Tali Ihantala Pyöräkangas Vakkila -vaellus 10. 13.5.2015 Matti Salonen Sotahistorian harrastaja Ilmarisen mannekiini s. 1945 Ostaja, Nokian Renkaat Oyj 1969-2013
Vaellukseni tukikohtana toimi viipurilaisen ystäväni Iljan datsa Leitimojärven luoteisrannalla. Erinomainen sijainti Talin ja Ihantalan taistelualueilla vaeltamista varten. Mökki ei ole ainoastaan lähellä taistelualueita se on niiden keskellä. Tein kaksi n. 15 ja 25 km:n vaellusta. Ensimmäinen (punainen) suuntautui Taliin ja sieltä Talinmyllylle ja edelleen Rauhamäkeen, mistä tulin Viipurin tielle ja sitä pitkin Portinhoikan kautta kotiin. Toinen (vihreä) reitti eteni Portinhoikan kautta Vakkilan tienhaaraan, siitä edelleen Vakkilaan ja Pyöräkankaan kautta Ihantalan muistokivelle. Ihantalassa hyppäsin paikallisbussiin ja ajoin herroiksi Portinhoikan pysäkille, mistä sitten kävelin Leitimojärvelle. Pari lyhyempää (keltainen) vaellusta tein Iljan kanssa Aniskalan Kuuselan tielle, Murokallion rinteille sekä Kölhin talolle Linnavuoren lounaispuolelle.
Leitimojärvi Tali Ihantala - Portinhoikka
Datsalta Talin-Portinhoikan väliselle tielle on matkaa noin 500 m. Vasemmalla näkymä tieltä Portinhoikan suuntaan. Portinhoikkaan on n. 2 km: matka. Alhaalla näkymä Talin suuntaan. Taliin on matkaa runsas 3 km.
Talin suoran jälkeen saavuin Leitimon kartanolle ja Kärstilänjärvelle johtavan tien risteykseen. 18D:n etulinja meni 22.-24.6.44 juuri tällä kohtaa yli tien. Etulinjassa oli III/JR48 sekä juuri Mannikkalasta vetäytynyt II/JR48. I/JR48 vetäytyi Mannikkalasta Leitimojärven koillispuolelle ErP28 taakse.
Talin kylän raja tulee vastaan melko pian etulinjan jälkeen. Kylä on venäjäksi Пальцево. Alla Talin uusi maantiesilta. Vanhan sillan jäänteitä on havaittavissa kuvanottopaikalla. Sillan paikka kartalla on juuri alareunan jälkeen!
Talin uusi rautatiesilta. Vanha silta näyttäisi menevän nykyisen sillan oikealla puolella. Tämäkin silta jää juuri ja juuri kartan alareunan ulkopuolelle. Näiden siltojen kautta I/JR48 vetäytyi neuvostojoukkojen jaloista Talinjoen pohjois-puolelle aina Aniskalan Kalliopellon välimaastoon. II/JR48 sai myös luvan ylittää Talinjoki. Se jäi Leitimon kartanon alueelle etulinjaan.
Talin kartanon tontin kaakkoiskulma. Alempana vanhojen kartanorakennusten paikalla olevat uudet talot. Naapurissa asuvan mummon mukaan tuo ikkunaton talo olisi vanhan kartanon paikalla?
Runsaan kilometrin päässä Talin sillalta Karisalmea kohti kääntyy risteys vasempaan Talinmyllylle ja Ihantalaan. Risteys on oikealla yläkuvassa olevan maston takana. Alhaalla oikealla oleva kuva on ko. tieltä Marjamäen tasalta eli 200 m risteyksestä. Risteysalueella, tien oikealla puolella on venäläinen 51D:n 348. rykmentin talvisodan aikainen muistomerkki vuodelta 1940.
Kalliopellon taloryhmä kuvattuna pohjoisesta etelään. Talinmyllyn taloryhmä on selkäni takana n. 300 metrin päässä.
Talinmyllyn taloryhmä. Tällä alueella taisteli pohjoispuolella III/JR13 ja koillisessa ErP14 26. 28.6.44, mutta 28.6. iltaan mennessä III/JR13 oli vetäytynyt Lapinhoikan suon tasalle ja ErP14 koilliseen venäläisten painostuksesta.
Noin 200 m Talinmyllyn pohjoispuolella on rakennelmia, joiden nettikeskusteluissa sanotaan olleen Talin myllyn peruskiviä? Virtaava vesi on kuitenkin näistä rakennelmista noin 100 m idässä, joten vesivoiman saanti tänne on ollut hankalaa. Yläkuvassa näkyy hyvin taustalla suo-/peltoaukea, minkä takaosassa saattaa jo näkyä Nurmilammen taloryhmä. Siitä luoteeseen on kukkula 33, missä Rajajääkäripataljoona 2 joutui ankariin taisteluihin 28.6.44.
