Liite 1 (41)

Liite 1 (41) 31.5.2016 Rahoitusmarkkinaosasto Lainsäädäntöneuvos Ilkka Harju p. 02955 30215, ilkka.harju@vm.fi Neuvotteleva virkamies Aki Kallio p. 02955 30477, aki.kallio@vm.fi Eduskunnan talousvaliokunnalle Valtiovarainministeriön vastine hallituksen esityksestä eduskunnalle joukkorahoituslaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 46/2016 vp) annettujen lausuntojen johdosta Viite: Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemiset 29.4.2016, 3.5.2016, 26.5.2016 ja 1.6.2016 Talousvaliokunnalle on jätetty seuraavat 19 kirjallista asiantuntijalausuntoa: - oikeusministeriö (OM) - työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) - Finanssivalvonta (Fiva) - Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) - Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI) - Innovaatiorahoituskeskus Tekes (Tekes) - Poliisihallitus - Elinkeinoelämän keskusliitto ry (EK) - Finanssialan keskusliitto ry (FK) - Finnish Business Angels Network ry (FiBAN) - Invesdor Oy (Invesdor) - Sijoittajien korvausrahasto (Korvausrahasto) - Suomen Asianajajaliitto (SAL) - Suomen Pääomasijoitusyhdistys ry (FVCA) - Suomen Pörssisäätiö (Pörssisäätiö) - Suomen Teollisuussijoitus Oy (Teollisuussijoitus) - Suomen Yrittäjät ry (Yrittäjät) - Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta (SRNK) - Prof. Erkki Kontkanen, Itä-Suomen yliopisto (Kontkanen) 1. Tiivistelmä muutosehdotuksista Tässä liitteessä on käyty läpi kaikkien lausunnonantajien kommentit. VM ehdottaa muutoksia viranomaisten (OM, Fiva, KKV, ESAVI) antamien lausuntojen johdosta seuraavasti: - 1. lakiehdotuksen 17 :n uudelleen kirjoittamista sekä 1. lakiehdotuksen 6 :ään uutta 3 momenttia, 7 :ään uutta 2 momenttia ja 13 :ään uutta 4 momenttia, - 1. lakiehdotuksen 9 :n 2 momentin ja 16 :n 3 momentin poistamista, Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, 00023 Valtioneuvosto Puh 0295 16001 (Vaihde) Faksi 09 160 33123 valtiovarainministerio@vm.fi www.vm.fi Y-tunnus 0245439-9

2 (41) - 1. lakiehdotukseen täsmennyksiä 1 :n 2 momenttiin, 2 :n 1 kohtaan, 3 :n 2 momenttiin, 5 :n 1 momenttiin, 6 :n 1 ja 2 momenttiin, 7 :n 1 ja 3 momenttiin, 8 :n 1 momenttiin, 9 :n 1 5 momenttiin, 10 :n 2 ja 3 momenttiin, 11 :n 3 momenttiin, 12 :n 2 momenttiin, 13 :n 2 momenttiin, 14 :n 1 momenttiin, 15 :n 2 momenttiin, 16 :n 2 ja 4 momenttiin ja 20 :n 1 momenttiin, - 2. lakiehdotuksen 2 luvun 2 :ään uutta 5 momenttia sekä 1 luvun 2 :n 2 momentin, 6 luvun 1 :n 2 momentin ja 11 luvun 2 :n 2 momentin 3 kohdan muutosehdotusten poistamista, - 4. lakiehdotuksen 46 :n muutosehdotuksen poistamista, - 5. lakiehdotukseen täsmennyksiä 1 :n 1 momenttiin ja 6 :n 1 momenttiin, - 6. lakiehdotukseen täsmennyksiä 5 luvun 2 :n 5 kohtaan, - 9. lakiehdotuksen poistamista, sekä - uutta 11. lakiehdotusta. Muiden lausunnonantajien kommentit eivät VM:n mielestä anna aihetta tarkistaa esityksen lakiehdotuksia. VM kiinnittää kuitenkin talousvaliokunnan huomiota mahdollisiin tarpeisiin arvioida myöhemmin erikseen 1. lakiehdotuksen 9 :ään (yhdessä Fivan kanssa) ja 11 :ään liittyvää kahta asiakohtaa sekä kahta 2. lakiehdotukseen liittyvää asiakohtaa. 2. Johdanto Lausunnoissa ehdotettuja pääosin lakiteknisiä parannuksia ja täsmennyksiä käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisesti. VM:n käsityksen mukaan kyse ei ole sellaisten laajojen sisällöllisten muutosehdotusten tekemisestä, joita perustuslakivaliokunta on pitänyt ongelmallisena (PeVL 12/2016 vp ja siinä mainitut aikaisemmat PeVL:t). Keskeisimmät muutostarpeet liittyvät erityisesti OM:ssä samanaikaisesti valmisteltuun ns. asuntoluottodirektiivin (2014/17/EU) täytäntöönpanoon (HE 77/2016 vp, jäljempänä OM:ssä valmisteltu esitys), jonka yhteydessä ns. vertaislainojen välittäjiä koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus saattaa voimaan säätämällä laki eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä. Esityksiä on valmisteltu rinnakkain VM:n ja OM:n tiiviissä yhteistyössä mutta, koska HE 46/2016 vp (jäljempänä esitys) annettiin eduskunnalle kuusi viikkoa ennen OM:ssä valmisteltua esitystä, on niitä edelleen tarve sovittaa yhteen tietyiltä osin ottaen huomioon etenkin 1. lakiehdotuksen 3 :n 2 momentissa, 6 :n 2 momentissa, 7 :ssä, 8 :n 1 momentissa, 16 :n 2 momentissa ja 17 :ssä olevat erot OM:ssä valmisteltuun esitykseen. Näistä eroista merkittävimpiä ovat 1. lakiehdotuksen rekisteröitymistä koskevien edellytysten täsmentäminen 6 8 :ssä sekä 17 :n kirjoittaminen kokonaan uudelleen. Tärkeitä ovat myös 1 :ään ja 9 :ään Fivan ehdottamat asiakkaansuojaa vahvistavat muutokset. Lisäksi OM:n ehdotuksesta kolmeen yksittäiseen momenttiin (6 :n 1 momentti, 12 :n 2 momentti ja 14 ) aiheutuu muutoksia maksukyvyttömyysmenettelyjen tarkemmasta yksilöimisestä. Monia OM:n ja Fivan lausunnoissaan sekä talousvaliokunnan kuulemisten jälkeen käydyissä keskusteluissa esittämiä perusteltuja, yksittäisiin momentteihin kohdistuvia, uusia yksityiskohtaisia muutosehdotuksia ei ole voitu ottaa esityksessä huomioon ennen sen antamista eduskunnalle. Tämä on osaltaan johtanut esityksen sangen kokonaisvaltaiseen, joskin suurelta osin lakitekniseen uudelleentarkasteluun poikkeuksellisesti vasta valiokuntavaiheessa. VM:n mielestä ehdotetut muutokset ovat kuitenkin pääosin lakiteknisiä eivätkä olennaisesti vaikuta esityksen tavoitteisiin. Muutokset lisäävät Fivalle esityksessä osoitettuja toimintavaltuuksia sekä osoittavat OM:n ja Fivan huolta uutta ja kasvavaa rahoitusmuotoa ja toimialaa koskevan lainsäädännön täsmällisyydestä ja riittävästä sijoittajansuojasta. Eräissä tapauksissa VM ei puolla lausunnonantajan muutosehdotuksen hyväksymistä, jolloin asia on perusteltu. VM ehdottaa vain osittain hyväksyttäväksi 1. lakiehdotuksen 14 :ään (OM), 15 :ään

