Pastori Petri Harju, SLEY: 14.9.2014 klo 16 Opetus Leipäsunnuntaissa Halssilan kirkossa Jyväskylässä: YLITSE KAIKKIEN RAJOJEN: RAJA-AIDAT MURTUVAT Apostolien teot 10:1-33 Hyvää ja Siunattua syyslukukauden alkua myös leipäsunnuntaiden osalta! Ja koulun penkillehän mekin tänä iltana pääsemme, pyhän Sanan oppilaiksi, sillä tämänkertaiset Apostolien tekojen luvut vievät meidät seuraamaan hyvin läheltä sitä koulua, jota apostolit ja heidän mukanaan koko alkuseurakunta kävi. On muuten hyvä juuri Apostolien tekoja. Jos nimittäin joku haluaisi alkaa lukea Raamattua, suosittelisin hänelle ehkä juuri Apostolien tekoja. Tämä kirjahan on kertakaikkisen viihdyttävä seikkailukertomus apostolien ajoilta. On vainoja, takaa-ajoja, täpäriä pelastumisia ja suuria joukkokokouksia. Aluksi liikutaan Pietarin kanssa Jerusalemissa ja sitten Paavali vie lukijat pitkälle matkalle aina Roomaan saakka. Välillä kerronta keskeytyy apostolien puheisiin, joiden kautta lukija saa kuulla alkukirkon sanoman. Että tätä Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus merkkasi ja näin se otetaan vastaan. Monet hienot uskoontulokokemukset näyttävät kädestä pitäen, miten tullaan kristityiksi. Se tapahtuu tämän kirjan mukaan niin, että uskotaan Jeesukseen pelastajana, otetaan kaste ja tullaan mukaan seurakuntaan. Jotkut olivat kokeneet ihmeen, toiset vakuuttuivat apostolien sanomasta. Hitaat uskoonkasvamisen prosessit teoksesta selvästi kyllä puuttuvat, vaikka niitäkin ihan varmasti oli jo tuolloinkin. Luukas vain ei tuhlannut niihin aikaa, sillä seikkailukertomuksessahan kaikki tapahtuu nopeasti paitsi Paavalin oikeudenkäynnissä teoksen loppupuolella. Mutta kaikkein hienointa tässä kirjassa on Pyhän Hengen osuus. Pyhän Hengen vuodattaminen laittaa kaiken liikkeelle alkuräjähdyksen tapaan:
Pelottomat apostolit astuvat esiin ja seurakunta syntyy. Ja sitten Henki vei asioita tiettyyn suuntaan. Antoi apostoleille voiman puhua ja johdatti heitä lähetysmatkoilla. Ja aina, kun joku tuli uskoon, se oli Hengen työtä. Muutamin esimerkkitapauksin kerrotaan meille myös, kuinka Pyhä Henki johti seurakuntaa yhteisönä. Alkukirkko kun ei ollut esimerkiksi ollenkaan varma siitä, kuuluuko sanoma Messiaasta myös pakanoille eli ei-juutalaisille. Henki johdatti kuitenkin asiat niin, että uusi ymmärrys avautui. Että Jumala on avannut evankeliumin kautta sylinsä myös ei-juutalaisille. Mutta täytyykö uskoontulleiden pakanoiden sitten alkaa noudattaa juutalaisia tapoja, uskovathan he nyt Vanhan testamentin Jumalaan? Ei tarvitse, apostolit totesivat asiaa pohdittuaan. Ja varmana tästä he kirjoittivat, että näin Pyhä Henki ja me olemme hyväksi nähneet. (Apt. 15:28). Mutta ennen kuin tähän päästiin monen monta kertaa Jumalan piti ns. vääntää rautalangasta ja neuvoa kädestä pitäen oikeat toimintatavat ensimmäisille kristityille, että miten sitä evankeliumia ihan aikuisten oikeasti viedään parhaiten eteenpäin. Ja yksi vaikeimmista asioista näyttää alkuseurakunnan porukoille olleen juuri tässä suhtautumisessa pakanoihin eli ei-juutalaisiin kavereihin siellä Jerusalemin Leipäsunnuntaissa. Tietysti juutalaisethan olivat jo vuosituhansien ajan tottuneet elämään omissa oloissaan, ghettoutumaan jo silloin, eristäytymään muista kansoista. Ja näin he olivat seuranneet Jumalan antamia selviä toimintaohjeita kansalleen. Ja olihan tästä eristäytymisestä tietysti hyötyäkin, esimerkiksi pitkinä ja vaikeina pakkosiirtolaisuuden vuosina, kun kansa eristäytymällä säilyi kutakuinkin puhtaana olipa arjalainen ilmaisu no, joka tapauksessa juutalaiset säilyivät sekoittumatta kulloiseenkin vallanpitäjäkansaan. Ja olihan esimerkiksi ateriayhteys ympärileikkaamattomien kanssa ehdottomasti kielletty ja näin läheistä kanssakäymistä pakanoiden kanssa ei siksi päässyt syntymään. Ja jos pääsikin, osasivat muut juutalaiset paheksua asiaa niin voimakkaasti, että siitä tuli hyvin pian loppu.
