Kilpailutulosten käyttö ratsuhevosten suorituskyvyn mittaamisessa

KOTIELÄINJALOSTUKSEN TIEDOTE NO 51 Kilpailutulosten käyttö ratsuhevosten suorituskyvyn mittaamisessa Terhi Laurila Kotieläinten jalostustieteen laitos Helsinki 1982 Julkaisijat: Kotieläinten jalostustieteen laitos. Helsingin Yliopisto, Viikki Kotieläinjalostuslaitos, Maatalouden Tutkimuskeskus, Jokioinen

KOTIELÄINJALOSTUKSEN TIEDOTE-SARJASSA ILMESTYNYT: UUSITALO, H., 1975. Valintaindeksien rakentaminen kanojen jalostusarvostelua varten. Lisensiaattityö, 119 s. RUOHOMÄKI, HILKKA, 1975. Nuoren lihanaudan teurasominaisuuksien arvioimisesta. Lisensiaattityö, 197 s. MAIJALA, K., 1975. Kotieläinjalostus ja sen tutkimus. Esitelmä maataloustutkimuksen päivillä, 26 s. HELLMAN, T., 1975. Maidon lysotsyymiaktiivisuudesta ja utaretulehduksesta Viikin karjassa. Pro gradu-työ, 77 s. MAIJALA, K., 1975. Pohjoismaiden maataloustuotanto tulevaisuuden resurssitilanteessa. Esitelmä Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistyksen 15. kongressissa Reykjavikissa, 36 s. MAIJALA, K., 1975. 5 vuotta kotieläinten jalostustutkimusta Suomessa - tutkimus tänään ja huomenna. Esitelmä Maa- ja kotitalouden Erikoisyhdistysten Liiton luentopäivillä Helsingissä 28.11.1974, 21 s. NIEMINEN, P., 1975. Ultraäänikuvauksella arvioidun lihakkuuden yhteys sonnien kasvukoetuloksiin. Pro gradu-työ, 95 s. MAIJALA, K., 1975. Yleisiä näkökohtia kotieläinten jalostustavoitteiden määrittelyssä. Esitelmä Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistyksen 15. kongressissa Reykjavikissa 3.7.1975, 18 s. OJALA, M., PUNTILA. MARJA-LEENA, VARO, M. & LAAKSO, P., 1976. Sonnien mittauksia yksilötestausasemilla, 45 s. HELLMAN, T., OJALA, M. & VARO, M., 1976. Ultraäänikuvauksen käyttö passien yksilöarvostelussa, 15 s. LINDSTRÖM, U., 1976. Voidaanko jalostuksella vaikuttaa utaretulehdusalttiuteen? 19 s. RUOHOMÄKI, HILKKA & HAKKOLA, H., 1976. Lihantuotantokokeiden tuloksia, 15 s. LAMMASPÄIVÄ, Viikki 2.2.1977. 21 s. JOKINEN, LIISA & LINDSTROM, U., 1977. Pillereiden ei-uusintatulokset 4 vuoden säilytyksen jälkeen verrattuna tuloksiin 1 vuoden säilytyksen jälkeen, 12 s. LINTUKANGAS, S., 1977. Erilaisten virhelähteiden ja erityisesti tuotostason ja maantietieteellisen alueen vaikutus Ay-sonnien jälkeläisarvosteluun. Pro gradu-työ, 114 s. MAIJALA, K. & SYVÄJÄRVI, J.. 1977. Mahdollisuudesta kehittää monisynnyttäyää nautakarjaa valinnan avulla, 23 s. 17 a-d. Rehuhyötysuhdetta käsittelevät esitelmät. Suomen Maataloustieteellisen Seuran kokous 26.1.1977. RUOHOMAKI, HILKKA, 1977. Erirotuisten lihanautojen elopainot ja iät 16 kilon teuraspainossa, 12 s. Nauta- ja sikapäivä 14.11.1977. LINDSTRÖM, U., 1978. Maidon valkuainen, 13 s.

KILPAILUTULOSTEN KÄYTTÖ RATSUHEVOSTEN SUORITUSKYVYN MITTAAMISESSA Terhi Laurila Pro gradu-työ 1981

Sisällysluettelo Sivu Johdanto 1 Kirjallisuusosa Ratsastukseen ja ratsastuskilpailuihin liittyviä käsitteitä 3 Ratsuhevosjalostus Suomessa 5 2.1. Ratsujalostusliitto 5 2.2. Suomen ratsuhevoskanta 5 2.3. Hevosten hyväksyminen siitokseen 11 2.4. Ratsuhevosjalostuksen vaikeudet 15 Ratsuhevosen jalostettavat ominaisuudet ja niiden mittaus 18 3.1. Jalostettavat ominaisuudet 18 3.2. Ominaisuuksien mittaus 2 3.3. 3.2.1. Subjektiivinen arvostelu 2 3.2.2. Kilpailutulokset 21 Käytetyt mitat 21 voittosumma 22 sijoitus 22 korjattu sijoitus 23 suhteellinen sijoitus 23 Jalostettaviin ominaisuuksiin vaikuttavat ympäristötekijät, ominaisuuksien periy- tymisasteet (h2) ja toistumiskertoimet (t) 27 3.4. Jalostettavien ominaisuuksien väliset vuorosuhteet 38 3.5. Kilpailutulosten käytön edut ja haitat 144

Oma tutkimus Aineisto 46 Menetelmät 49 2.1. Tutkittavat suorituskyvyn mitat 49 2.2. Suorituskyvyn mittoihin vaikuttavat systemaattiset 'ympäristötekijät 51 2.3. Systemaattisten ympäristötekijöiden vaikutuksen poistaminen 52 2.4. Tilastolliset mallit ja menetelmät 59 Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1. Systemaattisten ympäristötekijöiden vaikutus tutkittaviin suorituskyvyn mittoihin 6 3.2. Suorituskyvyn mittojen toistumiskertoimet 7 3.2.1. Koko aineistosta lasketut tois- tumiskertoimet 7 3.2.2. Luokkiin jaetusta aineistosta lasketut toistumiskertoimet 73 3.2.3. Helpoista luokista lasketut tois- 6o tumiskertoimet 75 Johtopäätökset 77 Tiivistelmä 79 Kirlaliisuusluettelo 81

Johdanto Ratsuhevosten jalostustavoitteet ovat kaikissa Euroopan maissa melko samanlaiset. Tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet ovat rakenne ja suorituskyky. Perinteisesti on rakennetta,painotettu enemmän, mutta hevosten käyttäjät, ts. ratsastajat painottavat enemmän suorituskykyä. Tällä hetkellä suorituskyky mitataan useimmissa maissa vain oriilta ns. oritestin yhteydessä; tammoilta suorituskykyä ei mitata. Koska tutkimuksissa on rakenteen ja suorituskyvyn väliset korrelaatiot todettu alhaisiksi ja subjektiivise8ti,arvos4eltujen suorituskyvyn mittojen perinnölliset tunnusluvut pieniksi, on useissa maissa herännut kiinnostus kilpplalutulosten hyväksikäyttöön hevosten suorituskyvyn mittaamiseksi, varsinkin kun tuoksia on lisääntyvässä määrin ollut saatavilla. Kilpailutulosten käytön vaikeutena on toistaiseksi: ratsastuskilpailujen ja niiden arvostelun monimuotoisuus ympäristötekijöiden suuri vaikutus kilppilusuoritukseen vain osa hevosista kilpailee (Suomessa n. 3 % kaikista hevosista) tuloksissa ilmoitetaan usein vain voittosummat tai vain sijoittuneiden hevosten tulos Kilpailutulosten käytön etuna taas olisi: arvostelu olisi objektiivisempaa kuin oriitten asemaa-arypstelu myös tammojen suorituskyky voitaisiin mitata ;j. voitaisiin mitata suoraan haluttua ominaisuutta, ts. kilpailumenestystä tuloksia on jo rekisteröitynä Suomessa vielä se etu, että meillä on kaikkien luokkaan osallistuvien hevosten tulos ilmoitettu

- 2 - Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kilpailutulo1~ voitaisiin Suomessa käyttää hyväksi ratsujen suorituskyvyn mittaamiseen. Työssä on pyritty selvittämään mitä mittoja voitaisiin käyttää, mitkä ympäristötekijät näihin vaikuttavat ja miten niiden vaikutus voitaisiin poistaa. Lisäksi on laskettu suorituskyvyn mittojen toistumiskertoimet.

