1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 Sosiaaliturva uusiksi - Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton linjat Hyväksytty liittohallituksessa 12.9.2008. 1. Johdanto 2. Perusturva kuuluu kaikille 3. Toimivat palvelut kuuluvat kaikille 4. Rahoitus 5. Perustulon hyviä puolia 6. Askelia kohti perustuloa 7. Opiskelijoihin ja nuoriin liittyviä kiireellisiä uudistuksia 1. Johdanto Tässä linjapaperissa esitellään Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNOn ajatuksia ihanteellisesta sosiaaliturvasta. Nämä ihanteet tulee ottaa huomioon historiallisessa sosiaaliturvan uudistamistyössä. Koska ViNO on opiskelija- ja nuorisojärjestö, nostetaan tässä linjapaperissa esiin erityisesti nuoriin ja opiskelijoihin liittyviä sosiaaliturvakysymyksiä. Nuorten kannalta on vastuutonta, jos sosiaaliturvaa ei nyt uudisteta, sillä muuten nuoret joutuvat työelämässä kohtuuttoman huoltotaakan alle. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee olla mahdollisimman yksinkertainen, ymmärrettävä, kattava ja avoin. Tähän tavoitteeseen nähden on ollut surullista seurata sitä salailua, jolla sosiaaliturvaa Suomessa uudistetaan. Sosiaaliturva koskettaa hyvin konkreettisesti kaikkia ihmisiä. Siksi olisikin erityisen tärkeää, että uudistuksia valmisteltaisiin avoimesti ja että niistä käytäisiin todellista, ideologista keskustelua. Sosiaaliturvan uudistusta valmistelevan SATA-komitean työtä tulee avata ja lopettaa nykyinen salailukulttuuri. 2. Perusturva kuuluu kaikille Hyvinvointivaltiota on vahvistettava. Sosiaaliturvaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Näin vältetään yksittäiset, irrallaan toisistaan tehdyt päätökset, joiden tuloksena sosiaaliturva heikkenee ja sen hahmottaminen vaikeutuu. Ideaalisosiaaliturva rakentuu täydelle perustulolle, joka on riittävä elämiseen. Askeleena kohti täyttä perustuloa kannatamme Vihreiden esittämää osittaista perustuloa, jossa perustulon päälle olisi mahdollista saada erilaisia etuuksia, kuten asumistukea ja lapsilisää. Osittaisen perustulon tulee olla sen suuruinen, että muutamilla lisäetuuksilla täydennettynä sillä voi elää. Minimietuuden on mahdollistettava ihmisarvoinen elämä. Toimiva sosiaaliturvajärjestelmä on jokaisen ihmisen perusoikeus. Siksi sosiaalietuuksien tulee olla yksilökohtaisia eli riippumattomia muista ihmisistä. Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Haluamme yhteiskunnan, jossa ihmiset
