Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016

Samankaltaiset tiedostot
Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016

Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016

Kakarin vedenlaatututkimus 2016

Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016

Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 tutkimukset ja vertailu vuosiin 2009, 2011 ja 2012

Jouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin

Sammatin Lihavajärven veden laatu Heinäkuu 2017

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014

Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017

Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

Iso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi

Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Musta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017

Haukkalammen veden laatu Elokuu 2017

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014

Sammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017

Iso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017

Vihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet

Kynnarträskin veden laatu Heinäkuu 2017

Ruuhilammen veden laatu heinäkuu 2018

Valkjärven veden laatu heinäkuu 2018

Karkkilan Kovelonjärven veden laatu heinäkuu 2018

Saarlampi, Patakorpi veden laatu heinäkuu 2018

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU

Kerklammen ja siihen laskevan puron veden laatu Lokakuu 2017

Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2018

Pitkäjärven (Nummi-Pusula) veden laatu elokuu 2018

KARKKILAN ALUEEN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2013

Muslammen (Nummi-Pusula) veden laatu 2018 elokuu 2018

Iso-Antiaksen veden laatu elokuu 2018

Mustikaisen veden laatu heinäkuu 2018

Laiska (Sammatti) veden laatu elokuu 2018

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU

Mustalammin veden laatu elokuu 2018

Hämjoen latvan järviketjun järvien veden laatu vuonna 2017

Vihdin Enäjärven vedenlaatututkimus 2018

Karkkilan Laihalammen veden laatu heinäkuu 2018

Vihdin Suolikkaan veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017

Kurkijärven laskupuron (Karjalohja) veden laatu elokuu 2018

Itäisen Kolmoislammen veden laatu elokuu 2018

Vihdin Vaakkoin veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017

Sarkkisen veden laatu elokuu 2018

Saarijärven veden laatu elokuu 2018

PITKÄJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

Hemträsk (Lohja, Teutari) veden laatu syyskuu 2018

Siuntion Grundträskin ja Långträskin veden laatu Elokuu 2018

Siuntion Grundträskin, Långträskin ja Mäyräojan veden laatu Elokuu 2018

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

KIRKKONUMMEN JÄRVITUTKIMUS TALVELLA 2012

KIRKKONUMMEN JÄRVITUTKIMUS 2014

HIIDENVEDEN ALUEEN YHTEISTARKKAILU 2014 Tammi-maaliskuun tulokset

LOHJAN SÄRKILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin tutkimusvuosiin

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

KIRKKONUMMEN JÄRVITUTKIMUS 2016

Vanjoki, Näkki havaintopaikka laskee Vanjokeen lännestä runsaat vajaa kaksi kilometriä Vanjärven alapuolella.

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

KIRKKONUMMEN JÄRVITUTKIMUS 2018

VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA Raportti nro

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

Yara Suomi Oy, latvavesien vesistötarkkailu alkukesältä 2019

Haukiveden yhteistarkkailu talvi 2018

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta

TEERNIJÄRVEN TULOKSET JA

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HELMIKUUSSA Väliraportti nro

Juurusveden ym. yhteistarkkailu kesältä 2017

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

PYHÄMAAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS KESÄLLÄ Väliraportti nro

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

Lähetämme oheisena Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen tarkkailutuloksia

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HELMIKUUSSA Väliraportti nro

Transkriptio:

31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa Ali-Paastonjärven itäpuolella sijaitsevalta Kaitalammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta 23.2. ja 3.8.2016. Työ perustuu kunnan pintavesien tutkimusohjelmaan vuosille 2009-2018. Tarkoituksena oli selvittää Kaitalammin happi- ja rehevyystilanne. Järvestä on ennestään olemassa vedenlaatutietoja vuosilta 1985 ja 2002. Kuva 1. Näytteenottopaikka on merkitty karttaan punaisella pallolla. MML (Maastotietokanta 1/2016) Näytteet otti sertifioitu näytteenottaja Arto Muttilainen ja analyyseistä vastasi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC 17025:2005. Vesianalyysitulokset toimitetaan myös ympäristöhallinnon ylläpitämään vedenlaatutietokantaan ja päivitetään LUVYn ylläpitämille vesientila.fi-sivuille. Kokonaissyvyys Kaitalammin itäosassa olevalla havaintopaikalla oli 2 m, näkösyvyys oli helmikuussa 90 cm ja elokuussa metrin. Näytteenottaja luonnehti vettä ruskeaksi mutta kirkkaaksi. Vedestä mitatut sameuslukemat olivat pienet.

