1 (8) 2013/438/31 Oikeusministeriö 7.2.2014 Lausuntopyyntönne 20.12.2013 N LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUK- SEN ESITYKSEKSI ERÄIDEN HALLINTOASIOIDEN MUUTOKSENHAKUSÄÄNNÖSTEN TARKISTAMISEKSI Oikeusministeriö on 20.12.2013 pyytänyt valtiontalouden tarkastusvirastolta (jäljempänä tarkastusvirasto) lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamiseksi. Luonnoksen pääasiallinen tarkoitus on lisätä hallintolain oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöä muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena sekä laajentaa valituslupamenettelyä uusiin asiaryhmiin. Tarkoituksena on myös ohjata korkeimman hallinto-oikeuden nykyisin ensi asteena ratkaisemia asioita hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi, pyrkiä hajauttamaan tiettyyn hallinto-oikeuteen keskitettyjä asioita kaikkiin hallinto-oikeuksiin sekä yhdenmukaistaa muutoksenhakusäännösten kirjoitusasua. Luonnos sisältää ehdotukset siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Tarkastusvirasto toteaa lausuntonaan seuraavaa: Asian valmistelu, tarkastusviraston aiemmat lausunnot ja lakiuudistuksen keskeiset tavoitteet Edellä mainittua hallituksen esitystä koskevassa luonnoksessa (s. 37) viitataan asian valmistelun osalta hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintöön Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 78/2010), jossa on muun ohella esitetty, että oikaisuvaatimuksen käyttöalaa tulisi laajentaa ja että valituslupajärjestelmää tulisi kehittää nykyistä yhtenäisemmäksi ja johdonmukaisemmaksi. Tarkastusvirasto on aiemmin hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintöön 7.2.2011 antamassaan lausunnossa (16/31/2010) puoltanut oikaisuvaatimuksen käyttöalan laajentamista sekä korostanut, että käyttöalan laajentaminen mahdollistaa oikean aineellisen lopputuloksen saavuttamisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja samalla se mahdollistaa hallinnon oikeussuojan tehokkaan toteuttamisen. Lausunnossa on korostettu, että taloudelliset tehokkuusvaatimukset edellyttävät huomion kiinnittämistä tuomioistuinmenettelyä edeltävän oikaisuvaatimusmenettelyn sujuvuuteen ja tehokkuuteen. Tältä osin huomiota tulisi kiinnittää sähköisen tietojenkäsittelyn ja tietojärjestelmien kehittämis- ja tehokkuuspotentiaaliin.
2 (8) Tarkastusvirasto on lisäksi lausunnossaan korostanut, että oikaisuvaatimuksen käyttöalan laajentaminen lisää entisestään hallintovirkamiesten asiantuntemukseen ja ammattitaitoon kohdistuvia vaatimuksia ja että oikaisuvaatimusjärjestelmää kehitettäessä tulisi samalla huolehtia kyseisten seikkojen kehittämisestä. Lausunnossaan tarkastusvirasto on pitänyt tavoitetta, jonka mukaan asiat tulisi hajauttaa mahdollisimman tasaisesti kaikkiin hallinto-oikeuksiin, oikeana. Tältä osin tarkastusvirasto on korostanut, että asioiden keskittäminen tiettyyn hallinto-oikeuteen altistaa käsittelyn ruuhkautumiselle vireille tulevien asioiden määrän kasvaessa. Tarkastusvirasto on korostanut, että hajauttamisen edellyttämän erityisasiantuntemuksen turvaamiseksi tulee hajauttamisen yhteydessä turvata riittävät resurssit. Hallintooikeuksilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet hoitaa tehtäviään. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää eri hallinto-oikeuksien menettelyjen riittävään yhdenmukaisuuteen, jolla on suuri merkitys myös oikeussuojan näkökulmasta. Kyseisten seikkojen merkitystä korostaa myös ehdotettu valituslupajärjestelmän laajentuminen. Edelleen tarkastusvirasto on lausunnossaan puoltanut korkeimman hallinto-oikeuden toiminnan kehittämistä lähemmäs prejudikaattituomioistuinta ja todennut, että korkeimmalla hallinto-oikeudella tulee olla mahdollisuus keskittyä niihin kysymyksiin, joita oikeusturvavaatimus ylimmältä hallintotuomioistuimelta