Vaihtoraportti Antti Kulpakko antti.kulpakko@aalto.fi Automaatio- ja systeemitekniikka Älykkäät tuotteet IIT Bombay, Mumbai Intia Syksy 2014 Freemover-vaihto Saa julkaista nettisivuilla yhteystietojen kera
Alkusanat Hyvin pitkän pohdinnan sekä muilta saamani palautteen ja neuvonnan jälkeen päätin lähteä hakemaan omalta vaihtokokemukseltani jotain sellaista, mitä ei muualla pääse helposti kokemaan ja samalla myös kokeilemaan vähän omia rajojani. Tämän takia päädyin hakemaan vaihto-opiskelemaan Intiaan, ja tarkemmin sanottuna Mumbain teknilliseen yliopistoon, eli IIT Bombayhin (Indian Institute of Technology Bombay). Vaikka oma vaihtoni tapahtui free moverina, sai sekä Aallolta että kohdeyliopistolta paljon apua vaihdon järjestämisessä. Tietysti siinä oli aina vaihtoon yleisestikin liittyvää paperisotaa, mitä piti käydä, ennen kuin pääsi lähtemään. Free moverina jouduin myös maksamaan lukukausimaksuja. Nämä maksut tulivat aina suoritettavien kurssien mukaan ja summa oli 400 $ per kurssi. Aallolta sai kuitenkin haettua lukukausimaksutukea, joka kattoi puolet näistä kustannuksista. Yhteensä siis vaihto-opiskelijan apurahalla ja lukukausimaksutuella sai katettua lennot sekä lukukausimaksut. Elinkustannukset paikan päällä olivat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin Suomessa ja Intiaan sai jopa 10 /kk korotuksen opintotukeen. Intia onkin varmaan yksi harvoista paikoista koko planeetalla, missä pelkällä opintotuella pystyy jopa elämään normaalia elämää. Vakuutuksien kanssa oli hieman hankaluuksia ennen lähtöä, sillä omassa vakuutusyhtiössä ei ollut pelkkää matkavakuutusta tarjolla, vaan olisi pitänyt olla täysi paketti kotivakuutuksien yms. kanssa. Sain kuitenkin matkavakuutuksen itselleni kuntoon vanhempien vakuutuksen kautta. Siitä oli myös hyötyä, sillä hukkasin yhdessä vaiheessa puhelimeni. Jos joutuu Intiassa sairaalaan, niin kannattaa varautua siihen, että joutuu maksamaan aluksi maksut itse, sillä he eivät siellä ymmärrä mikä on matkavakuutuskortti. Saapuminen kohteeseen Syyslukukausi Intiassa alkaa jo heinäkuun loppupuolella. Tämä sattuu myös olemaan juuri monsuunikauden keskellä. Tämän huomasi välittömästi kun saapui Mumbain lentokentälle. Nimittäin heti kun astui lentokoneesta ulos, tunsi aivan kuin edessä olisi ollut kuumankostea seinä. Tästä piti vain kuitenkin lähteä rohkeasti eteenpäin, sillä takaisinkaan ei voinut enää kääntyä. Yliopisto oli onneksi lähettänyt kuljettajan hakemaan lentokentältä, joten ei tarvinnut heti itse lähteä taksia etsimään. Saavuin yliopistolle viikkoa ennen opetuksen alkua, mikä omasta mielestäni oli erittäin hyvä ratkaisu, sillä ehti hieman totuttautumaan ilmastoon ja paikalliseen rytmiin ennen opiskelun alkua. Samalla pääsi myös tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin jotka kaikki (miehet) asuivat saman hostellin samassa kerroksessa. Naisten hostellit olivat erikseen, ja naisvaihtarit oli sijoitettu näihin naisten hostelleihin. Miesten hostelleissa kaikilla oli oma huone, mutta naiset joutuivat jakamaan oman huoneensa yhden kämppiksen kanssa. Sisustukseltaan huone oli hyvin yksinkertainen. Huoneessa oli sänky (riittävän iso myös 1,90 m suomalaiselle), pöytä, tuoli ja kaappi. Hauskinta huoneeseen liittyvän säätämisen kanssa oli se, että tarvitsi internetyhteyden, jotta sai internetyhteyden toimimaan. Eli käytännössä tämä tarkoitti sitä, että omat koulun tunnukset piti ensin vahvistaa ja niillä kirjautua proxylle, jonka kautta kaikki nettiliikenne kulki. Tämä tarkoitti sitä, että koulu pystyi rajoittamaan internetin käyttöä akateemisiin tarkoituksiin.
