Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 46 (1236) Kolmaspäivy Serota 3.12.2014 ÔÔ Sel ktas vedes kala kokib s.4 Moine nimi vepsäläzet aktivistat pandih omale kolmandele fil male vepsäläzien elokseh niškoi. Fil mu on kalastukseh niškoi. Kui toizet kaksi fil mua Vepsläižen kodin sydäin da Žiivatad vepsläižiden elos tämä fil mugi on kogonah vepsän kielel. Fil mua kuvattih Oniegan rannikon kylis da Piiterin čupul Ladvas, Kurbas da Nemžas. ÔÔ Karjalan kielen näyttehet istorijallis-etnografisien tutkimukšien lähtienä s. 5 Vuotena 2012 Karjalan tietokeškukšen Kielen, istorijan ta kirjallisuuvven instituutin tutkijat šuatih rahotušta Venäjän gumanitarisešta tietofondista projektih Istorijallis-etnografisien tietojen potentiali tutkimukšissa karjalaisen perehen arkielämäštä XIX vuosišuan lopušta 1930-lukuh šuaten. Tänä vuotena projektin puittehissa ilmešty kirja Karjalan perehen jokapäiväsen elämän kulttuuri (XIX vuosišuan loppu XX vuosišuan enšimmäini kolmanneš). ÔÔ Kirja on ikkuna muailmah s.6 Kalevalan Arhippa Perttusen nimisen kanšallisen kirjašton istorija alko vuotena 1904. 110 vuotta takaperin Arhankelin rahvahan šivissyštä avuštaja šeura avasi pohjosissa ujezdiloissa monta kouluo ta niijen tiloissa kirjaštojaki. Kalevalan piirissä šemmoset koulut oli peruššettu Jyškyjärveššä ta Uhtuošša. Šiih aikah Uhtuon kirjaštošša oli noin tuhat kirjanippuo šuomen kielellä, šiitä löyty Karjalaisien pakinoja -lehtiki. Lavannu Pakkazile oldih riet, kudamis tarinan mugah suadih karjalaine Pakkaine vilunnu talvipäivänny. Tänävuon enzi kerdua Anuksen kižoih tuli Tatarstuanan Pakkaine Kiš Babai (hur.) da uvvessah piädyi käymäh Ven an piälimäine Pakkaine Velikii Ust ug linnaspäi yhtes Lumineidizenke Kostromaspäi. Heidy hyväs mieles vastattih Pakkaine da Luminaine. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Pakkazien tiedovuttu»»anuksenlinnah karjalazen Pakkazen roindupiän, 1. talvikuudu, kerdyi Pakkastu Karjalaspäi dai sen ulgopuolelpäigi. Hyö hyviteltih meigälästy Pakkastu roindupäivänke da opittih omua vägie da kirmevytty Pakkazien kižois. Sivu 3.
2 «Oma Mua»»» tašavalta Kylien kulttuurilaitokšet šuatih kannatušta»»ajankohtasie kulttuurikyšymykšie käsiteltih Veškelykšen kyläššä Tatjana Torvinen Kulttuurin kehityš kylissä tällä teemalla oli omissettu Veškelykšen kyläššä järješšetty Karjalan tušina -kulttuuripodiumi, kumpaseh yhyttih kulttuuriruatajat Karjalan eri piirilöistä. Tapahtuman puittehissa kulttuuriruatajat oli tavattu Karjalan piämiehen šijahisen Juri Šabanovin kera, kumpasen tehtävih kuuluu alovehpolitiikan aseita hoitamini. Tapuamiseh šamoin ošallissuttih Karjalan kulttuuriministeri Jelena Bogdanova ta Lakijenhyväkšymiskokoukšen piämiehen šijahini Svetlana Loginova. Pakinan alušša Jelena Bogdanova kerto niistä myöntehisistä muutokšista, mit viime aikoina oli tapahuttu tašavallašša juuri Karjalan piämiehen Aleksandr Hudilaisen kannattaman piirien kulttuurilaitokšien tukemiskurššin anšijošta. Nimenomah kahen vuuvven aikana paikallisen bytžetin ta federaalisella rahotukšella šekä erilaisien projektien toteuttamalla on šuatu kuntoh 11 kulttuurilaitošta. Niin esimerkiksi Veškelykšen kyläššä on peruššettu entokulttuurini keškuš. Monet kulttuurilaitokšet on šuatu oštua uuvvet laittehistot ta kulkuneuvot. Kulttuurivuuvven aikana kaikki piirit oli šuatu tukie omien kulttuurilaitokšien kehittämiseh. Vuuvven loppuh šuaten nellä kulttuurilaitošta šuahah käyttöh autobuššit, mi antau mahollisuuvven kehittyä kylienvälisie yhteykšie ta kokemukšen vaihtuo. Sortavalašša ta Karhumäješšä on täyšin uuvvissettu paikalliset musejot. Nykyjäh kunnoštamistyöt jatutah Šoutjärven vepšäläisien musejošša. Kyläššä toimijien kulttuuriruatajien pienet palkat on yksi tärkeimmistä propleemoista kulttuurialalla. Venäjän Presidentin oraškuun ašetukšien mukah eryähissä piirilöissä kulttuuriruatajien palkka on kašvan 30-50 %. Kulttuuriministerin šanojen mukah kulttuurivuosi mä- nöy tunnukšella Ajatukšešta tulokših ta on ylen tärkietä piäššä hyvih tulokših, šäilyttämällä kulttuurie ta kiinnoštamalla ihmisie oman šeuvun pohatašta perinteheštä. Tapuamisešša piirien kulttuurilaitokšien ta luomisyhtyvehien johtajat kerrottih omista projektiloista, kumpaset on šuunnattu kanšallisien kulttuuriperintehien šäilyttämiseh, šekä kylien kulttuuritalojen ta kirjaštojen kehityšperspektiivilöistä ta muista aseista. Karjalan piämiehen puolešta Juri Šabanov kiitti ammattimiehie šuurešta panokšešta tašavallan kulttuurin kehittämiseh. Tapuamisen lopušša Pomorien rahvahankuoro, Aunukšen luomistyön keškukšen Karjalan koivu -rahvahankuoro ta Puudožin kulttuuritalon rahvahankuoro oli palkittu Karjalan kulttuuriministerijön stipendiloilla. Kulttuuriministerijön palkinnot šuatih Terveh, briha -mieškuoron ta Šoittajatyhtyvehen johtaja Nikolai Ryškin šekä Pomorien rahvahankuoron ta Belomorskin lapšien luomiskollektiivin johtaja Viktor Vasiljev. Kulttuuripodiumin jatkona piettih kylien kulttuurilaitokšien 12 parahan kokemukšen esittely. Käsityömuasterien tuottehie ta veššoja on myötävänä Priäžän etnokulttuurikeškukšen kaupašša. Kuva: Irina tubol Käsityöperinnehtä nykyelämäh»»käsityö Natto Varpuni Priäžän karjalaisien käsityöt -projektin lopputilaisuuš piettih Priäžän etnokulttuurikeškukšešša. Käsityömuasterit ta heijän opaštujat piirin kylistä näytettih, mitä tuottehie hyö šuatih valmehekši projektin aikana. Projektin idejana oli opaštua Priäžän karjalaisilla uušie käsitöitä, antua heilä varmuutta omih voimih ta antua innoššušta käyttyä vanhua karjalaista käsityöperinnehtä nykyelämäššä. Matrosikyläššä opaššuttih Ämmön nelijöt-tikutuštehniikkua, a Vieljärveššä opaššuttih merkata perintelliseššä tyylissä. Pyhäjärveššä opaššuttih ommella nykyaikaista karjalaista pukuo ta Čalnašša kuvottih kankašta. Priäžäššä värjättih kankahie, tutkittih liäkeh-heinie, keitettih perintehellistä ruokua ta luajittih luonnonkosmetiikkua. Jessoilašša niise kankašta kuvottih, a Nuožjärveššä ruattih šaven kera ta luajittih keramiikkua. Muasterien tuottehie ta veššoja on myötävänä Priäžän etnokulttuurikeškukšen kaupašša. Niistä šuatut rahat käytetäh työpajojen kehittämiseh.
