Esitysmateriaali metsäsertifioinnin standardin FFCS 1002-1:2003 kriteeristä 10 Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään Julkaisija - Suomen Metsäsertifiointi ry Toteuttajat - Suomen Metsäsertifiointi ry ja Keski-Suomen metsäkeskus Asiasisältö ja ulkoasun suunnittelu - Kari Vääränen, Keski-Suomen metsäkeskus (vastaava toimittaja) ja Helena Reiman, Keski-Suomen metsäkeskus Ulkoasun toteutus - Suomen Metsäsertifiointi ry Valokuvat Keski-Suomen metsäkeskus: Kari Vääränen (sivut/kuvat 5, 7, 12, 13, 14, 17, 18a, 23), Elsi Salmela (sivut/kuvat 16 ja 18b) ja Anne Mietala (sivu/kuva 26) Tieokas: Markku Meriluoto, www.tieokas.fi (sivut/kuvat 6, 15, 22, 24 ja 25) Tämä esitysmateriaali on korvauksetta metsätalouden organisaatioiden käytettävissä koulutus- ja neuvontatarkoituksiin. Sisällyttäessään esitysmateriaalin tekstin tai osia siitä omiin koulutus- tms. materiaaleihinsa organisaatio itse vastaa materiaalin sisällön oikeellisuudesta. Valokuvien käytöstä muussa kuin metsäsertifioinnin vaatimuksia koskevassa koulutus- ja neuvontamateriaalissa tulee sopia valokuvien oikeuksien omistajien kanssa erikseen. Materiaalin (teksti ja kuvat) kaikesta maksullisesta hyödyntämisestä tulee sopia Suomen Metsäsertifiointi ry:n ja valokuvien oikeuksien omistajien kanssa erikseen. Dia 1
Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään FFCS 1002-1:2003 -standardin kriteeri 10 Metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja tehdään siten, että a) vaatimukset luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 :n mukaisille suojelluille metsäisille luontotyypeille, b) vaatimukset metsälain (1093/1996) 10 :n mukaisille erityisen tärkeille elinympäristöille ja c) metsäsertifiointikriteeristön (FFCS 1002-1:2003) vaatimukset harvinaisille tai harvinaistuneille elinympäristöille toteutuvat metsäsertifioinnin piirissä olevassa metsätaloudessa. Dia 2
a) Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut metsäiset luontotyypit (LuonnonsA 10 ) ovat: 1. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; 2. pähkinäpensaslehdot ja 3. tervaleppäkorvet. Luonnonsuojelulain - mukaisiksi kohteiksi luetaan alueet, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia (LuonnonsL 29 ) - vaatimukset tulevat voimaan, kun ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat (LuonnonsL 30 ) ja kun ympäristökeskus on antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille (LuonnonsL 30 ) - kohteiden mahdollinen käsittely on suunniteltava ja toteutettava siten, että kohteen luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen ei vaarannu (LuonnonsL 29 ) - alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa antaa luvan kohteen käsittelyyn, mikäli kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu (LuonnonsL 31 ) Dia 3
a) Metsäsertifioinnin kriteerin 10 toteutumisen arviointi luonnonsuojelulain vaatimusten osalta perustuu: - oikeusistuimen tekemiin päätöksiin tapauksista, joissa luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten kohteiden ominaispiirteiden säilyminen on vaarantunut. (FFCS 10/indikaattoriosa) - kohteen ominaispiirteet eivät ole säilyneet kriteerissä tarkoitetulla tavalla, jos kohteella on toimittu tahallaan tai tuottamuksellisesti luonnonsuojelulain vastaisesti. (FFCS 10/indikaattoriosa) Dia 4
a) Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut metsäiset luontotyypit (LuonnonsL 1096/1996) 1/3 1. Luontaisesti syntyneiden, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvien metsiköiden olennaiset ominaispiirteet ovat: (LuonnonsA 10 ) metsikön puut ovat luontaisesti syntyneitä ja merkittäviltä osin jaloja lehtipuita ja jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kpl hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Jaloiksi lehtipuiksi luetaan tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava. Jalojen lehtipuiden tulee olla runkomaisia puita, joiden läpimitta 1,3 m:n korkeudelta on yli 7 cm. Poikkeuksena on tammi, jonka läpimitta 1,3 m:n korkeudelta pitää olla vähintään 20 cm. Jalopuumetsä. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 5
a) Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut metsäiset luontotyypit (LuonnonsL 1096/1996) 2/3 2. Pähkinäpensaslehtojen olennaiset ominaispiirteet ovat: (LuonnonsA 10 ) pähkinäpensaat ovat vähintään 2 metriä korkeita tai leveitä ja niitä on vähintään 20 kpl hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella Pähkinäpensaslehto. Kuva Markku Meriluoto Dia 6
a) Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut metsäiset luontotyypit (LuonnonsL 1096/1996) 3/3 3. Tervaleppäkorpien olennaiset ominaispiirteet ovat: (LuonnonsA 10 ) metsiköt ovat luhtaisia tai lähteisiä alueita, joissa valtapuuna on tervaleppä ja aluskasvillisuutena mättäillä on hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia ja välikköpinnoilla kasvaa luhtakasveja, useimmiten vehkaa ja kurjenmiekkaa. Tervaleppäkorpi. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 7
b) Metsälaki 1093/1996 Metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 1093/1996) ovat seuravat elinympäristöt luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina ja ympäristöstään selvästi erottuvina: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3. rehevät lehtolaikut; 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5. rotkot ja kurut; 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Dia 8
b) Metsälain määrittämiä kohteita käsiteltäessä kohteen hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla (MetsäL 10 ) jolloin: kiellettyjä toimenpiteitä ovat avohakkuu, kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely, ojitus, metsätien tekeminen, purojen ja norojen perkaus, kemiallisten torjunta-aineiden käyttö, sellaisten puiden viljely, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon, sekä muut metsätalouden toimenpiteet, jotka oleellisesti muuttavat puuston varjostus- ja suojavaikutusta (MMM päätös metsälain soveltamisesta 224/1997; 9 ); sallittuja toimenpiteitä ovat yleensä varovaiset hakkuut, yksittäisten puiden kaataminen, yksittäisten kuokkalaikkujen teko, puiden istuttaminen, siementen kylväminen, puutavaran kuljetus maanpinnan ollessa jäässä tai lumen peittämänä sekä muut toimenpiteet, jotka eivät vahingoita elinympäristön ominaispiirteitä. (MMM päätös metsälain soveltamisesta 224/1997; 9 ) ja muiden toimenpiteiden sallittavuus tai kiellettävyys on selvitettävä tapauskohtaisesti. (MMM päätös metsälain soveltamisesta 224/1997; 9 ). Dia 9
b) Poikkeuslupa (MetsäL 11 ) - mikäli metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisvelvoitteen täyttämisesta aiheutuu maanomistajalle metsän tuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan hakemuksesta myöntää lupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta maanomistajalle aiheutuva menetys jää vahäiseksi - mikäli kohteelle myönnetään kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötuki, niin poikkeuslupaa ei saa myöntää. Dia 10
b) Metsäsertifioinnin kriteerin 10 toteutumisen arviointi metsälain vaatimusten osalta perustuu: - oikeusistuimen tekemiin päätöksiin tapauksista, joissa metsälain 10 :n erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteet eivät ole säilyneet (FFCS 10/indikaattoriosa) - metsäkeskuksen metsälain 11 :n perusteella myöntämille poikkeusluville tulee olla perusteet (FFCS 10/indikaattoriosa) - kohteen ominaispiirteet eivät ole säilyneet kriteerissä tarkoitetulla tavalla, jos kohteella on toimittu tahallaan tai tuottamuksellisesti metsälain vastaisesti (FFCS10/indikaattoriosa) Dia 11
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (1/7) 1. Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt tarkoittavat vyöhykettä, jonka puusto ja pensaskerros sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston (MetsäA 7 ). Puro. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 12