Sänky Pöytä ja tuoli Yhteiset vessat olivat käytävällä, ja sieltä löytyi pönttö myös länsimaiseen tyyliin sopivaksi. Vessapaperia ei ollut valmiina, vaan omat paperit täytyi hankkia. Suihkut löytyivät myös, mutta niissä ei ollut vaihtoehtona kuin kylmä vesi. Tämä oli kuitenkin raikastavaa vaihtelua Mumbain kuumaan ilmastoon. Ruokala löytyi hostellin kellarista ja siellä sai yliopiston kuluihin kuuluvalla ruokaennakolla syödä neljä kertaa päivässä.
Paikallistyylinen vessa. Ja kyllä: kippo ja vesihana on tarkoitettu puhdistautumiseen. Suihku
Kurssit ja opetus Aluksi yleisesti kurssijärjestelyistä. Suurimmalla osalla kursseista oli pakollinen läsnäolo. Eli tarkoittaen, että vähintään 80 % luennoista täytyy olla paikalla. Tämä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa vaihto-opiskelijoilla, tai jos joutuu esimerkiksi sairauden takia olemaan poissa. Jos joutui esimerkiksi luennon tai kaksi jättämään väliin sen takia, että halusi käydä pidennetyllä viikonlopulla matkustamassa jossain, niin professorit ymmärsivät tämän ja toivottivat hyvää matkaa. Itse tuli matkusteltua eripuolilla Intiaa ja myös muualla erityisesti silloin, kun jotain juhlapyhiä sattui viikonlopun jatkeeksi. Yleisellä tasolla luennot olivat samanlaisia kuin Aallossa. Ainoana poikkeuksena oli, että muutamalla kurssilla ei käytetty mitään nettisivua, mihin luentomateriaali olisi päivittynyt, vaan sen sijaan joutui itse tekemään omat muistiinpanot, tai kopioimaan kaverilta myöhemmin. Huomioitavaa on myös, että edes kursseilla missä oli paljon laskentaa, ei ollut mitään järjestettyjä laskuharjoitustilaisuuksia. Jos tehtäviä piti palauttaa, ne palautettiin paperilla tai pdf-tiedostona, mutta edes demolaskareita ei ollut. Mutta tämä oli hyvin paikallisen opiskelukulttuurin mukaista, missä opiskelijoille annetaan luennoilla materiaali, millä pitäisi yrittää selvitä ja sitten heidän oletetaan tekevän tehtävät parhaansa mukaan. Tietysti aina pystyi luennoitsijalta, tai muulta kurssin henkilökunnalta, esimerkiksi sähköpostitse pyytämään apua. Vaikeustasoltaan kurssit olivat myös aika samalla tasolla Aallon yleisen tason kanssa. Tietysti jotain vaihtelua on kurssien mukaan kuten täälläkin. Tenteissä kuitenkin on erilainen arvostelutapa. Nimittäin Aallossa yleensä kurssin läpipääsy vaatii että saa 50 % pisteistä. IIT Bombayssä tentti meni hyvin, jos sai 50 % pisteistä. Tämä siis tarkoitti sitä, että tentit oli tehty sellaisiksi, että niistä ei oikeastaan kukaan voinut saada täysiä pisteitä. Läpipääsyn raja oli suunnilleen 25 30 % pisteistä. Eli ei pidä masentua vaikka tuntuu, ettei osaa vastata kysymyksiin. Paikallisissa myös näki sen, että kilpailu on erittäin kovaa. Pelkästään yliopistoon sisälle pääseminen, erityisesti teknilliset yliopistot, eli IIT:t, ovat erittäin haluttuja paikkoja. Hyvänä esimerkkinä tästä on luentosalin ulkopuolelta kuultu keskustelu, jonka vapaa suomennos on olen opiskellut nyt viimeiset 3 päivää niin ahkerasti, etten ole