Mustamäen pohjavesialueen suojelusuunnitelma

Salon kaupunki 721/11.00.00.01/2015 Mustamäen pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 28.8.2015 Salon kaupunki

1 Mustamäen pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö... 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä... 7 4 Suojelusuunnitelma-alue... 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu... 11 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet... 13 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset... 13 5.1 Asutus... 14 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti... 15 5.1.2 Öljysäiliö... 19 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät... 23 5.2 Maa-ainesten otto... 25 5.2.1 Kotitarveottaminen... 25 5.2.2 SOKKA-hanke... 26 5.3 Muuntamot... 28 5.4 Maatalous... 32 5.4.1 Peltoviljely... 33 5.4.2 Karjatalous... 33 5.5 Metsätalous... 34 5. 6 Liikenne ja tienpito... 37 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja määrät... 38 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta... 40 5.1.8 Pilaantuneet maa-alueet... 42 5.1.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat... 45 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta... 47 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu... 47 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset... 48

2 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa... 49 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma... 49 8.2. Kemikaalionnettomuudet... 50 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa... 51 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Mustamäen pohjavesialueella... 54 11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen... 56 Lähteet... 57 Liitteet... 59 Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 3. Mustamäen pohjavesikortti

3 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 78 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/ 2000) määräykset. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen, Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III Salpausselän reunamuodostuma. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä maa-ainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6. (Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin 16.6.2015. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 24.4. 30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa.

4 Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8. 30.9.2015. Lausunnot pyydettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Mustamäen pohjavesialueelle lähetettiin postitse kyselyitä 51 kpl toukokuun 2015 alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille. Vastauksia saatiin 39 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain. Pohjavesialue Lähetetyt kyselyt (kpl) Saadut (kpl) vastaukset Vastausprosentti Isonummi 9 6 67 % Kaukola 51 39 76 % Kirkonkylä (Kisko) 36 23 64 % Mustamäki 94 62 66 % Ylhäinen-Kärkkä 195 111 57 % Yhteensä 385 241 63 % Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano oli Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi

5 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole. Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa on havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja sijainneista. 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua.

6 Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 :n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016 2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin 15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja

7 johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Pohjavesiä muodostuu eniten mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa, kuten harjuissa, deltoissa sekä reuna- ja saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta.

8 Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät. Pohjavesialueiden uusi luokittelu 1-luokka vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin 2-luokka muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön E-luokka Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); kuuluvat myös joko 1- tai 2-luokkaan

9 4 Suojelusuunnitelma-alue Mustamäen pohjavesialue (0207303) on luokiteltu riskialueeksi valtioneuvoston vuonna 2009 hyväksymässä vesienhoitosuunnitelmassa. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Vuoden 2015 lopussa on tarkoitus hyväksyä uusi vesienhoitosuunnitelma, jossa riskialueluokitus säilyy. Pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi myös ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021. Riskialueita ovat pohjavesialueet, joilla ihmistoiminta on vaikuttanut haitallisesti pohjaveden laatuun tai määrään ja uhka on todennettu analyyseillä/mittauksilla. Pohjavesialue on esitetty kartassa 1. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Mustamäen pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjaveden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Mustamäki on luokiteltu kemialliselta tilaltaan hyväksi, koska aiemmin havaitun haitta-aineen pitoisuus on laskenut alle talousveden rajaarvon, eikä näin ollen vaikuta vedenhankintamahdollisuuteen. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Alue on lähes kauttaaltaan kallioiden ympäröimä laakea hiekkamuodostuma. Reunaosissa hiekkakerrokset ovat saven peittämiä. Muodostuman aines on pääasiassa karkeaa hiekkaa. Syvemmällä tavataan paikoitellen soraa. Hiekka- ja sorakerrosten paksuus on alle 10 metriä ja reunaosissa niitä peittää paikoin yli 10 metrin paksuinen savikerros. Alueen kallioperä on mikrokliinigraniittia. Pohjavesi muodostuu kallioiden reunustamilla hiekka-alueilla ja virtaa kalliopaljastumien välistä pääasiassa kaakkoon ja pohjoiseen. Mustamäen pohjavesialueen kokonaispintaala on 0,75 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 0,43 km 2. Pohjavesi virtaa havaintoputken 0202 suunnalta etelään havaintoputkien 5 ja 0203 suuntaan ja siitä vielä kaakkoon ja etelään havaintoputken 0201 suuntaan (Suomen pohjavesitekniikka Oy 2002).

10 Kartta 1. Mustamäen pohjavesialue.

11 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Mustamäellä sijaitsee Mustamäen vedenottamo (kuva 1). Mustamäen ottamon kaivotyyppi on putkikaivo (1 kpl). Vedenottamo on otettu käyttöön 1960, mutta se ei ole enää käytössä. Vedenottamolla ei ole lupaa, koska vesimäärä on ollut alle vanhan vesilain luparajan 250 m3/d. Vettä on pumpattu käyttöön 194 m 3 /d vuonna 1997 ja vuonna 2006 Mustamäeltä otettiin vettä vielä 49166 m³/a eli noin 135 m 3 /d. Muodostuman antoisuudeksi on arvioitu 250 m 3 /d. Alueen imeytymiskerroin on 0,36. Pohjavedenpinnan luonnollinen korkeus vedenottamolla on +24,60 m (N60 korkeusjärjestelmässä eli n. +24,80 m N2000 korkeusjärjestelmässä). Pohjavesialueella on vedenottamon lisäksi kuusi havaintoputkea, joista voidaan mitata pohjaveden korkeutta. Havaintoputkista eri aikoina vuosina 2000 2007 mitattujen pinnankorkeusmittaustulosten mukaan pohjaveden pinta on pysytellyt noin + 25 m (N2000) tienoilla. Kuva 1. Mustamäen vedenottamo. Pia Lindholm Halikon konepajan kaatopaikkaalueelta on otettu soraa 1950- luvulla, jonka jälkeen sorakuoppa on täytetty ylijäämämailla sekä yhdyskunta- ja teollisuusjätteillä. Kaatopaikan pohjoispuolella sijaitsee ns. alatehdas, jonka alueella on käytetty liuotinaineita vuosina 1950 1980. Maaperää on kunnostettu Rautaruukki Oyj:n ns. alatehtaan alueella v. 2002 2003. Mustamäen vedenottamo suljettiin vuonna 2001 korkeiden tri- ja tetrakloorieteenipitoisuuksien takia. Vuonna 2004 vedenottamolle asennettiin aktiivihiilisuodatin ja ottamo otettiin uudestaan käyttöön. Vuonna 2009 Mustamäen vedenottamo jäi kuitenkin pois käytöstä, kun Halikon kunta yhdistyi Salon kanssa. Vuoden 2002 pohjavesitutkimuksessa otettiin vesinäytteitä kolmesta havaintoputkesta. Havaintoputkesta 0201 otetut vesinäytteet eivät sisältäneet tri- tai tetrakloorieteeniä. Havaintoputkesta 0202 otetuissa vesinäytteissä oli trikloorieteenin määrä 26 μg/l ja tetrakloorieteenin määrä 1 μg/l. Havaintoputkesta 0203 otetuissa vesinäytteissä oli trikloorieteenin määrä 170 μg/l ja tetrakloorieteenin määrä 12 μg/l. Trikloorieteenin ja tertakloorieteenin enimmäispitoisuus on yhteensä 10 μg/l talousveden laatuvaatimuksissa ja suosituksissa (STM:n asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000).

12 Aikaisempien tutkimusten perusteella pääosa alatehtaan suunnasta tulevista vesistä virtaa Mustamäen vedenottamon suuntaan pohjavesiputkien HP0202 ja HP0203 kautta; näissä putkissa trikloorieteenit ovat olleet suuria. Pohjavesiputken HP0201 vesi kuvaa vanhan kaatopaikan alueelta virtaavia vesiä, ja pääosin trikloorieteeniä ei ole aikaisemmin havaittu. Pohjavesiputken HP5 suuntaan virtaa vesiä osittain alatehtaan suunnasta, eikä putken vesi kuvaa kaatopaikan vaikutuksia. Havaintopaikka K1 sijaitsee alatehtaan vieressä. Kunnostuksen jälkitarkkailuohjelmaan liittyi alueen pohjaveden laadun tarkkailu vuosina 2002 2005, ja tarkkailusta vastasi silloinen Halikon kunta. Alueen jatkotoimista tämän jälkeen ei ole kuitenkaan sovittu, joten vuoden 2015 tarkkailukerta on ensimmäinen vuoden 2005 jälkeen. Tutkimus tehtiin Salon kaupungin teknisen toimen tilauksesta. (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Pohjavesiputken HP0201 vedessä oli runsaasti rautaa; pitoisuus ylitti esim. talousveden laatusuositusarvon. Vesi oli kellertävää. Lisäksi veden ph-arvo oli talousveden suositusarvoa pienempi. Muilta osin vesi täytti talousveden laatuvaatimukset ja - suositukset ja alitti pohjaveden ympäristönlaatunormit. Vedessä ei havaittu liuottimia eikä öljy-yhdisteitä. (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Pohjavesiputken HP0202 vesi alitti muilta osin talousveden raja-arvot ja pohjaveden ympäristönlaatunormit, mutta vedessä havaittiin trikloorieteeniä 27 µg/l. Vedessä havaittiin hieman (2 µg/l) myös tetrakloorieteeniä. Öljy-yhdisteitä ei havaittu. (Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy 2015). Pohjavesiputkessa HP0203 havaittiin tutkituista havaintopaikoista eniten trikloorieteeniä eli 68 µg/l; pitoisuus ylitti selvästi talousveden raja-arvon ja pohjaveden ympäristönlaatunormin. Lisäksi veden tetrakloorieteenin pitoisuus oli 6 µg/l, mikä niin ikään ylitti pohjaveden ympäristönlaatunormin. Muilta osin vesi täytti talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset sekä alitti pohjaveden ympäristönlaatunormit. Öljyyhdisteitä ei havaittu. (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Pohjavesiputkessa HP5 havaittiin vähäinen määrä trikloorieteeniä, mutta pitoisuus jäi alle määritysrajan. Öljy-yhdisteitä ei tavattu. Vesi täytti talousveden laatuvaatimukset ja - suositukset suurta rautapitoisuutta ja alhaista ph-arvoa lukuun ottamatta. Vesi oli keltaista. (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Pumppauskaivon K1 vedessä havaittiin hieman cis-1,2-dikloorieteeniä ja trikloorieteeniä. Veden laatu täytti talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset sekä alitti pohjaveden ympäristönlaatunormit. Vedessä ei havaittu öljy-yhdisteitä. (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015).

13 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Koska Mustamäen vedenottamoa ei käytetä enää talousvedenottoon eikä alueelta ole vastaisuudessakaan tarkoitus ottaa talousvettä tai käyttää varavedenottamona, ei Mustamäen pohjavesialueelle ole esitetty määriteltäväksi ohjeellisia suojavyöhykkeitä. 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä.

14 Suurimmat riskit Mustamäessä ovat teollisuus, asutus (öljysäiliöt) sekä mahdollisesti pilaantuneen maan alueet. Liitteessä 2 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille. 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä. Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen. Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle. (Nummelin 2014, Juvonen ja Lapinlampi 2013) Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c :ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään. Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta.

15 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä. Mustamäen pohjavesialueella olevat kiinteistöt ovat suurimmaksi osaksi liittyneet sekä vesihuoltolaitoksen vesijohtoon että viemäröintiin. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä. Taulukossa 4 on esitetty jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Mustamäen pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on esitetty kartassa 2. Kunnalliseen jätevesiviemäriverkostoon kuulumattomien jätevesijärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 3. Kyselyn perusteella omia talousvesikaivoja pohjavesialueella on kaksi. Muutamien kiinteistöjen vedenhankinnasta ei ollut saatavilla tarkempia tietoja. Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat, muut kuin kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvat, jätevesijärjestelmät. Käsiteltävät vedet Järjestelmä Puhdistetut vedet 460-1-25 ei tietoja ei tietoja 460-1-47 ei tietoja ei tietoja 460-1-54 ei tietoja ei tietoja 460-1-108 mustia (tosin rakennus sijaitsee n. 100 m päässä pohjavesialueen rajasta) 5 kpl betonisia saostuskaivoja jätevesiliete 460-1-157 ei tietoja ei tietoja maasuodattamoon, josta avoojaan Kiinteistötunnus 734- Järjestelmän ikä Saostuskaivojen lietteen tyhjennys 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle

16 460-1-166 mustia saostussäiliö yli 40 vuotta 460-1-205 ei tietoja 460-1-225 mustia (rakennus sijaitsee noin 20 m päässä pohjavesialueen rajasta) 3 kpl betonisia saostuskaivoja 516-1-143 mustia kaikki jätevedet johdetaan Halikko Worksin viemäreihin 460-1-398 ei tietoja ei tietoja 460-1-54 ei tietoja ei tietoja 496-1-51 ei tietoja ei tietoja avo-ojaan liete tyhjennetään jvp:lle Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti. Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty. WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa hajaasutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle. Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.

17 Kartta 2. Mustamäen pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto. Sininen linja on vesijohto, vihreä linja on sade- ja hulevesiviemäri ja pinkki linja on jätevesiviemäriverkosto.

18 Kartta 3. Mustamäen pohjavesialueella olevat jätevesijärjestelmät, öljysäiliöt sekä maalämpöjärjestelmät.

19 5.1.2 Öljysäiliö Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Mustamäen pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta, palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 27 lämmitysöljysäiliötä ja yksi käytöstä poistettu öljysäiliö. Öljysäiliöiden kunto- ja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit kartassa 3. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 6. Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää paikallisesti melko suurena suunnitelmaalueella. Suurin osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita. Kiinteistötunnus 734- Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla. Sijainti: maan alla/päällä; ulkona/sisällä 460-1-47 ei tietoja Tilavuus Materiaali ja säiliöluokka (A-D) Asennettu Viimeisin tarkistus Suojarakenteet ym. 460-1-156 maanpäällinen sisätilassa 460-1-157 ei tietoja 460-1-179 ei tietoja 460-1-182 maanpäällinen sisätilassa 460-1-183 maanpäällinen sisätilassa 460-1-184 ei tietoja 460-1-185 poistettu! 460-1-186 maanpäällinen sisätilassa 460-1-187 ei tietoja 3000 l teräs 1972 2005 suoja-allas ylitäytönestin muovi 2000 hälytysjärjestelmä teräs 1972 suoja-allas ylitäytönestin lukko

20 460-1-188 maanpäällinen sisätilassa 460-1-205 ei tietoja 460-1-225 maanpäällinen sisätilassa 460-1-279 maanpäällinen sisätilassa 460-1-342 (maanalainen säiliö tyhjä) maanpäällinen säiliö sisätilassa 460-1-384 maanpäällinen sisätilassa 460-1-386 maanpäällinen sisätilassa 460-1-212 maanpäällinen ulkona (vanhat maanalaiset säiliöt poistettu 2005) 496-1-4 maanpäällinen sisätilassa metalli 1974 säiliö ympärimuurattu ja sisältä sliipattu, ylitäytönestin metalli 1973 1973 suoja-allas ylitäytönestin 1500 l muovi suoja-allas hälytysjärjestelmä turvasuojaus 750 l teräs 2010 2-vaippainen 2 x 1500 l muovi muovi suoja-allas hälytysjärjestelmä suoja-allas 5000 l teräs 2012 2012 suoja-allas lukko muovi 1987 suoja-allas ylitäytönestin 496-1-21 maanpäällinen sisällä teräs 1975 6/2009 suoja-allas, säiliön sisäpuolelle tehty massaus 6/2009 496-1-22 ei tietoja 496-1-26 maanpäällinen teräs 1966 1998 496-1-30 ei tietoja 496-1-31 vanha öljysäiliö, maanalainen 496-1-33 maanpäällinen sisätilassa teräs 1966 poistettu käytöstä 1995, tyhjennetty, puhdistettu, täytetty hiekalla teräs 1982 2015 suoja-allas hälytysjärjestelmä

21 496-1-38 sisätiloissa pelti 1971 11/2007 hälytysjärjestelmä 496-1-40 maanpäällinen sisätilassa Li-plast nailon 496-1-42 ollut öljysäiliö; purettu 496-1-55 maanalainen, käytössä 496-1-58 maanpäällinen sisätilassa 496-1-68 maanpäällinen sisätilassa 516-1-90 maanpäällinen sisällä 516-1-91 ei tietoja 516-1-92 maanpäällinen sisätilassa 516-1-143 maanpäällinen sisätilassa 519-1-93 ei tietoja 2 x 1500 l 3 x 1500 l muovi 1978 5/2003 seuraava 2015 suoja-allas ylitäytönestin teräs 1978 2006 betoni-pohjalla ylitäytönestin li-plast 1996 ylivuotoallas nailon 2005 suoja-allas hälytysjärjestelmä hälytysjärjestelmä nailon 2010 suoja-allas hälytysjärjestelmä Li-Plast lujitemuovi valuma-altaat suoja-altaat hälytysjärjestelmä / turvasuojaus

22 Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille. Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 :ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 ) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 :n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 ) Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 ) Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon. Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia.

23 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 :ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Mustamäen pohjavesialueella on viisi maalämpöjärjestelmää. Taulukossa 7 on kuvattu Mustamäen pohjavesialueella sijaitsevat maalämpöjärjestelmät ja niiden sijainnit on esitetty kartassa 3. Taulukossa 8 on esitetty maalämpöjärjestelmiä koskevat toimenpidesuositukset. Taulukko 7. Maapiirit/lämpökaivot. Kiinteistötunnus Maapiiri / lämpökaivo Maa/ kallio Syvyys 734-460-1-133 lämpökaivo kalliolämpö 1 pystykaivo, jonka syvyys 120 m 734-516-1-143 lämpökaivo maalämpö 3 pystykaivoa, joiden syvyys à 135 m 734-519-1-106 lämpökaivo maalämpö 1 pystykaivo, jonka syvyys 180 m 734-519-1-109 lämpökaivo maalämpö 1 pystykaivo, jonka syvyys 185 m 734-534-1-31 lämpökaivo maalämpö 2 pystykaivoa, joiden syvyys à 200 m Lämmönsiirtoneste mahdollisesti glykoli Suojaukset

24 Taulukko 8. Maalämpöä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille. Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.

25 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Mustamäen pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa. Maa-ainesten ottamista koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 9. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi ym. 2009, MAL 23a ja 4 2 mom). Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009)

26 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla raportti valmistui 2010. (Klap 2010) SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maaainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään. Mustamäen pohjavesialueelta ei ole kartoitettu yhtään SOKKA-kohdetta.

27 Taulukko 9. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet maa-ainesten otto Uusien maa-aineslupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia. Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Maa-ainesten otto ei saa aiheuttaa pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocrossajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. Toimenpiteet - kotitarveotto Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m 3 maa-aineksia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa. Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten nopeasti muotoiltavissa.

28 5.3 Muuntamot Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntamot aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntamoiden sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntamoissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntamoista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntamo voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntamoiden todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntamon osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntamoista pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntamon kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntamo vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002) Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntamot puistomuuntamoiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015 2018 aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntamoista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Mustamäen pohjavesialueella sijaitsee yhteensä kuusi pylväsmuuntamoa (kuva 2). Suunnitelma-alueen muuntamot ovat melko pieniä, niiden öljymäärät vaihtelevat 158 kilogrammasta 385 kilogrammaan. Muuntamoista viisi sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja yksi pohjavesialueen reuna-alueella. Kuva 2. Mustamäen pohjavesialueella sijaitseva pylväsmuuntaja. Pia Lindholm Mustamäen muuntamoiden tiedot ja huomiot on esitetty taulukossa 10 ja muuntamoita koskevat toimenpidesuositukset taulukossa 11. Muuntajien sijainnit on esitetty kartassa 4.

29 Taulukko 10. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntamot Muuntamo (tunnus) Malli Sijainti (koordinaatit ETRS-TM35FIN) Öljypaino (kg) Suojaus Havainnot 3627209 2-pylväsmuuntamo N 6701414,32 E 281638,3242 3626531 1-pylväsmuuntamo N 6701502,629 E 281704,3867 3628623 2-pylväsmuuntamo N 6701696,238 E 281573,7148 3628228 2-pylväsmuuntamo N 6701794,219 E 282144,957 3628103 2-pylväsmuuntamo N 6702010,465 E 281594,9531 3625098 2-pylväsmuuntamo N 6701706,125 E 281915,0313 385 ei suojausta 158 ei suojausta 375 ei suojausta 255 ei suojausta 215 ei suojausta 275 ei suojausta * Varoitusnauhat (puuttuu/rikki) * Jompit / Kiskot (vialliset) * Varoitusnauhat (puuttuu/rikki) * Muuntajan öljyntaso (öljyntäyttö vajaa) * Katkaisupiiskat (rikki) * Katkaisupiiskat (kunnossa) * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa) * Jompit / Kiskot (vialliset) * Jompit / Kiskot (vialliset) * Katkaisupiiskat (kunnossa) * Jompit / Kiskot (kunnossa) * Varoitusnauhat (kunnossa) * Maadoitusten yhdistys (puutteellinen) * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa)

30 Kartta 4. Mustamäen pohjavesialueella olevat muuntajat, TSRR-tiet ja maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet.

31 Taulukko 11. Muuntamoita koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet muuntamot Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään. Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään. Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille.

32 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. (Antikainen ym. 2009) Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 :ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007) Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on

33 lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010). Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maatalouden ja peltoviljelyn toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 12 ja 13. 5.4.1 Peltoviljely Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Mustamäen pohjavesialueella oli sen 75 ha kokonaispinta-alasta 15,6 ha peltoa tai viljelyalaa (kuva 3), mikä kattaa koko alueesta lähes 20,8 %. Pohjaveden muodostumisalueella peltojen osuus oli 6,1 ha. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Nykyään vuoden 2000 maankäyttötiedoista poiketen peltoalueille on kaavoitettu uusia asuinalueita ja asuinrakennuksia onkin jo rakennettu alueelle useita. Salon kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. 5.4.2 Karjatalous Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Suunnitelma-alueella ei sijaitse yhtään eläintilaa. Taulukko 12. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla joka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella. Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi.

34 Taulukko 13. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan) mukaisesti. Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen. Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. 5.5 Metsätalous Kuva 3. Viljeltyä peltoa Mustamäen pohjavesialueella. Pia Lindholm

35 Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012) Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PECF-standardia Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009), joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Mustamäen pohjavesialueen 75 ha:n kokonaispinta-alasta metsätaloutta on 30,6 ha, joka on 40,8 % alueen pinta-alasta (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Nykyään vuoden 2000 maankäyttötiedoista poiketen peltoalueille on kaavoitettu asuinalueita ja uusia asuinrakennuksia onkin jo rakennettu alueelle. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 14.

36 Taulukko 14. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella. Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjunta-aineita. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi. Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi. Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla. Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 ). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia.

37 5. 6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään, kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos. Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. (Antikainen ym. 2009) Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Mustamäen pohjavesialueella on yksi tieosuus, joka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Yhdystie 12208 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 1,0 km. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Tieosuus on esitetty kartassa 4. Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä yhdysteitä, paikallisteitä sekä katuosuuksia. Tieriskirekisteriin kuuluvan tieosuuden tiedot on esitetty taulukossa 15, tieosuuden liikennemäärät taulukossa 16 ja liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpidesuositukset taulukossa 17.

38 Taulukko 15. Pohjavesialueille riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 12208 yhdystie Tien pituus pvalueella Tienhoitoluokka Suolaus alue 1,0 km II-luokka, päällystetty - pääosin lumipintainen A Tiesuojaus Tiepäällyste Suolaus rajoite ei suojausta pehmeä asfalttibetoni ei erityisrajoitusta Suojaustaso ei tietoa Taulukko 16. Liikennemäärät (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 12208 yhdystie Tienhoitoluokka Kvl (ajoneuvoja/vrk) II-luokka, päällystetty - pääosin lumipintainen Kvl raskas liikenne (ajoneuvoja/vrk) Raskaan liikenteen osuus (%) 978 42 4,3 % 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja määrät Suomessa Vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä. Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8), joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm. kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Varsinais-Suomessa säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin maanteillä ja rautateillä. (Kumpulainen ym. 2013). Vuonna 2012 vaarallisia aineita (kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin maanteitä pitkin välillä Salo-Karjaa <500 tonnia viikossa, välillä Salo-Hanko 500 1500 tonnia ja välillä Salo- Turku 500 1500 tonnia. Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoilla tieosuuksilla <500 tonnia viikossa, 500 1500 tonnia ja 3000 7000 tonnia. (Kumpulainen ym. 2013).

39 Taulukko 17. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon. Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää. Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen.

40 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Antikainen ym. 2009, Gustafsson ym. 2006) Mustamäen pohjavesialueella on pinta-alaan nähden teollisuutta ja yritystoimintaa melko paljon. Vuonna 2013 pohjavesialueen 74 ha:n pinta-alasta teollisuus ja palveluiden alueet veivät 15,75 ha eli noin viidesosan. Mustamäen teollisuus- ja yritystoiminta on lähinnä metalliteollisuutta, konepajatoimintaa sekä teollisuushalli ja -varasto toimintaa. Yleisesti ottaen pohjavesialueella käsitellään tästä syystä suurehkoja määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten parannettavaa on öljytuotteiden ja kemiantuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns. farmisäiliöiden allastamisessa ja kattamisessa. Yritystoiminnan ympäristöluvat ja valvontakohteet on esitetty taulukoissa 18 ja 19 sekä yritystoiminnan toimenpidesuositukset taulukossa 20. Taulukko 18. Ympäristöluvat pohjavesialueella. Lupatyyppi ja lupanumero Toimiala ja sijainti Olotila Huomioita 1-Ympäristölupa / 3-metalliteollisuus 734-2005-4 1-Ympäristölupa / 3-metalliteollisuus 734-1997-10 Metallituotteiden valmistus, Halikko Works Oy Konepajatoiminta, Rautaruukki Oy 18-Lupa lainvoimainen (voimassaoloaika 19.12.2005 30.09.2015) 19-Lupa päättynyt Yritys konkurssissa, odotetaan tuleeko ilmoitus uudesta toimijasta vai tekeekö konkurssipesä ympäristölupahakemuksen toiminnan lopettamisesta (Lähde: elokuu 2015; Riitta Saari, Ympäristöinsinööri, Salon kaupunki)

41 Taulukko 19. Valvontakohteet pohjavesialueella. Valvontakohde ja kohdenumero 2-Metalliteollisuus 734-2005-4 2-Metalliteollisuus 734-1997-10 13-Jätehuolto 734-2002-501 Kuvaus ja sijainti Asianosaiset Muuta Metallituotteiden valmistus 734-516-1-135 Konepajatoiminta 734-516-1-135 Ns. konepajan kaatopaikka 734-460-1-256 Halikko Works Oy Rautaruukki Oy Halikon kunta; Rautaruukki Oy Liittyy lupaan: ympäristölupa, 1 Ympäristölupa, lupatunnus 734-2005-4 Liittyy lupaan: ympäristölupa, 1 Ympäristölupa, lupatunnus 734-1997-10 Taulukko 20. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava. Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle.

42 5.1.8 Pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden. Aineen kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla. Mustamäen pohjavesialueella on 9 maaperän tilan tietojärjestelmässä olevaa pilaantunutta tai mahdollisesti pilaantunutta kohdetta. Kohteiden tiedot on esitetty taulukossa 21 sekä sijainnit kartassa 4. Pilaantuneita maita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 22.

43 Taulukko 21. Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet pohjavesialueella. Kohde Toimija, toimiala, kuvaus Pinta-ala Tila (m 2 ) 734-4152 Koneistamo Andersson ky: Konepaja, jolla on koneistustoimintaa. 9509,26 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen 734-4153 Halikko Works Oy: Metalliteollisuuslaitos, jolla on ollut metallien työstämistä ja rakentamista rasvanpoistoa. Kohteella on tehty maaperätutkimuksia syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Kohteen eteläosan maaperää on kunnostettu massanvaihdolla 2002 ja pohjoisosan maaperää huokosilmatekniikalla 2002 2003. Vanha tehdasrakennus on purettu vuonna 2006. Orsiveden kunnostuspumppausta on ollut ainakin vielä vuonna 2007. 734-4154 Halikko Works Oy: Konepaja, jolla on koneistustoimintaa ja peittaamo. Pajalla käytetään happoja, liuottimia, öljyä ja raskasmetalleja. Kohteella on tehty tutkimuksia 19.4.2000. Kohteella tarkkaillaan pohjaveden tilaa. 734-4155 Konepajan kaatopaikka, Eloranta oy, Rautaruukki oy: Teollisuuskaatopaikka, jolla on teollisuusjätteen läjitystä. Kohde on todettu vuonna 2001 tehtyjen tutkimusten mukaan pilaantuneeksi. 734-4157 Salon maa- ja vesirakennus oy: Rakennus on ennen toiminut maanrakennusliikkeen varastona. Pihalla on 5000 litran polttoainesäiliö, joka on ollut omien koneiden polttoainetäydennystä varten. Vuodesta 1996 saakka se on ollut tyhjänä toiminnan siirryttyä Sauvoon. Kiinteistöllä ei ole moottoriajoneuvojen pesumahdollisuutta. Rakennukset ovat nykyisin vuokralla (sähkö- ym. laitteiden kokoamistyötä, sähköasennusliikkeen varasto ja harrastusmaista puusepäntyötä). Pihalla on 2 moottoriveneiden talvisäilytyspaikkaa. Vuokranantajalle ei ole tiedossa maaperää pilaavaa toimintaa. vuoksi. 15849,68 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Teollisuustoiminta kohteella loppunut. 111112,21 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. 17480,23 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän pilaantumisen vuoksi. 5331,07 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi.

44 734-4156 Kuljetusliike ja ent. korjaamo (Sarjomaa ja Lindegren): Kohteella toimii nykyään kuljetusliike, jolla on polttonesteiden varastointia ja käsittelyä. Paikalla oli ennen korjaamo, jolla oli metallien työstämistä ja rakentamista sekä moottoriajoneuvojen huoltoa ja korjausta. Vuonna 2005 kaivettiin ylös vanhat säiliöt, ja nykyään paikalla on maanpäällinen öljysäiliö. 734-4167 Sorvala Oy, ent. Koneistamo Eki: Konepaja, jolla on koneistustoimintaa. 734-4070 Ent. ylijäämämaalla täytetty soranottoalue: Nykyisen päiväkodin paikalla on ennen ollut soranottoalue, joka on täytetty ylijäämämaalla 1970-luvulla. Maiden määrästä, alkuperästä ja täyttömaan paksuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Kohteella tehtiin maaperätutkimuksia koekuoppia kaivamalla 2005, jolloin se oli vielä rakentamaton. Maaperänäytteistä ei todettu SAMASE ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Pieniä merkkejä etyylibentseenistä ja öljyhiilivedyistä havaittiin, mutta nekin alittivat ohjearvot. 734-4158 Jame-Shaft Oy: Konepaja, jolla on koneistustoimintaa ja metallien pintakäsittelyä. Paikalla on ollut ennen myös korjaamo, jolla on ollut moottoriajoneuvojen huoltoa ja korjausta. Kohteella käytetään tuotantokoneiden vaatimia voitelu- ja hydrauliöljyjä sekä sorveissa ja koneistuksissa käytettävää leikkuunestettä. 7116,68 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. 2487,18 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. 4188,85 Voimassa; Tutkimusten perusteella alueella ei arvioitu olevan tarvetta maaperän kunnostukseen tai maankäytön rajoittamiseen. Riskiä ympäristölle tai ihmisille ei myöskään pitäisi olla. Kohteessa nykyään päiväkoti. 9624,81 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi.

45 Taulukko 22. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä. Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin. 5.1.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014) Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos maa-ainesten ottokuopissa pohjavesilampia, pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Mustamäen pohjavesialueelta ei kartoitettu roskaantuneita alueita maastokäynnin yhteydessä. Roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 23.

46 Taulukko 23. Roskaantuneita alueita ja vanhoja kaatopaikkoja koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Kaatopaikat ja roskaantuminen Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille. Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn. Alueella olevat vanhat, autioituneet tehdasrakennukset tulisi joko purkaa pois tai ainakin aidata alue turhan ilkivallan välttämiseksi. Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista.

47 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä n. 30 pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/ 2000) määräykset. Salon alueen pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta putkistoja syövyttävän vaikutuksen esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden käsittelymenetelminä käytetään ph-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista. Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV-desinfiointi tai varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden ph-arvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. (Pöyry Finland Oy 2011). Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon vuoden 2015 valvontasuunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. (Salon kaupunki 2015). Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013 2017. Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatimisen sovittaminen yhteen vesilaitosten häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella. Laatuun ovat vaikuttaneet mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin) sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö. 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu Vesilaitoksen käyttötarkkailussa seurataan vedenlaatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla vesinäytteitä, jotka toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Käyttötarkkailussa painopiste on alkaloinnin (lipeän oikea syöttömäärä) ja

48 UV-desinfioinnin varmistamisessa jokaisella laitoksella. Lisäksi jokaisella laitoksella tarkkaillaan ympäristön riskeistä mahdollisesti aiheutuvia muutoksia veden laadussa (teiden suolauksen vaikutus, maanviljely, kemikaalionnettomuudet, puutarhat, soranottokuopat). Käyttötarkkailua tehdään laitosten raakavedestä ja lähtevästä vedestä. Lisäksi käyttötarkkailua tehdään ottamalla näytteitä verkostovedestä, vesitorneista ja vesisäiliöistä. Vesilaitoksen käyttötarkkailussa tehdään laboratoriossa raakavedestä ja lähtevästä vedestä mikrobiologisia tutkimuksia neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tehdään säännöllisesti vedenottamosta riippuen muita tutkimuksia (ph, haju ja maku, sähkönjohtokyky, ulkonäkö, sameus, kloridit, väri, KMnO4-luku, nitraatti, nitriitti, ammonium, alkaliteetti, vapaa hiilidioksidi, kovuus, Fe, Mn, F, sulfaatti, happi). Salon Veden käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja ympäristön aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja kalibrointien merkitseminen käyttöpäiväkirjaan. Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu mm. paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden määrästä, toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä, veden viipymäajasta verkostossa. Pohjavesilaitoksien raakaveden vesipuitedirektiivin mukaiset vähintään kerran vuodessa tutkittavista muuttujista ph, sähkönjohtavuus ja happi tutkitaan kerran vuodessa raakavesistä ja ammonium ja nitraatti tutkitaan laitoksien lähtevästä vedestä, koska laitoksilla oleva vedenkäsittely ei muuta niiden pitoisuuksia. Niillä laitoksilla, joiden raakaveden mangaani- ja/tai rautapitoisuus ovat kohollaan, analysoidaan ja tarkkaillaan lisäksi raudan ja mangaanin pitoisuuksia sekä mitataan KMnO4-luku. Vedenottamoilla, joiden lähellä on maantie, jonka suolauksen epäillään voivan vaikuttaa pohjaveden kloridipitoisuuteen, analysoidaan kloridipitoisuus. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa Salon alueen pohjavedenottoa vain vesilaitoksen toimittamien raporttien kautta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia ELY-keskus voi tarkkailla tarkoitusta varten asennetuista havaintoputkista tai esim. alueen kaivoista, jos asia nähdään tarpeellisena. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia (tietoja voi hakea esim. OIVA-palvelusta). 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta. Selvitys koskee

49 ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä. Tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin. Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama pienentyä merkittävästi. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1263/2014) on määritetty pohjavesiluokitukseen uusi luokka E, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. ELY-keskus määrittelee E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uuteen luokkaan kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä. Mustamäen pohjavesialueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita, luonnonsuojelu- tai erämaaalueita eikä luonnonsuojeluohjelma-alueita (mm. harjujensuojeluohjelma, kansallis- tai luonnonpuistojen kehittämisohjelma, lehtojensuojeluohjelma, lintuvesiensuojeluohjelma). Pohjavesialueella ei ole todennäköisesti sellaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä, jotka olisivat suoraan riippuvaisia pohjavedestä. 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009). Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta. Valmiussuunnitelmassa on kerrottu varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet, tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien varaaminen. Suunnitelmassa kerrotaan myös poikkeustilanteiden aikaisesta yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. (Virtanen, 2001). Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin, purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta. Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle.

50 Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen jne. osalta. 8.2. Kemikaalionnettomuudet Suomessa tapahtuu joka vuosi tuhansia öljyvahinkoa. Suurin osa niistä on pieniä maaalueella tapahtuvia päästöjä kuten autoista vuotavaa poltto- tai voiteluainetta. Öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä. Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävästi. (www.ympäristö.fi). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi. Kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 ja Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014). Alueen pelastuslaitoksella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (myös alusöljyvahinkojen varalta, jos alueellisesti tarpeellinen). Öljyntorjunnan kustannuksista vastaa vahingon aiheuttaja, ja jos aiheuttajaa ei löydetä tai hän on kykenemätön korvaamaan kustannuksia, ne korvataan öljysuojarahastosta. Kyseinen rahasto koostuu öljysuojamaksuista, joita peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta öljystä. (www.ympäristö.fi, 1673/2009) Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen. Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. Varsinais- Suomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Suuremmissa öljyvahingoissa SYKE voi ottaa vastuun öljyntorjunnasta. (www.ympäristö.fi, 249/2014). Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle

51 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakuntaja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Maankäyttöä ohjataan lisäksi rakennusjärjestyksellä. Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta on ohjattava siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita on listattu taulukossa 24. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Orvomaa 2008, Hanski ym. 2010) Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010. Salon seudun maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä. Varsinais-Suomen liiton taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja rakennuslain 62 :n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 :n mukaisesti julkisesti nähtäville 3.6. 10.7.2015 väliseksi ajaksi. Maakuntakaavassa (kuva 4) on rajattuna Mustamäen pohjavesialue (sininen katkoviiva pvmerkinnällä). mustamäen pohjavesialue on puoliksi keltaista A-aluetta ja puoliksi vaalenapunaista TP-aluetta. A-alue tarkoittaa taajamatoimintojen aluetta. Taajamatoimintojen alue kattaa valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät asumisen ja muiden taajamatoimintojen alueet ja se sisältää asuinalueiden lisäksi paikallisia palvelukeskuksia, työpaikka-alueita ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia, pienehköjä teollisuusalueita sekä seututeitä pienempiä liikenneväyliä, lähivirkistysalueita sekä erityisalueita. TP-alue tarkoittaa työpaikka-aluetta. Työpaikka-alue

52 on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävien julkisten tai yksityisten palvelujen sekä aluerakenteen tai liikenteellisen sijainnin kannalta keskeisten, tilaa vievien toimitilakeskittymien ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuustoimintojen alue ja se sisältää myös pienehköjä asuntoalueita. Alueen suunnittelumääräyksessä todetaan, että alueelle ei saa sijoittaa uutta asumista, jos sille kohdistuu ympäristöhäiriöitä. Alueella osittain oleva vihertävä viivasto puolestaan tarkoittaa, että Mustamäen pohjavesialue kuuluu osittain valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristö- tai maisema-alueeseen. Näistä maisema-alueista suunnittelu-määräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla maiseman arvoja turvaavia ja edistäviä, rakentamisen tulee kohdistua aukeamien reunoille olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen ja, että suunnittelu- ja rakentamistoimenpitein tulee edistää peltojen, niittyjen ja muiden avoimien maisematilojen säilymistä. Mustamäen pohjavesialue kuuluu sekä Halikon yleiskaavan, että asemakaavan piiriin. Halikon yleiskaavassa on rajattuna pohjavesialue. Pohjavesialueelle on kaavoitettua pientalovaltaista asuinaluetta (AP), teollisuus- ja varastoaluetta (T), ympäristöhäiriöitä aiheuttamattoman teollisuuden aluetta (TY), lähivirkistysalueita (VL), urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU), yksityisten palvelujen ja hallinnon alueita (PK), julkisten palvelujen ja hallinnon alueita (PY), vedenottamon alueelle yhdyskuntateknisen huollon alue (ET) sekä maa- ja metsätalousaluetta (MT). Mustamäen pohjavesialueella oleva asemakaava on hyvin samansuuntainen kuin alueen yleiskaava ja se toteuttaa yleiskaavassa merkittyjä alueita. Kuva 4. Mustamäen pohjavesialue Salon seudun maakuntakaavassa.