Nauhojen pauloissa Annastiina Jokitalo Opinnäyte Saamelaisalueen koulutuskeskus Artesaani 2013
Saamelaisalueen koulutuskeskus Saamenkäsityön artesaani Tuotteen suunnittelun koulutusohjelma ja valmistuksen Annastiina Jokitalo Nauhojen pauloissa 10.05.2013 Sivumäärä 26 Tiivistelmä Opinnäytetyönä valmistin utsjoenmallisen niisivyön pikkutytölle. Niisivyö koostuu kolmesta osasta, kahdesta poimintakuvioisesta reunaosasta ja niisivyötekniikalla valmistetusta pohjaosasta. Lisäksi tutkin kirjallisuutta apuna käyttäen suomalaisten ja saamelaisten käyttämiä nauhoja. Minkälaisia ne ovat, missä niitä on käytetty tai käytetään ja kuka niitä on käyttänyt? Vertaan myös mitä yhtäläisyyksiä ja eroja nauhojen välillä on. Yhtäläisyyksiä löytyi jonkin verran, mutta suomalaisilta nauhaperinne ja taidot valmistaa niitä ovat pitkälti päässeet katoamaan. Saamelaisilla nauhojen kutomisen perinne elää yhä voimakkaana.
Čoahkkáigeassu Mu oahppočájánasbargun lea ohcejohmálle láhppinboagán (niisaboagán) unna nieiddažii. Das leat golbma oasi: guokte čuldojuvvon rávdda ja ieš vuođđu. Lassin mun lean dutkan girjjiin suoma ja sámi báttiid, dan makkárat dat leat ja gos ja geat daid leat geavahan. Mun lean maid veardádallan daid ovttalágánvuođaid ja erohusaid. Ovttalágánvuođat leat moadde, muhto suopmelaččain báddeárbedieđut ja dáiddut ráhkadit daid leat masá jávkan. Sápmelaččain árbevierru eallá ain.
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 5 2. Nauhat...6 2.1 Nauhat suomalaisissa kansanpuvuissa... 6 2.2 Nauhat saamenpuvuissa...9 2.3 Pirtanauhat... 10 2.4 Niisivyö... 11 2.4.1 Työvälineet...12 2.4.2 Materiaalit... 12 2.4.3 Kuviot ja värit... 13 2.4.4 Tekniikka... 14 3. Utsjoen mallinen lapsen niisivyö...15 3.1 Suunnittelu... 16 3.2 Materiaalin menekin laskeminen...16 3.4 Lankojen kiertäminen... 18 3.5 Loimen luominen... 18 3.6 Pirtaan pistely...18 3.7 Kutominen... 19 3.8 Ompelu... 21 3.9 Nauhojen punominen ja kiinnitys... 21 4. Hinta laskelmat... 22 5. Pohdinta... 22 Lähdeluettelo... 25
5 1. Johdanto Langat, värjääminen ja lankatyöt ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa. Opiskellessani tekstiilityön opettajaksi Savonlinnassa, pääsin Tarja Krögerin kurssilla tutustumaan erilaisiin perinteisiin lankatöihin. Mutta koska tekniikoita on paljon ja kurssi muutaman opintopisteen mittainen, ei yhteen tekniikkaan voinut käyttää kovin paljon aikaa. Kudoin pirtanauhaa muutaman kymmenen senttiä, mutta ajatus isommasta työstä jäi mieleen. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa opiskellessani, pääsin sitten toteuttamaan tuon haaveen. Kudoin itselleni kasveilla värjäämistäni langoista suunnittelemani kuviopaulat. Tein myös tilaustyönä Vuotson naisen kuviopaulat. Jotenkin tämä tekniikka tuntui heti omalta. Pidän tarkasta työstä. Yksi nauhatekniikka, jota en kursseilla päässyt opettelemaan, on niisivyö. Kun mietin opinnäytetyön aihetta, tuli mieleeni valmistaa kyseinen vyö. Kysyin eräältä ystävältäni tarvitsisiko hänen 2-vuotias tyttärensä vyötä lapintakkiin, jonka olin hänelle ommellut. Hän vastasi myöntävästi ja näin sain asiakkaan työlleni. Olen siis kutonut kahdet kuviopaulat aiemmin, joten enköhän selviäisi vyön kutomisesta myös, ajattelin. Kuitenkin kirjoja selaillessani huomasin niisivyön vaativan huomattavasti enemmän taitoa kuin esimerkiksi poimintakuvioisten nauhojen kutominen. Olen aina halunnut haasteita käsitöitä tehdessäni, enkä ole antanut periksi uutta tekniikkaa opetellessani. Nyt joudun kuitenkin turvautumaan aika pitkälti kirjoihin, koska valmistan vyön suurimmaksi osaksi Espoossa, jossa tällä hetkellä asun. Uskon osaavani lukea ohjeita ja toimia niiden mukaan. Minua kiinnostaa myös, kuinka paljon kudottuja nauhoja on käytetty muualla Suomessa. Mitä yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia niillä on saamelaisten valmistamien ja käyttämien nauhojen kanssa? Niitä pohdin kirjallisuuden avulla.