»»Anuksen piiri «Oma Mua» 3 Pakkazien tiedovuttu»»anuksenlinnah karjalazen Pakkazen roindupiän, 1. talvikuudu, kerdyi Pakkastu Karjalaspäi dai sen ulgopuolelpäigi.»»kižat Jelena Filippova Enzi kerdua kižoin jarmankas myödih mustovehkehty da lahjua Velikii Ust ug -linnaspäi. Petroskoilaine Pakkaine jagoi myöjile ozakse tiedovoittuloi n amuloi. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Juuri talvikuun 1. päivänny, konzu kalenduaran mugah tulou talvi, on roinnuhes karjalaine Pakkaine. Hänen roindupäivänny jo nellitostuvuottu peräkkäi Anuksenlinnas pietäh Pakkazien kižoi. Niilöih joga vuottu tulou oppimah omua vägie da kirmevytty Pakkastu ymbäri Ven ua. Äijät tulluzis tiedoiniekois kävväh Pakkazien kižoih joga vuottu, erähät ei ainos piästä, ga on oldu kižois jo mondu kerdua. On mostu, ket enzi kerdua vaste tullah Anukseh. Tänävuon enzi kerdua tuli kižoih Tatarstuanan Pakkaine Kiš Babai. Meigäläzen Pakkazenke hyö jo äijän kerdua vastavuttih, tutah toine tostu hyvin, ga vot Anukseh Kiš Babai piädyi enzi kerdua. Sendäh paččahah, kudai on Anuksen puistos, Liygiläzien muzein očas da kudamah on kirjutettu jo kaikkien Anukseh käynnyzien Pakkazien nimet da ozutettu kuduah puoleh pidäy ajua hänellyö da äijängo kilometrii kestäy matku, rodih vie yksi kirjutus da ozutusmerki. Kiš Babai iče sanou, ku tuli Anukseh enne kaikkie veseldyttämäh, ilahuttamah da hyvittämäh lastu. Lapsien muhahtukset da hyvä mieli Pakkazen mugah on se, mindäh pidäy tulla kižoih. Lapsil kižoin aigah hyviä mieldy oli. Kižoin enzi piän, hedi niilöin allus hyö upottih suarnumuailmah, kudai oli täyzi kummua da tiedovuttu. Linnan puistoh tulduu, kus algavuttih suovattan kižat, lapset dai aiguzetgi azetuttih tiedovoitun puun tyveh, sih pidi siduo nuoraine da toivuo sidä, midä tahtozit ičelles tuliekse aigua. Ei suannuh unohtua Pakkazesgi. Hänen roindupäivänny hänelegi pidi toivottua hyviä elokseh. Muzein seinäle sikse oli pandu suuri poštukartočku, kudamah lapset da kai festivualin gost at kirjutettih hyvittelysanoi. Festivualin programmu kahten päivän aigah oli monipuoline, piduo piettih monenmostu da linnan monis kohtis. Yhtes lapset ozutettih Pakkazien roindu -tyttispektaklii, toizes yhtes Pakkazienke viettih kruugua da kižattih, kolmandes oli teatrualine ozutus, kudai oli omistettu Pakkazen roindupäiväle. Viijendes mendih Pakkazien kižat, kudamis kačottih ken Pakkazis on kirmevin da vägevin. Tämän jälgeh tiedoiniekat siirryttih stadionale, kus kižattih jalgumiäččyh meigäläzen halličuksen joukonke da voitettih kižas. Nämminny päivinny kai Anukses oli Pakkazien tiedovuon vallas. Hyö juattih tiedovoittuloi n amuloi, pandih tiedovoittuloi pečattiloi, annettih koskettua heijän tiedovoittuloi keppilöi. Net kai oli tiedovoittu ozakse da rahvahan hyväkse mielekse. Lapset hyvitelläh Pakkastu roindupäiväl. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Festivualis Linnan lapsien taidotaloin lapset ozutettih Pakkazen roindu tyttispektakli. Sit samazes talois oli luajittu ozuttelu, kudamas sai kaččuo Pakkazien tyttilöi, kudamii luajittih Taidotaloin opastajat. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua
4 «Oma Mua»»» vepsäläzet Sel ktas vedes kala kokib»»moine nimi vepsäläzet aktivistat pandih omale kolmandele fil male vepsäläzien elokseh niškoi.»»kino Ol ga Smotrova Tämä kolmas Vepsän kul tursebr -liiton da Kanzallizen poliitiekan ministerstvan luajittu fil mu on kalastukseh niškoi. Kui toizet kaksi fil mua Vepsläižen kodin sydäin da Žiivatad vepsläižiden elos tämä fil mugi on kogonah vepsän kielel. Fil mua kuvattih Oniegan rannikon kylis da Piiterin čupul Ladvas, Kurbas da Nemžas. Fil man erähän luadijan, Larisa Smolinan sanoin mugah, fil man personuažoin eččo ei ole kebjei ruado. Yhtes kyläspäi rahvas työtäh toizeh, toizes kyläspäi kolmandeh. Niidy kalastajua, ket maltetah sanelta vepsäkse kalastamizeh nähte on, ga ei jogahine ruohti sanelta sidä kamerah. Yhtelläh löydyi moine mies Šoultarven kyläs. V ačeslav Gerčin on vepsäläine mužikku, on niilöi, ket tässähgi iče kuvotah verkoloi. Kieldävyö paginas TV:n ruadajienke häi hosgi tahtonus, ga ei voinnus: hänen akkah Taisija Gerčina moni vuottu pajatti Šoultarven horas, hos naine ičegi ei ole vepsäläine, ga hänel ainos vaččua tus kuau vepsäläzien periä. V ačeslav Gerčin otti sjomkah oman bunukangi, kudaman häi lapsusaijas harjaitti kalastamizeh. Fil mah puutui vedehine Fil mua luadijes nuoret vepsäläzet ei voidu olla maniččemattah rahvahien uskomuksis, mit ollah kiini kalastamizeh. Kui karjalazetgi, vepsäläzet uskotah vienižändäh, mečänižändäh da toizih haldieloih. Vepsäläzien mugah vai, heijän haldiet eletäh perehinneh, sanommo, vedehizel on akku vienemändy, heile voi olla lastugi. Yhtelläh fil mua kuvattuu toimittajat sellitettih, ku ei kaikin uskota juuri vedehizih, on heile nygöi muudugi uskomustu. Vasilii Maksimov Leningruadan alovehelpäi kalah lähtijes kumarduu Jumalan sanankandajile Pedrule da Puavilale. Kalah Vasilii lähtöy aijoi huondeksel, astuu kylän agjači, ku naine ei puuttunus vastah. Uskomah sih kalastai rubei jo am- mui, vastannet vai akan tiel et sua kalua. V ačeslav Gerčin vedehisty ei usko, uskou vai Neptunua. Valentina Rogozina uskou vedehisty lapsusaijas, hänen kyläs Leningruadan agjal buaboit iče nähtih vedehisty. Fil man luadijatgi opittih kiinnostuttua kaččojii vedehizen kauti. Vienemändän roulis on vepsäläine neičyt Galina Baburova. Kalua vähenöy Fil man luadijoin tarkoitus oli ozuttua vai kui kalastetah, mittumii perindölöi oli kalastajil da kaikkie mostu. Konzu ruvettih vai rahvastu kyzelemäh, kui da midä, ga joga Oniegan rannikon kyläs kuuluttih, ku kalua väheni. Hävii ruskei kala, hävii siigu. Kalahistu stolal nygöi vähembi on, ahvendu vai, särgii da kiiškoidu. Kyläläzet ollah sidä mieldy, ku kalan vähys on kiini kivensuandas. Kalag da Šokš on Ven an suurimii kivensuandukohtii, jo monii vuozikymmenii sie suajah vagoinkarvastu kvartsittua da gabbrodiabazua. Rahvas mietitäh, ku kai pöly, kudai nouzou kivensuandukohtis kivii räjähtäjes, laskiihes sit Oniegah. Fil man luadijoile himoitti ičel sellittiä sidä dieluo, otettih viet Oniegas kylän rannas da viettih se Veziprobliemoin instituuttah. Instituutas vetty kačottih da vastattih, ku se on puhtas. Sit täs probliemas tiijustettih Sampo-telekanualan toimittajat, hyögi otettih vetty da viettih jo toizeh laboratourieh. Spetsialistat sanottih, ku vies tottugi on ližä-ainehtu, ga ylen vähä. Yhtelläh vepsäläzet ei jätetä sellittämättäh sidä dieluo, aktivistat tahtotah kiändyö Zakonoinhyväksyndykerähmön puoleh. Šoultarven kylä. Kuvas on piälimäine fil man kalastai V ačeslav Gerčin. Kuva: Larisa Smolina.»»Fil mografii ÎÎ Žiivatad vepsläižiden elos (2008) da Vepsläižen kodin sydäin (2012) fil mat voibi kaččuo internetas. ÎÎ Žiivatad vepsläižiden elos -fil mu piäzi enzimäzele sijale tänävuon Eestis pietys suomelas-ugrilazien fil moin festivualis. ÎÎ Sel ktas vedes kala kokib -fil man prezentatsii piettih kylmykuun 28. päivänny Kanzallizien kul tuuroin keskukses. ÎÎ Fil mat piästetäh ilmah Kanzallizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel. ÎÎ On piästetty ilmah lähes 200 diskua uvven fil manke, net juatah Ven an kirjas toloih, školih da muzeiloih. Fil mupala lähiaigua roihes ozutettu Karjalan kanzalliskielizel kanualal. Šoultarven muzeis kuvattih vepsäläzien ennevahnallizii kalanpyvvyksii. Vienemändän roulis on Galina Baburova, vedehisty kuvattih Ladvan kyläs Leningruadan alovehel. Kuva: Larisa Smolina.
