisille tarkoitettuun hintaan 75. 12
Sää oli varsin vaihtelevaa, mutta Suomeen verrattuna kuitenkin lämpimämpää, joten kaikkein paksuinta talvitakkiani en tarvinnut. Kylmimpinä päivinä lämpötila laski pakkasen puolelle, mutta helmikuussakin saattoi lämmintä olla parhaimmillaan kymmenen astetta, mikä tuntui Suomen talveen tottuneelle melko leudolta. Toki muualla Itävallassa varsinkin Alppien lähettyvillä olikin sitten kylmempää. Paikallisten mukaan helmikuu ja maaliskuu olivat kylmimmät pitkään aikaan, ja lunta satoi epätavallisen monena päivänä. Huhtikuun alussa kevät eteni vihdoin ripeään tahtiin, ja kuun loppupuolella yli 25 asteen helteet olivat tavallisia. Toukokuun lopussa oli myös lyhyt kylmempi jakso, jolloin lämpötila oli vain 10 15 astetta, mutta sen jälkeen Wienissä päästiin jälleen nauttimaan kesäisestä lämmöstä. 3.2. Opiskelijaelämä Erasmus Buddy Network (EBN) järjestää aktiivisesti ohjelmaa vaihtareille, ja joka viikko maanantaisin vuorossa on Erasmus Party Night Ride Clubissa sekä keskiviikkoisin Erasmus Karaoke Night Locossa. Maanantai-ilta Ride Clubissa olikin vaihtareiden keskuudessa hyvin suosittu, kun taas Locon tungoksessa en itse viihtynyt, kuten ei suurin osa kavereistanikaan. EBN järjesti myös useita matkoja, joista varsinkin heti ensimmäisenä viikonloppuna Wieniin saapumiseni jälkeen järjestetty matka yöjunalla Venetsiaan karnevaaleille oli todella huikea. EBN:n tunnetuin matka on laskettelu- ja biletysreissu Zell am Seehen, joka itseltäni jäi harmillisesti väliin useiden päällekkäisten läsnäolopakollisten kurssien vuoksi. Sen sijaan osallistuin useisiin muihin EBN:n järjestämiin tapahtumiin, kuten viininmaistajaisiin, lasertagiin sekä vaellukselle. EBN:ltä sain myös Wieniin saavuttuani helposti puhelimeeni itävaltalaisen SIM-kortin. Lisätietoja EBN:n tapahtumatarjonnasta löytyy osoitteesta http://www.erasmusinvienna.com EBN kuuluu paikalliseen ylioppilaskuntaan ÖH WU:hun, jonka muutkin sektorit järjestävät joitain tapahtumia. Erityismainintana voin muistella kerran vuodessa WU:n aulassa järjestettäviä bileitä Aulafestiä, joka oli mieletön kokemus. Lisäksi toinen varsinainen erikoisuus oli touko kesäkuussa WU:n pääovien edessä jokaisena arkipäivänä klo 16 21 ÖH WU:n ylläpitämä cocktailständi, jossa monet nauttivat drinkin jos toinenkin luentojen jälkeen etenkin aurinkoisina päivinä. 13
3.3. Liikunta Myös WU:n opiskelijat voivat osallistua Wienin yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan kuuluvan Universitätssportsinstitutin järjestämille kursseille, ja monet hyödynsivätkin tätä mahdollisuutta. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana heti ilmoittautumisen avautuessa, sillä moni kurssi kestää koko lukuvuoden ja suosituimmat kurssit täyttyvät nopeasti. Useaa kuntosalia pystyi puolestaan kokeilemaan kerran ilmaiseksi, ja vuosijäsenyyden sai yleisesti hintaan 19,90 /kk. Vaihtareiden keskuudessa suosittu oli McFitkuntosalien jäsenyys, sillä kyseisessä ketjussa vaihtarit saivat kuukausijäsenyyden samaan hintaan myös yhden lukukauden ajaksi. Lisätietoja USI:n kursseista on osoitteessa http://www.univie.ac.at/usi-wien/index2.htm Wienin lukuisat puistot tarjoavat paljon mahdollisuuksia lenkkeilyyn, ja oman asuntolani läheisyydessäni sijaitseva Praterin puisto on mainio paikka ulkoiluun. Myös esimerkiksi Donauinselin viheralueet ovat suositeltavia niin liikuntaan, auringonottoon kuin illanviettoonkiin. Pyöräilymahdollisuudet Wienissä ovat hyvät, sillä pyöräteitä on paljon ja City- Bike-pyöränvuokrauspisteiden verkosto on kattava. Niistä pystyy euron rekisteröitymismaksun jälkeen vuokraamaan pyörän tunnin ajaksi ilmaiseksi ja palauttamaan sen mihin tahansa vuokrauspisteeseen, eivätkä pidemmätkään vuokraukset ole kalliita. Kevään edettyä itsekin hyödynsin CityBiken vuokrauspalveluita todella usein. 3.4. Kulttuuri Wien on todellinen kulttuurikaupunki, ja esimerkiksi kaupunkitapahtumia, konsertteja ja museoita on melkoinen määrä. Etenkin lämpimällä säällä useasta museosta koostuvan MuseumsQuartierin ympäristö on myös suosittu paikka viettää iltaa. Teattereita löytyy useita, ja oopperoitakin sekä Staatsoper että Volksoper. Tapahtumatarjontaa kannattaa seurata, ja esimerkiksi toukokuun lopussa järjestetty maailmankuulujen Wienin filharmonikkojen ilmaiskonsertti Schönbrunnissa olisi varmasti ollut hieno kokemus ilman tämänvuotista rankkasadetta ja talvista säätä. Juhannuksena järjestettiin puolestaan Euroopan suurin ilmainen open air festivaali Donauinselfest, mutta valitettavasti itse olin silloin jo takaisin Suomessa. Wienin yöelämä on vilkasta, ja erilaisia baareja löytyy vaikka millä mitalla. Kesän koittaessa esimerkiksi Donaukanalin ympäristön rantabaarit kannattaa ehdottomasti kokea. 14