- 3 - Kirjallisuusosa 1. Ratsastukseen ja ratsastuskilpailuihin liittyviä käsitteitä Ratsuhevosen koulutuksen päämääränä on tehdä hevosesta tottelevainen, käyitökelpoinen ja miellyttävä ratsastaa. Koulutus on hevosen voimisteluttamista ja sen opettamista kuuliaiseksi ratsastajan avuille. Avut on merkkikieli, jolla ratsastaja keskustelee hevosen kanssa. Ratsuhevosella on kolme askellajia; käynti, ravi ja laukka. Näiden on oltava puhtaita, ts. jalansiirron on niissä oltava säännöllinen ja symmetrinen. Hevosen irtonaisuudella tarkoitetaan, että hevonen on fyysisesti ja psyykkisesti rentoutunut eikä jännitä tai vastusta ratsastajan apuja. Hevosen kokoamisella tarkoitetaan, että hevonen ratsastajan pyynnöstä kantaa enemmän painoaan takajaloillaan. Tällöin etuosa kevenee, hevosen liikkeet tulevat lennokkaammiksi ja korkeammiksi ja hevonen pystyy nopeammin tottelemaan ratsastajan apuja. Suomen Ratsastajainliitto (SRL) on Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon kuuluva järjestö, jonka jäseniä ovat ratsastusseurat tai -tallit. Liitto pitää kilpailurekisteriä ja julkaisee ratsastuskilpailutulokset Hippos-lehdessään. Ratsastuskilpailut ovat seurojen järjestämiä kilpailuja. Kilpailut ovat kansalliset, jos ne järjestetään SRL:n valvonnan alaisena ja sen kilpailusääntöjä noudattaen. Kansallisiin kilpailuihin saavat osallistua koko maan ratsukot. Ratsastuksessa kilpaillaan kolmessa lajissa: koulu- ja esteratsastuksessa sekä kenttäkilpailussa. Kaikissa lajeissa on eri luokkia, jotka vaikeusasteen mukaan jaetaan helppoihin,

- 4 - vaativiin ja vaikeisiin, sekä nämä vielä alaluokkiin A ja B, joista B on helpompi. Luokat ovat avoimia tietyin rajoituksin, esim, vain nuorille hevosille tai luokitustaulukon mukaan. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan sitä, että kun hevonen on voittanut tai sijoittunut tiettyjä kertoja kansallisissa kilpailuissa, siltä evätään osallistuminen helpompiin luokkiin. Luokitus on voimassa vuoden ja se on hevoskohtainen. (Ratsastajia ei luokiteta). Kouluratsastuskilpailuissa arvostellaan hevosen koulutusta- soa. Kilpailuissa ratsastetaan luokan vaatima ohjelma, esim. helppo B:2, helppo A:2, helppo A:3 jne,. Ohjelma koostuu tietyistä liikkeistä ja liikesarjoista, jotka arvostellaan pis-,,t~n2.4l. Kansallisissa kilpailuissa on 3-5 tuomaria. Tuomarin antamat pisteet lasketaan yhteen ja samoin kaikkien tuomareiden antamat pisteet, jolloin saadaan ratsukon yhteispistemäärä. Eniten pisteitä saanut voittaa. Esteratsastuskilpailuissa ratsukko hyppää 6-14 esteestä koostuvan radan. Jos este ylitetään sitä pudottamatta, saa ratsukko virhepistettä. Jos hevonen kieltäytyy tai pudottaa esteen tms, saa ratsukko sääntöjen määräämän määrän virhepisteitä. Virhepisteet kaikilta esteiltä lasketaan yhteen ja suorituksesta otetaan aika. Arvostelumenetelmäh mukaan ta- - -- pahtuu-avottelu joko virhetisteiden ja ajan, ajaksi muutettujen virhepisteiden tai virheettömästi ylitettyjen esteiden lukumäärän mukaan. Pienimmän virhepistemäärän saavuttanut voittaa. Zenttäkilpailu on yhdistetty kilpailulaji, joka koostuu kouluratsastuskokeesta, rataesteratsastuskokeesta, kestävyyskokeesta ja maastoesteratsastuskokeesta. Yleisimmin kilpailu suoritetaan kolmena päivänä, mutta helppoja kenttäkilpailuja järjestetäjin:~e4kin.päiyibil kilpailuina:

-5-2. Ratsuhevosjalostus Suomessa Ratsuhevosten ja ponien määrä on Suomessa muun Euroopan suuntausta seuraten viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti noussut (Jordbruksdepartment, 198; STAUN, 198). Tämä on liittynyt yleiseen elintason nousuun, lisääntyneeseen vapaaaikaan ja kaupunkilaistumiseen, jonka seurauksena ihmiset vapaa-aikanaan hakeutuvat luonnon ja eläinten pariin. Suomessa on Suomen Ratsastajainliiton jäsenmäärä vuosina 197-79 kaksinkertaistunut ja ratsuhevosten määrä lähes neli#kertaisunut (Taulukot 1 ja 2). Suomessa on lisääntyneeseen hevostarpeeseen vastattu tuomalla hevosia ulkomailta. Ratsujalostusliitto Ratsuhevosten ja ponien jalostuksesta Suomessa huolehtii Ratsujalostusliitto ry. maa- ja metsätalousministeriön valvonnassa. Liiton tehtävänä on pitää rekisteriä ja kantakirjaa ratsuhevosista ja poneista, sekä ilmoittaa vuosittain rekisteröityjen, poistettujen, tuotujen, kantakirjaan hyyräksyttyjen sekä syntyneiden hevosten ja ponien määrä maa- ja metsätalousministeriölle. Valtio tukee liiton toimintaa myöntämällä sille toiminta-avustusta, sekä varoja varsaraltojen maksuun ja ulkomaisen oriin vuokraamiseen vuosittain. Liittoon kuului vuonna 198 noin 4 jäsentä. Kaikki Suomen ratsuhevoset ja ponit rekisteröidään Ratsujalostusliitossa, suomenhevoset rekisteröi Suomen Hippos thr. Ne ratsut, joilla osallistutaan kansallisiin kilpailuihin, rekisteröidään myös Suomen Ratsastajainliitossa. Tähän ratsastajainliiton kilpailurekisteriin merkitään myös kansallisiin ratsastuskilpailuihin osallistuvat suomenhevoset. 2.2. Suomen ratsuhevoskanta Suomen ratsuhevoskanta on viimeisenä kymmenenä vuotena lähes nelinkertaisunut, vuonna 197 oli maassamme rekisteröityjä ratsuhevotia 622 kpl ja vuonna 198 noin 2 4.

- 6 - Ponien määrä on noudattanut samaa linjaa, määrä on kymmenessä vuodessa noussut 19 yksilöstä 1 141 yksilöön. Suurin osa sekä hevosista että poneista on tuotu ulkomailta, kotimainen. kasvatus ei ole pystynyt tyydyttämään ratsastajien lukumäärän nousun synnyttämää kasvavaa hevostarvetta. Suomen hevoskannan, kuvaus vuosilta 197j.1979 on taulukossa.2.

- 7 - Taulukko 1: Ratsastajien ja ratsastuskilpailujen lukumäärän kehitys Suomessa 197-luvulla. (Suomen Ratsastajainliitto, 198) Vuosi SRL:n.kan- läht8jä kansallisiesa,ki»ailnidasa jäseniä sali. kouluk. estek. kent.,.maas- yht. kilp. täk. tok. 197 6 455 11 244 1 154 1 19 1 434 1971 6 846 9 348 1 44 14 16 1 814 1972 7 274 9 33 1 455 5 32 1 822 1973 7 817 14 383 1 677 12 2 62 1974 8 269 13 47 1 986 15 25 2 433 1975 9 384 19 713 2 48 25 2 3 238 1976 9 444 21 818 2 423 8 21 3 278 1977 1 745 26 647 2 427 9 19 3 98 1978 11 oo4 22 64 2 35 17 12 3 83 1979 11 573 34 599 3 322 97 2 4 38

Taulukko 2: Suomen ratsuhevoskannan kehitys vuosina 197-198. (Ratsujalostusliitto, 198) Vuosi hevoskanta syntynyt hevosia poneja hevosia tuotu poneja hevosia poneja j- 197 22 19 25 17 1971 723 263 25 15 89 34 1972 1121,... 299 32 26 122 41 1973.1 68 651 26 22 195 74 1974 1 k.5 511 59 25 236 5 1975 1 4,5 591 69 46 175 39 1976 1 59t. 67 72 55 18 34 1977 1 I712 774 7 61 114 56 1978 1 822 98 61 69 83 51 1979 1_912 971 62 62 82 51 198 2 3 1 141 uoduista hevosista poneista Vuosi tammoja ruunia tammoja ruunia 1977 44 % 55 % 46 % 46 % 1978 2 % 78 % 43 % 47 % 1979 1 % 86 % 44 % 53 % 198 (x) 16 % 82 % 39 % 61 % (x) = 18.9.198 mennesså