3 (41) (OM) ja 20 :ään (OM) sekä 5. lakiehdotuksen 1 :n 1 momenttiin (Fiva) ehdotetut muutokset. VM ehdottaa kokonaan hylättäviksi 1. lakiehdotuksen 13 :n 3 momenttiin (OM, ESAVI, KKV) ehdotetut muutokset. Esitys on talousvaliokunnan käsittelyn yhteydessä laajasti sovitettu yhteen OM:ssä valmistellun esityksen kanssa. On mahdollista, että vielä joitakin yhteensovittamistarpeita ilmenee sen jälkeen, kun OM:ssä valmisteltu esitys on 19.5.2016 annettu eduskunnalle. Lisäksi, kuten Fiva ehdottaa, myös VM katsoo, että 4. lakiehdotus on syytä lakiteknisesti sovittaa yhteen samanaikaisesti käsiteltävänä olevissa HE:ssä 28/2016 vp ja HE:ssä 65/2016 vp tehtyjen ehdotusten kanssa. Samoin esityksen 5. lakiehdotus on syytä yhteen sovittaa OM:ssä valmistellun esityksen 6. lakiehdotuksen ja HE:ssä 28/2016 vp tehtyjen muutosten kanssa. VM olettaa, että eduskunnan tarkistajat voivat tehdä nämä muutokset. Lisäksi VM toteaa, että lakitekniset korjaustarpeet saattavat ruotsiksi kääntämisen johdosta viivästyttää suunniteltua voimaantuloa kesän yli. VM pitää kuitenkin tärkeänä, että esitys käsitellään kevätistuntokaudella, koska kysymys on hallituksen kärkihankkeesta, johon kohdistuu etenkin markkinaosapuolten keskuudessa suuria odotuksia. Useissa elinkeinoelämän edustajien lausunnoissa toistetaan seikkoja, jotka käyvät pitkälti ilmi jo VM:n 21.9.2015 julkistamasta lausuntoyhteenvedosta ja joita ei siksi ole yksityiskohtaisesti selostettu esityksen yleisperusteluissa, vaikka ne on eräiltä osin sivuutettu valmistelussa. Lausunnoissa esitetyt keskeiset sisällölliset seikat on otettu esityksessä huomioon tai vaihtoehtoisesti niiden sivuuttaminen on käsitelty esityksen perusteluissa mainitussa lausuntoyhteenvedossa. Lisäksi on hyödynnetty esityksen rinnalla valmisteltavaa, rekisteröitymisvelvollista joukkolainanhaltijoiden edustajaa koskevaa lakiehdotusta työstävässä VM:n työryhmässä käytyjä keskusteluja. Viimeksi mainitun ehdotuksen viimeistelyssä voidaan toisaalta hyötyä esitykseen nyt saadusta palautteesta, jolloin se saadaan myös vastaamaan OM:n ja Fivan esittämiä näkökohtia. Esityksen keveä sääntely liittyy paljolti näiden kahden hankkeen keskinäiseen synergiaan. Viidessä lausunnossa ei ehdoteta konkreettisia muutoksia (TEM, Poliisihallitus, Teollisuussijoitus, Yrittäjät ja SRNK), eikä näitä lausuntoja enemmälti käsitellä. SRNK toivoo, että vaikuttavuusinvestointien suhdetta joukkorahoitukseen selvitetään, minkä VM katsoo parhaiten onnistuvan SITRA:n vireillä olevan selvitystyön yhteydessä. FK kritisoi ratkaisua erillislaista ja katsoo joukkorahoituksen sääntelyn kuuluvan sijoituspalvelulakiin (747/2012). FK ei kuitenkaan lainkaan käsittele niitä seikkoja, joita selvitetään esityksen yleisperustelujen jaksossa 3.2.3 lakiteknisistä vaihtoehdoista (s. 70 76) eikä myöskään huomioi joukkorahoituksen välittäjän asemaa sijoituspalvelulain ulkopuolisena ei-sijoituspalveluyrityksenä, joten VM ei pidä kritiikkiä relevanttina. 3. Yleistä VM toteaa, että nykyisin voimassa olevan niin EU- kuin kansallisen sääntelyn tiukka tulkinta johtaa sekastrategiaan, jossa sekä korotetaan joukkorahoituksen välittäjien markkinoille pääsyn kynnystä mm. toimilupasäännöksin että sovelletaan suhteellisen tiukkaa sääntelyä itse toiminnan harjoittamiseen vielä tämän jälkeenkin mm. kalliiden tiedonantovelvollisuuksien ja sijoitustuotteen asianmukaisuusarviointien muodossa. Esityksessä on otettu huomioon kasvupolitiikkaan ja joukkorahoitukseen toimialana liittyvät haasteet sekä pyritty tukemaan ja mahdollistamaan tämän uuden rahoitusmuodon ja kotimaisten markkinatoimijoiden toiminta- ja kasvuedellytyksiä. Useat lausunnonantajat kiittivät esityksessä tässä suhteessa tehtyjä toimialan kasvua tukevia linjauksia. Lisäksi kaikki lausunnonantajat totesivat lausunnoissaan tai talousvaliokunnan kuulemisissa kannattavansa esityksen tavoitteita.

4 (41) Joukkorahoituksessa sääntelyä tarvitaan puitteiden luomiseen ja sen varmistamiseksi, ettei merkittäviä väärinkäytöksiä pääse ilmenemään. Yleensä rahoitusmarkkinoilla mahdollisiin ongelmiin pyritään vastaamaan sääntelyn lisäämisellä. Tämä johtaa helposti sääntelykierteeseen, mikä huonontaa alan toimintaedellytyksiä ja pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia. Lähtökohtaisesti tarkempi sääntely voi parantaa perinteisten arvopaperimarkkinoiden tehokkuutta sijoittajansuojaa ja kilpailua lisäämällä, mutta toisaalta nykyisin voimassa olevaa sääntelyä valmisteltaessa ei ole otettu huomioon joukkorahoitusta toimialana, vaan sääntely on kirjoitettu pitkälti suuryritysten rahoituksen parissa toimivien sijoituspalveluyritysten näkökulmasta. Pieniä rahoitussummia tavoittelevien kasvu- ja pkyritysten luonnolliset transaktiokustannusesteet arvopaperien yleisölle tarjoamisesta ovat digitalisaation kautta pääosin poistuneet internetin kautta voidaan tavoittaa rajaton määrä ihmisiä alhaisin kustannuksin mutta huomattavasti pienemmistä haettavista rahoitussummista johtuu, että sääntelyn aiheuttama transaktiokustannus nousee osuudeltaan merkittäväksi. Joukkorahoituksen kasvun voidaankin nähdä olevan seurausta arvopaperimarkkinoiden ja pankkitoimialan ylisääntelystä. Joukkorahoituksen erityispiirteet näyttävät altistavan sijoittajat suuremmille informaatioasymmetrioille, mutta samalla joudutaan pohtimaan joukkorahoitusta pääasiassa käyttävien kasvu- ja pk-yritysten transaktiokustannusten kantokykyä suhteessa tavoiteltaviin rahoitussummiin. Joukkorahoituksen suurimpana etuna rahoitusta hakeville yrityksille voidaan nähdä sen tarjoama rahoitusmahdollisuus yrityksille, joille perinteisen pankki-, pääomasijoitus- tai enkelisijoitusrahoituksen hankkiminen on vaikeaa. Avainasemassa ovat pienemmät rahoituskustannukset ja hallinnollinen taakka verrattuna muihin rahoitusmuotoihin varsinkin, kun rahoitusta tarvitseva yritys on kasvu- tai pk-yritys. Liian raskaan sääntelyn voidaan nähdä vievän toimialan elinedellytykset, mutta vastaavasti liian kevyt sääntely voi rapauttaa sijoittajien luottamuksen toimialaan ja johtaa samaan lopputulokseen. Lisäksi joukkorahoituksen kautta kasvu- ja pk-yrityksiin sijoittavien sijoittajien sijoituspäätöksen taustalla on usein voitontavoittelun lisäksi sosiaalinen motiivi, mikä pitää ottaa kokonaistarkastelussa huomioon. Esityksen 1. lakiehdotuksella on tavoiteltu kevyttä toimialaa tukevaa puitesääntelyä, jossa on pyritty ottamaan huomioon joukkorahoituksen erityispiirteet, rahoitusmuodon laatu ja laajuus ja tätä kautta selkeyttämään lainsäädäntöä, parantamaan sijoittajansuojaa, lisäämään yritysten rahoitusvaihtoehtoja sekä monipuolistamaan rahoitusmarkkinoita. Tavoitteena on ollut optimaalisen ratkaisun löytäminen laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen etujen valjastamiseksi kuitenkin sen mahdolliset haitat samalla minimoiden. Vastaavanlaisia ratkaisuja toisistaan jossakin määrin poikkeavin sisällöllisin perustein on tehty jo seitsemässä muussa EU-valtiossa sekä esim. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja monissa Aasian maissa. Kysymys on kotimaisten markkinoiden vetovoiman ja toimialan kasvuedellytysten näkökulmasta merkittävä, koska digitalisoituvat rahoitusmarkkinat mahdollistavat toiminnan siirtämisen nopeasti ja kustannustehokkaasti niihin valtioihin, joissa toiminnan harjoittamiselle on optimaalisin sääntely-ympäristö. Esityksen kantava teema on suhteellisuusperiaate, jonka mukaan joukkorahoituksen välittäjien toiminnan laatu ja laajuus on otettava huomioon sääntelyä sovellettaessa. Toimijoiden koon sekä toiminnan monimutkaisuuden ja volyymin huomioon ottaminen on suhteellisuusperiaatteen keskeinen sisältö. Esitykseen on otettu säännökset rekisteröitymisvelvollisuudesta, jossa sääntely on toimilupavelvollisuutta kevyempää. Esityksessä suhteellisuusperiaate on otettu laajasti huomioon yksittäisissä säännöksissä, mitä voidaan pitää oikeusvarmuuden ja joukkorahoituksen välittäjien riskienhallinnan kannalta perusteltuna menettelynä. Alustavien tietojen valossa useat toimiluvan saaneet luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset aikovat ryhtyä harjoittamaan joukkorahoituksen välitystä, minkä lisäksi monet pienemmät toimijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ilmoittautua rekisteröitymisvelvollisiksi. Tämä edellyttää oikeasuhtaista sääntelyä sijoittajansuojan ja toimialan suhteellisen pienen koon, vähäisten välitettyjen rahamäärien

5 (41) sekä toimialan kasvuedellytysten välillä. Koko joukkorahoituksen innovaatio nojaa transaktiokustannusten alenemiseen teknologian kehittyessä. Toimialan elinedellytykset voivat kaatua ylisääntelyn mukanaan tuomiin lisäkustannuksiin, sillä tavoiteltavat rahoitussummat ovat pieniä ja rahoituskierrosten onnistuminen usein epävarmaa. Tätä on pyritty 1. lakiehdotuksessa välttämään. 4. Komission raportti 3.5.2016 Euroopan komissio on vastikään julkistanut 51-sivuisen raportin joukkorahoituksesta EU:n pääomamarkkinaunionissa. 1 Komission tiedotteen mukaan joukkorahoitus on toistaiseksi merkitykseltään suhteellisen pientä, mutta kasvaa vauhdilla. Joukkorahoituksessa on kuitenkin potentiaalia tulla keskeiseksi rahoituskanavaksi pk-yrityksille pitkällä aikavälillä, jos toimintaa säännellään asianmukaisesti ( if appropriately regulated ). Komissio toteaa, ettei tällä hetkellä ole olemassa vahvoja perusteita EU-tasoiselle sääntelylle joukkorahoituksesta ( there is no strong case for an EU level framework at this juncture ). Komissio aikoo jatkaa toimialan kehityksen seuraamista sekä kahdesti vuodessa tavata eurooppalaisten valvontaviranomaisten, EU-valtioiden ja joukkorahoituksen toimialan edustajia. Raportti sisältää katsauksen komission tähänastisiin toimiin joukkorahoituksen analysoimiseksi, sääntely-ympäristöön EU-valtioissa sekä toimialan kehitykseen ja rajat ylittävään toimintaan. Raportissa viitataan Suomeen kahdesti, jolloin myös talousvaliokunnassa käsiteltävänä oleva esitys mainitaan. VM:n kuluneena keväänä komissiolle antamaa palautetta on otettu raportissa hyvin huomioon, sillä komissio on mm. muuttanut laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen englanninkieliset ilmaisut vastaamaan VM:n komissiolle lähettämässä kysymyksiä/vastauksia tiedonannossa ( Q&A ) käytettyjä ilmaisuja (s. 8 ja s. 32 33). Lisäksi komissio on laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen määritelmien yhteydessä kiinnittänyt huomiota siirtokelvottomiin tai käytännössä usein rajoitetusti siirtokelpoisiin arvopapereihin (s. 19 20 ja s. 32) ja mm. kommandiittiyhtiön äänettömien yhtiömiesten yhtiöosuuksiin (s. 32), kuten myös esityksessä on tehty. Komission raportin liitteenä on taulukko seitsemän EU-valtion joukkorahoitusta koskevan lainsäädännön yksityiskohdista (Itävalta, Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Espanja ja Iso- Britannia). 5. Joukkorahoituslaki (1. lakiehdotus) Soveltamisala (1 ) Fiva toteaa pyrkivänsä 1 :n 2 momentin muutosehdotuksella selventämään säännösten soveltamista eri toimijoihin ja poistamaan ristiriitaisuuksia EU-lainsäädännön kanssa. Toimiluvanvaraiseen toimijaan tulee ensisijaisesti soveltaa asianomaista toimijaa koskevia säännöksiä. Kontkanen toteaa, että Fivan esityksen mukainen sääntelyn lähtökohta on erityisesti toimiluvanvaraisten toimijoiden kannalta selkeämpi, mutta kysymys on osin lakitekninen. VM toteaa, että rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (Markets in Financial Instruments Directive, 2004/39/EY, jäljempänä MIFID I) 3 artiklaa hyödyntävä ja 1. lakiehdotuksen perusteella rekisteröityvä elinkeinonharjoittaja ei ole sijoituspalveluyritys. MIFID I:n 3 artiklan nojalla toimivat tahot (direktiivin suomennoksessa henkilöt ) voivat tarjota ainoastaan sijoituspalvelua, joka muodostuu siirrettäviä arvopapereita ja yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvän sijoitusneuvonnan tarjoamisesta. Elinkeinonharjoittaja, joka on hakeutunut toimiluvalliseksi sijoituspalveluyritykseksi, on lähtökohtaisesti velvollinen noudattamaan niitä edellytyksiä ja vaatimuksia, jotka sille annetussa toimiluvassa on asetettu. Toimiluvallisella toimijalla on myös laajemmat mahdollisuudet välittää 1 Commission Staff Working Document. Crowdfunding in the EU Capital Markets Union. SWD(2016) 154 final. Brussels, 3.5.2016.