6 2. Nauhat Käsittelen tässä luvussa ensin suomalaisia kansanpukuja sekä saamenpukuja, ja sitten millaisia nauhoja niissä on käytetty. Tämän jälkeen perehdyn pirtanauhoihin ja niisivöihin. Kirjallisuutta suomalaisista nauhoista löysin kirjastosta jonkin verran, mutta saamelaista kirjallisuutta täällä etelässä ei ollut kovin paljon tarjolla. 2.1 Nauhat suomalaisissa kansanpuvuissa Suomessa maalaisväestö ja kaupunkien alemmat yhteiskuntaluokat, eli niin sanottu rahvas, käytti kansanpukua 1700- ja 1800-luvulla. Kansanpuvuissa oli yksilöllisiä piirteitä ja ne olivat jokapäiväisessä käytössä. Puvut kertoivat kantajansa kotipaikan, varallisuuden, taidot, aviosäädyn, uskonnon ja iän. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa tyttöjen ja naisten asujen eroa osoitettiin päähinelaitteen nauhojen väreillä ja leveydellä. Ajan myötä muodostui joitakin yhdistäviä tekijöitä saman paikkakunnan ihmisten pukuihin. Näitä olivat esimerkiksi kankaiden raidoitus, värit ja kirjonnat. (Holst 2011, 17, 19.) Kansallispuvut syntyivät kansanpukujen juhlaversioiden pohjalta 1800-luvun lopussa. Kun kansanpuvut olivat olleet ihmisten jokapäiväisiä asuja, tuli kansallispuvuista erilaisten tilaisuuksien juhla-asuja, esiintyvien ryhmien rooliasuja ja niillä nostatettiin myös kotiseudun identiteettiä. Vuonna 1979 perustettiin kansallispukuraati ohjaamaan kansanpukujen ja kansallispukujen tutkimusta ja dokumentointia. Raati on myös laatinut tarkat ohjeet pukujen käytölle. (Holst 2011, 17, 23.) Esimerkiksi Helmi Vuorelma Oy:n kansallispuku kuvastossa on Suomen kansallispukuneuvoston ohjeet, joissa sanotaan miesten sukkien kiinnityksestä. Polvisukat kiinnitetään polven alapuolelta pirta-, verkko- tai ristikkonauhalla; nauha kierretään 3 tai 4 kierrosta jalan ympäri ja päät työnnetään kierrosten alle tai varsinkin miesten puvuissa solmitaan koristeelliseksi solmukkeeksi (Somerma 1987, 65).
7 Nauhoja Suomessa on valmistettu jo esihistoriallisella ajalla (Talaskivi 1985, 11). Niillä on ollut kansanpuvuissa erilaisia käyttötarkoituksia. Nauhoja käytettiin esiliinojen ja hameiden vyönauhoina, reunusteina, ripustimina, sukkanauhoina ja - siteinä, irtotaskujen kannattimina, päähinelaitteissa, kenkien ja tallukoiden nauhoina, miesten ja naisten viitojen ja turkkien vöinä, miesten housuvöinä, olkaimina, muina kiinnittiminä ja siteinä sekä koristeina. Myös hevosten ohjaksina ja mahavöinä käytettiin kotitekoisia nauhoja. Nauhoilla esimerkiksi saatiin väljä vaate sidottua vartaloa myötäilevämmäksi ja näin se lämmitti paremmin (kuva 1). (Merisalo 1978, 7.) Kuva 1. Turkinvyö Nauhoja valmistettiin useilla tekniikoilla. Oli nahkanauhoja, kirjovirkattuja, kankaisia ja langasta erilaisin tekniikoin valmistettuja nauhoja. Näistä pirtanauhat, irtoniisillä kudotut nauhat eli viron vyöt ja lautanauhat ovat vahvoja ja joustamattomia kuteellisia nauhoja (kuvat 2 ja 3). Kuteettomia joustavia
8 nauhoja ovat viitelöidyt nauhat sekä ristikkonauhat. Erilaiset nyörit ja punokset tehtiin joko kierrettyinä, letitettyinä tai iskettyinä nauhoina. Käytössä kauniiden ja värikkäiden nauhojen päät jätettiin näkyviin, kun taas vaatimattomammat nauhat piilotettiin vaatteiden alle. Vain rahvas käytti käsin valmistettuja nauhoja. Niitä ei ollut herrasväen muotipuvuissa. (Holst 2011, 166, 171; Kaukonen 1985, 105.) Kuva 2. Vöinä ja päähinenauhoina Kuva 3. Poimintakuvioisia käytettyjä lautanauhoja 1800-luvulta. pirtanauhoja 1800-luvulta. Maaseudulla oli entisaikaan naisia, mökinmummoja, jotka kutoivat nauhoja työkseen. Usein he olivat köyhistä oloista. Nauhankutojia saatettiin pyytää taloihin työskentelemään samalla tavoin kuin muita käsityöläisiä. Kutojia oli vielä 1900-luvun alussa. (Kaukonen 1985, 110.) Häät olivat tärkeitä tilaisuuksia nauhojen säilymisessä. Morsian jakoi niitä lahjaksi sulhaselle, sulhasen