Peli kulkee mutta missä yleisö? Sivu 11 Nro 2 2006 2007 Turkulaiset Suomen hopeaseppinä Sivu 8 9 Sivu 6 7 Parasta Turussa on Riku Kekkonen Penttinen, The Pommittaja Sivu 10
2 Ruotsia ei voi voittaa Pääkirjoitus (Varoitus: Tämä kirjoitus saattaa sisältää stereotypioita.) Tässä lehdessä saamme lukea jälleen kerran siitä, että suomalainen salibandyjoukkue tai kaksi on pelannut mukavat kisat ja hävinnyt finaalissa Ruotsille. Suomen U19 tytöt hakivat kiintiöhopeat pois Saksasta kuljeksimasta. Samanaikaisesti pelattiin opiskelijoiden MM-kisat. Näistäkin kisoista Suomi pokkasi itselleen hopeiset mitalit. Kuka voitti? Urheilulehden (48/2006) jutussa Sankariviitta painolastina urheilusosiologi Arto Tiihonen toteaa Suomen olevan Ruotsia joukkueurheilukulttuurissa kaksi sukupolvea jäljessä. Tiihonen lienee oikeassa. Moni meistä on seurannut kateellisena sivusta ruotsalaista palloilukulttuuria, ruotsalaista kannatuskulttuuria ja mitä näitä nyt on. Ruotsalaiset ovat aina pitkiä, komeita, kauniita, tyylikkäitä ja rentoja. Heillä on hauskaa yhdessä ja he laulavat katsomossa. Salibandyssä ruotsalaisjuniorijoukkueilla on hienoja peliasuja ja paljon kaikkea hienoa sälää. Kyllä sitä on suomipoika tai -tyttö jo valmiiksi helposti pari maalia perässä kun hyvännäköistä ruotsalaisjoukkuetta vastaan joutuu pelaamaan. Ja sitten ne ovat niin kohteliaita ja hyväkäytöksisiäkin, ei niille osaa olla edes kiukkuinen. Mitä meille suomalaisille jää? Sisu, työnteko ja sauna. Kun urheillaan, niin silloin p-rkele urheillaan vaikka itku tulisi. Kivaa ei tarvitse olla ja itse asiassa jos on kivaa, se kertoo vain siitä että ei tehdä tarpeeksi sisukkaasti niitä töitä. Suomalaisen ei ehkä kannata lähteä suoraan ruotsalaisia heidän toimintatavoissaan matkimaan. Kaikki samat asiat eivät vain yksinkertaisesti tunnu suomalaisille sopivan. Pitäisikö meidän kuitenkin ehkä oppia jotain rakkailta naapureiltamme? Tuo y-h-d-e-s-s-ä tekemisen ilo on sellainen, minkä voisi ainakin minun puolestani kopioida yksi yhteen meillekin. Pelaamisen lisäksi valmentaminen, joukkueenjohtajana tai huoltajana toimiminen ja vaikka oman lapsen ja miksei muidenkin otteiden seuraaminen voisi olla oikeasti iloinen asia. Jos meidän urheilemisemme ja urheiluseurassa toimimisemme saataisiin muuttumaan pykälän verran sieltä puurtamisen ja negaation parista positiiviseen suuntaan, niin ehkä se Ruotsi kaatuu vielä jokin päivä. Haastan kaikki antamaan tälle meidän seurallemme itsestämme muutakin kuin työpanoksen, kausimaksun tai pelisuorituksen. Nimittäin sen oman persoonan. Julkaisija: TPS Salibandy ry Osoite: Virusmäentie 65, 20300 Turku Puhelin: 020 7431 366 Faksi: (02) 250 3886 Sähköposti: x-lehti@tpssalibandy.fi Päätoimittaja: Perttu Kytöhonka Toimitussihteeri: Samuli Laukka Ulkoasu & taitto: Mainostoimisto Kanava.to Painos: 5000 kpl Painopaikka: TS-Lehtipaino, Artukainen Jakelupisteet Turun Salibandyareena (Virusmäentie 65), Räntämäen Liikuntakeskus (Siutlankatu 1), Holiday Club Caribia (Kongressikatu 1), Ravintola Pikku-Torre (Yliopistonkatu 30), McDonalds Satashell (Aninkaistenkatu 15), Intersport Megastore (Viilarinkatu 10), TPS Shop (Aurakatu 3) Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa. Perttu Kytöhonka päätoimittaja Ruoska ja Tepsi ne yhteen soppii Ystävyyttä ja Syyskuun loppupuolella Paimion Ruoskalla ja TPS Salibandyllä oli mielenkiintoisia uutisia kerrottavanaan. Seurojen edustusjoukkueet olivat solmineet farmisopimuksen, mikä helpottaa pelaajien siirtymistä seurojen välillä edustusjoukkueesta toiseen sekä mahdollistaa TPS:n A-junioripelaajien pelaamisen TPS:n paidassa nuorten SM-sarjassa sekä Paimion Ruoskan paidassa miesten kakkosdivisioonassa. Syyskuun loppupuolella Paimion Ruoskalla ja TPS Salibandyllä oli mielenkiintoisia uutisia kerrottavanaan. Seurojen edustusjoukkueet olivat solmineet farmisopimuksen, mikä helpottaa pelaajien siirtymistä seurojen välillä