MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 4224 11 KONTIOLAHDEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen 422409 TEYRISAARI 422412 KOLVANANUURO 424203 SUPPURA 422408 JOUHTEHINEN 422411 KONTIOLAHTI Kontiolahti Eno 424202 ENO 422407 PUNTARIKOSKI 422410 PAIHOLA 424201 MÖNNI Kuopio 2005
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
KONTIOLAHDEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) 3 Yleistä 3 KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) 4 Kallioalueet 4 Moreenikerrostumat 4 Karkearakeiset kerrostumat 5 Hienorakeiset kerrostumat 6 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) 6 Turvekerrostumat 6 POHJAVESI (Jouko Saarelainen) 7 Pohjaveden esiintyminen 7 Pohjaveden laatu 7 KIRJALLISUUTTA 7 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi
3 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 1 020 12,0 Mr Hiekkamoreeni 5 576 65,8 Ct/Mr 116 1,4 MrM Moreenimuodostuma (drumliini), hiekkamoreenia 84 1,0 RMrM Reunamuodostuma, hiekkamoreenia 36 0,4 KMrM Moreenikumpuja, hiekkamoreenia 287 3,4 Sr Sora 1 Hk Hiekka 42 0,5 Ht Hieta 79 0,9 Ct/Ht 26 0,3 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta), soravaltainen 21 0,2 Mr/SrM 128 1,5 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta), hiekkavaltainen 117 1,4 Mr/HkM 40 0,5 RSrM Reunamuodostuma, soravaltainen 29 0,3 RHkM Reunamuodostuma, hiekkavaltainen 24 0,3 Mr/RHkM 77 0,9 HHt Hieno hieta 12 0,1 Ct/HHt 2 Lj Lieju 2 Ct Saraturve 721 8,5 St Rahkaturve 27 0,3 Tä Täytemaa 2 Maa-aluetta 8 469 100,0 Vettä 1 531 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Kartta-alue sijaitsee Pohjois-Karjalassa Kontiolahden kunnan alueella. Kunnan keskustaajama on kartta-alueen lounaisosassa. Mannerjäätikön virtaus on jättänyt etenkin alueen keskiosassa maaston muotoihin suuntauksen, joka näkyy karttakuvassa noin 320 (luode - kaakko) suuntauksena. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 290-320. Uurresuunnat vaihtelevat siten, että alueen koillis- ja itäosassa uurresuunnat ovat länsiluoteesta itäkaakkoon ja keski- ja länsiosassa aluetta luoteesta kaakkoon. Aivan lounaisnurkassa aluetta, Kontioniemellä ja Kontiolahdella, jonne Jaamankangas kerrostui, viimeisin jäätikön virtaus maaperämuotojen perusteella on ollut lähes lännestä itään. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 11 500 vuotta sitten. Sulaminen ei ollut kuitenkaan tasaista vaan tavanomaisten talvipysähdysten lisäksi alueella tapahtui pitempiaikainen sulamisen pysähtyminen ja mannerjäätikkökielekkeiden eteneminen. Viimeisimmät mannerjäätikön kielekkeet etenivät koillisosassa kohti Enon suunnassa olevaa Kuusiojan laaksoa ja lounaisosassa Pielisen altaasta kohti Kontiolahtea, jonne Jaamankankaan reunamuodostuma ulottuu. Tästä reunamuodostuma jatkuu Jaamankangasta vähäisempänä edelleen Pitkälammen koillis-
4 puolelle. Alueen muissa osissa jäätikkö suli pikku hiljaa paikoilleen. Jaamankangas kerrostui jäätikön reunan suuntaiseksi useita kymmeniä metrejä paksuksi reunamuodostumaksi. Reunamuodostuma syntyi mannerjäätikön puskemasta moreenista, joka jäätikön sulavesien huuhtelemana ja lajittelemana kerrostui soraksi ja hiekaksi. Reunamuodostuman pintaosa karttaalueella on moreenimateriaalia. Pian jäätikkö suli alueelta kuitenkin kokonaan ja Höytiäisen allas yhtyi muinaiseen Yoldiamereen. Yoldiameren pinta oli tällöin noin 105-110 m mpy., joten suurin osa alueesta oli jo tuolloin kuivaa maata. Maankohoamisen seurauksena meri mataloitui ja Höytiäinen kuroutui omaksi altaakseen. Kartta-alue sai lopullisesti nykyisen muotonsa v. 1859 tapahtuneen Höytiäisen pinnan laskun jälkeen. Vedenpinta Höytiäisessä aleni tällöin 9,5 metriä. Kuva 1. Kontiolahden kartta-alueen korkokuva. Musta viiva kuvaa muinaisen Yoldiameren ylintä rantaa. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Suurin osa kartta-alueesta on irtaimien maalajien peitossa, mutta kalliopaljastumia ja ohuen maapeitteen kallioalueita on myös runsaasti. Eniten kalliopaljastumia on alueen koillisosassa Salmilampien ympäristössä. Kivilajeiltaan alue jakautuu selvästi kahteen osaan. Itäosan kivilaji on porfyyristä gneissigranodioriittia ja länsiosa hienorakeista kiillegneissiä ja fylliittiä. Pohjoisosassa näiden kivilajien väliin kiilautuu kvartsiittia. Moreenikerrostumat Alueen yleisin maalaji on moreeni. Sen osuus on yli kaksi kolmasosaa maa-alasta. Suurin osa moreenista on mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta aineksesta syntynyttä ja mannerjäätikön alla kerrostunutta lajittumatonta, tiukkaan pakkautunutta pohjamoreenia. Se peittää kallioperän muotoja ohuena kerroksena. Ainekseltaan pohjamoreeni on hiekkamoreenia (savipitoisuus alle 5 %), joskin muutama moreeninäytteistä oli hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 %). Muutamin paikoin pohjamoreeni on kerrostunut mannerjäätikön alla pit-
5 känomaisiksi selänteiksi eli drumliineiksi, jollaisia on mm. Pitkälammen koillis- ja pohjoispuolella. Drumliinien pituus vaihtelee muutamista sadoista metreistä lähes kilometriin sekä leveys noin sadasta metristä muutamiin satoihin metreihin. Moreenikerrostuman paksuus voi drumliineissa olla yli 10 metriä. Mannerjäätikön alla ja päällä kulkeutuneesta kiviaineksesta on syntynyt pohjamoreenia peittävää pintamoreenia ja reunamoreenimuodostumia. Pintamoreenimuodostumia eli kumpumoreeneita, joita on runsaasti mutta pinta-alallisesti kuitenkin vähän, esiintyy muun muassa Pitkälammen pohjoispuolella sekä Kivelän ja Heinävaaran välisen tien ympäristössä. Reunamoreenimuodostumia on Pitkälammen koillispuolella. Pintamoreeni- ja reunamoreenikerrostumien paksuus näissä muodostumissa on useita metrejä. Pintamoreeni- ja reunamuodostumille on ominaista, että ne sisältävät yleensä vähemmän savi- ja hiesuainesta kuin pohjamoreenikerrostumat. Moreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) vaihtelee välillä 17,0-41,6 % ja on keskimäärin 29,5 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 2,1-4,8 % ja on keskimäärin 3,1 %. Kuvassa 2 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä ja kuvassa 3 maanäyte- ja kairauspisteet karttalehden alueella. Kuva 3. Kuvateksti Kuva 2. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuusanalyyseistä. Moreenikerrostumat alueella ovat pääasiassa hiekkamoreenia kuten näyte 203. Alueella esiintyy myös hienoainesmoreenia kuten näyte 207. Näytteen 216 hieta on esimerkki muinaisen Yoldiameren rannalle moreenista huuhtoutuneesta rantakerrostumasta. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueen lounaisnurkkaa Kontioniemellä hallitsee jo alussa mainittu Jaamankankaan reunamuodostuma. Muodostuma koostuu leveästä tasanteesta, joka nousee 35-45 m Höytiäisen pinnan yläpuolelle. Muodostuma koostuu karkeasta sorasta ja hiekasta, jota peittää muutaman metrin paksuinen moreenikerrostuma. Muodostuma jatkuu Vierevänniemen kautta Pitkälammen koillispuolelle. Pitkälammen koillispuolella muodostumalle on tyypillistä, että se on osittain moreeniaineksista ja reunamuodostumaan liittyy saumattomasti kumpumoreenimuodostumia ja drumliineja.