suvulle ja puhemiehille sekä muulle häitä valmistelleelle väelle. Varakkaimmat morsiamet olivat saattaneet varata häihinsä 50 75 koristeellista pirtanauhaa, jotka he olivat teettäneet kutojamummoilla. Etenkin Kymenlaaksossa ja eteläisessä Savossa perinne oli vahva, mutta sielläkin se loppui 1910-luvulla. (Merisalo 1978, 7-8.) Nauhoihin liittyi myös uskomuksia. Koristenauhoilla uskottiin olevan suojeleva merkitys. Esimerkiksi tyttöjen päänauhan punainen väri saattoi olla suojaväri ja neitsyyden merkki. (Kaukonen 1985, 105.) Nauhoja käytettiin runsaasti. Omalta osaltaan siitä kertovat laajat Kansallismuseon ja Fredrika Wetterhoffin
9 kotiteollisuusopiston kokoelmat, noin kolme tuhatta nauhaa tai nauhanäytettä. (Merisalo 1978, 8.) 2.2 Nauhat saamenpuvuissa Saamenpuvun juuret ovat jo keskiajalla. Se on perinteisesti valmistettu nahasta ja malli on ollut käytännöllinen. Se on siis kansanpuku eli on ollut ihmisten jokapäiväisessä käytössä. Alunperin siinä ei ole ollut huomattavia alueellisia tai sukupuolisia eroja. Jo 1300-luvulta lähtien saamelaiset ovat käyttäneet pukujen valmistuksessa tuontitavaroita, joita on ollut saatavilla Norjan satamiin tulleista laivoista. Nykyinen saamenpuku on aikalailla samanlainen kuin jo 1800-luvulla käytetty puku. Jo silloin se valmistettiin kankaasta (verasta). Alueelliset erot puvuissa alkoivat erottua 1900-luvun alussa, mutta elementtejä omaksuttiin ja omaksutaan edelleen toisilta alueilta ja suvuilta. (Aalto 2012, 52 53.) Nykyään puku on yhä enemmän juhla-asu. Sitä käytetään hääjuhlissa, rippikirkossa ja muissa tilaisuuksissa, joissa edustetaan saamelaisuutta. Puku kertoo kantajansa etnisestä identiteetistä, siviilisäädystä, kotikylästä, suvusta ja varallisuudesta. Puku on muuttunut ajan kuluessa ja muotien vaihtuessa. Se tehdään mittojen mukaan ja henkilökohtaiseksi. Puvut jaetaan viiteen eri alueeseen: Utsjoen, Inarin, Enontekiön, Sodankylän ja koltansaamelaiseen pukuun. (Sámi duodji ry 2010b.) Saamen pukuun kuuluu olennaisesti erilaiset käsin tehdyt nauhat pukujen vöinä, kenkien pauloina, komsionauhoina ja pussien sekä kukkaroiden koristeja solmimisnauhoina. Tekniikkana on yleisimmin pirtanauha, mutta myös muita tekniikoita on käytetty, kuten erilaisia palmikoita solmimisnauhoina ja kukkaroiden ja pussien suussa sekä pauloissa. Kudotut nauhat lajitellaan tekotavan mukaan kahteen osaan; niisivyöt ja kudotut nauhat. (Jomppanen 1984.)
10 Nauhojen värit ja kuviointi vaihtelevat paikkakunnittain (kuvat 4 ja 5). Niidenkin perusteella voi päätellä mistä henkilö tai hänen sukunsa on kotoisin. Miehet ja naiset eivät käytä samanlaisia nauhoja. Myös arki- ja juhlakäyttöön on omat nauhansa. Koltilla on perinteisesti ollut oma nauhatyyppinsä, jossa työvälineinä ovat vain kutojan omat kädet (Veriö 1974, 7). Nauhan nimi on ristikkonauha. Nykyään myös koltat käyttävät tiuhtalla kudottuja pirtanauhoja. Kuva 4. Erilaisia pauloja Kuva 5. Erilaisia pauloja Saamelaisissa häissä, kuten aiemmin muuallakin Suomessa, morsian ja sulhanen antoivat toisilleen lahjoja. Morsian saattoi esimerkiksi antaa lahjaksi sulhaselle itse kutomansa kauniisti kuvioidut paulat tai vyön ja saada sulhaselta tiuhtan ja kävyn (Manker, 1977, 98). 2.3 Pirtanauhat Pirtanauha kudotaan joko käyttäen pirtaa eli tiuhtaa tai papelon ja niisien avulla. Papelo on 20-25 cm pitkä ja 1 ½ - 2 cm paksu, pyöreä, sileä puikko. Pirtanauha muistuttaa paljon kangaspuissa kudottua nauhaa. On mahdollista, että irtoniisillä kutominen on edeltänyt alkeellisten kangaspuiden kehittymistä (Merisalo 1978, 10, 15 16). Merisalo jakaa kirjansa historia osuudessa pirtanauhat seuraavasti: kuviottomat ripsinauhat, pykäkuvioiset poikkiraitaiset ripsinauhat ja poimintakuvioiset nauhat, jotka voidaan vielä jakaa pohjalangoista ja kuviolangoista poimittuihin kuvioihin. (Merisalo 1978, 10 11.)