»»tutkimuš Karjalan kielen näyttehet istorijallis-etnografisien tutkimukšien lähtienä «Oma Mua» 3. talvikuuta 2014 5 Natalie Pellinen Vuotena 2012 Karjalan tietokeškukšen Kielen, istorijan ta kirjallisuuvven instituutin tutkijat šuatih rahotušta Venäjän gumanitarisešta tietofondista projektih Istorijallis-etnografisien tietojen potentiali tutkimukšissa karjalaisen perehen arkielämäštä XIX vuosišuan lopušta 1930-lukuh šuaten (grantti 12-31- 01028). Kolmevuotisen työn aikana etnologijan sektorin tutkija Julija Litvin, kielentietäjät Irina Novak ta Natalija Pellinen šekä tutkimukšen johtaja istorikko, tietojen tohtori Ol ga Pavlovna Il uha käsiteltih, mitein voit käyttyä tietomuajilmašša vähän tunnettuja lähtehie istorijallisetnografisissa tutkimukšissa. Tänä vuotena projektin puittehissa ilmešty kirja Kul tura povsednevnosti karel skoi semji (konets XIX pervaja tret XX veka) [Karjalan perehen jokapäiväsen elämän kulttuuri (XIX vuosišuan loppu XX vuosišuan enšimmäini kolmanneš). Projektin ošanottajien rinnalla kirjašša on julkaistu L. I. Ivanovan, L. I. Kapustan, A. P. Konkan, V. P. Mironovan, N. L. Puškar ovan ta S. V. L ubičankovskin, A. S. Stepanovan, J. G. Šikalovin, O. M. Fišmanin kirjutukšet. Novak Irinan avulla kirjan šivuloilla nähtih päivänvalon ennein julkaisemattomat Aleksandra Punžinan keryämät tverin karjalan kielen näyttehet kiännökšineh. Natalija Pellinen julkaisi venäjännökšen Teppana Huotarisen monilukusien muisselmien ošašta, kumpaset tallenti häneltä professori Pertti Virtaranta 1950-60-luvulla, Tutkija Natalie Pellinen pakauttelou Vuokkiniemeššä Santra Remšujevua. Kuva Natalie Pellisen kuva-arhiivašta.»»žemmuozet on šuwret r iähät lyydiläisie tekstijä ei otettu kirjah, šillä ne jo Šuomešša julkaistih vuosina 1963-1964. Esitän šeuruavakši pienet kappalehet kirjan tveriläiseštä (1) ta lyydiläiseštä (2) ainehistošta. (1) On žemmuozet šuwret r iähät. Valehuš on šuwr i r iähkä. Valehukšešta toko pidäy nagol e pieneštä šuaten i šanottih, opaššettih: lapšet, ei pie valehella, ei n i kuwldu, kiel eštä i r iputetah. Da. Ei n i hos brihalapšie, što kur imah ei pie opaštuo, šanow, a kuin kur imah opaššut, n in šiwla... kegl ehekši i mänet, mušta kegl eh šie kuolduoh i l ienet, l ienet ka kuin paha čigana, ka rubiet kegl ehena šavuomah nagol e da muštenet. A šidä varattih vielä i juondua da i pahoin elän d iä. A ka yl en pahan elännäštä... pahoin ka ei pie el iä, pidäy zakonua t ietä, što miehellä männä kuun, n in pidäw venčaiččiečie. Äššen ruvetah elämäh toin e toizenkena, a vain n iin elät venčatta, n in toko šanotah: kuolduoh šie rubiet tul izešša ruškiessa vaššešša palamah. Ka žemmuon e on r iähkä zakonatta el iä. I kaikenmuozet on šuwret zastuavat kuolduo, vettena kaikenmuoz ista šuwr ista r iähis tä pidäw yl en mahtua vardeil iečie. El iä yl en strowgo, iččiedä pid iä, ei pie... Rod it el oida ei pie gor ewttua. Kaikein šuwr iin r iähkä, toko šanotah. Rod it el an gor ewtanda da, on kaikein enämmäl d i nakažiw Jumala oman lapšen, gor ewtat rod it el an. Toko šanotah: rod it el an šana mer en pohjašta šuaw oman lapšen, hyvä šana. A kuin hyvä rod it el an šana. A kuin rod it el an lapši gor ewttaw, n in muan mer en pohjah uppuow že, kumban e kun oman rod it el an gor ewttaw. I rod it el an šana, kuin rod it el a gorewduw oman lapšen piällä, što miks i hiän gorewtti, n iin hänen kuin prokl an iw. N in vet läbi muašta mänöw tämän šanankena. I hänen ynnäh hengenkena lapšen žen. I yl en nagol e varattih, što rod it el oida ei pie n ikonža gor ewttua, štobi rod it el an šana yl en on kal l is i gorewttua n ikonža ei pie. Oi (Kirjutettu Outi Feoktistantytön Lisitsinalta (š. 1908) Lihoslavlin piirin Tolmačču-kyläššä). Kielen näyttehien avulla voit nähä istorijua ta jokapäiväistä elämyä tavallisien ihmisien šilmin, kačahtua huoleššuttavah propleemah šiä meštä päin.»»ottagat primer vahnuoiss eläjis! Karjalaisen perehen arkielämän kulttuuri -nimini kirja näki päivänvalon tänä vuotena. Projektin toteuttajat luvetellah šentapasien muisselmien hyövyllisie puolie: šeikkaperäisyyš, tuntehellisuuš, vapauš ideologisilta leimilta (rahvaš muissellah entistä perintehellistä elämyä eikä šekoteta šiihi (2) Meil ende Kard alass ol d ii suuret perehed. Elet t i ühtes, ol i kakšin kol min vel l ekšin. No ei kai oldu ühtend ütted ruadajad vel l ekšis. Šit sanut t i, kudam ol i laškemb: ka se toižem vel l em šägäll ajau. Toižei miettai sanut t i: se toižem vel l en šägät hierou. Niid ol i pošči d oga suures perehes. A ende kui elet t i soglasno, bokkalaižed hüvad eläjät počituoit t i niit suuret perehit, kuss ol i kags da kolme vellest i ol d ii d o kai naižiss i lapsed ol d ii, a d agazettu vi ei eri leibäi huigustazut t ii d agazuda, toižed bokaspiäi suud it t ii. I uvažit t ii vel l ekset toine tošt, hot t i kudam vähemban ruaduoi perehes. Niis perehis venhembe vel pid i vanhembuksen vel l ekšis, i hänen naine pid i vanhembuksen neveskuois. Ruaduois l ibo mida ostada, l ibo mida luad ida, kai kyzyt t ii vahnembal, a vahnembat hejanke sovetuoit t ii, kuit e parem t eidmüöi ruatta l ibo mida ostada, l ibo mida luad ida, kui ühtess ol i heil sovet. D älgele hot se d ielo tuli i pahembakš, ni kudam kudamale ei ukorittu l ibo ei penaittu. Net perehed elet t i hät k ühtes. Starikad toko sanut t ii: «Nuoret poigad! T üö vie l ibutte vast elämäi. Ottagat primer vahnuoiss eläjis! Kuss on suuret perehed da kai ühtei hiilei puhutau, šida on hiil t ülen d uget sambuttada. A l ibo, kui t ädä ette toimikkuoi sanundab, šiid vie müö t eile toižei luadui sanumme i daže ozutamme, štobi t eile nägüiž ičelle šilmäi hüvin.» Šiid otet t ii luudaspiäi üks vičaine i katkait t ii se vičaine keskel i sanui: «Kačo nügüde, min kebd edal i katken». Šiid otet t i ünnäi luut kädei i sanut t ii: «Oppigat nügüde t ämä katkaita! Katkenougi sen kebd edal i, kui üks vičaine katken?» No šida ei suanu ni kellе katkaita. No šiid sanut t ii: «Kaččogad nuored miehed i ottagat primer igakš kaikekš: art el - kat t ilas sagedembal i kiehuu!» (Kirjutettu Teppana Sirkeinpojan Huotariselta (š.1884), šynty Haljärveššä (nykyni Kontupohjan piiri), julkaistu kirjašša Lyydiläisiä tekstejä II, Pertti Virtaranta. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1963). neuvoštoliittolaista ajattelutapua) tni. Näyttehien käytön vikana on še, jotta niijen tekstijä ei löyvy helpolla ta neki on ušeičči lyhennetty (esim. jätetäh pois šanojen ta virkkehien toistoja, fisiologisie aiheita). Joka tapahukšešša kielen näyttehien avulla voit nähä istorijua ta jokapäiväistä elämyä tavallisien ihmisien šilmin, kačahtua huoleššuttavah propleemah šiämeštä päin. Projektissa ruatuas s a tutkija vaštuau monilukusih šivukyšymykših. Niin esimerkiksi venäjäntämini rikeneh tuntuu vaikielta. Mitein šelittyä venäläisperäsellä ihmisellä šanonnan muissa jälkeš? A kuin moni karjalaini ymmärtäy šananparren panna tähellä? (Panna mitänih loitommakši talteh). Ruato kielen näyttehien parissa on hyvin tuttu projektissa toimijilla kielentietäjillä: ičeki olemma tallentan muisselmie ihmisiltä karjalaisissa kylissä. Ta še kenttätyö on tutkijan elämäššä mukavin. Ilahuttau mieltä, jotta šeuruavanaki vuotena lähemmä kylih keryämäh kaunehen karjalan kielen näyttehie! Omii mielii kirjutakkua