edes suihkussa ehtinyt käydä. No siitä voi jokainen vetää omat mielipiteensä elämän prioriteeteista. Itse kun kävin yleensä vähintään kaksi kertaa päivässä suihkussa. Mutta tietysti sieltäkin löytyi niitä, jotka eivät ottaneet opiskelua niin vakavasti ja olivat enemmän elämästä nauttimisen kannalla. Opinnoista vielä sen verran, että itse suoritin 5 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 paikallista opintopistettä. Tämä oli mielestäni vaihto-opiskelulle aika rankka kuormitus. Myös kohdeyliopistossa he suosittelivat 4 kurssin ottamista. Tällä 4 kurssilla pitäisi täyttyä Aallon vaatimus 20 op (5 op Aaltoon per kurssi) suorittamiselle periodissa, edellyttäen että läpäisee kaikki kurssit. Näillä sain itse hyvin maisterivaiheen C-moduulin täyteen sekä loput vapaavalintaisiin opintoihin. Yleisesti professorit ja muu henkilökunta yliopistolla suhtautui ulkomaalaisiin erittäin ystävällisesti. Aina jos oli jotain ongelmia, niin sai heti apua kun vain kysyi. Yksi professori oli niin innoissaan saadessaan suomalaisen vaihto-opiskelijan kurssilleen, että suostui pitämään minulle omassa työhuoneessaan yksityisluentoja, sillä en päässyt eräälle hänen luennolleen paikalle päällekkäisyyksien vuoksi. Yleistä höpinää kampuksesta ja Mumbaista Kampus oli aidoilla muusta Mumbaista eristetty alue. Sisälle pääsi ainoastaan porttien kautta, missä vartijat tarkastivat aina opiskelijakortin sisään tultaessa. Ennen opiskelijakortin saamista piti kantaa mukana
hyväksymiskirjettä, mikä aina aiheutti hirveän hämmennyksen portilla ja vasta muutaman minuutin sähellyksen jälkeen pääsi sisälle. Vartijat saattoivat myös satunnaisesti tarkastaa laukkuja kiellettyjen aineiden varalta. Esimerkiksi tupakka ja alkoholi olivat kampuksen sisällä kiellettyjä. Pahimmassa tapauksessa niiden käytöstä ja hallussapidosta voi seurata koulusta erottaminen. Yleensä kuitenkin kyseessä oli vain sakko ja soosoo. Kampus alueena oli hyvin virkistävä muuhun Mumbaihin verrattuna. Siellä oli paljon kasveja ja liikenne oli paljon vähäisempää. Kasvisto toi sitten tietenkin eläimet mukanaan ja kampuksella pääsikin näkemään paljon erilaisia lintuja, apinoita, lehmiä sekä huhujen mukaan kampuksen reunojen viidakossa oli leopardi. Ilmeisesti tämä huhu piti paikkansa, sillä yliopistolta tuli ohjeistukset kuinka välttyä leopardin päivälliseksi joutumiselta. Bussipysäkillä kyytiä odottanut lehmä Lehmiä kampuksen sisällä asusti ehkä noin 20. Nämä olivat jakautuneet kahteen laumaan ja ne kuljeskelivat vapaasti ympäri kampusta. Välillä ne saattoivat tulla myös yliopiston rakennuksiin sisälle. Ja kerran tuli myös nähtyä kuinka lehmä oli eksynyt luentosaliin sisälle ja sieltä vartijat tulivat hätyyttämään sitä ulos. Kampuksen sisällä myös kulki busseja, millä pääsi kulkemaan luentosaleille ja pääportille. Nämä bussit olivat kuitenkin yleensä aivan täynnä, joten itse kuljin luennoille kävellen. Matkaa kun ei ollut 1 km enempää. Tämä haastava urheilullinen suoritus Intian