Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen HADITH 1 (aikomus) Uskollisten Komentaja Abu Hafs `Umar ibn al-khattab (ra) kertoi kuulleensa Allahin lähettilään (saws) sanovan: Teot tehdään vain aikomuksesta ja jokaiselle laskettakoon vain se, mitä hän aikoi. Hän, jonka hijransa oli Allahin (swt) ja Hänen lähettiläänsä (saws) vuoksi, laskettakoon hänen hijransa Allahin (swt) ja Hänen lähettiläänsä (saws) vuoksi, ja jonka hijra oli maallisen hyödyn saavuttamiseksi tai naimisiinmenon vuoksi, laskettakoon hänen hijransa sen aikomuksen mukaan, joka johti hijraan. Tämän ovat kertoneet meille kaksi Hadith-oppinutta imaamia Abu `Abdullah Muhammad ibn Isma`il ibn Ibrahim ibn Al-Mughira ibn Bardizbah al-bukhari ja Abu `l - Husain Muslim ibn al-hajjaj ibn Muslim al-qushairi an-naisaburi. Kahdessa Sahihkirjassaan, jotka ovat luotettavimpia kaikista Hadith-kokoelmista. Sanasto Hijra: tässä tekstissä maastamuutto, muutto ei-muslimimaasta muslimimaahan Mainitut Profeetan (saws) Seuralaiset Abu Hafs Umar ibn al-khattab (ra) - Abu Hafs on Profeetan (saws) hänelle antama kunya. Kunya tarkoittaa nimeä, joka alkaa abu (isä) tai umm (äiti). Hafs tarkoittaa leijonaa, eli Umarin kunya on suomeksi leijonan isä. - Hän tuli muslimiksi vuonna kuusi siitä, kun Mohammedista (saws) tuli Profeetta, hänen (saws) tehtyä dua Allahille sanoen: Oi Allah, vahvista islamia Omar ibn al- Khattabilla tai Abi Jahl ibn Hishaamilla. - Hänet tunnetaan nimellä al-faaruuq, joka tarkoittaa totuuden ja vääryyden erottajaa. Nimi juontaa siitä, että ennen hänen muslimiksi tuloaan muslimit pitivät uskonsa piilossa ja he alkoivat harjoittaa islamia julkisesti vasta Umarin liityttyä heihin. - Hän on kuuluisa vahvasta luonteestaan.
- Hän oli toinen kalifi (ensimmäinen oli Abu Bakr (rd) ), eli muslimien johtaja ja yksi neljästä oikeinjohdatetusta kalifista. Hänen johdollaan islamin imperiumi suureni paljon, kuten Profeetta (saws) oli kertonut tapahtuvaksi. - Profeetta (saws) lupasi hänelle paikan paratiisissa. - Hän oli profeetalle (saws) erittäin rakas ja tärkeä ihminen. - Eräs hänen tunnetuimmista sanonnoistaan on: Olimme alhainen/alistettu kansa, mutta sitten Allah (swt) teki meistä kunnioitettuja. Jos tavoittelemme kunniaa muualta (kuin islamista), Allah tulee alentamaan/alistamaan meidät. - Hänet murhattiin vuonna 23 hijri-kalenterin mukaan (hijri-kalenteri alkaa Profeetan (saws) hijrasta Mekkasta Medinaan. Nyt olemme vuodessa 1432). Hän kuoli n. 63-vuotiaana. Hänet murhasi mies, joka tunnetaan nimellä Abu Lu lu ah al-majuusii. Hän oli joko tulenpalvoja tai kristitty. Hän puukotti Omaria (rd) kesken rukouksen, jonka jälkeen Omar (rd) kuoli. Abu Lu lu ah tappoi itsensä huomattuaan jäävänsä kiinni. Shiiat ihannoivat häntä ja käyvät vierailemassa hänen haudallaan. Allah kirotkoon hänet ja jokaisen, joka ihannoi häntä. Hadithin kertojat Imaami Muhammad ibn Ismael Al-Bukhari (rh) - Syntymäaika: 194 hijri - kuolema: 256 hijri - Syntymäpaikka: Bukhara, joka sijaitsee nykyisessä Uzbekistanissa - Hän on yksi suurimmista hadith-oppineista - Hänen kuuluisin kirjansa on Sahih al-bukhari (sahih tarkoittaa oikeaa, ja nimi tulee siitä, että kaikki sinne kerätyt hadithit ovat autenttisia ja tämän takia tämä kirja on luotettavin kirja Koraanin jälkeen). Hänen lainopillisia mielipiteitään voi löytää kirjan kappaleiden otsikoista. Kuuluisin Sahih al- Bukharin selitysteos on imaami ibn Hajarin (rh) kirjoittama Fathul Baari sharh Sahih al-bukhari - Imaami Bukharin sheikh Muhammad ibn Bashhaar (rh) sanoi oppilaastaan: Emme ole tavanneet ketään al-bukharin kaltaista. Suuri oppinut ibn Khuzaimah sanoi: Maan päällä ei kukaan ole al-bukharia tietävämpi hadithtieteessä. Muslim ibn al-hajjaj ibn Muslim (rh) - Syntymäaika: 206 hijri - Kuolema: 261 hijri - Syntymäpaikka: Naisabur (suomeksi Neshabur) joka sijaitsee nykyisessä Iranissa
- Kuten imaami al-bukhari, imaami Muslim on yksi suurimmista hadith-oppineista - Hänen kuuluisin kirjansa on Sahih Muslim, joka tulee luotettavuudessa heti Sahih al-bukharin jälkeen (ja jonka kaikki sisältämät hadithit ovat myös autenttisia). Kuuluisimpia selitysteoksia tälle kirjalle on imaami al-nawawin selostus nimeltä: Al-minhaaj sharh Sahih Muslim ibn Al-Hajjaaj - Ibn Abdul-Bar (rh) sanoi: He (oppineet) ovat yksimielisiä imaami Muslimin suuruudesta, hänen korkeasta asemastaan ja siitä, että hän on (suuri) imaami. Selvin todiste tälle on hänen Sahih-kirjansa, jota ennen ja jonka jälkeen ei ole toista kirjaa, joka olisi yhtä hyvin järjestelty ja jossa on yhtä hyvin tiivistellyt hadithien kertojaketjut Hadithin vahvuus Tämä hadith on sahiih ja jokainen hadith, jonka kertoja on joko Al-Bukhari tai imaami Muslim on sahiih, eli autenttinen, ja ei ole tarvetta tutkia tai kysellä onko se sahiih tai ei. Tässä lyhyesti tarvitsemamme tieto hadithien voimakkuudesta: 1. Hadith sahih: Autenttinen hadith (eli vahva hadith) - Autenttisin hadith on Al-Bukharin ja imaami Muslimin molempien kertoma (sama) hadith, vaikka se olisi kerrottu hieman eri tavalla. Tätä hadithia kutsutaan nimellä Muttafaqun aleihi 2. Hadith Hasan: Hyvä hadith, joka ei ole yhtä vahva kuin sahih, mutta silti hyväksytty 3. Hadith da if: Heikko hadith, jota ei voi käyttää todisteena uskossa tai fiqhissä (lainopissa), mutta tietyillä ehdoilla saa kertoa, jos aihe on uskon kohottaminen (imaan). Näistä ehdoista on mm. selvennys kuulijalle, että kyseessä ei ole sahih/hasan hadith, ja että kyseisen hadithin sisällölle on perustansa Koraanissa tai sahih/hasan hadithissa. Se ei saa myöskään olla liian heikko. 4. Hadith mawduu : Keksitty hadith, eli erittäin heikko hadith, joka varmasti ei ole profeetan (saws) perimätieto. Selitys Tämä hadith on arvoltaan ja vaikutukseltaan erittäin suuri. Abdur-Rahman Ibn Mahdi (rh) sanoi: Joka haluaa kirjoittaa kirjan, aloittakoon hän (alkupuheessaan) hadithilla: (Totisesti teot tuomitaan aikomuksen mukaan). Tämä sen takia, että lukija muistaisi puhdistaa aikomuksensa, ennen kuin hän aloittaa tiedon etsimisen. Aikomuksena pitää olla Allahin (Swt) tyytyväisyyden saavuttaminen. Imaami Ahmad (rh) sanoi: islamin perusta pohjautuu kolmeen hadithiin (kaikki kolme löytyvät nawawin 40 hadith kokoelmassa ja insha Allah (swt) ajan mukana käymme ne läpi):