6 «Oma Mua»»» kulttuuri Kirja on ikkuna muailmah»»kalevalan Arhippa Perttusen nimisen kanšallisen kirjašton istorija alko vuotena 1904. Nadežda Vasiljeva Pitäy šanuo, jotta eryähien šuomelaisien lähtehien mukah enšimmäini kirjašto oli peruššettu Uhtuon Likopiän ošašša jo 1860-luvulla. 110 vuotta takaperin Arhankelin rahvahan šivissyštä avuštaja šeura avasi pohjosissa ujezdiloissa monta kouluo ta niijen tiloissa kirjaštojaki. Kalevalan piirissä šemmoset koulut oli peruššettu Jyškyjärveššä ta Uhtuošša. Šiih aikah Uhtuon kirjaštošša oli noin tuhat kirjanippuo šuomen kielellä, šiitä löyty Karjalaisien pakinoja -lehtiki. Ka 1907 vuotena kaikki šuomelaiset kirjaštot oli pantu kiini ta ne avattih uuvveštah vašta Kanšalaisšovan jälkeh 1922 vuotena. Juuri šiitä ajašta Kalevalan piirikirjašton toiminta ei ole enyä keškittyn. Äšen Šuuren Isänmuallisen šovan aikana, konša kirjašto muutti Šommalla, missä väliaikasešti šijouvuttih Uhtuon kaikki laitokšet, še jatko omua piätehtävyä propogandoi kirjua, opašti lukomah ta kirjallisuuvven kautti šuamah tietyä kaikešta uuvvešta ta mukavašta. Yli vuosišuan toimintaistorijan aikana piirin keškuškirjašto monta kertua muutti omua struktuurie ta nimie. Kuitenki šen piämiäränä aina on ollun monipuolisešti kehittynyön ta šivistynyön ihmisen kašvattamini, šekä tarpehellisen ta tarvittavan kirjallisuuvven antamini. Tänäpiänä Kalevalan piiri- Kirjašton ruatajien Nadežda Matvejevan (vaš.) ta Zinaida Kettusen anšijošta on kovottu šuuri dokumenttifondi Karjalan ta Kalevalan piirin istorijašta, piirin vanhoista kylistä ta niijen eläjistä. nettih omua kokemušta ta tietoja kirjašton hyväkši. Hyö ollah Valentina Kallio, Lidija Torvinen, L ubov Nikitina, Nadežda Lesonen, Zoja Sergejeva. Kirjašton nykyelämyä on vaikie kuvitella ilmain kirjanäyttelyjä, tapuamisie lukijien, paikallisien kirjailijien ta runoilijien kera. Joka vuosi Kalevalan kirjaštošša pietäh Oman kielen päivällä omissettuja tilaisuukšie, aktiivisešti ruatau Mie olen muamo -klubi. Kirjašto pitäy yhteistyötä lapšien ta teini-ikäsien Aurinko -sosiaalisen turvakojin kera, piirin Lapšien luomistalon ta Kalevalatalofondiloissa on noin 20 tuhatta kirjua, kertou kirjašton johtaja Jekaterina Vaulina. Joka vuosi meilä on noin kakšituhatta lukijua. Tietyšti, heijän kešen on aktiivisimpie lukijie: Valeri Furažkin, Jelena Kislicina, Gennadi Filippov, Anna Anisimova, Nina Miškojeva, Juri Celiščev. Kaikkie on mahotointa mainitaki. Piirikirjašto eläy ta kehittyy. Ka šielä aina muissetah ihmisie, kumpaset eri vuosina an- Kirjaštonhoitaja Marina Pronina (vaš.) ta kirjašton johtaja Jekaterina Vaulina. Kirjašton tilaušošašton ruatajat Svetlana Polina (vaš.) ta Marija Požarskaja. kirjaštošša ruatau kahekšan henkie. Kaikki ollah ammattimiehie ta intomielisie ihmisie. Tilauš ošaštošša, lukušalissa, kotišeutu kirjallisuuvven ošaštošša, šekä kirjallisuuvven täyventämisen ta muokkuamisen ošaštošša lukija aina hyvin otetah vaštah, tarkkah kuunnellah, autetah valita tarvittava kirja. Kalevalalaiset kirjaštonhoitajat arvoššetah omie lukijie ta staraijah ruatua niin, jotta hyö tultais kirjaštoh uuvveštah. Vuosien mittah kirjaštošša muovoštu yštävällini kollektiivi. Kaikki ruatajat ollah eriluontosie, ka yheššä heistä tuli erinomani luomisryhmä, kumpasen kaikki jäšenet ollah uškolliset omalla työllä. Zinaida Kettunen ta Nadežda Matvejeva on monta vuotta ruattu kirjaštošša. Hyö hyvin tiijetäh oman šeuvun istorijua. Naisien anšijošta kirjaštošša on kovottu šuuri dokumenttifondi venäjän, šuomen ta karjalan kielillä Karjalan ta Kalevalan piirin istorijašta, piirin vanhoista kylistä ta niijen eläjistä. Kirjašton kotišeutuošaštošša aina voit löytyä tarvittavie istorijallisie tietoja. Svetlana Polina ruatau tilaušošaštošša. Hiän tietäy omie lukijie, tietäy mimmosie kirjoja hyö tarvitah ta aina staraiččou löytyä ne. Piirikirjašto harvoin on tyhjänä. Šinne tullah ihmiset, kellä on mukava kaččuo uušie lehtijä, šuaha uušie tietoja kiinnoštavan aihien mukah. Tänäpiänä kirjašton kirja- etnokulttuurikeškukšen kera. Pimiekuun viimesinä päivinä Kalevalašša piettih kirjašton 110-vuotispäivällä omissettu juhlatilaisuuš. Kirjaštonhoitajat kuultih onnittelušanoja piirihallinnon johtajalta Valentina Bulavcevalta, eri laitokšien piämiehiltä ta monilukusilta lukijilta, šekä Priäžän ta Aunukšen kanšallisien piirien johtajilta, kumpaset juštih oltih Kalevalašša työmatalla. Kalevalan piirikirjašto aina on pisyn ajan tašalla. Kirjašto ta šen kollektiivi ollah erikoisena vetovoimakeškukšena kalevalalaisilla.
»»muanmiehet «Oma Mua» 3. talvikuuta 2014 7 Marija Savinovan elämäntiet»»šuomen valkien ruušun kunnivomerkin ritari eläy Muššanmeren rantamilla Rudolf Toivonen Odessan kaupunkissa eläjä vienankarjalaini Marija Savinova yli viijenkymmenen vuuvven aikana on eistän Odessan ta Oulun välisie yštävyyškaupunkišuhtehie. Uuvven 2014 vuuvven uattona mie šoitin Odessan kaupunkih ta onnittelin Marija Savinovua, kumpani on miun tuattovainajan Trohkima Toivosen nuorempi čikko. Šanoin šilloin Maikki täjillä, jotta tahon tulla tervehtimäh häntä hänen 90- vuotispäivänäh. Marija täytti kunnivokkahat 90 vuotta 6. šulakuuta 2014. Täti oli ylen ihaštun, kun emmä ole näkeytyn hänen kera jo noin kahtehkymmeneh vuoteh ta šano, jotta rupieu vuottamah kovašti meijän tapuamista. Šukuo tutkien Viime šeiččementoista vuuvven aikana olen tutkin omie šukujuurija ta käynyn Karjalan, Arhankelin, Moskovan šekä Šuomen arhiivoissa. Arhiivadokumenttija tutkien šelvitin omien kantatuattojen karjalaisien, saamelaisien ta šuomelaisien ihmisien nimijä 1600-luvulta alkuan. Aikoinah ne elettih eri paikkakunnilla nykysen Karjalan tašavallan Kalevalan, Kemin, Louhen ta Mujejärven piirin šekä Šuomen tašavallan alovehella. Arhiivatutkimuštyö oli miula uutta varšinki alkuvaihiešša. Asientuntijat autettih milma tutkimukšien järještämiseššä. Kiitän Petroskoin valtijonyliopiston istorijan tietokunnan dosenttie Irina Čern akovua, Arhankelin alovehen valtijonarhiivan johtajua Nikolai Šumilovie, tunnettuja šuomelaisie istorijantutkijie Heikki Kirkistä ta Veijo Saloheimuo hyvistä neuvoista ta tuvešta. Valitettavašti miun šuvušta ei löytyn kuin yksi yli 90 vuotta elänyt pitkäikäni. Olga Lesonen oli ainuo 90 vuotta täyttänyt meijän šuvun ihmini vuuvven 2014 alušša. Hiän šynty 28. kevätkuuta 1903 ta kuoli yhekšänkymmenen vuuvven ta yhekšän kuukauven ikäsenä 31. talvikuuta 1993. Olgan vanhemman Annačikon tytär, miun täti Marija Maikki Savinova ylitti tänä kevyänä 90 vuuvven rajan. Marija on šyntyn 6. šulakuuta 1924 vienankarjalaisešša Kenttijärven kyläššä, mi kuulu Uhtuon piirih. Nykyjäh tuon kylän aloveh kuuluu Kalevalan piirih. Trohkima Toivosen viereššä oikiella puolella šeisou šeiččemenvuotini Marija, takuana šeisotah Jevgenija-čikko (vaš.) ta perehen heimolaini. Kuva M. Savinovan pereharhiivašta. Kenttijärven rantamilla Il l a Samodajev perušti Kenttijärven kylän šamannimisen järven rannalla vuotena 1721, šentäh kun järvi tunnettih hyvistä kala-apajista. Tarinan mukah aikasemmin Kenttijärvellä oli elän saamelaisie. Myöhemmin ne šiirryttih pohjosempah, missä oli parempie poronlaitumie. Maikki šynty talonpoika Osip Toivosen (Panfilov) ta hänen Anna-naiseh pereheššä nelläntenä lapšena. Annan ukko Mark Lesojev oli runonlaulaja. Vuotena 1872 tunnettu šuomelaini kielentutkija Arvid Genetz tallenti Lesojevin laulamie runoja. Maikin vanhemmat oli myöššytty Šuomešta kotikyläh vähän ennein tytön šyntyö. Hyö lähettih pakoh Šuomeh šekašorron aikana, 1920 luvun alušša. Šuomešša elyässäh Osip Panfilov otti šukunimekšeh Toivonen-šukunimen. Marija Savinova on omua šukuo Toivonen. Maikki oli täyttän kakši vuotta, kun hänen muamo kuoli tautih vuotena 1926. Tyttö jäi ämmöjeh hoitoh ta monen vuuv ven aikana hiän vuorotellein eli eri kotiloissa. Yksi Maikin ämmöistä, Karoliina Huovinen oli kotosin Šuomen Oulun lähellä olijašta Venetheiton kyläštä, ta kuulu l uterilaiseh uškontoh. Maikin ukko Vasili Panfilov kävi laukkurina Šuomešša. Mieš mielty Karoliinah ta pyysi hänet naisekšeh Vienan Karjalah. Venäjällä nuori naini šiirty ortodoksiseh uškontoh. Vihkimisen jälkeh häneštä tuli Jekaterina Panfilova, Vasili Panfilovin naini. Vienankarjalaista nuoruutta Maikki oppi