Standardien merkitys jätelainsäädännössä Uudet yhteiset standardit ympäristöanalytiikkaan seminaari SFS:ssä 13.5.2014 11:45-16:15 Malminkatu 34, Helsinki
Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), 1 23 Näytteenotto- ja testausmenetelmät Jätteen näytteenotossa ja testauksessa on käytettävä eurooppalaisen standardisoimisjärjestön hyväksymiä ja julkaisemia liitteessä 2 mainittuja standardeja ja teknisiä spesifikaatioita. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 2
Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), 2 Liite 2 Näytteenotto- ja testausmenetelmät kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnissa Jätteen näytteenotossa ja testauksessa on sovellettava eurooppalaisen standardisoimisjärjestön (CEN) standardeja (EN) ja teknisiä spesifikaatioita (TS) sekä niiden myöhempiä päivitettyjä versioita seuraavasti: 1) näytteenotto on tehtävä standardiin SFS-EN 14899 perustuvan näytteenottosuunnitelman mukaisesti; 2) jätteen yleiset ominaisuudet on määritettävä standardien SFS- EN 13137 (orgaanisen hiilen kokonaismäärä), SFS-EN 14346 (kuiva-aineksen laskeminen), SFS-EN 15169 (hehkutushäviö), SFS-EN 15308 (PCB-kongeneerit) ja SFS-EN 15527 (PAHyhdisteet) mukaisesti; SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 3
Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), 3 3) liukoisuustestit on tehtävä teknisen spesifikaation CEN/TS 14405 (läpivirtaustesti ylöspäin) ja standardin SFS-EN 12457/3 (kaksivaiheinen ravistelutesti) mukaisesti; 4) haponneutralointikapasiteetti (ANC) on määritettävä teknisen spesifikaation CEN/TS 15364 (vaihtoehtoisesti CEN/TS 14429 tai CEN/TS 14997) mukaisesti; 5) liuennut orgaaninen hiili (DOC) määritetyssä ph:ssa on määritettävä teknisen spesifikaation CEN/TS 14429 tai CEN/TS 14997 mukaisesti; 6) raakajätteen hajottaminen on tehtävä standardien SFS-EN 13656 (mikroaaltohajotus happoseoksella) ja SFS-EN 13657 (hajotus kuningasvedellä) mukaisesti; SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 4
Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), 4 7) muut kemialliset määritykset on tehtävä standardien SFS-EN 16192 (uuttoliuosten analysointi), SFS-EN 15126 (liuenneiden aineiden kokonaismäärä) ja SFS-EN 14039 (hiilivedyt) mukaisesti. Muussa testauksessa on ennen virallisen CEN-standardin valmistumista käytettävä sen pren-versiota taikka lupaviranomaisen hyväksymää kansallista standardia tai muuta menettelyä. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 5
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006),1 Liite 2 JÄTTEEN LAADUNHALLINTA Tässä liitteessä määritellään asetuksen mukaisen hyödyntämisen edellyttämän jätteen laadunhallinnan yleisperiaatteet. 1. Laadunvarmistusjärjestelmä 2. Tutkimukset Näytteenotto on tehtävä 2.1 kohdan ja haitallisten aineiden määritykset 2.2 kohdan mukaisesti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti voidaan myös käyttää menetelmiä, jotka perustuvat Euroopan unionin toisessa jäsenvaltiossa, Turkissa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa EFTA- valtiossa käytettyihin standardeihin tai teknisiin eritelmiin, jotka täyttävät 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettujen menetelmien keskeiset vaatimukset. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 6
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006),2 2.1 Näytteenotto Näytteenotto ja näytteiden valmistus on tehtävä standardien SFS- EN 932-1 ja SFS-EN 932-2 sekä standardiluonnoksen pren 14899 mukaisesti. Näytteet on otettava ensisijaisesti jatkuvasta jätevirrasta. Näytteenottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä riittävä pätevyys. Standardin ja standardiluonnoksen mukaisista näytteenottovaatimuksista voidaan poiketa, jos niiden mukainen näytteenotto ei jätteen laadun vuoksi ole teknisesti tai taloudellisesti kohtuullisesti toteutettavissa. 2.2 Määritysmenetelmät Jätteen sisältämien ja siitä liukenevien haitta-aineiden määrityksissä on käytettävä ensisijaisesti standardoituja ja toissijaisesti muita määritysherkkyydeltään, tarkkuudeltaan ja toistettavuudeltaan riittäviksi todettuja muita menetelmiä. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 7
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006),3 Haitallisten aineiden pitoisuus jätteessä Näytteen esikäsittelyssä metallien määritystä varten on käytettävä standardin SFS-EN 13656 mukaista happouuttoa ja mikroaaltohajoitusta tai standardin SFS-EN 13657 mukaista aqua regia uuttoa. Metallien määrityksessä on käytettävä standardoituja menetelmiä (ICP- MS, ICP- AES tai AAS). Niiden sijasta voidaan käyttää muita menetelmiä, jos tulosten vastaavuus mainittujen menetelmien tulosten kanssa tunnetaan. Orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 13137 mukaista menetelmää. Polykloorattujen bifenyylien (PCB) määrityksessä on käytettävä standardiluonnoksen pren 15308 mukaista menetelmää. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 8
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006),4 Haitallisten aineiden liukoisuus jätteestä Haitallisten aineiden liukoisuuden määrityksessä on käytettävä standardiluonnoksen prcen/ts 14405 mukaista läpivirtaustestiä. Laadunvalvonnassa voidaan myös käyttää standardin SFS-EN 12457-3 mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä. Haitallisten aineiden pitoisuus uuttoliuoksissa on määritettävä standardien SFS-EN 12506 (ph, As, Ba, Cd, Cl -, Co, Cr, CrVI, Cu, Mo, Ni, NO 2-, Pb, kokonais-s, SO 4 2-,V ja Zn) ja SFS -EN 13370 (ammonium, AOX, sähkön johtavuus, Hg, fenoli-indeksi, TOC, helposti vapautuva CN - ja F - ) mukaisesti. SFS-seminaari ympäristöanalytiikasta, jätenormeista 9