Talinmyllyn silta tulee hieman yllättäen. Silta onkin ainoa este sille, ettei koko lenkkiä pystyisi tekemään henkilöautolla. Oikealla oleva kuva on otettu pisteestä 25 etelään eli sillan suuntaan.
Karttapiste 34, tienhaara Toronkilammelle oikealle. Näiltä paikkeilta Nurmilammen tasolle ja pidemmällekin yritti 28.6.44 os. Björkman ja RajaJP2 kuroa ns. pussin suuta umpeen yrittämällä edetä aina Kuuselan talolle asti kohdatakseen Jääkäriprikaatin pataljoonat, jotka lähestyivät Kuuselaa Murokallion suunnasta. Os. Björkmanin ja Jääkäriprikaatin kärkien väli kapeimmillaan oli vajaa kilometri. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja jo iltaan mennessä olivat os. Björkman ja RajaJP2 vetäytyneet Leipäsuon pohjoispuolelle. Jääkäriprikaati sinnitteli jonkin verran pitempään Kuusela Aniskala tasolla, mutta joutui lopulta vetäytymään Murokallion itärinteille.
Olen juuri laskeutumassa Lapinhoikansuon läpi menevällä kapealle soraharjulle. Tänne asti vetäytyi RajaJP2 29.6. ja jatkoi vetäytymistä muiden mukana Rauhamäen luoteispuolelle asti, missä vastaan tulivat JR12:n I ja II pataljoona sekä ErP16.
Jukka Heikkilä SSHS:n sihteeri - haastatteli 25.3.2015 RajaJP2:n erittäin hyväkuntoista 1923 syntynyttä veteraania, joka oli toiminut 3/RajaJP2 pikakiväärimiehenä ja tullut täydennysmiehenä komppaniaan 21.2.1943 Keskusteltaessa Ville Väisäsestä ja hänen katoamisestaan kertoi veteraani seuraavaa: Kun taisteluissa oli rauhallisempi hetki, tuli kenraali Vihma tutustumaan etulinjan tilanteeseen Os. Björkmanin komentopaikan luokse Rauhamäen ja Ruunankorven väliin ja tapasi tien penkereellä istuvan väsyneen oloisen Väisäsen. Kenraali kyseli kuulumisia ja kun Väisänen kertoi, että tuhottuaan tänään jo 8 panssaria oli nälkäkin alkanut vaivata, oli Vihma ottanut hänet autoonsa ja vienyt jääkärin autollaan taakse töpinään syömään. Veteraani kertoi, että Vihma oli palauttanut Väisäsen autollaan takaisin ja tämän jälkeen oli Väisänen halunnut lähteä metsästämään uusia panssareita, tietäen venäläisten panssarihuollon olevan läheisellä kylän hiekkakuopalla. Tälle matkalle Väisänen jäi, päivä oli 28.6.1944 illassa.
Tässä vielä toinen kuva os. Björkmanin komentopaikan eteläpuolella olevasta hiekkakuopasta, missä venäläisten panssarihuollon sanottiin olevan. Kuvaustani häiritsi vähän ennen hiekkakuoppaa vastaan tullut venäläinen mökkiläinen koirineen. Mukava mies, mutta vei ajatukseni kokonaan pois itse pääasiasta. Juttelin hänen kanssaan Suomen historiasta ja olin jo kävellyt hiekkakuopan ohi, kun huomasin asian ja palasin juoksujalkaa kuvaamaan nämä tärkeät kuopat! Udatsa ja isäntä Rauhamäen datsalta
Tulo Rauhamäen suunnasta Viipurin valtatielle vasemmalla ja oikealla vastaavasti sama risteys kuvattuna Viipurin tieltä Rauhamäen suuntaan. Alla kuva Ihantalanjärveen pistävän niemen kärjestä.
Käännyin Rauhamäen risteyksestä vasempaan kohti Viipuria. Jalankulkijalle kuolemaa hyljeksivä reitti! Ylhäällä vasemmalla Marjamäen talon paikka, oikealla ylhäällä Nurmela, mikä ilmeisesti on tien alla? Yllä Nuorisoseuran talon portaat ennen Vakkilan tienhaaraa. Kävelin Vakkilan tienhaarasta Portinhoikan kautta takaisin Leitimojärven datsalle ilman merkittäviä havaintoja. Ensimmäinen vaelluslenkki on siis tehty.