11 2.4 Niisivyö Valmis niisivyö muistuttaa pirtanauhaa, mutta sen valmistuksessa käytetään tiuhtan lisäksi niisiä. Se on tekniikka, jolla on perinteisesti valmistettu vöitä, mutta miksipä sillä ei voisi tehdä muuhunkin käyttötarkoitukseen nauhaa. Jomppasen mukaan niisivöitä on tehty lähinnä tunturialueella (Jomppanen 1982, 50). Vyön kutominen vaatii taitoa, koska kuviolangat eivät kulje tiuhtasta, vaan erillisistä niisistä. Vyö koostuu poimintakuvioisista reunanauhoista ja keskusnauhasta. Nämä ommellaan yhteen ja vahvistetaan tukevalla kankaalla sekä tukikankaalla nurjalta puolelta. (Poron jäljillä 2013.) Inarinsaamelaiseen pukuun naisella kuuluu tiuhtalla kudottu vyö, miehellä joko lankavyö tai nahkavyö. Naisen vyö kiinnitetään hakasilla ja tupsupäisellä nyörillä. Miesten vyössä on molemmissa päissä tupsulliset nyörit kaksin kappalein, vaihtoehtoisesti vyö voidaan kiinnittää soljella. Koltansaamelaiseen pukuun ei kuulu lankavyötä. Sodankylän / Vuotson pukuun kuuluu naisilla tiuhtalla kudottu niisi- tai käpypoimintavyö. Myös miehet ovat aiemmin käyttäneet lankavyötä. Nykyään sekä miehillä, että naisilla on nahkainen juhlavyö. Utsjoen saamelaiset miehet ja naiset käyttävät joko nahka- tai niisivyötä. Naisilla kiinnittiminä ovat hakaset ja nyörit, miehillä on solkikiinnitys. Enontekiöllä sekä miehet, että naiset käyttävät nahkavöitä. Naiset voivat käyttää myös lankavyötä, joka on joko poimintakuvioinen tai niisivyö. (Sámi duodji ry 2010, 27, 43 44, 56, 67, 79 80.) Aiemmin lapsen vyö on tehty aikuisten vanhoista pauloista (Itkonen 1984, 361).
12 2.4.1 Työvälineet Niisivöiden kuten pirtanauhojenkin kutomiseen tarvitaan nauhapirta eli tiuhta ja jonkinlainen lasta tai käpy (kuva 6). Lisäksi niisivyötä kutoessa tarvitaan niisiä ja jokin puurima, johon niidet solmitaan. Tiuhta on perinteisesti valmistettu puusta tai sarvesta, nykyisin myös muovista. Tiuhtassa on noin puolen sentin levyiset piit ja niiden välissä raot. Jokaisen piin keskellä on reikä. Langat pujotellaan rakoihin ja reikiin. Piin välit ja reiät tulee olla hyvin hiotut, etteivät langat tarttuisi kiinni ja nukkaantuisi kutoessa. Tiuhtojen ja käpyjen mallit vaihtelevat. Ne ovat monesti koristeellisia käsityöläisen taidonnäytteitä. ( Aalto 2012, 63.) Kuva 6. Tiuhta ja käpy 2.4.2 Materiaalit Loimilankana käytetään pohjalangoissa sileää tiukkakierteistä puuvilla, esimerkiksi ohutta virkkauslankaa ja kuviolankoina villalankaa. Yleensä villalankaa ei löydy kaupasta tarpeeksi tiukkakierteisenä, joten se täytyy kiertää rukilla tiukemmaksi. Kuteena käytetään pohjalankojen väristä lankaa, se voi olla yhtä paksua kuin loimi tai hiukan ohuempaa. Koska yleensä kuviot nauhoissa ovat pieniä, kannattaa värit valita hyvin toisistaan erottuviksi.
13 2.4.3 Kuviot ja värit Kuviot niisivöissä koostuvat pienistä neliöistä, jotka muodostavat geometrisen kuvion. Kuviot luokitellaan sen mukaan, montako kolmen niiden nippua niihin tarvitsee. Kapein on 11-nippuinen. Löytämieni kirjojen perusteella kuvioinnissa ei näyttäisi alueellisesti olevan kovin suuria eroja. Kaikilla alueilla, joissa niisivyötä käytetään, pääsuunta kuvioinnissa on sama. Se koostuu kahdesta osasta, H-kuviosta ja O-kuviosta (kuva 7). Joitakin eroja kuitenkin on, esimerkiksi Enontekiön naisen vyössä kuvio näyttäisi minusta monimutkaisemmalta kuin muualla. Värit ovat kaikilla alueilla kutakuinkin samat. Pohja on valkoinen ja kuviolangat punaisia ja sinisiä, punaisen ollessa pääväri. Inarissa ja Enontekiöllä käytetään sinisen tilalla myös vihreää. (Sámi duodi ry 2010.) Kuva 7. Vasemmalla H-kuvio ja oikealla O- kuvio Jos niisivöiden kuviointia vertaa muualle Suomeen, mieleeni tulee lähinnä karjalaiset punapoiminta kuviot. Niissä tosin kuvio muodostuu kudelangoista, kun niisivöissä se tulee loimilangoista. Mutta punapoiminnassa, kuten niisivöissäkin, kuvio on niin sanotusti porrasmainen vierekkäisen langan samanaikaisesta kulkemisesta (kuva 8). johtuen kolmen
14 Kuva 8. Punapoiminta kuvio 2.4.4 Tekniikka Pohjalangat pujotetaan tiuhtaan järjestyksessä, joka toinen reikään ja joka toinen rakoon ja niillä kudotaan palttinaa. Kuviolankoja ei pujoteta lainkaan tiuhtaan vaan ainoastaan irtoniisiin, jotka pujotetaan loimilankojen välistä niin, että väliin jää aina kaksi pohjalankaa. Niidet solmitaan loimen alapuolelta kolmen nippuihin, koska kolme vierekkäistä kuviolankaa kulkee kokoajan samanaikaisesti. Ne muodostavat siis toisen loimilankajärjestelmän, joista kuvio muodostuu vetämällä kuviolankoja niisien avulla pohjalankojen ylä- tai alapuolelle mallin mukaan. (Jomppanen 1982, 49.) Kutominen aloitetaan niin sanotulla laiskalla välikuviolla, eli kaikki kuviolangat kulkevat samanaikaisesti. Tällaista poikkiraitaa tehdään haluttu määrä vyön alkuun. Varsinainen kuvion poiminta aloitetaan H-kuviosta. Yhdellä rivillä kuviolankoja joko nostetaan ylös tai lasketaan alas, mutta ei molempia. Eli kun mallipiirroksessa on väritetty ruutu, kuviolanka nostetaan ylös, jos värittämätön, lasketaan alas. Yksi ruutu vastaa yhtä lankaa ja yhtä kerrosta. Myös vyön loppuun tulee H-kuvio ja sen jälkeen samanlaista laiskaa välikuviota kuin alussa. Niisivyön reunat kudotaan poimintakuvioisena pirtanauhana. (Jomppanen 1982, 49.) Vastaavalla tekniikalla valmistettuja vöitä on käytetty myös muualla Suomessa. Merisalon kirjassa on kuvattu sivulla 13 irtoniisillä kudottuja vöitä (kuva 9), joiden reunat on kudottu erikseen.