edellyttää. Näitä seikkoja ovat muun muassa oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaaminen ja asioiden viivytyksettömästä käsittelystä huolehtiminen. Mainittuja tehtäviä varten korkeimmalla hallinto-oikeudella tulee olla riittävät resurssit. Lisäksi tarkastusvirasto on lausunnossaan esittänyt, että valitusluvan myöntämisen perusteena tulisi olla valituksenalaisessa päätöksessä oleva ilmeinen virhe tai muu painava peruste. Korkeimman hallinto-oikeuden olisi siten myönnettävä valituslupa, jos jokin laissa säädetyistä valitusperusteista on olemassa. Tarkastusvirasto korostaa, että lainsäädännön ja sen edellyttämän hallinnollisen uudistamisen yhteydessä tulisi huomioida tarkastusviraston aiemmin tasotyöryhmän mietintöön antamassa lausunnossa mainitut seikat. Lisäksi tarkastusvirasto on antanut lausunnon (3/31/2013) valtiovarainministeriön lausuntopyyntöön, joka on koskenut oikaisuvaatimus- ja valituslupajärjestelmän laajentamista sekä asioiden hajauttamista yhtä useampaan hallinto-oikeuteen (lausuntopyyntö 3.1.2013/VM/689/00.00.05/2012). Tässä lausunnossa tarkastusvirasto on edellä mainituin osin viitannut aiempaan tasotyöryhmän mietintöön antamaansa lausuntoon. Oikaisuvaatimus- ja valituslupajärjestelmien kehittämiseen liittyy keskeisesti kuten hallituksen esitystä koskevasta luonnoksestakin ilmenee näitä seikkoja koskevan sääntelytekniikan kehittäminen. Hallituksenesitysluonnoksessa ehdotetaan oikaisuvaatimusta ja valituslupaa koskevien säännösten lisäämistä asiaryhmäkohtaisesti eri hallinnonalojen lainsäädäntöön (s. 29). Luonnoksen mukaan tämä mahdollistaa yleistä oikaisuvaatimus- ja valituslupajärjestelmää paremmin eri asioiden erityispiirteiden huomioon ottamisen niin, ettei oikaisuvaatimuksen ja valitusluvan käyttöä uloteta asioihin, joihin ne eivät sovellu. Edellä mainittuja näkökohtia voidaan tarkastusviraston näkemyksen mukaan sinänsä pitää perusteltuina. Tällainen sääntelyn hajaantuminen eri normistoihin ei kuitenkaan toisaalta välttämättä ole omiaan parantamaan sääntelyn
3 (8) ymmärrettävyyttä. Tarkastusvirasto on aiemmin komission järkevää sääntelyä koskevan kuulemisen (komission asiakirja 27.6.2012: Järkevää sääntelyä koskeva sidosryhmien kuuleminen Euroopan Unionissa) yhteydessä kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että eräs sääntelytekniikan kehittämisen tapa saattaisi olla samaa ilmiötä koskevien erilaisten säännösten yhdistäminen samaan normistoon (tarkastusviraston lausunto 17.9.2012 253/31/2012). On kuitenkin toisaalta myös huomattava kuten hallituksen esitystä koskevassa luonnoksessakin todetaan (s. 28) että hallintolain ja hallintolainkäyttölain yleissäännösten muuttaminen niin, että oikaisuvaatimus- ja valituslupasääntely olisivat käytössä, jollei erikseen toisin säädetä, edellyttäisi riittävän kattavaa sääntelyä poikkeuksista näihin yleissäännöksiin. Myöskään yleissääntelyvaihtoehto, johon liittyisi huomattava määrä poikkeuksia, ei siten välttämättä olisi sääntelyn ymmärrettävyyden kehittämisen näkökulmasta ongelmaton. Esimerkiksi oikaisuvaatimusta koskevien hallintolain yleisäännösten valmistelussa (HE 226/2009 vp) ei yleistä oikaisuvaatimusjärjestelmää ole pidetty kuten nyt kysymyksessä olevassa hallituksenesitysluonnoksessakin todetaan (s. 28) perusteltuna eikä lainsäädännössä kohtuullisesti toteutettavana vaihtoehtona. Oikaisuvaatimusjärjestelmän kehittämisen yleiseksi muutoksenhaun ensi vaiheeksi on kuitenkin katsottu voivan olla perusteltua pitkällä aikavälillä. Voitaisiinkin kysyä edellä sanottuun liittyen olisiko yleisen sääntelyvaihtoehdon kehittäminen pidemmällä aikavälillä mahdollista ja voitaisiinko tämä sääntelyvaihtoehto oikaisuvaatimusta koskevan sääntelyn ohella ulottaa myös valituslupasääntelyyn. On edelleenkin syytä korostaa kysymyksessä olevien seikkojen