ämmöiltäh oman vienankarjalan kielen ta myöhemmin šuomen kirjakielen. Kenttijärven kyläššä ei ollun omua kouluo, šentäh tyttö kävi nelivuotisen alkeiskoulun šisäoppilaitokšešša, kumpani toimi Koštamukšen kyläššä. Opinnot jatuttih Uhtuošša, missä Maikki eli Trohkima-veikkoh pereheššä. Šeiččemenneltä luokalta Maikki valmistu jo Kiestinkin kyläššä, missä šiih aikah hänen Jevgenija-čikkoh ruato opaštajana. Marija piäsi Petroskoin opettajaopiston opaštujakši vuotena 1939. Hänen tuattoh kuoli vaikieh tautih Uhtuon piirišairalašša vuotena 1940. Maikin opinnot jiätih kešen Šuuren Isänmuallisen šovan alettuo. Šeiččementoistavuotini Marija eli nyt Natalija-tätih kojissa Belomorskissa, kunne kenttijärveläisie oli tuotu evakkoh. Muutoman kuukauven ajan hiän ruato keittäjänä Vienanmeren Iänisen laivavaruštamon ruokalašša. Maikin Trohkima-veikko piäsi šotilaššairalahoijošta ta vuotena 1942 tuli töih Kalevalan piirineuvoštoh, kumpani šovan aikana vuoteh 1944 šuaten toimi Šomman kyläššä. Marija muutti veikon luokše. Nuorisoliittolaini Marija Toivonen palveli šotamiehenä hävittäjäpataljoonašša, kumpasen tehtävänä oli tärkeijen kohtehien vahtimini. Hänet hyväkšyttih Neuvoštoliiton kommunistisen puoluvehen jäšenekši vuotena 1942 ta hiän toimi nuorisoliiton Kalevalan piirikomitietan Kenttijärven kyläššä ei ollun omua kouluo, šentäh tyttö kävi nelivuotisen alkeiskoulun šisäoppilaitokšešša, kumpani toimi Koštamukšen kyläššä. rekisteriošašton piälikkönä pimiekuuh 1943 šuaten. Marija Toivonen valittih nuorisoliiton Kalevalan piirikomitietan enšimmäisekši šihteeriksi 14. pimiekuuta 1943. Hiän toimi täššä tehtäväššä šulakuuh 1945 šuaten. Marija nimitettih Neuvoštoliiton kommunistisen puoluvehen Kalevalan piirikomitietan agitaatijo- ta propagandaošašton piälikökši 23. šulakuuta 1945. Oraškuu 1945 oli kakšin verroin onnellini aika Marijan elämäššä oraškuušša tuli pitälti vuotettu voitto fašistisešta Šakšašta, oraškuušša Marija mäni miehellä rajavartijaupšeerilla Mihail Savinovilla. Ennein šotua Savinov oli rajavartija-ašeman komentajana Šuomen rajalla Kalevalan piirin alovehella. Šovan alušša Savinov ta muut rajavartijat jouvuttih kulkomah taistellen omien luo. Jälešti voittoh šuaten mieš palveli Kalevalan piirissä. Šilloin hyö Marijan kera tutuššuttihki. Mihail šiirrettih palvelukšeh Petroskoih, ta Marija piäsi työh Karjalais-šuomelaisen sosialistisen neuvoštotašavallan kommunistisen puoluvehen keškuškomitietan propagandata agitaatijo-ošašton instruktoriksi. Hänet miärättih Totuušlehen toimittajakši heinäkuušša 1946. Toimituštyö kešti vuoteh 1949 šuaten. Tänä aikana tapahtu merkittävyä, vuotena 1947 Savinovien pereheššä šynty Galina-tytär. Mihail valmistu vuuvven ajan keštänyöltä upšeerinjatkokulutuškurššilta Moskovašša. Hänet palkittih Karjalais-šuomelaisen sosialistisen neuvoštotašavallan korkeimman neuvošton presidiumin kunnivokirjalla taistelutehtävien mallikelposešta täyttämiseštä rintamalla šovan aikana, moittiettoman hyväštä pitkäaikasešta palvelukšešta Neuvoštoliiton rajavartijoštošša šisäasien kanšankomissariaatin rajavartijošton 25-vuotispäivän kunnivokši. Karjalaisšuomelaisen neuvoštotašavallan korkeimman neuvošton presidiumin johtaja Otto Ville Kuusinen ta šihteeri Jukka Petrov allakirjutettih Savinovilla luovutetun kunnivokirjan 14. tuiskukuuta 1946. ÎÎ Jatkuu
8 «Oma Mua»»» mennytty aigua»»uudizii Karjalan kirjastot omua randua tutkimas Valerii Sidorkin Algu sadavuozil Karjalan tazavallan Kanzallizes kirjastos piettih saminuaru Kirjasto paikallizen kul tuuran säilyttäjänny da kehittäjänny. Tazavallan eri čuppuloispäi tulluot kirjaston ruadajat saneltih omas ruavos täl alal. Suuriman Karjalan kirjaston piälimäine kirjaston hoidai Jelena Saikonen saneli seminuaralazile kahtes suures projektas. Enzimäine on multimediaprojektu Lönnrotan muatkudorogannu, kudai on luajittu kanzoinvälizen raja-alevehien yhtehizen ruadoprogramman Karelia ENPI CBC kannatuksel. Sih projektah kuuluu kai, mi koskou Elias Lönnrotan Karjalas olendua da tulien Kalevalan runoloin keriändiä. Toine projektu on Nimet Karjalan histouries, kuduah on kerätty kaikkien tazavallan tundiettuloin valdivomiehien nimet 1920-luvus algajes. Belomorskas, Sortavalas, Segežas da Anuksespäi tulluot kirjastoloin ruadajat saneltih omas ruavos täl alal. Seminuarah tulluot kirjastoloin emändät kačottih vaste ei ammui Vladimiras pietys Kirjastoloin kodirannan histourien tutkimizen probliemat seminuaran videot. Petroskoin informatsii-turistukeskuksen ruadai Anna Ribalova saneli seminuaralazile vaste ilmoitetus kilvas Karjalan Rastavu, kuduan pidämizeh ylen äijäl vuotettas piirilöin kirjastoloi. Karjalan Rastavu sai allun Valerii Sidorkin Mennyt nedälil ilmoitettih tazavallas enzimästy kerdua piettäväs mieldykiinnittäjäs projektas. Pagin on Karjalan Rastavu -2015 -projektan puittehis piettäväs kilvas. Sih voijah yhtyö eri-igäzet rahvas da kogo perehet. Kilbua pietäh nelläs nominatsies: eeppine da runosuarnu; poštukartočku; käziluajilmus da animatsiifil mu Rastavan aihies. Kaikis nämmis pidäy selgieh nägyö Karjalan Rastavan omaluaduvus da perindöllizet tavat, semmite Rastavan piähengi Syndy. Valmehet ruavot kilbah voibi työndiä Petroskoin informatsii-turistukeskukseh, kanzallizeh kirjastoh, Anuksen, Kalevalan da Priäžän kirjastoloih. Sen jälles arvostajat tarkah kačotah jogahine kilbah työtty suarnu, čomaine, käziluajilmus da mul tfilmu da vallitah paras. Kilvan lopputulokset da voittajien lahjoitandu pietäh 23. talvikuudu Karjalan kanzallizes kirjastos. Sie pietähgi kilbah työttylöin parahien tevoksien ozuttelu, kuduadu suau kaččuo Uvven Vuvven da Rastavan väliaijannu. Zavodu oli pandu alguh 29. elokuudu 1703 vuvvel.»»onegzavodu P otr Sem onov Ven a ilmoitti Ruočile voinan 1700 vuvvel. Sentäh rodih uuzien ammunduvehkehien valmistandan suuri tarveh. Endizet ammunduvehkehien azundukohtat oldih ylen loitton Urualal. Ven an suari Pedri I piätti azuo uvven zavodan Ruočin rajan viereh. Oniegujärven rannale Lohi-jovensuuh 1701 vuvvel tuli joukko rahvastu eččimäh pagolazii saldattoi. Hyö tuttavuttih Užisellän kyläs eläjän muanruadajan Trofimovan kel. Häi oli D ärvenojakyläs roinnuhes. Hänel oldih kodi da melliččy Lohijovel. Se muanruadai saneli, ku lähizis suolois da järves on raudua da vaskie. Sih näh oli sanonuh Pedri I. Pedri I piätändän mugah 1702 vuvvel 9. tuhukuudu rudnoin johtokundu varusti matkukunnan Anuksen alovehele vaskistu da hobjastu rudua eččimäh. Sen joukon piämiehenny oli Ivan F odorovič Patrušev. Matkukunnan kogomukses oli läs kahtukymmen ammattimiesty. Oniegujärven da sen ymbäri tarkastajes löyttih äijy ravvan da vasken rudien kohtua. Lopukse matkustajat piätettih Šuiskoin pogostale Lohi-jovele nostua zavodu. Kezäl vuvvennu 1703 Oniegujärvele varustettih vie yksi ruvanečindy matku, kuduadu ohjai Moskovan ruvantiedäi da metallurgu Jakov Vlasov. Sen matkan aigah tarkastettih Lohi- dai Mašezerku -jovet. Ku jovenladvois löyttih suremattomat viensäilyttäjät varat, Jakov Vla- Zavodan erähän domnan makiettu on Kanzallizen muzein ozuttelus. sov lopullizesti piätti azuo uuzi zavodu Lohi-jovensuuh. Sen jälles sil kohtal allettih varustusruavot. Sen piäle, zavodan kohtu oli hyövylline, gu oldih pättävät vezimatkat, srojumateriualat meččy da kivet da äijy hiilen poltamistu. Zavodu oli pandu alguh 1703 vuvvel 29. elokuudu da sai nimen Šuiskoi ammunduvehkehzavodu. Enzimäzen aluskiven panendan aigah sie oli kuningahan Pedri I abuniekku Aleksandr Menšikov, kudai komanduičči suurii vojennoloi algu- da raččuvägilöi Pohjazel voinal. Zavodan srojindal yhtehizen ohjuamizen todevutti kuulužu ammattimies varakomendantu da mägiokrugan zavodoin piälikkö Aleksei Čoglokov, kudai sai Anuksen kaz onnoloin zavodoin piälikön virran. Zavodan azujes