- 9 - RekisteröidYistä hevosista oli vuonna 198 marraskuussa otetun näytteen mukaan 74 % tuotuja ja 26 % Suomessa syntyneitä. (Taulukko 3) Tuoduista hevosista ovat useimmat olleet ruunia; koska hevosia on etupäässä tuotu ratsastuskouluihin ja kilparatsastajille. Ruunat ovat huomattavasti halvempia kuin tammat tai oriit. Tuoduista hevosista oli em, näytteen mukaan 74 % ruunia, 25 % tammoja ja vain 1 % oriita. Eri vuosina tuoduista hevosista saattaa olla lähes 9 % ruunia. Viime vuosina on ruunien tuonti lisääntynyt (Taulukko 2). Tuonnin ruunavoittoisuus heijastuu myös koko ratsuhevoskannassa. Näytteen perusteella oli rekisteröidyistä hevosista 3 % tammoja, 62 % ruunia ja 8 % oriita. Oreista on kuitenkin suurin osa 1-3-vuotiaita varsoja, joista useimmat kastroidaan. V. 198 oli SRL:n kilpailurekiseriin merkityistä hevosista 29 % tammoja, 67 % ruunia ja 4 % oriita. Näistä oriista on taas suurin osa poneja ja suomenhevoisa. (Taulukko 3) Maamme ratsuhevoskanta koostuu, lähinnä runsaan tuonnin vuoksi yli 2:stä eri rodusta ja näiden risteytyksistä. Rekisteröidyistä hevosista otetun näytteen perusteella oli 26 % hevosista sellaisia, joiden polveutuminen oli tuntematon. Nämä ovat lähinnä ratsastuskoulujen käyttöön tuotuja ruunia. Risteytyksiä oli 18 %, kun risteytyksiksi laskettiin kaikki ne hevoset, joiden emä ja isä olivat eri rotua. Yhteensä oli siis polveutumiseltaan tuntemattomia ja risteytyksiä 45%. Hevoset, joiden polveutuminen on tiedossa jakaantuvat seuraa- viin roturyhmiin: puolalaisia hevosia (3 rotua) 12 % ruotsalaisia puoliverihevosia 1 % tanskalaisia hevosia (3 rotua) 1 % neuvostoliittolaisia hevosia (6 rotua) 5 % saksalaisia hevosia (4 rotua) 4 %

- 1 - ' Taulukko 3: Suomen hevoskannan kuvaus. (SRL ja Ratsujalostusliitto) Ratsujalostusliiton SRL:n kilpailu- rekisterissä rekisterissä Hevosia 2_3 (x) 811 joista tammoja 3 % 29 % ruunia 62 % 67 % - oriita 8% 4 % tuotuja 7.lb % 76 % Suomessa synt. 26 % 24 % Tuoduista hevosista tammoja 25 % 26 % ruunia 74 % 72 % oriita 1% 2% (x) = Koska liiton rekisteri ei ollut.ajan tasalla laskettiin alla olevat luvut rekisteristä syyskuussa 198 otetusta 1 6 hevosen näytteestä. Näyte otettiin siten, että vanhimmat rekisterinumerot jätettiin pois. Hevosenomistajat eivät aina ilmoita poistamiaan hevosia, täten oletettiin, että 4o- ja 5-luvuilla syntyneet hevoset oli poistattu.

englantilaisia ja irlantilaisia hunter-tyyppisiä hevosia täysverisiä (3 rotua) unkarilaisia hevosia (2 rotua) hollantilaisia puoliverisiä Kantakirjatammoja oli vuonna 198 yli 3 yksilöä ja kantakirjaponitammoja yli 1. Vuonna 1976 tehdyn tutkimuksen mukaan olivat kantakirjatammat 15 eri rotua (OJALA, 1976). Kantakirjaponitammat olivat seitsemää eri rotua. Jalostukseen hyväksyttyjä oriita oli vuonna 198 2 kappaletta, joista '8 oli Suomessa syntyneitä ja loput tuotuja. ()riista oli 4 täysiveristä, 12 ruotsalaista puoliveristä ja loput risteytyksiä. Hyväksyttyjä ponioriita oli 12. Kasvatustoiminnan vaatimattemuutta maassamme kuvaavat varsomisluvut. Vuonna 197 syntyi Suomessa 25 hevol- ja 17 ponivarsaa. Vuonna 1979 olivat vastaavat luvut 62 hevos- ja 62 ponivarsaa (Taulukko 2). Ratsuhevoskantamme on siis kovin pieni, ja siitoshevoskanta vieläkin pienempi, sekä erittäin heterogeeninen. 2.3. Hevosten hyväksyminen siitokseen Jalostukseen hyväksytyt hevoset merkitään oman rotunsa (täysiveri- tai puoliverihevosten ja eri ponirotujen) kantakirjaan. Tosin kantakirjaan hyväksymättömiäkin hevosia käytetään siitokseen. Suomessa ei ole lailla estetty kantakirjaan merkitsemättömien ratsuoriitten siitoskäyttöä. Tammat Hevonen hyväksytään kantakirjaan sillä ehdolla, että se on vähintään nelivuotias, rekisteröity, terve ja että se täyttää tietyt polveutumisvaatimukset. Näiden perusvaatimusten lisäksi tamman on kantakirjaanottotilaisuudessa saatava

- 12 - hyväksytty pistemäärä rakennearvostelussa ja sen yhteydessä järjestetyssä ratsastuskokeessa. Ratsastuskokeessa arvostellaan tamman liikkeet kaikissa askellajeissa, luonne ja yleinen käyttäytyminen. Rakenne arvostellaan viitenä kohtana pistein -1. Tietyn vähimmäispistemäärän alittaneet tammat hylätään. Tamma hyväksytään kantakirjaan, siis pääasiassa rakenteen perusteella. Kilpailutulosten perusteella ei tammaa toistaisekeivveida hyväksyä kantäkirjaan. Orlit Oriitten täytyy edellä mainittujen perusvaatimusten lisäksi läpäistä'3-vuotiaina esitarkastuå, ja esitarkastuksessa 34.2~t1;ljan:oriitten - 5uorittaa 4-vuotiaina kolmen kuukauden mittainen oritesti siihen liittyvine loppukokeineen. Kolmen kuukauden yhteisellä valmennuksella on pyritty poistamaan edeltävän koulutuksen vaikutusta, mutta aika on tähän liian lyhyt, varsinkin kun oriita on jo ehditty ennen testiä kouluttaa vaihteleva määrä. Oriita ratsastaa testin aikana 2-3 eri henkilöä, joiden taso ei välttämättä ole sama. Koulutusjakson aikana tarkkaillaan oriitten kuntoa, luonnetta rehunkulutustak käyttäytymistä työssä, työhalukkuutta, rateastettavuutta, hyppykykyä ja yleistä suorituskykyä. Koulutuajaksolta hevosille annetaan yleisarvosana pistein -1. Arvosanan antaa kokeen johtaja neuvoteltuaan ratsastajien kanssa. Loppukoe suoritetaan kolmena päivänä. Se sisältää askelpi- -tuudenja -nopeuden-mittaamisen :kaikissa askellajeissa, kouluratsastuskokeen, maastoratsastuskokeen, rataesteratsastuskokeen ja eläinlääkärin tarkastuksen. Koulu- ja esteratsastuskokeesta annetaan pisteitä -1. Maastoratsastuskokeessa arvostellaan oriin hyppy- ja laukkatyyli pistein -1 sekä

- 13 - otetaan suorituksesta aika. Askellajit arvostellan siten, että testiin osallistuneiden hevosten parhaan tuloksen ylittäviltä sekunneilta ja senttimetreiltä annetaan tietty määrä rangaistuspisteitä. Maastokokeessa annetaan niinikään rangaistuspisteitä parhaan ajan ylittävästä ajasta ja esteillä tapahtuneista kieltäytymisistä. Eri arvostelukohteiden pistemääriä painotetaan seuraavasti: testin yleisarvosana painokerroin 4 kouluratsastuskoe 2 esteratsastuskoe 1 maastoratsastuskoe laukkatyyli 2 hyppytyyli 2 palautumiskyky tt 1 Painokertoimet on arvioitu lähinnä Saksan ja Tanskan oritestien mukaan. Oriin lopullinen pistemäärä on miinusmerkkinen, ja se saadaan vähentämällä'erikseen oriin jokaisesta arvostelukohteesta saama pistemäärä luvusta 1, kertomalla erotus yllämainituilla painokertoimilla, ja merkitsemällä tuloksen eteen miinusmerkki. Tähän pistemäärään lisätään rangaistuspisteet miinusmerkkisinä ja saadaan lopullinen pistemäärä. Arvostelulautakunta määrää vuosittain suurimman miinuspistemäärän,.jolla ori voidaan hyväksyä. Loppukokeiden lisäksi on hyväksyttävän oriin läpäistävä myös rakennearvostelu ja eläinlääkärin tarkastus. Oritestiä voidaan arvostella siitä, että arvostelu on subjektiivista ja painottaa rakennetta yhtä paljon kuin suorituskykyäkin, sekä että arvostelulautakunta määrää vuosittain suurimman miinuspistemäärän. Tällöin eivät eri vuosina hyväksytyt oriit ole vertailukelpoisia. Oriita voidaan hyvätasoisena vuotena hyväksyä sama määä kuin huonotasoisenakin,

