Rukous liikuttaa taivaita

1 Esko Valtanen 29.5.2011 Rukous liikuttaa taivaita Kuka minuun koski? Raamatussahan kaikki asiat, kaikki mitä siellä on sanottu, niin nehän ovat merkityksellisiä ja siinä mielessä tämä on aivan ihmeellinen tämä Jumalan Sana. Sieltä nousee yksi sellainen lause, joka minulla on tässä ikään kuin sellaisena lähtökohtana, jonka ehkä saatatte muistaakin. Se on tuo sana, kuka minuun koski? Kuka minuun koski? Se nousee kaiken sen tapahtumaketjun yläpuolelle siellä ja se on valtavan suuri asia. Kolme sanaa vaan, kuka minuun koski, ja mitä sen ympärille liittyykään, niin se on suorastaan Jumalallista. Siinä mielessä tämä sana on aivan mahtava. Tämä liittyy Markuksen evankeliumin 5. luvun jakeeseen 22 ja siitä eteenpäin. Siellä Jeesus oli, luultavasti Kapernaumin lähellä, jossakin siellä kaupungissa ja tässä sanotaan näin: Mar. 5:22-24 Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi Hänet nähdessään Hänen jalkojensa juureen, pyysi Häntä hartaasti ja sanoi: Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon. Niin Hän lähti hänen kanssansa. Ja Häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tungeksivat Hänen ympärilleen. Tällainen oli tilanne missä alkaa tapahtua erilaisia asioita. Ja tuossa tuo ensimmäinen, mikä siinä tapahtui oli se, että Jeesuksen kulkiessa siellä, Häntä lähestyy takaapäin nainen, joka tulee ja koskettaa Hänen viittansa tupsua, ja mitä tuo nainen sanoi, sekin on valtavan tärkeää. Ei näistä sanota yleensäkään pitkiä tekstejä näiden ihmisten puheista, mutta tämäkin mitä sanottiin, se on valtavan tärkeä asia mitä sitten tapahtui. Sanotaan näin: Mar. 5:28... sillä hän sanoi: Kunhan vain saan koskettaa edes Hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi. Ja kun hän tällä tavalla teki, hän julisti profetaalisesti näitä asioita. Ja kun hän sitten kosketti noihin Jeesuksen vaattaisiin niin hän tuli terveeksi, hän koki että hän oli terve siitä vaivastaan. Ja kun sitten samaan aikaan Jeesus siinä kansan keskellä oli, niin Hän tunsi että voimaa lähti Hänestä, joku imaisi Hänestä voimaa. Vaikka kansaa oli siinä kovin ympärillä, niin yhden ainoan naisen kosketus imaisi Hänestä voimaa. Ja siinä täytyi silloin olla, siinä naisen asenteessa jotakin sellaista, mikä sai Jumalan voiman liikkeelle Jeesuksessa ja Jeesus tunsi sen. Ja siinä sanotaan sitten: Mar. 22:30 Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli Hänestä lähtenyt, kääntyi Hän väkijoukossa ja sanoi: Kuka koski minun vaatteisiini? Ja sitten tapahtuu opetuslasten keskuudessa, se vei heidät hämminkiin, että mistä tässä on oikein kysymys, kun Jeesus tuollaisen lauseen sanoi, ja kaikki tungeksivat siinä ympärillä, niin joku sanoi tällä tavalla:

2 Jae 31 Niin Hänen opetuslapsensa sanoivat Hänelle: Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: Kuka minuun koski? Vaikka siinä oli paljon ihmisiä, niin opetuslasten asenne oli se, että no, mitä Sinä näin yksinkertaista asiaa kysyt, kuka minuun koski? Etkö Sinä näe, että tässä on ympärillä paljon kansaa. Ihmiset tulivat ja koskivat siinä ja Jeesus oli kansamassan puristuksessa, niin tuohan on oikeastaan aika mieletön kysymys noin inhimillisesti ajatellen, näin opetuslapset ajattelivat ja sanoivat Jeesukselle vähän niin kuin moittien siitä: Etkö Sinä nyt näe, että kaikki ympärillä pyörii ja sitten