48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 nähdään ensisijaisesti ihmisinä, ei työntekijöinä tai muiden elämäntilanteeseen liittyvien titteleiden kautta. Sosiaaliturvauudistuksessa on huomioitava, että työelämä on murroksessa. Teollisen yhteiskunnan ongelmiin rakennettu sosiaaliturva ei enää vastaa pätkätöiden arjen ongelmiin. Siksi asumisen tuesta tulee tehdä subjektiivinen oikeus. Näin ollen ihminen voi elää perustulolla ja asumistuella, eikä hänen niin halutessaan tarvitse kirjautua työnhakijaksi tai valita edustaako virallisesti esimerkiksi opiskelijaa, vanhempaa vai sairaslomalaista. Ihmisiä tulee enemmin kannustaa työskentelemään kuin pakottaa heitä siihen. Nykyisessä sosiaaliturvassa on lukuisia kannustinloukkuja, jotka tosiasiallisesti estävät töiden vastaanottamisen. Perustuloon perustuvassa sosiaaliturvassa jokainen työllä ansaittu euro lisää ihmisen tuloja, mikä tekee töiden vastaanottamisesta aina kannattavaa. Perinteinen palkkatyö ei myöskään ole ainoa tuottava työn muoto. Perustulo tunnustaa myös kotona tehdyn työn arvon ja moninaiset työnmuodot. Köyhyyttä täytyy vähentää. Ei ole oikeutettua köyhyyttä. Ei esimerkiksi ole oikein pakottaa opiskelijat elämään köyhyysrajan alapuolella sillä perusteella, että opiskelu on väliaikainen elämänvaihe ja "sijoitus tulevaan". Yksi lyhyen aikavälin keino vähentää köyhyyttä on kaikkien sosiaalietuuksien sitominen indeksiin. Näin etuudet nousevat samaa tahtia yleisen hintatason kanssa. Onhan esimerkiksi monet palvelumaksutkin sidottu indeksiin. 3. Toimivat palvelut kuuluvat kaikille Sosiaaliturvaetuudet eivät yksin turvaa hyvinvointivaltiota. Ne tarvitsevat rinnalleen toimivat palvelut. Myös oikeus asumiseen ja toimiva joukkoliikenne ovat hyvinvointivaltion osia. Sosiaaliturvaa uudistettaessa täytyy samalla pitää huolta palvelujen tasosta ja saatavuudesta. Kannatamme ensisijaisesti julkisesti tuotettuja palveluja. Yksityinen tuotanto saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia, kun voittoa haetaan lisätukea tarvitsevien oppilaiden tai potilaiden terveyden kustannuksella. Julkisen palveluntuotannon hyviä puolia ovat demokraattinen kontrolli sekä se, ettei kaikkea valtaa jätetä markkinoille. Yksityisessä tuotannossa resursseja valuu myös yrityksen voiton tuottamiseen. Kuitenkin myös kilpailuttaminen, ulkoistaminen ja yksityinen tuotanto voivat olla hyvinvointivaltion lisätyökaluja. Emme vaadi kuntaa tuottamaan itse omat kännykkänsä, ja usein myös talojen rakentamisen joku ulkopuolinen taho osaa paremmin. 4. Rahoitus Sosiaaliturvalla tai koko julkisella sektorilla on lukuisia positiivisia vaikutuksia taloudelle. Niitä ei tule lähestyä vain yhteiskuntaa rasittavana kuluna. Esimerkiksi julkinen sektori luo kysyntää silloin, kun markkinat eivät sitä tee. Euro pienituloisen kukkarossa menee varmemmin kulutukseen ja vahvistaa kansantaloutta. Nostamatta jätetty etuus ei ole kunnille ja valtiolle säästöä, vaan kuluttaa rahaa pahoinvointina esimerkiksi sairaanhoitomenojen kautta.