15 Kuva 9. Poimintakuviollisia naisten vöitä 3. Utsjoen mallinen lapsen niisivyö Käytännön työnä valmistin Utsjoen mallisen niisivyön 2-vuotiaalle tytölle. Aloitin työn Inarissa käydessäni huhtikuun alussa. Kyselin neuvoja Marja-Liisa Laitilta, Maire Saijetsilta ja Anniina Turuselta. Marja-Liisa Laiti neuvoi lapsen vyöhön olevan sopiva 11-nippuinen kuvio. Aloin siis etsiä kirjoista sopivaa kuviota 11nippuisista. Mutta tarkempaa ohjetta kuvion valintaan en saanut. Halusin, että se olisi kyseiselle pikkutytölle sopiva. Lopulta päädyin Anniinan Turusen antamaan malliin, jonka hän oli saanut ahkultaan. Marja-Liisa Laitilta sain myös ohjeet, millaista lankaa minun kannattaa valita työhöni. Anniina Turunen neuvoi vielä laittamaan niidet kiinni puukeppiin, johon on lovettu jokaiselle nipulle oma paikkansa. Näin niidet pysyvät järjestyksessä.
16 3.1 Suunnittelu Aloin siis suunnitella Utsjoen mallista lapsen niisivyötä. Katselin malleja Jomppasen Lapin käsityöt kirjasta, Anny Haugenin Samisk husflid i Finnmark kirjasta ja koululla olevista Marja-Liisa Laitin monisteista. Liitteellä yksi on ensimmäiset mallit, jotka piirsin Jomppasen kirjasta. Annina Turuselta sain kuitenkin ohjeen, että kannattaa välttää pitkiä lankajuoksuja kuviolangoissa. Tässä kuviossa pisin juoksu on viiden ruudun mittainen. Jatkoin kirjojen selaamista. Anniina Turunen toi sitten kuvan omasta vyöstään (liite 2), josta piirsin kapeamman vyön mallin ruutupaperille. Piirsin myös liitteellä kaksi olevan leveämmän vyön reunanauhan, mutta nyt sain ohjeen, että se on liian leveä lapsen vyöhön. Löysin sitten Marja-Liisa Laitin monisteista lapsen vyöhön sopivan reunanauhan mallin. Liitteellä kolme on sekä keskusnauhan että reunanauhan malli, joihin päädyin. 3.2 Materiaalin menekin laskeminen Vyötärön ympärys asiakkaallani on 51 cm. Sain neuvon kuitenkin valmistaa pidemmän vyön, jotta sitä voisi käyttää kauemmin aikaa. Maire neuvoi kääntämään päistä reunoja vyön sisään, tällöin vyötä voisi pidentää myöhemmin. Päätin tehdä vyöstä 65 cm pitkän. Katsoin finatexin sivuilta Internetistä lasten mittataulukosta vyötärön mittoja. Niiden mukaan normaali vartaloisella lapsella vyötärön mitta on 65cm, kun lapsi on noin 150cm pitkä. Eli vyö sopisi asiakkaalleni vielä kauan. (Tekstiili- ja vaateteollisuus ry 1984.) Loimen päätin tehdä kahteen vyöhön. Toisen vyön tekisin itselleni muistoksi. Vöiden pituudet ovat 65 cm ja 75 cm.
17 Lankojen menekin laskeminen: Keskusnauha: vöiden pituus * kutistumisvara 10 %: 1,40 m * 1,10 = 1,54 m alkusolmut ja tutkaimet: 0,60 m loimenpituus: 1,54 m + 0,60 m = 2,14 m valkoisen pohjalangan menekki, lankaluku 75: 75 * 2,14 m = 160,5 m punaisen kuviolangan menekki, lankaluku 27: 27*2,14 m = 57,78 m sinisen kuviolangan menekki, lankaluku 6: 6 * 2,14 m = 12,66 m Reunanauhat: vöiden pituus * 2 * kutistumisvara 10 %: 2,80 m * 1,10 = 3,08m alkusolmut ja tutkaimet: 0,60 m loimenpituus: 3,08 m + 0,60 m = 3,68 m valkoisen pohjalangan menekki, lankaluku 31: 31 * 3,68 m = 114,08 m punaisen kuviolangan menekki, lankaluku 10: 10 * 3,68 m = 36,80 m sinisen kuviolangan menekki, lankaluku 3: 3 * 3,68 m = 11,04 m Yhteensä valkoista pohjalankaa menee 160,5 m + 114,08 m = 274,58 m punaista kuviolankaa menee 57,88 m + 36,8 m = 94,68 m sinistä kuviolankaa menee 12,66 m + 11,04 m = 23,7 m Ostin pohjalangaksi Anchor merkkistä numeron 80 virkkauslankaa. Yhdessä 20g:n kerässä on 303m metriä lankaa, joten yhden kerän pitäisi riittää. Kuviolangoiksi päätin ostaa Regian merkkistä 4-säikeistä villalankaa. Yhdessä 50g:n kerässä on n. 210m lankaa, joten sekä punaista että sinistä riittävät yhdet kerät.