Ja nyt, JOS - siis: PAINOTAN SANAA JOS - apostolit ja alkuseurakunta olisivat pitäytyneet vaikkapa tähän juutalaiseen tapaan ja muihinkin, olisimme mekin kaikki tänään täällä Leipäsunnuntaissa istuvat ehkä ympärileikattuja ja noudattaisimme juutalaisia ruokailutapoja, mikäli nyt ylipäätään edes olisimme kristittyjä Sillä raja-aita juutalaisten ja pakanoiden välillä oli kyllä purettavissa, mutta vain siten että pakanat kääntyivät juutalaisiksi. Ja tämä taas merkitsi aivan ilman muuta miespuolisten ympärileikkausta ja tietysti Mooseksen lain tarkkaa seuraamista. Sillä yllätys, yllätys, juutalaisuus kun ei ole rotu, juutalaisuus on uskonto. Mutta juuri siksi evankeliumi meille tänä iltana on siinä, että elävä Jumala näytti sille ensimmäisen Leipäsunnuntain jengille, alkuseurakunnalle, aivan toisen tien! Jumala näytti tien, jonka ensimmäisiä kulkijoita, eturivin taaplaajia, oli apostoli Pietari. Mutta ennen kuin Pietari lähti johtamaan kirkkoa tälle tielle, tarvittiin ne tapahtumat, jotka juuri äsken saitte tämän illan jaksostamme kuulla. Ja niin kuin vielä hämärästi muistamme, se tapahtumien kulku, Kristuksen Kirkon uusi tie, sai alkaa roomalaisen upseerin kotoa. ROOMALAISEN UPSEERIN NÄKY APT. 10:1-8 Ja historiasta saamme lukea, että Rooman valtapolitiikka oli tuonut miehitysjoukot myös Palestiinaan. Ja tähän liittyen, tämän illan kohdassa Apostolien teoista, nyt yksi tällä valloitetulla alueella sotapalvelustaan tekevä oli upseeri nimeltä Cornelius. Kovin korkea upseeri Cornelius ei ollut, 600 miehen päällikkö kuitenkin, ehkä siis suunnilleen luutnantin tasoinen ammattisotilas. Mutta se mikä kiinnostaa meitä nyt paljon enemmän kuin kaverin natsojen määrä on se, että hänestä kerrotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkääväinen mies. Tämä nimittäin merkitsee sitä, että tämä Cornelius oli omaksunut juutalaisen uskon yhteen Jumalaan eli hienosti sanottuna hän oli monoteisti.
Toisin siis kuin roomalaiset yleensä, hän uskoi vain yhteen Jumalaan, noudatti Mooseksen lakiakin pääpiirteissään ja piti ehkä kiinni jopa juutalaisten säännöllisestä rukouselämästä. Mutta varsinainen käännynnäinen Cornelius ei kuitenkaan vielä ollut, sillä häntä ei ollut ympärileikattu. Mutta hän näyttää joka tapauksessa tulleen oikein hyvin toimeen paikallisen juutalaisväestön kanssa. Ja hyvätuloisena upseerina hän varmaan antoi runsaatkin avustukset kansalle. Se, että Cornelius selvästi piti kiinni juutalaisten säännöllisestä rukouselämästä, käy ilmi siitä että juuri tämä hänen ehkä tavanomainen iltapäivän rukoushetkensä muodostaa alun hyvin vaiherikkaalle tapahtumasarjalle juuri sille, minkä vuoksi me istumme nyt täällä ja minä yritän sanoittaa jotain siitä, mitä itse asiassa tuolloin oikein tapahtui Juutalaisuudessa päivän tuntien laskeminen aloitettiin aamun valjetessa kuudelta, joten päivän yhdeksäs hetki merkitsi kello 15. Ja nyt muuten tavanomainen rukoushetki meni ihan pilalle, Corneliusta tultiin häiritsemään Komentajan taholta siis komentajan isolla K-kirjaimella, kun Cornelius näki rukoushetken aikana enkelinäyn. Tietämättä siis ensin edes, mistä oikein on kysymys, Cornelius puhutteli sisään - pyytämättä ja yllättäen tullutta tuntematonta hahmoa kunnioittavasti lainausmerkeissä herraksi. Englantilainen olisi kai vastaavassa tilanteessa puhutellut tuntematonta, että: sir Ja nyt tapahtumien kululle ja kerronnalle iltamme jaksossa on olennaista se, että päähenkilöt eivät selvästikään tiedä tapahtumien kulkua, vaan se selviää heille pieninä paloina. Cornelius ja Pietari ovat siis ihan kirjaimellisesti Jumalan johdatuksessa ja vasta jälkeenpäin heille selviää, mistä oikein on kysymys. Tällaistahan Jumalan johdatus yleensä on. Ja nyt Cornelius saa enkeliltä tehtäväksi noutaa Simon Pietari Joppesta - siis noin viidenkymmenen kilometrin päästä - luokseen Kesareaan. Ja on varmaan hyvä panna merkille sekin, että Simon on siis täysin tuntematon mies Corneliukselle ja niille sotilaille, jotka saavat merkillisen käskyn