edustusjoukkueesta toiseen sekä mahdollistaa TPS:n A-junioripelaajien pelaamisen TPS:n paidassa nuorten SM-sarjassa sekä Paimion Ruoskan paidassa miesten kakkosdivisioonassa. Farmisopimuksen sääntöjen mukaan seurat voivat nimetä yhteensä enintään 12 pelaajaa, joita sopimuksen suomat helpotetut siirtosäännöt koskevat. Marraskuun puolivälin kieppeillä farmipelaajien listalla on 10 nimeä, joista vain Paimion Ruoskan kasvatti, maalivahti Matti Veijola ei ikänsä puolesta ole enää junioripelaaja. Tämän kauden teemana on TPS:n junioreiden kasvattaminen miesten peleihin, kertoo Paimion Ruoskan päävalmentajana yhdessä Markus Kaarlelan kanssa toimiva Ossi Vesalainen. yhteistä työtä Ajatus yhteistyöstä kypsyi rauhassa Paimion Ruoska ja TPS eivät löytäneet toisiaan täysin sattumalta. Seurat olivat saaneet vihiä toistensa kiinnostuksesta yhteistyökuvioon jo aiempina kausina. Ensimmäinen askel idean konkretisoitumiseen otettiin keväällä, kun Ruoskassa alettiin tehdä suunnitelmia kaudeksi 2006 2007. Tiesimme, että meiltä oli lähdössä pelaajia pois, ja mietimme ensi alkuun, hankimmeko heidän tilalleen uusia muualta vai nostammeko omia junioreita edustukseen. Tulimme kuitenkin lopputulokseen, että olisi todellisen yhteistyön aika. Vedin sitten kerran hallilla TPS-valmentaja Ray Backmania hihasta, ja totesimme molemminpuoliset intressit nopeasti, Ossi Vesalainen valottaa. Varsinaisen farmisopimuksen lisäksi yhteistyökuvioon kuuluu, että Ruoskan edustusjoukkue ja TPS:n A-juniorit harjoittelevat yhdessä. Vesalaisen mukaan se on nopeasti osoittanut hyödyllisyytensä. Pelaajilta tullut palaute on ollut todella positiivista. Alun kulttuurisokin jälkeen pelaavampi ja urheilullisempi harjoittelu on saanut kiitosta. Tuloksellisesti Ruoskan alkukausi kakkosdivisioonassa ei kuitenkaan ole sujunut kovin hyvin. Kauden kuudesta ensimmäisestä ottelusta voittoja on saatu vain yksi. Meistä ei ole vielä tullut joukkuetta. Aiemmin joukkuehenki on ollut Ruoskan voimavara, mutta tällä kaudella se ei vielä ole sitä ollut. Isot ikäerot joukkueen sisällä ovat hankaloittaneet hengen kehittymistä, mutta uskon, että se on hiljalleen syntymässä, nyökyttelee Vesalainen. Ei mikään yhden kauden juttu Salibandyliiton sääntöjen mukaan farmisopimus tehdään yhdeksi kaudeksi kerrallaan, joten ensi kesänä seurojen on helppoa vetää kertyneet kokemukset yhteen ja pohtia jatkoa uudemman kerran. Olemme sopineet, että ensimmäinen vuosi katsellaan, mutta kyllä minulla olisi kirkkaana mielessä, ettei tämä yhteistyö ihan mikään kokeilujuttu ole, Ossi Vesalainen sanoo. Paimion Ruoskan tehtävä on ehkä eniten toimia kasvattajaseurana tällä alueella. Jonain vuonna meillä voisi olla saumat nousta ykkösdivariin, mutta on myös syytä miettiä, onko Paimion kokoisella paikkakunnalla tarkoitus pelata niin korkealla. Toisaalta kysymyksen, voisiko farmiyhteistyö muuttua enemmän aikuispelaajia varten räätälöidyksi käytännöksi, Vesalainen ottaa vastaan avoimesti. Mikä ettei. Aiempina kausina meillä on aina pelannut ketjullinen ulkopaikkakuntalaisia, ja voisihan yhteistyöstä tulla tulevaisuudessa ponnahduslauta muillekin kuin junioreille. Teksti ja kuva Samuli Laukka Farmipelaajat Syntymävuosi Anssi Ala-Nissilä 1990 Veli Hartola 1988 Mikko Hautaniemi 1989 Tyko Hellsten 1989 Janne Hyrsky 1988 Markus Järvinen 1988 Mikko Kytönen 1988 Ilkka Paju 1986 Matti Veijola 1985 Toni Westerholm 1988
K1-Katsastajat Kaarina, Kärrykatu 6, Puh. 010 8382 010 Avoinna: ma-pe 9-18, la 9-14 K1-Katsastajat Raisio, Tuotekatu 8 B, Puh. 02 481 3000 Avoinna: ma-pe 8-18, la 9-14 K1-Katsastajat Lauste, Taalintehtaankatu 8, Puh. 02 244 4900 Avoinna: ma-pe 8-17 www.katsastajat.com Ihmisille, jotka pitävät autostaan