1. Tämä kyseinen hadith 2. Hadith: Meidän asiamme kanssa ristiriidassa oleva teko hylätään 3. Hadith: Sallitut ja kielletyt asiat ovat selviä ja näiden kahden välillä ovat kyseenalaiset asiat, joista ei moni ihminen tiedä. Hän, joka välttää kyseenalaisia asioita, pitää uskontonsa ja kunniansa puhtaina, mutta hän, joka lankeaa kyseenalaiseen, lankeaa kiellettyyn. - islamin perusta pohjautuu näihin kolmeen perimätietoon, sillä uskonto koostuu määrättyjen asioiden tekemisestä (kuten tawhiid, rukous, paasto ) ja kiellettyjen/epäselvien asioitten jättämisestä (kuten shirk, alkoholin juonti, hauraus ). Tämä on mainittu kolmannessa hadithissa. Määräykset ja kiellot tulevat Allahilta ja välikätenä hänen ilmoituksellensa ovat profeetat (saws), joista viimeisenä profeetta Muhammad (saws). Näin ollen tarvitaan profeetan (saws) oppien seuraamista, kuten toisessa hadithissä käy ilmi. Kun ruumiilliset teot pohjautuvat profeetan (saws) oppeihin, sen hyväksyminen riippuu oikeasta aikomuksesta, jonka pitäisi olla Jumalan tyytyväisyyden saavuttaminen. Tämä taas on mainittu ensimmäisessä hadithissä). Teot tehdään vain aikomuksesta Teot: kaikki asiat, jotka tehdään omasta valinnasta. tehdään vain aikomuksesta: Jokainen teko joka tehdään on tehty jollain aikomuksella. Oppineiden mukaan niyyalla, eli aikomuksella tarkoitetaan: 1. Tekoa, joka sisältää aikomuksen, jolla erotetaan palvonta ja muut teot. Esimerkkinä ghusl (peseytyminen, jolla islamin lainopissa tarkoitetaan vaadittavaa peseytymistä, jota mm. vaaditaan naiselta ennen rukoilemista hänen kuukautisten loputtua). Niyyah (aikomus) erottaa ensimmäisen henkilön peseytymisen, jossa aikomus on islamin määräämä ghusl, ja toisen henkilön ghuslin, minkä hän teki vaikkapa työpäivän päätteeksi. Toinen esimerkki on paastoaminen, jossa niyyah (aikomus) erottaa paaston, joka tehdään islamin takia ja paastoamisen esim. lääkärin neuvosta ennen sairaalaan menoa. Joka tekee ghuslin tai paastoaa (tai tekee mitä tahansa määrättyä palvontaa) islamin takia, toivoen palkkiota Allahilta, hän saa siitä palkkion, ja joka peseytyi tai paastosi sairaalaan menon takia (tai muuta vastaavaa), hän ei saa siitä palkkiota. Aikomus myös erottaa fardin (pakollisen) ja sunnan (ei-pakollisen) palvonnan, kuten fajrin, joka on kaksi rak ainen pakollinen rukous, ja duhan, joka on myös kaksi rak ainen, mutta sunna-rukous (sunnah sanaa käytetään eri tilanteissa tarkoittamaan eri asiaa, fiqhissä eli islamin lainopissa, kuten näissä esimerkeissä, sunnalla tarkoitetaan ylimääräisiä palvonnantekoja, jotka eivät ole pakollisia, mutta suositeltavia, koska se lisää ihmisen palkkiota).