95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 On vastuutonta lähteä siitä oletuksesta, että veroja voidaan jatkuvasti laskea. Olemme valmiita maksamaan nykyistä korkeampia veroja, jos niillä saadaan turvattua hyvinvointivaltio ja laadukkaat palvelut. Kukaan ei saa joutua kärsimään tai tipahtaa järjestelmän ulkopuolelle siksi, että verovaroja ei kerätä tarpeeksi. Kannatamme progressiivista verotusta. Verotusta tulee suunnata uudestaan. Pääomaverotus tulee nostaa samalle tasolle työn verotuksen kanssa. Tobinin vero tai vastaavanlainen pääoman liikuttamista verottava järjestelmä on otettava käyttöön. Euroopan unionin tasolla tarvitaan yhtenäinen, riittävän korkea minimitaso pääomaverotukselle. Perintövero tulee myös palauttaa entiselle tasolleen. Perintöverotus on säilytettävä järjestelmänä, eikä millekään ihmisryhmälle tule myöntää siitä erivapauksia. Koska harmaan talouden aiheuttamat menetykset ovat miljardiluokkaa joka vuosi, tulee veronkiertoon puuttua niin Suomessa kuin kansainvälisessä yhteistyössä. Tärkeä lähiaikojen veroratkaisu on ekologinen verouudistus. Kannatamme saastuttaja maksaa - periaatetta. Päästöoikeuksien huutokauppaamisella ja windfall-voittojen verottamisella saadaan lisätuloja ja samalla toimitaan ekologisesti kestävästi. Ekologiseen verouudistukseen kuuluu myös autoilun verottaminen päästöjen mukaan sekä autoveron että ajoneuvoveron osalta. Kannatamme lisäksi ruuhkamaksuja, lentoveroja sekä jäteverotuksen ja kevyen polttoöljyn verotuksen kiristämistä. Ympäristöverojen tarkoitus on kuitenkin vähentää rahan lähdettä eli saastuttamista, joten sosiaaliturvan rahoitus ei voi yksin perustua niille. Näillä keinoin saadaan lisää verotuloja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Verotuksen nykyistä progressiota ei tule ainakaan veronalennuksin loiventaa - pikemminkin vahvistaa. Jos verotusta kuitenkin kevennetään, kannatamme työn verotuksen keventämistä ja kevennysten kohdistamista erityisesti pieni- ja keskituloisille. 5. Perustulon hyviä puolia Paras sosiaaliturvan muoto on jokaiselle vastikkeetta maksettava perustulo. Perustulo mahdollistaa tilanteen, jossa kaikki työn vastaanottaminen on taloudellisesti kannattavaa, mutta ei koskaan pakollista, eikä työtä koskaan joudu tekemään millä ehdoilla hyvänsä. Perustulo huomioi sen rikkauden, jota ihmiset jatkuvasti tuottavat riippumatta siitä, ovatko he töissä, vapaa-ajalla tai jossain näiden välissä. Nykyjärjestelmä luokittelee ihmiset erillisiin laatikoihin, joiden välillä siirtyminen aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja vie etuuksia hakevien voimia. Perustulojärjestelmässä on nykyjärjestelmää helpompi olla työssäkäyvä opiskelija, opiskeleva vanhempi tai pikku hiljaa kuntoutuva sairaslomalainen. Vastikkeettomuuden lisääminen Sosiaaliturvan lähtökohtana tulee olla, että yksilö on oman elämänsä paras asiantuntija. Esimerkiksi työttömien pakottaminen työllistymiskursseille ja toimeentulotukiasiakkaan tiliotteiden seuranta on lopetettava holhoavana käytäntönä. Työvoimahallinnon resursseja tulee kohdentaa työvoimaneuvontaan ja sosiaalityöhön. Perustulon ajatukseen sisältyy vastikkeettomuus eli sosiaaliturva kuuluu kaikille ilman velvoitetta tehdä töitä, käydä kurssilla tai avata taloudenpitoansa ulkopuolisille. Byrokratian vähentyminen