Sinä sanot, kuka minuun koski? Uskon asenne Mutta se oli valtavan tärkeä asia mitä siinä tapahtui ja miksi siinä tapahtui näin. Mutta opetuslapset eivät sitä nähneet eivätkä ymmärtäneet sitä, että jotakin Jumalallista tapahtui tuossa hetkessä. Ja Jeesus katseli ympärilleen, ja sitten kun tuo nainen tuli ja kertoi mitä oli tapahtunut, hän pelkäsi siinä. Hän pelkäsi reaktioita mitä ihmiset sanovat hänelle, niin siinä Jeesus sanoi naiselle: Mar. 22:34 Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi. Kun Jeesus sanoi nämä sanat, niin kuin sanotaan tässä: Jae 35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa, joku palvelija, sanomaan: Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat? Taas uudenlainen tilanne. Sieltä tultiin sanomaan: Hei, turha enää tulla laittamaan kättä sen tytön päälle, hän kuoli jo! Mutta Jeesus sanoi tällä tavalla hänelle, jae 36: Älä pelkää, usko ainoastaan. Ja synagoogan esimies uskoi. Ajatelkaa, että tällaisessa tilanteessa siinä oli monenlaista ihmistä ympärillä, ja tämä on oikeastaan sellainen luonnollinen kirjo mitä me näemme luonnollisessakin elämässä, on monenlaista uskon asennetta. Naisen usko oli tässä ehkä se kaikkein voimakkain, joka sai siinä liikkeelle taivaan voimat. Se ei vaatinut muuta kuin sen, että nainen tuli ja toteutti sen profetaalisen sanan. Hän oli puhunut siitä asiasta jo etukäteen, ja se laittoi Jumalan voiman liikkeelle. Mutta ei kuitenkaan Jairuksen kohdalla, kun hän tuli siihen Jeesuksen luokse ja kumartui Hänen eteensä, rukoili ja sanoi: Tule laittamaan kätesi minun tyttäreni päälle, niin hän paranee. Siinä ei tapahtunut ihan samalla tavalla, mutta usko hänellä kuitenkin oli, mutta se olisi saattanut horjua siinä, kun sieltä palvelija tuli sanomaan: Hei kuule, älä enää vaivaa Opettajaa, tyttäresi kuoli jo. Mutta Jeesus tiesi mitä Hän tekee ja Hän vahvisti sen synagoogan esimiehen uskoa ja meni sinne. Tämä nuori henkilö, 12-vuotias tyttö, hän sitten nousi kuolleista. Ympäristön vaikutus Kuinka valtavan tärkeä asia on ympäristö. Se vaikuttaa meihin ihan mahdottomasti kaikissa elämän tilanteissa. Me olemme riippuvaisia, tai emme välttämättä ole riippuvaisia, mutta me joudumme sen kohteeksi mitä meistä ajatellaan ja mitä tilanteesta ajatellaan. Niin kuin tässä nähtiin, monenlaista ajatusta oli siellä, opetuslapsilla, palvelijalla, synagoogan esimiehellä ja sillä naisella. Siinä on oikeastaan koko kirjo nähtävissä minkälaisessa ympäristössä Jeesus toimi. Ei se kaikki ollut

3 sellaista uskon ilmapiiriä, että kaikki vaan uskoo ja kaikki meni näin, vaan siinä mentiin laidasta laitaan. Ympäristö vaikuttaa tosi paljon meidän elämään, kaikkeen hengelliseen elämään ja myös rukouselämään ja kaikkeen. Paavali sanoo: Tim. 2:22... harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herran nimeä puhtaasta sydämestä. Tämäkin on aika erikoinen sana. Eikö meidän pitäisi hyväksyä kaikki uskovat ja kaikkien kanssa rukoilla? Mutta kyllä tosiasia on se, että kun me käymme rukoilemaan oikein todella joitakin asioita, me haluamme saada läpimurron, kyllä se rukous on aika vaikea, jos me kaikki ajattelemme eri tavalla siitä asiasta mitä me rukoilemme. Jos siihen ei tule yhdentyvää henkeä eikä me yhdennytä siihen samaan asiaan, niin vaikea siinä on rukoilla ja taistella sen asian puolesta. Siksi Paavali sanoi