6 (41) sijoitusmuotoista joukkorahoitusta esim. liikkeeseenlaskun järjestämisen kautta. Esityksen 2. lakiehdotuksessa sijoituspalvelulain 2 lukuun ehdotetun uuden 3 a :n nojalla sijoituspalveluyritysten muiden sijoituskohteiden kuin rahoitusvälineiden tarjoamista esitetään selkeytettäväksi niin, että tällaisina muina sijoituskohteina pidetään myös erillisten sopimusmääräysten tai lain perusteella siirtokelvottomia tai rajoitetusti siirtokelpoisia arvopapereita taikka muita vastaavia sijoitusinstrumentteja. Siirtokelvottomat tai rajoitetusti siirtokelpoiset arvopaperit taikka muut vastaavat sijoitusinstrumentit sisältyvät 1. lakiehdotuksen 2 :n määritelmiin laina- ja sijoitusmuotoisesta joukkorahoituksesta (s. 140) perustuen niiden rahoitusvälineneutraaliin kirjoitustapaan sekä niitä koskeviin yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 106 108). VM:n käsityksen mukaan erityisesti lainamuotoisessa joukkorahoituksessa hyödynnetään tämän tyyppisiä siirtokelvottomia tai muita rajoitetusti siirtokelpoisia arvopapereita taikka sijoitusinstrumentteja, joten niiden saattaminen sääntelyn piiriin on keskeistä lainamuotoisen joukkorahoituksen sääntelemiseksi ja saattamiseksi osaksi säänneltyjä rahoitusmarkkinoita. Toimiluvallisten toimijoiden kannalta viittaus 9 :ään (MIFID I:n 3 artiklan kansallinen täytäntöönpano) ja 10 :n 4 momenttiin (rekisteröityneen joukkorahoituksen välittäjän vapaaehtoinen liittyminen sijoittajien korvausrahastoon) 2 voi aiheuttaa tulkinnallista epäselvyyttä, minkä takia näiden säännösten soveltaminen on tarpeen selvyyden vuoksi rajata toimiluvallisia tahoja koskevan 1 :n 2 momentin soveltamisalasäännöksen ulkopuolelle. Sen sijaan muilta osin Fivan ehdotus jää vajavaiseksi, koska 1. lakiehdotusta erillislakina tulee soveltuvin osin noudattaa, kun toimiluvallinen toimija harjoittaa lain alaista laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta, jota MIFID I:n tai sijoituspalvelulain sääntelykehikko ei yksiselitteisesti tunnista (erityisesti lainamuotoisen joukkorahoituksen osalta). Esim. sijoituspalveluyritys voi toimilupansa puitteissa vastaanottaa ja välittää toimeksiantoja ja sijoitusneuvontaa, mutta jos se tekee sitä korostuneesti 1. lakiehdotuksen puitteissa, tulee sen sijoituspalvelulain säännösten lisäksi noudattaa 1. lakiehdotuksen yksityiskohtaisia säännöksiä. Toinen vaihtoehto on rajata toimiluvalliset toimijat joko (i) kokonaan 1. lakiehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin toimiluvallisen toimijan välittämään joukkorahoitukseen sovelletaan ainoastaan esim. sijoituspalvelulakia, tai (ii) soveltaa näihin Fivan ehdottamalla tavalla vain muutamaa 1. lakiehdotuksen säännöstä, jolloin esim. tietyt toimialaa keskeisesti koskevat rangaistussäännökset sekä rike- ja seuraamusmaksut eivät tule sovellettavaksi. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 1 :n 2 momenttia täydennetään seuraavasti: Mitä tässä laissa säädetään joukkorahoituksen välittäjästä, sovelletaan 3 9 :ää, 10 :n 4 momenttia ja 17 :ää lukuun ottamatta myös joukkorahoitusta välittävään luottolaitokseen, maksulaitokseen, rahastoyhtiöön, sijoituspalveluyritykseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan. SAL ehdottaa 1 :n 1 momentin selventämistä niin, että joukkorahoitus on nimenomaan yleisöön kohdistuvaa joukkorahoituksen hankkimista, tarjoamista tai ammattimaista välittämistä. VM katsoo, ettei ehdotuksen huomioon ottamiselle ole tarvetta, koska asia käy selkeästi ilmi perusteluista, minkä myös SAL toteaa lausunnossaan. 2 HE 46/2016 vp (s. 73): Vastaavasti tietyt MIFID II:n sisällyttämät menettelytapasäännökset pyritään ottamaan huomioon jo ennakolta esityksessä, jolloin esitykseen ei tältä osin kohdistu suuria muutostarpeita MIFID II:n voimaansaattamisen yhteydessä. MIFID II:ssa edellytetään, että MIFID II:n soveltamisalan ulkopuolelle 3 artiklan nojalla jätetyt toimijat kuuluvat direktiivin 97/9/EY mukaisesti hyväksyttyyn sijoittajien korvausjärjestelmään. Toisaalta EU-valtiot voivat sallia, että toimijat eivät kuulu tällaiseen järjestelmään edellyttäen, että niillä on riittäväksi arvioitu ammatillinen vastuuvakuutus, pankkitakaus tai muu vastaava vakuus, joka toimijan koon, riskiprofiilin ja oikeudellisen luonteen huomioon ottaen varmistaa vastaavan suojan niiden asiakkaille. Esityksessä tarjotaan joukkorahoituksen välittäjille mahdollisuus hyödyntää vastuuvakuutusta tai muita pääomavaatimukselle valinnaisia vakuuksia sijoittajien korvausrahastoon kuulumisen sijaan.

7 (41) Määritelmät (2 ) Fiva esittää, että 2 :n 1 kohtaa lainamuotoisesta joukkorahoituksesta täsmennetään tavoitteena selventää lainamuotoisen joukkorahoituksen suhdetta lakiin luottolaitostoiminnasta (610/2014). VM toteaa, että 1. lakiehdotuksen määritelmät on pidettävä riittävän yleisluontoisina, jotta lain kiertäminen ei ole helposti mahdollista. Fiva toteaa, että muutosehdotus perustuu 1. lakiehdotuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin. Fiva korostaa, että määritelmän täydentämisellä pyritään selventämään suhdetta 1. lakiehdotuksen ja luottolaitostoiminnasta annetun lain välillä. Lisäyksellä pyritään korostamaan joukkorahoituksen välittäjän asemaa luotonvälittäjänä eikä luotonantajana. VM:lle on osin epäselvää, mitä hyötyä lainamuotoisen joukkorahoituksen määritelmän yksityiskohtaistamisella on etenkin, kun sen sisältöä on sangen laajasti kuvattu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Toisaalta VM ei myöskään vastusta ehdotettua määritelmän täsmentämistä, koska se vastaa asiasisällöltään määritelmän yksityiskohtaisia perusteluita ja Fivan esittämällä tavalla mahdollisesti selventää 1. lakiehdotuksen ja luottolaitostoiminnasta annetun lain välistä suhdetta. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 2 :n 1 kohtaa täydennetään seuraavasti: Tässä laissa tarkoitetaan: 1) lainamuotoisella joukkorahoituksella vastiketta vastaan harjoitettavaa luoton hankkimista, tarjoamista tai luotonvälitystä, jossa velkasuhde syntyy joukkorahoituksen saajan ja joukkorahoituksen välittäjän asiakkaan välille; Invesdor ehdottaa määritelmää joukkorahoituksesta ja varainhankinnan kokoon perustuvaa rajausta (1 000 100 000 euroa). VM katsoo, että ehdotus on vastoin 1. lakiehdotuksen luonnetta puitelakina sekä lisäksi rajaa laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen marginaaliseksi toiminnaksi yritysrahoituksen kentässä, estää toimialaa perusteetta kasvamasta suhteessa vakiintuneisiin rahoitusmuotoihin sekä on vastoin esityksen tavoitteita eikä näin ollen anna aihetta muutoksiin. SAL ehdottaa 2 :n 1 ja 2 kohtaa täydennettäväksi niin, että laina- ja sijoitusmuotoinen joukkorahoitus ovat nimenomaan yleisöön kohdistuvaa joukkorahoituksen hankkimista, tarjoamista tai ammattimaista välittämistä. VM katsoo, ettei ehdotuksen huomioon ottamiselle ole tarvetta, koska asia käy selkeästi ilmi perusteluista, minkä myös SAL toteaa lausunnossaan. Rekisteröitymisvelvollisuus (3 ) OM toteaa, että 1. lakiehdotuksen 3 :n 2 momentissa suljetaan eräät toimijat rekisteröitymisvelvollisuuden ulkopuolelle. Momentin ensimmäisen virkkeen mukainen poikkeus liittyen luottolaitoksiin, maksulaitoksiin ja eräisiin muihin toimijoihin vaikuttaa kuitenkin tarpeettomalta, sillä 1 :n 2 momentin mukaan 3 :n säännökset eivät koske tällaisia toimijoita. Lisäksi 3 :n 2 momentin toisen virkkeen mukaan rekisteröitymisvelvollisuus ei koske eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetussa laissa (747/2010) tarkoitettuja luotonantajia, elleivät ne välitä laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Säännöksen tarkoitus on OM:n mukaan epäselvä, sillä ilman erityistä säännöstäkin luotonantajat tulevat lain mukaisen rekisteröitymisvelvollisuuden piiriin, jos ne harjoittavat joukkorahoituksen välitystä. Toisaalta ehdotetun säännöksen nojalla luotonantaja ei missään tapauksissa vapaudu rekisteröitymisvelvollisuudesta. ESAVI ja KKV ovat samaa mieltä kuin OM ja ehdottavat 3 :n 2 momentin poistamista tarpeettomana. Tekes haluaa selvennyksiä ETA-valtioista tapahtuvaan palveluntarjonnan sääntelyyn. VM katsoo, ettei Tekesin kommentti aiheuta tarvetta muuttaa esitystä, koska yhteistä EU-sääntelyä ei ole. Invesdor puolestaan ehdottaa, että 3 :n 2 momentista poistetaan maininta muista ETA-valtioista