143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 Perustulon etu on sen yksinkertaisuus. Perustulo tulee samansuuruisena kaikille eikä ihmisen tarvitse tarpoa lomakkeiden loputtomassa suossa saadakseen itselleen kuuluvat etuudet. Nykyinen tukijärjestelmä on monimutkainen ja siinä on liian paljon vaihtelevia käytäntöjä ja kuntakohtaisia eroja. Järjestelmä on niin hankala, etteivät kaikki tukeen oikeutetut nosta tukea, koska eivät selviydy hakuprosesseista. Lukuisten, monimutkaisten lomakkeiden täyttäminen ja omien oikeuksien puolesta taisteleminen on liikaa vaadittu etenkin silloin, kun ihminen kärsii masennuksesta tai uupumuksesta tai on muuten vaikeassa elämäntilanteessa. Perustulo vähentää byrokratiaa ja vapauttaa sosiaalityöntekijöiden aikaa ihmisen neuvomiseen ja auttamiseen. Kannustavuus Nykyjärjestelmä ei kannusta aktiivisuuteen. Se on on-off-malli: olet joko työssäkäyvä, sairas, työtön, tutkija, opiskelija, koti-isä tai kotiäiti. Eri roolien yhdistäminen on lähes mahdotonta. Pienetkin tulot vähentävät etuuksia reippaasti, jolloin esimerkiksi työttömän ei monesti ole taloudellisesti kannattavaa ottaa vastaan osa-aikatyötä. Myös vanhemmuuden, opiskelun ja sairasloman yhdistäminen työntekoon ja eri etuuksiin on monimutkaista. Perustulo poistaa tämän ongelman. Koska perustulo ei riipu ihmisen työtuloista, kasvattaa kaikki työssäkäynti ansioita ja on siten taloudellisesti kannattavaa. Aukkojen poistuminen Perustulo paikkaa nykyisen järjestelmän heikkouksia. Nykyistä tukijärjestelmää on rakennettu - ja valitettavasti myös purettu - vuosikymmenten saatossa, eikä se enää ole aukoton. On tilanteita, joissa ihminen jää ilman tukea tai tukien väliseen tilaan. Sairastunut opiskelija on tästä hyvä esimerkki. Opiskelija joutuu katkaisemaan opintotuen ennen kuin voi hakea sairauspäivärahaa. Näin opiskelija joutuu olemaan kokonaan ilman tukia sairauspäivärahahakemuksen käsittelyyn kuluvan ajan. Perustulo ratkaisee tällaiset ongelmat: kun perimmäinen tuki on sama, ei ihminen jää ilman toimeentuloa olosuhteiden muuttuessa. Joustavuus ja henkilökohtaisuus Perustulo mahdollistaa elämäntilanteiden muuttumisen nykyistä järjestelmää paremmin. Perustulon avulla ihmisen on helpompi selviytyä äkillisistä muutoksista, kuten sairastumisesta. Myös tulevaisuuden suunnittelu on helpompaa, kun tietää, että perustoimeentulo on turvattu. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten statukset eivät ole pysyviä - tänään opiskelija saattaa huomenna olla työntekijä, freelancer tai tutkija. Nykyjärjestelmässä tällaiset muutokset ovat hankalia, kun eri elämäntilanteille on eri etuudet. Perustulo mahdollistaisi joustavan siirtymisen elämäntilanteesta toiseen. 6. Askelia kohti perustuloa Nykyisen sosiaaliturvan selkeyttämistä tulee aloittaa seuraavilla askelilla: * Alle tuhannen euron tulot tulee vapauttaa veroista. Pienituloisten työnteon tulee aina olla kannattavaa.
191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 * Perusturvan tasoa on nostettava. Pienimmät etuudet kuten opintotuki, kodinhoidon tuki, vähimmäissairauspäiväraha ja työttömyyspäiväraha on nostettava tasolle, jolla on mahdollista elää. Minimisosiaalietuuksia tulee voida nostaa ilman, että kaikki muutkin etuudet nousevat samalla automaattisesti. * Toimeentulotuen perusosan myöntäminen tulee siirtää Kelan vastuulle. Tämä vapauttaa sosiaalityöntekijöitä varsinaiseen neuvontatyöhön ja helpottaa ihmisten asiointia, kun tukia ei tarvitse hakea monelta eri taholta. * Sosiaaliturvajärjestelmää tulee yhdenmukaistaa niin, että eri etuuksilla elävät ovat samanarvoisessa asemassa keskenään. Kaikilla sosiaaliturvan varassa elävillä pitää olla mahdollisuus riittävään toimeentuloon. Myös opiskelijoita on kohdeltava samalla tavalla kuin muita pienituloisia. * Sosiaaliturvan tuloloukkuja tulee karsia. Erityisesti asumisen tukea on kehitettävä niin, että työn tekeminen on aina kannattavaa. 