- 14 - ja jälkimmäisenä vuonna hyväksytyt voivat olla heikkotasoisempia kuin edellisvuonna hylätyt. Vuoden sisäisellä arvostelulla on tosin se etu, että vuosittaiset ympäristötekijät tulevat huomioonotetuiksi. Ulkomailta tuotu ori voidaan hyväksyä kantakirjaan ilman tesausta,i.jos se on hyväksytysti suorittanut vastaavan testin jossain sellaisessa maassa, jonka testausmenetelmä vastaa meikäläistä. Tällöinkin on oriin kuitenkin suoritettava hyväksytysti sekä rakennearvostelu että eläinlääkärin tar- ~ Ori voidaan myös hyväksyä kantakirjaan kilpailutulosten perusteella oritestin sijasta. Tällöin oriilla on oltava eijoitukäia vähintään kahden vuoden ajalta vaativissa tai vaikeissa luokissa kansallisissa tai kansainvälisissä kilpailuissa. Jalostusohjesäännössä ei oriin sijoitusten määrää ole tarkemmin määritelty, riittävästä näytöstä päättää jalostusvaliokunta hevoskohtaisesti (Lämminveristen ratsuhevosten ja ponihevosten jalostusohjesääntö, 1979). Muiden Euroopan maiden oritestit ovat pääosiltaan samanlaisia (MEY & BOS, 1975; STRÖM, 1976; BEKEDAM & KOOPS, 1979; BADE, 198). Pisin valmennusaika on Saksassa, jossa valtion oriita valmennetaan 11.-:,14.- Yleistä on myös, että karsittujen oriitten Siitokseen käyttö on lailla kielletty. Saksassakin voidaan hevoset vaihtoehtoisesti hyväksyä kantakirjaan kilpailu-.1tu3oh-toplipperustse11a. Tällöin on oriilla oltava viisi I, II tai III sijaa vaikeassa luokassa koulu- tai esteratsastuksessa, tai kolme I, II tai III sijaa vaativassa tai vaikeassa kenttäkilpailuluokassa. Myös tammat on mahdollista hyväksyä kilpailutuloäten perusteella. Kantakirjaan hyväksytyt tammat merkitään pääkantakirjaan (Hauptstutbuch), mutta sen lisäksi- pitää Saksan Ratsastajainliitto (Deutsche Reiterliche Vereignung) ns. suorituskantakirjaa (Leistungsstutbuch),

- 15 - joka jakautuu osiin A, B, C ja D. Osaan A hyväksytään ne tammat, jotka ovat asemalla suorittaneet oritestiä vastaavan suorituskyvyn testauksen, osaan B ne tammat, joilla on omia kilpailutuloksia (3 voittoa helpossa luokassa tai 3 sijoitusta vaativissa luokissa este- tai koulukilpailussa, tai 1 voitto helpossa luokassa tai 1 sijoitus vaativassa tai vaikeassa luokassa kenttäkilpailussa), osaan C ne tammat, joiden jälkeläiset ovat sijoittuneet kilpailuissa (3 jälkeläistä, joilla 1-5 sijoitusta vaativissa tai vaikeissa luokissa), ja osaan D ne tammat, jotka 7 vuoden aikana ovat tuottaneet vähintään 5 elävää varsaa. (BADE, 198) Suomessakin olisi syytä arvostella myös tammojen suorituskykyä, sekä mahdollisesti määrätä pienin voittojen tai sijoitusten määrä, jolla hevonen voidaan kantakirjaan hyväksyä. Sekä Saksassa, Ruotsissa että Hollannissa suunnitellaan oriitten jälkeläisarvostelua niiden jälkeäisten kilpailutulosten perusteella. 2.4. Ratsuhevosjalostuksen vaikeudet Ratsuhevosjalostuksen yleiset vaikeudet johtuvat Dusekin (1975), Brunsin (1979) ja Klattin (1979) mukaan seuraavista seikoista: populaatiokoko on pieni hevosen lisääntymiskyky on heikko ja sukupolvien välinen aika pitkä jalostustavoitteiden määrittely on epätarkkaa hevosten käytön kannalta tärkeät ominaisuudet mitataan subjektiivisesti tärkeisiin ominaisuuksiin vaikuttavat monet ympäristötekijät ominaisuuksien perinnöllisistä tunnusluvuista on tehty verrattain vähän tutkimuksia.

- 16 - Pienessä populaatiossa ovat mahdollisuudet tehokkaaseen jalostustoimintaan rajoitetut. Oriilla ei saada tarpeeksi suuria jälkeläismääriä periytymisasteen tarkkaa määritystä var- Sli Lisäksi hevosaineistot ovat usein valittuja, ja valitustaaineistosta arvioidut peritymisasteet yleensä pieniä. Periytymisastetta pienentää myös ominaisuuksien epätarkka mittaus. Subjektiivista arvostelua haittaa se, että ominaisuuden hajonta pienenee, kun arvostelussa on vain 1 mahdollista arvoa (pisteet -1), joista Strömin (1979) mukaan käytetään vain yleensä numeroita 4-7. Sukupolvien välinen aika on hevosella pitkä useastakin syystä. ~aan Ctiinehtymisprosentti on melko alhainen johtuen yleisimmin väärästä astutusajankohdasta. Tämä taas puolestaan johtuu kiimasta ja ovulaatioajankohdan määrittämisen vaikeudesta. Hevosella on pitkä kantoaika, lisäksi tammoja käytetään muuhunkin kuin varsojen tuottamiseen. Näistä syistä johtuen saa tamma parhaassa tapauksessa yleensä yhden varsan joka toinen vuosi. Hevosten yksilönklikttya on pitkä, ja koulutus,aikaavievää, joten kestää n. 8-9 vuotta ennenkuin hevonen on tuottanut yhden lisääntymis- L Y Yieen Jälkeläison. Suomessa on suurimpana vaikeutena pieni hevoskanta. Kun koko ratṡuhevoskanta koostuu 2 4 yksilöstä, joista yli 6 % on ruunia, on siitoskelpoisten hevosten määrä todella pieni. Suomessa suurin osa kasvattajista on harrastelijoita, joilla on muutama tamma ja varsa. Koska käytetään astutusta, tulevat aetutuematkat kalliiksi, oriin valinta määräytyy usein matkan pituuden mukaan. Valintaa on hyvin pienessä hevosmäärässä vaikea suorittaa. Kasvatuskustannuksia 'nostavat maassamme lyhyt laidunkausi, rehujen korkea hinta ja tallirakennuksille asetettavat korkeat vaatimukset.

- 17 - Näistä syistä johtuen ovat kotimaiset hevoset kalliimpia kuin vastaavat ulkomaiset. Maassamme on lisäksi vähän hevosten kouluttajia ja kouluttamattomia hevosia on vaikea saada kaupaksi. Tämän vuoksi on hevoskantamme suurimmaksi osaksi ulkomailta tuotua ja erittäin kirjavaa.

- 18-3. Ratsuhevosen jalostettavat ominaisuudet ja niiden mittaus 1~Jalostettavat ominaisuudet Maamme lämminveristen ratsuhevosten jalestusohjesäännössä määritellään jalostustavoitteeksi Vmaan oloihin soveltuva hevonen, joka on jalomuotoinen, suurilinjainen ja rakenteeltaan virheetön, jolla on lennokkaat, matkaavoittavat ja joustavat liikkeet, ja joka luonteensa, tempperamenttinsa, yhteistyöhalukkuutensa ja ratsastettavuutensa puolesta sopii ratsastuksen joka lajiin". Muissa Euroopan maissa on jalostustavoite melko samanlainen. Ratsuhevosen tärkeimmät ominaisuudet voidaan jakaa kahteen ryhmään; Ulkomuoto-ominaisuudet, kuten rakenne ja liikkeet. Käyttöominaisuude, kuten 1,i111,11.4 "iacibituakyky, suoritusalttius, ratsastettavuus ja oppivaisuus. Ulkomuoto- ominaisuudet Perinteisesti on ratsuhevosen valinnassa kiinnitetty eniten huomiota rakenteeseen. Tähän on syynä rakenteen oletettu yhteys suorituskykyyn ja kestävyyteen, jotka ovat vaikeammin mitattavissa ja arvosteltavissa kuin rakenne. Hevoset voidaan sitäpaitsi arvostella rakenteen suhteen nuorempina kuin suorituskyvyn suhteen (KNOPHART, 1975; KLATT, 1979; STRÖM, 1979). Kirjallisuuden mukaan rakenne vaikuttaa enemmän ratsastettavuus- kuin suoritusominaisuuksiin. Kaulan, selän ja takaosan hyvin epäedullinen rakenne vaikeuttaa hevosen koulutusta (KNOPHART, 1975; MDSELER, 1976; PLADE, 1979). Nykyaikaisia ratsuhevosrotuja on tosin jalostettu jo niin kauan, että ne rakenteeltaan ovat melko yhtenäisiä ja ratsastukseen ulkonaisesti soyeltuvia.

