KULTTUURIVENE RY:N MATKA HAANJAN MARKKINOILLE 7.-9.8.2015 Pitkään suunniteltu matka Haanjan Antiikkimarkkinoille toteutui elokuun toisen viikonlopun aikana. Suurin osa matkalaisista saapui Kuresaaresta Tallinnan satamaan hakemaan meitä Tallinnassa mukaan liittyviä seuralaisia. Kuresaaresta tulivat: Maija Helén, Kimmo ja Marja-Liisa Pulli, Eija ja Simo Järvinen, Eero ja Pirkko Lehto, Christina Nourou, Marjatta ja Kauko Salmi, sekä oppaamme Maria Peep kuljettajamme Ain Randin kyydissä. Loppuosa porukasta tuli Eckerö Linen m/s Finlandialla Tallinnaan klo 11.00. Meitä Suomesta tulleita olivat Maija-Liisa ja Matti Seppä, sekä Johanna Seppä, Arja ja Juha Lanu, Seija Korpinoro, Sinikka ja Matti Suominen. Kuva1: Matkalaisia Kuresaaresta (CN) Kuva 2. Kokoontumista Kuresaaressa (CN) Tallinnassa pääsimme me Helsingistä tulleet Kulttuuriveneen jäsenet kyytiin ja pienen tauon jälkeen ajelimme kohti Etelä-Eestiä Tallinnan lentokentän ohi. Maria Peep kertoi lentokentän nimenä olevan nykyään presidentti Lennart Meren lentoasema. Hän kertoi myös Ülemisten järven olevan Tallinnan puhtaan veden ottamona. Ülemiste järveen liittyy myös taru miehestä, joka nousee ylös vedestä joka vuosi ja kysyy onko Tallinna jo valmis. Hänelle ei saa koskaan vastata sen olevan jo valmis, sillä silloin Ülemisten järvi purkautuu Tallinnaan ja hukuttaa sen. Järvi on 36 m kaupungin tasoa ylempänä. Matkan aikana kuultiin paljon Marian kertomia vitsejä lähinnä neuvostoajalta. Laulettiin myös pari laulua Võrunkielellä. Matka taittui mukavasti miellyttävässä tunnelmassa ja kuljettajan oli pidettävä lainmukainen lepotauko välillä, joten poikkesimme tien varrella olleeseen ruokapaikkaan. PÕHJAKAN KARTANOSSA Põhjakan kartanon pihalla sijaitsevaan ulkoravintolaan poikkesimme päätieltä vasemmalle puolelle lyhyttä hiekkatietä pitkin. Pihalla oleva ulkoravintola on vain kesäkäytössä ja se oli katettu kevyellä kattorakenteella. Ruokapaikka oli mielenkiintoinen, sillä se oli sijoitettu vanhan kivimuurin sisälle. Ilma oli mukavan lämmin ja alkuun tuntui siltä, että palvelu saattaa kestää kauankin, mutta sitten alkoi tapahtua ja ruoka ilmestyi pöytään todella vauhdikkaasti. Suurin osa porukasta tilasi kantarellikastiketta, perunoita ja tuoresalaattia. Ruoka tuli suhteellisen nopeasti ja se oli hyvää ja maittavaa. Paikalla on ollut entinen kartano ja sen päärakennus oli kunnossa ja ravintolakäytössä. Paikka oli miellyttävä ja erikoinen kokonaisuus. Kävimme katsomassa kartanon päärakennusta sisältä käsin ja
siellä oli varsinainen ravintola ruokasaleineen ja keittiöineen. Sisällä oli paljon ihmisiä ruokailemassa ja paikalla pystyy järjestämään myös kokouksia. Kartanoa pitää kyllä kunnostaa kovasti, sillä päärakennuksen ulkoseinät ainakin tarvitsivat kunnostusta. Ulkoravintola on eksoottinen kesäkäyttöön sopiva paikka. Kuva 3: Põhjakan kartanon ravintolassa. (MS) Kuva 4: Pohjakan kartanolla (MS) Matka jatkui kuljettajan levättyä reilun puoli tuntia, jotta viralliset ajomääräykset toteutuivat. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Matka sujui mukavissa merkeissä, sillä linja-autossa oli tunnelmaa, linjaautossa oli hauska matkustaa. Maria Peep kertoi asuneensa Võrumaassa lapsuudessaan. Hän oli oppinut puhumaan täydellistä Võrun kieltä siellä ollessaan. Viron kieli poikkeaa aika lailla võrunkielestä, joten Pohjois-Virossa asuvat eivät ymmärrä sitä. Ajettiin Tarton ohikulkutietä pitkin kohti yöpymispaikkaamme Haanjan kuntaan. Loppumatka ajettiin vanhaa museotietä pitkin, joka toi mieleen Hämeen härkätiet mutkineen ja mäkineen. ROGOSIN LINNA (ROGOSINSKY) Meille oli varattu Rogosin kartanosta yösijat ja illallinen. Opastus kuului myös asiaan. Majoittumisen jälkeen osa porukasta tutustui linnan ympäristöön ja rohkeimmat porukasta kävivät kahlaamassa ja uimassakin Ruusumäen järvessä. Kävelyretken jälkeen söimme illallista kartanon alakerran ruokasalissa. Tarjolla oli alkukeitto, pääruokana kanankoipia lihapalojen, perunoiden ja salaatin kera. Ruoka oli maistuvaa ja täyttävää. Makuuhuoneet olivat ala- ja yläkerrassa ja ne olivat ihan viihtyisiä. Suihkut ja WC:t olivat käytävällä, joten siinä suhteessa majoitus oli poikkeava tavalliseen hotellimajoitukseen verrattuna. Kuva 5: Rogozin linnan päärakennus (CN) Kuva 6. Rogosin linnan julkisivu (CN)
Kuva 7. Rogosin linnassa illallisella (MS) Ruokailun jälkeen oppaanamme toiminut Anneli Luisk kierrätti meitä linnan tiloissa ja kertoi linnan syntyhistoriasta ja aikojen kuluessa syntyneistä tarinoista. Kartano on muinaismuistomerkillä varustettu. Liivin sodan aikana Rogosin kartano on vaihtanut omistajaa monta kertaa. Venäjän-Puolan sodan jälkeen vuonna 1603 sen sai omistukseensa puolalainen luutnantti Stanislaw Rogosinsky. Siitä muodostui myös paikan nimi, joka muutettiin vuonna 1939 vironkieliseksi Ruusumäeksi. Kuva 8: Rogosin linnan takasivua (CN) Kuva 9: Opasta kuuntelemassa (MS)
Kuva 10: Rogosin kastellilinna (CN) Kuva 11: Rogosin porttitorni (CN) On arveltu, että kartanon paikalla oli linnoitus jo keskiaikana. Tätä todistaa asemakaava, sillä sisäpihan ympärillä on 60 * 80 metrinen alue. Rakennukset ympäröivät sisäpihaa ja kolmella sivulla on vesieste l. vallihauta. Rogosin läpi kulki tärkeä Veitseliinan-Riigan tie, jonka suojelemiseksi tämä linnoitus rakennettiin. Nykyään paikalla olevat rakennukset ovat 1800-1900 luvuilta. Ruotsin vallan aikana 1620-luvun loppuvuosina kartanoa hallitsi Liebsdorffien suku. Linna oli heidän hallinnassaan 130 vuotta. Tänä aikana rakennettiin kaksikerroksinen varhaisklassinen päärakennus. Silloin oli olemassa myös matala kastellin ulkomuuri. Päärakennus oli kastellin länsisiipenä. Vuonna 1776 kartanon omistajaksi vaihtui Glasenappien suku, jonka omistuksessa kartano oli aina vuoteen 1919, kun se valtiollistettiin. Glasenappien aikana rakennettiin pääasiassa kastellin siipirakennuksia. Pääsy sisäpihalle on 19-vuosisadan toisella puoliskolla rakennetun kauniin porttitornin kautta, jonka tyyli on uusklassillista (historismia). Glasenapeilta valtiolle ostettu kartano oli alussa tyhjänä. Sitä ryöstettiin ja rikottiin, kunnes kartanossa vuonna 1934 tehtiin remontti ja avattiin koulu. Koulu toimii vielä nykypäivinäkin. Kartanoa on vähitellen uusittu muutamassa vaiheessa. Uuden ilmeen ovat saaneet kastellin siipirakennukset ja v. 1999 uusittiin myös kastellin porttitorni. Rogosin kartano on ainoa kastellikartano koko Virossa ja se oli 16. vuosisadalla ainoa kastellilinnoitus Liivinmaalla.
