ÄPALLO2012 Suomen Jääpalloliiton virallinen julkaisu JÄ Pohdintoja jääpallon kehittämisestä Tasaisin kausi aikoihin toi uuden mestarin Jääpallon taikaa Rovaniemellä Nuorisoraportti länsirintamalta 11 päivää ja 1.700 metriä Rakkaudesta jääpalloon: naisten MM-kisat Irkutsk M23 sijoittui kolmanneksi Obukhovassa Harrastajat löysivät jääpallon Lappeenrannassa
Pelissä SJPL:n YHTEISTYÖKUMPPANIT mukana: Pelissä mukana: Sisältö: sivut Pääkirjoitus 3 Tasaisin kausi aikoihin toi uuden mestarin. Kolmen kärki 2012 4-5 Kamppareiden komea kausi 6 Narukerän edustusjoukkue kasvoi matkalla finaaliin 8 HIFK:n tehot jäivät piippuun 9 Oulun Luistinseura toisena kautena peräkkäin neljäs 10 Näin kävi 11 Jääpallon taikaa Rovaniemellä 12 Narukerän junioritoiminnasta 13 Punaisen torin jääpalloturnauksessa 14 Kansainvälisiä kuulumisia 15 Kaj Wallén 16 11 päivää ja 1.700 metriä 16-17 Naisten MM-kisat, Irkutsk 26-29.2.2012 18-19 M23 sijoittui kolmanneksi Obukhovassa 20 Harrastajat löysivät jääpallon Lappeenrannassa 21 C-junioreiden SM-lopputurnaus Oulussa 9. 11.3.2012 22-23 Mainokset 24-28 In the name of the game Toimitus Topiantti Äikäs Pekka Huovila Timo Keltanen Pekka Liikanen Kuvat Pekka Huovila Ulkoasu ja taitto Eduard Schlager, mainostoimisto Gemini Oy 2 In the name of the game
Pohdintoja jääpallon kehittämisestä: Jääpallo eilen, tänään ja ylihuomenna Tullessani pj:ksi asetin itselleni kolme tavoitetta: junnutoiminnan, olosuhdeasiat ja Bandyliigan pitäminen jääpallon kotimaisena ykköstuotteena. Nyt voi sanoa, että junnutoiminta maassamme on hieman kasvanut tai ainakin se on pysynyt samana. Aivan nuorimpiin ikäluokkiin, jääpallokouluihin ja P11-nappuloihin, on kiinnitetty huomiota niin paikallisesti seuroissa kuin liitonkin taholla ja muutaman viikon takaisessa P11 SM-turnauksessa nähtiin hienoja suorituksia ja suurta innostusta jääpalloon. Samoin P13- ja P15-nuorissa on paljon joukkueita. Koen, että tässä suhteessa jääpalloväki on onnistunut. Olosuhdeasioissa tunnutaan junnaavan samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Ruotsissa on noussut halleja, mutta meillä lähinnä kinastellaan siitä, että kenen niitä pitäisi toteuttaa. Suomessa merkittävien liikuntapaikkarakentamishankkeiden toteuttaminen tapahtuu vain kunnallisen tai muun julkisen rahoituksen turvin. Yksin jääpallolle halliresurssia tuskin voidaan toteuttaa, mutta yhdessä muiden jäälajien kanssa hallihanke voi olla, monellakin paikkakunnalla, realistinen ajatus. Bandyliigaa on kieltämättä vaivannut yllätyksettömyys ja lähes kaikilla paikkakunnilla koettu katsojakato. Yllätyksettömyys sikäli, että jo Bandyliigainfossa voidaan lähinnä rostereiden perusteella arvioida, mitkä joukkueet ovat vahvoilla kevään aikana. Yleisöä emme saa vedettyä katsomoon juuri muualla kuin Mikkelissä, jossa seura ja jääpalloihmiset ovat kamppailleen vaikeissa olosuhteissa jo useamman vuoden. Mutta miten muualla: ilmaiset ottelutapahtumat, edulliset liput ja kaikki muutkin keinot on jo kohta kokeiltu. Paras tapa parantaa tuotetta on parantaa peliä pelin näyttävyyttä, vauhtia, maalintekotaitoa ja muita yleisöön meneviä seikkoja. Onnistuuko? Maistuuko? Joissain asioissa on siis menty eteenpäin, joissa asioissa on vielä rutkasti tehtävää. Mielestäni yksi hyvä uudistus, jonka olen voinut liiton toimintaan tuoda, on Kotikentät Kuntoon -tapahtuma syksyisin. Viime kerralla Vantaalla mukana olivat niin valmentajat, tuomarit kuin seuratoimijatkin. Kaikkien jääpallotoimijoiden aktivoiminen tapahtumaan olisi tärkeää myös jatkossa. * * * Olen tähän vetänyt yhteen niitä asioita (suuria ja pieniä), joita voi pitää eräänlaisina jääpallon kehittämisen kipupisteitä ja jotka vaativat jatkossa yhä tarkempaa pohdintaa. Toki monesta muustakin asiasta on käyty vuosien mittaan tiukkoja keskusteluja ja paljon on ehtinyt tapahtua. Yli-ikäisyys junnusarjoissa. Muutaman viime vuoden ajan Y-pelaajasääntöä on tiukennettu. Mielestäni tämä on oikea kehityssuunta. Tulevaa kautta ajatellen Y-pelaajia ei tulisi sallia enää P15- ja sitä nuoremmissa ikäluokissa edes sillä verukkeella, ettei kaupunkiseudulla ole omaikäisten joukkuetta. Näin saadaan asteittain vähennettyä ristiriitaisia tuntoja herättäviä Y-pelaajia ja jos joukkueissa on täydennystarvetta, niin silloin katsotaan nuorempiin ikäluokkiin päin. Maajoukkuetoiminnan pitkäjänteinen kehittäminen. Kaikki toiminta, on sitten kyse nuorisomaajoukkueista tai Jalopeuralaumasta, vaatii rahaa. Jääpallon MM-kisojen myötä saimme myytyä maajoukkuetta tyydyttävällä tavalla. Entä muut maajoukkueet? Omavastuumaksut, leirimaksut jne. ylimääräiset kuluerät ovat tulleet jäädäkseen maajoukkueisiin. Tämä ei tietysti saa tarkoittaa sitä, että vain maksukykyiset pelaajat pääsevät edustamaan Suomea kv-tapahtumiin. Toisaalta niiden pitäisi toimia herätteenä maajoukkueiden taustaryhmille (koostuvat he sitten nuorten vanhemmista, liiton toimijoista tai muista) sille, että nuorisourheilun sponsorointi on äärimmäisen kilpailtu alue tänä päivänä. Sama pitkäjänteisyyden vaatimus liittyy myös potentiaalisten maajoukkuepelaajien valmentamiseen, testaukseen, leirittämiseen jne. Samalla on katsottava kaikkia maajoukkueikäluokkia, aina P15-ikäisistä M23:siin. Miesten maajoukkue vaatii myös oman erityishuomionsa. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että kv- ja maajoukkuetoiminnan osaamis- ja henkilöstöresurssia on vahvistettava. Olosuhdeasiat. Ennustan, että se paikkakunta, joka rakentaa ensimmäisenä hallin, tulee dominoimaan kotimaista jääpalloskeneä seuraavat vuodet. Hallien lisäksi meillä on toki muitakin olosuhdehaasteita: katsomot, yleisöpalvelut jne. ovat edelleen monella paikkakunnalla varsin vaatimattomalla tasolla. Hänskin tekarin myötä kaikki liigapaikkakunnat saadaan oikealle tasolle kenttien osalta, mutta jääpallon laajemman harrastamisen näkökulmasta tarvitaan lisää tekojäitä niin jääpallo- kuin muillekin paikkakunnille. Tässä yhteistyö muiden jääurheilulajien kanssa on tärkeää. Media. Usein kuulee sanottavan, että on liiton vika, kun jääpallo ei näy mediassa. Osin voi näin ollakin, mutta enemmän antaisin vastuuta viestinnästä seuratasolle ja -toimijoille. Toki liitollekin kuuluu vastuuta Bandyliigasta, MMkisoista jne. Lisäksi media- ja viestintäasiassa täytyy käsittää nykyisen mediaympäristön muutos. On väärin sanoa, että liiton täytyy vain tehdä Ylen kanssa sopimus pelien näyttämisestä tv:ssä. Asia ei ole näin yksinkertainen vaan asiassa on myös kolmas (ja neljäs) osapuoli, tuotantoyhtiö (ja rahoittajat). Myös tämä toiminta vaatii osaamisresurssin lisäämistä liiton osalta, mutta myös seuroissa. * * * Nelivuotiskauteni bandyliiton pj:na on siis päättymässä. Olisi kliseistä sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta mielenkiintoinen tämä pesti on ollut. Nyt on aika miettiä uusia haasteita jääpallon ja muiden harrasteiden parissa. Mielessäni on muutamia kehittämistehtäviä, joista yksi lanseerattiin Lappeenrannan P13- kisojen yhteydessä: Projekti 14 16, Johdatus jalopeurapolulle -hankkeessa pyrimme nostamaan nuoren maajoukkuetoiminnan profiilia tavoitteena vuosien 2014 ja 2016 arvokisat. Lisäksi olosuhdeasiat ovat paikallisesti tärkeitä ja niiden osalta meidän kaikki jääpallotoimijoiden on tehtävä paljon yhteistyötä. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tutuille kuluneesta periodista SJPL:ssa. Kentällä nähdään edelleen! teksti: Topiantti Äikäs SJPL pj. 3