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (2/7) 2. Ruoho- ja heinäkorvissa, saniaiskorvissa sekä lehtokorvissa ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevissa letoissa on pitkäaikaisen häiriöttömän kehityksen tuloksena syntynyttä vaateliasta ja rehevää kasvillisuutta (MetsäA 7 ). Ruoho- ja heinäkorpi. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 13
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (3/7) 3. Rehevät lehtolaikut erottuvat selvästi ympäristöstään vaateliaan kasvillisuutensa vuoksi (MetsäA 7 ). Rehevä lehtolaikku. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 14
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (4/7) 4. Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla suo katsotaan ojittamattomaksi silloinkin, kun suohon on kaivettu ojia, mutta ojat ovat yksittäisiä eivätkä ne ole kuivattaneet suota (MetsäA 7 ). Kangasmetsäsaareke. Kuva Markku Meriluoto Dia 15
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (5/7) 5. Rotkoilla ja kuruilla tarkoitetaan kallioperään tai kivennäismaahan uurtuneita, jyrkkärinteisiä, yleensä vähintään kymmenen metriä syviä rotkoja ja kuruja, jos niille on luonteenomaista muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus (MetsäA 7 ). Rotko. Kuva: Elsi Salmela, KSMK. Dia 16
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (6/7) 6. Jyrkänteillä ja niiden välittömillä alusmetsillä tarkoitetaan yleensä vähintään kymmenen metriä korkeita kalliojyrkänteitä ja niiden varjostamia välittömiä alusmetsiä, jos niissä rapautumistuotteiden seurauksena on muusta metsäympäristöstä poikkeavaa vaateliasta kasvillisuutta (MetsäA 7 ). Jyrkänne. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 17
b) Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (MetsäL 1093/1996) (7/7) 7. Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmilla hietikoilla, kallioilla, kivikoilla, louhikoilla, vähäpuustoisilla soilla ja rantaluhdilla tarkoitetaan kohteita, joiden ominaispiirteitä ovat erityiset kosteusolot, ravinnetilanne sekä luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puusto vanhoine ylispuineen tai kelopuineen ja lahopuineen (MetsäA 7 ). Vähäpuustoinen suo. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Louhikko. Kuva: Elsi Salmela, KSMK. Dia 18
c) Metsäsertifioinnissa mainitut harvinaiset ja harvinaistuneet elinympäristöt Metsäsertifioinnin harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt (FFCS 10) ovat: 1. tulvametsät ja metsäluhdat; 2. korvet; 3. letot Lapin läänissä; 4. paisterinteet ja supat sekä 5. vanhat metsät. Dia 19
c) Metsäsertifioinnissa asetetut vaatimukset harvinaisille ja harvinaistuneille elinympäristöille - koskevat kohteita, jotka ovat ovat tärkeimpien ominaisuuksiensa kannalta luonnontilaisia, enintään 1 ha:n suuruisia ja selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavia - kohteiden käsittely on suunniteltava ja toteutettava siten, että elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivat tärkeimmät ominaisuudet säilytetään valtaosalla kohteista (elinympäristöt 1-4) - valtaosalla kohteista tarkoitetaan, että elinympäristöjen 1-4 tärkeimmät, säilytettävät ominaisuudet säilyvät yli 90 prosentilla kunkin elinympäristön käsitellystä kokonaispinta-alasta. Dia 20
c) Metsäsertifioinnin kriteerin 10 toteutumisen arviointi metsäsertifioinnissa mainittuja harvinaisia ja harvinaistuneita elinympäristöjä koskien perustuu: - harvinaisten tai harvinaistuneiden elinympäristöjen säilymiseen ennallaan tai lähes ennallaan. Lähes ennallaan tarkoittaa, että elinympäristöjen tärkeimmät, säilytettävät ominaisuudet ovat säilyneet yli 90 prosentilla kunkin elinympäristön käsitellystä kokonaispinta-alasta (FFCS 10/indikaattori) - säilymistä koskevia tietoja tuotetaan luonnonhoidon laadun seurannalla Dia 21