Kaksikerroksisen päärakennuksen alakerrassa sijaitsivat aputilat ja palvelijoiden tilat, yläkerroksessa kartanonherran ja hänen perheensä asuinhuoneet. Päärakennusta vastapäätä sijaitsi porttitorni. Kartanossa oli kellareita, aittoja, liitereitä, talleja, kuivuri ym. Vasemmassa siivessä on lastentarha, kartanon vierashuoneet, joissa saa majoitusta, saunaa ja ruokaa. Siellä sijaitsee myös Ruusmäen kirjasto. Kuva 12: Rogosin linnan pihalla (MS) Kuva 13. Näkymä pihalle porttitornista (MS) Porttitornissa sijaitsee Rogosin kartanon museo. Oikeassa siivessä on Ruusmäen seurantalo (kulttuuritalo), pieni voimistelusali, sauna ja kartanon emännän asunto. Oppaamme kierrätti meitä ensin pihalla ja kertoi talossa kummittelevan. Sininen nainen on nähty kummittelemassa linnan vanhimman osan kolmannessa kerroksessa (kuvan 12 keskimmäisen rakennuksen yläkerrassa). Mieskummitus on nähty myös rakennuksessa. Kävimme katsomassa myös kartanon tornimuseota ja kiipesimme kaksistaan (Juha ja allekirjoittanut) tornin näköalatasanteelle. Kartanon päärakennus on vielä korjausta vaille. Suunnitelmat on tehty, mutta rahoitus on vielä auki. Päärakennuksen alla on myös kellarimuseo, jossa oli paljon mielenkiintoista aineistoa kouluajoilta. Siellä nähtiin kaikenlaista tarpeellista työkalua ja myös paljon linnan historiaan liittyviä kuvia mm. sovhoosiajoilta ja sen jälkeen. Tiloissa toimii vielä koulu ja lastentarhakin. Kartano on myös kylän keskuspaikka kirjastoineen ja kokoustiloineen. Juhlasalissa nähtiin myös Katariina I muotokuva. Kuva 14: Kartanon sisätiloissa (MS) Kuva 15: Päärakennuksen rappusilla (MS)
Kuva 16: Kartanon kellarissa (MS) Kuva 17: Kartanon juhlasali (MS) Lauantaiaamuna käveltiin vielä linnan pihalla ja puistossa ennen aamiaista, joka oli katettu kartanon ruokasaliin. Aamiainen oli maukas ja riittoisa. Tavarat oli siirretty bussiin, joten pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin. Haikaroita nähtiin matkan varrella todella paljon. SATAKIELILAAKSO Ajettiin ohi Munamäen, joka on Eestin korkein kohta. Saavuttiin Satakielilaaksoon, jossa osa porukasta oli jo aiemmin ollut. Osa porukasta kiersi merkityn luontoreitin. Reitiltä palattuamme täydennettiin varastojamme opastuvassa. Satakielilaaksossa on 10 km alueella seitsemän järveä, jotka ovat syntyneet viimeisen jääkauden aikana noin 15000 vuotta sitten. Eestin syvin järvi Suurjärv on 38 m syvimmältä kohdaltaan. Pinta-alalltaan suurin järvi on Kahrila (35.2 ha) Järvet ovat yhteydessä Rõugeen Aja-jokea pitkin. Laakso on todella kaunis ja sen yläpuolella oli korkea mäki, jossa on ollut aikoinaan linnoitus. Kuva 18: Satakielilaaksossa (CN) Kuva 19: Satakielilaaksossa CN ja M-LS (MS) HAANJAN MARKKINAT Antslaan saavuttiin hyvissä ajoin ja etsittiin ensin parkkipaikkaa, joka löytyikin sitten läheltä markkinapaikkaa. Markkinat olivat levittäytyneet kaduille ja tavaraa oli solkenaan. Kävelimme ensin Veskikatua pitkin ensimmäiseen tienristeykseen ja jatkoimme oikealle päin kadun päähän.