8 (41) olevista palveluntarjoajista. VM katsoo, ettei Invesdorin ehdotusta voida ottaa huomioon, koska se saattaa olla EU:n perussopimuksen takaamien perusvapauksien vastainen. VM toteaa, että OM, ESAVI ja KKV ovat lakiteknisesti oikeassa siinä, että 3 on osittain päällekkäinen eräiden muiden lainkohtien kanssa. Tämän nähtiin 1. lakiehdotuksen valmistelussa olevan kuitenkin pieni ongelma siihen nähden, että 3 :n tarkoitus oli mm. luoda oikeusvarmuutta niille, jotka voivat välittää joukkorahoitusta muun lainsäädännön mukaisen toimiluvan nojalla ilman 1. lakiehdotuksen mukaista rekisteröitymisvelvollisuutta. Säännöksen tarkoitus oli olla informatiivinen ja selkeyttää olemassa olevaa sääntelykehikkoa. Lisäksi 3 :n 2 momentin yhtenä alkuperäisenä tarkoituksena oli välttää eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetussa laissa tarkoitetuille luotonantajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, minkä vuoksi nimenomainen maininta rekisteröitymisvelvollisuutta koskevasta poikkeuksesta katsottiin tarpeelliseksi. Tarkoituksena oli välttää kaksinkertaista rekisteröitymisvelvollisuutta tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on jo rekisteröitynyt Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään rekisteriin eräistä luotonantajista ja mahdollistaa laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen ilman tarvetta rekisteröityä myös 1. lakiehdotuksen mukaisesti Fivaan. Sittemmin on käynyt ilmi, että eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain (ml. OM:ssä valmistellun esityksen sisältämät muutokset) ja 1. lakiehdotuksen rekisteröitymisedellytykset samoin kuin toimijoille kyseisissä laeissa asetetut muut vaatimukset (esim. vaatimus rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemuksesta) poikkeavat monelta osin toisistaan mm. lakien eri soveltamisalojen ja tavoitteiden johdosta. Tämä voi aiheuttaa sääntelyarbitraasia, jossa rekisteröitymällä yhden lain puitteissa pyritään välttämään toisen lain kenties kireämmät rekisteröitymis- ja tätä kautta markkinoille tulon edellytykset ja muut toimintavaatimukset. Näin ollen kaksinkertaista rekisteröitymistä ei nykytilanteessa voida välttää, mikä perustelee 3 :n 2 momentin sisällön ja sinänsä hyväksyttävän tavoitteen muuttamista. VM katsoo, että OM:n, ESAVI:n ja KKV:n huomautusten johdosta 3 :n 2 momentin toisesta virkkeestä on poistettava viittaus eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetussa laissa tarkoitettuihin luotonantajiin. Lisäksi momentin ensimmäisestä virkkeestä on syytä poistaa informatiivinen viittaus luottolaitoksiin, maksulaitoksiin, rahastoyhtiöihin, sijoituspalveluyrityksiin ja vaihtoehtorahastojen hoitajiin, koska 1 :n 2 momentin mukaan 3 :n säännökset eivät koske tällaisia toimijoita. Momentti muutetaan samalla lakikielelle ominaiseen yksikkömuotoon. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 3 :n 2 momenttia lyhennetään seuraavasti: Rekisteröitymisvelvollisuus ei kuitenkaan koske toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon (ETA-valtio) sijoittautunutta elinkeinonharjoittajaa, joka välittää tilapäisesti joukkorahoitusta Suomessa. Rekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen (5 ) VM toteaa, että 5 :n 1 momentin uudeksi 5 kohdaksi on lisättävä maininta ilmoituksen tekijälle määrätyistä julkisista varoituksista, rikemaksuista ja seuraamusmaksuista sekä sellaisista kielloista, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Muutostarve liittyy OM:ssä valmistellun esityksen pohjalta ehdotettuun 17 :n uudelleenkirjoittamiseen (ks. jäljempänä). VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 5 :n 1 momenttia täydennetään seuraavasti: 4) rekisteristä poistamisen syy ja ajankohta; 5) ilmoituksen tekijälle määrätyt julkiset varoitukset, rikemaksut ja seuraamusmaksut sekä sellaiset kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko.

9 (41) Rekisteröinnin edellytykset (6 ) OM toteaa, että perustuslain 18 :n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta on tärkeää, että säännökset rekisteröinnin edellytyksistä ovat täsmälliset ja että 1. lakiehdotuksen 6 :ää on siksi täsmennettävä (i) poistamalla viittaus muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn ja (ii) luettelemalla tarpeen mukaan kolme maksukyvyttömyysmenettelyä, jotka ovat yleistäytäntöönpanoa (konkurssi, yrityssaneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely). Kontkanen toteaa, että OM:n kommentit ovat ilmeisen aiheellisia. OM toteaa olevan selvää, ettei joukkorahoituksen välittäjä saa olla konkurssissa. Yrityksen saneerausmenettelyn rinnastaminen konkurssiin saattaa olla perusteltua sijoittajien suojaamiseksi, mutta yleensä lainsäädännössä sitä ei ole säädetty esteeksi toimiluvan tai sitä vastaavan rekisteröinnin saamiselle. OM kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että yksityishenkilön velkajärjestely on yrityssaneerauksen vaihtoehtona vuoden 2015 alusta ollut tietyin melko tiukoin edellytyksin mahdollista pienimuotoista elinkeinotoimintaa harjoittaville yksityisille elinkeinon- ja ammatinharjoittajille myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen osalta, joskin merkittäviä erojakin näiden kahden maksukyvyttömyysmenettelyn kesken on mm. uuden velan ottamisen suhteen. Koska joukkorahoituksen välittäminen on mahdollista pienimuotoista elinkeinotoimintaa harjoittaville yksityisille elinkeinonharjoittajille, saattaa olla perusteltua asettaa yksityishenkilön velkajärjestely samaan asemaan kuin yrityssaneeraus. Yrityssaneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely ovat molemmat vakiintuneesti maksukyvyttömyysmenettelyjä. OM ehdottaa, että yrityksen saneerausmenettely ja yksityishenkilön velkajärjestely ilmaistaan omana kohtanaan ja siten erotetaan konkurssista ja vaatimuksesta, että jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hän on täysi-ikäinen eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu. Lisäksi viittaus ulosottoon tulee poistaa perusteluista viitattaessa muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn, koska ulosotto on erillistäytäntöönpanoa eikä ole perusteltua katsoa ulosottoa esityksessä tarkoitetuksi maksukyvyttömyysmenettelyksi. Ulosottoasian vireille tuleminen ei myöskään merkitse sitä, että yritys on maksukyvytön tai että sitä edes uhkaa maksukyvyttömyys. VM toteaa, että säännöstä voidaan keventää ja maininta muusta maksukyvyttömyysmenettelystä poistaa. Fiva ehdottaa, että 6 :n 1 momenttiin lisätään uusi 5 kohta (uudessa jäsentelyssä 6 kohta), jonka mukaan myös muiden 6 :ssä säädettyjen rekisteröinnin edellytysten on täytyttävä. Fiva ja KKV ehdottavat, että 6 :n 2 momenttia täydennetään maininnalla joukkorahoituksen välittäjälle asetetusta vaatimuksesta omasta pääomasta tai sille vaihtoehtoisesta ammatillisesta vastuuvakuutuksesta, pankkitakauksesta tai muusta vastaavasta vakuudesta rekisteröinnin edellytyksenä. OM katsoo, samoin kuin Fiva ehdotuksessaan, että sanamuoto jättää epäselväksi, onko vaatimukset tarkoitettu rekisteröinnin edellytyksiksi. OM kiinnittää huomiota siihen, että pääomavaatimusta lukuun ottamatta vaatimukset eivät ole täsmällisiä. Vastaavat huomiot koskevat 6 :n 3 momentin vaatimusta toimittaa Fivalle joukkorahoituksen välittäjän säännöt, sopimusehdot tms. Jos 6 :n 2 ja 3 momentin vaatimukset säädetään rekisteröinnin edellytyksiksi, on niihin liittyvät puutteet otettava OM:n ja KKV:n mukaan huomioon myös rekisteristä poistamista koskevassa 8 :ssä. Fiva ehdottaa lisäksi 1. lakiehdotuksen 6 :ään lisättäväksi uuden 3 momentin, jolla pyritään lisäämään asiakkaansuojaa varmistamalla, että joukkorahoituksen välittäjä on jo rekisteröitymishetkellä järjestänyt asiakasvarojen käsittelyn asianmukaisesti. Invesdor ehdottaa, että 6 :ään lisätään vaatimus siitä, että ilmoituksen tekijän on oltava suomalainen osakeyhtiö. VM katsoo, että Invesdorin ehdotusta ei voida ottaa huomioon, koska se saattaa olla EU:n perussopimuksen takaamien perusvapauksien vastainen.