sääntelykehikon ollessa huomattavan moninaisiin normistoihin fragmentoitunut että sääntelyn ymmärrettävyyteen ja sen kehittämiseen tulisi sääntelyvaihtoehdon valinnasta riippumatta kiinnittää huomiota sekä nyt kysymyksessä olevaa lakiuudistusta valmisteltaessa samoin kuin asiaa koskevaa sääntelyä tulevaisuudessa kehitettäessä. Nyt esitetty sääntely, joka on hajaantunut lukuisiin eri lakeihin, johtaa helposti sirpalemaiseen tarkasteluun, mitä voidaan pitää sääntelyn systematiikan kannalta ongelmana. Olisikin mahdollista kysyä, tulisiko sääntelyn yleiset periaatteet selkeästi koota yhteen tiettyyn (tai tiettyihin) normistoihin. Tarkastusvirasto kiinnittää huomiota myös siihen, että lainsäädännön ehdotettujen muutosten ja valituslupasääntelyn toteuttamiseksi tulisi olla olemassa selkeä aikataulu. Muutoksenhakusääntelyuudistuksen yhteydessä hallintolainkäyttölain 7 :ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ministeriön hallintopäätöksestä valitettaisiin hallintooikeuteen. Suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitettaisiin vain valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä. Oikeusvaltion yleisten periaatteiden valossa valtioneuvoston yleisistunnon päätösten asettaminen valitusoikeuden osalta muihin hallintolainkäyttölain 7 :ssä tarkoitettuihin päätöksiin nähden erityisasemaan ei tarkastusviraston näkemyksen mukaan ole perusteltua. Myös valtioneuvoston yleisistunnon hallinto- ja virkamiesoikeudellisten päätösten osalta hallinto-oikeuden asettamista ensimmäiseksi muutoksenhakuasteeksi (oikaisuvaatimusmenettelyn jälkeen) tulisi siten harkita. Tarkastusvirasto kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että muutoksenhakusääntelyuudistuksen yhteydessä eduskunnan virastoista on ilmeisesti kuultu ainoastaan tarkastusvirastoa. Kuitenkin myös eduskunnan kanslia soveltaa tehtäviään hoitaessaan esimer-
4 (8) kiksi hallintolakia. Voidaankin kysyä, olisiko kysymyksessä olevan lakiuudistuksen yhteydessä ollut tarkoituksenmukaista kuulla myös eduskunnan kansliaa. Tarkastusviraston toimintaa koskevien säännösten muutosehdotukset Perustuslain (731/1999) 90 :n 2 momentin mukaan valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastusviraston asemasta ja tehtävistä säädetään tarkemmin lailla. Tarkastusvirasto on eduskunnan yhteydessä toimiva ylin ulkoinen tarkastaja, joka tarkastaa valtion taloudenhoitoa sekä valvoo finanssipolitiikkaa ja puolue- ja vaalirahoitusta. Tarkastusvirasto toimii yhtenä eduskunnan virastona ja sen toiminta liittyy kiinteästi eduskunnan valtiopäivätoimintaan sekä viime kädessä perustuslaissa säädettyihin valtiojärjestyksen perusteisiin ja eduskunnan asemaan valtioelimenä. Lähtökohtaisesti valtiontalouden tarkastusvirastoa koskevia säännöksiä on siten tarkasteltava samanaikaisesti eduskuntaa valtioelimenä ja eduskunnan kansliaa sekä eduskunnan oikeusasiamiestä ja oikeusasiamiehen kansliaa koskevien säännösten kanssa. Tarkastusvirastoa koskevien säännösten tulisi myös olla yhdenmukaisia muiden eduskunnan virastojen toimintaa koskevien säännösten kanssa. Virkasuhdeasioiden osalta tarkastusvirastoon ja sen palveluksessa olevaan henkilöstöön sovelletaan valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 9 :n mukaan lakia eduskunnan virkamiehistä (1197/2003). Viimeksi mainitun lain 63 :n 2 momentissa tarkoitetuissa virkasuhdetta koskevissa asioissa muutoksenhaku perustuu korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävään valitukseen. Muutoksenhakusääntely tarkastusviraston virkasuhdeasioiden osalta tulee nyt kysymyksessä olevan muutoksenhakusääntelyuudistuksen toteutumisen jälkeenkin säilymään ennallaan. Tältä osin tarkastusviraston virkamiesten asema säilyy siten edelleenkin yhtenevänä muiden eduskunnan palveluksessa olevien virkamiesten kanssa. Muutoksenhakusääntelyn