Kuva 20: Haanjan markkinatunnelmaa (MS) Kuva 21: Lisää tunnelmaa (MS) Matka venähti aika pitkäksi, sillä naiset poikkesivat melkein joka kojulla kokeilemaan vaatteita ja maistelimme myös erilaisia makkaranäytteitä. Tuli ostettua pätkä makkaraa ja Maija sai sen paloiteltuna siivuiksi. Tarkoitus oli syödä se sitten välipalaksi jossain paikassa. Osa porukasta oli kadonnut heti alussa omille teilleen, joten piti olla tarkkana koko ajan, ettei kadota seuralaisiaan. Jossain vaiheessa alkoi kävely jo tuntua ja poikkesimme puistoon, jossa istuimme puiston penkillä eväitä syömässä. Naiset olivat ostaneet mustikoita ja mansikoita jälkiruuaksi, joten makkaran syönnin jälkeen mansikka ja mustikka tekivät kauppansa. Syömisen ja istumisen jälkeen lähdettiin autolle, jonne oli jo saapunut suurin osa porukasta. Tarkoitus oli lähteä sovittua aikaisemmin, joten kävimme vielä juomassa kahvit markkinapaikalla. Viimeisetkin harhailijat oli löydetty ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Sangasten linnaa, jonne saavuimme melko pian. SANGASTEN LINNA Linna oli muutamille jo ennestään tuttu, mutta kävimme uudestaan katsomassa linnaa ja kuvia tuli otettua aika lailla. Sangasten linna on kuuluisa ruisleivästään, jonka kehittäjänä tunnetaan Sangasten kreivi Friedrich Georg Magnus von Berg (s. 16.2.1845), joka tunnettiin myöhemmin ruiskreivinä. Ruisleipä on ollut eestiläisten ruokana yli tuhat vuotta. Sangastea on pidetty rukiin pääkaupunkina yli 130 vuoden ajan. Sangasten herra kehitti pitkän kokeilujakson jälkeen uuden ruistyypin nimeltään Sangaste. Tämä on vanhin tunnettu edelleen viljelyksessä oleva ruistyyppi. Sangasten rukiilla on erittäin pitkä paksu varsi ja sitä nähtiin linnan ympäristössä tuulessa huojumassa. Sangasten kartanon on alkujaan todennäköisesti 1700-luvulta ja linnan omisti F.G.M. Bergin eno, Wilhelm Rembert von Berg, jolla ei ollut lapsia. Hän adoptoi veljensä lapset ja antoi Sangasten linnan ja kreivin arvonimen Friedrichille, joka opiskeli ulkomaillakin luonnontieteitä ja maanviljelystä. Vuonna 1875 hän meni naimisiin suomalaisen paronittaren Maria Bruunin kanssa. Friedrich päätti rakentaa uuden tilavan herraskartanon ja rakennustyö kesti seitsemän vuotta, jonka aikana suunnitelmia muutettiin usein. Jokaisessa huoneessa piti olla erilaiset ikkunat. Linnan rakentamiseen tarvittu graniitti tuotiin Suomesta ja tiilet poltettiin paikalla. Tiiliä tarvittiin noin 1.45 miljoonaa. Käytiin linnassa ilman opasta ja kiivettiin linnan torniin Juhan ja Kaukon kanssa.