7. Opiskelijoihin ja nuoriin liittyviä kiireellisiä uudistuksia Opiskelijat Myös opintotukea tulee käsitellä sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä. Sosiaaliturvajärjestelmää muutettaessa on tärkeää huomata, että opiskelijoiden toimeentulo koostuu myös muista etuuksista, kuten yleisestä asumistuesta, sairauspäivärahasta ja toimeentulotuesta. Jotta opiskelijoiden siirtyminen opintotuelta muille etuuksille olisi mahdollisimman sujuvaa, on opintotuen erityispiirteet huomioitava sosiaaliturvauudistusta tehtäessä. Opiskelijoiden kannalta siirtyminen perustuloon on paras ratkaisu. Rajatut opintotukikuukaudet ja opintojen edistymisen seuranta aiheuttavat turhia paineta opiskelijoille, jotka vielä hakevat suuntaa opinnoillensa. Opiskelun mahdollistavat etuudet tuleekin nähdä ensisijaisesti sosiaaliturvana - ei koulutuspolitiikan välineenä. Jos pitkät opiskeluajat nähdään ongelmana, niihin tulee puuttua parantamalla opinto-ohjauksen resursseja ja opiskelijoiden tukipalveluja. Kesken jääneet opinnot, hidastunut opiskelutahti työnteon takia tai stressi tulevasta toimeentulosta eivät palvele koulutuspoliittisia päämääriä. Sosiaaliturvan on mahdollistettava opiskelijoille myös loma. Nykyisessä järjestelmässä opiskelijat joutuvat tekemään kesäisin töitä tai opiskelemaan saadakseen kesätukea, joten useimmat opiskelijat eivät pidä käytännössä päivääkään lomaa opiskeluvuosiensa aikana. Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa. Opintotuki ja sairauspäiväraha Opiskelijan sairastaessa lähtökohtana tulee olla, että sosiaaliturva tukee opiskelijan tervehtymistä. Nykyinen järjestelmä, jossa opiskelija joutuu lakkauttamaan opintotukensa ennen kuin sairauspäivärahaa voi hakea, on kestämätön. Järjestelmä tulee muuttaa niin, että opiskelija voi nostaa opintotukea myös sairastaessaan. Opintotuen vastikkeellisuus ja opintotukikuukausien kuluminen poistuu opiskelijan toimittaessa lääkärin lausunnon
238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 285 opintotukitoimistoon. Tällä järjestelyllä opiskelijan toimeentulo on taattu sairastaessakin. Järjestelmä on jo käytössä muissa Pohjoismaissa. Opiskelijalla tulee myös olla mahdollisuus siirtyä ilman katkoksia opintotuelta perinteiselle sairauspäivärahalle, joten opintotuen nostaminen ei saa estää sairauspäivärahan hakemista. Toisin kuin nykyjärjestelmässä, sairauspäivärahan määrää laskettaessa opiskelijan tuloksi tulee laskea sekä työtulot sekä opintotuki, sillä opiskelijan toimeentulo koostuu vain harvoin ainoastaan opintotuesta. Opiskelijan sairauspäivärahan suuruus tulee olla vähintään samalla tasolla kuin muilla edun saajilla. Sairaalla opiskelijalla tulee olla mahdollisuus myös suorittaa opintoja. Osallistuminen esimerkiksi luennolle tai tentin suorittaminen helpottaa opiskelijan paluuta arkeen sairausjakson jälkeen ja näin vaikuttaa positiivisesti opiskelijan terveyteen. Opintotuen taso Opintotuen taso tulee nostaa samalle tasolle