Portinhoikka Vakkila Pyöräkangas - Ihantala
Tie Iljan datsalta Tali Portinhoikka tielle kulkee halki mökkikylän.
Portinhoikan venäläinen muistomerkki. Alakuvassa pienoismalli Portinhoikan panssaritaistelusta Viipuriin Taliin Juustilaan Ihantalaan
Vakkilan tienhaara uudelta tieltä kohti vanhan tien haaraa yläkuvassa. Vakkilan tienhaarasta taisteltiin ankarasti kesäkuun lopulla, mutta jo heinäkuun ensimmäisinä päivinä se oli tukevasti venäläisten hallussa. Alakuvassa tienhaara vanhalta tieltä kohti Vakkilaa
Vakkilan tietä pisteen 39 pohjoispuolelta. Kuvattu luoteesta valtatien suuntaan. Paikoin vesiesteitä
Lehtolan talo jää yllä olevan kuvan vasemmalle puolelle sisäkurviin. Näillä paikkeilla kulki I/JR12:n etulinja vielä 29.6. koillisesta lounaaseen, juuri ennen edessä olevaa tienmutkaa, mutta jo pari päivää myöhemmin pataljoona vetäytyi Pyrhölä Pyöräkangas linjalle. Nimettömän talon paikka on yläkuvasta oikealle, ks. viereinen kuva
Vasemmalla Mäkelän tontin nykyiset rakennukset. Alla kuva tienhaarasta Hakalan talolle. Tien oikealle puolelle, selkäni taakse, jäivät Hakamäen ja Sopin talot. Kaikki em. talot olivat 2. 3.7.44 venäläisten hallussa. Venäläisten etulinja kulki n. 100 m talojen luoteispuolella
Saavun Vakkilan kylään. Vasemmalla loiva nousu hieman kosteaa tienpintaa kohti Mikkolan taloa. Alakuvassa Vakkilan mäki, taustalla oli Peltolan ja Mikkolan talot. Pyrhölän talo jää Mikkolasta oikealle
Jätin käymättä Peltolan talolla. Tie oli sopivasti tukittu tukkipinolla. Oikealla näkymä Vakkilan mäeltä tulosuuntaani Hakalaan ja Hakamäkeen.
Pyrhölän navetan jäänteitä matkalla Vakkilasta Pyöräkankaalle.
Tien kunto hieman petti, kun lähdin etenemään navetalta kohti Pyöräkangasta. Tilanne on nähtävästi tilapäinen ja paranee heti, kun koneet lakkaavat pehmentämästä tiepohjaa?
Pekarin puron ylitys on helppo juttu kuivin jalkinein. Puro on ehkä 10 15 cm syvä tältä kohdin. Oikealla kuva Pyöräkankaalta pisteestä 36 kohti mäen korkeinta kohtaa eli lounaaseen.
Taisteluhauta Pyöräkankaan rinteessä ennen Pekarinpuroa Vanhatorppa nähtynä Pyöräkankaan suunnasta
Vanhatorpan jäljellä olevia rakenteita. Alla näkymä Vanhatorpalta kukkulan 33 etelärinteeseen eli koilliseen. Oikealla näkymä Vanhatorpalta Ihantalan suuntaan.
Vasemmalla kuva Pekarilan suuntaan. Oikealla näkymä kohti Pekarinlampea, mikä valitettavasti ei kuvassa näy.
Tulo Ihantalan hautausmaan eteläpäätyyn. Alla näkymä hautausmaalta kohti Ihantalanjärveä.
Näkymä Ihantalan rinteeltä kohti Pekarinjoen siltaa ja Ihantalanjärveä
Kävin sotaveteraaniystäväni, jänkäjääkäri Oiva Suutarisen kanssa v. 2013 Ihantalassa, jolloin kuvasimme muistokiveä sekä kävimme Ihantalanjärveen pistävällä niemellä.
Ihantalan kirkonmäki Niemen kärki Tämä jakso on lainattu diaesityksestä Jänkäjääkäri Oiva Suutarisen matkassa JR12:n taistelupaikoilla
Jänkäjääkäri Oiva Suutarisen matkassa JR12:n taistelupaikoilla vv. 1941-1944 IHANTALA 1944 matka 2013 Oiva toimi kiväärijoukkueen johtajana, vastuualueenaan Ihantalanjärveen pistävä niemi. Yläkuvassa Ihantalan niemen kärki v. 2015 kuvattuna Rauhamäestä valtatielle johtavalta tieltä.