Aikomus myös erottaa kahden eri fardin toisistaan, kuten dhuhrin ja Asrin pakolliset rukoukset, jotka molemmat ovat neljää rakaa (rukousyksikköä). Tämän tyyppinen aikomus on se, mikä fiqh-kirjoissa yleensä mainitaan. 2. Aikomusta, joka erottaa sen, mitä teolla haetaan tai kenelle teko tehdään. Eli onko henkilön aikomus palvoa Allahia yksin liittämättä ketään muuta tähän palvontaan, vai jonkun muun kuin Allahin palvominen, vai Allahin palvominen yhdistettynä jonkun muun palvontaan. Tämä toinen tarkoitus aikomukselle on se, mistä profeetta (saws) ja salaf saalih (hurskaat ensimmäisen sukupolven oppineet) yleensä puhuvat, vaikkakin joskus käyttävät eri sanoja, joilla on kuitenkin sama tarkoitus, kuten iraadah (halu tai tahto). Tämän asian Allah (swt) mainitsi monesti Koraanissa, kuten esim. seuraavassa jakeessa: Osa teistä haluaa (tahtoo) dunyaa (maallista iloa) ja osa teistä haluaa (tahtoo) tuonpuoleista (Jumalan tyytyväisyyttä ja paratiisia) aal imraan 152 ja jokaiselle laskettakoon vain se mitä hän aikoi Ihmisen palkkio riippuu aikomuksesta, jonka hän teki. Jos hänen aikomuksensa oli hyvä, hänet palkitaan hyvällä, ja jos hänen aikomuksensa oli paha, hänen palkkionsa tulee olemaan sen mukainen. Sallitut asiat eivät tarvitse erityistä aikomusta, kuten esim. nukkuminen. Ihmisellä on oikeus nukkua väsymyksestä tai muusta syystä, mutta jos hän yhdistää nukkumisen syyksi aikomuksen voimistua Jumalan palvontaan, hän saa siitä hyvän palkkion. Sama periaate on kaikissa sallituissa asioissa, kuten syömisessä, juomisessa, urheilussa jne. Eli joka tahtoo tekemäänsä (ei kiellettyyn) tekoon palkkion Allahilta, on hänellä oltava niyyah (aikomus) kohdallaan. Muslimin yksi tärkeimmistä tehtävistä on aikomuksen puhdistaminen, koska kaikki rakentuu siihen. Profeetta (saws) kertoi meille tapahtumasta, joka tulee tapahtumaan tuomiopäivänä, kun Allah (swt) tuomitsee ihmisiä heidän tekojen perusteella ja Allahilta (swt) ei voi piilottaa aikomustaan. Abu Hurairah (rd) sanoi: Kuulin profeetan (saws) sanovan: Yksi ensimmäisistä ihmisistä kenet tullaan tuomitsemaan tuomionpäivänä, on mies joka kuoli marttyyrinä. Kun häntä tuodaan tilitykseen, Allah (swt) muistuttaa häntä siunauksista joita antoi hänelle ja hän tunnustaa (saaneensa ne siunaukset Allahilta). Allah (swt) kysyy häneltä mitä hän teki niillä? Mies vastaa: Taistelin sinun vuoksesi, kunnes kuolin marttyyrinä. Allah (swt) sanoo hänelle: Valehtelit. Sinä taistelit, jotta sinua sanottaisiin rohkeaksi ja niin sanottiin (eli sait sen minkä halusit). Tämän jälkeen Allah (swt) määrää enkeleitä
viemään hänet pois, jolloin he raahaavat hänet pää edellä helvettiin. Toinen mies opiskeli tietoa ja opetti muita sekä resitoi Koraania. Allah (swt) muistuttaa häntä siunauksistaan ja hän tunnustaa ne. Allah (swt) kysyy: Mitä teit niillä? Mies vastaa: Opiskelin tietoa ja opetin sitä sekä resitoin Koraania sinun vuoksesi. Allah (swt) sanoo: Valehtelit. Sinä opiskelit tietoa, jotta sinua sanottaisiin oppineeksi ja resitoit Koraania, jotta sinua sanotaisiin qaariksi (koraanin resitoija) ja niin sanottiin. Tämän jälkeen Allah (swt) määrää enkeleitä viemään hänet pois, jolloin he raahaavat hänet pää edellä helvettiin. Kolmantena on mies, jolle Allah (swt) antoi suuren vaurauden. Allah (swt) muistuttaa häntä siunauksista joita antoi hänelle ja hän tunnustaa ne. Allah (swt) kysyy