Tekstiilien tutkiminen ja testaus Kuidut elokuu 2006 Riikka Räisänen Helsingin yliopisto Mikä on tekstiilikuitu? Molekyyliketjujen muodostama kimppu, jonka pituuden suhde halkaisijaan on vähintään 100. Testausmenetelmät koskevat tekstiilikuituja, joko niin että testataan yksittäistä kuitua tai kuitukimppua Kuitu-nimikettä käytetään muissakin merkityksissä Ravintokuitu, sellukuitu, puukuitu, lujitekuitu 1
Kuituihin liittyvät yleiset standardit SFS-EN 20139 Tekstiilit. Ilmastoinnissa ja testauksessa käytettävät vakioolosuhteet SFS 3983 Tekstiilikuidut. Näytteenottomenetelmä SFS 2601 Tekstiilit. Tekokuidut. Nimikkeistö SFS 2942 Tekstiilit. Luonnonkuidut. Nimikkeistö SFS 4876 Kuitusisällön ilmoittaminen SFS EN-ISO 10306 Tekstiilit. Puuvillakuidut. Kypsyyden arviointi ilmavirtausmenetelmällä SFS-ISO 6741-1 Tekstiilit. Kuidut ja langat. Tavaralähetyksen kauppamassan määrittäminen. Osa 1: Massan määrittäminen ja laskeminen SFS-ISO 6741-2 Tekstiilit. Kuidut ja langat. Tavaralähetyksen kauppamassan määrittäminen. Osa 2: Laboratorionäytteen ottaminen SFS-ISO 6741-1 Tekstiilit. Kuidut ja langat. Tavaralähetyksen kauppamassan määrittäminen. Osa 3: Tavaranäytteen puhdistusmenetelmä SFS-ISO/TR 6741-4 Tekstiilit. Kuidut ja langat. Tavaralähetyksen kauppamassan määrittäminen. Osa 4: Käytössä olevat kaupalliset massalisät ja kupalliset kosteuslisät Kuitustandardit SFS-käsikirja 27-1 SFS 4463 Kuidun halkaisijan määrittäminen projektiomikroskoopilla SFS 4896 Tekstiilit. Tekokuitujen kiharuuden laskeminen SFS 5017 Tekstiilit. Katkokuitujen pituus. Yksittäiskuitumenetelmä SFS-EN ISO 5079:en Tekstiilit. Kuidut. Murtokuormituksen ja murtovenymän määritys yksittäiskuiduista SFS-EN ISO 1973 Tekstiilikuidut. Kuitunumeron määrittäminen. Gravimetrinen menetelmäjavibroskooppimenetelmä SFS-EN 13392 Tekstiilit. Monofilamentit. Lankanumeron määritys SFS-EN 13844 Tekstiilit. Monofilamentit. Lämpökutistuvuuden määritys SFS 4199 Lisäaineiden poisto kuitusekoituksista ennen kuituanalyysiä SFS-ISO 1833 Tekstiilit. Kahden kuitulajin sekoitteet. Kvantitatiivinen kuituanalyysi SFS 5066 Tekstiilit. Kvantitatiivinen kuituanalyysi. Polyamidikuitujen 6 tai 6.6 ja eräiden muiden kuitujen sekoitteet. Suolahappomenetelmä SFS-EN 14278-1:en Tekstiili. Puuvillakuitujen takertuvuus. Osa 1: Määritys manuaalisella lämpöhavainnointilaitteella SFS-EN 14278-2:en Tekstiilit. Puuvillakuitujen takertuvuus. Osa 2: Määritys automaattisella lämpöhavainnointilevyllä SFS-EN 14278-3:en Tekstiilit. Puuvillakuitujen takertuvuus. Osa 3: Määritys automaattisella lämpöhavainnointirummulla 2
Kuitujen hienous Ohutta lankaa Kalliimpia tuotteita Vaikuttaa kuidun jäykkyyteen Vaikuttaa valmistettavien kankaiden Jäykkyyteen Laskeutuvuuteen Muihin tuntuominaisuuksiin esim. karheuteen Luonnonkuiduilla kuituhienous vaihtelee paljon Ilmaistaan kuidun läpimittana µm tai kuidun numerona dtex Kuidun hienouden määrittäminen Kuitujen poikkileikkaus ei ole yleensä pyöreä Villa lähes pyöreä Silkki, tekokuidut (Boncamper 1999) Villa Polyesteri Puuvilla Akryyli Yleisesti ei voida käyttää halkaisijaan perustuvaa mittausmenetelmää Poikkileikkaus ei ole samanlainen kuidun eri osissa (luonnonkuidut) Eri kuituyksilöissä poikkileikkaus vaihtelee 3