2 / 3 Kuva 2. Kaitalammi 3.8.2016. Kuva: Arto Muttilainen. Järven tilan arvioinnissa keskeisimmät tekijät ovat yleensä happitilanne ja rehevyyttä määrittelevä ravinnetaso. Happipitoisuus on todennäköisesti tärkein yksittäinen ympäristötekijä järven ekosysteemissä. Hapen puute hidastaa vesistön hyvinvoinnille tärkeitä hajotustoimintoja. Rehevissä vesissä tilanne on vakavin lämpötilakerrostuneisuuden aikana, jolloin alusvesi ei saa happitäydennystä ilmakehästä, mutta happea kuluu pohjalle joutuneen ja sinne päällysvedestä vajoavan orgaanisen materiaalin hajoamiseen. Lämpimässä vedessä eliöstön hapentarve kasvaa. Myös sääolojen vaikutus, järven syvyyssuhteet, veden vaihtuvuus, rehevyystaso, happea kuluttava kuormitus ja kerrostuneisuusolot vaikuttavat happitilanteeseen. Happipitoisuus katsotaan heikentyneeksi, mikäli happea on alle 5 mg/l. Tilanne on vakava, jos heikon happipitoisuuden alue ulottuu järven syvänteen pohjalta väliveteen tai peräti pintaveteen. Järven rehevyyttä arvioidaan tavallisesti veden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Arviointia voidaan täydentää typpi- ja klorofyllimittauksilla. Kokonaisfosforipitoisuus kuvaa vedessä olevan fosforin määrää. Järvi katsotaan vähäravinteiseksi karuksi vedeksi, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on alle 15 µg/l, keskireheväksi, kun pitoisuus on 15 25 µg/l ja reheväksi, kun pitoisuus on yli 25 µg/l. Sisävesissä fosfori on yleensä levätuotantoa säätelevä minimiravinne mitä enemmän fosforia, sitä enemmän tuotantoa järvessä. Kokonaistypellä rajat ovat fosforia enemmän riippuvaisia valuma-alueen maaperän ominaisuuksista: luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200-500 µg/l, humusvesien 400-800 µg/l ja hyvin ruskeiden tai kuormitettujen vesien pitoisuudet ovat suurempia kuin 1000 µg/l. Mikäli typpeä esiintyy vesistöissä merkittäviä määriä ammoniummuodossa (NH 4N), on se yleensä merkki jätevesikuormituksesta tai pohjan tuntumassa myös hapen puutteen aiheuttamasta ravinteiden vapautumisesta. Veden perustuotannon määrää mittaava a-klorofyllipitoisuus täydentää ravinteiden antamaa kuvaa rehevyydestä, vesi on rehevää, jos sen pitoisuus on yli 10 µg/l. Matalassa Kaitalammissa ei ole todettu varsinaisia happiongelmia. Helmikuussa 2016 happipitoisuus oli metrin syvyydestä mitattuna välttävä 4,7 mg/l ja elokuussa 2016 tyydyttävä 7,3 mg/l. Pintaveden ravinnepitoisuudet molemmilla näytekerroilla, samoin kuin elokuun a-klorofyllipitoisuus ilmensivät lievää tai korkeintaan keskinkertaista rehevyyttä. Järven typpipitoisuuksien ilmentämä rehevyystaso

3 / 3 on fosforin tasoa korkeampi. Kesällä mitattu ammoniumtyppi oli normaali ja muut perustuotannolle helposti hyödynnettävät liukoiset ravinneosiot (nitriitti-nitraattityppi ja fosfaattifosfori) oli kulutettu loppuun. Kaitalammin ph-taso on alhainen: helmikuussa vesi oli selvästi hapanta (5,8) elokuussa kesän perustuotanto oli nostanut ph:n tasolle 6,7. Lyhyt yhteenveto: Kokonaisuutena Kaitalammin tila vaikuttaa hyvältä. Järvi on vähäfosforinen, ruskeavetinen ja melko hapan. Näyttää siltä, että fosforitaso on noussut 1980-luvulta eli järvi on hiljalleen muuttunut rehevämmäksi. Eeva Ranta Vesistötutkija p. 019 323 866 eeva.ranta@vesiensuojelu.fi Liitteet: Analyysitulostaulukko Tiedoksi: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät/veden laatu.

Karkkilan vesistötutkimuksia (KARKKI) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Ulkonäkö Haju *Sameus *O2 Happi% *ph *Kok.N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *a-klorofy Näytepaikka C FNU mg/l Kyll % µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 23.2.2016 KARKKI / KAITALA Kaitalammi keskiosa 1, (23.082) Jää 28 cm; Kok.syv. 1,7 m; Lumi 19 cm; Näk.syv. 0,9 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.0 2,4 WB H 0,91 4,7 35 5,8 740 17 3.8.2016 KARKKI / KAITALA Kaitalammi keskiosa 1, (23.082) Jää 0 cm; Kok.syv. 2,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 1,0 m; Klo 11:51; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; 0-1.0 13 1.0 19,3 WB H 2,2 7,3 80 6,7 600 11 <10 20 <2 *Akkreditoitu menetelmä

MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT KARKKI / KAITALA = Kaitalammi keskiosa 1, (23.082) MÄÄRITYKSET Ilman T = kenttämittaus Jää = kenttämääritys Kok.syv. = kenttämääritys Lumi = kenttämääritys Näk.syv. = kenttämääritys Pilv. = kenttämääritys Tuulnop. = kenttämääritys Tuulsuunt. = kenttämääritys Lämpötila = kenttämittaus Ulkonäkö = kenttämääritys WB = ruskea, kirkas Haju = kenttämääritys H = hajuton *Sameus = SFS-EN ISO 7027:2000 *O2 = Sis. menetelmä MENE10 (per. SFS 3040:1990, kum.) Happi% = Sis. menetelmä MENE10 (per. SFS 3040:1990, kum.) *ph = SFS 3021:1979, muunneltu *Kok.N = SFS-EN ISO 11905-1:1998 (mod.)+sfs-en ISO 13395:1997 (mod.) *NH4-N = SFS 3032:1976 *NO2+NO3-N = SFS-EN ISO 13395:1997, muunneltu, FIA-tekniikka *KOK.P = Sis. menetelmä MENE8 (per. SFS 3026:1986, kum.) *PO4P(Np) = Sis. menetelmä MENE7 (per. SFS 3025:1986, kum. Nuclep.) *a-klorofy = SFS 5772: 1993 MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. *Akkreditoitu menetelmä