10 (41) VM toteaa, että OM:n ja Fivan muutosehdotukset 6 :n 1 ja 2 momenttiin ovat perusteltuja. Edelleen, koska FVCA on korostanut joukkorahoituksen välittäjien osaamisen ja luotettavuuden merkitystä, VM pitää tarpeellisena erikseen mainita laissa ilmoituksen tekijän toimivaan johtoon ja merkittäviin omistajiin kuuluvien henkilöiden luotettavuusvaatimuksesta. Tämä ehdotetaan toteutettavan 1. lakiehdotuksen 7 :n täydentämisellä (ks. jäljempänä). Samoin VM pitää tarpeellisena täsmentää vaatimuksia, joita vaadittavan vakuutuksen tai muun vakuuden on täytettävä. Tässä yhteydessä on käytetty esikuvana sijoituspalvelulain 6 luvun 1 :n 4 momentin 2 kohtaa täsmentäen erityisesti vakuutuksen sisällöllisiä ja teknisiä vaatimuksia sekä ottaen huomioon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ilmoituksen tekijän toiminnan laatu ja laajuus. Ehdotetut muutokset ovat linjassa OM:ssä valmistellun esityksen 2. lakiehdotuksen 8 :n kanssa. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 6 :n 1 ja 2 momentti muutetaan seuraavasti: Finanssivalvonnan on rekisteröitävä ilmoituksen tekijä joukkorahoituksen välittäjäksi, jos: 1) ilmoituksen tekijällä on oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa; 2) ilmoituksen tekijä ei ole konkurssissa ja, jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hän on täysi-ikäinen eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu; 3) ilmoituksen tekijä ei ole yrityksen saneerausmenettelyssä tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä; 4) ilmoituksen tekijä on luotettava; 5) ilmoituksen tekijällä on sellainen rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemus, mikä joukkorahoituksen välityksen luonteeseen ja laajuuteen katsoen on tarpeen; 6) muut tässä pykälässä säädetyt rekisteröinnin edellytykset täyttyvät. Rekisteröinnin edellytyksenä on lisäksi, että ilmoituksen tekijällä on oltava omaa pääomaa vähintään 50 000 euroa tai ilmoituksen tekijän toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen Finanssivalvonnan riittäväksi arvioima ammatillinen vastuuvakuutus, pankkitakaus tai muu vastaava vakuus. Vakuutuksenantajalla tai muun vakuuden antajalla on oltava kotipaikka ETA-valtiossa, jollei Finanssivalvonta hakemuksesta myönnä tästä poikkeusta. Vakuutuksen on lisäksi täytettävä seuraavat ehdot: 1) vakuutus on voimassa niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista joukkorahoituksen välittäjä on tämän lain mukaan vastuussa; 2) vakuutuksen määrä on vähintään 1 000 000 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1 500 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti; 3) jos vakuutukseen sisältyy omavastuu, vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen vahingon kärsineelle omavastuuta vähentämättä; 4) vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on syntynyt vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena ja jonka korvaamisesta on esitetty kirjallinen vaatimus ilmoituksen tekijälle tai vakuutuksenantajalle vakuutuksen voimassaoloaikana tai kolmen vuoden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 6 :ään lisätään uusi 3 momentti Fivan ehdotuksen mukaisesti, jolloin 6 :n 3 momentista tulee 4 momentti ja vastaavasti 4 momentista 5 momentti, seuraavasti: Jos joukkorahoituksen välittäjä aikoo vastaanottaa asiakasvaroja, rekisteröinnin edellytyksenä on lisäksi, että tämä kykenee säilyttämään ja käsittelemään asiakasvaroja 10 :ssä edellytetyllä tavalla.

11 (41) Luotettavuus ja rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemus (7 ) OM:n ja Fivan kanssa käydyn keskustelun mukaisesti on VM:n mielestä tarpeen täsmentää 1. lakiehdotuksen 7 :n suhdetta 6 :ään. Tällöin on teknisesti muutettava 7 :n 1 momenttia, poistettava 2 momentista maininta emoyhtiöstä ja vähemmistöosakkeenomistajien kuulumisesta toimivaan johtoon ja lisättävä uusi 2 momentti, joka vastaa OM:ssä valmistellun esityksen 2. lakiehdotuksen 7 :n 2 momenttia. Tällöin pykälän 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 6 :ään ehdotettujen muutosten johdosta 7 :ään tehdään seuraavat muutokset: Ilmoituksen tekijää ei pidetä 6 :n 1 momentin 4 kohdassa edellytetyllä tavalla luotettavana, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden arviota edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton välittämään joukkorahoitusta, toimimaan joukkorahoituksen välittäjän omistajana taikka toimimaan sen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena taikka muussa ylimmässä johdossa, taikka jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton toimimaan mainitunlaisessa tehtävässä. Jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä, muuta ylimpään johtoon kuuluvaa ja sitä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään kymmenesosa osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö. Vaatimus rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemuksesta koskee hallitusta kokonaisuutena. Hallituksella sekä toimitusjohtajalla ja muulla toimivaan johtoon kuuluvalla on oltava sellainen yleinen rahoitusmarkkinoiden ja siihen liittyvien merkittävien riskien tuntemus kuin toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen. Toimivaan johtoon luetaan ilmoituksen tekijän toimitusjohtaja ja hänen sijaisensa, hallituksen jäsen ja varajäsen, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsen ja varajäsen, vastuunalainen yhtiömies sekä muu ylimpään johtoon kuuluva. Jos ilmoituksen tekijä harjoittaa myös muuta liiketoimintaa kuin joukkorahoituksen välitystä, vaatimus koskee vain niitä, jotka tosiasiallisesti vastaavat joukkorahoituksen välityksestä. Rekisteristä poistaminen (8 ) OM, Fiva ja KKV katsovat, että rekisteristä poistamista koskevaa 8 :ää on lakiteknisesti päivitettävä sen johdosta, että rekisteröinnin edellytyksiä koskevaa 6 :ää ehdotetaan muutettavaksi. VM ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 8 :n 1 momentti muutetaan seuraavasti: Finanssivalvonnan on poistettava joukkorahoituksen välittäjä rekisteristä, jos: 1) joukkorahoituksen välittäjä on lopettanut toimintansa;