- 19 - Ratsun liikkeiden pitäsi olla ratsastajalle mukavat ja ulospäin näyttävät sekä matkaavoittavat. Liikkeiden maksimaalinen pituus ei ole toivottava ominaisuus, ratkaisevaa on liikkeiden joustavuus, irtonaisuus ja tahdikkuus. Räyttöominaisuudet Käyttöominaisuudet ovat ratsuhevoselle tärkeimmät. Suorituskyvyllä tarkoitetaan koulu- tai esteratsastusominaisuuksia, joita voidaan mitata joko subjektiivisesti arvostelemalla sen eri osia, kuten hyppykykyä, hyppytyyliä, liikkeitä tms., tai käyttämällä suorituskyvyn mittaamiseen hevosen tuloksia ratsastuskilpailuissa. Suorituskyky on tietenkin haluttu ominaisuus, mutta myös luonteen merkitys on korostunut. Ratsastusharrastuksen laajetessa yhä suurempi osa ratsastajista on harrastelijoita, joten hevosten on oltava kaikille ratsastajille soveltuvia ja myös aloittelijoiden käsiteltävissä. Hevonen poikkeaa useimmista muista kotieläimistä siinä, että siltä vaaditaan suorituksia yhdessä ihmisen kanssa. Parhainkaan rakenne tai ruumiilliset suorituskyvyn edellytykset eivät hyödytä mitään, ellei hevonen aseta voimiaan ja kykyään ratsastajan käytettävksi. (KNOPHART, 1975)

- 2-3,2, Ominaisuuksien mittaus 3.2.1. Subjektiivinen arvostelu Ulkomuoto-ominaisuudet Rakenne ja liikkeet arvostellaan yleensä viitenä arvostelukohteena pistein -1. Arvostelukohteet ovat: Tyyppi Pää, kaula ja runko Jalat ja kaviot Liikkeet, Sopusuhtaisuus ja yleisvaikutelma Saadut pisteet kustakin arvosteluryhmästä lasketaan yhteen. Arvostelun tarkkuutta vähentävät käytettyjen pistearvojen rajoitettu määrä ja eri arvostelijoiden erilaiset käsitykset ' siitä, miltä ideaalisen hevosen pitää näyttää. Lisäksi hen- '-itilökohtaiset mieltymykset,saattavat vaikuttaa arvosteluun. Käyttöominaisuudet Käyttöominaisuudet (luonne ja ratsastettavuus) arvostellaan tammoilla rakennearvostelun yhteydessä pistein -1. Oritesteissä arvostellaan ominaisuudet (hyppykyky, hyppytyyli, ratsastettavuus, yhteistyöhalukkuus jne.) myös pistein -1. Arvostelun varmuutta on yritetty parantaa mm. arvostelemaila ominaisuudet koko koeajalta. Hyppykyvyn arvostelussa on varmuutta yritetty parantaa käyttämällä sekä irtohypitystä että arvostelemalla hyppykyky myös ratsastajan kanssa, RatsaStettavuutta arvosteltaessa on suurempi varmuus saatu käyttämällä ns. vierasratsastajatestiä (Fremdreitertest). Tämä tarkoittaa, että kolme eri kilpailulajia edustavaa arvostelutuomaria ratsastaa arvosteltavalla hevosella tietyn ajan ja antaa sille arvosanan pistein.

- 21 - Tuomareiden antamista pisteistä lasketaan keskiarvo (BADE ym., 1978). Asema-arvostelu on kallis, ja sitä käytetään ainoastaan oriille. Subjektiivista arvostelua haittaa lisäksi arvostelun riippuvuus arvostelijasta. Liikkeet voidaan arvostella myös mittaamalla askelpituus ja -nopeus. Liikkeiden arvostelussa ei tämä tapa ole hyvä, koaka.ratsulla on ratkaisevaa liikkeiden laatu eikä makeimaalinen pituus tai nopeus. (STRÖM, 1976; BRUNS, 1979; BADE, 198) 3.2.2. Kilpailutulokset Toinen tapa käyttöominaisuuksien mittaamiseen on ratsastuskilpailutulosten käyttö. Kilpailutulosten käytön vaikeutena on lähinnä suoritukseen vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutuksen poistaminen ja sopivan suorituskyvyn mitan kehittäminen. Ratsastuskilpailutuloksia ei vielä virallisesti käytetä suorituskyvyn mittaamiseen missään maassa, mutta loitain tutkimuksia sopivista mitoista, niihin vaikuttavista ympäristötekijöistä ja niiden vaikutuksen poistamisesta sekä perinnöllisistä tunnusluvuista on tehty. Käytetyt mitat Kirjallisuudessa on suorituskyvyn arvostelemiseen kilpailutulosten perusteella käytetty seuraavia mittoja; Eri voittosummat ja niiden logaritmimuunnokset Sijoitus Korjattu sijoitus Suhteellinen sijoitus lineaarinen ei-lineaarinen

- 22 - Voittosummat Useissa maissa ei kilpailutuloksissa ilmoiteta muuta kuin voittosummat ja sijoitus. Voittosummien jakauma on vino, joten normaalijakauman saamiseksi ne on muunnettava logaritmeiksi. Käytössä ovat olleet seuraavat voittosummat joko logaritmimuunnoksina tai ilman: kaikkien vuosien yhteinen voittosumma korkein vuotuinen voittosumma keskimääräinen vuotuinen voittosumma (BADE ym, 1975; LANGLOIS, 1975; WiLLER & SCHWARK, 1979) keskimääräinen voittosumma/luokka (LANGLOIS, 1975; FLADE, 1979) voittosumma/sijoitus (FLADE, 1979; W1LLER &;SCHWARK, 1979) voittosumma vaativissa ja vaikeissa luokissa voittosumma vaativissa ja vaikeissa luokissa/sijoitus (WILLER & SCHWARK, 1979) Voittosummien suuruus riippuu kilpailusta, luokasta ja vuodesta, joten sellaisenaan ne eivät ole vertailukelpoisia. Lisäksi voittosummien hajonta on suuri. Suomen oloihin ei voittosumma sovellu, koska meillä ei voittosummia ilmoiteta. Sijoitus Tuloksissa yleensä ilmoitetaan sijoitus, mutta ei aina sitä monenko hevosen joukossa se on saavutettu. Tosin sijoittuneiden määrä yleensä riippuu luokkaan osallistuneiden hevosten määrästä siten, että jos osallistujia on kolme sijoittuu yksi, jos osallistujia on 4-6 sijoittuu kaksi, jne. Voitto tai kolmas sija on siis voitu saavuttaa 1 tai 5 hevosen joukossa, ja nämä sijoitukset tuskin ovat vertailukelpoisia. Pelkkää sijoitusta käytettäessä ei voida ottaa huomioon missä luokassa se on saavutettu. Voitto helpossa tai vaikeassa luokassa ei myöskään ole sama asia.

- 23 - Korjattu sijoitus Sijoitus voidaan korjata luokan vaikeusasteen mukaan subjektiivistesti arvioiduilla kertoimilla. Luokan mukaan sijoitus muutetaan uudeksi luvuksi. Dorefejevin ja Dorefejewan (1976) käyttämän menetelmän mukaan muutetaan sijoitus seuraavasti: luokka ja kilpailun taso sijoitus 1 2-3 4-6 7-1 11- A kilp. vaikea luokka 9 8 7 6 5 A kilp. vaativa luokka 8 7 6 5 4 B kilp. vaativa luokka 7 6 5 4 3 B kilp. helppo luokka 6 5. 4 3 2 Korjattua sijoitusta käytettäessä ei huomioida monenko hevosen joukossa sijoitus on saavutettu. Lisäksi korjaus luokan vaikeusasteen suhteen on tehty arvioimalla kertoimet. Suhteellinen sijoitus Suhteellinen sijoitus on lineaarinen, jos eri sijojen välinen ero on yhtä suuri, ja ei-lineaarinen, jos parempien sijojen välinen ero on suurempi kuin huonompien sijojen välinen ero. Koska ilmeisesti on helpompaa päästä 15 sijalta 14 sijalle kuin 2 sijalta 1 sijalle, pitäisi mitan olla eilineaarinen. Suhteellista sijoitusta käytettäessä on mahdollista huomioida luokassa lähteneiden hevosten lukumäärä, ja korjaustekijöitä käyttämällä myös luokan vaikeusaste. Kirjallisuudessa _esiintyy kolme eri suhteellista sijoitusta, joista kaksi on lineaarista ja yksi ei-lineaarinen.

- 24 - a) lineaarinen suhteellinen sijoitus Flade (1979) on käyttänyt seuraavaa kaavaa suhteellisen sijoituksen muodostamiseksi: - 1 X. x N. x 1 ij SS. = - m X.. J.1 ij + 5, jossa 1=1 SSi = i:nnen hevosen keskimääräinen korjattu suhteellinen sijoitus m = i:nnen hevosen lähtöjen määrä X.. = i:nnen hevosen korjattu sijoitus luokassa j ij X. = N. - sijoitus ij + 1 ij N. = luokassa j lähteneiden hevosten lukumäärä S = korjaustekijä Korjaustekijät on arvioitu subjektiivisesti ja ne saadaan seuraavasta taulukosta: kilpailu- kilpailun taso luokka lohko kansall. mestaruus kansainvälinen helppo 3 6 9 vaativa 1 13 16 19 vaikea 23 26 29 Saadut SS.-arvot vaihtelevat välillä 1-55, ja ne vähenevät lineaarisesti. Schertlerin (1977) suhteellinen sijoitus saadaan kaavasta: SS.. = 1 - X. - 1-11,=---- N ik + Ck, jossa SSijk. = j:nnen hevosen suhteellinen sijoitus i:nnen kilpailun k:nnessa luokassa Xijk = hevosen sijoitus N. = luokassa k lähteneiden hevosten lukumäärä