4 Yön ratsastaja Selvähän se on kuin pläkki jo tässä vaiheessa. TPS nousee ensi kaudeksi liigaan. Vaikka ei tulisi kotietua lohkovoittajien karsintasarjaan tai edes lännen lohkovoittoa, Salibandyliigasta ja ykkösdivisioonan idästä on tulossa huonoja joukkueita vastaan. TPS puolestaan on hyvä joukkue. Homma on lyöty pakettiin jo näin marraskuusta. Erittäin hyvä asia, jos Ritari Ässältä kysytään. Parempi asia on sitten vielä se, miten allekirjoittanut saa suhtautua asiaan näin tässä ja nyt, mutta joukkue itse ei saa. Jos nimittäin suhtautuu, niin vaikeaksi käy nousu. Meillä muilla on niin helppoa. Mikäs tässä sanaillessa, kun pelaajat ja valmentajat joutuvat keskittymään hommaan tosissan. Ja vielä pitkään. Allekirjoittanut lupasi, että Campuksen kupla puhkeaa, eikä lupauksia ole tapana rikkoa. Campuksen kupla puhkesi. Ensimmäisen kymmenen kierroksen aikana kuusi kertaa takkiin tarkoittaa, että ei ole luvassa liigakarsintoja Samppalinnassa toista kevättä putkeen. Jarrumiesten jarruttelulla ei pötkitä pitkälle, kun tekijämiehet ovat Euroopassa euroja takomassa. Että Känkänen, soita Ritari Ässän agenttitoimistoon. Hommataan sinulle pelipaikka oikeasta salibandyjoukkueesta. Ja minulle sitten kymmenen prosentin siivu vuosipalkastasi. FBC Turussa on katastrofin ainekset ilmassa. Seura on ollut pari kautta pahasti tuuliajolla, ja nyt paatti on jo vuotamassakin. Aikuisten edustusjoukkueiden sarjapaikat ovat vaihteeksi vaarassa. Kaupungin paikalliskilpailulle se on tietenkin ikävällä tavalla huono juttu, mutta minkäs keltaiset tekevät, kun keossa on vain pari hassua tekijäihmistä. Turussa kun ollaan niin nyt vain värväämään. Jonkin tavoitteellisen salibandyseuran kannattaisi soittaa ainakin Lintusen Villelle. Jämptille kaverille pitäisi saada kunnon puitteet ympärille. Värväyksestä puheen ollen. Ritari Ässän korviin on kantautunut sieltä täältä tarinoita ongelmista junioripelaajien siirroissa. Poikaset ovat halunneet alueen parhaaseen salibandyseuraan pelaamaan, mutta aikuiset ihmiset ovat kiukutelleet ja viivyttäneet siirtopapereiden allekirjoittamista. Tepsi värvää. Huh huh. Asiahan on nimittäin niin, ettei TPS:n tarvitse värvätä ketään. Kyllähän se on tervein silmin kaikkien nähtävissä, missä seurassa on Turussa palikat parhaiten kohdallaan. Siinä sitä on tarpeeksi vetovoiman lähdettä. TPS Salibandyn toimintaan mukaan haluaminen on fiksun salibandyihmisen fiksu päätös. Fredde ja Ode Valmistavat harjoitukset seuraavan päivän otteluun. Kättelyt hävityn ottelun jälkeen. Tsekissä Mitä tapahtuu, kun entiset TPS-pelurit Fredrik Fredde Hollmérus ja Otto Ode Huttunen lähtevät Tsekin Extraliigaan salibandyilemään? Fredde raportoi X:lle kaksikon kuu lumisista kaudella 2006 2007. Joukkueemme SKV:n tähänastista kautta voi kuvailla vain sanalla fiasko. 10 peliä, 0 voittoa. Cupissa tuli kylläkin sentään yksi voitto yhdestä liigajoukkueesta. Valmentaja on ehtinyt vaihtua, mutta kurssi ei ole kääntynyt uuden johdolla. Peleistä on kerrottavana lähinnä surullisia tarinoita. Välillä sitä voi vain pyöritellä päätä vaihtoaitiossa. Yhden ottelun jälkeen valmentaja ihmetteli, miten näin huono joukkue on voinut nousta ja että hän tarvitsee viisitoista uutta pelaajaa, että voisi voittaa pelejä. Aika kannustavaa puhetta nuorelle joukkueelle, joka pelaa ilman itseluottamusta. Itse asiassa parhaillaan odotan siirron varmistumista SSK Futureen. Vaikka en voi valittaa peliajan vähyydestä SKV: ssä, toivon pääseväni pelaamaan pudotuspelejä. Siirtyminen seurasta toiseen on täällä kuin jääkiekon NHL:stä. Sain kuulla, että ehtona siirtoni toteutumiselle on, että SKV saa vaihdossa minusta yhden tai kaksi pelaajaa. Aika mielenkiintoinen kuvio, varsinkin kun otetaan huomioon ettei minulla ole edes sopimusta SKV:n kanssa. Odelle valmentajan vaihtuminen ei ole ollut niin hyvä juttu. Ode ei ole missään vaiheessa kuulunut uuden valmentajan Ritari Ässä Yön ratsastaja! Matka vaaralliseen maailmaan, jossa elää mies jota ei ole olemassa: Ritari Ässä kokenut soturi taistelee syyttömien ja alistettujen puolesta yhteiskunnassa, jossa rikolliset pitävät lakia pilkkanaan.