helteessä tarkoitti kuitenkin sitä, että perille saavuttua oli aivan hiestä märkänä. Helpoin tapa liikkua kampuksen ulkopuolelle ja ulkopuolella oli riksat. Nämä kolmipyöräiset kulkuneuvot olivat taksia vastaavia, mutta hinnaltaan halvempia ja ruuhkaisilla teillä mahtuivat kätevämmin liikkumaan pienistä raoista. Hintaa näille tuli noin 15 senttiä /km. Taksilla vastaava hinta oli luokkaa 25 senttiä/km. Jos halusi mennä pidemmälle, kuten Mumbain keskustaan, kannatti käyttää junaa. Junalipun hinta oli 30
senttiä ja junalla pääsi noin 45 minuutissa Mumbain eteläosiin. Erityisesti ruuhka-aikaan liikkuessa kannattaa varautua ihmispaljouteen. Esimerkiksi paikallisjunassa 1 m^2 alueelle mahtuu helposti ainakin 5 ihmistä, ja tönimiseltä ei voi välttyä jos haluaa päästä kyytiin tai kyydistä pois. Paikallisjuna ruuhka-aikaan Sekä kampuksella että sen ulkopuolella kannattaa myös länsimaalaisena varautua siihen, että muiden ihmisten katseita tulee aika paljon. Ja ihon vaaleus on myös magneetti kerjäläisille jotka tulevat jatkuvasti käsi ojossa pyytämään rahaa. Ja jos pysähdyt antamaan yhdelle rahaa, niin hetkessä ympärillä on jono rahankerjääjistä, joista kaikki haluavat päästä osingoille. Sama pätee myös katukauppiaiden kanssa. Eli jos on matkalla johonkin, niin kannattaa vain jatkaa matkaa pysähtymättä, niin pääsee helpoiten ja varmimmin perille. Kuten jo edellä mainitsin, niin kampuksellakin tulee kerättyä katseita aika paljon. Varsinkin alussa, aina kun meni luentosaliin sisälle, kaikki sisällä olijat kääntyivät katsomaan ovelle, mistä vaalea länsimaalainen tepasteli sisään. Eräs hämmentävä asia ainakin itselle oli ovista kulkeminen. Nimittäin paikalliset Intiassa olivat niin itsekeskeisiä, että tärkeintä ovesta kulkemisessa oli se, että pääsee itse mahdollisimman nopeasti kulkemaan. Tämän takia aina ovista yritti tunkea ihmisiä samaan aikaan sekä sisälle ja ulos aiheuttaen molemmille puolille ison häröpallon, minkä läpi täytyy yrittää sulloutua. Tämä sama ilmiö esiintyi joka puolella, niin yliopiston luentosalien ovilla, kuin paikallisjunissa. Kampuksella oli myös joitain tiettyjä rajoituksia. Kuten jo aikaisemmin sanoin, oli alkoholi kiellettyä kampuksella. Tämän lisäksi esimerkiksi miesten oleskelu naisten hostelleissa ja päinvastoin ei ollut sallittua enää kello 22 jälkeen. Ja päiväsaikaankin jos halusi mennä vastakkaisen sukupuolen hostelliin, täytyi jonkun sieltä sisältä tulla omaa opiskelijakorttiaan vastaan kirjaamaan kyseinen henkilö vieraaksi. Näiden rajoituksien takia ei kampuksen sisällä kauheasti päässyt juhlimaan, mutta Mumbai on Intian suurin biletyskaupunki. Baareja löytyy joka puolelta kaupunkia, mutta parhaisiin paikkoihin joutuu kampukselta menemään junalla tai taksilla. Erityisesti kotiin päin tullessa täytyy kuitenkin takseissa olla tarkkana ja sopia hinnasta etukäteen. Mieluiten löytää kuski, joka ajaa mittarin mukaan. Muuten voi joutua maksamaan erittäin suuria summia myös Suomen hintatasoon nähden.