12 (41) 2) 6 :n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset eivät enää täyty; 3) joukkorahoituksen välittäjä toimii toisen välikätenä; 4) 6 :n 1 momentin 5 kohdassa taikka 2 momentissa säädetty rekisteröinnin edellytys ei enää täyty eikä joukkorahoituksen välittäjä ole Finanssivalvonnan antamassa kehotuksessa asetetussa määräajassa täyttänyt edellytystä; tai 5) joukkorahoituksen välittäjän tai sen ylimmän johdon toiminnassa ilmenee vakavia tai toistuvia laiminlyöntejä. Joukkorahoituksen välittäjän oikeus välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta (9 ) Fiva esittää, että esitys hämärtää rajaa siitä, mikä on millekin toimijalle sallittua toimintaa. Fiva pyrkii muutosehdotuksellaan selkeyttämään rajanvetoa. MIFID I:n 3 artiklan kansallisen option käytön edellytyksenä on, että poikkeuksen piiriin tulevien henkilöiden toimintaa säännellään kansallisella tasolla. VM toteaa, että koska 1. lakiehdotusta sovelletaan sen 1 :n 1 momentin mukaisesti vain vastikkeelliseen laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimiseen, tarjoamiseen ja ammattimaiseen välittämiseen elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi, ei 9 :n säännöstä voida soveltaa mihin tahansa toimijaan, kuten esityksen voi tältä osin mahdollisesti virheellisesti ymmärtää. Lisäksi on arvioitava 1. lakiehdotuksen 9 :n 1 momentin sisältämän sijoitusneuvontaa koskevan palvelun rajaamista laina- ja sijoitusmuotoisessa joukkorahoituksessa hyödynnettyihin arvopapereihin tai muihin siirtokelvottomiin tai rajoitetusti siirtokelpoisiin sijoitusinstrumentteihin, koska muuten sijoitusneuvonnan tarjoamisen edellytykset alenevat huomattavasti siitä, mitä sijoituspalvelulaki nykyisin edellyttää. Lisäksi Fiva ehdottaa lakiteknisiä ja sanamuodollisia tarkennuksia 9 :n 1 5 momentin kirjoitusasuun. MIFID I:n 3 artiklaa hyödyntävä ja 1. lakiehdotuksen perusteella rekisteröityvä elinkeinonharjoittaja ei ole sijoituspalveluyritys. MIFID I:n 3 artiklan nojalla toimivat tahot voivat tarjota ainoastaan sijoituspalvelua, joka muodostuu siirrettäviä arvopapereita ja yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvän sijoitusneuvonnan tarjoamisesta. Näin ollen vastikkeellisen sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkiminen, tarjoaminen ja ammattimainen välittäminen elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi on mahdollista vain hyvin rajatuin edellytyksin MIFID I:n 3 artiklan ja sitä tukemaan luodun kansallisen sääntelyn eli 1. lakiehdotuksen asettamien edellytysten puitteissa. Kyseessä on kansallinen ratkaisu, joka muodostaa sijoituspalvelulaista, sen sisällöstä ja sen sääntelemistä sijoituspalveluista oman erillisen ja suhteellisen tiukasti rajatun sääntelykehikon laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen kasvuedellytysten tukemiseksi ja saattamiseksi osaksi säänneltyjä rahoitusmarkkinoita. Elinkeinonharjoittaja, joka on hakeutunut toimiluvalliseksi sijoituspalveluyritykseksi, on lähtökohtaisesti velvollinen noudattamaan niitä edellytyksiä, jotka sille annetussa toimiluvassa on asetettu. Toimiluvallisella toimijalla on myös laajemmat mahdollisuudet välittää sijoitusmuotoista joukkorahoitusta esim. liikkeeseenlaskun järjestämisen kautta. Esityksen 2. lakiehdotuksessa sijoituspalvelulain 2 lukuun ehdotetun uuden 3 a :n nojalla sijoituspalveluyritysten muiden sijoituskohteiden kuin rahoitusvälineiden tarjoamista esitetään selkeytettäväksi niin, että tällaisina muina sijoituskohteina pidetään myös siirtokelvottomia tai rajoitetusti siirtokelpoisia arvopapereita taikka muita vastaavia sijoitusinstrumentteja. Toimiluvallisten toimijoiden kannalta viittaus 9 :ään (MIFID I:n 3 artiklan kansallinen täytäntöönpano) voi aiheuttaa tulkinnallista epäselvyyttä, joten 9 :n soveltaminen on tarpeen selvyyden vuoksi rajata toimiluvallisia tahoja koskevan 1 :n 2 momentin soveltamisalasäännöksen ulkopuolelle. Lisäksi arvio 1. lakiehdotuksen 9 :n 1 momentin sisältämän sijoitusneuvontaa koskevan palvelun rajaamisesta laina- ja sijoitusmuotoisessa joukkorahoituksessa hyödynnettyihin esityksessä

13 (41) mainittuihin arvopapereihin (laina- ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvä sijoitusneuvonta) on VM:n mielestä hyvä ja kannatettava tarkennus, koska muuten sijoitusneuvonnan tarjoamisen edellytykset alenevat huomattavasti siitä, mitä sijoituspalvelulaki nykyisin edellyttää. Ehdotus on osin vastakkainen 1. lakiehdotuksen perustelujen kanssa, jonka perusteella MIFID I:n 3 artikla on saatettava voimaan kokonaisuudessaan, jolloin sijoitusneuvontaa voi tarjota kaikkien arvopaperien ja rahoitusvälineiden osalta (s. 71 ja 113 116). Toisaalta perusteluissa on myös korostettu, ettei joukkorahoituksen välittäjä ole sijoituspalveluyritys eikä MIFID I:n 3 artikla koske välttämättä pelkästään joukkorahoitusta, jolla on perusteltu sitä, ettei artiklan täytäntöönpanoa voida tehdä pelkästään sijoituspalvelulaissa (s. 72), mikä perustelee MIFID I:n 3 artiklan sisällön mukauttamista nimenomaan joukkorahoitustoimintaan. Lisäksi perusteluissa on viitattu soveltuvin osin MIFID I:n sisältämien sijoittajansuojaa koskevien säännösten ja niiden noudattamisen varmistamiseksi säädettyihin seuraamussäännöksiin, joiden avulla markkinoilla tapahtuvasta toiminnasta pyritään tekemään läpinäkyvää ja ennakoitavaa sekä sijoittajien perustellut odotukset huomioon ottavaa (s. 66). Ottaen huomioon talousvaliokunnan kuulemisissa ja lausunnoissa esitetyt näkökohdat toimialan kasvuedellytysten tukemiseksi ja riittäväntasoisen sijoittajansuojan takaamiseksi VM katsoo, että 1. lakiehdotuksen mukainen sijoitusneuvonta tulee rajata laina- ja sijoitusmuotoisessa joukkorahoituksessa annettavaan sijoitusneuvontaan siten, että se käsittää vain 1. lakiehdotuksen mukaiset arvopaperit ja muut siirtokelvottomat tai rajoitetusti siirtokelpoiset arvopaperit tai muut vastaavat sijoitusinstrumentit, kun niitä tarjotaan tai välitetään laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen yhteydessä. Muutos vahvistaa sijoittajansuojaa. Muilta osin Fivan ehdotus 9 :n 1 5 momentin muuttamiseksi on pitkälti lakitekninen ja kirjoitusasullinen. Pykälässä pannaan täytäntöön MIFID I:n 3 artikla, joka on EU-valtioille valinnainen ja on Suomessa aikaisemmin jätetty toteuttamatta. Artikla sisältää MIFID I:n soveltamisalaan liittyvät EU-valtioille valinnaiset poikkeukset, jotka nyt pannaan täytäntöön joukkorahoituksen sääntelemiseksi Suomessa. Pykälän 1 ja 3 momentissa käytetty muotoilu vastaa soveltuvin osin MIFID I:n 3 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan henkilöt saavat tarjota ainoastaan sijoituspalvelua, joka muodostuu siirrettäviä arvopapereita ja yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvän sijoitusneuvonnan tarjoamisesta. Kirjoitusasussa on kuitenkin pyritty ottamaan huomioon Suomessa rahoitusmarkkinoilla