5 suosikkeihin, ja peliaika on jäänyt vähiin. Mutta mitäs siitä kivojen kavereiden kanssa on kivaa olla viltissäkin! Praha alkaa pikku hiljaa tuntua kodilta. Joukkuekaverit ovat olleet erittäin mukavia, ja kulttuuri eri muodoissaan on hurmannut meidät ja olemme Oden kanssa yrittäneetkin tutustua kaikenlaisiin tapahtumiin. Vaikka ei sitä hirveästi tarvinnut miettiä mitä tekisi. Töistä on kiire kotiin vaatteita vaihtamaan, ja sitten treeneihin. Vapaapäivinä otan iisisti joko kotona tai sitten lähipubissa kahvilla. Turustakin oli vieraita, kun Julle Lindroos, Sara Sairanen ja maalivahtilegenda Seesto kävivät tutustumassa täkäläiseen kulttuuriin sekä salibandykatsomossa että vähän muuallakin. TPS:n edustusjoukkueiden kausi kuuluu alkaneen ihan mukavasti. Terveisiä ja tsemppiä peleihin! Fredde Fredrik Hollmérus on pelannut TPS:n edustus joukkueessa 105 ottelua. Otto Huttuselle otteluita on kertynyt 98. Ottelua seuraamassa herrat Sairanen, Lindroos ja Seesto. Fredde osaa jo liikkua Prahassa. TEPSIN JÄSENKORTILLA TAMMIKUUN LOPPUUN Kaikki pesut Alennus lasketaan listahinnoista. Talvirenkaat tarjoushintaan 4 kpl asennettuina ICE-GRIP 2 nastoitettu 155/70R13 155/80R13 175/70R13 175/65R14 185/65R14 185/65R15 195/65R15 205/55R16 296,- 288,- 329,- 313,- 388,- 394,- 433,- 574,- Rengassäilytys 26,00 euroa/kausi Hinnat alle asennettuina, tasapainotettuina ja kierrätysmaksuineen. Vanteet eivät sisälly hintaan. Huoltamon valikoimissa myös muut yleisimmät rengaskoot. Kysy tarjousta! Pikapesut ja määräaikaishuollot Vuokraamme: Pakettiautot, peräkärryt ja trailerit Muista Veikkauksen pelit! Tarjoukset voimassa 31.1.07 asti TPS Salibandyn jäsenkorttia näyttämällä. Teboil Tampereen valtatie Tampereen valtatie 106, Turku puh. (02) 238 2305 Avoinna 24h www.teboil.com
6 Historiankirjoitus menossa uusiksi Parasta Turussa on Riku Kekkonen Niiiiin monta kautta. Toivottu. Unelmoitu. Kaivattu. Haluttu. Hekumoitu. Kerjätty. Manguttu. Himoittu. Ja sitten se yks kaks on täällä: Salibandyn huippupelaaja. Turun Palloseurassa.
7 Tehdään yksi asia selväksi heti alkuunsa. 21-vuotias Riku Kekkonen on paras turkulaisessa salibandyjoukkueessa koskaan pelannut pelaaja. Oli melkoinen onnepotku Turulle ja TPS Salibandylle, että kesän opiskelupaikkaruletin pyörähtäminen mahdollisti Kekkosen houkuttelemisen kaupunkiimme. Helsinkiläisten liigajoukkueiden ykkössenttereitä ei ihan joka kaudeksi Turkuun ole saatu hankittua. Kekkosen tulon ratkaisi lopulta opiskelupaikka Turun Kauppakorkeakoulussa. Helsingin IFK yritti ymmärrettävästi tehdä kaikkensa pitääkseen kultakimpaleensa, mutta Kekkoselle mieluisaa ratkaisua ei löytynyt. En tiennyt Turusta etukäteen paljoakaan, mutta panin opiskelun etusijalle, ja olen viihtynyt täällä hyvin. Kaupunki on siisti, palvelut ovat hyvät ja Tepsissä on avuliasta ja mukavaa porukkaa. Pelaaminen HIFK:ssa olisi matkusteluineen ollut liian rankka vaihtoehto, Kekkonen taustoittaa. Kaupunki on siisti, palvelut ovat hyvät ja Tepsissä on avuliasta ja mukavaa porukkaa. Parasta vuosikertaa Ennen tuloaan Turkuun Kekkonen ehti pelata HIFK:n miesten edustusjoukkueessa ja vanhemmissa juniorijoukkueissa neljän kauden ajan. Hän liittyi perinteikkään seuran B-junioreihin 16-vuotiaana syksyllä 2002, ja nousi jo ensimmäiseksi talveksi A-junioreihin sekä edustusjoukkueen rinkiin. Ensimmäisellä kaudella tilastoihin merkittiin kaksi miesten liigaottelua. Kausi jäi ihan pieneksi haisteluksi vain. Minulle oli tulossa enemmän näyttöpaikkoja, mutta nilkan nyrjähtäminen hyllytti haaveet, Kekkonen kertoo. Ensimmäinen kausi HIFK: ssa kirkasti Kekkosen tavoitteet tähdätä salibandyn huipulle. Sopimuksen seuraavaksi kaudeksi edustusjoukkueeseen Kekkonen sai vasta kesän jälkeen, mutta rooli varsinaisella debyyttikaudella kasvoi yllättäen verrattain suureksi. 