Ärsyttävää on kuitenkin se, että lähes jokaisessa baarissa ja monessa ravintolassakin tupakointi on sallittua joka puolella sisätiloja. Jälkikäteen ajatellen harmittaa, että runsaasta tarjonnasta huolimatta moni manio jäi minulta kokematta, sillä vietin iltoja pääasiassa muiden vaihtareiden kanssa, ja usein päädyimme samoihin, tuttuihin paikkoihin. 3.5. Matkailu Wien sijaitsee erinomaisella paikalla Keski-Euroopan ytimessä, joten matkustelu joka suuntaan sujuu näppärästi. Myös pitkä pääsiäisloma ja ajoittain muihinkin pitkiin vapaisiin johtaneet kurssiaikataulut tarjosivat paljon mahdollisuuksia matkusteluun pitkin Eurooppaa. Itse osallistuin EBN:n järjestämille matkoille Venetsian lisäksi Budapestiin ja Krakovaan, ja lisäksi matkustin yksin tai kavereiden kanssa moneen muuhun maahan, joten Itävallan kaikki kahdeksan naapurimaata tuli koettua. Itävallan sisälläkin reissasin useasti, ja vierailin maan jokaisessa yhdeksässä osavaltiossa. Vaikken talvesta ja kylmyydestä pidäkään, esimerkiksi Alpeilta löytyi hienoja vierailukohteita lämpimämpäänkin aikaan. Myös UNESCOn maailmanperintökohteita on useita pitkin Itävaltaa, kuten Wachaun laakso, Neusiedlerjärvi ja Salzkammergutin matkailualue, joista viimeksi mainitussa en itse kuitenkaan ehtinyt vierailla. Muista kaupungeista puolestaan orientaatioohjelmassa tutuksi tulleiden Grazin ja Linzin lisäksi etenkin Salzburg ja Innsbruck ovat vierailun arvoisia kohteita. Jos Itävallassa aikoo matkustaa junalla, kannattaa ehdottomasti hankkia ÖBB:n Vorteilscard, jolla saa Itävallan sisäiset junamatkat puoleen hintaan, ja ulkomaillekin suuntautuvat matkat vähintään 25 % alennuksella. Vorteilscard maksaa alle 26-vuotiailta 19,90 euroa, joten jo yksi vähänkin pidempi matka tuo säästöä kevyesti kortin hinnan verran. Jos riittävän ajoissa tietää matkustavansa tietyllä junalla, kannattaa myös tarkistaa, löytyykö ÖBB:n sivuilta SparSchiene-tarjouksia, sillä tällöin junalipun voi saada todella edullisesti. Etenkin ulkomailla matkustettaessa kannattaa ottaa selvää myös bussiyhteyksistä, sillä bussilla pääsee usein edullisemmin ja joissain tapauksissa jopa nopeammin kuin junalla. Lisäksi Ryanair lentää naapurikaupunki Bratislavan lentokentältä edullisesti useisiin kohteisiin eri puolille Eurooppaa. 15
4. Loppukommentit Opiskelijavaihto oli minulle erittäin opettavainen kokemus: vaikka pääasiassa kaikki toimikin itävaltalaisen tyyliin täsmällisesti, minulle kertyi runsaasti kokemusta yllättävistä tilanteista ja pienistä vastoinkäymisistä selviämisestä, ja itseluottamukseni kasvoi ulkomailla vietetyn lukukauden myötä. Parasta oli tutustuminen eri puolelta maailmaa kotoisin oleviin ihmisiin, ja kulttuurierojen kanssa toimiminen oli varsin opettavainen kokemus. Myös mielenkiintoiset kurssit ja vaihtelevat opetusmetodit toivat mukavaa vaihtelua Suomessa suorittamiini opintoihin. Vaikka vaihtareiden kanssa kommunikointi sujuikin pääasiassa englanniksi, monessa muussa tilanteessa yritin puhua saksaa. Etenkin suullinen saksan kielen taitoni ja puhevarmuuteni kehittyivätkin huomattavasti. Opin myös arvostamaan tiettyjä käytännön asioita, jotka ovat kuitenkin kotona paremmin, kuten esimerkiksi käteismaksujen pyöristys lähimpään viiteen senttiin sekä television ja elokuvien alkuperäinen ääni tekstityksellä dubbauksen sijaan. Voin lämpimästi suositella Wieniä vaihtokohteena kaikille, jotka haluavat viettää aikaa tapahtumarikkaassa kaupungissa, matkailla pitkin Eurooppaa, opiskella suuressa kauppakorkeakoulussa useamman sadan muun vaihtarin kanssa, nauttia runsaan kurssitarjonnan suomasta valinnanvapaudesta ja/tai harjoitella saksan kieltä. Itse olisin jälkeenpäin ajateltuna ehdottomasti katunut, mikäli en olisi lähtenyt vaihtoon. Jos ilmenee kysyttävää vaihtokokemuksistani, vastaan niihin mielelläni esimerkiksi sähköpostitse osoitteessa ville.j.virkkala@aalto.fi 16