34 TEKSTI JA KUVAT: JUKKA-PEKKA VIRTANEN Viestiupseeriyhdistys matkaili Moskovassa Oli torstai, syyskuun kolmas päivä. Kello oli hieman yli iltapäivä viiden. Iloinen, lähes nelikymmenpäinen joukko Viestiupseeriyhdistyksen varttuneempaa jäsenistöä vaimoineen oli kokoontunut Helsingin rautatieasemalle. Edessä oli varsin eksoottisia tuntemuksia herättävä yli tuhatkilometrinen junamatka Lev Tolstoilla Venäjän pääkaupunkiin Moskovaan. Matkan järjestäjänä toimineen VL-matkojen etukäteisohjeistus junamatkalle oli selkeä ja yksiselitteinen: Junassa on ravintolavaunu, joka on avoinna illalla 3.9., muttei aamulla 4.9. Varatkaa evästä aamiaiselle Menossa välillä Vainikkala-Viipuri ja paluussa välillä Viipuri-Vainikkala tullitarkastuksen takia noin 1,5 tuntia vaunun WC:t on suljettu. Samppanjat loppuivat jo ennen Lahtea Junamme Lev Tolstoi saapui aikataulun mukaisesti kello 8.25 paikallista aikaa Leningradskajan rautatieasemalle Moskovaan, joka on yksi pääkaupungin yhdeksästä asemasta. Noustessamme junasta oli lämpötila kohonnut jo yli kahteenkymmeneen asteeseen. Aurinkoisen sään lisäksi meitä odotti asemalla linja-auto ja paikallisopas Ludmila, jonka runsain ja varsin persoonallisin sanakääntein aloitimme tutustumisen tähän Eräs Moskovan tunnetuimmista nähtävyyksistä on Venäjän hallinnollisen keskuksen Kremlin välittömästi läheisyydessä sijaitseva Tuntemattoman sotilaan muistomerkki, joka on pystytetty Suuressa isänmaallisessa sodassa kaatuneiden venäläisten muistoksi. venäläiseen miljoonakaupunkiin. Jo pelkästään liikenteen, rakennusten, tiestön, ihmispaljouden tai vaikkapa kirkkojen koon ja lukumäärän perusteella saattoi ensimmäisten tuntien aikana muodostaa mielikuvan todellisen suurkaupungin mittaluokasta ja loistokkuudesta. Moskova on Euroopan suurin kaupunki ja siellä asuu noin 10 miljoonaa ihmistä. Nimensä kaupunki on saanut alueen läpi virtaavasta Moskova-joesta, jonka nimi esiintyy kirjallisuudessa ensimmäistä kertaa vuonna 1147. Moskova toimi tsaarin Venäjän pääkaupunkina 1400-luvulta alkaen, kunnes se siirrettiin 1700-luvulla keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Tsaarivallan kukistuttua maaliskuussa 1918 Lenin ja maan hallitus siirtyivät Moskovaan, jonka seurauksena siitä tuli käytännössä maan pääkaupunki. Asema pääkaupunkina vahvistettiin Neuvostoliiton perustamisen yhteydessä vuonna 1922. Matkamme järjestelyihin ja alkuperäiseen ohjelmaan vaikuttivat lauantaille osuneet Moskovan 862-vuotisjuhlallisuudet. Kaupungin johdon lisäksi tilaisuuksiin osallistui Venäjän korkeinta johtoa presidentti Medvedevin ja pääministeri Putinin johdolla. Turvallisuussyistä kulkua Kremliin oli rajoitettu ja osa keskustan kaduista suljettu. Katukuvaan oli ilmestynyt valtavia esiintymislavoja sekä suuri määrä järjestyksestä ja kulunvalvonnasta huolehtineita sotilaiden, poliisien ja muiden turvallisuusorganisaatioiden edustajia. Myös keskustan kauppojen alkoholimyyntiä oli rajoitettu. Meitä turisteja kohtaan järjestyksestä vastanneet viranomaiset toimivat erittäin asiallisesti ja vain lievähkö kielimuuri oli aika-ajoin hidastamassa