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 1/5 1. Tulvametsät ja metsäluhdat ovat: (FFCS 10) meren, järvien, jokien ja purojen aikaansaamia kangasmaiden tulvametsiköitä ja turvemaiden metsäluhtia ja kohteille on ominaista pintaveden luonnollinen vaihtelu. Kohteen mahdollisessa käsittelyssä on otettava huomioon, että: (FFCS 10) alueita ei ojiteta eikä maanpintaa muokata elinympäristöjen puustoa voidaan käsitellä harvennus- ja poimintaluonteisin uudistushakkuin. Metsäluhta. Kuva Markku Meriluoto Dia 22
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 2/5 2. Korpia ovat: (FFCS 10) luonnontilaiset, tavallisesti kuusivaltaiset sekä runsaasti lahonnutta ja kuollutta puustoa omaavat, myös muut kuin metsälain erityisen tärkeisiin reheviin korpiin luettavat korvet, joiden tärkein ominaisuus on korkea pohjaveden pinnan taso. Kohteen mahdollisessa käsittelyssä on otettava huomioon, että : (FFCS 10) kohteet jätetään ojittamatta, puustoa voidaan käsitellä harvennushakkuin ja uudistaa suojuspuu- tai poimintahakkuin. Korpi. Kuva: Kari Vääränen, KSMK. Dia 23
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 3/5 3. Lapin läänin letot ovat: (FFCS 10) kalkkipitoisilla alueilla ja yleensä pohjaveden läheisyydessä esiintyviä ravinteisia, puuttomia tai vähäpuustoisia lettosoita, joiden tärkeimmät ominaisuudet ovat erityinen ravinteisuus, vesitalous ja yleensä monimuotoinen kasvillisuus. Kohteen mahdollisessa käsittelyssä on otettava huomioon, että : (FFCS 10) letot jätetään ojittamatta, puustoa voidaan käsitellä harvennushakkuin ja poimintaluonteisin uudistushakkuin. Letto. Kuva Markku Meriluoto Dia 24
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 4/5 4. Paisterinteet ja supat: (FFCS 10) harjualueilla sijaitsevilla paisterinteillä kasvaa valoisan paisteisen pienilmaston ansiosta ja aiempien kulojen johdosta ympäristöstään erottuvaa lajistoa ja harjualueilla esiintyvien jyrkkärinteisten suurten kuusivaltaisten kuoppien, suppien, säilytettävä ominaisuus on kellarimaisen pienilmaston synnyttämä ympäristöstään erottuva kasvillisuus. Dia 25 Kohteen mahdollisessa käsittelyssä on otettava huomioon, että: (FFCS 10) paisteinen pienilmasto säilytetään puustoa poistamalla tai kulottaen, mutta alueen maanpintaa ei muokata, supan ympäristöstään erottuva kasvillisuus säilytetään rajoittamalla hakkuut vain supan reunojen ylimpään osaan. Paisterinne. Kuva Markku Meriluoto Suppa. Kuva Markku Meriluoto
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 5a/5 5. Vanhojen metsien olennaiset tunnusmerkit ovat: (FFCS 10) vallitseva puusto on yleensä selvästi vanhempaa (yli 1,5-kertainen) kuin alueella metsätaloudellisesti suositeltava vallitsevan puuston kasvatusikä, puusto on yleensä eri kokoista, muodostunut useasta latvuskerroksesta ja puulajista tai on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko, puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuin 60 vuoteen ja puustossa on vanhoja lehtipuita sekä runsaasti (vähintään 20 % puustosta) lahopuita, keloja ja maapuuta. runsas haapojen, raitojen tai jalojen lehtipuiden esiintyminen lisää kohteen luonnonsuojelullista arvoa. Kohteiden ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsiköt metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle. (FFCS 10) Vanha metsä. Kuva: Anne Mietala, KSMK. Dia 26
c) Harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt ja niiden hoito- ja käyttötoimenpiteet (FFCS 10) 5b/5 5. Vanhat metsät: (FFCS 10) Sertifioidulla alueella yli 10 000 hehtaaria metsää omistavia koskien: - kriteerin tarkoittamaksi vanhaksi metsäksi luetaan kaikki metsät, jotka täyttävät edellä luetellut vanhan metsän tunnusmerkit metsikön pintaalasta riippumatta. Tällöin myös yli yhden hehtaarin metsiköt jätetään kokonaisuudessaan metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle. Kriteerin 10 mukainen vanhojen metsien suojeluvaatimus ei koske - sertifioituja alueita, joilla suojeltua metsää on yli 5 prosenttia alueen metsäpinta-alasta - metsänomistajia, joiden metsäpinta-alasta alueellisen sertifikaatin kattamalla alueella on suojeltu yli 5 prosenttia. Dia 27