muankaivajinnu da kirvesmiehinny ruattih muanruadajat Karjalan, Arhangelin da Vologdan kylispäi. Kaikkiedah sidä srojimas oli 102 kirvesmiesty, 15 seppiä, 166 heboloil vedäjiä da 900 abuniekkua ruadajua. Sen 1703 vuvven sygyzyl täytty vägie meni enzimäzen plotinan srojindu, kahten domennoin päčin azundu, vielruadajien mehanizmoin da suuren astien puuškien valajes, verteln an da pal l upajan azundu. Sinä vuon sygyzyn lopus allettih vie kahten domnan juakkuripajan, oruudieloin da toizien ozastoloin srojindu. Anuksen kaz onnoloin zavodoin Kantsel arien piätöksen mugah allettih Šuiskoil zavodal pristanin srojindu. Uudeh zavodah niškoi vehkehet azuttih Ustrenskoil da Ližemskoil zavodoil. Ustrenskoin da toizien Anuksen mägiokrugan zavodoin maltajat harjavunnuot ammattimiehet yhtyttih ruadoh plotinoi nostajes, srojies da ozastoloin da ruadopertilöin laittehii azettajes. Valdukunnan Admiralteiskoin kollegien käskyy myö neroniekat da toizet ruadajat zavodale oldih kerätty Moskovas da monis toizis kymmenis linnois, alovehis da kai valdivoloispäi. Uudeh zavodah talvikuul 1703 vuvvel Šuiskoil ammunduvehkehien zavodal pandih ruadoh enzimäzet domnat. Puuškii valamah ruvettih jo 1704 vuvvel pakkaskuul. Domnoin valmistamistu da valandua ohjattih muasterit Jan Person da Mokei Jemeljanov. Elokuul 1704 vuvvel Anuksen verfile työttih 708 puuškua kolme- da kuuzi-funtahistu kalibrua da niilöih niškoi 15 000 jadrua. Sil vuvvel Šalinan Iivanan ohjuandal zavodal lopiettih puuškien punottavien hivottavakse da porattavakse azundu. Sinä vuon keviäl nelli domnua sulatettih čugunua. Oli azuttu ammunduvehkehien valmistandufabrikku. Kezäl 1705 vuvvel ymbäri vuvven keskustumattomakse ruavokse zavodan kaikkien mehanizmoin, Mašozeran da Lososinnoin järvien alovehet levendettih monen kerdua 2,5 syllyl korgevuon plotinan azundal. Sidä srojimah oli pandu 250 kirvesmiesty, 1 000 muankaivajua da vedäjiä Lososinnoin da Mašozeran kylien muanruadajis. ÎÎ Jatkuu
»»kirikkö «Oma Mua» 9 Prihodan koin nostamine»»toimitukseh kirjutetah Jumaldoman obrazan luo»»jessoil čat on käydy Tihvinskoih manasterih Alavozelazet puaksuh pietäh subbotniekkoi, kabrastellah srojindulomuloi. Kuva: Valentina Libertsova»»Alavoine Valentina Libertsova Enimät kanzat kui vai piästäh kirjutuskieleh, kerras enzimäzesti ruvetah kiändämäh omale kielele Jumalan kirjat, gu net autettas pyzyö oigies matkas da eliä rauhas. Mugai meijän karjalan kieles vai azuttih kirjaimikko da piätettih keksie da painua opastuskniigoi, kui Zinaida Dubinina zavodii kiändiä Bibliedy da malittuloi karjalakse. Ristittyzil se rodih ylen mieleh dai äijät ruvettih perehis (a pereh, kuduas kaikin ollah uskojat, kuuluu Pienih Jumalan kirikkölöin joukkoloih) lugemah niidy died oloin kielel. Ni kylien, ni linnoin suuris kirikkölöis kalleheh kiändäjän ruadoh ei punalduttu, se meni siiriči, sudre meni sentäh gu karjalakse tiedäjiä pappii on kaikes meijän muas kazvanuh vai kaksi yhtes perehes Yllözen Pugovkinois. Tuatto Puavil piädykauti opastui omah kieleh Petroskoin yliopistos, a hänen tuatal, kui kaikel meijän polvel, muamankieli jo unohtui, ga häi ylen äijäl sidä kunnivoiččou da potakoiččou käyttämäh. Sit meijän Spuasan Käzitäluajitun obrazan kirikkö on onnuako ainavo Karjalas, kuduas kuulutah Jumalan sanat livvikse. Joga liturgii-sluužbas Zinaida Dubininan kiänettyy Tuatto meijän taivahalline -malittuu pannah omal kielel dai vie lugietah Bibliedu. Äijät kirikköh kävyjät ristittyöt, kuduat eletäh ei loittozis hieruzis Anus-joven rannoil, tietäh dai paistah karjalakse, dai lugietah Oma Mua -lehtie sežo. Karjaluagi Ga vai paha on se, gu Jumalattomal aijal kylän keskus eistyi Alavozeh, kus ruattih Puuzavodu da muatalovus, enimät rahvas sinnegi muututtih, a kirikkö hyllättih Jeroilan hierun peldoloin keskeh. Sinne on jygei puuttuo, gu autobusat heitettih käyndän, talvel vie lumis piäliči on jygiembi puuttuo sluužbah omal aigua. Sit viizi vuottu tagaperin nostettih Alavozeh Jumaldoman Iverskoin obrazan časounu matkudorogalluo ihan tiešuarale, kus Ižämuallizen voinan aigah oli vangiluageri. Se huonus ylen äijäl čomendi kylän. Sie nygöi suau panna tuohuksii da ostua kuda-midä kiriköllisty kodih, ottua pyhiä vetty, kävvä molebnoile merkipäivin, ostua libo ottua kirjastos lugemistu. Toiči sit Boris-tuatto pajatuttaugi kuolluzii, pidäy soborovaniet, kuundelou riähkät. Naizet vuorokkai pietäh časounastu kunnos, čomendetah rinnal pihua. Sie joga nedälii talven aloh ruadau Pyhänpäivänškola pikkarazil lapsil da uskojil vahnembil. Boris-papil olis toivotus perustua karjalan kielen opastundu gu prihodan uskojat harjavuttas lugemah Jumalan Uuttu Sanua karjalakse. Biblii-kniigatgi ollah jo varuksis. Kaksi vuottu tagaperin piätettih prihodan aktivistat nostua Alavozeh kirikkö Jumaldoman Rodivundanpäivän kunnivokse. Pandih ristu, kaivettih kaivo Jumaldoman Täyttämättömän mal l an nimine, gu se on nygyaigaine suuri probliemu viinan juojat mužikat, a toiči naizetgi, kuduat kavotah riähkih dai toiči kuoltah pahal surmal, jätetäh armoittomakse omat lapset da perehet. Kaivon časounas puaksuh pyhitetäh vetty, sie voibi pokoroijakseh omah tervehyöh, pereheh, lapsih näh. Hyväl kohtua Rinnal ruvettih azumah prihodan kodii, gu olis kunne kerävyö uskojil jälles sluužboi, pruazniekkoi varustamah, piäständypaginoi pagizemah. Siegi Pyhänpäivänškolua roih pidiä parembigi, gu lapset opastuttas yhtes pertis, vahnembat toizes. Karjalan kieldygi lapset opastutah školas da päivykois, a vahnembil pidäy eräs programmu. Uvven kirikön da prihodan koin kohtu on ylen pättävy da vessel matkudorogan reunal, pedäjikös, rinnal vahnoin bol ničču, vähästy loitombi kalmoi. Ihan rinnal vahnan školan stadional on kaikkien kylän pruazniekoin pidämizen kohtu. Sie puaksuh ollahgi Pravoslavnoit pruazniekat. Kirikkölöin da prihodan kodiloin nostandu ainos oli rahvahan tärgei dielo. Nygöigi hil l akkazin omal väil kuda-midä auttajen salvettih seinät, levo, ruaduo vie on äijy. Joga Pyhiäpäiviä, kuni ei ole lundu da suurii vihmoi, pihal Ristalluo pannah malittuloi tulien nedälin dieloloin todevundah niškoi, puaksuh pietäh subbotniekkoi, kabrastellah srojindulomuloi da toppii, varustetah pahois lavvois da puuloin rungolois halguo viluh aigah, katetah mual haudoi, puhtastetah da čomendetah paikkua. Andakkah Jumal abuu da vägie ristittyzien hyväh ruadoh. Galina Vasiljeva Meile ainos himoittau tiediä da kaččuo omua muadu, mittumannu se oli da on tänäpäi. Kuulet kirikkökelloloin soitandua da tusku rubieu painamah: min verdu kirikkyö da časounua oli murendettu da hävitetty meijän muas. Pyhäkohtis olles vai suat ellendiä sidä čomuttu, kudai oli nostettu enne meijän omamualazien neroniekoin vuoh. Kylmykuun 16. päivänny Jessoilan čupun rahvas käydih Tihvinäh. Meijän keskes oli nuoren polven rahvastu lapsienke dai niidy, kel jo on piäl 80 vuottu igiä. Lähtiettih meijänke sežo rahvas Kuudamas, Čalnas, Säpsäs da toizis kylispäi. Kaikin ollah uskovazet, kaikil himoittau kävvä pyhih kohtih, kyzyö prosken n ua da panna malittuu. Tihvinän Jumaldoman obrazu, kudai on ruokos Tihvinän manasteris, on kaikkien lapsien puolistai. Jumaldomu auttau vahnembile olla sovus omien lapsienke. Uskomuksien mugah, Tihvinän Jumaldomu auttau lapsii hyvien dovarišoin eččimizes, puolistau pahois dovarišois da pahah nevvojis, pehmendäy lapsien tabua. Jumaldomu piästäy lapsii taudilois. Tihvinän Jumaldoman obrazu auttau niidy, ket lujah uskotah Jumalah da pannah malittuu sen obrazan luo. Jumaldomu auttau naizile kohtustuo, kebjendäy kibuu lapsen suandas. Iče Jumaldoman rodivundu on tärgei tapahumu. Uskotah, ku häi piästi ristikanzan rovun surmas. Tihvinän Jumaldoman obrazu. Tihvinän manasterih käydyy on kebjei syväimel da matkas jiäy vai hyviä mieldy.