35 olosuhteisiin nähden sujuvaa kommunikointia. Suurista ihmismassoista huolimatta asiat hoituivat suuren maailman tapaan, eikä järjestyshäiriöitä esiintynyt. Kiertoajelun päätteeksi jalkauduimme Kremlin edessä sijainneelle Maneesin aukealle. Sen nähtävyyksiin kuuluivat toisessa maailmansodassa loistavasti menestyneen marsalkka Shukovin (1896-1974) patsaan lisäksi Suuressa isänmaallisessa sodassa kaatuneen 28 miljoonan venäläisen muistoksi rakennettu Tuntemattoman sotilaan hauta, jossa ikuisesti palavaa tulta vartioineet sotilaat suorittivat juuri vaihtoseremonioitaan. Ensimmäisen päivän viimeisenä ohjelmanumerona tutustuimme Iivana III vuonna 1524 perustamaan Novodevitsin Nunnaluostariin, jossa kuulemamme viisihenkisen Doros-kuoron moniääninen lauluesitys oli eräs matkamme kohokohdista. Luostari suljettiin vuonna 1922, mutta palautettiin sittemmin kirkolle ja lisättiin vuonna 2004 UNESCO:n maailman perinnön luetteloon. Vuonna 1935 avattu Moskovan metro on kuulu sen sosialistista realismia esittävistä taideteoksistaan. Nykyisin metrossa on 12 linjaa ja 176 asemaa. Sitä käyttää päivittäin peräti 8 miljoonaa ihmistä. Meillä on koko Moskova nähtävänä Lauantaipäivän aloitimme tutustumalla venäläisen runoilijan, kirjailijan ja psykologin A.S. Pushkinin (1799-1837) kunniaksi nimettyyn valtion taidemuseoon. Tätä moniosaajaa voidaan pitää nykyaikaisen venäjän kielen luojana. Pushkinin museo on perustettu vuonna 1912 ja alkuaan se suunniteltiin taide-esineiden jäljennöksille. Vuonna 1923 Neuvostoliiton hallinto päätti luoda uuden museon eri kokoelmista saatujen taulujen mukaisesti. Nykyään museon kokoelma koostuu yli 560 000 taide-esineestä. Siellä on esillä perinteisten maalausten lisäksi muun muassa veistoksia, käsitöitä, rahoja, mitaleja ja arkeologisia teoksia. Erityisen vaikuttavia olivat 1800-luvun lopulla ranskassa syntynyttä impressionismia edustavat maalaukset. Suuntaus on saanut nimensä Claude Monet n maalauksesta Impressio: auringonnousu (1873). Sen ideana ei ole niinkään korostaa yksityiskohtia, vaan luoda tietyssä hetkessä oleva vaikutelma. Valtaisa sukellus venäläiseen kulttuuriin oli siis alkanut ja nyt nähty oli vasta alkusoittoa. Moskovan nähtävyyksiin kuuluu myös metro, jonka asemat ovat kuuluja Lauantai-ilta oli vapaata aikaa ja viimeistään tässä vaiheessa kiinnostus moskovalaiseen pubikulttuuriin heräsi yhdessä jos toisessa jo pelkästään päivän reippailuista johtuen. taideteoksistaan. Muun muassa Moskovan pääkadulla Tverskajalla sijaitseva Majakovskaja-asema voitti suunnittelun ykköspalkinnon Moskovan maailmannäyttelyssä. Sosialistinen realismi mahtipontisine Lenin-kuvineen näyttäytyi meillekin lyhyellä metroajelullamme. Maanalaisen ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat vuonna 1901, mutta ensimmäinen linja avattiin vasta vuonna 1935. Arkipäivisin metroa käyttää noin kahdeksan miljoonaa ihmistä. Ilman sitä kaupungin liikenne ruuhkautuisi vielä nykyistäkin pahemmin, sillä metrosta huolimatta Moskovassa ajaa päivittäin noin 2,5 miljoonaan henkilöautoa. Nykyinen metroverkosto muodostuu 176 asemasta ja 12 linjasta, joiden kokonaispituus on peräti 292,9 kilometriä. Matkustaminen metrossa on varsin helppoa. Asemat ovat selkeästi merkittyjä ja eri linjoja voi seurata värikoodien perusteella. Tosin kyrilliset kirjaimet, ihmispaljous ja kireät aikataulut tuovat matkustamiseen omat erityispiirteensä.