25 ottelussa Kekkonen tehotteli ensimmäiset liigapisteensä, 8+9=17. Tuon kauden syyspuoliskolla Kekkosen ikätoverit, vuonna 1985 syntyneet pojat, kävivät Prahassa voittamassa nuorten maailmanmestaruuden. Kekkonen ei kuitenkaan ollut mukana. Itse asiassa Kekkoselle ei ehtinyt juniorivuosina kertyä yhtäkään ottelua nuorten maajoukkueessa. Siitä kysellään edelleen usein, paljastaa Kekkonen. Kasivitosissa oli mielettömän kova taso, ja kun Pohjola Cupissa pelasin huonosti, minua ei kutsuttu maajoukkueleirityksille. Kun en päässyt leirityksille, en myöskään osannut olla harmissani jäädessäni paitsi kisamatkasta. Kohtuu huippu pelaaja Nyttemmin Kekkosesta on kiillottunut yksi ikäluokkansa helmistä. Viime kaudella Kekkonen pelasi HIFK:ssa ykköskentän keskushyökkääjänä Markus Olkkosen ja Kari Koskelaisen välissä. 31 liigaottelussa kertyi tehopisteet 23+18=41. Sain paljon vastuuta hyvien jätkien kanssa, mutta en kokenut pelaavani erityisen hyvin. Joukkueena meillä oli vaikea kausi, oikeaa vuoristorataa. Tuntui, että jokin osaalue joukkueesta petti aina, muistelee Kekkonen voitokkaaseen liigakarsintasarjaan AFC Campusta vastaan päättynyttä tuskaista kautta. Tällä kaudella turkuuntunut Kekkonen pääsikin sitten vihdoin tunnustelemaan kansainvälistä salibandymeininkiä, kun hänet valittiin ainoana pelaajana salibandyliigajoukkueiden ulkopuolelta pelaamaan Suomen joukkueeseen opiskelijoiden MMkisoissa marraskuussa Sveitsissä. Kisat olivat hieno tapahtuma, sillä mukana oli neljä kovaa eli Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki sekä toki muutamia heikompiakin maita. Isäntämää oli panostanut kovasti kisoihin, Kekkonen muistelee. Suomen osaksi jäi tuttuun tyyliin hävitä Ruotsille finaalissa. Peli oli selvä maalein 4 11. Hyvällä pelillä ottelu olisi saattanut pysyä tasaisena, mutta meiltä oli energiat valmiiksi loppu. Kekkosen henkilökohtainen saalis oli hopeamitalin lisäksi seitsemän syöttöpistettä turnauksen viidessä ottelussa. Tätä kautta eteenpäin Tullessaan Turkuun liigapeleihin tottunut Kekkonen asteli ykkösdivarikentille tuntematta sarjaa ja Länsi-Suomen divarijengejä. En tiennyt pelien, joukkueiden ja pelaajien tasosta juurikaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että TPS:n tavoite nousta liigaan on realistinen. Meillä on hyvät pelaajat, ja esimerkiksi hyviä pallollisia puolustajia, joita muilla joukkueilla on kovin vaihtelevasti, Kekkonen analysoi. Kaipaan kuitenkin kovasti liigaan. Sen sanoessaan Kekkonen taitaa puhua koko Turun puolesta. Varoitus: Luuletko olevasi nokkela? Kyllä vain Riku Kekkosen sukunimi on Kekkonen, eli justiinsa sama kuin sillä kaljulla despootilla, joka valitutti itsensä aina tarpeen tullen Suomen tasavallan presidentiksi. Ennen kuin kuitenkaan käytät tätä hauskaa yhteensattumaa hyväksesi kirjoittaessasi vaikkapa otteluennakkoa tai keskustelupalstaviestiä, pysähdy hetkeksi miettimään. Voisiko olla, että et ole ensimmäinen, joka tekee tämän huvittavan havainnon ja käyttää sitä humoristisesti hyväksi? Tai siis humoristisesti. Jotkut vitsit on nimittäin jo niin nähty. Teksti Samuli Laukka Kuvat Anssi Koskinen Kuljetusliike Kivikoski Oy Turun Tienoo kertoo paikalliset asiat Liedon, Maarian, Paattisten, Ruskon ja Vahdon alueilta Nunnavuorenkatu 1 20360 TURKU Puh: 0400 824 444 Sähköposti: kuljetusliikekivikoskioy@pp1.inet.fi Tilaamalla oman Turun Tienoon saat myös lukurauhan Puh. 489 200 fax. 489 2099
8 Turkulaiset Suomen hopeaseppinä Turkulaiset lahjakkuudet olivat isossa roolissa kun Suomi saalisti hopeamitalit alle 19-vuotiaiden tyttöjen MM-turnauksessa. Edes TPS:n Eliisa Alangon, Ella Alangon, Janette Loposen ja Minna Tuovisen taistelu tai valmentaja Petri Heinon kuviot eivät kuitenkaan riittäneet pysäyttämään Ruotsin voittokulkua. Kaikki huiput eivät sentään pelaa TPS:ssä, sillä FBC Turusta liigaan ja SBS Rupuun siirtynyt Jenni Tuominen nousi Saksassa Suomen puolustuksen johtohahmoksi. Eliisa Alanko oli se pelaaja, joka laukoi kierrosta MM-kisojen ensimmäisen suomalaismaalin juuri kun alkujännitys lamautti joukkueemme otteita Norjaa vastaan. Toisessa erässä Ella Alanko sai pallon Mikaela Wallgrenilta ja kiskaisi terävästi yläkulmaan 3 0, minkä jälkeen Eliisa Alanko niittasi 4 0 ja vielä ottelun lopussa loppulukemat 8 1. Sveitsiä vastaan Eliisa Alanko syötti Suomen