häneltä: Mitä teit sillä? Mies vastaa: En jättänyt yhtään tilaisuutta jossa annetaan almuja ja joita rakastat, paitsi että annoin almuja sinun vuoksi. Allah (swt) sanoo: Valehtelit. Sinä teit sen jotta sinua sanottaisiin anteliaaksi ja sinusta sanottiin niin. Tämän jälkeen Allah (swt) määrää enkeleitä viemään hänet pois, jolloin he raahaavat hänet pää edellä helvettiin. Tässä muutama salaf saalihin neuvoja koskien aikomusta sekä vilpittömyyttä ja muistutus niitten tärkeydestä: 1. Sufyaan al-thawri (rh) : En ole yrittänyt parantaa itsessäni mitään yhtä vaikeata kuin aikomukseni, koska se aina yrittää kääntyä minua vastaan. 2. Motarraf ibn Abdullah (rh) : Sydämen hyvyys on tekojen hyvyydessä ja tekojen hyvyys riippuu aikomuksen hyvyydestä. 3. Ibn ijlaan (rh) : Teot hyväksytään vain kolmella ehdolla: 1. Allahin pelolla (taqwa) 2. Hyvällä aikomuksella 3. Seuraamalla (profeetan (saws) opetuksia) 4. al-fudail ibn Iyaad sanoi: Allah (swt) tahtoo sinulta (vilpittömän) aikomuksesi ja halusi. Hän, jonka hijra Hijra arabiankielessä: Jonkin asian jättäminen Islamin lainopissa hijra tarkoittaa muuttoa ei-islamilaisesta maasta (dar al kufr), islamilaiseen maahan (dar al islaam). Jos katsomme asiaa laajemmin, voimme sanoa, että hijra tarkoittaa syntien ja kiellettyjen asioiden jättämistä. Eräs mies kysyi Profeetalta (saws) : Mikä on paras hijra? Hän vastasi: Jättää ne asiat, joita Luojasi vihaa.
Profeetta (saws) sanoi: On kahden tyyppistä hijraa; hijra Allahin ja hänen profeettansa (saws) luo (maastamuutto) ja Allahin (swt) vihaamien asioiden jättäminen. Tässä hadithissä hijralla tarkoitetaan muuttoa ei-islamilaisesta maasta islamilaiseen maahan. Mikä on islamilainen maa (dar al-islam) ja mikä on ei-islamilainen maa (dar al-kufr)? Suurin osa oppineista sanoo, että jos maassa tuomitaan sharian mukaan, niin se on dar al-islam, ja jos maassa tuomitaan maallisilla lailla, niin se on dar al-kufr. Jotkut oppineet ovat sitä mieltä, että dar al-islam on maa, jonka väestöstä valtaosa on muslimeita, vaikka siellä ei tuomittaisi sharia-lailla. Periaatteessa hijra on pakollinen kaikille, jotka eivät voi harjoittaa uskoansa vapaasti ja ovat kykeneviä hijraan. Hijra on siis pakollinen, jos henkilö pelkää itsensä tai perheensä puolesta. Pelko oman uskontonsa puolesta kuuluu tähän ensisijaisesti. Jokaisen länsimaissa asuvan muslimin on pohdittava itsekseen, onko hänen ja perheensä (etenkin lasten) usko turvassa epäilyksiltä, jotka kouluissa ja sen ulkopuolella tulevat vastaan. Profeetta (saws) on ilmoittanut, että hijran pakollisuus on voimassa tuomiopäivään asti. Mitä tulee hadithiin Mekkan valloituksen jälkeen ei ole hijraa, niin tämä koski Mekkalaisia, koska Mekkasta tuli osa islamilaista valtiota, joten heidän ei tarvitse tehdä hijraa, koska hijra on muutto islamilaiseen maahan. Huomautan, että käytäntö asioille voi muuttua, mutta se ei tarkoita että määräys muuttuisi. Vaikka nykypäivänä ei löydy puhdasta islamilaista valtiota, joka tuomitsee vain Allahin lailla ja joka avokätisesti ottaa vastaan muslimeita, on muslimin parhaansa mukaan yritettävä löytää muslimimaa, jossa hän ja hänen uskomuksensa ovat turvassa, etenkin lasten kannalta. Ennen kuin hijran tekee, on tärkeää suunnitella se kunnolla ja fiksusti, jottei joudu palaamaan takaisin maitojunalla. Islamin periaatteista on valita pienempi paha, ja jos henkilö