- 25 - Ck = korjaustekijä, joka saadaan seuraavasti: ( VSk - VS) ) 1, S C 1, jossa k VS k VS k = keskimääräinen voittosumma k luokissa VS. kaikkien luokkien keskimääräinen voittosumma Sk = keskimääräinen suhteellinen sijoitus (ilman Ck:ta) k luokissa Ilman korjaustekijää on suhteellisen sijoituksen suurin arvo 1, ja jokaisesta sitä huonommasta sijasta vähenee 1/lähtijöiden lukumäärä. b) ei-lineaarinen suhteellinen sijoitus Klatt (1977) on kehittänyt Schertlerin mitasta ei-lineaarisen. Tällöin kaava muuttuu seuraavasti: xijk 2 ijk ( 1 - c Symbolit ja Ck:n laskeminen ovat samat kuin Schertlerin kaavassa. SS.-arvot vähenevät nyt ei-lineaarisesti. ijk Esim. 1. SS.. -arvot kun luokkaan osallistuneiden hevosten ijk ja sijoittuneiden määrät vaihtelevat. (KLATT, 1979) luokassa lähteneitä hevosia 2 4 sijoittuneita sijoitus 5 1 1.925.956 2.81.925 3.7225.855 4.64.81 5.5625.7656 1.5625

- 26 - Jos luokassa on lähtenyt paljon hevosia, SSijk on suurempi kuin vastaavalla sijalla sellaisessa luokassa, jossa lähtijöitä on vähemmän. Esim. 2. Lineaarisen ja ei-lineaarisen SS -arvon välinen ijk ero (KLATT, 1979) luokassa lähteneitä hevosia sijoitus lin.suht.sij. ei-lin.suht.sij. 2 1 1.9 2.95.81 3.9.72 4.85 o.64 5.8.56 lo.55.25 Lineaarisessa mitassa eri sijojen välinen ero on yhtä suuri, ei-lineaarisessa mitassa parempien sijojen välinen ero on suurempi kuin huonompien sijojen välinen ero. Edellisten mittojen lisäksi on kaavailtu virhepisteisiin perustuvia mittoja, koska voittaa voi yhtä hyvin :11a kuin 35:11ä virhepisteellä.(sasimowski, 198). Kilpailujen, luokkien ja arvostelumenetelmien moninaisuuden takia tällaisen mitan kehittäminen on erittäin vaikeaa. Tietyssä kilpailussa saavat hevoset paljon virhepisteitä radan vaikeuden tai sääolojen takia, mutta nämä ovat yhteisiä kaikille luokkaan osallistuville hevosille. Lisäksi yleensä kilpailukauden alussa ovat kilpailut heikkotasoisempia kuin kilpailukauden lopussa. Sattumakin vaikuttaa virhepistemäärään.

- 27-3.3. Jalostettaviin ominaisuuksiin vaikuttavat ympäristötekijät, ominaisuuksien periytymisaisteet 12) ja toistumiskertoimet (t). Eri tutkijoiden saman ominaisuuden h 2 -arviot saattavat suurestikin poiketa toisistaan, mikä voi johtua mm. käytetystä aineistosta ja h 2 :n määritystavasta. Koska hevosen käyttöominaisuuksiin vaikuttavat monet ympäristötekijät, riippuu h 2 -arvion suuruus myös siitä, miten hyvin ympäristötekijöiden vaikutukset on onnistuttu poistamaan. Myös h 2 -arvion perustana olleiden puolisisarryhmien koko vaihtelee. Luotettava arvio saadaan vasta kun ryhmät ovat tarpeeksi suuria. Periytymisasteen arvion suuruuteen vaikuttaa myös ominaisuuden mittaustapa, subjektiivinen arvostelu on epätarkempi kuin mittaus. Saksalaisten tutkijoiden muita korkeammat h2-arviot selittyvät sillä, että ominaisuudet on mitattu asemalla, jolloin ympäristö on standardisoitu. Ulkomuoto-ominaisuudet Ulkomuoto-ominaisuuksiin vaikuttavat ympäristötekijät suhteellisen vähän. Jalkojen asentovirheisiin vaikuttaa jonkin verran hevosen kengitys ja käyttö (VARO, 1965; PAATSAMA, 1973). Rakennemittojen periytymisasteet ovatkin melko korkeita, subjektiivisesti arvosteltuna.3-.45 ja kun rakenne on arvosteltu mittaamalla.4-.5 (Taulukko 4). Rakennemittojen toistuvuus on Grundlerin (1977) mukaan hyvä subjektiivisestikin arvosteltuna (Taulukko 5). Rakenne voidaan siis arvostella suhteellisen varmasti. Liikkeisiin vaikuttaa sekä hevosen koulutus että ratsastaja. Jos liikkeet arvostellaan vain yhdessä tilaisuudessa, vaikuttavat myös satunnaistekijät, kuten hevosen kunto, sairaus, tilapäiset ontumisviat, kengitys, kentän kunto jne.

- 28 - Liikkeiden periytymisasteiden arviot ovat subjektiivisessa arvostelussa keskimäärin.3-.4. (Taulukko 6). Alhaisin h 2 on ominaisuuksilla irtonaisuus ja lennokkuus. Tämä johtunee siitä, että ominaisuudet ovat vaikeasti arvosteltavissa, arvostelijoilla on varmasti asiasta erilainen näkemys. Mitattujen liikemittojen periytymisasteet ovat odotetusti korkeampia, keskimäärin.5. Liikkeiden toistuvuus on hyvä (Taulukko 6).

- 29 - Taulukko 4: Rakennemittojen periytymisasteiden (h2) arvioita kirjallisuudessa. Ominaisuus 1i 2 -arvio ja tutkija Pistein arvostellut Pää ja kaula Runko Jalat asentovirheet Kaviot Yleisvaikutelma ominaisuudet.43(7),.19(1),.3(8),,34(6),.26(3),.29(9),.46(2).61 (6),.15(3),.3(3).2(1),.44-.67(6),.34-.52(3),.37(7).25(1),.17(8),.37(3),.19(9),.26-.28(7),.28-.42(6),.24-.68(3).7-.4(3).38(1).31(8),.49(6),.22(3),.27(9),.25(2) Mitatut ominaisuudet Säkäkorkeus Ruumiin pituus Rinnan ympärys Rinnan syvyys Ryntään leveys Etupolven ympärys Etusäären ympärys.26(1),.23(1),.32(1),.27(1),.34(1).26(1).13(1).43(6),.68(5),.64(4).52(4).12(1),.51(4).58(4) Tutkijat h 2 arviointimenetelmä Aineisto Du;ek, 1965 vanh-jälk. regr. (VJR) Duek, 197 puolisisarkorrel.(psk) Grundler, 1977 PSK MUller & Schwark, 1979 PSK Philipsson, 1974 VJR Sasse & Schwark, 1979 PSK Stamp, 1973 Ström, 1979 Thafvelin ym., 198 Varo, 1965 b PSK PSK PSK PSK 13 vanh-jälk. paria 591 hevosta 328-519 hevosta 286 hevosta 29 isää 523 vanh-jälk.paria 28-735 hev. 3-8 isää 9 8 hevosta 469 hevosta 78 hevosta 59 isää 5 996 hevosta

- 3 - Taulukko 5: Rakennemittojen toistuvuuksia kirjallisuudessa. (GRUNDLER, 1977) Ominaisuus (Arvosteltu pistein) Toistumiskerroin Tyyppi.74 Pää ja kaula.62-.81 Säkä.6 Lapa.69 Runko.57 Lautanen.74 Yleisvaikutelma.37 Jalkojen asentovirheet.65-.73

- 31 - -P Cd.4-.6(2).49-.74(6). 55-.78.55-. 77. 46-.72 r-r - 1r1 1r1 \P \ - 1/4., ) -7-. 6Z =_..83 ). In CO CO ON IrN irn \ o - Li ikke et (r) cd cd cd cd al cd cd u) cd cd :cd cd cd cd k k 13 u) cd ud 43 u) cd cd ai E :o H % 4-, 4-1 S4 4-, U) cd H H 43 1-1 1-1 U) V g,-) '') CI),W cd 7.. S4 ca k cn H a) o k g :af af cd a) rg g O u) k -13 g g..,p al r-i u) cd o -ri ra o { -, H al cd 43 2 H,-1 o g cr) 43 H, Li, cd H F u) 6) g '17 )-1 cd. -1-) g,w H cd af = = :: :: cd g H 43...- r-1, g,-y g -1-1 1-1 cd :1 cd cd, 4-1 T 5 cd :cd cd H k

32 :cd ca 373 hevosta, 59 1 hevosta 169 hevosta 328-5 19 hevosta 2 8-735 hevo sta 9 8 hevosta 4 69 hevos ta 7 8 hevosta, 5 996 hevosta a \ c \ N- N cd E. (7\ ',,-,g N N N N N N \ID G' (71 \ N- (I) CrN C\ -ri \ 1 H H H H >,. I. o X X ' o, 1:4 E 4-1 cu a) a) a) u) E : ei 4 >u) )u) o az! f-i,g cd af S-r S-I al ai -P -P E-1 > P:1 XI q q cb u) cn cn \. N CO 1