ensimmäisen ja toisen maalin, jotka molemmat viimeisteli Nina Rantala. Kolmannessa, sveitsiläiset aikalisään pakottaneessa osumassa oli vuorossa Ella Alanko, joka käänsi Christelle Nivan lähettämän pallon maalin edestä alakulmaan ohi sveitsiläisvahti Sarah Schwendenerin. Alkusarjan viimeisissä otteluissa Slovakiaa ja Saksaa vastaan oli kyse vain siitä, kuinka murskaavin numeroin Suomi luokkaa heikommat vastustajansa pieksäisi. Eliisa Alanko kuritti Slovakiaa neljällä ja Saksaa kahdella maalilla, Ella Alanko merkkautti kummassakin ottelussa yhden syöttöpisteen. Alanko alivoimalla välierän helmi Tshekkiläinen salibandy sopii jostain syystä Suomen maajoukkueille kovin huonosti. Se nähtiin myös Leipzigin Ernst Grube -hallissa pelatussa välierässä, kun Suomen selvä johto liukeni lopussa paniikiksi. Nina Rantala vei Suomen johtoon maalivahdin pudotettua Eliisa Alangon lähettämän pallon, ja toisessa erässä Suomi kasvatti johtonsa jo kolmeen osumaan. Kolme minuuttia ennen toisen erän loppua Suomen Jenni Tuominen komennettiin rangaistusaitioon, ja jäähyä tap-
9 pamaan komennettu Eliisa Alanko tarjoili yhden turnauksen kohokohdista kun hän ampaisi Laura Mertsalmen linkoaman kaaripallon perään. Alanko väänsi pallon Tshekin Kristyna Jilkován lavasta ja karkasi kiertämään vielä maalivahdin ennen kuin siirsi rystyltä Suomen 4 0-johtoon. Tshekki pääsi kuitenkin vielä pelille, ja viisi minuuttia ennen loppua lipsahti Janette Loposeltakin, kun Kristyna Jilkován matala kaukolaukaus pomppasi verkkoon saakka. Toista kertaa Loponen ei kuitenkaan erehtynyt, ja Suomen 4 3-johto kesti summeriin saakka. Loponen loisti loppuottelussa Jos Janette Loposen otteissa vielä MM-välierässä näkyi koko joukkuetta riivannut epävarmuus, loppuottelussa Ruotsia vastaan siitä ei näkynyt jälkeäkään. Nina Rantalan johtomaalista huolimatta sinikeltaiset jättiläiset vyöryivät Suomen maalille yhä uudelleen, ja Loponen sai sinkoilla kuin mielipuoli peittäen pommeja, ampaisten oikea-aikaisiin vastaantuloihin ja heittäytyen poikkisyötöistä ammuttuihin jatkolaukauksiin. Välillä Loponen makasi maaliviivalla selällään ja teki lumienkeleitä ilman aavistustakaan pallon sijainnista kunnes omat puolustajat löysivät vaniljaisen jostain jalkametsän uumenista lyötäväksi väljemmille vesille. Suomen viimeiset mahdollisuudet avautuivat kolmannessa erässä tilanteessa 3 4, kun Eliisa Alanko karkasi läpi mutta ei aivan saanut palloa ujutettua ohi Emmy Perssonin. Kaksi vaihtoa myöhemmin Alanko oli Janette Loposen läpiheitosta puoliksi läpi, mutta suojan puolelta lähtenyt nopea laukaus kilahti ulos maaliraudoista. Suomi käytti lopussa kaikki voimanrippeensä ja Eliisa Alangon tuskainen irvistys toi mieleen Emil Zatopekin kun hän polki vielä kerran karvaamaan palloa pois keltapaidoilta. Mikään ei tällä kertaa riittänyt, vaan Ruotsi kaunisteli lopulta voittolukemikseen 7 3. Janette Loposen taistelu palkittiin hopeisen mitalin lisäksi Suomen parhaan pelaajan palkinnolla, niin vähän kuin se sillä hetkellä lämmittikin. Teksti Mika Hilska Kuvat Mika Hilska ja Alexander Kiel Tepsiläiset kisoissa Minna Tuovinen juhlimassa Ella Alangon kanssa. Eliisa Alanko ahdisti vastustajia Suomen ykkösketjun kärkikarvaajana. Suomen saatua pallon hiipi maalille ja tehokkaana. Oli kymmenellä maalillaan ja kolmella maalisyötöllään Suomen pistekakkonen Nina Rantalan jälkeen. Muita nuorempi Ella Alanko rouhi Suomen kakkosketjun ylimpänä jättämättä vastustajan pelinrakentelulle milliäkään tilaa. Iski pallon sekä Norjan että Slovakian verkkoon ja saalisti lisäksi kaksi syöttöpistettä. Lunasti näytöillään runkopelaajan paikan myös loppuotteluun. Janette Loponen oli alusta loppuun Suomen selkeä ykkösmaalivahti torjuen avausvoiton Norjasta sekä kaikki kolme ennalta tiukkaa ottelua Sveitsiä, Tshekkiä ja Ruotsia vastaan. Huilasi välissä Slovakia- ja Saksa-ottelut lepuuttaen kipeytynyttä nilkkaansa. Minna Tuovinen puolusti Suomen kolmoskentässä Christelle Nivan parina jääden ratkaisupeleissä hiukan pienemmälle peliajalle. Silti tasapainoinen ja virheetön esitys.