Timoteukselle: Kun sinä rukoilet, niin etsi sellaisia ystäviä joiden kanssa sinä voit rukoilla sen asian läpi, jotka ovat samaa mieltä ja jotka tulevat samaan henkeen, ja se alkaa mennä läpi. Koska rukouksella on valtavan suuri merkitys meidän uskovien elämässä, itse asiassa kaikki pyörii rukouksen ympärillä. Jumala on säätänyt tällä tavalla, että meidän tulee rukoilla asioiden puolesta ja mitä enemmän on rukousta sen voimakkaammin Jumala voi puuttua asioihin. Yhden rukous voi paljon kun se on harras ja totinen, niin kuin Raamattu sanoo. Mutta sitten kun siihen yhdentyy monien rukoukset, niin silloin se moninkertaistuu ja Jumala voi tehdä suurempia asioita. Rukoukset aktivoivat lupauksen Esimerkki on Israelin kansan tilanne, kun he olivat Egyptissä orjuudessa yli 400 vuotta. Olivat siellä, tekivät töitä ja raatoivat egyptiläisten alaisuudessa ja kasvoivat yhtä suureksi kuin egyptiläisten joukko, juutalaisia oli siellä monta miljoonaa, ehkä 3-4 milj. Mutta he olivat ilmaista orjatyövoimaa, egyptiläisten ei tarvinnut tehdä mitään, juutalaiset tekivät kaiken siellä ja tuossa tilanteessa he todella väsyivät ja kansa alkoi huutaa, kun he tajusivat miten pahassa tilanteessa he ovat, he alkoivat huutaa Jumalan puoleen. Usein tällainen hätätilanne ja vaikea tilanne laittaa ihmisen huutamaan, ja tässä tapauksessa koko kansa alkoi huutaa. 2. Ms 2:23-25 Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta. He alkoivat huutaa Jumalan puoleen. Vaikka heillä oli profetaalinen sana, se oli kulkenut suusta suuhun 400 vuotta. Siellähän oli Jumala sanonut Aabrahamille, että 400 vuoden kuluttua se kansa, mikä siellä Egyptissä tulee olemaan, he tulevat pääsemään sieltä vapaaksi. He tiesivät sen, että nyt alkaa olla se aika, mutta jos he eivät olisi rukoilleet he eivät olisi sieltä vapautuneet. Mutta se huuto ja rukous, mikä siellä oli, se vapautti Jumalan toimimaan ja siinä tapahtui sitten tosi isoja asioita tuossa tilanteessa. Mitä suurempi asia, joka koski montaa miljoonaa ihmistä, sen enempi täytyi olla rukousta. Siinä ei ihan yhden ihmisen rukous auttanut, koska oli isoista asioista kysymys. Jos ajatellaan Danielia vastaavassa tilanteessa. Danielin kirjassa kerrotaan tällä tavalla. Siellä oli eräs kuningas, joka oli tullut valtaan Baabelissa ja siitä sanotaan:

4 Dan. 9:2-3... minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, joista Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Tämä oli Danielin vastaus siihen profetaaliseen sanaan minkä hän luki sieltä. Hän oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen ja oli ollut siellä vuosikymmeniä, nuoruudessaan joutunut sinne, ehkä 18- vuotinaana, ja hän oli kymmeniä vuosia siellä ollut, yli 60 vuotta ollut vankeudessa. Daniel oli nyt 83-vuotias, kun hänelle tuli tämä ymmärrys Jeremian kirjan kohdasta, Jumala johdatti hänet lukemaan sen. Oli neljä vuotta vielä aikaa siihen että hän kuolisi, ja tuossa vaiheessa Jumala johdatti hänet rukoilemaan. Vaikka siellä Jeremian kirjassa oli sanottu tämä asia, että näin tulee tapahtumaan, Jumala vaati rukousta. Ei se mennyt tuosta vaan noin, että se menee niin kuin automaattisesti. Uskonnollinen maailma ajattelee näin, että no, kun on profetoitu, niin kyllä se sitten tapahtuu, mutta ei se näin ole. Vaikka on sanottu asioita, niin ne kuitenkin täytyy rukouksin ikään kuin