- 33 - Käyttöominaisuudet Monilla ympäristötekijöillä on suuri vaikutus käyttöominaisuuksiin. Systemaattisista tekijöistä on suurin vaikutus hevosen koulutustasolla ja ratsastajalla. Oritestissä näiden tekijöiden vaikutusta on pyritty poistamaan ottamalla hevoset asemalle mahdollisimman nuorina ja kouluttamalla ne yhtenäisissä oloissa. Käyttöominaisuuksien periytymisasteet ovat selvästi pienempiä kuin ulkomuoto-ominaiuuksien (Taulukko 7), keskimäärin noin.2. Pistein arvosteltujen ominaisuuksien korkein h 2 on testin yleisarvosanalla. Tällöin on hevosia tarkkailtu 11 kk ja ominaisuus on voitu arvostella varmasti. Heikoin h 2 on ratsastettavuudella, jolle Bade ym. (1975) sai arvioksi -.3. Tutkimuksen tekijöiden mielestä tämä johtui siitä, että aineisto oli liian pieni (57 hevosta, 112 havaintoa). Arvostelu oli myös epätarkka, koska ominaisuus arvosteltiin maasta käsin. Pistein arvosteltujen ominaisuuksien toistuvuudet ovat yllättävän korkeita,.5-.8 (Taulukko 7). Tosin tähän vaikuttaa se, että ominaisuudet on mitattu asemalla. Kenttäaineistosta tuskin saa näin korkeita toistuvuuksia. Kun suorituskyky mitataan kilpailutulosten perusteella on ratsastajan vaikutusta mahdotonta huomioida. Suomessa hevosen kouluttaja ja ratsastaja on yleensä sama henkilö. Ratsastajan ja hevosen välillä esiintyys myös yhdysvaikutuksta. Philipsson Nordbergin (1974) ja Brunsin (198) mielestä ratsastajan vaikutug kasvaa hevosen iän noustessa, huonoimmat hevoset karsiutuvat pois ja paremmat hevoset saavat paremman koulutuksen ja paremmat ratsastajat kuin keskinkertaiset hevoset. Philipsson & Nordbergin (1974) ja Langloisin (1975) mukaan nyös hevosen ikä vaikuttaa suoritukseen, paras tulos on 8-12 vuotiailla hevosilla.

- 34 - V 4. \ 4...-----..4--.. 1r \ \. Irl...,...-. v M 4. CV..--4..4-4. CO...-44.4-4..44...-4. r"). CO N +I C\ \ O\ - ' \ v...,..-... v...,..-, C; -,-1 r- a \ C4' in o \ \ co - IrN r--,- --...--. --,..--.. o o (\I o o C."1 C^1 C`") 1 1' 1 I 1 I,... 4..., 4.-..,...-.. el \ \ -I' -.1-1 ' 4. CN t's CO Ol u \ o t - c -1 c -, ir\.--- 4-, 43 I 94 N.-.., V,-,1 -...-....--. \ Irl V +1 +1,-, 4- N IrN Ckl c l. o o +( 1 i +1 G \ --1" /.1-1 \ - 1- ^1 <5 4-1 C.1 C') M e- C,1. 444..--, rs Nl. n 4...--4...-4....-4..4-,..--..4-4..4--..,-,-,- 1"4 r' 1- ol 1- It-N.-- N- -1-/ v v,.........,...... 1 v,-- «No...1. N R--,. C'N OI \.13 4-...-...--, '- '- v r- La,-... +1 "..--, +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1./ +1 r \ c, \ co 4- r \ \ o C'N CO Lr'N 1r1 1.1\ 1:1 (- 1 r- ri (11 r-- 4- e \I c\/ 1-1-,- C \I --.1-1Ol.g 1 o 4. al co +1..--. >, 4, 4. 4-, >1 4-> H Ii M 14.1 M M cd 14 E. w (I) E E M 9-1 cd,id o cd >, ci g o 44 4-,, EUI -P,.. w e-1 M H CO > 43 H CX, W 111 CO 14 M 14 o o s.4 M -P cd CX H 4. 44 4,4 4. VI.. 11) 44 M M GO Taulu kko 7: ( E cd cd cd M 4-, CX UI 1 IT3 H -1-, cd 44 4-, 11/ M 4-, M 4-,,'- /4 M.. 4-1 4. 1-1 cd 44 H 11.1 CO 1-1 H o,-i o o 4. M -P W.. 1 4-, M 14-1-4 Cd CX o o o.,- cc ei Taulu kko 7 ja tku u

- 35 - --, o..-).. 4. -I...., 7 CO +1 N u tr,.-.,--...,..., CO -7 -' +1 +1,.. CO.-.,--. co,...., (V 1 IrN N -..--.. N N,...,,...,,.,- +1 +1 kr \ cs\.- + 12..., r,....., CO +1 cn Lt.8......, 1-- \jr)...,..., -7 CV,-. +1 +1 co \O,,, N,..., \. +1 n..., N s...,,-,-. +1 6\ cd -p UI cd... cc,... \..., -7 +1 N `"'" +1 +1. '- Cd. Taulukko 7 ( log. korjattu) o cd -P cd u) cd cd CO 7 4-7 ;- 1-1 CO fr.1 Kenttäk ilp ailu d E E o d E E o o u) 4-.14 4. 4-7.1-7 +7 +1 +I +1 o o o ca E d o u),-t a> d ca,-d,-> gg a) a> o d 4),-I,W 4. 4. 4. tto +1 4..1-1 r -1 +1 U)...- -P CO Cd cd g 4. : d I> cd g 4. 4. cd g cd.),..,4 cd cd,-4 cd cd ol g cd d :cci ei :td :d 4-7 +1 CO 4) a k f-1 d14 :cci :d cd f-i :ni 4 d d :cn :d cd 14 :cci 14 u) U7 U) 5 E cd,-i E U) +1 +1 cd +1 4. +7 4-7 +1,--YcDUI,W cd UI4'4',cd u) u) u) t=1..-1,-i o o o cd m Kaikki lajit Esteratsastus Taulu kko 7 jatkuu

- 36 - " cd -P tr Lr \ r"- \ tr) c Taulukko 7 ja vaikeissa luokissa/sijoitu s Kaikki lajit Esteratsastus "...-...,..-..,......--......-... v v v kr \ ) o c \t o o +1 -- +1 +1 n in co +1 N n +1 +1 1 ",-- o N -. - o..---..--, ---..---.. - -- co co C \I...-......... "... /, -.S N- t".- trl kr) v..., v v ('"),- N. CO -,-- cv - 7-. '- +1 +1 -P +1 +1 +1 +1 +1 +1 c l,- no,- \o -..- \o eq e'l.- C \ I N,--.1-1 CO g :cd,-( 4-, : 6) *,-, r-i 4-,.1-1 W g ) f:).,.1-1 -P e-1 {:14 tn V) Cil rl Oi ri r) > 'Ii :cd 4-, :J en cd,-1 :) co S-1 o k -P :z1 -P : : (I)..-i E :6i 4) V) :Cd CO cd -P ei ) 1 -P -I. -r-1 4,.q U) r-i U] CO,. CO (1 cd,- cd en - cd v) (11 ri rn cd -I. CL) -1-, 4. -I-, -P -Ii, -P cd 1-1 cd 4-1 cd cdf-1 cc cd o en 4,- -i ) cd > --I 4-, 14 -,-i,-i cd. -,-1 n) o o ii Ii ii M -,-) -.-1 11, co,.8 VI Vo +1...- N +1-1- C \I +1 +1 c,-) \ 1--.- Taulu kko 7 jatkuu

- 37 -...-es kr\,..., 1r) C \I...--... II).-, C."1 C-1 1 HI 1-1 eri -1.> :3 d H. 1-1.....-...-+...-...---..,--.. k cn n ir1 kr \ -...,...... ul CO l"-- >rl C 1\1 +I C \ I C-1 1 +I -1->. +I cd cd 4" cd.--....-....--+. C-1 kr) kf cd s......,,..., r)? rkt -.1" cd H +1 +1 +1 C \I kr \ N.g c\ t Cd,- rt. -1-1 cd.cd - -.. H ---..--...---.,---.. ---, ---, d -P kr\ ir) r") >r> 11-) II) cd,...-,.....--,...,...,... C \ I \ I -7 C cd 1 cd +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 C..d. Ir1 \ 1. -7 n CU N.. cd :1d :1 U).1-1 1-49 415 1 625-3 437 hevo sta 391-687 hevo sta 165 hevo sta 7 8 hevo sta 5 88 6 hevosta Taulukko 7 Esteratsastus U) Cd el->,). -e-1 C\ Lr\cd Z. N N N, rn -.-) (n 6\ [--- 6\, -14 ) cd.-- \ C\ 1,-- kr \ -P ril cd -P N CO,- N r- g,- ul -P (.1) 1 1 1 N -,-I 1 g.-,-- ti] 1 1-1 H U) ) Cli Ul +1-1 H s-, g 4.).., g cd -1-1 -P Crl U) 1 ej -P e--1 CH 4) 1-1 d F-; 4" g g r" 4" bid o cd S-, H P g d " cd 4) cd g g,g cd H > CU +I d L-,4 d -I d (-I cd -P g +> IQ - rl kr\. N 1 k, Irdberg, 3