Kuidun hienouden määrittäminen Gravimetrinen menetelmä, punnitus kuidun massa = poikkileikkauksen pinta-ala x pituus x tiheys Vibroskooppimenetelmä, ominaisvärähtely Jännitetyn kuidun värähtelytaajuus on riippuvainen sekä kuidun massasta pituusyksikköä kohden että jännityksestä (Saville 2000) Micronaire-menetelmä, ilmanläpäisevyys Hieno kuitu aiheuttaa suuremman ilmanläpäisyvastuksen kuin karkea kuitu Määritys projektiomikroskoopilla Pyöreät kuidut (Saville 2000) 4
Kuidun hienouden määrittäminen SFS 4463 Kuidun halkaisijan määrittäminen projektiomikroskoopilla Kuitujen pituus Hienouden jälkeen tärkein ominaisuus Pitemmät kuidut helpompi prosessoida Tasaisempia lankoja kuin lyhyistä kuiduista Pitkistä kuiduista samalla kierremäärällä kestävämpää lankaa kuin lyhyistä kuiduista Luonnonkuitujen kuitupituus vaihtelee paljon saman eläimen ja kasvin tapauksissa Kuidun pituus ilmaistaan keskipituutena, joka lasketaan kuitujen pituusjakautumasta Tekokuituja voidaan valmistaa tietyn pituisiksi 5
Joidenkin kuitujen kuitupituuksia Kuitu Luonnonkuidut Tekokuidut Puuvilla Pellava, aivina Hamppu, katkokuitu Villa Silkki, schappe Puuvillatyyppi Kastavillatyyppi Kampavillatyyppi Mattotyyppi Pituus (mm) 10-56 100-800 650-750 25-400 50-250 30-60 30-100 100-150 20-200 (Boncamper 2004) Kuitujen pituuden määrittäminen SFS 5017 Tekstiilit. Katkokuitujen pituus. Yksittäiskuitumenetelmä Mittausvälineet Lasilevy tai samettipäällysteinen alusta, pinsetit, parafiiniöljy tai vaseliini, mittaviivain Projektiomikroskooppi Soveltuu vain erittäin lyhyille kuiduille 6
Kuidun pituuden mittaaminen lasilevyllä Lasilevy öljytään Kuidut siirretään yksitellen pinseteillä lasilevylle ja oikaistaan varovasti Mitataan kuidun pituus päästä päähän viivaimella Mittausten lukumäärä Luonnonkuidut 500 Tekokuidut 200-300 Tutkimusselostus Mitattu kuitulukumäärä Yksittäisten kuitujen keskipituus Variaatiokerroin Pylväs- tai kertymädiagrammi (ei aina) Kuitujen lujuus Yksittäiskuitu kuitukimppu SFS-EN ISO 5079 Tekstiilit. Kuidut. Murtokuormituksen ja murtovenymän määritys yksittäiskuiduista Katso kohta lujuuden testaaminen 7
Tekstiilikuitujen tunnistaminen Kuituanalyysi Kvalitatiivinen: kuitulajien määrittäminen Kvantitatiivinen: myös eri kuitulajien suhteelliset määrät määritetty Mikroskooppitarkastelu Pituussuuntainen mikroskooppikuva Poikkileikkauskuva Kuidun tuhkan tutkiminen mikroskoopilla Polttokokeet Liuotuskokeet Värjäyskokeet Muut kemialliset menetelmät IR-spektroskopia jne. Lähteet: Boncamper, I. 2004. Tekstiilioppi. Kuituraakaaineet. Hämeen ammattikorkeakoulu. SFS-käsikirja 27-1. Tekstiilit. Osa 1. 2001. Salonen, R. 2005. KMT-1300 Tekstiilien testaus. Tampereen teknillinen yliopisto, kuitumateriaalitekniikanlaitos. Saville, B. P. 2000. Physical testing of textiles. Cambridge, England: The Textile Institute and Woodhead Publishing Limited. Suomen Standardisoimisliitto, www.sfs.fi 8