löytää itselleen hyvän muslimimaan, jossa voi kasvattaa perhettään islamin mukaan, niin ilman muuta se on hänelle ja perheelleen paljon parempi kuin asua ei-muslimeiden ympärillä. Se on selvää, että asuminen muslimeiden kanssa vaikuttaa ihmiseen erittäin paljon, koska ympäristöllä on suuri vaikutus ihmisiin ja etenkin lapsiin. Heidän, jotka eivät näe hijraa pakolliseksi tai eivät kykene siihen, on oltava kärsivällisiä ja suojeltava itseään lisäämällä tietoaan omasta uskonnostaan. Jos hijra on pakollinen, niin heidän pitäisi aina pitää yllä aikomusta hijran tekoon, jos he joku päivä siihen kykenevät. Hän, jonka hijransa oli Allahin (swt) ja Hänen lähettiläänsä (saws) vuoksi, laskettakoon hänen hijransa Allahin (swt) ja Hänen lähettiläänsä (saws) vuoksi, ja jonka hijra oli maallisen hyödyn saavuttamiseksi tai naimisiinmenon vuoksi, laskettakoon hänen hijransa sen aikomuksen mukaan, joka johti hijraan. Tämä on esimerkki profeetalta (saws) aikaisemmin mainitulle
opetukselle. Eli joka tekee hijran toivoen Allahin (swt) tyytyväisyyttä, hän tulee saamaan siitä sen mukaisen palkkion, ja jonka hijra on naimisiin menon takia tai jonkun muun maallisen hyödyn saavuttamiseksi, hän ei tule saamaan siitä tuonpuoleista palkkiota. Kuten sanottiin, tämä oli esimerkki profeetalta (saws), joten sama tuomio koskee kaikkia muitakin tekoja. Profeetalta (saws) kysyttiin: Mikä on jihad Allahin tiellä? Onko se taistelua rohkeuden, nationalismin tai muille näyttämisen (riyaa) vuoksi? Profeetta (saws) vastasi: Joka taistelee sen takia, että Allahin sana olisi korkeimmalla, niin se on Allahin tiellä taistelemista (josta saa palkkion tuonpuoleisessa). Osa oppineista mainitsee, että syy miksi profeetta (saws) antoi tämän esimerkin, oli mies, joka teki hijran Mekkasta Medinaan Umm Qais nimisen naisen takia. Umm Qais oli kieltäytynyt menemästä naimisiin hänen kanssaan, jollei hän tee hijraa. Tämä mies sitten teki hijran Umm Qaisin takia. Profeetan (saws) seuralainen Abdullah ibn Mas uud (rd) sanoi: Joka tekee hijran tahtoen jotain tiettyä asiaa, niin se lasketaan hänelle sen mukaan (eli hän saa sen mukaisen palkkion). Ibn Hajar, joka on kuuluisimman sahih al-bukharin selitysteoksen kirjoittaja, mainitsi, että vaikka tämän tarinan kertojat ovat luotettavia, niin ei ole missään mainittu selkeästi, että kyseessä olisi sama tarina kuin selostamamme hadith. Vaikka emme voi olla varmoja, että tämä tarina on sama kuin selostamamme hadith, se kuitenkin ajaa takaa samaa asiaa, kuten ibn Mas uudin (rd) puheesta tulee ilmi. Riyaa ja sen vaikutus tekoon Riyaa on tekojen tekeminen näyttääkseen muille ja se on osa tekopyhyyttä, kuten rukoileminen tai almujen antaminen, jotta ihmiset näkisivät henkilön tekevän hyviä tekoja. Tämä on eri asia kuin se, että esimerkiksi rukoilee jonkun edessä tai antaa almuja jonkun edessä, jotta he voisivat ottaa mallia hänestä ja tehdä samaa. Tämä on sallittua, koska aikomuksena ei ole ihmisten ylistyksen tavoittelu, vaan Allahin tyytyväisyyden etsiminen opettamalla ja kutsumalla ihmisiä islaminoppeihin. Riyaa vaikuttaa tekoon ja sen palkkioon seuraavasti: 1. Totaalinen riyaa (tekopyhien riyaa) on palvonta aikomuksena vain ihmisille näyttäminen Allahin sijaan. Muslimilta on vaikea uskoa, että hän tekisi tämän tyyppistä riyaa pakollisissa rukouksissa ja paastossa, mutta tämä voi hyvinkin tapahtua pakollisen almun maksussa ja teoissa, joiden hyöty kohdistuu myös muihin ihmisiin. Tämän tyyppinen riyaa ilman muuta pilaa palvonnan ja sen tekijälle on luvattu rangaistus. 2. Riyaa, jossa ihminen tekee teon sekä Allahin, että riyaa in takia pilaa myös palvonnan. Allah (swt) sanoi pyhässä Hadithissä (joka on Allahin