uudistamisen yhteydessä ehdotetaan muutettavaksi valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 15 ja 18 :ä. Tarkastusvirastosta annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen mukaan 15 :n 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälän 3 momentti säilyisi sisällöllisesti nykyisen kaltaisena. Säännöksessä nyt oleva viittaus uhkasakkolakiin muutettaisiin uhkasakkolakiin ehdotettavien muutosten vuoksi viittaukseksi hallintolainkäyttölakiin. Jos uhkasakkolaissa tarkoitettua velvoitetta tehostetaan uhkasakolla, tähän päätökseen samoin kuin uhkasakon tuomitsemiseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään (s. 125). Uhkasakkolain (1113/1990) 24 :n muuttamista koskevan lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että uhkasakkolain mukaisen tehosteen asettamiseen saisi hakea muutosta samassa järjestyksessä kuin päävelvoitetta koskevaan päätökseen. Jos päävelvoitteen muutoksenhakua koskevassa erityislain säännöksessä viitataan uhkasakkolakiin, muutoksenhakuun sovelletaan hallintolainkäyttölain yleisiä muutoksenhakusäännöksiä (s. 8). Pykälän 2 momenttia kos-
5 (8) kevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan uhan maksettavaksi tuomitsemista tai täytäntöön pantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Päätöksestä saisi valittaa hallintooikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksestä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Voimassaolevan tarkastusvirastosta annetun lain 15 :n 1 momentin mukaan tarkastusvirasto voi asettaa uhkasakon 4 :ssä säädettyjen velvoitteiden tehosteeksi sekä kirjanpidon saattamiseksi tarkastettavaan kuntoon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakkolautakunta. Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 4 :n 1 momentin mukaan tarkastusvirastolla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta 2 :ssä tarkoitetuilta viipymättä ne asiakirjat, selvitykset ja muut tiedot, jotka ovat tarpeen tarkastusvirastolle säädetyn tehtävän hoitamiseksi. Lainkohta täydentää ja täsmentää tietojensaantioikeutta koskevaa perustuslain 90 :n 3 momentin säännöstä. Tarkastusvirastosta annetun lain 4 :ää tai 15 :n 1 momenttia ei ole muutoksenhakusääntelyuudistuksen yhteydessä tarkoitus muuttaa. Tällä hetkellä voimassaolevan tarkastusvirastosta annetun lain 15 :n 3 momentin mukaan uhkasakon asettamisesta ja maksettavaksi tuomitsemisesta saadaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Perustuslakivaliokunta on ehdokkaan vaalirahoitusta ja eräitä siihen liittyviä lakeja koskevassa mietinnössään (PeVM 2/2009 vp HE 13/2009 vp) sekä puoluelain, ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain ja rahankeräyslain muuttamista koskevassa mietinnössään (PeVM 3/2010 HE 6/2010 vp) nimenomaisesti katsonut, ettei tarkastusviraston oikeus asettaa uhkasakko ja tuomita se maksettavaksi ole perustuslain 21 :n 2 momentin kannalta ongelmallinen, koska uhkasakon tuomitsemista koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tarkastusvirastosta annetun lain 15 :n 3 momentin muuttaminen ehdotetulla tavalla merkitsisi siitä, että uhkasakon asettamista ja täytäntöönpanemista koskevasta päätöksestä voisi nykyisen yhden valitusasteen (korkein hallinto-oikeus) asemesta valittaa kahteen eri valitusasteeseen (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus). Valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei myöskään edellyttäisi valituslupaa. Nykyinen sääntely, jonka mukaan uhkasakon asettamisesta ja maksettavaksi tuomitsemisesta valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ei ole aiheuttanut käytännön ongelmia. Myöskään perustuslakivaliokunta ei ole katsonut, että uhkasakkoa koskeva sääntely olisi tältä osin perustuslain kannalta ongelmallinen. On myös huomattava, että tarkastusvirasto