1 EKL:n Oulun piiri ry Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: En etsi valtaa, loistoa En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo. Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, Jumalan sanan valoa, joss sieluin kirkastuu. Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. seimessä lapsi makaapi. Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. Oi terve, tänne tultuas, syntist et hylkää, armias. Sä köyhäks tulit, rikkahin, sua kuinka kyllin kiittäisin. Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin, juhtien! Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo! Vain heinät on sun vuoteenas, oi Herra, taivaan kuningas, vaikkeivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoiset. Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korkeus, ei valta, kulta, rikkaus. Ah Herrani, mun Jeesuksein, Enkeli taivaan Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah, iloni jos sinuss' ois, en unhottaa sua koskaan vois.
2 Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen. tähti ja kuusi, lyhtykin uusi lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa Joulu on taas Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo. Joulu on taas, joulu on taas, voi, kuinka meill on hauskaa! Lapsilla on, lapsilla on aamusta iltaan hauskaa. Joulukirkkoon Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Joulu saapuu jokaiselle piparin tuoksua, tonttujen juoksua kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta Juhani ja Liisi muuten matka jää. Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa! Lämmin karhuntalja reessä odottaa. Vasta ruunan reessä silmät aukeaa. Siin on silmäin eessä synkkä metsämaa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
3 Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille! Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää. Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois! kuusen luota kuusen luokse mulla matkan suunta juoksee. Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki, viivy vielä pieni hetki, vaikka onkin pitkä retki. Tässä tuomme sulle mettä vilpoisaa kuin lähdevettä, sitten jaksat pitkän tiesi kulkea kuin aimo miesi. Kiitos vaan nyt kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Täs on teille muistiaiset, pienet joulumaistiaiset. Joulupukki Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki. Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää! Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu. Kiitos sulle, oiva ukki, ystävämme joulupukki. Taas kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun! Tääll on myöskin kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset. Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki, vietä iltaa joukossamme täällä meidän riemunamme. Tervetullut meille aina, käypä tänne, puuta paina, tai jos leikkiin tahdot tulla, kahta hauskempaa on sulla! Kiitos, kiitos, kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset, terve teille, pienokaiset, leikkiväiset, laulavaiset. Hauska tääll ois iltahetki, vaan on vielä pitkä retki: Joulupuu on rakennettu Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla. Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti. Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti. Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.
4 Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat. Autuuden ja anteeks annon, kaikki taivaan tavarat. Anna, Jeesus, Henkes valon jälleen loistaa sieluumme sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme. Kulkuset Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten. Jouluyö, juhlayö Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaikk on työ, kaks vain valveill on puolisoa, lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään, seimikätkyessään. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan. On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa. Jouluyö, juhlayö. Paimenill yksin työ. Enkel taivaasta ilmoitti heill : Suuri koittanut riemu on teill Kristus syntynyt on, Kristus syntynyt on! Jouluyö, juhlayö. Täytetty nyt on työ. Olkoon kunnia Jumalalle! Maassa rauha, myös ihmisille olkoon suosio suur, olkoon suosio suur! Toiseen maailmaan tää retki meidät vie, niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie. Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi. En retkeämme unhoittaa kai milloinkaa mä voi. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.
5 sä olet meidän korkea kuningas! On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa. On hanget korkeat, nietokset On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät, paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä. Nyt riemuiten tänne Nyt riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa, Betlehemihin rientäkää! Lapsonen pieni taivahast on tullut! Oi häntä rukoilkaamme, oi häntä rukoilkaamme, hän ompi meidän korkea kuningas! Nyt kunnian kuningas, hallitsija suuri seimessä lepäävi halvassa. Hän totisesti Jumalan on poika! Oi häntä rukoilkaamme Me taasen laulamme riemuiten, Se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän teillä! Oi käykää, ystävät laulamaan, Se tuttu ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoillaan ja viipyy hetkisen meillä. Jo enkelein kuoro sulosävelellä riemun sanomaa näin ilmoittaa: Kunnia olkoon, olkoon Jumalalle ja maassa rauha ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto myös. Nyt tähtitarhoihin laulu soi, Nyt maasta taivaaseen päästä voi, jos sydän nöyrä on lapsen, oi, Nyt sulle, oi Jeesus, äskensyntyneelle, kunnia, ylistys soikohon! Ikuisen Isän sana lihaks tullut! Me sua rukoilemme, me sua rukoilemme, Oi anna, Jumala, armoas, Ja kansaa suojaa sun voimallas, meit auta näkemään taivaitas,
6 Petteri punakuono Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja punahilkan ja sudenkin harmaan, mutta poro tää sulta usein unhoon jää. Petteri Punakuono oli poro nimeltään, ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen. Aattoilta pitkä on, taival valoton. Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään. Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien. Petteri Punakuono oli poro nimeltään, ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen. Aattoilta pitkä on, taival valoton. Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään. Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien. Pyhä Lucia Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy. Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki, ja maa on valkean verhonsa vanki. Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo, Pyhä Lucia, Pyhä Lucia. Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun. Kätköstä talviyön luoksemme saapuu. Lucia seppelpää, juhlista hetki tää, saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia.
7 Sylvian joululaulu Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin. Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi, murheita muistaa ken vois laulajan? Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi! Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.