Muut vaihtarit IIT Bombayssa oli vaihtareita useista eri maista. Opiskeluja suorittavien lisäksi siellä oli paljon projektitöitä tekemässä olleita henkilöitä, jotka yleensä olivat siellä 4-8 viikkoa. Yhden lukukauden vaihdossa olleita oli yhteensä 9. Maista edustettuina olivat Suomi, Ruotsi, Saksa, Venäjä, Turkki, USA, Meksiko. Tämän lisäksi oli joko maisterin tai tohtorin tutkintoa suorittavia yli 10. Nämä tutkinto-opiskelijat olivat Etiopiasta, Bangladeshista ja Nepalista. Projektityötä tekevistä pääsi tämän lisäksi tutustumaan ihmisiin Sveitsistä, Ranskasta sekä Saksasta. Illallinen ulkona vaihtarien kesken Ystävystymistä muihin vaihtareihin helpotti kaikkien oleminen samalla hostellin käytävällä. Tämä myös omalta osaltaan rajoitti tutustumista paikallisiin, sillä pääasiassa tuli oltua vaihtarien kanssa. Tämän vaihtojakson seurauksena on kuitenkin saanut monta erittäin hyvää kaveria ja suunnittelimme jo ensi syksynä pitävämme tapaamisen Münchenissä October festin merkeissä. Münchenin yliopistosta kun opiskelijoita oli 3 vaihdossa samaan aikaan. Kurssien kautta pääsi kuitenkin tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin ja muutamien kanssa on tullut vaihdon jälkeenkin juteltua. Myös professorit olivat kiinnostuneita pysymään yhteyksissä ja olevan halukkaita käymään esimerkiksi kahvilla, jos he sattuvat joskus eksymään Helsinkiin. Ruoka Kuten arvata saattaa, niin kun on Intia kyseessä niin täytyy muutama sana sanoa myös ruoasta. Hostellin ruokalassa ruoka oli kohtalaisen hyvää. Se oli pääasiassa kasvisruokaa, mutta muutamina päivinä saattoi pientä lisämaksua vastaan saada kanaa tai kalaa. Ruokalan ruoka oli kuitenkin hyvin yksitoikkoista. Lähes
joka päivä ruoka oli kutakuinkin riisiä, keltaista kastiketta, ruskeaa kastiketta, jotain vähän kiinteämpää mössöä, chapata-leipää sekä kurkkua, sipulia ja porkkanaa. Sisältö kastikkeissa vaihtui aterialta toiselle, mutta yleisesti ottaen oli aika samankaltaista. Tämän takia ruokaan kyllästyi varsin nopeasti ja alkoi etsiä muita vaihtoehtoisia ruokapaikkoja. Kampuksen sisällä oli useita kahviloita, mistä sai jotain pientä syötävää. Erityisesti vaihtarien suosiossa oli Brewberry-niminen kahvila, mistä sai myös voileipiä, hampurilaisia ja pizzaa. Kampuksella oli myös ravintola, missä sai 2-3 mahan täyteen. Kampuksen ulkopuolella oli myös useita ravintoloista, joissa tuli käytyä. Muutamaan kertaan, kun Intialainen ruoka alkoi vähän tökkiä, tuli käytyä amerikkalaishenkisessä Chili s-ravintolassa. Sieltä sai puhvelihampurilaisia ja muita amerikkalaisia ruokalajeja. Tämän lisäksi kampuksen ulkopuolelta pystyi tilaamaan helposti ruokaa hostellille toimitettuna. Eikä edes yhden ihmisen ruoan tilaaminen aiheuttanut mitään lisäkustannuksia. Ja yleensä palvelu oli nopeaa, eli noin puolessa tunnissa tilaamisesta, tuli ruoka hostellin ulkopuolelle. Myös intialaisissa ravintoloissa saattoi välillä olla länsimaalaisia ateriavaihtoehtoja, mutta itse tuli todettua kantapään kautta, että intialaisissa ravintoloissa on parempi pysyä intialaisessa ruoassa. Sitä kun he siellä osaavat parhaiten tehdä. Kahvista ja teestä on sen verran mainittava, että paikalliset juovat yleensä enemmän maitopirtelöä kuin oikeaa kahvia tai teetä. Tällä tarkoitan sitä, että kahvin tai teen sekaan laitetaan paljon maitoa ja sokeria. Jos haluaa saada mustaa kahvia, niin täytyy nähdä hieman vaivaa, jotta löytää paikan mistä sitä saa. Kampukselta Brewberrys-nimisestä kahvilasta saa ihan hyvää mustaa kahvia. Byrokratia Intiasta ei voi kyllä missään nimessä puhua ilman mainintaa byrokratiasta. Siitä kun ne siellä tuntuivat erittäin paljon nauttivan. Esimerkkinä tästä oli se, että koska minulla oli 6 kk tai