6 Kuva 3. Karttalehdeltä 4224 11 tutkittujen maanäytteiden paikat (rastit), kairauspisteet (ympyrät) ja uurteet kallioperässä (nuolet). Alueen poikki kulkee lisäksi kaksi pitkittäisharjua, jotka ovat syntyneet jäätikköjokien kuljettamasta ja kerrostamasta sora- ja hiekkamateriaalista. Toinen näistä harjuista on alueen koillisosassa. Se lähtee Kuusiojan laaksosta ja kulkee mäkien välisiä laaksoja kohti luodetta. Sen materiaali on sekä soraa että hiekkaa. Osa tästä harjusta on reunamuodostumaa, joka liittyy kartta-alueen itäpuolella olevaan Kuusiojan laakson reunamuodostumaan. Toinen harju tulee Pitkälammen kaakkoispäästä ja jatkuu edelleen lammen luoteiskulmalta kohti Höytiäisen rantaa. Sen materiaali on pääasiassa hiekkaa. Pitkälammen luoteispään ja Höytiäisen välillä harju on peittynyt moreenikerrostumilla. Moreenipeite harjussa on Jaamankankaan koilliseen jatkuvan reunamuodostuman alueella. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan on kartta-alueen lajittuneiden ainesten arvioitu kokonaismassamäärä 55,81 milj.m 3, josta hiekkavaltaista ainesta on 33,40 milj.m 3, soravaltaista 20,34 milj.m 3 sekä murskauskelpoista ainesta 2,07 milj.m 3. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia alueella on hyvin vähän. Kontiolahden pohjukassa on ainoastaan pienellä alueella hienoa hietaa ja liejuista hienoa hietaa, jotka kerrostuivat Yoldiamereen ja Höytiäisen pohjalle ennen sen pinnan laskua. Noin 8-10 m nykyisen Höytiäisen pinnan yläpuolella on näkyvissä selvä entisen Höytiäisen rantapinta. Se koostuu pyöristyneistä kivistä syntyneestä vallista kuten esim. Kontioniemellä tai hiekkaan syöpyneestä terassista kuten Vierevänniemen ympäristössä. Tästä pohjoiseen ranta näkyy moreeniin huuhtoutuneena kivikkorantana. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) Turvekerrostumat Turve on suokasvien jäänteistä maatumalla syntynyt eloperäinen maalaji. Turpeen ominaisuudet määräytyvät kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Tärkeimpiä turvetta muodostavia kasvilajiryhmiä ovat rahka- ja lehtisammalet, sarat ja suolla kasvavat puuvartiset kasvit. Turpeen eloperäisen aineksen osuus on yleensä yli 90% ja tuhkapitoisuus pieni. Kontiolahden karttalehtialueella on vähän suurikokoisia soita. Suurimmat suot ovat kaakkoisosassa Ohonsuo ja muutamat pohjoisosan suot. Suot ovat pääasiassa pienialaisia ja sijaitsevat kapeissa laaksoissa ja rinteiden alaosissa. Pinta-alaltaan ne ovat valtaosin 10 -
7 20 ha. Yli metrin syvyisiä turvekerrostumia kartta-alueella on yhteensä 748 ha. Näistä ravinteisia soita (Ct) on 721 ha ja vähäravinteisia (St) 27 ha. Suoyhdistymätyypiltään alueen suot kuuluvat keidassoihin, lähinnä niiden alaryhmittymään Pohjois-Karjalan keidassuot. Alue on kuitenkin aapasoiden ja kohosoiden välisellä vaihettumisvyöhykkeellä ja suot sijaitsevat enimmäkseen jyrkkäpiirteisissä laaksoissa. Ne saavat ravinteensa pääosin ympäröiviltä mineraalimailta valuvista vesistä. Tämän vuoksi niissä on myös runsaasti ravinteisten aapasoiden piirteitä. Yleisimpiä yksittäisiä suotyyppejä ovat erilaisten korpien muuttumat, isovarpuisen rämeen muuttumat, tupasvillarämeen muuttumat ja rahkarämeen muuttumat. Alueen suot ovat suurimmaksi osaksi ojitettuja ja lannoitettuja. Tämän takia niiden suotyypit ovat eriasteisina muuttumina ja esim. puuston kasvu ei ole luonnonmukaista. Osa soista on raivattu myös pelloiksi. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen Parhaimpia pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueita ovat sora- ja hiekkakerrostumat, kuten esim. Kontioniemi, Vierevänniemen harju, Pitkälammen ympäristön harjut ja alueen koillisosan harjut. Sadannasta näihin muodostumiin syntyy pohjavettä noin 2300 m 3 /vrk. Paikoitellen rantaimeytymisen ja pumppauksen avulla muodostumista voidaan ottaa suurempiakin vesimääriä. Syntyvä pohjavesi purkautuu enimmäkseen tihkumalla ympäristön painanteisiin ja puroihin sekä vesistöihin. Moreenialueet ja moreenimuodostumat ovat ainekseltaan hiekkamoreenia. Myös näiden alueiden maaperä on kohtalaisen hyvää pohjaveden varastoitumiselle ja niissä muodostuva pohjavesi riittää hyvin yksittäisten talouksien käyttöön. Alueella on myös muutamia hyviä lähteitä, kuten esim. koillisosassa Ihmonlammen rannalla ja Hongikkovaaran eteläpuolella Turulanautiolla. Pohjaveden laatu Alueelta on tutkittu GTK:n toimesta kolme kaivovesinäytettä ja yksi lähdevesinäyte. Näytteet ovat Pitkälammen Vaaralasta, Jukkuravaaran Koivumäestä ja Latvajärven Latvavaarasta. Lähdenäyte on koillisosasta Turulanautiolta (kartalla tunnukset 501, 541-543). Veden laatu näissä näytteissä täyttää varsin hyvin hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset. Ainoastaan Vaaralan näytteessä väriluku ja kaliumpermanganaattiluku ovat olleet hieman korkeita sekä Koivumäen vesinäytteen ph-arvo on hieman alhainen. Vaaralan kaivoon pääsee ilmeisesti pintavesiä. KIRJALLISUUTTA Alalammi, Pentti (toim.) 1992. Suomen kartasto, Vihko 123-126, Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s., 3 liitekarttaa. Haavisto, Maija (toim.) 1983. Maaperäkartan käyttöopas 1 : 20 000, 1 : 50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. 80 s. Huhma, A. (1971). Kallioperäkartta. Lehti - 4224 - Kontiolahti. Suomen geologinen kartta. Geologinen tutkimuslaitos. Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen, J., Wennerström, M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H. & Pekkala, Y. (toim.) 1997. Suomen kallioperäkartta 1:1 000 000. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Salonen, Veli-Pekka; Eronen, Matti; Saarnisto, Matti 2002. Käytännön maaperägeologia. Kirja-Aurora. Turku, 237 s.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2003 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2003 mennessä on maastamme kartoitettu 38 %. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 556 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 500 kpl. Pohjois- Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Karttoja voi myös katsella internetin kautta osoitteessa http://geokartta.gsf.fi. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Espoon yksikkö PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi Kuopion yksikkö PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Rovaniemen yksikkö PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14