Tasaisin kausi aikoihin toi uuden mestarin Jääpallolehti paketoi jälleen kauden tapahtumat tulos- ja kuvapainotteisesti. Kotimaassa 102. Suomen mestaruus meni Mikkeliin toista kertaa ja ensimmäisen kerran Kamppareille. Bandyliigan finaalissa Hänskissä kamppaili kaksi maailmanmestaria Kimmo Huotelinin johtamien mustien vetäessä pidemmän korren Janne Väkiparran Narukerästä. Mestaruus oli Elitserieniin Brobergiin siirtyvälle Janne Hauskalle kolmas perättäinen. Naisten kaikki kolme mestaruutta menivät Lappeenrantaan. Suomen parhaiksi poikien nuorisosarjoissa päätyivät Botnia kahdesti ja HIFK, OLS sekä Kampparit kerran. Ruotsin finaalissa Mikko Aarnin SAIK kaatoi Ari Holopaisen valmentaman Villan 6-5. Lehdessä käydään läpi niin kotimaan sarjat kuin maajoukkueiden kansainväliset edesottamukset Almatyn MM-kisat kruununaan tuomaritoimintaa unohtamatta. Nuorisojääpallosta on useita artikkeleita mm. koululaisjääpallosta ja alueraportteja länsirintamalta Rovaniemelle sekä harrastesarjaa. Päättyneellä kaudella pyrittiin lisäämään kansallisen toiminnan lippulaivan Bandyliigan näkyvyyttä Liiton verkkosivujen kautta otteluennakoiden ja raporttien kautta. Uutena kokeiluna tuotiin Oranssifoorumi, johon koottiin analyysiä koti- ja ulkomailta kauden mittaan. Viestinnän parissa on taas pohdinnan paikka ja tavoitteena tarkentaa strategiaa tuleville kausille. Liiton sivuja on tarkoitus kehittää edelleen ja Jääpallolehden tulevaisuutta pohditaan kriittisesti. Kaikki palaute markkinoinnin ja viestinnän kehittämiseen otetaan mielihyvin vastaan. Toivottavasti näistä ehditään myös vaihtaa ajatuksia tulevilla Kotikenttä kuntoon päivillä. teksti: Pekka Huovila Mitalitaulukko Kaudella 2011-12 oli jaossa 25 mitalia, mitkä jakautuivat 11 seuran kesken. Painopiste siirtyi Itä-Suomeen Veiterän johdolla. 4 joukkue Kulta Hopea Pronssi 1.Veiterä 3 1 2. Kampparit 2 2 3. Botnia 2 2 4. HIFK 1 1 1 5. OLS 1 6. WP 35 2 1 7. JPS 1 1 8. Narukerä 1 9. Pasa Bandy 1 10. Akilles 1 11.Vastus 1
Kolmen kärki 2012 Miehet: Kampparit, Mikkeli Narukerä, Pori HIFK, Helsinki Naiset: Veiterä, Lappeenranta HIFK, Helsinki Vastus, Kemi P21: Botnia, Helsinki Veiterä, Lappeenranta WP 35, Varkaus P17: Kampparit, Mikkeli JPS, Jyväskylä Botnia, Helsinki T95: Veiterä, Lappeenranta WP 35, Varkaus P15: T98: P13: P11: OLS, Oulu Kampparit, Mikkeli JPS, Jyväskylä Veiterä, Lappeenranta WP 35, Varkaus Botnia, Helsinki PaSa Bandy, Imatra Akilles, Porvoo HIFK, Helsinki Kampparit, Mikkeli Botnia, Helsinki 5
Kamppareiden komea kausi Koko seuran kausi tuloksellisesti upea Lähtötilanne kauteen oli jälleen hankala. Hänskin naapureiden vuosikausia jatkunut valitusrumba jatkui. Kuopion hallinto-oikeus antoi joulun alla päätöksensä koskien naapureiden tällä kertaa kaavasta tekemää valitusta, sen valitukset kumoava päätös oli harvinaisen selvä, mutta entisen mikkeliläispalloilijan, Raimo Rape Marttisen agitoima valittajaryhmä jatkaa viivytystaisteluaan heittäen pallon nyt Korkeimpaan hallinto-oikeuteen josta päätöstä odotellaan tulevan kesän aikana. Hänskin toimenpidekiellon jatkuessa oltiin edelleen ilman kauan kaivattua tekojäätä ja voitiin vaan toivoa kylmää talvea. Marras-joulukuu oli kuitenkin harvinaisen lämmin ja kotijäällä päästiin harjoittelemaan ja pelaamaan vasta tammikuun puolella. Otteluita jouduttiin jälleen siirtämään naapurikaupunkeihin ja jäähallikaukalossa kurvaillessa ei lajiharjoittelusta voi juurikaan puhua. Huolimatta hankalista olosuhteista kaudesta muodostui tuloksellisesti seurahistorian hienoin: - Bandyliiga kultaa - P21 neljäs - P17 kultaa - P15 hopeaa - P13 kahdeksas - P11 hopeaa - Jääpallokoulu yli 50 innokasta harrastajaa - Nais- ja tyttöjoukkueet toiminta saatiin vihdoin käyntiin - Koululaisturnaus ennätykselliset 35 joukkuetta mukana Vaikka kauden saldo on komea, pitää todeta kauden olleen vetäjille sekä harrastajille ja taustajoukoille äärimmäisen raskas. Jatkuva epävarmuus olosuhteista kuormittaa tarpeettoman paljon ja vaikka toisaalta uusia harrastajia on saatu lajin pariin, on myös lähtöpuolella käynyt ovi nuorten etsiessä helpompia parempia harrastusolosuhteita muiden lajien parista. Jälleen kerran toivotaan josko ensi talvena olisi jo helpompaa Edustuksen kausi Viime kauden hopeajoukkue ilmoitti avoimesti jo syksyllä että sen tavoitteena on mestaruus. Vauhtia kultaiseen kauteen haettiin Ruotsista. Edsbyn in ja Sandviken in kovista kansainvälisistä turnauksista haettiin vauhtia ja pelituntumaa. Jälkikäteen voi sanoa reissujen antaneen kaudelle pohjan joka kantoi tavoitteeseen asti. Joukkue oli uudistunut jonkin verran ja runkosarjaa pelattiin yli puolenvälin kunnes loukkaantumiset ja sairastelut alkoivat. Joukkue selvisi hankalista vaiheista edustukseen nostettujen lupaavien omien junioreiden sekä apuun hälytettyjen konkaripelaajien turvin. Lappeenrantalaispuolustaja Juha Mustalahti sekä keväällä pääsarjapelinsä lopettaneet Antti Laine ja Pasi Olli olivat mainio lisä nälkäiseen joukkueeseen. Runkosarjasta haettiin kärkipaikkaa ja se otettiin harvinaisen selvästi. Omaan peliin uskottiin ja vaikka peli ei välillä kulkenut, otteluita voitettiin huonommillakin esityksillä. Ainoat pistemenetykset koettiin kotona HIFK:n viedessä pisteen ja OLS:n molemmat. Pudotuspeleihin puolivälierävastustajaksi valittu Botnia kaadettiin selvästi kahdesti ja välierävastustaja OLS pudotettiin kahdella selkeällä voitolla pronssipeliin IFK:n saaliiksi. Finaalissa vastaan tullut Narukerä jäi Mustien jalkoihin. Optimaalisesti otteluun valmistautuneen kotijoukkueen ensimmäisen jakson onnistumiset ja parempi liike loivat tulostaululle taukonumerot 5-0 ja peli oli käytännössä paketissa. Toisen jakson alussa Narukerällä oli hyvä jakso ja se teki kavennusmaalinkin mutta tunnin kohdalla kentän, ja voi sanoa koko kauden avainpelaajan, Kimmo Huotelinin täräyttämä 6-1 maali sinetöi Kamppareiden seurahistorian ensimmäisen kultamitalin!. Narukerän rankkariosuma ottelun loppuhetkillä sinetöi lopputuloksen 6-2. Ansaitut juhlat saattoivat alkaa. Koko kauden esitykset sekä selkeä finaalivoitto osoittavat ettei kyse ollut todellakaan onnenkantamoisesta! Finaalitapahtuma Finaali oli jälleen mikkeliläisen jääpalloyhteisön voimannäyte. Viime kaudella tapahtuman järjestämistä oli harjoiteltu ja tiedettiin mitä pitää tehdä. Finaalia edeltävällä viikolla jokaiselle halukkaalle riitti hommia, Vesa Rapo johti jämäkästi talkoojoukkojaan ja yhteistyöllä Jääpalloliiton ja Mikkelin Kaupungin liikuntatoimiston väen sekä lukuisien yhteistyökumppaneiden kanssa Hänskiin rakennettiin toimivat puitteet talven huipputapahtumaa varten. Ottelupäivänä lämpötila oli plussan puolella ja ilma kosteaa, mutta edeltävien päivien pakkasilla huippukuntoon saatu jää kesti finaalin mainiosti. Hänski veti ottelua varten rakennettujen lisäkatsomoiden ansiosta otteluun ennätyksellisen, lähes neljäntuhannen (3734 maksanutta katsojaa) hengen yleisön yllättävän helposti. Palvelut toimivat ja yleisö viihtyi. Molempien joukkueiden mainiot faniryhmät loivat kentälle tunnelman joka muistetaan pitkään. Esimerkiksi Pekka Huovilan valokuvista https://picasaweb. google.com/112906270441392532877/smfinaali2012 ja Pepe Hännisen videokoosteesta http://youtu.be/kzxesfqg5qu saa hyvin kuvan tapahtuman tunnelmista. Isot kiitokset ansaitsevat kaikki tapahtuman järjestelyihin osallistuneet sekä upea yleisö. Järjestyshäiriöitä ei ilmennyt ja molempien joukkueiden upeat faniryhmät käyttäytyivät esimerkillisesti. Positiivista tapahtumassa oli myös median kiinnostus, pitkiä putkia ja myös elävää kuvaa taltioivia kameroita oli paikalla useita. Selkeä osoitus siitä että kun saamme luotua hyviä tapahtumia ihmismassoja liikkeelle, löytää myös media tiensä paikalle. Mikkelin Finaali oli päätuomarina viheltäneen Kaitsu Wallenin viimeinen pääsarjaottelu. Kotimaisia pääsarjapelejä ehti Kaitsulle kertyä peräti 636 jonka lisäksi hän on ollut pitkään arvostetuimpia tuomareita kansainvälisillä kentillä. Kampparit kiittää Kaitsua! Kohti kautta 2012-13 Kulunut viikonloppu määritteli jo alkusyksyn aikatauluja. Kamppareilla on paikat Ruotsin Champions Cup issa ja World Cup issa. Lisäksi P15 hankki tämänpäiväisellä hopeallaan paikan Bollnäsin Mini World Cup issa. Mutta ennen sen tarkempia suunnitelmia ja valmistautumisia Mikkelissä huilataan ja naatiskellaan tovi - ja varmasti juhlitaankin! teksti: Lauri Tikanoja 6
VALOISA TULEVAISUUS tietoa, taitoa, kokemusta Hyvinvointiala Kulttuuriala Luontoala Palveluala Tekniikan ala www.lappia.fi/ao gemini.fi 7