on luonteeltaan ylin tarkastusviranomainen, jonka asema ja toiminta perustuu perustuslakiin. Tämäkin seikka voisi tarkastusviraston näkemyksen mukaan puoltaa nykyisen suoraan korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävän muutoksenhakusääntelyn säilyttämistä ennallaan. On myös ilmeistä, että ehdotettu kaksivaiheinen muutoksenhakusääntely voisi hidastaa uhkasakkoa koskevien valitusasioiden käsittelyä ja aiheuttaa hallinnollisen taakan kasvamista. On edelleenkin huomattava, että virkasuhdetta koskevissa asioissa muutoksenhaku perustuu tarkastusviraston osalta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävään valituk-
6 (8) seen. Näin ollen nykyisen uhkasakon asettamista ja täytäntöönpanoa koskeva sääntelyn, joka perustuu vastaavalla tavalla suoraan korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävään valitukseen, ei voida katsoa olevan poikkeus muuhun tarkastusviraston asemaan liittyvään sääntelyyn nähden. Edellä mainitut seikat voisivat puoltaa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevien päätösten muutoksenhakusääntelyn säilyttämistä nykyisen kaltaisena. Jos kuitenkin katsotaan edellä sanotusta poiketen että esimerkiksi sääntelyn yhteneväisyyden vuoksi muutoksenhaku tulisi myös tarkastusviraston tekemien uhkasakkoa koskevien päätösten osalta tapahtua hallinto-oikeuteen, tulisi sääntelyssä huomioida kyseisiin asioihin keskeisesti liittyvä nopean ja tehokkaan käsittelyn vaatimus. Käytännössä ongelmia voisi aiheuttaa kaksivaiheiseen muutoksenhakuun liittyvä valitusasioiden pitkä käsittelyaika tuomioistuimissa. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan tarkastusviraston uhkasakkopäätökset tulisikin sisällyttää valituslupasääntelyn piiriin. Se seikka, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellyttäisi vain rajatuissa tilanteissa myönnettävän valitusluvan saamista, voisi osaltaan lyhentää uhkasakkoa koskevien asioiden kokonaiskäsittelyaikaa tuomioistuimissa. Tarkastusvirastosta annetun lain 18 :ään ehdotetaan lisättäväksi säännökset oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Lakiehdotuksen mukaan oikaisuvaatimuksesta säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälän 2 momentin viittaussäännös virkasuhdeasioiden muutoksenhaun osalta poistettaisiin tarpeettomana, koska lakia eduskunnan virkamiehistä sovellettaisiin viraston virkasuhdeasioissa ilman nimenomaista säännöstäkin. Tarkastusvirasto on aiemmassa lausunnossaan (3/31/2013), joka on koskenut oikaisuvaatimus- ja valituslupajärjestelmän laajentamista sekä asioiden hajauttamista yhtä useampaan hallinto-oikeuteen tarkastusvirastosta annetun lain 18 :n osalta todennut, että pykälän 1 momentissa tarkoitettu muutoksenhakusäännös voisi tulla sovellettavaksi tarkastusviraston toiminnassa esimerkiksi tilanteessa, jossa tarkastusvirasto tarkastuksen yhteydessä asettaa muulle kuin valtion virastolle ja laitokselle tarkastusvirastosta annetun lain 5 :n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa niistä toimenpiteistä, joihin tarkastuskertomuksessa esitettyjen huomautusten johdosta on ryhdytty. Muuten tarkastusasioissa ei ole kysymys sellaisista ratkaisuista, joihin ylipäänsä voidaan hakea muutosta tai joiden muutoksenhakua ei ole erikseen järjestetty (esimerkiksi uhkasakkoasiat tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa olevat erityiset säännökset eduskunnan virastoista). Lausunnossa on lisäksi todettu, että pykälä on otettu tarkastusvirastosta annettuun lakiin eduskuntakäsittelyssä ja silloin sen lisäämisen perusteluna on viitattu virkamiesoikeudellisiin ratkaisuihin. Viimeksi mainittuja asioita koskevat menettelyt ja muutoksenhakukeinot on sittemmin säädetty eduskunnan virkamiehistä annetussa laissa, jolloin 18 :n 1 momentille ei ole jäänyt käytännössä soveltamistilanteita.