Kuva 22: Sangasten linna (CN) Kuva 23: Sangasten linnassa (MS) BARCLAY de TOLLYN MAUSOLEUMI Pysäköimme bussin parkkipaikalle ja kävelimme mausoleumille avaraa aukeaa pitkin. Kävimme mausoleumin sisällä ja myös museossa katsomassa Tollin sankaritekoja hänen sotaretkiltään Napoleonin voittamisessa. Tolli eteni armeijassa omilla avuillaan ja päätti päivänsä sotamarsalkkana. Barclay de Tolly syntyi Kuurinmaalla 1761. Hänen sotapalveluksesta luutnanttina eronnut isänsä, oli Pajun kartanonherra Valgan maakunnassa. Hänen isoisänsä isä oli skottilaista aatelissukua, joka tuli 1700 luvulla Riikaan maistraatin asianajajaksi. Kuva 24: Tollyn mausoleumilla (CN) Kuva 25: Tollyn mausoleumin edessä (CN) Kolmevuotiaasta lähtien Michaelia kasvatti hänen tätinsä puoliso, joka oli upseeri. Barclay de Tolly aloitti sotilaspalvelun vuonna 1776 Pihkovassa. Vuonna 1783 hänet määrättiin Liivinmaalle Tallinnan komendantin von Patkulin adjutantiksi. Urhoollisuudellaan ja lahjakkuudellaan hän herätti huomiota Venäjän-Turkin sodassa. Vuosina 1808-1809 Venäjän-Ruotsin sodassa hän oli armeijakunnan komentaja. Hän valloitti Suomessa Savon maakunnan ja Kuopion kaupungin, sekä Ruotsin Uumajan. Näistä ansioista hänet ylennettiin kenraaliksi. Hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi ja sotaväen ylipäälliköksi. Barclay de Tolly taisteli myös Napoleonia vastaan, haavoittui käsivarteen ja joutui olemaan sivussa taisteluista pitemmän aikaa. Tolly oli Venäjän sotaministerinä ja hänen johdollaan laadittiin yhdessä tsaari Aleksanteri I kanssa sotastrategia, jolla ylivoimainen vihollinen houkuteltiin syvälle sisämaahan.
Kuva 26: Tollyn muistopatsas (CN) Kuva 27: Poistumassa kappelista (CN) Barcklay de Tolly valloitti Pariisin vuonna 1814 ja sai siitä hyvästä sotamarsalkan arvonimen. Huonon terveyden takia Barcklay de Tolly erosi armeijasta ja tuli asumaan Jögevesten kartanoon. Huonontuneen terveytensä takia sotamarsalkan oli mentävä Bööminmaalle terveyslähteille. Hän ei ehtinyt perille, vaan kuoli jo Preussissa, nykyisessä Kaliningradissa. Hänen sydämensä haudattiin sinne, ruumis balsamoitiin ja tuotiin Jögevesteen, jossa hänet haudattiin perheen hautakappeliin. UDUMÄEN MAJAPAIKKA Barclay de Tollyn hautakappelissa käynnin jälkeen ajettiin kohti yöpymispaikkaamme Udumäkeä. Majoittuminen otti aikansa ja sopu antoi tilaa yöpyjille. Illallinen syötiin majapaikan ruokasalissa ja sitten keskusteltiin illan ohjelmassa olleesta valoshowsta, joka oli jossain lähistön järvellä konsertin jälkeen. Ilta oli kuitenkin aika sateisen tuntuinen ja päätettiin olla menemättä kyseiseen tapahtumaan. Yöllä oli kova ukonilma ja valoshowta oli riittävästi siinäkin. Osa miesporukasta lähti saunomaan ja siellä ilta venyikin aika pitkälle. Palattuamme istuttiin vielä majapaikan olohuoneessa juttuja kertoen ja laulua yritellen. Sanat ja sävel puuttuivat, joten laulu jäi aika vaivaiseksi. Mukavaa kuitenkin oli. Kuva 28: Udumäen parkkipaikalla (CN) Kuva 29: Illallista Udumäen ruokasalissa (CN)