18 3.4 Lankojen kiertäminen Villalangat täytyi kiertää tiukemmalle kierteelle. Ensin en millään meinannut saada rukkeja toimimaan. Kokeilin sekä poljettavaa pystyrukkia, että sähkörukkia. Mutta lankaan ei vain alkanut muodostua kierrettä. Viimein Anniinan apuun tullessa, sain pystyrukin toimimaan. Yksi remmi piti ottaa pois paikasta, johon sen olin laittanut. Myöhemmin toisen opiskelijan kiertäessä sähkörukilla lankaa, huomasin siinä virheen olleen liian alhaisessa pyörimisnopeudessa. 3.5 Loimen luominen Tällaisen lyhyen loimen luomisessa voi käyttää laudanpätkää johon on porattu reikiä tappeja varten. Kun laudan pituus on yksi metri, on loimen pituus helppo laskea. Loimen pituudesta riippuu, montako tappia lautaan tarvitaan. Loimen toiseen päähän tehdään tiuhtaristikko ja sitä varten tarvitaan yksi lisätappi. Tiuhta tehdään, jotta langat pysyvät järjestyksessä pirtaan pistelyssä. Kun loimi on luotu tiuhtaan, solmitaan lanka ja loimi irrotetaan laudasta virkkamalla se ketjusilmukoilla letiksi. Tällöin loimi pysyy selvänä. Pohjalanka loppui kesken, joten jouduin käymään ostamassa sitä yhden kerän lisää. Olisi heti kannattanut ostaa kaksi kerää, vaikka yhdestä kerästä periaatteessa olisi pitänyt riittää. Mutta kerissä ei aina välttämättä ole niin paljon kuin niissä sanotaan. 3.6 Pirtaan pistely Loimilankoja aukaistaan letiltä noin 30 senttimetriä ja pujotetaan pirtaan eli tiuhtaan yksitellen (käytän tässä nyt nimitystä pirta, ettei tiuhta sana sekoitu
19 loimeen tehtyyn tiuhtaan). Aluksi on hyvä merkitä pirran keskikohta, josta pujottaminen aloitetaan, jotta loimi tulee varmasti keskelle ja pirta pysyy tasapainossa. Niisivyössä pohjalangat pujotetaan järjestyksessä reikiin ja rakoihin. Poimintakuvioisessa reunanauhassa kuviolangatkin pujotetaan pirtaan. Kuviolankojen väliin tulee aina kaksi pohjalankaa. Kun loimilangat on pujotettu pirtaan, ne kiristetään samalle kireydelle ja solmitaan yhteen solmuun. Solmusta työ kiinnitetään kutojan vyötäröllä olevaan vyöhön tai nauhaan. (Jomppanen 1982, 22 23.) 3.7 Kutominen Kudottavana on nyt kaksi erillistä lointa. Reunanauha poimintakuvioisena ja keskusnauha niisivyönä. Kiersin kudetta kävyn hamara puolelle ja aloin kutoa. Aloitin molemmat nauhat Inarissa. Espoossa jatkoin reunanahasta, tehden sen valmiiksi ennen keskusnauhan kutomista. Vähän reunanauhaa kudottuani huomasin yhden virheen pirtaan pistelyssä. Aukaisin aloitussolmun ja vedin virheellisesti pistellyt langat irti työstä ja pirrasta ja korjasin ne oikeille paikoille. Reunanauhan mallin opin nopeasti ja aika pian sain jättää mallipiirroksen syrjään. Kutominen edistyi hyvää vauhtia ja rulla kasvoi (kuva10). Katsoin kellosta kudontanopeutta; viisi senttiä 40 minuutissa ja loppua kohden jo 30 minuutissa. Laskin tällä vauhdilla saavani vyön valmiiksi hyvissä ajoin. En kuitenkaan arvannut keskusnauhan kutomisen olevan aika paljon hitaampaa. Pian niisivyötekniikkaan vaihdettuani tämä kuitenkin minulle selvisi. Kuva 10. Valmista reunanauhaa
20 Olin siis aloittanut keskusnauhan kutomisenkin Inarissa. Aluksi kuviolangat olivat minulla liian kireällä, eikä kutomisesta meinannut tämän vuoksi tulla mitään. Mutta kun hoksasin löystyttää lankoja, kutominen alkoi sujua. Kävin kutomassa keskusnauhaa Duodjissa Maire Saijetsin silmien alla. Hän neuvoi tekemään tiukempaa niin leveys kuin pituus suunnassakin. No, en ollut onneksi vielä pitkästi kutonut, joten aloitin kuvion alusta ja kiristin. Espoossa jatkaessani, tuskailin ensin niisien kanssa. En millään meinannut saada selvää niiden järjestyksestä, vaikka ne olivatkin kiinni puurimassa, vaan monesti vedin väärästä nipusta. Mietin tähän ratkaisua ja päädyin värittämään niisinippuja yhdistävät solmut erivärisillä tusseilla (kuva11). Tämä toimi ja pikkuhiljaa työ edistyi. Kuva 11. Tussilla väritetyt niisinippujen solmut. Jossakin vaiheessa huomasin työn olevan vieläkin leveyssuunnassa liian löysää. Olin varannut loimeen pituutta kahdelle vyölle ja päätin tehdä ensimmäisen itselleni harjoituksena. Kavensin sitten hiukan toisen vyön alussa työtä ja se alkoi näyttää paremmalta. Muutin myös hiukan kuviota. Kudoin H- ja O-kuvioiden väliin vähän enemmän tilaa. Minusta ensimmäisessä vyössä ne olivat liian ahtaasti. Katsoin nyt kellosta kutovani viisi senttiä tunnissa. Viimein sain toisenkin vyön valmiiksi. Loppuvaiheessa jouduin jatkamaan kuviolankoja puuvillalangoilla, jotta pystyin kutomaan niillä mahdollisimman loppuun. Lopulta kuviolangoista ei jäänyt kuin noin viiden sentin pätkät. En ollut osannut huomioida laskennassa työn syövän enemmän kuviolankaa, mutta onneksi ne kuitenkin riittivät.