10 «Oma Mua»»» literatuuru Nämmis vuozis anukselazil on kazvanuh kogonaine joukko kirjuttajua. Kaikin hyö oldih Priäžän literatuurufestivualis. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Kalevalas, rifmas da muus Zinaida Dubinina Anna Priäžän festivuali rodies jogavuodizekse, kui piemmö joga vuottu lapsien runofestivualii, kuduan alguhpanijannu on Galina Fedulova. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Ei minule kebjieh annetahes nämmä kirjutukset. Minä hätken duumaičin enne, ku rubein kirjuttamah. Minä tiijän, kui äijät ei hyväksytä minun kirjutuksii. No minule ei anneta rauhua minun duumat. Nenga oli vuvvennu 1991 Anukses karjalazien kerähmös, konzu yksi ristikanzu, kudai ei tiedänyh karjalan kieldy, ga häi oli niidy sillozii ku tuuran luadijoi, otti sanan da pagizi kerähmön ies. Häi sanoi: Karjalazil ei ole pajuo. A minul muga himoitti nosta da sanuo vastah, mi äijy on karjalazil pajuo, vai työ etto tiijä niidy, gu etto tiijä kieldy. No minä olin ylen vaikkani. Ijän kaiken žiälöičen, gu en nossuh, en sanonuh silloi. A nygöi minä vastuan Georgii Černobrovkinan kirjutukseh: Karjalazen literatuuran kehitändäs. En voi hyväksyö sanoi: Karjalankielizen runohuon pohjannu on ven ankieline runohus da muga ielleh. Ei sua mehanizesti vierastu ottua da juuruttua omah. Kebjieh sanottu, vai jygei da abei, kibei on karjalazel lugie. Vai myö, karjalazet, emmogo tiedänyh da emmo käyttä nyh enne rifmua? Luvekkua hos vahnoi karjalazii sananpolvii, sie lövvättö. Yksi kerras mieleh tuli: Suudu viäristä, da omua puolista. Rubien puolistamah omua, kui voin ga muga. Minä jo kuulin net sanat suomelazes: Mikse etto kirjuta Kalevalan luaduh? Da, minä suvaičen Kalevalua dai sen sanelenduluaduu, tiijän, ellendän kaiken meijän istourien, luvin äijän ven an dai suomen kielel. Se pidäy mustua kaikil karjalazil. No se on ammui men nyh aigu, meijän kunnivokas istourii, a elaigu matkuau ielleh. Kalevala on meijän ylbevys. No tahtottogo työ, gu myö jiännyzimmö sih mennyöh aigah? Gu meidy ei olis täs XXIvuozisuas? No myö olemmo, elävät da kieli on elos. No, kui kai muailmas, muga muutuimmo myö dai meijän kieli. Vai sanotto: ven an kieli ei muuttunuh? Muutui sežo, i työ etto kirjuta sil ennevahnallizel kielel. Vai ven an kielel oli sijua dai aigua kehittyö. Minä painan piän suurien Ven an muan kirjuttajien da runoniekoin ies. Hyö nostettih oman kielen. Se hyvys opastau meidygi puolistamah, nostamah omua kieldy. Ei kielen suurus ole yhtehyös muan suuruonke. Karjalan kielel voibi sanuo kai, mi on sanottu ven an kielel dai toizil kielil. Ken vastuau karjalazien kyzymykseh: Mikse karjalan kieli jäi monikse vuozikse, vuozisavoikse opastamattomakse kielekse? Kui se piäzi nämmih päivissäh? Sen pellasti, piästi pahas aijas läbi se karjalaine rahvas, kuduadu työ nygöi viäritättö kielen kaimuandas. Se on nygöigi karjalazien oma kieli, kudai eläy vie hierulois, paginas, suarnois, pajolois. Nygöi tuli aigu, konzu sanua ei sua pidiä salvačis. Meil on midä sanuo muailmale. Myö tahtommo kehittiä omua kieldy, omua runohuttu. Tahtommo kirjuttua muga, kui ellendäy, kui lugou meidy meijän rahvas. Andakkua meile aigu da valdu hos oman kielen da kul tuuran piäl. Rahvastu ei pie ähkie čupus čuppuh, rahvahah pidäy uskuo. Myö lövvämmö oman dorogan, myö nostammo oman kielen. Vladimir Brendojevan da minun runohus, kui i toizien karjalazien, on kogonah karjalaine, dai pohju sil on karjalaine. Se on meijän Karjalan mua. Sanat dai elaigu dai tunnot kai on omas, ei pie eččie, eigo juuruttua, niil jo ollah omat juuret. Sen ozutti Priäžäs pietty runofestivuali. Anna tämä festivuali rodies jogavuodizekse, kuduadu pietäh joga vuottu täl aigua. Kui piemmö joga vuottu lapsien runofestivualii, kuduan alguhpanijannu on Galina Fedulova. Sit omin silmin näimmö, kui kazvau karjalan runohus, kui nostah uvvet kirjuttajat. Hyvä olis, tiettäväine, hos vähäzel opastuagi nuorii runoniekkoi. No meidyhäi elaigu opasti, muga toiziigi opastau. Kirjutakkua! Kaikin, kelle käsköy syväin kirjuttua. Pidäs meile olla runoloin kriitiekku, se olis abuh. No lugijatgi ollah kriitiekat. Kirjutakkua, kui käsköy syväin, kui tahtou lugie karjalaine. Aigu valliččou parahat kirjutukset, kui myö valličimmo omakse gimnakse Aleksandr Saveljevan pajon: Vai Karjalan mua Minä uskon: ei katkie Karjalan runohuon langu. Meile avvuttau Jumal. Tunnustakkua meidy rahvahakse Joga rahvahal on oma aigu, Mennyöt aijat ainos jiäjäh tuakse. Kaiken olluon, kaiken mennyön mugah Tunnustakkua meidy rahvahakse. Rahvas myö, on meilgi sežo hengi, Kuduan andoi meile Suuri Jumal. Ruohtin sanuo minä täh vie sengi: Elämmö myö meijän tuatoin mual. Vaiku heijän ies on meijän velgu, Kudai pidäy jogahizel maksua. Meijän rovun, meijän kielen mugah Tunnustakkua meidy rahvahakse.
»»šanašuari «Oma Mua» 3. talvikuuta 2014 11 Galina Lettijeva LAPALIVO»»Kertomuš Pekka Perttu Harakan tärkein tähyššyšpaikka oli mökkini pihašša kašvajan jättiläiskoivun latva. Koivun ympärimitta oli läheš kakši ta puoli metrie. Šieltä näky hyvin loitoš meččienki yli ta šieltä še šeuruali liikkeheni, varšinki kun hankkiuvuin matkah järvellä. Šiinähän piti käyvä monta kertua rannašša ta kantua veneheh tavaroja. Jokahisella matalla on ušeita tarkotukšie, šiksi lähties s ä veneh oli ušein täytenä kaikenmoista kampšuo. Koivun latvašta harakka šeurasi tarkkana ta iänettömänä puuhieni, älysi, jotta nyt še jiäy täyšin vallanpitäjäkši. Kun šiitä kotih tulleššani veneheni ilmešty šalmešta meijän pienellä järviaukiella, še istu tuaš koivun latvašša, vain nyt nakrua räkättyän ta häntyäh piekšyän. Kun šammutin konehen, še räkätteli koivušša, kuin paha henki. Šiitä šuatto heti arvata, jotta minnih koiruuvven še oli tuaš luatin. Näin jatku rinnakkaholo vuosikaušie, eikä še ollun läheškänä rauhallista. Aina pitimä šilmällä toisiena, eikä mistänä luottamukšen lisäytymiseštä voinun olla pakinuaki. Yhen ainuon kerran näin harakan šemmosešša puuhašša, mi toi mieleh ajatukšen pätkän šen hyövyllisyyvveštä. Šen merkityš nousi hetkekši, kun eččimällä ečin šemmoista. Oli kevät, oraškuu. Heinä oli vielä hyvin matala, kenttä alko vašta vihantua. Šilloin nävin, kun še yritti tavottua hiirtä. Še kopšahti nurmikolla ta ajeli šitä šinne tänne. Aha, rupesi lopulla apulaisekši! Vain eihän šillä ollun neruo šuaha šualista, kovin oltih kömpelöt šen liikkehet. Jouvuin pakošti vertuamah šitä hiiripöllöh, min en ollun kertuakana nähnyn erehtyvän. Kun pöllö hyökkäsi, še oli varma hiiren mänö. Täššäki oli harakalla yrityš rikkuo še mainittava ruokavalinta. Šamoin, kuin kerran erähänä aikaiskevyänä (järvi oli šilloin vielä jiäššä) nävin šen kantavan rannalta pešähäš kohmottunehta skokunua. Kaikki šillä näytti kelpuavan. Šiitä erähänä vuotena päivämiäräki on painun mieleh, še oli kešäkuun 26. päivä tapahtu šemmoista, mi katkasi miän välit lopullisešti. Kešä oli parahillah. Kukkameren tuokšut ympärillä. Järvi oli rašvatyynenä jo netälikaupalla. Poutua ta hellettä. Rauha ta šopušointu luonnošša. Lintumuajilmašša tulovan šukupolven, lapšosien kašvattamisen huolie. Šiinä šitä harakka pani koko lintuyhteisön šekasin. Mökkini rannalla jyrkällä rintiellä oli šylen korkevuisien pylvähien varah ašetettu pität telahirret ta niijen piällä kumottu vanha veneh, min alla puhaštelin šatiella verkkojani. Venehen perätel l on oli väistäräkkipari valinnun pešäpaikakšeh. Pešä oli ollun šiinä jo ušiempana kešänä, ta šiksi en käynyn šielä, kuin vain šuurešša tarpehešša, jotta en olis häirinnyn lintuja. Verkkojaki puhaštelin nyt kylyn šeinällä. Kävi niin, jotta lapalivo löysi väistäräkin pešän. Voitta kuvitella mimmoni meteli šiinä nousi: kaikki pikkulinnut, mistä niitä lienöy šemmoni armeija ilmeštynki, väistäräkit etunenäššä, lenneltih ta iännettih kuin henkie kiskuos s a ryövärin ympärillä yrittyän ajua šitä pois. Vain mitä ne voijah tuolla šyömärillä ruatua? Še vain ruato muštua työtäh, ryöšti pešie, kanto kaikki väistäräkin poikaset yksitellen pešähäš ta ruokki niillä omie šuurišyömärijäh. Kun miula šelkeni tämä kamala tragedija, mänin tutkimah pešyä venehen alla. Še oli tyhjä. Väistäräkit lenneltih ympärillä iänettöminä, koko kešän elämisen tarkotukšen mänettänehinä. Muutoman päivän ne lenteli vielä mökkini lähellä ta rannalla. Šiitä ne kavottih kokonah... Tämä ilkie temppu oli mieleštäni harakan viimeni pahanteko. Mittani oli täyši. Miušša šytty loppumatoin viha šitä kohti. Ajattelin koštua šillä ta hävittyä šen pešän. Piätin kuatua šen pešäpuun. Otin kirvehen ta läksin. Enšin kivitin pešyä, vain šieltä ei kuulun mitänä. Emyäki ei näkyn. Pešä näytti tyhjältä. Oliskohan še tuon koiruuvven jälkeh vienyn poikaseh pois? Onnistuko šen vieläki kerran pettyä milma? Pešoveh oli männyn šillä tiellä. Šiitäki ajattelin kuatua puun, jotta ei ainakana enši kevyänä ašettuis šiih. A kun kaččelin mäntyö, še oli tovella niin okšikaš käriläš, jotta ei šiitä olis šuanun polttopuutaki. Šiksi še jäi vielä šillä kertua šeisomah. Vain koššon ajatuš ei jättän milma. Annahan kun tulou šeuruava kevät. Kenhän tuo nakrau viimekši. Alku n:issa 44 45 Kiänti Valentina Karakina Omii mielii kirjutakkua Miksi en šanon Issun mie ikkunan luona... Muistelen kultaista aikua, Aurinkon hellyyttä tuovua Kešäisien päivien taikua. Muamo kun ruavošta tuli, Kanto hiän halot ta vejen. Kiukuašša palaja tuli Šai lapšuolla kohuomah mielen. Miksi en šanon mie šilloin Šanoja kaunehie, hellie? Murehin pimeisin illoin: Enämpi miuta et lelli. Armaš muamoni, muissan šen ajan, Konša lauloit ta tuuvvitit lašta. Šuru riipasou šyvaintä, maltan: Et konšana tule šie vaštah. Et šilitä lempiellä kiällä Miun tuuhieta harmuata tukkua. Šeison yksin nyt ikkunan alla. Muamon ovešša uuši on lukku. Pruasniekkapäivä Vanha meččä. Vihrie pelto. Rakaš mua! Oma kieli. Rahvaš vielä Kuulla šuau Vanhan ämmön Muinaisajan Starinua, Kyläläisien Karjalaista pakinua. Kiukua puahtau, Muamo sriäppiy Kalittua. Tuatto kalua Kylyn luona Šavuštau. Pikku tyttö Piirileikkih Pyrittäy. Tuima tuuli Järven vettä Läiskyttäy.