10 Tarjolla salibandyn tähtitaivaalle Penttinen, The Pommittaja TPS Salibandyn jäsenlehti X tapasi Jarkko Penttisen, seuran ensimmäisen oman kasvatin, joka on tosissaan tunkeutumassa salibandyn huipulle myös aikuisten tasolla. Minkälainen on urheilutaustasi? Jalkapalloa olen pelannut koko ikäni ja koripalloa kaksi kolme vuotta. Ala-asteen ajan kävin painissa. Salibandyn taisin aloittaa yhdeksännellä luokalla. Kaikissa on tullut pärjättyä ihan suht koht hyvin. Miten salibandyurasi Tepsissä sai alkunsa? Tulin kavereiden perässä Raisiosta TPS Salibandyyn. Oli into päästä kokeilemaan, miltä pelaaminen tuntuu. Päälajiksi salibandy valikoitui, kun sain sopimuksen edustusjoukkueeseen, enkä ole katunut hetkeäkään. Jos TPS Salibandyä ei olisi, pelaisin jalkapalloa. Pelaat miesten edustuksessa ja A-junioreissa. Oletko mielestäsi enemmän aikuis- vai junioripelaaja? Edustusjoukkueen kanssa tulee pyörittyä enemmän, joten olen varmaan aikuispelaaja. Tämä on viimeinen vuoteni juniori-ikäisenä, enkä ole tällä kaudella vielä päässyt pelaamaan kuin yhden ottelun A- junioreissa. Mikä on mieleenpainuvin salibandymuistosi? Kyllä se on Founders Cup 2004 Ruotsissa. Pääsin pelaamaan loistavassa kentässä poikamaajoukkueessa Ruotsia vastaan ja voitimme 10 5. Se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun Ruotsin joukkuetta vastaan tehtiin kymmenen maalia. Ja taisit itse tehdä niistä kaksi, ja vielä yhden Sveitsiä vastaan. Mutta mikä sitten on suurin salibandypettymyksesi? Eiköhän se ole B-pojista keväältä 2005. Meidän olisi pitänyt voittaa SM-kultaa, mutta jäimme pronssille. Millainen salibandynpelaaja olet? Roolini näkee tilastoista katsomalla. Minulta odotetaan maaleja, ja itsekin odotan niitä itseltäni. Olen itsekriittinen ja elän pisteistä. Maaleja pitää tehdä paljon. Tämän ja viime kauden tilastot kun lasketaan yhteen olet pelannut 24 ottelua tehoilla 49+10. Jäähyminuutteja on 8, mikä on ehkä vähän vähemmän kuin fyysiseltä pelaajalta odottaisi. Mistä se johtuu? Olen fyysinen, mutta en rikkova pelaaja. Jos näen että jään tilanteessa kakkoseksi, jään kakkoseksi ja pelaan tilannetta eteenpäin. Pyrin pelaamaan niin, etten joudu ottamaan jäähyä. En myöskään hermostu helposti eikä minulle tule pelatessa ikinä kostomielialaa. Olet ollut varusmiespalveluksessa tammikuusta lähtien. Miten se on vaikuttanut pelaamiseen? Eihän se ainakaan helpota. Harjoittelemiseen se aiheuttaa omat haittapuolensa ja reissaaminen rasittaa. Suht hyvin sieltä on kuitenkin saa- nut vapaita kun on tarvinnut. Minkälaiset henkilökohtaiset tavoitteet sinulla on salibandynpelaajana? Kiinnostaako jopa ulkomaat? En ole kartoittanut suunnitelmiani esimerkiksi viiden vuoden päähän, vaan päivä kerrallaan mennään niin pitkälle kuin päästään. Erilaiset mahdollisuudet tulevat vastaan jos tulevat. TPS:n alkukausi on sujunut varsin hyvin, ja joukkueen tavoite on asetettu liiganousuun. Onko tavoite kohdallaan? On. Tavoite on kohdallaan. Joukkueessa on rento, hyvä henki päällä. Otteluissa pystymme pitämään pelaamisen tempon korkeana. Luulen että tästä tulee hyvä kausi. Teksti Samuli Laukka Kuvat Anssi Koskinen On vain yksi Pena Vaikka Jarkko Penttinen ehti pelata poikamaajoukkueessa vain kaksi ottelua, maajoukkueen valmentaja Lasse Eriksson muistelee TPS-kasvattia hyvällä. Joka ikäluokassa pitäisi olla yksi Jarkko. Sellainen vahva härkä, joka tekee joka paikasta maalin. Eriksson ei kuitenkaan halua verrata Penttistä kehenkään nykyiseen liigapelaajaan. Jarkko on ihan oma yksilönsä, ei häntä voi verrata. Jos vertaaminen ei ole mahdollista, niin olisiko Penttisen ihan omana itsenään mahdollista pelata Salibandyliigassa jo nyt? Oikeassa ympäristössä kyllä. Ja TPS:n liigajoukkueessa ensi kaudella, Eriksson päättää. Myös TPS:n päävalmentaja Ray Backmankin arvostaa Penttisen korkealle. Onhan Pena valtavan potentiaalinen kaveri. Hänellä on mahdollisuus tavoittaa kansallinen kärki. Harjoitteluun pitäisi kuitenkin kiinnittää vielä viimeinen silaus huomiota, sillä ehjät kesät olisivat tärkeitä nilkkojen vahvistamiseksi. Pena on kentällä Voittaja. Junioripeleissä rautainen voitontahto erottaa hänet selvästi muista. Panosten kovetessa Pena sen kuin nostaa omaa peliesitystään, Backman kehuu. Teksti Samuli Laukka