- 38 - Muita kilpailutulokseen vaikuttavia systemaattisia tekijöitä ovat kilpailulaji, kilpailuluokka, kilpailun taso, luokassa lähteneiden hevosten lukumäärä, vuosi ja voittosummia käytettäessä myös alue (KLATT, 1979; BRUNS, 198). Kilpailutuloksiin vaikuttavien satunnaisten ympäristötekijöiden, kuten hevosen kunnon, radan ja sääolojen vaikutus poistuu, jos hevosella on useampia tuloksia. Kilpailutulosten periytymisasteet ovat n..2. (Taulukko 7). Voittosummien h 2 -arviot ovat olleet.15-.2 ja toistuvuus.3-.5 (LANGLOIS, 1975; KLATT, 1979; BRUNS, 198). Sijoituksen periytymisasteet ovat olleet.1-.2. Alhaisimman h 2 -arvion saaneiden Philipsson & Nordbergin (1979) mielestä alhainen lukuarvo johtui siitä, että aineisto oli valittu. Klattin (1979) mukaan myös sijoituksen toistuvuus on alhainen,.4-.7. Saadut alhaiset arvot johtuvat ilmeisesti siitä, että sijoitukseen vaikuttavat monet ympäristötekijät, joiden vaikutusta ei ole otettu huomioon. Suhteellisen sijoituksen h2-arvio on selvästi korkeampi, noin.14-.3 ja toistuvuus.25-.37 (KLATT, 1979; BRUNS, 198). Luonneominaisuuksiin vaikuttaa hevosen koulutus ja ratsastaja. Luonteen arvostelua vaikeuttaa sekin, että eri käyttötarkoituksiin tarvittavilta hevosilta vaaditaan eri luonteenpiirteitä. Kilpahevosen luonteenpiirteet (mm. herkkyys ja vireys) eivät ole tarpeen ratsastuskouluhevosille, jonka kanssa aloittelijoidenkin on tultava toimeen. 3.4. Jalostettavien ominaisuuksien väliset vuorosuhteet Suorituskyvyn ja rakenteen väliset korrelaatiot Rakenteen ja suorituskyvyn väliset korrelaatiot ovat kiinnostavia, arvostellaanhan hevoset edelleenkin suurimmaksi osaksi rakenteen perusteella, koska oletetaan sillä olevan yhteyttä suorituskykyyn. Taulukosta 8 näkyy, että korrelaatiot ovat varsin alhaisia.

- 39 - Taulukko 8: Rakenteen ja suorituskyvyn välisiä korrelaatioita (r) kirjallisuudessa. Pistein arvostellut ominaisuudet rakenne-ratsastettavuus.41 rakenne-hyppykyky.22 tyyppi-hyppykyky (irtohypitys).16 tyyppi-hyppykyky (ratsastettuna).1 pää, kaula, runko-hyppykyky (irtoh.).2 pää, kaula, runko-hyppykyky (rats. ).4 jalat-hyppykyky (irtoh.).17 jalat-hyppykyky (rats.). yleisarvosana-hyppykyky (irtoh.).23 yleisarvosana-hyppykyky (rats.).4 tutkija ja aineisto Raue, 1977 17 hevosta Raue, 1977 Thafvelin ym., 198 78 hevosta Mitatut ominaisuudet askelpituus-hyppytyyli.5-.12 nopeus-hyppytyyli o.o4-o.o5 askepituus-ratsastettavuus.16-.19 ravinopeus-ratsastettavuus.14 laukkanopeus-ratsastettavuus.39 askelpituus ravissa-yleisarvosana -.31 nopeus-yleisarvosana.16-.2 säkäkorkeus-pist.v.v..18 säkäkorkeus-pist.k.l..26 ryntään leveys-pist.v.v..27 ryntään leveys-pist.k.l..23 säären pituus-pist.v.v..2 säären pituus-pist.k.i..27 Bade ym., 1975 373 hevosta Schwark ym., 1977 299 hevosta pist.k.l. = pisteitä kaikissa luokissa saavutetuista sijoituksista pist.v.v. = pisteitä vaativissa ja vaikeissa luokissa saavutetuista sijoituksista

- 4 - Korkeimmat korrelaatiot,.22-.41 on saanut Raue (1977), mutta tutkimusaineisto koostui vain 17:sta oriista, jotka olivat asemalla, ja joilta samat ominaisuudet mitattiin 4 kertaa orihstin aikana. Paremmin käytäntöä vastaa Thafvelinin ym. (198) tutkimus laatukilpailun hevosilla. Korkein korrelaatio,.23 on rakennearvostelun ja irtohypitys arvosanan välillä. Huomattavaa on kuitenkin, että rakennearvostelu korreloi kaikissa tapauksissa erittäin heikosti ratsastajan alla mitattuun hyppykykyyn (korrelaatiot -.4). Bade ym. (1975) eivät saaneet yhteyttä rakenteen ja suorituksen välillä este- ja kenttäkilpailuhevosilla. Kouluhevosilla oli ainoa merkitsevä korrelaatio kilpailutulosten ja etusäären ympärysmitan vä- 11,11ä. Tämä selittyy kuitenkin sillä, että Saksan hevosjalostuksessa en järjestelmällisesti siirrytty kevyempään ratsuhevostyyppiin risteyttämällä raskaita tammoja täysiverioriilla. Voidaan siis todeta kuten Varo (1965 a), että hevosen.suorituskyky on "rakenteesta riippumaton taipumus, joka on vain auorituskokeella arvioitavissa ja niiden tuloksiin nojautuen jalostettavissa". Käyttöominaisuuksien keskinäiset korrelaatiot Pistein mitattujen suorituskyvyn mittojen väliset korrelaatiot vaihtelevat.1-.8 välillä. Korkeimmat korrelaatiot ovat luonteen eri osaominaisuuksien, kuten suoritusalttiuden ja ratsastettavuuden välillä, alhaisimmat taas luonteen ja hyppykyvyn välillä (BADE ym., 1975; RAUE, 1977; THAFVELIN ym., 198). Käyttöominaisuuksien keskinäiset korrelaatiot ovat taulukossa 9.

ja aineisto 373 hevosta 17 hevosta 373 hevosta kr\ hevosta 78 hevosta cc 41 376 hevosta ko. \ \ 4-- t--- d Ol - -1 1 1 = 6 = 1-1 >, o. 4-, 43 (3) 4, "ki d cd ' cd cd cd. d.--i 1-- -.7 1.(-) CO 1rl rt rt.---.....1...,... - N CO 1-. N. r-, 1r \ \. \ \ \ \ CO CO CO CO 1 I 1 I 1...............,.....--- 1--- Cr\,r1 CO In c^1 C t r1 N- -7 Ir) CO \ Ol \ Cr\ \ -. CO CO \ \, 1 I I 1 rd cc '. O- 4 1 1-(l CO \ CO CO o- -.7 -.7 '. 1.r) C \I el... 9-1 H 6 -P d -P -I-u H k H,.. > 1.1, k H,-- (4)...- > H 4-u +., H -P -1-> ( -P.,-1 C14 H H HI E H H 4-,. 4-, H -...... H) H -1-,..2 H1 -P HU -P -P 4> -46 (I) H H H),6 k 11) 6 H -P UI H -I-, 4 OcH 6-1 H -P A-I 6HU *,-) In * k,..- E 1.1-1 H -P H.1-1 I >, kh 66;-I.94' -P 4-, 4' ---. 4-,,6 k H ul H) H) -.6.66 Cr) i 1 1 1 In -P 4) UI.ri.1-1,-D -P -I- HI -,-1 6 -(-1,. 43 Li. 1-1 6 dli.- -P 4-> I S-4 H I H -P -P-P,u)(111(i) > > k 6 43 H.6..6 1 1 1 (tl I H ul -4,64'.4, 4, 4, (I) 4, 4, -P -P H I I 6 k.6 E,-1 H -r1 43 4, 4-, I-, H k k k 4-, I 1 I 1 666 -',,2 21 H) H) H) u) -P 43 +) -1-, k k k (4) ul HI -,-1 H 6 H ( 1 u) (4) 43.2,9.2 > 43 4-, -4-, (4) H d d cd cd > \ >, >k 4-, 43,--1 H H -P 43 43 H 6 (I) u) (% 6.. (:), 4-, 43,2 -P 4-, 4, HD HD -P I Hl -P -P -P P P.. 6)6)6) ri H /-1 ',--) H k,-) -.-1 -ri..-1 1 cd 6 6 k k k H -1-1 H1 k.4 k S-1,P.P,q > > > > >,--.--.. H.. \ H...,...-,... -7 C-1 H..-.... o - -,...---.....--.. H CO 1.(-1 \ Ir \ t--- ''N 1 H \ \ 1 \.,-.SJ \ '. Cr'N cd 1 1 1 i P....----......--...- i......... L--- c \I kr\ -- H1 CO 1-rN 3 (rn r"),- Cn 111 C-- C`l \ '. Lt" \.9 \ 1 \.,. r-- O- r- \. 43 I I 1 I..---. ---... 6,----.. 6 HI 4' HI UI.----.,-i 1 6..-..- H 4-, ---. H 1 H 4' H H.4'...- 6 1 4, ---- H 6 '') 4' 14)6 rl