yli viisumi, täytyi minun käydä rekisteröitymässä paikallisille viranomaisille. Tämä rekisteröinti vaati koululta kasan papereita, sekä myös yhden illan mittaisen paperien täyttämisen ennen virastoon menoa. Virastossa kannattaa varautua yhden päivän mittaiseen jonottamiseen. Hyvällä tuurilla saattaa päästä 1-2 tunnin jonotuksella. Itse jouduin käymään samaisessa virastossa toisenkin kerran, kun hain pidennystä viisumiin, jotta pystyin reissaamaan lukukauden jälkeen. Tähän sain jälleen tuhlattua kokonaisen päivän. Ja se mitä sieltä sai, oli leima passiin viisumista seuraavalle sivulle, missä sanottiin viisumin olevan voimassa muutaman viikon pidempään, kuin siinä alun perin sanotaan. Hämmentävää länsimaalaiselle on myös se kuinka paljon ja mihin siellä tarvitsee passikuvia. Näitä nimittäin kysytään ihan joka paikassa. Esimerkiksi jos avaat prepaid-puhelinliittymän tai pankkitilin, tarvitset passikuvan. Välillä voi myös joutua tilanteisiin, missä virkamieskoneistoa voi joutua öljyämään muutamalla setelillä. Itse en tällaiseen tilanteeseen joutunut, mutta muutamat muut vaihtarit joutuivat viisumin rekisteröinnin yhteydessä maksamaan ylimääräistä saadakseen asian hoidettua. Suomen päässäkään ei suurlähetystöstä viisumin hakeminen sujunut täysin surutta. Vaikka itse viisumihakemuksen käsittelyssä kesti 10 minuuttia, niin tarkoituksena oli, että viisumi painettaisiin vasta 1.7., jolloin se olisi vuoden loppuun voimassa. Viisumi kuitenkin painettiin heti hyväksymisen jälkeen ja jouduin sen vuoksi hakemaan viisumiin pidennystä matkustelua varten paikan päällä.
Ilmasto Mumbaissa on oikeastaan kaksi vuodenaikaa, monsuuni ja kuiva kausi. Lämpötilassa ei tapahdu mitään hirveän dramaattisia muutoksia ja kesävaatteilla pärjää vuoden ympäri myös pitkälle iltaan ja yöhön. Koska Mumbai on meren rannalla, on siellä suhteellinen ilmankosteus jatkuvasti erittäin korkea, joten ilma on hiostavaa. Noin kuukaudessa pystyi itse tottumaan lämpöön sen verran, että pystyi istumaan tuolilla paikallaan tekemättä mitään, ilman että alkoi hikoilla. Alkuun yöt olivat erittäin hankalia kuumuuden vuoksi, mutta muutamassa viikossa tottui jo kuumassa nukkumiseen sen verran, että se ei enää erityisemmin haitannut. Myös heti alusta alkaen kannattaa totuttautua juomaan paljon vettä. Kampuksella on vedensuodattimia, joista saa juomakelpoista vettä. Itse join yleensä noin 4-5 litraa vettä päivässä, sen lisäksi mitä ruokailujen yhteydessä tuli juotua. Monsuunikaudella täytyy kantaa sateenvarjoa jatkuvasti mukana, sillä yleensä ei tule kuin maksimissaan muutaman tunnin jaksoja kun vettä ei sada taivaan täydeltä. Tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma, sillä suurimmassa osassa rakennuksista on erikseen paikat mihin voi jättää märät sateenvarjot eikä niitä sieltä yleensä kukaan varastanut. Ja jos varasti, niin kaikki kadunvarret olivat täynnä kauppiaita joilta sai ostettua uuden sateenvarjon muutamalla eurolla. Kuivalla kaudella kampuksella olevat puut varjostavat mukavasti, jolloin ei joudu olemaan suoraan auringon porotuksen alla, mutta muualla liikkuessa kannattaa pitää hattua ja aurinkolaseja päässä. Muutoksia omassa ajattelussa Huomasin vaihdon aikana oman ajatteluni muuttuneen joissain asioissa huomattavastikin. Suhtautumiseni intialaisiin muuttui useaan otteeseen reissun aikana aina viimeisimpien kokemuksien mukaan. Mumbaissa ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja erityisesti kampuksella täysin ventovieraat ihmiset saattoivat tulla juttelemaan mukavia koulun käytävillä. Matkustellessa kuitenkin itseä alkoi ärsyttää se kuinka paikalliset kohtelivat täysin turistina eivätkä voineet uskoa, että yli 4 kk Intiassa asuneena