noutaa hänet Korneliuksen luokse. Siksi hyvin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mistä tuo Pietari olisi löydettävissä, olivat kyllä olleet tarpeen. Ajattelepa nyt, jos joku meistä saisi tässä Leipäsunnuntaissa näyn, että on haettava joku kiireesti Äänekoskelta tänne Halssilankirkolle. Mutta tähän päättyy tapahtumien kulun ensimmäinen näytös. Ja seuraa toinen näytös. PIETARIN NÄKY APT. 10:9-23 Ja - yllätys, yllätys tapahtumien kulku Pietarinkin osalta alkaa juuri rukoushetkestä! Rukoushetket ovat selvästi siitä vaarallisia, että silloin Jumala ilmestyy meille ja meidän asioissamme. Ne eivät ole siis kuoleman vaarallisia. Ne ovat elämän vaarallisia. Ja niinpä nytkin aivan selvästi käy ilmi, että rukous ja Jumalan johdatus siis kuuluvat yhteen. Olisiko tässä muistamista myös meille tänään? Siis, että rukous ja Jumalan johdatus kuuluvat yhteen Ja ensimmäinen meille kerrottu asia Pietarin rukouskammiosta on se, että Pietari ei oikein selvästikään ymmärrä näkemäänsä merkillistä näkyä. Hänen eteensä laskeutuu nimittäin tuossa näyssä juutalaisten saastaisina pitämiä eläimiä, joita juutalaisilla ei ollut lupa syödä. Luettelo tällaisista eläimistä ja selvä syöntikielto löytyy 3. Mooseksen kirjan luvusta 11. Linnut ja matelijat ja monet eläimet (mm. tietyt sorkkaeläimet ja eimärehtijät sekä monet linnut) eivät siis missään tapauksessa kuuluneet juutalaisen ruokalistalle. Ja niin Pietarin ensimmäinen johtopäätös näystä onkin se, että kyseessä on kiusaus, joka on torjuttava. Mooseksen laistahan on pidettävä kiinni! Ei saa tyhmyyksissään mennä nielaisemaan vahingossa kiusausta napaansa. Siksi Pietari ei suostu taivaallisen näyn edessäkään koskettamaan, saati sitten syömään hänelle tarjottua ja varmaan kovin inhottavan tuntuista ruokalistan valikoimaa.
Ja juuri silloin saapuvat paikalle ne keittiömestarit tai ainakin miehet, jotka Cornelius oli lähettänyt noutamaan Pietaria luokseen. Ja vaikkei Pietari vielä oikein ymmärräkään, mistä nyt on kyse, hän kuitenkin tottelee. Pietari siis selvästi aavistelee, että tuolla taivaallisella näyllä ja sillä, että nuo pakanat ovat häntä etsimässä viedäkseen hänet mukanaan, on jokin yhteys. Ja siksi Pietari uskalsi kuin uskalsikin poiketa Mooseksen lain määräyksestä, jonka mukaan pakanoita ei voinut ottaa kotiinsa. Ja seuraavana aamuna matka jatkui ja kertomus siirtyi vieläkin uuteen vaiheeseen. PIETARIN SAARNA KORNELIUKSEN KOTONA APT. 10:24- Joka tapauksessa Pietari on Corneliusta nopeammin tilanteen tasalla. Hän ensin päättäväisesti ottaa ja torjuu Corneliuksen häneen kohdistaman kunnianosoituksen tämän kumartaessa hänen edessään. Ja niin edessä heillä kahdella on ja meilläkin tänään tässä Leipäsunnuntaissa näkykokemusten vaihto! Ja niin, kun Pietari saa kuulla, että minkä vuoksi hänet oikein on noudettu sinne Corneliuksen kotiin, hän ymmärtää saman tien, mistä nyt on kysymys: Nyt on kysymys siitä, että elävä Jumala on osoittanut hänelle, että Vapahtajan sovitustyö kuuluu siis pakanoillekin, ei pelkästään juutalaisille. Mutta miksi tämä kysymys oli sitten niin hankala? Muistammehan kaikki Matteuksen evankeliumin lopussa olevan kaste- ja lähetyskäskyn, jossa Jeesus itse kehottaa tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Oliko Pietari jo unohtanut tämän? Selitys lienee tässä: Pietarin mukaan lähetystyön tuli edetä järjestelmällisesti Jeesuksen määräämää reittiä: Jerusalem Juudea Samaria maan ääret (eli pakanakansat)(apt. 1:8). Ja työ Jerusalemissahan oli vielä pahasti kesken