Aamulla käveltiin taas ulkosalla odottamassa aamupalan tarjoilua, joka oli sovittu kello yhdeksäksi. Auto lastattiin ennen ruokailua ja sen jälkeen aamiainen maistui. Puuroa syötiin matalalta lautaselta hillon kanssa. Maitoa ei ollut tarjolla. Leikkeleitä, juustoa ja muuta tarjottavaa oli ja kahvin kanssa sai maitoa. Kuva 30: Pihakukkia ihailemassa (CN) Kuva 31: Udumäen maatilan päärakennus (CN) Ruokailun jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Viljandia ja sen linnoituksen raunioita katsomaan. VILJANDI Viljandiin tutustumisen aloitimme turistien opastuskeskuksesta ja saimme sieltä Viljandista aikamoisen pakkauksen tietoa. Viljandi on vanha Hansakaupunki, jossa on ollut myös linnoitus suojaamassa tärkeitä kulkureittejä. Linna ja kaupunki ovat yli seitsemänsataa vuotta vanhoja. Päälinnaa suojeli aikoinaan kolminkertainen suojamuuri. Esihistoriallinen linna (9. -13 vuosisadalla) sijaitsi Kaevumäellä. nykyisen myöhemmän päälinnoituksen paikalla. Vuonna 1223 se valloitettiin saksalaisten valloittajien toimesta. Linnan vahvistaminen aloitettiin vuonna 1224. Luostari pystytettiin 13- ja 14-vuosisadan vaihteessa. Muutokset ja uudet rakenteet saivat sijaa aina puoliväliin 16-vuosisataa. Linna vaurioitui pahasti Liivin sodan aikana 1558-1583 ja seuraavassa Puolan ja Ruotsin sodassa 1600-1622/23. Se menetti jäljellä olleen sotilaallisen merkityksensä Pohjoisen sodassa 1700-1710. Osa linnasta purettiin 18-vuosisadalla, koska laajeneva kaupunki tarvitsi rakennusmateriaalia. Linnanmäki kuului Viljandin kartanolle aina vuoteen 1919 asti, jolloin valtio otti kartanot haltuunsa. Nykyään linnamäki on osa Viljandin luonnonpuistoa. Kuva 32: Perinnemusiikin talo (MS) Kuva 33: Linnanmäellä raunioita katsomassa (MS)
Kuva 34: Viljandissa kävelyllä (MS) Kuva 35: Ruokapaikka löytyi (MS) Kuva 36: Kaupunkikierros alkamassa (MS) Kuva 37: Kierros jatkuu Viljandissa (MS) Kuva 38: Viljandin kirkko (MS) Kuva 39: Riippusillan ylitys (MS)
Viljandista ajettiin sitten kohti Tallinnaa, jossa osa porukasta lähti laivalla koti-suomeen. Loppuporukalta matka sujui kommelluksitta ja Christinan kuvista päätellen matkalla pysähdyttiin tien varrella olevassa Pubi Mati Majassa ruokailemassa. Kuvista päätellen ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuva 40: Ruokapaikka Pubi Mati Maja (CN) KIITOKSET Marialle lähetämme kiitokset hienosta opastuksesta ja mukavista jutuista. Maria kiitti Kuresaaressa kovasti hänelle ojennetusta kortista ja kertoi, ettei hän ole koskaan saanut näin hienoa korttia. Kimmoa kiitämme mukavasta matkaseurasta ja Marialle tehdystä upeasta kortista. Ain Randia kiitämme hyvästä matkasta ja kuulimme hänen kertoneen olevansa erittäin tyytyväinen yhdistyksemme matkalaisiin, sillä heissä ei ole ensimmäistäkään räyhääjää ja viinamäen miestä. Kulttuurivene ry:n jäsenille kiitokset mukavasta matkaseurasta, sillä ei ensimmäistäkään riitaa ole ollut ratkottavana näiden yhteisten vuosien aikana. Christinaa kiitän omasta puolestani hienoista kuvista ja nopeasta kuvien toimittamisesta WeTransfer-palvelun välityksellä. Sinikalle kiitokset mukavasta matkaseurasta ja kärsivällisyydestä, sekä kirjoituksen oikolukemisesta. Helsingissä 21.8.2015 Matti Suominen
LIITE 1. VÕRUMAAN KARTTAA