Jänkäjääkäri Oiva Suutarisen matkassa JR12:n taistelupaikoilla vv. 1941-1944 IHANTALA 1944 matka 2013 Niemen kärjessä olevan tähystyskiven vierellä on nyt rauhallista seisoskella ja tarkkailla, kun venäläinen kalastuksen harrastaja pumppaa ilmaa kumiveneeseensä ja oli lähdössä kalaan. Oiva totesi, ettei ollut näin leppoisaa 72 vuotta sitten! Vastarannalla oleva saari oli sodan aikana venäläisten miehittämä.
Jänkäjääkäri Oiva Suutarisen matkassa JR12:n taistelupaikoilla vv. 1941-1944 IHANTALA 1944 matka 2013 Lähdimme seuraamaan tähystyskiveltä alkavaa taisteluhautaa kohti kirkon mäkeä. Matkalla Oiva halusi käydä tarkastamassa, vieläkö hän löytäisi sodanaikaisen makuukuoppansa.
Jänkäjääkäri Oiva Suutarisen matkassa JR12:n taistelupaikoilla vv. 1941-1944 IHANTALA 1944 matka 2013 Kuvissa Oiva on hyvin lähellä haavoittumispaikkaansa. Paikan tarkka jäljittäminen on vaikeaa, koska rinne on rakennettu täyteen taloja ja niiden ympärillä oli korkeat aidat.
Aniskala - Kuusela
Tein Iljan kanssa muutaman tunnin retken Aniskalan-Kuuselan tielle. Ilja halusi etsiä aarteita ja minä puolestani janosin nähdä tuon kuuluisan tien ja Kuuselan talon. Yläkuvassa käännyimme juuri Iljan datsalta vasempaan kohti Aniskalaan johtavaa tietä. Alakuvassa etenemme Kuuselan tietä kohti ensimmäisiä taloja.
Yläkuvassa Ilja on juuri saanut toisen talon kaivauksensa päätökseen ja siirrymme alakuvan kolmannen talon kivijalan kupeeseen etsimään mahdollisia aarteita.
Lähestymme Kuuselan taloa. Matkalla kohtaamme edellisten kävijöiden kaivauksia isohkon kiven kupeessa. Ovat nostaneet nähtäväksi ne esineet, joita eivät ole vieneet mukanaan. Nähtävästi joku oli hakenut suojaa kiven kupeesta ja kohdannut siinä kohtalonsa?
Kuuselan talon kivijalkarakennelmia ja salaperäinen luolan suu jonnekin tuntemattomaan. Emme ryömineet luolaan sen pitemmälle jätimme jonkin jännitteen seuraavaa kertaa varten!
Viivyimme vielä hetken Kuuselan kellareissa, koska paikka oli mielenkiintoinen. Yllättäen törmäsimme räjähtämättömiin ammuksiin, joita emme varmuuden vuoksi ryhtyneet sen enempää analysoimaan.
Murokallio
Murokallion laella SSHS:n mukana kiipeämässä Murokallion huipulle.
Iljan kanssa Murokallion itärinteellä. Törmäsimme kummallisen näköisiin muurauksiin? Olisivatko Neuvostoliiton peruja? Ilja mielityössään.
Kölhi - Linnavuori
Kölhin talon raunioita Linnavuoren takana Tämäkin alue siirtyi kesäkuun loppuun mennessä neuvostoliittolaisille
Linnavuoren huipulla. Näkymä kohti Kölhin taloa, missä Ilja juuri kaivelee kallion kuvetta.
Juustilan tien pää Kävin tarkastamassa, miten Juustilan tieltä pääsisi käymään Laguksen komentopaikalla.
Ajoin Juustilan tietä tietoisena siitä, että tie on poikki, mutta halusin tarkastaa, pääsisikö siitä livahtamaan jalkaisin koilliseen vievää tietä pitkin siihen asti, että pääsisi Laguksen komentopaikalle. Kummipoikani isoisä, PsD:n operatiivisen osaston päällikkö, everstiluutnantti Paavo Rasi kaatui tuolla paikalla 28.6.44. Ei päässyt. Yritän ensi kerralla Vakkilan kautta!
Arvoisat Ruutiukot! Vaellukseni Talin ja Ihantalan taistelumaastoon päättyy tähän. Kiitän mielenkiinnostanne yhteistä harrastustamme kohtaan ja kiitän siitä, että olette sallineet minun tulla tänne näitä kuviani esittelemään. PARHAIMMAT KIITOKSENI. HYVÄÄ PÄIVÄN JATKOA! Matti Salonen