avata. Ja Danielin kohdalla siellä tapahtui niin, että hän, vaikka oli tuon ikäinen ihminen, niin hän paastosi, rukoili ja hän etsi Jumalaa. Se oli totinen rukous mitä Daniel siellä rukoili ja Jumala kuuli sen rukouksen. Danielin kirjan samassa 9. luvussa enkeli sanoo näin: Dan. 9:23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Tällainen sana tuli Herralta Danielille ja minusta tämä oli todella aivan mahtavan rohkaisevaa. Jumala on laittanut Sanaansa tällaisia muutamia erimerkkejä siitä, että mikä on se, joka avaa taivaat. Ei mikään sellainen seurakunnan ohjelma, ei mikään sellainen systeemi minkä me voimme kehitellä, ei mikään sellainen avaa seurakunnassa Jumalan läpimurtoa, Jumalan voimia liikkeelle, vaan siinä täytyy olla yhdistettynä voimakas rukous. Ei mikä hyvänsä rukous, vaan sellainen rukous joka saa liikkeelle taivaan. Elämäntapana rukous? Aivan kuin siinä naisen kohdalla kuulimme Jeesuksen sanovan: Kuka minuun koski? Joku koskettaa taivasta, niin silloin alkaa tapahtua asioita ja sen rukouksen täytyy olla niin, että se menee Jumalan tahdon mukaisena rukouksena taivaisiin, ja me hyvin helposti tiedämme mikä on Jumalan mielen mukainen rukous. Jos ajattelemme tänä päivänä meidän hengellistä kenttäämme, kun ajatellaan esimerkiksi, haastatellaan joitakin hengellisiä johtajia tai uskovaisia ylipäätänsä. On joku vuosipäivä, syntymäpäivä, ja sitten heitä haastatellaan ja kysytään esimerkiksi, että mitä sinä vapaa-aikana teet? Niin siellä kuulee tällaisia mainintoja, että mitä minä harrastan. Minä harrastan liikuntaa, urheilen ja kalastelen ja nikkaroin ja minä olen mökillä, vähän kuopsutan maata ja teen kaikkea tällaista. Se on minun harrastukseni. Minä en ole koskaan lukenut, että kukaan olisi sanonut tällaisessa haastattelussa, että minä harrastan vapaa-aikana Raamatun lukua ja rukousta. Ja nämä saattavat olla hyvin vaikuttavia henkilöitä hengellisessä elämässä, mutta ei kukaan vahingossakaan sano, että tämä on minun vapaa-ajan harrastus, minä nautin olla Jumalan edessä. Minä nautin lukea Raamattua ja tällä tavalla viettää aikaani.

5 Ei se tarkoita sitä että emmekö voisi pitää kunnostamme huolta, se on ihan ok, ei siinä ole mitään pahaa, mutta se, että meillä on tullut tänä aikana sellainen toiminnallinen kristillisyys, jossa me pyrimme vain toimimaan ja tekemään kaiken näköistä. Monta kertaa me kysymme, että mitä sinä oikein teet seurakunnassa? No, ihmiset kertovat sitten mitä he tekevät, he ovat mukana siinä ja siinä työmuodossa ja se on ihan hyvä. Tuntuu että he ovat hyvin aktiivisia ja koko seurakunta on mahdottoman aktiivinen ja tuntuu että siellä on kaikki kunnossa. Mutta kuitenkin ihmiset ovat jollakin tavalla tyytymättömiä, he kokevat että tämä ei ole kuitenkaan sitä mitä Jumala tahtoo meidän seurakunnan olevan. Jos ajatellaan esimerkiksi Paavalia, jos häneltä oltais tultu kysymään, että kuule Paavali, mitä sinä nyt oikein, kun olet jo yli kuuskymppinen ja sinulla on jo pitkä ura takana, niin mitä sinä teet vapaaaikana? Jos Paavali olisi sanonut: No, minä harrastelen kaiken näköistä, katselen tätä Kreikan kulttuuria, vähän kerään muistoja tässä ja kaikkea muuta jälkipolvelle ja kaikkea tällä tavalla, niin se tuntuisi meistä aika oudolta, että hän olisi tällä näin ajatellut. Ja kuitenkin monet meistä tällä tavalla ajattelee. Nyt tietysti joku sanoo, että en minä ole kuin Paavali. No, ei tarvitsekaan olla kuin Paavali, mutta sinä voit kuitenkin tehdä samoja asioita mitä hän teki omalla tavallasi. Kysymys on enempi tällaisesta asenteesta mikä meillä tulee hengellisessä elämässä. On valtavan tärkeä asia se, että me löydämme sellaisen päälinjan omaan hengelliseen elämäämme. Ja myös, että seurakunta löytää sen oman päälinjansa mihin sen tulee mennä, että sillä seurakunnalla on joku näky ettei se ole pelkästään vaan olemassa olemisen vuoksi, vaan että sillä on selkeä suunta mihin se on menossa ja mitä se odottaa tulevaisuudelta. Se tuo sellaisen jännittävän kutinan ihmisten mieleen, että vau, että me ollaan menossa johonkin päämäärään ja me odotetaan sitä! Ja kun sinulla on päämäärä, ei pelkästään vaan taivas, vaan jo täällä ajassa päämäärä, niin silloin me pystymme todella motivoidusti rukoilemaan. Taivaita liikutetaan rukouksella Mutta joka tapauksessa, jos me haluamme liikuttaa taivasta jollakin tavalla, niin silloin täytyy olla samanlainen sellainen henki, mikä oli siinä naisessa, joka tuli ja lähestyi Jeesusta takaapäin, että jos minä vain saan koskettaa Hänen vaippansa tupsua, niin minä tulen terveeksi. Hänellä oli sellainen mieli joka sai taivaan avautumaan, ja tavalla tai toisella meidän tulisi saada tämä sama mieli: Jumala, anna meille ymmärrys siitä millä tavalla meidän tulee rukoilla. Ja taivas avaa meille sen, missä on nyt se kaikkein suurin lukko hengellisessä ilmapiirissä oman paikkakunnan, oman seurakunnan kohdalla. Mutta tämä edellyttää sitä, että siinä on rukoilijoita, siinä on enempi rukoilijoita kuin yksi, että siinä on useita rukoilijoita. Ja jos on isommasta asiasta kysymys, läpimurrosta koko seurakunnan kohdalla ja kaupungin kohdalla, niin siinä täytyy olla useita rukoilijoita, jotka rukoilevat sitä asiaa. Ja tuo rukous ei vaan mene pelkästään niin, että siellä on seurakuntalaisia, muutamat rukoilevat ja kokoontuvat rukoilemaan asian puolesta, vaan se edellyttää sitä, että siellä on myöskin seurakunnan johto. Ne jotka vastaavat seurakunnasta, sen hengellisestä eteenpäin menosta ja kaikesta, kyllä heidän täytyy olla siinä mukana. Se on Jumalallinen säätämys, että jos he eivät lähde mukaan rukoukseen eikä tällaiseen Jumalan etsimiseen, niin kuinka he voivat johdattaa seurakuntalaisia samaan.

6 Tällainen tilanne saattaa lukkiuttaa tosi pahasti seurakunnan elämän, nimenomaan tämän hengellisen yhteyden taivaaseen, että siinä ei saada niin kuin kosketusta siihen Jumalan maailmaan, vaan se on tällaista toiminnallista yhteyttä mikä on, ja siitä puuttuu se sellainen Jumalan Hengen läsnäolo. Ja tämä on se mitä tänä päivänä Suomen seurakunnat tarvitsevat. Me tarvitsemme todella Jumalan väkevää ilmestymistä. Me tarvitsemme sitä, että seurakunta saa kokea Jumalan läsnäolon ja siinä läsnäolossa tapahtuu sitten paljon asioita. Paljon enemmän kuin pelkästään se, että me rukoilemme vaan yleisiä asioita, vaan siinä läsnäolossa alkaa ihmiset parantua, sieluja tulla uskoon ja kaikella tavalla siinä ilmapiirissä jokainen kokee, että vau, täällä on tosi mahtava olla! Ja tämä on se mitä meidän seurakunta tarvitsee ja Suomen seurakunnat tarvitsevat, ja koko hengellinen ilmapiiri tulee muuttumaan tällaisen rukouksen kautta. Mutta se vaatii sitä, että seurakunta yhdestä sydämestään rukoilee ja etsii Jumalaa.