teksti: Esa Kauti Narukerän tiedottaja Narukerän edustusjoukkue kasvoi matkalla finaaliin Melkoinen kasvutarina kauden aikana Tähän ei moni uskonut, mutta Joukkue uskoi itseensä. Tavoitteena ollut finaalipaikka ei varmaankaan kadonnut kenenkään silmistä kauden aikana, eikä se alun vaikeuksien jälkeen taipunut kuin kerran; ainoastaan Kampparit voitti joukkueen kauden puolivälin jälkeen. Ennusmerkit kauden lähtöön olleet eivät olleet entisen kaltaiset, hyviä pelaajia oli siirtynyt, niin ulkomaille kuin kilpaileviin joukkueisiin. Tästä huolimatta joukkue pelasi alusta lähtien rohkeaa ja liikkuvaa hyökkäyspeliä, palloa liikuteltiin rauhassa ja paikkoja jaksettiin hakea, usea yksilö pystyi myös rohkeisiin nousuihin. Puolustus oli tutun tuntuinen, tähän oli hyvä rakentaa. Läpi kauden joukkueesta oli aistittavissa, että se menee pitkälle, jokainen pelaaja oli hyvällä mielellä. Uudet pelaajat tulivat hienosti mukaan ja täyttivät päävalmentaja Aaltosen heille asettamat paikat, jokainen kasvoi kauden aikana. Sanotaan niin, hyvät pelaajat luovat joukkueen, mutta joukkue luo pelaajat. Tiedä häntä, mutta joukkueen tekemistä oli ilo katsoa. Kasvutarina riitti finaaliin saakka, jo välierissä oli aistittavissa se, ettei joukkue helposti taivu ja se menikin ansaitusti finaaliin. Joukkueessa on niin monta hyvää yksilöä, etten haluasi mainita ketään henkilöä, palstatila loppuu kesken. Finaalissa Kampparit oli parempi. Finaalitapahtuma oli kokonaisuudessaan hieno tapahtuma, oli ilo olla mukana. Kaudesta jäi finaalitappiosta huolimatta erittäin positiivinen mieli. Voisi melkein sanoa, että täältä tullaan. 8
Teksti: Joni Hildén HIFK:n tehot jäivät piippuun Kaksi Suomen mestaruutta peräkkäin ottanut HIFK menetti parhaimmat tehonsa kesäkauden aikana. Tehottomuus vaivasi ratkaisevilla hetkillä. Helsingin IFK palasi takaisin kotiareenalleen Brahen kentälle. Kauden piti olla yhtä voittokulkua kohti kolmatta Suomen mestaruutta. Jo alkukaudesta oli havaittavissa että kaikki ei ole hyvin. Joukkuetta vaivasi tehottomuus. Se on toki ymmärrettävää, kun joukkueesta kesän aikana lähti sellaiset tykit kuin Lauri Söderström ja Janne Hauska. Sen taakse on kuitenkaan turhaa mennä. Jäi joukkueeseen silti rutkasti tulivoimaa ja taitoa saatiin lisää Rolf Larssonin muodossa. Kaikki ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin junan vessa. Joukkueen peli ei ollut yhtä näyttävää kuin kahdella aiemmalla kaudella. Loppuiko HIFK:lta nälkä menestykseen kahden mestaruuden jälkeen? Nuorista ei vielä ratkaisijoiksi Joukkueen kärki nuoreni, samoin nuoreni keskikenttä. Varsinkin Mika Mutikaisen pitkä poissaolo sekä Teijo Laitisen puuttuminen antoi tilaa nuorille pelaajille. Niclas Borenius hoiti tonttiansa hyvin, mutta viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan. Kärjessä Eetu Karhunen ja Aku Ojanen eivät päässeet Hauskan ja Söderströmin tehoihin, joka osaltaan söi punapaitojen menestystä. Kun pelattiin ratkaisevia otteluita Narukerää vastaan, ei missään vaiheessa tullut esille HIFK:n kokemus kolmesta finaalikeväästä. Joukkueen tahtotaso ei ollut riittävä, joka osaltaan johti HIFK:n putoamiseen pronssiotteluun. Otteluun, jonka stadilaiset veivät hyvinkin helposti. Potentiaalia joukkueessa löytyi, mutta sitä ei saatu kaivettua esille ratkaisevilla hetkillä. Vuoden kokeneempina Kun hallittu tai hallitsematon nuorennusleikkaus joukkueessa on tehty, on joukkue vuoden kokeneempi seuraaviin koitoksiin. Ensi syksynä kun jäät ovat jälleen pelikelpoisia, tulee näyttäytymään vahvempi HIFK. Joukkue varmasti sisuuntui jäämisestään pronssille ja näyttöhalut sekä nälkä kasvoivat. Myöskään nuorten pelaajien, pelaajien jotka eivät ennen tätä kautta olleet mitalia kaulassaan pidelleet, tarvitse jännittää ensimmäisen mitalin voittamista. Punaisten kärjessä olevilla pelaajilla on potentiaalia maalintekoon runsain mitoin ja ensi kaudella se potentiaali on aika kaivaa esille. Tämä kausi oli joukkueelle ja seuralle opetus siitä, että menestys ei ole itsestäänselvyys. Vaikka kausi ei mennyt odotuksien mukaan, nousi HIFK seurana Suomen kolmen suurimman jääpalloseuran joukkoon. Seuratasolla perinteinen stadilainen seura on noussut aimo harppauksen eteenpäin. Kehityksen jatkuessa, tulee HIFK esittelemään omia junioreitaan vielä edustusjoukkuetta myöden. Huippupelaajia on tulossa nuorista. Siitä osoituksena P11-junioreiden Suomen mestaruus. Rolf Larsson siirtyy Elitserienin Brobergiin 9
Oulun Luistinseura toisena kautena peräkkäin neljäs OLS ei onnistunut parantamaan viime kauden sijoitustaan, vaan jäi toisen kerran peräkkäin Bandyliigassa ilman mitalia. Alkusarjan sijoitus oli niin ikään neljäs, joten sitäkin faktaa ajatellen OLS oli kaudella 2011-12 Suomen neljänneksi paras joukkue. Joukkue on muuttunut kovasti viime vuosina. Vuoden 2009 mestariporukasta on jäljellä enää viisi pelaajaa, joista ainoastaan Jarmo Mällinen ja Ville-Veikko Angeria olivat silloin pelaavassa kokoonpanossa mukana. Tällekin kaudelle joukkueen kokoonpano vaihtui kovasti. Kokenut kaarti on lopettanut viime kausien aikana lähes kokonaan ja ainoastaan Jari Valta on vanhempaa ikäluokkaa. Jarmo Mällinen on 31-vuotiaana joukkueen toiseksi vanhin pelaaja. OLS on menettänyt 2-3 viime kauden aikana lopettaneiden tai muualle siirtyneiden pelaajien myötä suuren määrän menestymiseen vaadittavia elementtejä. OLS lähti kauteen varsin pienellä pelaajaringillä, kun joukkue koostui kolmesta maalivahdista ja 14 kenttäpelaajasta. Näiden lisäksi Jari-Pekka Haverinen teki paluun liigajäille joulun alla, kun silloin loukkaantumisten kanssa taistellut joukkue oli pahasti vajaamiehinen. Lisäksi takavuosien maalikuningas, ja tälle kaudelle joukkueen valmennustiimiin liittynyt, Arto Loukkola pelasi muutamassa liigaottelussa. OLS sai, yhdessä ToPV:n kanssa, parhaan valmistautumisen liigaan mitattuna ison jään harjoittelun määrässä. Joukkueen harjoituspelit tosin jäivät vaivaiseen yhteen ja tämä näkyi varmasti ainakin sarjan alussa, kun joukkue haki yhteistä säveltään. Tappio sarjaavauksessa JPS:aa vastaan oli ensimmäinen tappio JPS:lle 2000-luvulla ja tappio kuvasti hyvin muuttuneita suhteita sarjan joukkueiden kesken. Pelit sujuivat sarjan alussa varsin ailahtelevasti ja ison jään suuri harjoittelukokemus ei näkynyt ottelutuloksissa. Varsinkin omiin kolisi liikaa osumia ja viiden maalin johtokin saattoi pahimmillaan kuihtua tasapeliksi. Neljän kärkijoukkueen tarkastelussa OLS päästi selkeästi eniten maaleja omiin. Toisaalta OLS teki totuttuun tapaan sarjassa paljon maaleja ja hyökkäysvoima kestää vertailun minkä tahansa Bandyliigan joukkueen kanssa. Tosin maalinteko takkusi tärkeimmällä hetkellä, kun välieräotteluissa ja pronssipelissä OLS teki vaivaiset kaksi maalia 270 peliminuutin aikana. Joukkue osoitti kuitenkin, että se pystyi voittamaan hyvänä päivänä liigan kärkijoukkueet. Valitettavasti huonona päivänä tuli tosin tappio sarjan häntäpään joukkueilta. Juuri pelin tason ailahtelevuus ja sitä myötä ennakkoon heikompia vastustajia vastaan kärsityt pistemenetykset koituivat lopulta kohtalokkaasti siinä tosiasiassa, että välierässä vastaan asettui tämän hetken Suomen ykkösporukka Kampparit. OLS oli vielä runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa kiinni runkosarjan kakkospaikassa. Lopulta kuitenkin maalin tappio HIFK:lle suisti joukkueen alkusarjassa neljänneksi. Kampparit osoittautui liian kovaksi palaksi välierässä, HIFK:ta tai Narukerää vastaan joukkueella olisi ollut huomattavasti paremmat mahdollisuudet edetä finaaliin saakka. Toki puolivälierissä myös Akilles tarjosi hyvän vastuksen. Saman teki myös Veiterä HIFK:lle, kun se pakotti hallitsevan mestarin kolmeen otteluun omassa puolivälieräsarjassaan. Myöskään JPS ei ollut heittopussina mukana pudotuspeleissä. Sarjan mielenkiinnon kannalta on erittäin hienoa, että yhä useampi joukkue pystyy haastamaan sarjan kärkijoukkueita. Onko sitten kysymys kärkiporukoiden heikentymisestä vai häntäpään joukkueiden tason noususta? Tehopisteiden valossa kauden onnistujia olivat pistepörssin kärkinimi Jarmo Mällinen, MM-kisoissa ollut Ville-Veikko Angeria, Samuli Koivuniemi ja Tommi Pikkuhookana. Alakerran peliä johti ensimmäistä kauttaan liberona pelannut Kimmo Ohtonen, Ohtonen suoriutui tehtävästään hyvin ja Haverisen paluu alakertaan joulukuussa toi omalta osaltaan alakerran peliin lisää varmuutta. Joukkueen läpi kauden tasokkainta peliä esitti kuitenkin ehkä maalivahti Olli Lappalainen, joka pelasi loistavan kauden ja on kehittynyt viimeisten kausien aikana liigan huippumaalivahtien joukkoon. Perinteisesti kautta, harjoittelua ja pelaamista, sotkevat pitkät pakkasjaksot ja MMkisatauko. Yleensä riesana on lisäksi jossain vaiheessa kautta vielä useat loukkaantumiset ja sairastelut. Joulutauolla edustuksen vauhtia ja tunnelmia kävi haistelemassa kolme poikaa P15 joukkueesta, pojat olivat hyvä lisä harjoituksiin. P15 voitti hienosti keväällä SM-kultaa suvereenilla esityksellä ja näistä pelimiehistä on jatkossa paljon iloa edustusjoukkueelle. Ikäluokasta moni pelaaja on aloittanut jääpallon pelaamisen vuoden 2004 miesten maailmanmestaruuden innoittamana käynnistetyssä Jääpallokoulussa. OLS:lla on kasassa tasokas ja nuori pelaajamateriaali ja jos joukkue välttää viime kausien tapaisen muuttoliikkeen, tulee se jatkossakin taistelemaan Bandyliigan kärkisijoista. teksti: Oulun Luistinseuran nettitoimitus 10
Näin kävi 5. Akilles säilyttänyt tasonsa 18 7 2 9 80 91 16 pistettä Sijoituksen perusteella Akilles on säilyttänyt tasonsa, sillä sijoitus on sama kuin viime kaudella. Parhaimmillaan Akilles oli tammikuun alkupuolella, jolloin kaatuivat JPS, HIFK ja Veiterä. Runkosarjan loppu sai Akilles-fanit huolestuneeksi, joukkue nimittäin päätti runkosarjan pelaten vaihtelevilla tuloksilla; mm. tappio kotikentällä WP 35:lle. Joukkue pelasi ns. ruotsalaistyyppisesti ja pelin rakentamisessa moitittiin liiallista syöttelyä omalla kenttäpuoliskolla. Joukkueen viimeistelyyn ei myös oltu tyytyväisiä. Pudotuspelit kuitenkin osoittivat joukkueen olevan hyvässä vireessä. Hyvät otteet pudotuspeleissä Oulun Luistinseuraa vastaa antaa kaudelle + merkin. 6. Botnia petrasi reilusti 18 6 4 8 75 113 16 pistettä Botnia lähti kauteen nuorella ryhmällä, jonka keski-ikä oli 21 vuotta. Botnian kausi sujui hyvin, sillä joukkue ponnahti viimekauden 9 sijalta kuudenneksi. Sarjan loppu sujui mainosti. Joukkue ei hävinnyt yhtään kuudesta viimeisestä runkosarjan ottelustaan. Lisäksi joukkue keräsi otteluistaan ToPV:tä, WP 35:ttä, JPS:ää ja Veiterää vastaan 16 mahdollisesta pisteestä 14 pistettä. Nuorelle joukkueelle sattui muutama romahdus otteluissa Akillesta, Narukerää ja Kamppareita vastaan. Kampparit oli lyömätön joukkue helsinkiläisille, joten tie jatkoon katkesi ottelusarjassa tulevia mestareita vastaan. Miinukseksi voidaan laskea heikko puolustuspeli, joukkueelle tehtiin nimittäin eniten maaleja Bandyliigassa. On kuitenkin mainittava, että puolustuspelaaminen parani sarjan loppua kohti, mikä näkyi myös pisteinä sarjataulukossa. 7. JPS lähes tasoissa 18 6 3 9 71-83 15 pistettä JPS hmm, huippuhetkiä ja notkahduksia. Keski-iältään liigan nuorin joukkue siirtyi Mika Sillgrenin komentoon. Ryhmä oli hyvin harjoitellut mutta liigatasolle varsin kokematon. Nuorista pelaajista Tuomas Rintala ja Joni Vuopio löivät itsenä läpi varteenotettavina liigapelaajina. Sarja alkoi mahtavasti, vieraspisteet Oulussa nosti varmasti itsetuntoa. OLS oli muutenkin vaikeuksissa jyväskyläläisten kanssa sillä kahdesta kohtaamisesta JPS keräsi 3 pistettä. Voitto Narukerästä ja tasapeli Helsingissä HIFK:ta vastaan olivat myös kauden high lightseja. Sitten toiselle osastolle. Ns. omatasoisten joukkueiden kanssa jyväskyläläiset olivat vaikeuksissa. Joukkue keräsi otteluistaan ToPV:tä, WP 35:ttä, Botniaa ja Veiterää vastaan 16 mahdollisesta pisteestä 5 pistettä! Pudotuspeleissä tie katkesi Narukerää vastaan kahdessa ottelussa. 8. Veiterä samoilla mennään 18 5 2 11 76 105 12 pistettä Sarja alkoi mukavasti Veiterän ottaessa pisteitä tasaiseen tahtiin. Joukkueen peli kärsi kauden aikana primus motor Miikka Tujulan oltua pitkään poissa. Tujula pelasi vain 9 runkosarjan ottelua ollen silti joukkueen toiseksi paras pistemies. Pakka meni siis kauden aikana uusiksi, mikä näkyi joukkueen otteissa. Veiterä putosikin taulukossa häntäpäähän. Tujulan paluun myötä otteet kohenivat ja paikka pudotuspeleihin varmistui. Kauden ehdoton kohokohta oli voitto HIFK:sta ensimmäisessä välierässä Helsingissä. Kauden aikana joukkueen peliesitykset ailahtelivat ja mm. joukkue keräsi otteluistaan ToPV:tä, WP 35:ttä, Botniaa ja JPS:ää vastaan 16 mahdollisesta pisteestä 7 pistettä! Puolivälierä sarjan hyvä esitys jättää kauden kuitenkin plussan puolelle. 9. WP 35 parannusta 18 4 1 13 55 106 9 pistettä WP 35 lähti kauteen isoin muutoksin. Valmennusvastuun ottivat Jorma Saastamoinen ja Harri Kauhanen. Varkautelaiset hankkivat tälle kaudelle mukaan kokeneita pelaajia mikä auttoikin joukkuetta parempaan tulokseen. Kauden huippuhetket olivat voitot Narukerästä, vierasvoitto Porvoossa ja tasapeli Varkaudessa HIFK:ta vastaan. Win the right games ei toteutunut päättyneellä kaudella. Pudotuspeliviivan tuntumassa olevia joukkueita vastaan (ToPV, Botnia, Veiterä ja JPS) WP 35 16 mahdollisesta pisteestä keräsi 4 pistettä! Sarja oli tänä vuonna ennätystasainen ja sijoituksen parantaminen antaa + merkin joukkueelle. 10. ToPV takapakkia 18 4 0 14 76 107 8 pistettä ToPV oli sarjan kummajainen, hyvä maaliero sarjan jumbojoukkueeksi. Joukkueen pelaajavalmentajana aloitti Igor Zolotarev ja HT Bandystä tuli myös Johannes Koivisto. Kauden alku oli vuoristorataa mutta Janne Hietalan paluu puolustukseen tasapainotti peliä. Joukkue ottikin kolme perättäistä voittoa joista kohokohta oli tapaninpäivän voitto Oulun Luistinseurasta. Peli oli kuitenkin väkinäistä ja tehotonta ja joukkue pahimmillaan missasi 8 rangaistuslyöntiä putkeen. Lisäksi joukkue hävisi usein ns. omantasoisille. Pudotuspeliviivan tuntumassa olevia joukkueita vastaan (Botnia, Veiterä, WP 35 ja JPS) 16 mahdollisesta pisteestä ToPV keräsi 6 pistettä! 11
Teksti: Janne Kairala Jääpallon taikaa Rovaniemellä Helmikuun viimeisenä päivänä kuluvaa vuotta Rovaniemen Ylikylän koulun kentällä järjestettiin ensimmäinen vuotuinen 4-luokkalaisten koulujenvälinen jääpalloturnaus. Jääpallomaalit ja -laidat kaivettiin Rovaniemelläkin siis vihdoin naftaliinista ja otettiin vuosien tauon jälkeen käyttöön. Turnaukseen osallistui hieman alle sata iloista lasta, jotka vieläkin iloisempina nauttivat heille hieman uudemmasta lajista kannustusjoukkojen hurratessa. Ennen turnausta lajia tehtiin kouluille tutuksi demotuntien muodossa, joissa käytiin jääpallon sääntöjä ja taktiikoita läpi, sekä turnauksen tapaan päästiin käyttämään jääpalloliiton lahjoittamia mailoja ja palloja. Turnauspäivänä kaikki kuusi turnaukseen osallistunutta joukkuetta olivat jo perillä lajin saloista. Pelit aloitettiin lohkopeleillä jo aamutuimaan mukavan leudossa viiden asteen pakkasessa, taivaalla olleen pilvilautan osoittaessa jo orastavaa rakoilua. Pelit pelattiin kahtena kymmen minuuttisen puoliaikana, joista pojat pelasivat ensimmäisen puoliskon ja tytöt toisen puoliskon. Kyseinen systeemi sai turnauksen edetessä kiitosta niin lapsien kuin opettajienkin toimesta. Jo lohkopeleissä nähtiin tiukkoja otteluita, sekä vauhtia ja jännitystä. Jääkiekkomailoihin tottuneet nuoret saivat pian kiinni totuttua lyhyemmän mailan saloista ja peli näytti kaikilla joukkueilla sähellystä enemmän oikealta peliltä. Oman joukkueen ollessa lepovuorossa kuvioita hiottiin kaukalon jäällä tai koulun salissa. Ennen puoltapäivää lohkojen sijoitukset olivat selvillä ja oli aika pitää energiantankkaustauko. Ruokailun jälkeen pelit jatkuivat komeassa auringon paisteessa sijoitusotteluilla, joissa lohkon ensimmäiset kohtasivat toisensa finaalissa, lohko kakkoset pronssiottelussa ja viimeiseksi tulleet ilottelivat sijoista 5-6. Parempaa keliä päivälle ei olisi voinut toivoa. Pieni tuulenvire poisti aamulla taivasta peittäneen pilviharson ja takaa paljastui aurinko täysin sinisellä taustalla. Kentällä tilanteet pysyivät aamuiseen tapaan tiukkoina, mutta reiluina. Turnaukseen osallistuneet joukkueet osoittivatkin hienoa fair play -henkeä, eikä tappioita suuremmin jääty suremaan. Fair play -hengestä kertoi myös kaikkien koulujen päätös jäädä seuraamaan ja kannustamaan päivän huipentavaa finaaliottelua, jossa kohtasivat isäntäkoulun Ylikylän 4 A-luokka sekä Vaaranlammen ala-asteen 4 A-luokka. Ylikylä aloitti poikien osuudella vahvasti, johtaen peliä puoliajalla 4-0. Vaaranlammen joukkueen tytöt kuitenkin taistelivat vimmatusti ja kavensivat pienen pyörityksen jälkeen tilanteeksi 4-1, mutta välittömästi perään tullut kuitti 5-1 oli liikaa ja näin jääpallo turnauksen voittajaksi julistettiin Ylikylän 4 A-luokka. Kunniakirjat ja kiertopokaali jaettiin päivän teeman mukaan iloisissa merkeissä kaikkien osapuolien kiitellessä toisiaan hyvin onnistuneesta turnauksesta. Varmasti kaikkien toiveena on järjestää ja osallistua myös ensi vuonna vastaavaan jääpalloturnaukseen ja ehkä näin myös herätellä tätä rakastamaamme lajia takaisin Rovaniemen lajien kirjoon. Turnauksen tulokset Lohko A Ylikylä A-Vaaranlampi B 9-0 Rautiosaari-Ylikylä A 2-3 Vaaranlampi B-Rautiosaari 1-4 1.Ylikylä A 2. Rautiosaari 3. Vaaranlampi B Lohko B Vaaranlampi A-Ylikylä B 6-3 Kauko-Vaaranlampi A 1-9 Ylikylä B-Kauko 1-3 1.Vaaranlampi A 2. Kaukon koulu 3. Ylikylä B Jatkopelit Sijat 5-6 Vaaranlampi B-Ylikylä B 1-6 Sijat 3-4 Rautiosaari-Kauko 4-3 Sijat 1-2 Ylikylä A-Vaaranlampi A 5-1v kuva: Ari Petrelius Nuorisoprojekti ja koululaisjääpallo myötätuulessa Jääpallon uusin nuorisoprojekti käynnistettiin täksi kaudeksi ja ensimmäisen kauden tulokset ovat rohkaisevia. Kauden aikana järjestettiin 37 tapahtumaa, joihin osallistui 946 alakoulun oppilasta. Lisäksi kannattaa mainita myös Vestan kaudella 2011-2012 alakouluille vetämät jääpallo-opastukset jotka keräsivät 400 oppilasta. Koulujääpallo on myös pyörinyt hyvin. Tietojen keruun ollessa kesken voi jo nyt mainita, että alakouluille järjestettyihin turnauksiin on osallistunut 91 koulua/luokkaa 1177 pelaajan voimin. Toista kertaa järjestettyyn valtakunnalliseen alakoulujen mestaruuskilpailuihin osallistui 12 koulua. Tällä kertaa kisat pidettiin Jyväskylässä. Botnia P13/1(-99 synt) voitti Borlänge Bandy Cupin. Loppuottelussa kaatui Vetlanda maalein 7-2. Kansainvälinen menestyminen on aina kunnia asia. Hieno suoritus! Turnauksen parhaana hyökkääjänä palkittiin Petteri Villanen ja finaalin avainpelaaja oli Kaapo Schreck. kuva: Anders Mattson 12
Narukerän junioritoiminnasta kuva:jukka Vääräkoski Ilo ja halu pelata ja harjoitella kykyjensä ylärajoilla kantaa tulevaisuudessa pitkään potkuun. Kauden mittaan pelaaminen ja pelit sujuivat kaksijakoisesti; hyviä pelejä tuli pelattua muutamia, mutta vastapainoksi myös pienimuotoisia romahduksia mahtui matkan varrelle. Lopputurnaukseen mentiin positiivisin odotuksin, mutta pelaamisen taso jäi pelailun asteelle, muutamien sarjaotteluiden tapaan. Turnauksen kahteen viimeiseen matsiin lähdettiin pienen herättelyn kautta, jonka myötä otteet kentällä näyttivät PELAAMISELTA ja tahtotaso oli katossa. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi fiilis eteenpäin menemisestä sekä harjoittelussa ja pelaamisessa. Kauden aikana nähtiin, että jotain on tehty oikein, mutta siihen ei tyydytä vaan suunnataan katse eteenpäin uuteen kauteen ja uusiin haasteisiin. A-juniorit P21-joukkue oli sekoitus monen ikäluokan pelaajia, johtuen siitä, että osa joukkueen vahvuudesta oli edustusjoukkueen käytössä. Kahdestatoista ottelusta joukkue voitti kolme pelasi kerran tasan ja kärsi kahdeksan tappiota. Joukkueesta maajoukkueleiritykseen osallistuivat Juuso Heikkinen ja Olli Ruotsalainen. Lopulliseen maajoukkueeseen valittiin Olli Ruotsalainen, Juuso Heikkinen valittiin varalle. C- Juniorit P15-joukkue aloitti kautensa vasta elokuun alkupuolella kun joukkue kerättiin uuden valmentajan johdolla kasaan. Joukkue aloitti kovan kuntokuurin ja ehti harjoittelemaan 49 kertaa ennen Kevekan harjoitusturnausta. Joukkueen runko oli alkukaudesta kapea, joten joukkueen mukaan nostettiin 99-syntyneitä pelaajia sekä yksi 00-syntynyt pelaaja. Tämä mahdollisti joukkueelle myös riittävän määrän pelaajia raskaan (18 peliä+lopputurnaus) kauden loppuun viemiseksi. Tammikuussa pidetylle Training Campille valittiin joukkueesta 7 pelaajaa. Maajoukkue-ehdokkaaksi Narukerästä nousi Jesse Koskinen joka valittiin myöhemmin myös MM-kisaryhmään joka matkasi Venäjälle. Joukkue pelasi runkosarjassa 18 ottelua ja sijoittui tasaisessa keskikastissa sijalle seitsemän. Joukkue lähti kauden päättävään lopputurnaukseen Ouluun takanaan 122 harjoitusta ja 23 peliä joista 5 Keveka-turnauksessa. D-juniorit Narukerän P 13-juniorit pelasi ja harjoitteli läpi kauden isolla ryhmällä. Keskimäärin paikalla oli aina 13-15 poikaa, koko ryhmän koon ollessa kaikkiaan parikymmentä. Harjoittelut, pelit ja kentän ulkopuolinen toiminta, matkat ym. sujuivat pääsääntöisesti hyvässä hengessä ja iloisella huumorimeiningillä. Kauden alusta omaan lähtötasoon peilaten, osoitti muutama poika hyvää kehitystä, esimerkkeinä Kalle Hauden ja Elmeri Mäkinen. Tasaista kehitystä ja osaamisen varmistumista näkyi usea pojan kohdalla. Iso plusmerkki esimerkillisestä taistelusta läpi pelien kuuluu Koskisen Villelle. E-Juniorit Narukerän P11-pojilla on ollut ilo saada pelata 16 reippaan ja iloisen pojan kanssa. Syksyllä harjoiteltiin enemmän sählyn ja kuntoiluharjoitusten parissa sekä jäähallissa. Tekojään valmistuessa kohti jääpallokautta alkoivat säännölliset harjoitukset noin kolme kertaa viikossa. Harjoituksissa pojat ovat olleet motivoituneita sekä hyvällä sykkeellä mukana. Narukerän P11- pojat ovat myös osallistuneet SM-osaturnauksiin niin Helsingissä, Varkaudessa, Porvoossa kuin Porissakin. Vaikka matkan varrella voittoja ei ole tullutkaan, niin joukkueena P11 pojat ovat kasvaneet pelaamaan joukkueena, joka näkyi SM-lopputurnauksessa Helsingissä, jossa pojat pelasivat erittäin hyvällä sykkeellä parantaen peliään viimeisiä pelejä kohden, joukkueena. Tämä kausi on ollut erittäin mukava ja tunnepitoinen, ensi kautta innolla odottaen! Kiitos myös kaikille muille jääpallon P11- joukkueille kuluneesta kaudesta, on ollut oikein mukavaa tavata teitä ja pelata kanssanne. Jääpallokoulu Jääpallokoulu alkoi tällä kaudella 18.11.2011 tekojääradan jäädytyksen jälkeen. Valmentajina meillä jatkoi Jussi Stenman, Timo Muukkonen, Rami Brander ja uutena mukaan saatiin myös Eero Lousti. Lapsia ilmoittautui 30. Loppukaudesta määrä pysyi edelleen saman osan lopettaessa ja uusia mukaan ilmoittautuessa. Keskimäärin harjoituksissa mukana oli kerrallaan 22 lasta. Harjoitus päivät olivat keskiviikko, lauantai ja sunnuntai, noin 3,5 h/viikko. Kausi aloitettiin Junnupäivä-tapahtumalla, jossa oli mukana myös edustuksen omia pelaajia sekä varustepörssi. Kauden aikana harjoiteltiin monenmoista luisteluun ja mailan käyttöön liittyvää tekniikkaa sekä harjoitukset lopetettiin aina jääpallopeliin. Talven ollessa kylmimmillään käytiin välillä kesken harjoitusten juomassa kuumat mehut Klubitalolla. Varsinaisten U19- kisojen lähellä järjestimme myös minimuotoiset MM-kisat yhdessä E-junnujen kanssa. Kausi päätettiin pelillä vanhemmat vastaan jääpallokoululaiset asiaan kuuluvin soihdutuksin! Pelin loputtua käytiin syömässä hyvät pullat ja juomassa kuumat mehut Klubitalolla. 13
Laakkonen ja Sakko Punaisen torin jääpalloturnauksessa ISO 9001 SERTIFIOITU ORGANISAATIO Porvoon Akilleksen Akseli Laakkosella ja Botnian Samuli Sakollla oli kunnia jääpalloilla Moskovassa, legendaarisella Punaisella torilla. Nämä aktiiviset jääpallojunnut nimettiin Suomen edustajiksi Venäjän jääpalloliiton järjestämään Red Square -turnaukseen 24.-26. helmikuuta. Ensimmäinen jääpallo-ottelu Punaisella torilla pelattiin kolmea vuotta aikaisemmin, 8.2.2009, jolloin juhlistettiin Moskovan Dynamon 85 -vuotista seurataivalta. Mukana tällöin karkeloissa oli myös Sami Laakkonen. Turnaus, joka oli järjestetty Patriarkka Kirillin kunniaksi, oli osa venäläistä maslenitsan -juhlaa, joka vastaa suomalaista laskiaista. (Maslo = rasva = fettis på svenska). Kansainväliseen turnaukseen kutsuttiin valittujen venäläisten lisäksi kaikista kansainvälisen jääpalloliiton (FIB) jäsenmaista kaksi vuosina 2000-2001 syntynyttä junioria valmentajineen. Suomalaisten lisäksi tapahtumaan olivat saapuneet ruotsalaiset William, Erik ja Victoria Västerås SK:sta. Pojat ja tytöt olivatkin entuudestaan keskenään tuttuja Västeråsin kesän jääpalloleireiltä. Maanrakennus Konepalvelut Tehdaspalvelut Lavettipalvelut Kaikki 90 turnaukseen osallistuvaa nuorta jääpallonalkua majoittui kansainvälisessä lasten keskuksessa Moskovan koillisosassa. Majapaikka on ollut aktiivisessa toiminnassa kymmenisen vuotta ja siellä asustavat isommat kansainväliset lapsijoukot, useasti UNESCO:n alaisilla vierailuilla. Ruoka oli hyvää, huoneissa taulutelevisiot, musiikkisuihkut ja jääkaapit eli kahden tähden hotellista voidaan puhua. Jääpalloturnaus käytiin idän ja lännen välillä. Suomalaiset (ja ruotsalaiset) edustivat länttä, hienoissa, valkoisissa pelipaidoissa, joihin oli painatettu turnauksen logot ja selkään Finland. Pelit olivat viiden minuutin pienpelejä, kahdeksan vastaan kahdeksan, millä taattiin hyvä tempo ja kaikille runsaasti peliaikaa. Otteluiden välillä oli erilaisia tekniikka-, luistelu- ja laukaisuratoja, joista laskettiin pisteet yhteen oman joukkueen pistepottiin. Luistelu- ja tekniikkaradoilla Härmän poikamme pelastivat voiton kolme kertaa lännelle, joten se pillerin osa-alue oli objektiivisestikin katsoen hyvin hallussa. Ei niin pientä peliä etteikö ohimeneviä pettymyksiä, onnistumisen riemua, ilon kiljahduksia ja BANKETTIA. Hotelli Ukrainan järjestämä päätösillallinen jokiristeilyllä oli varmasti mieleenpainuva ja unohtumaton kokemus. Kolmen tunnin ajan jaettiin palkintoja, vaihdettiin sähköposti- ja facebook-osoitteita sekä saatiin nauttia aidosta venäläisestä vieraanvaraisuudesta. Jääpalloperhe on kansainvälisestikin erittäin tiivis, sitkeä ja intohimoinen. Koutseina mukana Sami Sakko ja Sami Laakkonen Maanrakennusta vuodesta 1962 Käyntiosoite Färimäenkatu 4, 95420 TORNIO Puh 0207 545 800 Fax 0207 545 809 www.maanrakennusalamaki.fi Kuva: Rickard Roslan Otteluita pelattiin 20 ja tekniikkakilpailuja kisattiin seitsemän ja niistä yhteenlaskettu tulos idälle oli 17-14. Ratkaisun rankkareilla idälle pelastivat taitavat Irkutskin ja Krasnojarskin alueen pojat. 14
Kuva: Simo Pyysing Kansainvälisiä kuulumisia Almatyn MM-kisojen yhteydessä pidettiin FIB:n kongressi ja valiokuntien kokouksia. Paleletko? Turhaan. Kongressin päätöksiä: FIB:n presidenttinä jatkaa neljän vuoden ajan Boris Skrinnik (Venäjä) ja ns. ensimmäisenä varapresidenttinä jatkaa Arne Anderstedt (Ruotsi). Nelivuotiskaudelle valittiin muut varapresidentit: Leo Segerman, Attila Adamfi (Unkari), Magnus Sköld (USA), Stein Pedersen (Norja) ja Viktor Zakharov (Venäjä). Tilintarkastajana jatkaa Juha Nenonen. Muut FIB:n suomalaisedustajat ovat Topiantti Äikäs (vaalikomitea), Pekka Liikanen (tekninen komitea), Jani Lahtinen (naiskomitea) ja Petri Heikkinen (välityskomitea). Kv. liiton uusiksi jäsenmaiksi hyväksyttiin Japani ja Afganistan. Ruotsin Vänersborgille myönnettiin miesten MM kisojen 2013 järjestelyoikeudet. FIB päätti tukea Norjan hanketta jääpallon mukaan saamiseksi Youth Olympic tapahtumaan 2016 Lillehammerissa. Tekninen komitea käsitteli mm. Kv. kalenteri: miehet MM 2013 Vänersborg Russian Goverment Cup 2013 Pervouralsk Tytöt 17-v MM Ruotsi Pojat 19-v PM kilpailut Norja Pojat 17-v MM 2013 Unkari 23-v MM kisoihin pitää osallistua kaikkien A-sarjan maiden joukkueet. Myynti ja markkinointi: Berner Sport, Eteläranta 4A, 00130 HKI sport@berner.fi, 0207 91 4000 15
16 Kaj Wallén Suomen kaikkien aikojen jääpalloerotuomari Kaj Wallén päätti mittavan uransa Bandyliigan finaalin Kampparit vs. Narukerä päätuomarina eli ns. kunkkuna. Ottelusta hän suoriutui kovalla rutiinillaan kiitettävästi. Omasta urastaan Kaitsu kertoi kävin ensimmäiset Valioerotuomarikurssit Tahkovuoressa 1978. Liigatuomarin ura alkoi kaudella 1979/80, jolloin tuomitsin ensimmäisen pelini Porvoossa SaFa - Kampparit Teuvo Ruutun kanssa. Liigassa olen viheltänyt sekä 2 ja 3-erotuomarin systeemillä. Kansainvälisellä tasolla olen tuominnut 25 kautta ja niihin vuosiin mahtuu mm. 10 MMfinaalia. Kisojen kirjo on laaja lähtien poikien kisoista ja miesten vastaaviin. MM-kisoja, Russian Government Cup, Super Cup, maaotteluja ja seurajoukkuetasolla Maailman ja Eurooppa Cupin otteluja. Kaj Wallén on viimeinen kansainvälisistä jääpalloerotuomareista, joka on tuominnut silloin kun miesten MM-kisat pelattiin joka toinen vuosi. Nuorena tuomarina minulla oli onni saada toimia kokeneen erotuomarin kanssa ja haluan kiittää oppi-isääni Teuvo Ruuttua, joka auttoi ja muokkasi hahmostani sellaisen, joka on totuttu näkemään niin kansainvälisillä kuin kotimaankin kentillä. Hänelle kuuluu suuri kiitos saavutuksistani. Kiitos myös linjureilleni jotka ovat kokeneet kanssani yhtä sun toista eri maissa, lähinnä kv. peleissä, niin Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa kuin Yhdysvalloissakin. Pitää vielä palata Tahkovuoren kurssiin, sillä siellä tapasin nykyisen vaimoni Tuulan, joten kaikki ei olisi voinut mennä paremmin: ensimmäiset liigakurssit ja vielä vaimo kaupan päälle. Ilman vaimoni tukea tämä ura ei olisi ollut millään muotoa mahdollista. Kiitos Tuula kaikesta avustasi! Kiitokset kuuluvat myös FIB ex-pomolleni Ilkka Vainikalle, joka tehnyt kovan työn suomalaisten erotuomareiden eteen jokaisessa turnauksessa jossa on ollut. Ilman häntä olisivat suomalaiset tuomarit joutuneet tyytymään useasti tuomitsemaan niitä otteluita, mitä jää jäljelle eri turnauksissa. Tulen aina muistamaan Ilkan sanat useissa MM-kisojen aattoiltojen finaaleissa kun tuomarit oli valittu. Nyt Kaitsu nukun yöni rauhassa kun tiedän että olet huomisen finaalin kunkku. Muita sanoja ei erotuomari tarvitse kuin nämä. Luottamus oli rautainen ja siitä suuri kiitos Ilkalle, että luotti tekemisiini. Yhdessä sählätty vaikka mitä, mutta ei koskaan myöhästytty mistään tapaamisista ja tapahtumista. Suuri kiitos myös pomolleni täällä kotimaassa, Timo Keltaselle, joka on auttanut uraani myös merkittävällä tavalla. Olihan hän pitkän aikaa linjurini niin koti- kuin ulkomaankin kisoissa jatkoi Kaj Wallén. Kaj Wallén pähkinänkuoressa syntymäpaikka ja -aika: 22.9.1959 Helsingissä ammatti: automyyjä, BMW työpaikka: Autotalo Laakkonen siviilisääty: naimisissa Meriitit SM-sarjan ja Bandyliigan ottelut: 636 MM-kisoissa 13 kertaa tuominnut 10 MM-finaalia Russian Government -turnauksessa 6 kertaa 15 Dex World Cup/World Cup (Mailman Cup)turnausta Ljusdal/Sandviken 8 Eurooppa Cup -finaalia kultainen pilli nro 21, 14.10.1995 valittu 12 kertaa vuoden erotuomariksi. 11 päivää ja Perjantaina 27.1. lähdin aamulla kohti suurta ja tuntematonta Kazakstanin maaperää. Onneksi aamulla oven suljettuani tiesin löytäväni Rekilän Jyrkin taksin etupenkiltä odottelemassa minua kyytiin. Jyrkin kanssa olemme viheltäneet yhdessä Eurooppa Cupin ja Maailman Cupin finaalit, sekä hirveän läjän kotimaisia bandyliigamatseja, kaikki kokemuksia joista mahdollisessa tiukassa paikassa varmasti olisi hyötyä. Lisäksi Jyrkillä oli aiemmilta vuosilta alla neljä MM-finaalia, joten kokemusta oli ainakin toiselle lankulle tiedossa kiitettävästi! Kolmikkoamme täydentämään oli tulossa Simo Pyysing Lappeenrannasta, jonka kanssa olin aiemmin viheltänyt alle 19-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Yhteisiä pelejä tosin vain murto-osa minun ja Jyrkin yhteisistä, mutta edes jokunen, hyvä niin... Matkamme alkoi lennolla Helsinkiin, jossa tapasimme Simon sekä Suomen joukkueen lentokentällä. Tarjosipa liitto oikein ruuankin, viimeisen kotimaisen ehtoollisen ennen hyppyä Ukraina Airlinesin koneeseen ja kolmen tunnin lennolle kohti Kiovaa. Lento oli tietenkin myöhässä, joten meillä oli hyvin aikaa opettaa Simolle pari korttipeliä, tai näin ainakin Jyrkin kanssa luulimme... Lopputulos taisi olla ettei Simo koko reissulla oppinut, sillä sen näköiset olivat velkalistan tulokset reissun lopulla kun velkoja yhteen ynnäilimme. Liekö vika ollut tällä kertaa oppijassa vaiko opettajissa, sen päätelköön kukin lukija itse... Kiovasta voi todeta jälkeenpäin, että tulipahan käytyä. Tossut kerkesivät juuri ja juuri koskettaa Ukrainan maaperää kun kone taas jo vaihtui upeaan Kazakstanin keltaiseen ja matka jatkui seuraavat viisi tuntia ilmassa kohti kisakaupunkia Almatya. Samalla ruuvasimme kelloja neljä tuntia eteenpäin, jotta saisimme varmasti haastetta tulevaan luistelutestiin ja koulutuspäivään perillä. Hotellilla olimme aamu kahdeksan jälkeen, oikein hyvin nukutun yön ja parinkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen. Ei muuta kuin aamupala naamaan ja pää pariksi tunniksi tyynyyn, luennot alkoivat jo klo 12. Koulutuksen alussa teimme sääntökokeen, jonka kaikki suomalaiset suorittivat hienosti täysin pistein. Lisäksi teimme ryhmätehtäviä, sekä kuulimme, että turnauksessa tullaan käyttämään mixattuja kolmikkoja. Tämä tarkoitti siis sitä, että emme tulisi toimimaan kiinteänä Suomen kolmikkona, vaan jokainen joutui antamaan omat näyttönsä erilaisissa koostumuksissa. Itse en systeemistä liiemmin perusta, mutta sillä oli mentävä. Tulipahan turnauksessa vihellettyä kuuden eri avustavan kanssa, noh tähän kierrätysralliin on pohjoisen poika jo futiksen puolella tottunut, joten njet problema, riisutaan vaan kaikki hienoukset ja sovitut asiat pois ja annetaan mennä! Koulutuksen jälkeen suuntasimme kohti A- sarjan pelipaikkaa Medeon-stadionia, jossa edessä oli luistelutestit. Pakkasta oli rapiat 19 astetta ja kello läheni seitsemää illalla. Edellinen nukkumaton yö varmasti painoi usealla muullakin kuin vain meillä suomalaisilla. Lisähaastetta tarjosi stadionin sijainti 1700met-
1.700 metriä rin korkeudessa, hienossa vuorten laaksossa. Aiemmin Medeonilla on luisteltu lukuisia pikaluisteluennätyksiä, mutta hallien yleistyessä on Medeon joutunut luopumaan asemastaan pikaluistelun mekkana. Nyt se kuitenkin tarjosi hienot puitteet jääpallon arvokilpailuille, sekä meidän luistelutesteillemme. Ensimmäisenä oli vuorossa 3000 metrin matkaluistelu, jossa aikaraja on päätuomareilla tasan 6 minuuttia sekä avustavilla 6 min 15 sekuntia. Tämän jälkeen oli vuorossa tekniikkaraja, jossa rajat olivat 43 ja 40 sekuntia, päätuomarit ensin mainittuna. Lämmitellessä jo tunsi, että ei olla ihan perus korkeuksilla luistelemassa ja tämä alkoi hieman takoa selviämisen vaiko ei -ajatusta takaraivoon. Onneksi ajatus oli turha, sillä kaikki suomalaiset selvisivät testistä hienosti läpi. Jyrkin kanssa jopa kellotimme huippuajat, taisivatpa jopa olla ennätyksemme! Eipä ole turhaa pikaluistelijat jäätä kehuneet nopeaksi... Ensimmäisenä pelipäivänä olimme Jyrkin kanssa huilivuorossa. Päätimme kuitenkin mennä stadionille nauttimaan hienosta aurinkoisesta päivästä ja katsoimme kaikki a-sarjan kolme peliä. Suomen peli oli umpisolmussa Ruotsia vastaan, pataan 0-12 ja suurin tappio liekö sitten 60-luvun. Ei hyvä alku joukkueelta, mutta matka varmasti painoi heillä jaloissa. Illalla sitten jatkoimme kortin peluuta ja Simon opettamista. Toisena päivänä oli edessä peli yhdessä Simon ja norjalaisen Fredrikin kanssa, ottelun ollessa Ruotsi-Norja. Ruotsi oli otteluun huikea ennakkosuosikki, joka pitikin asemansa ottelussa. Ottelu oli helppo, sillä nämä veljeskansat harvemmin toisiaan hakkaavat. Hieman karrikoiden vihellettiin maalit pois ja nautittiin. Mukavaa oli saada eka peli alle ja turnaus ns. käyntiin! Seuraavana päivänä oli edessä ensin neljännen erotuomarin tehtävä Suomi-USA pelissä ja illalla vielä Ruotsi-Kazakstan peli päätuomarina. Suomi voitti USA:n alun tahmeuden jälkeen ja peli oli melko hyvä henkinen. Muutamia kovia ottoja mahtui toki joukkoon ja sainpa itsekin maistaa näistä yhtä: Jenkki ajoi laidan vieressä suomalaisen yli ja kappas vaan suomipoika liukui suoraan terät edellä neljännen erotuomarin jalkoihin. Voin toivottaa kaikki lukijat tervetulleiksi yrittämään erilaisia väistöliikkeitä jään päälle lenkkarit jalassa. Ei ihan helppo rasti! Onneksi selvittiin jääpussilla ja pikku mustelmalla jalkaterään, illalla oltaisiin kehissä! Illan peli oli haastava, sillä ottelun ratkettua Kazakstanin pelaajat aloittivat kohtuullisen rajun mailan käyttämisen. Taisipa loppuhetkillä olla jo neljä kotijoukkueen pelaajaa jäähypenkillä ja tämähän ei tietenkään oikein kotiyleisölle maistunut... Ottelun jälkeen mietimme kolmikollamme (Jyrki ja norjalainen Calle) venäläisen otteludelegaatin johdolla mitä olisimme voineet tehdä toisin ja päädyimme siihen että ehkä ensimmäinen jäähy oli hieman kevyt. Hyvä fiilis oli kaukana, vaikka tiesikin ettei ollut itse täysin epäonnistunut. Näitä pelejä tulee kaikille erotuomareille, kuten paljon viheltäneet tietävät... Huomenna uutta matoa koukkuun, sillä edessä oli c-sarjan kamppailu Viro-Kirgisia. C-sarjasta sanottakoon vain, että ihan mukava ettei peli kestä kuin tunnin (2x30min). Pelin taso oli todella vaatimaton vaikkakin yritystä oli molemmilla. Pelin hienoin hetki oli Kirgisian viimeisen minuutin maali -> maan historian ensimmäinen, tulipahan sekin hetki todistettua lähietäisyydeltä. Pelissä törmäsin lisäksi yhden Kirgisin avojään pommiin, minkä seurauksena toinen polvi saatiin mustaksi, kisoista oli tulossa haastavat vammojen suhteen! Avustavina ottelussa olivat Tutykov(Venäjä) ja Logan(USA). Torstaina edessä oli Ruotsi-Venäjä alkusarjan ottelu. Näiden maiden keskinäiset sytyttävät aina kaikki jääpalloihmiset ja oli hienoa saada kunnia viheltää matsi. Avustavina toimivat jälleen Jyrki ja Calle. Ottelu oli hyvä tempoinen vaikkakin jää oli hieman heikossa kunnossa. Pallo otti muutamia virhepomppuja siellä ja täällä, mikä varmasti laski ottelun tasoa odotetusta. Venäjä oli parempi ja ansaitsi voittonsa. Kolmikkomme oli ottelun jälkeen tyytyväinen ja saimme paljon positiivista palautetta työstämme. Jäi ns. hyvä fiilis! Ainoa miinus oli leukaan osunut Lomanovin lyömä pallo, joka nostatti melkoisen turvotuksen naamalle. Pelin jälkeen mentiinkin sitten suoraan ambulanssilla paikalliseen sairaalaan ja röntgenpöydälle. Onneksi kaikki oli kunnossa luitten ja hampaiden osalta... Perjantaina oli edessä välipäivä ja kävimme hienolla Condoli-nousulla vuorille. Lisäksi kiersimme kiertoajelulla kaupungin nähtävyyksiä. Tauko tuli tarpeeseen ja oli mukava päästä hieman ulos hotellilta. Vuorilla törmäsimme suomalaisiin rakentajiin, jotka kutsuivat meidät illalla pizzalle suomalaiseen ravintolaan, joka sijaitsi ihan hotellimme nurkan takana. Oltiin oltu kahdeksan päivää reissussa tietämättä asiaa! Ruotsalaiset erotuomarit kuulemma olivat käyneet siellä pizzalla jo maanantaina, mutta eivätpä olleet meille viitsineet tietoa siirtää suomalaisten pyynnöstä huolimatta, thanks ja reilu peli... Törmääminen näihin suomalaisiin oli aika uskomaton sattuma, sillä Almatyssa on 1,5 miljoonaa asukasta ja vain kuusi suomalaista. Illalla syötiin pizzaa ja puhuttiin Suomea, alkoipa jo vähän koti-ikäväkin jo vaivata ajatuksissa. Leukakin alkoi jo laskea kohti normaaleja korkeuksia illan mittaan... Lauantaina olin neljäntenä erotuomarina Ruotsin ja Kazakstanin välisessä jännittävässä välierässä, jonka Ruotsi vei lopulta rangaistuslaukauksilla. Kazakstan johti ottelua pitkään, mutta niin vain tuli Ruotsi lopulta maaliviivalla ohi, tuttu tarina meillä päin myös... Ottelu oli luonteeltaan kiivas ja välillä oli nelosellakin syli täynnä porukkaa, milloin kummaltakin penkiltä päin tultuna. Hienoa, että turnaus oli vihdoin käynnissä ja kaikki panokset pelissä! Lauantai-iltana saimme tiedon, että vihellämme Jyrkin kanssa sunnuntain finaalissa yhdessä norjalaisen Fredrikin kanssa, Simon toimiessa neljäntenä erotuomarina. Mahtava fiilis, sillä tämähän on jokaisen erotuomarin unelma: MM-finaali, jossa pelaavat kaksi lajin ehdotonta suurvaltaa. Samalla alkoi keskittyminen matsiin... Otteluaamuna olo oli hyvä eikä pääkoppa/ kroppa antanut mitään hälyttäviä signaaleja. Päinvastoin, olo oli varma ja luottavainen, olihan alla hyvä alkusarjan matsi maiden välillä. Itse ottelu oli hieno jääpallotapahtuma, jossa yleisöä oli paikalla 5500 henkeä. Ottelussa mentiin lujaa päästä päähän ja katkoja oli erittäin vähän. Venäjä näytti jo toisella jaksolla vievän homman nimiinsä, mutta niin vain länsinaapuri pinnisti ja punnisti rinnalle ja ohi. Tuttu tarina jostain historiasta jälleen? Ottelun puhuttavin tilanne oli viimesekuntien tilanne Ruotsin rangaistusalueella, jossa venäläiset vaativat kahdeksan miehen voimin rankkaria. Jyrkin kanssa olimme onneksi samassa päädyssä ja molemmat lukivat salaman nopeasti toisensa aatteet ja levittivät kätensä. Tässä se yhteisten pelien tausta näkyi, mitenköhän olisi mennyt toisessa päässä? Ihan vain ajatuksena ilmoille... Palaute pelistä oli erittäin positiivinen ja päässä vallitsi tyhjä olo, turnaus oli pelien osalta ohi. Tämän jälkeen mentiinkin vauhdilla kohti bankettia ja viimeistä unetonta yötä sillä lähtö hotellilta oli jo ennen aamu neljää kohti lentokenttää. Paluumatkalla kotia kohti näimme Jyrkin kanssa finaalin viimeisen tilanteen ensimmäistä kertaa nauhalta ja seisomme nauhankin jälkeen päätöksemme takana. Tuli hieno fiilis nähdä tilanne videolta ja todeta mielestämme päätöksen olevan oikea, vaikkakin moni olikin jo meille tekstiviestein viestittänyt tilanteen menneen oikein. Edessä oli enää reissun viimeiset 20 tuntia lentokenttiä ja -koneita. Ouluun oli matkalla kaksi väsynyttä, mutta onnellista erotuomaria. teksti: Juha-Matti Kanniainen kuvat on ottanut Rune Jahnssen 17
Teksti: Pirjo Ahonen ja Alisa Vainio Naisten MM-kisat, Irkutsk 26-29.2.2012 Rakkaudesta jääpalloon kuva: Pirjo Ahonen Naisten maajoukkue kokoontui Helsinkiin su 19.2.2012. Alkuasetelmat- ja tunnelmat olivat jännittyneet olimmehan lähdössä Siperiaan, kohti tuntematonta. Joukkue oli sekoitus nuoruuden energiaa ja kokeneita kisakonkareita. Kuitenkin se oli jo heti alusta yhteen hitsautunut joukkue. Helsingissä treenailtiin, hoidettiin kampeasiat ja vietettiin yhteistä aikaa maanantai-iltaan asti, jolloin alkoi pitkä taival päämäärää, Irkutskia kohti. Tolstoi-juna vei Moskovaan, jossa joukkueeseemme liittyi tulkki, Jaroslav, kotoisasti Jari. Kulutettiin aikaa lojumalla ensin rautatieasemalla ja sen jälkeen lentokentällä. Monia jännitti, mutta koneeseen pääseminen taisi olla helpotus pitkän odottelut jälkeen. Keskiviikkoaamuna saavuimme vihdoin Irkutskiin. Väsymyksestä huolimatta huumori pysyi yllä ja suurin osa jaksoi lähteä Baikal-järvelle retkeilemään. Ihailtiin maisemia, tutustuttiin alueen historiaan ja laskettiin jäämäkeä, ihailtiin mahtavia maisemia ja paikallisten tekemiä jääveistoksia. Olosuhteet olivat kaikin puolin loistavat, hotelli oli siisti ja ruoka kelpoa. Yllätys oli se, että kuljimme poliisisaattueessa kaikkialle ja hotellin edessä oli poliisivartio ympäri vuorokauden. Se oli pienelle suomalaiselle ihmeellistä. Aloitimme kisat to 26.2 rakasta Ruotsia vastaan. Kenttää ja pukutiloja ympäröivät sotilaat. Teimme joukkueena kelpo suorituksen, mutta kaveri oli vahvempi 7-1. Illaksi siirryimme kisojen pääareenalle, jossa saimme tuulahduksen vanhaa aikaa wc=reikä lattiassa. Kisa-areena muutoin oli kyllä hieno ja kaikkeen tottuu. USA kaatui iltapelissä 7-0. Seuraavana aamuna, muutaman tunnin unien jälkeen oli vastassa Norja ja ehkä yksi tärkeimmistä alkusarjan peleistä. Kyseinen ottelu oli muutenkin historiallinen, sillä siinä saavutettiin yksi rajapyykki suomalaiseen jääpallohistoriaan. Piko pelasi 50:nen A-maaottelunsa. 0-2 tappioasemasta 2-3 voittoon nouseminen oli joukkueelta huikea suoritus. Iltapelissä Kanadaa vastaan oli panoksena varma välieräpaikka. Joukkue teki näyttävän ja ryhdikkään suorituksen vieden pelin 5-1. Tunnelma oli korkealla. Seuraavana aamuna oli viimeinen alkusarjan peli Venäjää vastaan kaikki odottivat jo illan välierää, joka myös oli Venäjää vastaan. Joukkueen valmistautuminen välierään onnistui hyvin ja olimme alusta asti pelissä mukana, mutta paremmalle emme voineet mitään. Alkoi keskittyminen seuraavan päivän pronssiotteluun Pakkasaamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana. Tunnelma joukkueessa oli rauhallinen, odottava turnausväsymystä ei näkynyt missään. Edessä oli kisojen tärkein ottelu. Kanada meni ensimmäisellä puoliajalla 1-0 johtoon. Maalintekopaikkoja oli joukkueellamme useita, mutta epäonni oli viimeistelyssä mukana. Erätauolle mentiin 1-0 lukemissa. Tästä huolimatta rauhallisuus ja itsevarmuus huokui pukukopissa tauon aikana ja kentälle päästyämme alkoi työnteko tuottaa tulosta. Ensin tasoihin 1-1, ohi 1-2, 1-3 maali vapautti lopullisesti joukkueen ja Kanada ei juuri puoliviivan yli vieraillut sen jälkeen. Ottelun lopputulokseksi tuli 1-4. Olimme voittaneet MM-pronssin. Tunnelma oli jotain nauruhysterian ja itkun väliltä varmasti kaikilla riemun lisäksi yksi kysymys päässä: Mitä mä just tein?. Katselimme loppuottelun 13000:nen muun katsojan kanssa kannustaen Venäjää. Ruotsi vei mestaruuden, mutta ei voinut sille mitään, että kisojen toinen ja kolmas joukkue saivat jättihurraahuudot ja oli mahtavaa siinä tilanteessa käydä vastaanottamassa pronssinen mitali, kannustus oli korvia huumaava. Illalla vielä kisojen päätös, banketti, jossa laulu raikui ja tanssijalka vipatti. Kaikki olivat iloisia, niin voittaneet kuin hävinneetkin. Tilaisuudessa joukkueestamme palkittiin kisojen parhaana keskikenttäpelaajana Noora Tulus Mahtavaa!! Aamulla herätessä sydämessä oli hieno tunne. Olimme voittaneet epäluulomme Siperiaa kohtaan, meistä oli tullut yhtenäinen joukkue, lauma pieniä leijonia, joka teki yhdessä töitä yhteiselle päämäärälle, suurella sydämellä, rakkaudesta jääpalloon Se toi meille MM-pronssin sillä tunteella oli kiva lähteä kotiin ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin Jääpuisto Naisten joukkue Irkutskissa Suomen pelit: Suomi-Ruotsi 1-7 Välierä: Suomi-Venäjä 1-10 Suomi-USA 7-0 Pronssiottelu: Suomi-Kanada 4-1 Suomi-Norja 3-2 Suomi-Kanada 5-1 Suomi-Venäjä 1-3 18
kuva Jaroslav Frantsev Veiterä naisten mestariksi 19
teksti: Veijo Janhunen M23 sijoittui kolmanneksi Obukhovassa 23 -vuotiaiden kansainvälinen toiminta on nyt saanut muotonsa, jatkossa tullaan järjestään MM-kisat joka toinen vuosi. Päätösten jälkeen toiminta käynnistyi rivakasti ja pelaajien tarkkailu aloitettiin syksyllä kun varmistui että 2011 tullaan järjestämään Venäjällä 2012 M 23-MM turnaus. Joukkue kokoontui torstaina 15.12 Helsinkiin leirille ja pelasi illalla harjoitusottelun HIFK:ta vastaan ja perjantaiaamulla pidimme yhden jääharjoituksen. Illalla alkoi junamatka Moskovaan. Obukhovassa pidimme lauantaina iltapäivällä jääharjoituksen kisa-areenalla. Sunnuntai 18.12 Suomi-Ruotsi 0-2, Ruotsi oli niukasti parempi, mutta ansaitsi voittonsa Kazakstan-Suomi 1-0, kova tuuli ja lumisade tekivät pelaamisen mahdottomaksi. Maanantai 19.12 Venäjä-Suomi 10-0, peli selvää Venäjän hallintaa, Suomi oli vailla mahdollisuuksia. Suomi kohtasi Venäjä välieräottelussa, jonka isännät voittivat 2-7(1-2). Ensimmäinen puoliaika oli tasainen mutta toista jaksoa hallitsi Venäjän myötätuulen turvin. Tiistai 20.12 Pronssiottelussa Suomi kohtasi Kazakstanin ja maksoimme kalavelat luvuin 7-4 (1-3). Joukkueemme nousi toisen jakson hyvällä peliesityksellä voittoon. Venäjä voitti Ruotsin loppuottelussa 5-4. Venäjän ja Ruotsin joukkueet koostuvat pääosin vanhimmista ikäluokista (89 90 syntyneet) kun taas Suomen joukkueessa on pelaajia neljästä eri ikäluokasta (89 92), tästä johtuen joudumme antamaan sekä fyysistä että taidollista tasoitusta molemmille maille. Ne myös leireilevät enemmän kuin Suomi, mikä näkyi tiiviimpänä joukkuepelaamisena kentällä. Jääpallomaajoukkueet vaatettaa JRC-Markkinointi Oy Seura- ja yritysvaatetuksen ammattilainen! NWT0014_AD_Finland.indd 1 2010-03-02 13.17.12 20