kuin muut minimietuudet. Nykyinen tilanne, jossa opintotuen taso ilman opintolainaa on selkeästi muita sosiaalietuuksia heikompi, on kestämätön. Opintorahan ja asumislisän enimmäismäärään tarvitaankin reilu korotus, ja opintotuen tason tulee seurata yleistä hintakehitystä eli se on sidottava muiden etuuksien tapaan indeksiin. Erityisen tärkeää tämä on ateriatuen kohdalla, jota tulee nostaa samaan aikaan ateriatuen enimmäismäärän kanssa. Opintorahan ja asumislisän on riitettävä peruselämiseen, eikä opintolainan nostamista voida pitää edellytyksenä perustarpeiden täyttämiseen. Toisen asteen opiskelijat Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on liian matala. Ensimmäisinä askelina tulee poistaa vanhempien tulojen vaikutus alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotukeen poistaa ja nostaa 17-vuotiaiden opintoraha 18-19-vuotiaiden tasolle. Asumisen tukeminen Yksi yhtenäinen asumistukijärjestelmä on opiskelijan kannalta paras. Tämä yksinkertaistaa esimerkiksi opiskelijaperheiden ja sairauspäivärahalla elävien tukiviidakkoa. Opiskelijoita ei tule kuitenkaan siirtää nykyisen yleisen asumistuen piiriin ennen kuin sitä on uudistettu voimakkaasti. Hyvän asumistukijärjestelmän ominaisuuksia ovat tuen riittävä taso, nykyistä suuremmat tulorajat ja mahdollisimman yksinkertainen järjestelmä eli mahdollisimman vähän tuen tasoon vaikuttavia elementtejä. Asumisen tuen on oltava subjektiivinen - siihen ei saa vaikuttaa puolison tai vanhempien tulot. Asumisen tukimuotoja yhdistettäessä nykyinen asumisen tukitaso ei saa tippua, sillä nykyiselläänkään opintoraha ja asumislisä eivät riitä kattamaan täysipäiväisen opiskelun kustannuksia. Kotona asuvien opiskelijoiden opintorahan taso ei saa olla heikompi kuin itsenäisesti asuvilla. Nuoret ja nuoret perheet Ikä ei saa vaikuttaa tuenhakijan kohteluun etuuksia myönnettäessä. Työttömyyskorvausmahdollisuuksia ei saa heikentää nuorten kohdalla. Vastikkeettomuuden
286 287 288 289 290 291 292 293 294 295 296 297 298 299 300 301 302 303 lisäämisen tulee koskea myös nuoria - nuoria ei tule pakottaa töihin vasten heidän tahtoaan. Myös nuorten on saatava päättää omasta elämästään. Myös opiskelevien perheiden kannalta perustulo on selkein sosiaaliturvan muoto. Nykyisessä järjestelmässä vanhempainpäiväraha on sidoksissa tuloihin ja kannustaa siten siirtämään perheen perustamisen vasta opiskelun jälkeiseen aikaan. Moni lykkää lasten hankkimista vain koska opiskeluaikana siihen ei koeta olevan taloudellisia edellytyksiä Kannatamme sosiaaliturvaa, joka mahdollistaa lasten hankkimisen elämäntilanteesta riippumatta. Perustulo luo samanlaisen toimeentulon pohjan kaikille perheille. Opintotuen lapsikorotus on ensimmäinen askel, jolla opiskelijaperheitä tulee tukea. Opiskelijaperheiden asumisen tuki tulee olla samalla tasolla kuin muiden opiskelijoiden. Vanhempainvapaa tulee jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken (6+6+6 -malli: kuusi kuukautta korvamerkittynä erikseen molemmille vanhemmille ja kuusi kuukautta, jonka vanhemmat voivat jakaa vapaasti keskenään). Sosiaaliturvajärjestelmässä tulee huomioida myös rekisteröidyissä parisuhteessa elävän sosiaalisen vanhemman ja etävanhempien oikeudet vanhempainvapaisiin ja -rahaan. Valtion on tuettava tasapuolisesti kaikenlaisia perhemalleja ja elämänmuotoja. Erilaisiin yhteisöasumisen muotoihin tulee kannustaa nykyistä selvemmin.