21 3.8 Ompelu Kävin ostamassa Eurokankaasta vahvaa puuvillakangasta ja tukikangasta. Ompelin reunanauhat kiinni keskusnauhaan ompelukoneella. Silitin tukikankaan puuvillakankaaseen. Taittelin kankaan niin, että huolittelemattomat reunat jäivät vyön sisään ja ompelin kankaan viidestä kohtaa kiinni vyöhön (kuva12). Vyön päähän ompelin punaisesta villakankaasta päärmeet. Päätin kuitenkin, jättää Mairen neuvoista huolimatta ylimääräisen pituuden kääntämättä sisään. Vyötä voi pitää niin, että sen päät tulevat limittäin. Vyö oli viimein kiinnitystä vaille valmis (kuva 13). Kuva12. Saumarakenne Kuva 13. 3.9 Nauhojen punominen ja kiinnitys Kiinnitysnauhoiksi punoin nelisäikeisen ristinyörin eli suopunkipunoksen punaisesta ja sinisestä langasta. Raidat piti saada suoraan ja se onnistui niin, että toisessa kädessä oli kokoajan siniset ja toisessa punaiset langat. Tupsuihin laitoin pääasiassa punaista lankaa vain vähän sinistä joukkoon. Kiinnitin nyörit vyön toiseen päähän. Varsinainen vyön kiinnitys tulisi hakasilla, jotka kiinnitin vyön molempiin päihin. Hakasten vastinkappaleet kiinnitin vyöhön niin, että ympärysmitta on 52 cm. Myöhemmin vastinkappaleiden paikkaa voi vaihtaa.
22 4. Hinta laskelmat Materiaali Määrä Yksikköhinta Hinta yhteensä Anchor 80 puuvillalanka 2 5,90 11,80 Anchor 60 puuvillalanka 1 5,20 5,20 Regia 4-säikeinen punainen villalanka 1 3,40 3,40 Regia 4-säikeinen sininen villalanka 1 3,40 3,40 Annukka 100% puuvillakangas 0,15 17,90 2,69 Kovikekangas 0,1 4,50 0,45 Yhteensä 26,94 Taulukko1. Materiaalikustannukset Työ Tuntimäärä Yksikköhinta /h Hinta yhteensä Suunnittelu 8 6,00 48,00 Esivalmistelut 8 12,00 96,00 Kutominen 30 12,00 360,00 Viimeistely 4 12,00 48,00 Yhteensä 552,00 Taulukko2. Työkustannukset Materiaalikustannuksissa on molempiin vöihin käytetyt materiaalit, joten sen jaan vöiden suhteellisella pituudella koko loimesta. Vyön hinnaksi tulee tällöin 65cm/140cm*26,94 + 552 = 564,50 Kutominen oli aika hidasta, enkä voi vyön hintaa vielä määritellä käytettyjen tuntien mukaan. Ehkä myöhemmin, kun suunnitteluun ja esivalmisteluun käytetty aika pienenee ja kutominenkin nopeutuu, voisin laskuttaa asiakasta todellisten tuntien mukaan. Nyt meidän täytyy yhdessä miettiä vyölle sopiva hinta. 5. Pohdinta Onnistuin työssä hyvin vaikka teinkin käytännössä vyön ilman ohjausta. Kirjoista sain hyvin apua ja jotain apua puhelimen välityksellä Inarista. Mielessä kävi muutaman kerran työn hitauden vuoksi, että eikö tätä voisi tehdä jollain muulla tavoin esimerkiksi kangaspuissa kutomalla. En silti tarkoita, ettenkö olisi pitänyt
23 tekemisestä. Mutta voisin joskus kokeilla, miten niisivyö onnistuisi kangaspuissa kutoen. On hienoa, että nauhojen kudonta on vielä elävää Saamenmaassa. Näin minäkin olen saanut ainutlaatuista opetusta niiden tekemiseen. Kun saa oppia jonkin uuden tekniikan käsityön taitajalta, säästyy monelta kompastukselta. Niisivyötä kutoessani kompastuin muutaman kerran, mutta selvisin kuitenkin takaisin jaloilleen joko omien keksintöjen avulla tai soitolla Inariin. Selviytymistäni auttoi se, että aiemmat nauhat olin kutonut Marja-Liisa Laitin ohjauksessa ja saanut häneltä arvokkaita neuvoja. Kirjoja lukiessani nousi voimakkaasti ajatuksiini kuinka tärkeä ja arvokas kansantaiteellinen perintö koristeelliset nauhat ovat ja niiden toivoisi säilyvän tulevillekin sukupolville. Kuten Talaskivi kirjassaan Punapaula sanoo: Menneet sukupolvet ovat itse luoneet ja kehittäneet nämä tekniikat. Heille se on ollut käytännön sanelema pakko. Meillä on oikeus opetella nämä tekniikat ja antaa niille oman aikamme ilmettä, mutta meillä on myös velvollisuus jättää ne perintönä uusille sukupolville.