ymmärtää yleisen hintatason tai käytäntöjen päälle. Esimerkiksi riksakuskit eivät jättäneet rauhaan kun olin kävelemässä kadulla, sillä kyllähän valkoisella miehellä pitäisi olla varaa maksaa riksakuskille siitä, että pääsee 500 m päähän. Myös jotkin erittäin itsestään selvät asiat tuntuivat täysin oudoilta Intiassa. Esimerkiksi roskien heittäminen roskikseen tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta intialaisille. Kaikki roskat vain heitetään kadulle, mitkä sitten näyttävät ja haisevat sen mukaisesti. Ruoan suhteen eniten jäi itse kaipaamaan perunaa ja kunnollista leipää. Paikalliset kun syövät pääasiassa riisiä ja leipänä joko paikallisia naan, chapatti yms. tai sitten paahtoleipää. Se, mitä eräs kaveri sanoi ennen vaihtoon lähtöä, pitää kyllä erittäin hyvin paikkaansa. Hän nimittäin kertoi omasta kokemuksestaan, että vaihdon aikana oppii muista kulttuureista paljon, mutta suomalaisuudesta vielä enemmän. Kannattaa myös etukäteen miettiä, miten kuvailee suomalaisia muille, sillä ei ollut kerta eikä kaksi, kun jouduin jollekin kertomaan minkälaisia ihmisiä suomalaiset ovat. Suosituksia IIT Bombay oli omasta mielestäni erittäin antoisa kokemus. Vaikka välillä kieltämättä käytiin hieman oman mukavuusalueen äärirajoilla, niin uskon saaneeni vaihdosta enemmän irti sen ansiosta. Erittäin hienoa oli
myös päästä kokemaan täysin erilainen kulttuuri kuin meidän kotisuomesta tuttu länsimainen versio. Erityisesti juhlapyhien aikaan näkee kuinka koko kaupunki on yhdessä valmistautumassa juhlintaan. Itselläni tuli lukukauden ensimmäisen puoliskon jälkeen pieniä motivaatio ongelmia ja kärsin aika pahasta koti-ikävästä. Tätä pahensi se, että kahdella vaihtarilla oli vain ensimmäisen periodin aikana kursseja ja he alkoivat vain reissaamaan ympäri Intiaa ja Aasiaa ja kävivät välillä vain pyörähtämässä kampuksella. Toinen heistä kävi jopa kotona muutaman viikon ja palasi sen jälkeen takaisin. Siinä sattui kuitenkin olemaan 6 päivän vapaa koulusta erilaisten juhlapyhien ansiosta ja päätimme toisen vaihtarin kanssa hyödyntää tätä ja lähdimme 6 päivän ajaksi Singaporeen. Singaporessa kun pääsi hetkeksi eroon Intiasta ja intialaisesta kulttuurista, niin se piristi omaa mieltä erittäin paljon ja sen ansiosta olin taas uudella innolla viemässä vaihtojaksoa loppuun. Syyslukukausi Intiassa päättyi jo marraskuun loppuun, joten siinä jäi muutama viikko aikaa reissata ennen jouluksi kotiin paluuta. Itse kävin matkustelemassa Rajastanin osavaltiossa, sekä Delhissä ja Agrassa. Helppo tapa liikkua pidempiäkin matkoja on junalla. Junat ovat yllättävän mukavia ja halpoja. Aikaa siinä kuitenkin saa käytettyä ja yhdelläkään kertaa ei juna ollut aikataulussa. Reilun 3 viikon reissaamisen aikana sain kulutettua junassa istumiseen lähes 100 tuntia. Muista paikoista voisin suositella Goa (yllätys). Sinne kannattaa kuitenkin mennä vasta lokakuun lopussa tai marraskuun alussa, sillä sadekaudella siellä ei ole kauheasti nähtävää. Siellä myös skootterin vuokraaminen on hyvä idea, sillä itse ajellessa näkee paljon enemmän kuin taksissa istuessa. Muista paikoista missä kävin, niin Aurangabad ja sen läheltä löytyvät Ajanta- sekä Ellora-luolatemppelit olivat upeita nähtävyyksiä. Suosittelen myös shoppailemaan ihan huolella. Intiassa jos ostaa paikallisia merkkejä, niin voi vaatteissa säästää helposti yli puolet hinnasta. Itse tuli ostettua vaatteita niin paljon, että tuskin tarvitsee enää uusia ostaa seuraavaan 5 vuoteen. Ne mitä ei matkalaukkuun mahtunut, sai postipakettina lähetettyä Suomeen. Oma 17,5 kg paketti tuli noin 10 päivässä perille ja maksoi 50. Kiitokset vielä kaikille jotka jaksoivat lukea tämän lähes kandin mittaisen raportin läpi!