vakiintuneesti käytetty terminologia. Fivan mukaan 1. lakiehdotuksen 9 :n 1 5 momentin kirjoitusasua tulee muuttaa, jotta käytetty terminologia on yhdenmukainen MIFID I sääntelyn sekä sijoituspalvelulain kanssa. Lisäksi OM on talousvaliokunnan käsittelyn yhteydessä todennut, ettei 1. lakiehdotuksessa tule pykälätasolla viitata siirtokelvottomiin arvopapereihin. OM:n mukaan esim. tavallinen velkakirja ei lähtökohtaisesti ole rajoitetusti siirtokelpoinen (siten kuin siirtokelpoisuus yleensä Suomen siviilioikeudessa ymmärretään verrattuna esim. MIFID I -sääntelyyn), vaan täysin siirtokelpoinen (ellei siirtoa ole velkakirjassa kielletty). Toisaalta tavallinen velkakirja ei ole lainkaan arvopaperi, joten terminologia on ongelmallinen myös tästä näkökulmasta. Esityksen 1. lakiehdotuksen 9 :n 2 momentin mukaan rahoitusvälineinä eli siirtokelpoisina arvopapereina ei kuitenkaan pidetä sellaisia siirtokelvottomia tai käytännössä rajoitetusti siirtokelpoisia arvopapereita, jotka eivät ole arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita. Säännöksen arvioitiin esityksen valmisteluvaiheessa olevan tarpeen, koska MIFID I (ml. sen 3 artikla) ei koske tällaisia arvopapereita. Perinteisesti tällaisina on pidetty mm. lain tai erillisen sopimusmääräyksen perusteella luovutusrajoituksen kohteena olevia arvopapereita tai muita vastaavia sijoitusinstrumentteja, kuten usein esim. velkakirjalain (622/1947) 3 luvussa tarkoitettuja tavallisia velkakirjoja tai laissa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988) tarkoitettuja kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen yhtiöosuuksia. Siirtokelvottomissa tai rajoitetusti siirtokelpoisissa arvopapereissa taikka muissa vastaavissa sijoitusinstrumenteissa joukkorahoituksen välittäjän toimintamahdollisuudet ovat laajemmat kuin 1. lakiehdotuksen 9 :n 1 momentissa mainitut toimeksiantojen välittäminen ja vastaanottaminen sekä sijoitusneuvonnan

14 (41) antaminen, koska siirtokelvottomia tai käytännössä rajoitetusti siirtokelpoisia arvopapereita taikka muita vastaavia sijoitusinstrumentteja tai niihin liittyvää toimintaa ei lähtökohtaisesti säännellä MIFID I:n, sijoituspalvelulain tai arvopaperimarkkinalain nojalla. OM:n näkökulma on pitkälti yhtenevä esityksessä (s. 61 62, s. 106 108 ja s. 115) esitettyjen näkökohtien kanssa. Myös FK, Fiva ja Kontkanen kiinnittävät huomiota esityksessä omaksuttuun lainsäädäntöratkaisuun, jolla pyritään lausunnonantajien mukaan aktiivisesti saattamaan joukkorahoitettavia arvopapereita vahvaan sijoittajansuojaan perustuvan MIFID I -sääntelyn ulkopuolelle. Kevyempi sääntelykohtelu koskee niitä joukkorahoituksen välittäjiä, jotka välittävät sellaisia siirtokelvottomia arvopapereita, jotka eivät ole arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita (1. lakiehdotuksen 9 :n 2 momentti). Lain perustelujen mukaan siirtokelvottomissa arvopapereissa joukkorahoituksen välittäjän toimintamahdollisuudet ovat laajemmat (s. 115). FK toteaa, että esityksestä seuraa todennäköisesti se, että kevyempää sääntelyä tavoittelevat joukkorahoituksen välittäjät pyrkivät keinotekoisesti räätälöimään joukkorahoitettavien yritysten arvopapereita siirtokelvottomiksi. Tällöin päädytään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) suositusten vastaiseen lopputulokseen. Esityksessä useasti siteeratussa pääomamarkkinaunionia koskevassa ESMA:n konsultaatiovastauksessa suositetaan nimenomaisesti, että sääntelytoimilla tulee vähentää kannustimia laskea liikkeeseen siirtokelvottomia arvopapereita. ESMA:n mukaan tulee arvioida, sovelletaanko tiettyjä tai kaikkia MIFID I:n säännöksiä näihin arvopapereihin. ESMA on aikaisemmassa lausunnossaan komissiolle ja Euroopan parlamentille (ESMA/2014/1378) todennut siirtokelvottomiin arvopapereihin sisältyvän sääntelyn kiertomahdollisuuden heikentävän sijoittajansuojaa ja myös haittaavan joukkorahoituksen kehittymistä. Siirtokelvottomuudesta itsessään seuraa sijoittajalle korkeampi riski, koska arvopaperia on vaikea myydä eteenpäin. Vastaavasti kehitys hidastaa joukkorahoitettavien arvopaperien jälkimarkkinoiden syntymistä ja rajoittaa joukkorahoituksen tarjoamista rajan yli. Fiva toteaa, että sijoittajansuojaa heikentää osaltaan se, että esityksessä käytännössä kannustetaan joukkorahoituksen välittäjiä ja saajia käyttämään siirtokelvottomia arvopapereita. Esitys on Fivan mukaan tältä osin vastoin ESMA:n lausuntoa joukkorahoitusta koskevan sääntelyn kehittämiseksi. Kontkanen toteaa, että siirtokelvottoman arvopaperin käsite lainsäädännössä on omiaan aiheuttamaan tulkintaepäselvyyttä ja entisestään monimutkaistamaan arvopaperimarkkinoihin liittyvää jo nyt huomattavan monimutkaista ja vaikeaselkoista käsitteistöä. Myös EK, Invesdor ja Teollisuussijoitus kiinnittävät huomiota siirtokelvottomien arvopaperien jälkimarkkinoiden puutteeseen sekä Pörssisäätiö ja Tekes yleisemmin jälkimarkkinoiden tarpeellisuuteen. FVCA katsoo, että siirtokelvottoman arvopaperin suhde vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin (162/2014) kaipaa selkeyttämistä. VM katsoo, että huomautukset ovat yleisluontoisia ja ratkeavat markkinakäytännössä eivätkä anna aihetta täsmentää esitystä, koska asiakokonaisuutta ja valittuja sääntelyratkaisuja on käsitelty laajasti esityksen perusteluissa. VM toteaa, että siirtokelvottomat tai tietyissä tapauksissa rajoitetusti siirtokelpoiset arvopaperit taikka muut vastaavat sijoitusinstrumentit ovat tällä hetkellä pitkälti sekä kotimaisen että EU-sääntelyn soveltamisalan ulkopuolella eikä niihin sovellu sen paremmin sijoituspalvelulaki, arvopaperimarkkinalaki kuin MIFID I -sääntely. Siirtokelvottomia arvopapereita tai muita vastaavia sijoitusinstrumentteja voi kuitenkin tällä hetkellä hyödyntää yritysten rahoituksen hankinnassa ilman, että niihin liittyy mitään suoraan laista tulevaa sijoittajansuojaa. Esityksen 1. lakiehdotuksella on ollut tarkoitus saattaa tällaiset siirtokelvottomat arvopaperit tai muut vastaavat sijoitusinstrumentit rahoitusmarkkinasääntelyn piiriin ja luoda niille suhteellisuusperiaatetta mukaillen sääntelykehikko, jossa niitä voidaan erityisesti rahoitusta hakevien yritysten ja sijoittajien näkökulmasta hyödyntää nykyistä laajemmin ja turvallisemmin erityisesti digitalisoituvilla rahoitusmarkkinoilla. Esityksen 1. lakiehdotuksen valmistelutyön aikana suoritetun markkinatoimijoille osoitetun sähköpostikyselyn sekä komission 3.5.2016 julkaiseman raportin perusteella on ilmeistä, että