36 Lauantai-iltapäivän ohjelmaan kuului tutustuminen varmasti ennakolta erääseen odotetuimmista kohteista eli Kremliin, joka on Venäjän hallinnollinen keskus. Kreml on suuri arkkitehtuurinen kokonaisuus muureineen, torneineen, palatseineen ja katedraaleineen, jotka muodostavat Moskovan historiallisen keskustan ja koko venäjän historian keskipisteen. Siitä tuli Neuvostoliiton aikana uuden vallan symboli, mistä syystä suuri määrä kaksipäisiä kotkia sai väistyä punaisten tähtien tieltä. Vuosina 1950-1960 sinne rakennettiin Suuri Kongressipalatsi. Kremlin alue tuli julkiseksi vuonna 1955, jolloin se muutettiin kansalle avoimeksi ulkoilumuseoksi. Vuonna 1990 Kreml lisättiin UNESCO:n maailman perinnön luetteloon. Aivan Kremlin läheisyydessä sijaitsee kuuluisa paraatinäyttämö Punainen tori. Siellä ovat myös Pyhän Vasilin katedraali sekä Leninin mausoleumi, johon on sijoitettu Leninin balsamoitu ruumis. Katedraali rakennettiin Iivana Julman käskystä Kazanin valloituksen kunniaksi vuosina 1551-1561 ja sitä on perinteisesti pidetty symbolina Venäjän ainutlaatuiselle asemalle Euroopan ja Aasian välissä. Katedraalin ikoni- ja freskoloiston lisäksi ihailimme Tsaarin tykkiä, jonka kaliiperi on peräti 890 mm ja paino peräti 55 tonnia. Myös alareunastaan lohjennut valtavan kokoinen tsaarin kello sai ihmetystä osakseen. Tutustumisen arvoinen kohde oli myös 1800-luvun puolivälissä rakennettu Varuskamari, joka on eräs Kremlin kuuluisimpia museoita sisältäen kruununkalleuksia, vaatteita, koruja, vaunuja sekä muita kuningasperheille kuuluneita esineitä. Olipa siellä muiden sotavarusteiden ohessa nähtävillä myös tsaarin aikuisia johtamisvälineitä - sotatorvia ja rumpuja. Lauantai-ilta oli vapaata aikaa, jonka jokainen oli ansainnut ja saattoi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Viimeistään tässä vaiheessa kiinnostus moskovalaiseen pubikulttuuriin oli jo pelkästään päivän reippailujen perusteelle herännyt yhdessä jos toisessa. Toki muutakin nähtävää riitti yllin kyllin ympäri keskustaa kaupungin vuosipäiväjuhlallisuuksista johtuen. Ja ikään kuin pisteenä i:n päälle, ja miksipä ei myös meidän upealle päivälle, oli kaupunki järjestänyt asukkailleen ja vierailijoilleen upean ilotulituksen. Vapauden puistoon rakennettu Suuren Isänmaallisen Sodan museo on vaikuttava arkkitehtoninen kokonaisuus, joka esittelee laajasti vuosien 1941-45 sotatapahtumia. Esimerkiksi Berliinin antautumista oli kuvattu suurikokoisessa dioraamasssa. Joka meitä vastaan miekan nostaa, se miekalla myös surmataan Sunnuntain päivän aluksi oli ohjelmaan merkittynä vierailukohteena Tretyakovin Galleria. Ennen sitä katsastimme läheisessä puistossa kahdentoista pronssipatsaan muodostaman Children are the victims of adults vices - taideteoksen. Siinä jokainen patsas esittää yhden vanhempien lapsille antamista neuvoista, joista esimerkkeinä alkoholismi, lääkeriippuvuus, sota, köyhyys ja varastaminen. Teoksellaan Mihail Chemiakin peräänkuuluttaa tulevien sukupolvien ja ylipäätänsä koko inhimillisen elämän pelastamista sekä taistelua globaalia paholaista vastaan. Vuonna 1856 perustettu maailmankuulu Tretjakovin taidegalleria on Venäjän kansallistaidemuseo, jonka laaja kokoelma keskittyy venäläiseen realismiin. Pavel Tretyakov (1832-1898) alkoi kerätä tauluja 1850-luvulla ja vuonna 1893 hänen kokoelmansa tuli julkiseksi. Vuonna 1918 galleria kansallistettiin ja se siirtyi valtion omistukseen. Vuonna 1932 siihen lisättiin kolme uutta salia. Galleria oli suljettuna peruskorjauksen ajan vuosina 1986-1995 ja tänä päivänä se toimii useassa kohteessa eri puolella Moskovaa. Kierroksemme taidegalleriassa alkoi ikonimaalauksesta, joka tuntui olevan oppaamme suosiossa, niin syvällisesti ja monisanaisesti sen teknisiä ja taiteellisia näkökulmia tarkasteltiin. Esillä oli toinen toistaan upeampia