7 (8) Tarkastusvirasto on edelleenkin aiemmassa lausunnossaan (3/31/2013) todennut, että oikaisuvaatimuksen soveltamista tarkastusvirastosta annetun lain 18 :n 1 momentissa tarkoitettuihin asioihin olisi mahdollista harkita. Säännös olisi tällöin yhdenmukainen muutoksenhakua koskevien yleisten periaatteiden kanssa. Lisäksi asian ensimmäinen käsittely tarkastusvirastossa voisi periaatteessa nopeuttaa ja joustavoittaa tältä osin muutoksenhakumenettelyä. Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten tarkastusvirasto toteaa, että ehdotetun oikaisuvaatimusmenettelyn sisällyttämistä tarkastusvirastosta annetun lain 18 :n 1 momenttiin voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Vastaavasti 2 momentissa ehdotettua muutoksenhakusääntelyä, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätöksen saa hakea muutosta vain, mikäli korkein hallinto-oikeus antaa valitusluvan, voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Tältä osin tarkastusvirasto viittaa niihin edellä tässä lausunnossa mainittuihin yleisiin seikkoihin, jotka puoltavat valituslupasääntelyn laajentamista. Ehdotetun eduskunnan virkamieslakia koskevan viittaussäännöksen poistamisen valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 18 :n 2 momentista osalta tarkastusvirasto toteaa, että kyseisen lakiviittauksen säilyttäminen edellä mainitussa säännöksessä voisi sääntelyn selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta olla perusteltua. Esimerkiksi tarkastusviraston 9 :n viittaussäännöksen perusteella ei välttämättä ole yksiselitteisen selvää ainakaan henkilölle, jolle tarkastusviraston henkilöstön asemaa koskevan sääntelyn sisältö ja sen systematiikka ei entuudestaan ole tuttua että virkasuhdeasioissa muutoksenhaku määräytyy eduskunnan virkamiehistä annetun lain mukaisesti. Muutoksenhakusääntelyn uudistamisen yhteydessä ehdotetaan muutettavaksi myös viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 33 :ää. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin säännöksen kirjoitustapaa muutettaisiin, mikä aiheuttaisi muutoksia myös pykälän momenttien järjestykseen (s. 24). Tällä hetkellä voimassaolevan julkisuuslain 33 :n 1 momentin mukaan eduskunnan viraston päätökseen, valtioneuvoston ja ministeriön päätökseen samoin kuin eduskunnan valitseman Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen toimielimien sekä niiden keskushallintoon kuuluvan viranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ehdotetun 33 :n 2 momentin mukaan muutosta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen ja muihin säännöksessä tarkoitettuihin päätöksiin haettaisiin ensi vaiheessa valittamalla korkeimman hallinto-oikeuden asemasta hallinto-oikeuteen. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännöksessä tarkoitetut muut päätökset kattaisivat myös ministeriöiden ja valtioneuvoston sekä muiden viranomaisten tekemät päätökset (s. 25). Ehdotetun 33 :n 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla pääsääntöisesti vain, mikäli korkein hallinto-oikeus antaa valitusluvan. Tarkastusvirastolla ei ole huomautettavaa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 33 :ään ehdotettuihin muutoksiin. Tarkastusvirasto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että viranomaisten toiminnan julkisuutta koskeva sääntely on samanlaista eduskunnan virastoissa, koska saman asian käsittelyyn liittyviä samoja asiakirjoja voi olla eduskunnan eri virastoissa ja eduskunnassa valtioelimenä (esimerkiksi eduskun-
8 (8) nan tarkastusvaliokunnalle annettuja tarkastuskertomuksia ja tietoja tarkastuksista). Näin ollen muutoksenhausta tulee tarkastusviraston ja muiden eduskunnan virastojen kanssa säännellä yhdenmukaisella tavalla. Ylijohtaja Tytti Yli-Viikari Johtava lainsäädäntöasiantuntija Matti Vedenkannas