Ja toisena ongelmana oli varmasti se tämän illan jakeissa esiin tuleva käsitys, että pakanoiden piti ensin tulla juutalaisiksi tullakseen kristityiksi. Juuri sen vuoksi esimerkiksi Galatalaiskirjeessä kohtaamme tuon tuostakin Paavalin vastustajia, jotka tahtoivat pitää kiinni ympärileikkauksesta: pakanoista haluttiin tehdä Mooseksen lain alaisia samalla, kun heistä tuli kristittyjä. Tämän vaatimuksen Paavali sitten mitä päättäväisimmin torjui. Ja niin Pietarillekin valkeni, että molemmat näythän tähtäävät siihen, että hän julistaisi evankeliumia pakanoille siellä Corneliuksen kotona. Ja saarna, jonka Pietari sitten tämän illan jaksoa seuraavissa jakeissa pitää, on hyvin samanlainen kuin Pietarin helluntaina pitämä. Julistus ei siis muuttunut silloin, kun se kohtasi pakanat! Selvä ja yksinkertainen on sana Jeesuksen elämästä ja vaikutuksesta ja siitä, että hän on korotettu elävien ja kuolleiden tuomariksi kärsittyään ristinkuoleman ja noustuaan kuolleista. Saamme siis huomata, että lyhyessä puheessa tosin Pietarin puhe oli varmasti paljon pidempi ja seikkaperäisempi, evankelista Luukashan vain referoi meille puheen pääkohdat ja aiheet tulee esille sekä laki (se, että tuomari on tulossa) että evankeliumi (syntien anteeksiantamuksesta Kristuksessa Jeesuksessa) sekä kutsu omistaa tämä armo. SAARNA KANTAA HEDELMÄÄ Paikalla olevat pakanat ottavat iloiten Pietarin sanan vastaan. Tapahtumien kulussa on Jumala siis taas selvästi suunnannäyttäjänä. Pyhä Henki laskeutuu uskoon tulleiden pakanoiden päälle. Ja tämä, jos mikä, on Pietarille selvä merkki siitä, että Jumala on hyväksynyt nämä pakanat yhteyteensä, sillä vain Jumala voi jakaa Pyhää Henkeä. Ja tässä tapauksessa Pyhä Henki tulee näkyvästi. Sama oli tapahtunut helluntaina. Näin Pietari uskalsi kastaa uskoon tulleet pakanat. Tekstimme perusteella on ajateltu, että se osoittaisi, että kaste ja Pyhä Henki eivät kuulu yhteen, sillä ensin tuli Pyhän Hengen lahja (henkikaste) ja sitten tuli kaste (vesikaste).
On kuitenkin otettava huomioon, että tekstimme kertoo erityistapauksesta, jossa Jumala näin kouluttaa ja opettaa Pietaria kädestä pitäen. Merkkinä siitä, että kääntyneet pakanat ovat kristittyjä ja kastettava oli juuri se, että Jumala poikkeuksellisesti antoi Pyhän Hengen lahjan ennen kastetta. Juuri tästähän Pietari veti oikeat johtopäätökset ja päätteli, että pakanat on kastettava. Voimme siis havaita, että kaste ja Pyhän Hengen lahjan saaminen kuuluvat siis yhteen! Se, että ne tässä tapauksessa esitetään irrallaan, on perusteltu poikkeus, joka vain korostaa kasteen ja Pyhän Hengen saamisen yhteenkuuluvuutta. Olemme saaneet seurata siis tänä iltana mielenkiintoista kirkon historian vaihetta, jossa Jumala kouluttaa omiaan muuttuneissa olosuhteissa. Ja kaikeksi onneksi Pyhä Henki edelleen kouluttaa ja johdattaa kristikuntaa yhä laajempaan ja syvempään uskonymmärrykseen. On siis varmasti sellaisia raja-aitoja, jotka saavat kaatua. Sellaisista kertoo tämän päivän jaksomme. Mutta sitten on myös aitoja, jotka on pidettävä pystyssä aina ja kaikkialla: kristittyjen ja maailman välistä eroa ei milloinkaan pureta maan tasalle; siksi vain ne, jotka kastettiin ja uskoivat Herraansa, olivat kristittyjä. Ja niin se on tänäänkin. Ja siihen kaikki Herran kansa on aina sanonut ja sanoo yhä tänäänkin: Aamen.