teoksia, ja tuntuikin suorastaa uskomattomalta miten viimevuosituhannen alkupuolella tehtyjä töitä on pystytty säilyttämään niin hyvin. Esillä oli muun muassa Andrei Rublëvin vuonna 1420 maalaama ikoni The Rinity (Kolminaisuus). Ikonitaiteen jälkeen siirryimme tarkastelemaan klassismia edustaneita maalauksia. Monet niistä kertoivat kansan arkipäivästä ja tekivät upeine yksityiskohtineen suuren vaikutuksen. Esimerkkeinä mainittakoon V.A. Tropinin (1776-1857) ja K.P. Briullovin (1799-1852) maalaukset, joka muuten oli ensimmäinen ulkomailla tunnetuksi tullut venäläinen taiteilija. Esillä oli myös Tretyakovin ensimmäisenä hankkima maalaus Suomalaisia salakuljettajia Venäjän rajalla. Mieleen jäivät myös V.G. Perovin (1834-82) satiiriset teokset sekä I.I. Shishkin
37 (1832-98) luontomaalaukset Kaukainen metsä ja Ruispelto. Unohtumaton oli myös A.A. Ivanovin vuosina 1837-57 maalaama monimetrinen teos Kristuksen ilmestyminen kansalle, jossa ihmisille kuvatut ilmeet olivat uskomattoman eläviä ja todentuntuisia. Eikä unohtaa voi myöskään V.V. Vereshchagin (1842-1904) sotaa kuvaavia maalauksia, jotka toden totta kertovat Venäjän verisestä historiasta. Iltapäivän keskityimme II maailmansodan tapahtumiin Suuren Isänmaallisen Sodan museossa. Vapauden puistoon rakennettu museokompleksi muistomerkkeineen oli hyvin vaikuttava arkkitehtoninen nähtävyys. Museon avajaiset pidettiin vuonna 1995. Varsinainen sotamuseo on hieno ja valtavan laaja kokonaisuus. Sen aulaa koristavat Voiton kunniamerkeillä palkitut korkeimmat sotilasjohtajat Josif Stalinin (1879-1953) johdolla sekä upea rivistö erilaisia sotalippuja. Pääsalin seiniin oli kirjoitettu yli kymmenentuhannen Neuvostoliiton ja Venäjän sankarin sekä 13 sankarikaupungin nimet. Salin keskustaa komisti kymmenmetrinen sotilaspatsas, jonka jalustalle oli sijoitettu Neuvostoliiton viimeisen presidentin Boris Jeltsinin lahjoittama miekka. Vuosien 1941-45 sotatapahtumat on esitelty kronologisesti rintamasuunnittain ja puolustushaaroittain. Valitettavasti emme ehtineet aikataulumme puitteissa tutustua kuin murto-osaan museon valtavista kokoelmista. Näistä parhaiten muistikuviin jäivät suurikokoiset dioraamat, joissa kuvattiin Pauluksen antautumistaistelua, Leningradin saartoa, Kurskin panssaritaistelua ja Berliinin antautumista. Kolmiulotteisissa maisemateoksissa oli hienolla tavalla yhdistetty maalaustaidetta ja todellisia laitteita, joiden eroa tai mittaluokkaa oli suorastaan mahdoton erottaa, niin todentuntuisesti ne asiaansa esittelivät. Lopuksi teimme vielä lyhyen kierroksen ulos ja tutustuimme varsinaisen museorakennuksen läheisyyteen rakennettuun kalustonäyttelyyn, jossa oli runsaasti esillä muun muassa sodassa käytettyjä panssarivaunuja, tykkejä, linnoituslaitteita, ajoneuvoja, panssarijunia, lentokoneita, helikoptereita ja ohjuksia. Vaikka kolmeen päivään oli mahdutettu vastaanottokyvyn äärirajoille mitoitettu määrä historiaa, kulttuuria ja taidetta, eivätkä jalatkaan päässeet aivan helpolla, voidaan ainakin tämän kuvan perusteella tulkita osallistujien kasvoilta tyytyväisyyttä matkan sisältöön. Päivän päätteeksi oli mahdollisuus osallistua massiivisessa Cosmos-hotellin näyttämöllä järjestettyyn teatteriesitykseen, jossa kuvattiin upeasti paikalliseen tapaan vauhdikkaiden tanssien ja musiikin tahdittamana Venäjän historiaa. Pieni osa joukostamme käytti teatteriesitysajan omatoimiseen tutustumiseen vieraillen muun muassa Gorkin puistossa. Tapahtumarikkaan päivän päätti yhteinen illallinen. Kaikki juhlat loppuvat aikanaan Lähtöpäivän aamulle oli varattu vapaata aikaa. Pääosa käytti sen kierrellen keskustan kaupoissa ja tavarataloissa. Kaupungin hintataso oli vähintään Suomen luokkaa - tosin odotettua alhaisempi, joten pääosa ostoksista keskittyi votkaan ja shampanjaan, joiden hintalaatu -suhde oli