Kuukauden tepsiläisiä vuonna 2006 11 tammikuu Pauli Simola Tammikuussa Pauli pelasi Kortteliliigassa, nykyään hän viilettää jo E95 Hornetsin paidassa. Positiivinen ja taitava pelimies sekä pelillinen liideri, joka ottaa hienosti toisetkin aina huomioon. helmikuu Leo Syrjälä Nykyään C91 Mustassa pelaava Leksa osoittaa sellaista seurahenkeä, jota ilman mikään urheiluseura ei pysy pystyssä. Pelaa, ohjaa ja nykyään myös valmentaa. Aina valmis auttamaan. Tiskijukkanakin alkaa olla mukavasti kokemusta. maaliskuu Juhani Jalo Tehnyt hirvittävän määrä töitä juniorijoukkueiden ja myös koko seuran taustalla. Alkaneella kaudella mukana C92 Valkoisessa sekä seuran hallituksessa ja työryhmissä. Kuuluu osastoon työnteko päässyt ikävästi haittaamaan harrastamista. huhtikuu Ella Alanko Huhtikuun tähtihetki: ratkaiseva rankkarimaali sisään B- tyttöjen SM-finaalissa. Muutenkin tänä vuonna vahvassa nousussa. Marraskuussa pokkasi Saksassa MM-hopeaa. syys Antti Tapola Antti on erittäin aktiivinen kerho-ohjaaja Ilpoisten -98 Kortteliliigassa, Sateentekijät-ryhmässä sekä Poweractionissä. Tekee loistavaa työtä seuran tulevaisuuden helmien kanssa. Tuttu kasvo myös TPS:n jalkapallopuolella. loka Riku Kekkonen Riku on kerta kaikkisen esimerkillinen pelaaja. On omalla suurella panoksellaan ollut auttamassa miesten edustusjoukkuetta hyvään kauden alkuun. Marraskuussa kaulaan hopeaa opiskelijoiden MMkisoista. marras Hanna Hyrsky Varsin kaksijakoiset tunnelmat Hannalla tänä syksynä. Teki pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen henkilökohtaisen tavoitteensa tyttöjen MM-kisapaikasta. Saavutti sen, mutta loukkaantuminen pilasi matkan. Kunnioitettavasti säilyttänyt silti positiivisen asenteen. Peli kulkee mutta missä yleisö? TPS:n molemmat edustusjoukkueet tuntuvat pyyhkivän lattioita vastustajillaan. Miehet pitävät kärkeä divarin länsilohkossa ja naiset hallitsevat lohkoaan sarjanousijoinakin, mutta katsomossa ei näytä yhtä hyvältä. Hiljainen istuskelu on toki tuttua aiemmiltakin kausilta, mutta epätieteellinen vilkaisumenetelmä yleisömääriin kertoo TPS-pelien houkutuksen hiipuneen hieman. Missä vika? Liigatasolla pelin nopeus on liikaa satunnaisille TV-kuvaajille ja tilastoikkunaan ropsahtaa melkein maali per päivitys. Maalimääriä päivitellään ja lajin uskottavuutta kyseenalaistetaan, mutta divarissa jossa nopeus ja maalimäärät ovat aavistuksen pienemmät, yleisö ei kuitenkaan löydä paikalle. Aiheesta tavallisten pallonplätkyttäjien kanssa keskustellessa moni ihan fiksulta vaikuttava kaveri saattaa ohimennen kysäistä tai todeta jotain divarisählyn viime kuvioista, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, että ei ikinä jaksaisi katsoa peliä paikan päällä. Tai sitten jokin osapuoli heittää pöytään vanhan jääkiekkototuuden, vain sählynpelaajat jaksavat katsoa sählyä. Vaan kun se ei ole niin. Meitä enemmän tai vähemmän lajia harrastaneita siellä katsomossa toki on, mutta vähintään yhtä paljon myös jossain muualla. Jos puoletkin seudun pelaajista kävisi peleissä edes satunnaisesti, lukemat olisivat merkittävästi erilaiset ja Caribiakin kävisi pieneksi. Lukemia saadaan tietysti viriteltyä ylöspäin sponsoroiduilla lippukampanjoilla tai vielä helpommin laskemalla yleisömäärä omilla kertoimilla tätähän tapahtuu muissakin lajeissa, mutta yhtä kaikki, nämä menetelmät rinnastuvat muinaisten hölmöläisten kaivoprojektiin. Sen sijaan, että kadulta haalitaan satunnaista väkeä katsomontäytteeksi kannattaisi ehkä selvittää missä luuraavat ne katsojat, jotka aiemmin kävivät otteluissa. Tai mistä tavoittaisi tyypin, joka kyllä tuntee mailan, pallon ja firmasählyn, mutta ei yhtään turkulaista nuorten maajoukkuepelaajaa. Tai sitten pitää vain hyväksyä se fakta, että kulttuuri ei kasva tyhjästä eikä hetkessä. Ehkä yleisöräjähdys muhii kotisohvillamme ja me emme vain tajua sitä. Anssi Koskinen Kirjoittaja on Team-17:n edustusjoukkueen puolustaja ja digikameransa paras kaveri ja kesyttää työkseen pikseleitä IT-alalla.
TPS Salibandy ry toivottaa kaikille jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen