Valtakunnan palauttaminen Israelille Osa 2 Jerusalemin merkitys Artikkelimme edellisessä osassa tarkastelimme opetuslasten viimeistä kysymystä Herralle ennen Hänen taivaaseen astumistaan: Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan? Näimme, että Jeesuksen vastaus tähän kysymykseen viittaa valtakunnan ennallistamiseen Hänen toisen tulemuksensa ajalla, kun Hän tulee samalla tavalla, kuin Hän nousi taivaaseen kirkkauden pilvessä kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana. Tämä on vastakohta Hänen ensimmäiselle tulemukselleen, jolloin Hänen kirkkautensa oli peitetty, kun Hän otti palvelijan muodon täyttääkseen Jesajan 53. luvun profetian Kärsivästä Palvelijasta. Tässä artikkelimme osassa tarkastelemme taivaaseen astumisen ja Messiaan paluun paikan merkitystä. Taivaaseen astuminen tapahtui Öljymäeltä Jerusalemista itään: Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. (Apt.1:12). Sakarjan kirjan luvuista 12-14 voimme lukea tämän ajan viimeisten päivien tapahtumista. Tämän ajanjakson huipentuman hetkistä sanotaan: Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. (Sak.14:1-5) Tämän ajan loppu tulee, kun Herra seisoo Öljymäellä voitettuaan pahan yhdistetyt voimat, jotka tulevat sotimaan Jerusalemia vastaan viimeisinä päivinä. Tämän jälkeen seuraa Messiaan 1000-vuotinen hallitus, kun Herra on oleva koko maan kuningas. (Sak.14:9) jolloin profetiat Jes.2:1-4, 11-12 sekä Ilm.20 saavat täyttymyksensä. Siten Sakarjan mukaan Herra tulee seisomaan samassa paikassa, josta Hän astui taivaaseen, kun enkeli sanoi: Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän. (Apt.1:11) On ilmeistä, että tämä ei ole sattumaa. Sakarjan profetian mukaan lopun ajan kriisin polttopiste on Jerusalem: Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. (Sak.12:2-3) Jakeessa kaksi Jerusalem on juovuttava malja kaikille ympärillä oleville kansoille. Jakeessa kolme se on väkikivi kaikille kansoille, joka tuo kaikki kansat konfliktiin. Israelin valtion perustamisesta lähtien vuonna 1948 YK:n vuoden 1947 päätöksellä Jerusalem on ollut polttopisteenä konfliktissa Israelin ja ympäröivien kansojen välillä, mutta myös konfliktissa,
joka on käsittänyt kaikki kansat YK:n ja tätä kysymystä ratkaisemaan tarkoitettujen erilaisten rauhan konferenssien kautta. Ensimmäisen arabien ja Israelin välisen sodan seurauksena vuonna 1948 Jerusalemista tuli jaettu kaupunki, kun vanha kaupunki jäi Jordanian valvontaan ja kaupungin läntinen puolisko Israelille. Juutalaisten pääsy pyhille paikoille ja juutalaiskortteliin oli kielletty vuodesta 1948 vuoteen 1967, jolloin Israelin voiton seurauksena kuuden päivän sodassa Jerusalem yhdistettiin Israelin hallinnon alaisena. Vuonna 1973 Egypti ja Syyria tekivät yllätyshyökkäyksen Israeliin Jom Kippurina, juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä. Jos he olisivat voittaneet tuon sodan, niin epäilemättä Israelin juutalaisvaltio olisi lakannut olemasta ja Jerusalem olisi palautettu arabien hallintaan. Tosiasiassa Israel alkutappioiden jälkeen päätyi armeijoineen Kairoon ja Damaskoon johtavalle tielle. Yhdysvallat tuli sitten väliin tekemään rauhan sopimusta. Kippur-sodan jälkeen öljyä tuottavat arabimaat rajoittivat öljyn tuotantoa painostaakseen Länttä Israelin ja Jerusalemin kysymyksessä. Tämä johti lamaan teollistuneessa maailmassa osoittaen, että mitä tapahtuu Lähi-Idässä on elintärkeää koko maailmalle. Vuonna 1974 PLO omaksui opin kymmenestä vaiheesta (10 Points Phased Doctrine). Tämä strategia on tähdätty pystyttämään pienoisvaltio ensiaskeleena Palestiinan vapauttamiseksi. Palestiinan Kansallisen Neuvoston julistuksessa sanotaan mm.: Kun se kerran on perustettu, Palestiinan kansallinen hallitus tulee ponnistelemaan saavuttaakseen konfliktissa mukana olevien maiden unionin (s.o. ympäröivien arabimaiden) tarkoituksella viedä päätökseen koko palestiinalaisen alueen vapauttaminen askeleena matkalla kokonaisvaltaiseen arabien yhteyteen.. Toisin sanoen tämä valtio olisi ponnahduslauta lopulliseen päämäärään, joka on Israelin eliminoiminen. Sen tosiasian huomioon ottaen, että YK oli perustamassa Israelin valtiota ja että amerikkalaiset ja eurooppalaiset halusivat suojella Israelia, oli selvää, että tämä Israelin tuhoamisen päämäärä tarvitsi suunnitelman muuttaa Lännen ajattelutapaa. Sen sijaan, että Israel nähtiin Daavidina taistelemassa arabi-goljatia vastaan, nyt pitikin nähdä Israel Goljatina ahdistamassa palestiinalaista Daavidia. Tuloksena on käyty hyvin tehokasta propagandakampanjaa tämän saavuttamiseksi Tämän tarpeen ilmaisi selvästi Abu Jihad, Arafatin apulainen, PLO:n Algierin huippukokouksessa 1988: Se mitä olemme tekemässä, on kaksivaiheisen strategian toteuttaminen. Se tarkoittaa politiikkaa, että ensin me saamme palestiinalaisen valtion Israelin kylkeen. Sitten me käytämme sitä sen tuhoamiseksi, mitä Israelista on jäljellä. Päästäksemme ensimmäiseen vaiheeseen meidän täytyy vakuuttaa maailma hyvistä aikeistamme, että emme aio toteuttaa toista vaihetta. Toisin sanoen tämä on petos, joka on tähdätty voittamaan maailman valtioiden tuki politiikalle, jota he itse asiassa eivät hyväksyisi nimittäin Israelin tuhoamista. Tällä hetkellä Palestiinan hallitusta johtaa Mahmoud Abbas, jota esitellään maltillisena palestiinalaisena poliitikkona. Vaalikampanjassaan Abbas sanoi tammikuussa 2005: Me olemme valitsemassa rauhan ja neuvottelujen tietä. Jos täällä ei ole rauhaa, niin rauhaa ei ole Lähi-Idässä eikä koko maailmassa. Hän vannoi lunastavansa edesmenneen PA:n puhemiehen Jasser Arafatin lupauksen Palestiinan valtiosta. Hän sanoi kannattajilleen Ramallah issa: Israelin täytyy vetäytyä kaikilta palestiinalaisilta alueilta, jotka miehitettiin vuonna 1967. Me emme voi tinkiä Jerusalemista. Uudisasutusten poikki
leikkaama valtio ei ole valtio. Kaikki, mitä Jasser Arafat sanoi ja uskoi eläessään, on perintö ja tulemme tekemään parhaamme sen toteuttamiseksi. Israel on nyt suunnattoman paineen alla Tiekartan takana olevien voimien, YK:n, USA:n, EU:n ja Venäjän taholta hyväksyä maata rauhasta -sopimus, joka lopettaisi konfliktin. Tämä nostaa kysymyksiä, Kuinka paljon maata? ja Millaisesta rauhasta? USA:n ulkoministeri Condoleeza Ricen lausunnot hänen äskeisellä Lähi-Idän matkallaan tekivät selväksi, että USA kannattaa nyt Palestiinan valtiota, joka muodostuu suurimmasta osasta Juudean ja Samarian aluetta (Länsiranta). Mitä tulee Palestiinan hallitukseen ja arabimuslimimaailmaan, niin rauhasta vaadittava maa on koko alue, jonka Israel voitti 1967 mukaan lukien vanha kaupunki ja Jerusalemia ympäröivät alueet, jotka olivat Jordanian valvonnassa 1948 1967. Kun Israel otti Jerusalemin, niin Moshe Dayan sanoi: Me olemme ottaneet takaisin pyhimmät paikkamme, jotta emme koskaan lähtisi. Israel on kehittänyt suurta osaa Jerusalemia ympäröivää aluetta asutuksin, jotka itsessään ovat kaupunkeja tai Jerusalemin laajennuksia. Siksi Jerusalemin uudelleen jakaminen vuoden 1948 rajojen mukaan on lähes mahdoton ajatus useimmille israelilaisille. On kuten Sakarja sanoo: Jerusalem on väkikivi, joka kuormittaa kaikkia kansoja. Meidän on myös ajateltava kysymystä, Millainen rauha? Israelilaiset ovat tietoisia, että kokonainen palestiinalaisten sukupolvi on kasvatettu vihaamaan israelilaisia ja että monet ohjelmat palestiinalaisessa mediassa ovat täynnä kiihotusta murhaan. Palestiinalainen Media Watch, Israelin perustama järjestö, joka tarkkailee kiihotusta palestiinalaisessa yhteiskunnassa, on koonnut esityksen nimeltä Tapa juutalainen pääset taivaaseen. Se syyttää palestiinalaista mediaa juutalaisten epäinhimillistämisestä, kuten natsit tekivät. Perussanoma saarnoissa, akateemisissa luennoissa ja jopa lasten näytelmissä Itamar Marcusin raportin mukaan on, että juutalaiset ovat paha voima ja se on myötäsyntyistä juutalaisille ja siksi heidät on tapettava. Nathan Sharansky sanoi: Kuten Natsi- Saksassa, palestiinalaisessa yhteiskunnassa on kokonainen vihan kulttuuri oppikirjoista ristisanatehtäviin, päivähoitokodeista TV:n musiikkivideoihin. Vetoaminen murhaamaan juutalaisia juutalaisina on lopputulos. Virallisessa perjantain saarnassa tunnettu muslimi seniorihahmo Ibrahim Mudyris selitti, että diplomaattinen prosessi voi saavuttaa vain paluun rajoille, jotka Israelilla oli ennen vuoden 1967 sotaa. Hän sanoi, että viimeinen vaihe on Israelin tuhoaminen samalla tavalla kuin Muhammedin palatessa sinne valloittajana. Kaikki tämä pitää yhtä Sakarjan kirjan 12. luvun kanssa. Ympäröivät kansat ovat poliittisesti ja psykologisesti luomassa piiritystä Juudaa ja Jerusalemia vastaan pyrkien lopullisesti tuhoamaan juutalaisvaltion ja palauttamaan Jerusalemin arabimuslimien valvontaan joko diplomatian tai aseellisen taistelun kautta. Kaikki maailman kansat ovat mukana YK:n ja USA:n johtaman kansainvälisen diplomatian kautta. Ne ovat mukana myös maailmanuskontojen kautta, erityisesti judaismin, kristinuskon ja islamin, jotka kaikki ovat kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu Jerusalemissa. Näyttämöä ollaan siis pystyttämässä Sakarjan 12-14 lukujen täyttymykselle, johon sisältyy kansojen tuleminen taistelemaan Jerusalemia vastaan päivien lopulla, Jerusalemin osittainen joutuminen väliaikaisesti hyökkäävien joukkojen haltuun ja Messiaan paluu voimassa ja kirkkaudessa.
Sakarja 14 sanoo, että tähän tapahtumaan liittyy suuri maanjäristys, joka saa Öljymäen halkeamaan kahteen osaan. Sellaisella suurella järistyksellä olisi myös tuhoisa vaikutus nykyiseen Jerusalemin kaupunkiin. Helmikuussa 2004 Jordanin halkeamalaaksossa. oli Richterin asteikolla mitattuna viiden asteen järistys Se ravisteli Israelia ja ympäröivää aluetta ja aiheutti näkyvän halkeaman Knessetin rakennukseen puoli tuntia ennen kuin Israelin hallituksen oli määrä kokoontua keskustelemaan kaikkien juutalaisten vetämisestä Gazan kaistalta ja alueen luovuttamisesta palestiinalaisille. Tätä seurasi muutaman päivän kuluttua läntisen muurin eteläsivun osan osittainen sortuminen aiheuttaen naisten rukousalueen sulkemisen muutamaksi päiväksi korjaustyön ajaksi. Maanjäristysiltana Israelin TV:n kanava 2 raportoi geologien uskovan, että suuri maanjäristys voisi iskeä Israeliin yllättäen ja tutkimuksiin perustuen ennustavat sen suuren saapuvan seuraavien 50 vuoden aikana. Kanava 1 näyttäessään karttaa, jossa korostettiin niitä Jerusalemin alueita, joiden epäillään olevan erityisen vaurioalttiita suuren maanjäristyksen sattuessa, osoitti, että Al Aqsan moskeija ja Kalliomoskeija molemmat on rakennettu Israelin Temppelivuorelle ovat eniten vaarassa. Aktiiviset murtumalinjat kulkevat läpi pienen juutalaisvaltion johtuen Kuolleenmeren halkeaman, joka menee Israeli läpi koko valtion pituudelta, tektonisesta rakenteesta. Laitos nimeltä Risk Management Solutions, joka tarkkailee maanjäristysten esiitymismahdollisuuksia alueella sanoo: On hyvin todennäköistä, että Jordanin laakson murtuma kehittää suuren maanjäristyksen. Tutkimukset viittaavat, että Jordanin laakson murtuma kehittää seitsemän asteen tai sitä voimakkaampia maanjäristyksiä kerran 1000 vuodessa. Viimeinen suuri maanjäristys tällä alueella oli vuonna 1033, mikä lisää suuren maanjäristyksen tämän hetkistä todennäköisyyttä. Tämän kaiken valossa on hyvin merkittävää, että heprealainen profeetta Sakarja ennustaa viimeistä, tuhoisaa maanjäristystä Messiaan tullessa Jerusalemiin, tapahtumaa, joka halkaisee Öljyvuoren kahtia idästä länteen ja luo valtaisan laakson. Ilm.16:18 puhuu tulevasta maanjäristyksestä, sellaisesta, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä. Ennen kuin Messias todella tulee maan päälle toteuttamaan Sak.12:10, me luemme Sak.12:10: Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Päivien lopulla, kun viimeinen taistelu riehuu Jerusalemin ympärillä, juutalaisten jäännös siellä katsoo lävistettyyn ja ymmärtää, että Hän on se ainoa, joka voi täyttää tyhjän tilan heidän elämässään ja toteuttaa heidän toivonsa Messiaasta. Rabbiinisissa kirjoituksissa on viittauksia, että tämäkin on messiaaninen profetia. Rabbi Alshech kirjoittaa: Sillä heidän pitää nostaman silmänsä minuun täydellisessä katumuksessa, kun he näkevät hänet, jonka ovat lävistäneet, se on Messiaan, Joosefin Pojan. Sillä meidän rabbimme, joilla on siunattu muisti, ovat sanoneet, että hän on ottava päällensä kaiken Israelin syyllisyyden ja sitten hänet pitää tapettaman sodassa sovituksen aikaan saamiseksi. Tämä profetia sopii tarkasti yhteen Jeesuksen sanoman kanssa. Hänet on ilmoitettu evankeliumissa ainoana Poikana, joka on lävistetty, kuollut ristinkuoleman lunastaakseen
maailman ja joka on tuleva toisen kerran tuomitsemaan maailman sen mukaan, kuinka olemme vastanneet Hänen sanomaansa. Jeesus antoi opetuksensa toisesta tulemuksestaan Öljymäellä aivan Jerusalemin vieressä (Mt. 24, Mk. 13, Lk. 21), samalla paikalla, johon Sakarja sanoo Hänen olevan tulossa pelastaakseen Israelin. Jeesus nousi sieltä taivaaseen ja enkeli puhui opetuslapsille sanoen: Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (Apt. 1:11). Sakarjan kuvailema tapahtuma, jossa Israel katsoo siihen yhteen, joka on lävistetty, on sama tapahtuma, johon Jeesus viittaa Mt. 23:39, kun Hän sanoo koskien Jerusalemia: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Kun juutalainen kansa toivottaa tervetulleeksi ja hyväksyy Jeesuksen Messiaana, niin Hän tulee maan päälle ja lopultakin tuo rauhan Israelille hallitakseen Kuninkaana koko maailmaa toteuttaen Sak.14:9 ja Jes.2:2-4, joka puhuu Messiaan paluun jälkeisestä universaalisen rauhan ajasta maan päällä Jos haluat lisää opetusta tästä aiheesta, niin tilaa The Messiah Factor, kirj. Tony Pearce, joka on saatavana hintaan 7, sisältäen postikulut.