suoraa puhetta Profeetta Muhammedin kertomana, mutta ei ole Koraania): Olen kaikkein riippumattomin ja vapain vertaisten tarpeesta. Joka tekee teon liittäen siinä rinnalleni vertaisen (tehden teon muille Minun lisäkseni), tulen hylkäämään hänet ja hänen (vertaisten) liittämisensä. Toisessa versiossa: Olen vapaa hänestä ja hänen tekonsa kuuluu sille, jonka hän liitti rinnalleni. Jos joku tekee teon liittäen siihen muuta kuin riyaa, niin se ei pilaa sitä tekoa, mutta saattaa vähentää sen palkkiosta, kuten joka taistelee jihadissa Allahin (swt) takia ja myös saadakseen osuutensa sotasaalista. 3. Riyaa, joka sekoittuu vilpittömään tekoon. Eli jos ihminen aloittaa jonkin teon aikomuksenaan Allahin (swt) tyytyväisyys, mutta jossain vaiheessa riyaa tulee mukaa ja hän taistelee sitä vastaan ja se poistuu, niin tämä ei tule vaikuttamaan hänen tekoonsa tai palkkioonsa. Jos se ei poistu, mutta hän jatkaa taistelemista sitä vastaan, niin haittaako se häntä ja pilaantuuko teko, vai palkitaanko hänet ensimmäisellä niyallaan, joka oli vilpitön ja puhdas? Jotkut oppineet sanovat, että jatkuva riyaa joka ei poistu pilaa teon. Oikea mielipide, ja Allah (swt) tietää parhaiten, on se, että se ei pilaa tekoa ja hänet palkitaan hänen vilpittömällä ja puhtaalla alku niyallaan (koska hänen aikomuksensa alussa oli vilpitön ja puhdas). Mm. imaami Ahmad (rh) ja imaami ibn Jariir al-tabari (rh) ovat tämän mielipiteen kannalla. Esimerkki: Abdullah aloittaa rukoilemisen aikomuksenaan Allahin tyytyväisyyden saavuttaminen, mutta kesken rukouksen hänen viereensä tulee istumaan joku henkilö. Abdullahin aikomukseen sekoittuu riyaa, mutta hän taistelee sitä vastaan ja yrittää parhaansa mukaan poistaa sen. Imaami ibn jariir al-tabari mainitsi, että edellä mainittu erimielisyys on niissä teoissa, joiden loppu ja alku ovat sidoksissa toisiinsa, kuten rukous, paastoaminen, hajj, jne. Rukouksen ja muiden samantyyppisten alku ja loppu ovat toisissaan kiinni, eli jos lopettaa tämän tyyppisen teon kesken, joutuu uusimaan sen kokonaan alusta. Tämän tyyppisistä teoista on siis tämä yllä mainittu erimielisyys. Oikea mielipide, kuten mainitsin (ja Allah (swt) tietää parhaiten) on se, että niin kauan, kun henkilö taistelee riyaata vastaan ja yrittää parhaansa mukaan työntää sen pois, hänet insha Allah palkitaan alussa tehdyn vilpittömän aikomuksen mukaan. Teot, joiden alku ja loppu eivät ole sidoksissa toisiinsa keskeytyvät riyaa illa, joka sekoittuu aikomukseen kesken teon. Silloin henkilön pitää uusia aikomuksensa ja jatkaa sitten mitä oli tekemässä, kuten Koraanin lukemista, Dhikriä (Allahin muisteleminen), almujen antamista, tiedon jakamista (opettamista)
Ja Allah(swt) tietää parhaiten ja Allahin armo ja siunaukset profeetan yllä Lähteet: Jaami al- uluum wal hikam Fathul Mubiin bi sharh al arba iin Sharh al-arb iina al-nawawiyyah Sharh al-arb iina al-nawawiyyah ibn rajab al-hanbali Ibn Hajar al-haitami ibn al- Attaar ibn al- Utheimiin ------------------------------------------------------------------------------------------------