(talaskivi 1985, 11) Emme voi siis katkaista tätä vuosisatojen perinnettä, vaan meidän on opeteltava taito niin, että voimme opettaa sen seuraaville sukupolville. Huomasin myös löytämieni aiheeseen liittyvien kirjojen olevan suurimmaksi osaksi yli 30 vuotta vanhoja, eikä kaikkia ole enää saatavilla painoksen loppuunmyynnin johdosta. Olisi hyvä jos aiheesta ilmestyisi uusia kirjoja, jotka voisivat innostaa ihmisiä nauhojen pariin. Mietin millä tavalla nauhojen kutomisperinnettä voisi elvyttää ja mieleeni tuli hauska ajatus. Otettaisiin uudelleen käyttöön vanhat perinteet, joista kirjoissa kerrottiin. Voisihan nykyäänkin häissä morsian ja sulhanen antavat toisilleen ja häävieraille lahjoja, lahjojen saamisen vastineeksi. Lahjat osoittaisivat heidän osaamistaan ja lahjan saajan arvostamista. Eikä lahjojen välttämättä tarvitsisi olla nauhoja tai muutakaan käsityötä, vaan jotain missä he ovat taitavia.
24 Tämä työ avasi silmiäni huomaamaan kuinka rikas nauhaperinne Suomessa on, niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Muutoinkin opiskelu Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on lisännyt kiinnostustani perinteisiin käsityö tekniikoihin. Nähtäväksi kuitenkin jää tulenko toimimaan itsenäisenä käsityöyrittäjänä, joka saa ideoita oppimistaan asioista vai toiminko jossain koululaitoksessa opettajana vaikuttaen siihen millaisia tekniikoita tuleville sukupolville opetetaan. Tulevaisuudessa aion joka tapauksessa tutustua vielä lisää niin saamelaisiin kuin suomalaisiinkin nauhoihin. Ensin täytyy vain saada niskajumi poistettua. Opinnäytetyötä aloittaessani Inarissa pääsi vielä hiihtämään. Kun sain työni valmiiksi, kukkivat Espoossa valkovuokot. Kuin huomaamatta oli kevät jo edennyt pitkälle.
25 Lähdeluettelo Kirjat: Aalto, Anja Aydemir, Johanna Honkimaa, Outi Kettula, Suvi Korhonen, Teppo Peltonen, Kaarina Toivanen, Pirkko Valjanen, Helena 2012. Suomalaiset käsityöaarteet 2. 1. painos. Helsinki: WSOY Holst, Leena 2011. Kansallispuku. 1. painos. Porvoo: Maahenki Oy Itkonen, Toivo Immanuel 1984. Suomen lappalaiset. 2. painos. Porvoo: WSOY Jomppanen, Karen 1982. Lapin käsitöitä. 1. painos. Porvoo: WSOY Kaukonen, Toini-Inkeri 1985. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. 1. painos. Porvoo: WSOY Manker, Ernst 1977. Kahdeksan vuodenaikaa. 1. painos. Gothenburg, Sweden: Ab Nordbok Merisalo, Viivi 1978. Nauhoja. 2. painos. Porvoo: WSOY Sámi duodi ry 2010. Suomen saamelaispuvut. 1. painos. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy Somerma, Ritva 1987. Kansallispuku kuvasto. 1. painos. Lahti: Markprint Talaskivi, Anni 1985. Punapaula. 1. painos. Vantaa: Kunnallispaino Oy Veriö, Irma 1974. Lapin malleja punomaan ja neulomaan. 1. painos. Keuruu: Otava
26 Internet: Sámi duodji ry 2010. Puvut. Verkkodokumentti. http://www.samiduodji.com/5 7.5.2013 Poron jäljillä 2013. Pirtanauhojen kudonta. Verkkodokumentti. http://www.craftmuseum.fi/poro/poromateriaalina/tekniikoita_3.html 7.5.2013 Tekstiili- ja vaateteollisuus ry 1984. Lasten vaatetuksen mittataulukko 1984. Verkkodokumentti. http://www.finatex.fi/media/passeli_lapset.pdf 7.5.2013 Kuvaluettelo: Kuva 1 Viivi Merisalon Nauhoja kirjasta sivulta 7. Kuvan on ottanut Väinö Komu Kuvat 2,3 ja 9 Viivi Merisalon nauhoja kirjasta sivuilta 8, 12 ja 13. Kuvat on ottanut Timo Syrjänen Kuvat 4 ja 5 Sámi duodjin saamenkäsityöt kirjasta sivuilta 48 ja 49. Kuva 8 Vappu Kiisken Karjalainen punapoiminta kirjasta sivulta 10. Loput kuvat ovat tekijän ottamia.
Liite 1 Suunnitteluja niisivyön malliksi
Liite 2 Anniina Turusen vöitä
Liite 3 Mallikuvio niisivyöhön