vähintään hyvä. Mutta matkamme loppu häämötti ja oli aika luovuttaa erinomaisella paikalla, aivan Moskovan keskustassa sijainneen neljän tähden hotelimme Courtyard by Marriottin huoneet ja jatkaa viimeisen päivän tutustumiskohteille. Ohjelmassa oli Kristus Vapahtajan katedraali ja Moskovan yliopiston läheisyydessä sijaitseva Varpusvuoren kauppapaikka, josta oli upeat näkymät muun muassa Leninin olympiastadionille. Moskovan yliopisto on yksi Stalinin valtakaudella rakennetuista pilvenpiirtäjistä ns. Stalinin seitsemästä sisaresta tai Stalinin hampaasta, jotka arkkitehtuurisessa mahtipontisuudessaan helpottivat myös kaupunkisuunnistusta. Kristus Vapahtajan Katedraali on Kremlin läheisyydessä sijaitseva suuri ortodoksinen kirkko. Sen tarina on varsin mielenkiintoinen, osoittaen karulla tavalla eräiden tekojen mielettömyyden. Ensimmäisen kerran katedraali rakennettiin 1800-luvulla. Se tuhottiin kokonaisuudessaan vuoden 1931 joulukuussa. Suunnitelmissa oli rakentaa tilalle Kongressipalatsi, mutta toteutus siirtyi toisesta maailmansodasta johtuen myöhemmäksi. Paikalle kaavailtiin myös suurta Leninin patsasta, jonka rakentamistyöt ehdittiin myös käynnistämään, ennen kuin ymmärrettiin suunnitelman mahdottomuus. Lopulta tilanteet johtivat asetelmaan, jossa paikalle päätettiin rakentaa vuonna 1958 valmistunut maauimala, joka oli toiminnassa vuoteen 1994 asti. Vasta tämän vaiheen jälkeen käynnistyi uuden kirkon rakentaminen ja ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin ortodoksisena jouluaattona 6.1.2000. Näin siitäkin huolimatta, että työt kellarikerroksissa olivat edelleen vierailuajankohtanamme kesken. Uusi kirkko on 103
38 metriä korkea ja sinne mahtuu samanaikaisesti noin 10 000 ihmistä. Ennen päätösillallista ja siirtymistä kotiinpaluuta varten Leningradskajan asemalle vierailimme vielä ohjelmastamme poiketen Porodinon taistelun museossa. Borodinon kylä sijaitsee noin 120 kilometriä Moskovasta länteen. Se on tullut kuuluisaksi vuonna 1812 alueella käydystä Borodinon taistelusta, jossa Napoleonin johtamat ranskalaiset ottivat mittaa Mihail Kutuzovin komentamista venäläisistä joukoista. Taistelu merkitsi käännekohtaa Napoleonin sotaretkelle Venäjälle. Taistelun lopputulos oli ratkaisematon, mutta suurten tappioiden ja venäläisten harjoittaman poltetun maan taktiikan aiheuttama ruokapula pakotti ranskalaiset vetäytymään. Taistelussa kaatui 30 000-60 000 ranskalaista ja kaatui tai haavoittui 39 000-44 000 venäläistä, joka on hirvittävä määrä ottaen huomioon, että taistelut kestivät vain noin 15 tuntia. Museoon on rakennettu taisteluja kuvaava, täyden ympyrän muotoinen panoraama, joka oli mikäli mahdollista vieläkin näyttävämpi kuin Suuren isänmaallisen sodan museossa näkemämme dioraamat. Ravintola Barracudassa nautitun illallisen yhteydessä pidetyissä puheissa kiiteltiin suurisanaisesti matkan järjestelyjä. Sekä retkemme että kaupungin 862- vuotisjuhlat olivat päättymässä. Ensin mainitusta kertoi väsynyt, mutta näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen joukkomme ja jälkimmäisestä purkutöiden kohteena olleet esiintymislavat sekä lukuisat jälkivartioinnista vastanneet miliisipartiot. Kolmeen päivään oli mahdutettu vastaanottokyvyn äärirajoille, osin jopa sen yli, mitoitettu määrä sekä venäläistä että moskovalaista historiaa, kulttuuria ja taidetta. Uskonkin, että pääosa meistä ymmärtää sen vasta myöhemmin, selviydyttyämme pahimmasta ähkystä. Joka tapauksessa vierailu antoi kuvan Moskovan suuruudesta ja sen historiallisesta merkityksestä. Osallistujien yhteinen mielipide oli, että vastaavanlaisille matkoille on tilausta myös jatkossa. Seuraavan, Etelä-Saksaan suuntautuvan matkan järjestelyt ovatkin jo hyvässä vauhdissa. Toivottavasti yhdistyksemme nuorempi sukupolvi löytää myös tiensä näihin hienoihin tapahtumiin.