12 «Oma Mua» 3. talvikuuta 2014 Muhahtai! Kakši kalaštajua kerrotah toini toisella: Mie šain niin šuuren kalan, jotta koko piirissä ei löytyn vuakoja millä šitä ois voinun punnita. A mie šain šemmosen, jotta jo yksistäh šen valokuva painau kakši kiluo...»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä? Šuomen elokuva Premier-kulttuurikeškuš, Pravdakatu 38 B 6.12. Laitakaupungin valot. Draama, klo 16.00. 7.12. Onneli ja Anneli. Lapšienelokuva, klo 14.00. 8.12. Vadelmavenepakolainen. Komedija, klo 18.00. 9.12. Isänmaallinen mies. Komedija, klo 18.00. 10.12. Muutoksii. Koululaisilla, klo 18.00. 11.12. Korso. Šuositeltava yli 16-vuotisilla, klo 18.00. 12.12. He ovat paenneet. Draama, klo 18.00. Kaikki elokuvat ollah šuomen kielellä (simultaanitulkkauš venäjäkši). Liput 60 80 rpl. Kaupunkin näyttelyšali. Aquabiennale. 14.12. š u a t e n Kuuvvennešša kanšainväliseššä t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä akvarellinäyttelyššä 165 työtä Venäjältä, Šuomešta, Norjašta, Australijašta, Baltijan 12.00 19.00 maista, Šuurešta-Britannijašta, Irlannista, Valko-Venäjältä, Ukrainašta ta Yhyšvalloista. Avajaiset klo 16.00. Vapua piäšy. ÎÎ Adressi: Lenininkatu, 26 ÎÎ Telefoni: 78-16-50 Karjalan taitehmusejo. Pietarhovi: tragedian alkusoitto. 17.12. š u a t e n Pietarhovin ulkoilmamusejon kiertonäyttely, kumpani kertou keisarillisen perehen t o i n i a r k i-p y h ä pä i v ä elämäštä enšimmäisen muajilmanšovan 10.00-18.00 kynnykšellä Pietarhovissa. ÎÎ Adressi: Karl Marxin katu, 8 ÎÎ Telefoni: 78-37-13 Kižin näyttelykeškuš. Ei-eryhäššä kuningaškunnašša. 1.02. š u a t e n Pohjois-Venäjän kanšanstarinojen e n š i a r k i p y h ä pä i v ä muajilmašta kertova näyttely. 10.00 18.00 ÎÎ Adressi: Fedosovankatu, 19 ÎÎ Telefoni: 77-51-16 Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 04. talvikuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Ô Ô «Vienanmeren šimpšukka». Luadinuh Natalja Vorobei. Karjalan kielel, tekstukiännös ven'an kielel. Ô Ô «Iisus». Fil'man pohjannu on Jevangelii Lukan mugah. Karjalan kielel. Toine oza. Programmas voi olla muutostu. Horoskoppi talvikuukši Talvikuu šiltoja kutou, tai nuakloja lyöy, tai rekilöillä tietä antau šanotah ihmiset. Talvi puhaltau vinkalla tuulella, piäštäy tuiskuja ta purkuja, šykyšyštä jälkiekänä ei jiä. Tuli aika valmistautuo Uuvven vuuvven pruasniekkoih. Oinaš (21.03 20.04) Talvikuušša Oinakšella onnissutah kaikki työhommat. Šiula ei ole joutoaikua: vet šie jo valmistauvut pruasniekkoih. Parahina apulaisina täššä asiešša šiula ollah oman perehen jäšenet. Härkä (21.04 20.05) Vuuvven lopušša Härät ymmärretäh, jotta kaikki heijän toivomukšet täkši vuuvvekši jo täytyttih tahi täytytäh lähiaikana. Mieli šäilyttyä hyvävointi šiun pitäy vuorotella työtä levon kera. Kakšoset (21.05 21.06) Kakšosilla ei pie ruatua mitänä kiirehellä, enšin pitäy hyvin ajatella, šiitä vašta luatie. Pienen levon jälkeh šiula tulou uutta voimua ta kaikki onnistuu. Tämä kuukauši on hyvä uušie tuttavuštumisie, matkuštamisie, opaššušta varoin. Rapu (22.06 22.07) Ravut voijah ruveta kehittämäh omua bisnessie. Elä pane äijä väkie omah ruatoh, šiula muiteinki rupieu onnistumah joka asie. Yritä olla oštamatta kallehie esinehie vuuvven lopušša. Leijona (23.07 23.08) Talvikuu on paraš aika Leijonalla, jotta ajatella lisäkoulutukšešta. Muissa, jotta Leijona voit opaštuo vaikka missä ijäššä. Ei tule rahapuutetta, još tulou tarvis, niin šiula helpošti annetah krediitti. Neičyt (24.08 23.09) Neiččyöllä onnissutah kaikki šyväinasiet. Još šiun pereheššä oli riitoja, niin on paraš aika ratkaissa kaikki ne propleemat ta alkua elyä šovušša. Elä saleiče rahua uuvvenvuuvven lahjoih ta kotitarpehih. Valmisti Maikki Spicina Viessat (24.09 23.10) Viessojen olis hyvä parantua omua tervehyttä vuuvven lopušša. Kahvin tilašta juo heinäčäijyö. Ota vaštah Uutta vuotta koissa perehen kera ta muissa varuštua omahisilla hyvät lahjat! Skorpioni (24.10 22.11) Skorpionilla pitäy olla piättäväisenä työelämäššä. Rua šitä, mi šiun mieleštä on oikieta ta kaikki mäneštyy. Uutena vuotena aktiivisešti levähä yštävien kera ta muissa onnitella kaikkie tuttavie pruasniekalla. Jousimieš (23.11 21.12) Pruasniekkoih valmistautumini tuou iluo ta hyvyä mieltä Jousimiehellä. Olet täyši energijua täššä kuukauvešša. Još šuunnitelmissa on työmatka, niin tähet autetah šilma. Talvikuun lopušša perehelämäššä voit tulla propleemoja, yritä heti ratkaissa ne. Kauris (22.12 20.01) Talvikuušša Kauris ei rua täyttä voimua. Onnakko kaččomatta šiih šie voit šuaha palkinnon vuuvven lopušša, taikka piäššä korkiempah virkah. Šiun pitäy auttua omie työtovarissoja ta muistua, jotta lähiset niise vuotetah huomijota ta lahjoja. Vesimieš (21.01 19.02) Talvikuušša Vesimiehellä kaikki onnistuu. Arretki tunnutah šiušta mukavilta, olet tyytyväini elämäntilantehešta ta vuotat pruasniekkoja, jotta koristua uuvvenvuuvven kuuši kaunehilla kukkasilla. Kalat (20.02 20.03) Talvikuušša Kalojen ei pie alottua šemmoista ruatuo, kumpaista hyö ei keritä lopettua Uuteh vuoteh šuaten. Raha-asiet ollah hyvällä kannalla. Luajit hyövyllisie oššokšie. Šeuraelämäh voit tulla šuurie muutokšie.»»vastavus Tulgua vastavuksele Talvikuun, 7. päivänny, Kanzallizes kirjastos rodieu vastavus Juminkekofondan piälikön, kirjuttajan, yhteiskunnallizen alan aktivistan Markku Niemizen kel. Tänäpäi Juminkekofondu on ECHO-projektan suurimii todevuttajii. Markku Nieminen on monien kirjoin da runokogomuksien kirjuttai, lapsien fil moin da mul timediiprogrammoin käzikirjutuksien luadii. Vastavus roih 14.00 aigah. Kozan vuvvekse Oman Muan toimitukses on myödävänny karjalankielizii kormanikalenduaroi uvvekse 2015 vuvvekse. Kuvan kalenduarah niškoi piirusti Anastasija Trifanova. Kalenduaru maksau 10 rubl ua. Ostua se voibi Oman Muan toimitukses: Adressi: Petroskoi, Titovan piha, 3, pertit 102, 109 Ližiä tieduo telefonas 78 05 10.»»Siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 4 /12 +1-2 +1-1 0-3 0-7 +1-6 -6-4 5 /12-5 +1-3 +1-5 0-5 0-7 0-6 0 6 /12-1 -2-1 -2-2 -3 0-1 0 0-1 +1 7 /12 0-2 +1 0 0-2 -3-7 -3-7 -6-12 8 /12 0 +1 0 0 0 0 0-2 -3-1 -3-3 9 /12 0 +1 +1 +1 0 +1-3 -2-3 -2-3 -2 10 /12 +1-3 0-2 0-3 +1-2 +1 0-1 +1 On otettu: www.gismeteo.ru Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) 78-05-10, 78-29-32 ÎÎ E-mail: omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, 185031, Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero 0110927 Indeksi 51894 ÎÎ Allakirjutettu painettavakši 13.00 čuasu 2.12.2014 ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 898 ÎÎ Hinta 20 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) www.design-smi.ru