Lausunto Luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta Yleisenä kannanottona Vanhustyön keskusliitto pitää tärkeänä, että laitoshoidon määrittelyä täsmennetään. Tärkeää olisi saada määrittelyt sellaisiksi, että kotiin annettavat avohoidon palvelut kehittyvät ja että vanhusväestö on kunnasta riippumatta tasavertaisessa asemassa palvelujen maksujen suhteen. Kunnan tekemä palvelurakenteen määrittely ei myöskään saa eriarvoistaa kunnan asukkaita. Toimintakykyisyydeltään ja palvelutarpeeltaan samankaltaisille asiakkaille järjestetyn julkisen palvelun maksuperusteen tulee olla sama palveluyksiköstä riippumatta. Tehostetun palveluasumisen ja vanhainkotien laitoshoidon raja Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti 15.9. ja 18.9.2014 sidosryhmille ns. pyöreän pöydän tilaisuuden palvelurakenteen muuttamiseksi suunnitellusta lakimuutoksesta. Ko. tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua vanhainkotien laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen hoidon ja palvelun samankaltaisuudesta. Keskustelussa annettiin ymmärtää, että avo- ja laitoshoidon rajaa määrittelevää STM:n asetusta 1806/2009 ei ole tarkoitus muuttaa. Näin ollen laitoshoitona säilyisi jatkossakin sekä vanhainkotihoito että terveyskeskuksen vuodeosastohoito. Nykyisen ehdotuksen todellinen vaikuttavuus herättää täten epäilyjä, jos säädöksistä uudistetaan vain ehdotetut lakikohdat. Keskusliiton jäsenjärjestöjen näkökulmasta katsottuna ei ole perusteita ylläpitää vanhainkoteja laitosmuotoisena asumismuotona, koska asiakaskunta on toimintakykyisyydeltään vastaavanlaista tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja vanhainkodeissa. STM:n asetuksen 1806/2009 liitteessä pidetään jakson 2 ja 3 mukaan yhtenä avohoidon kriteerinä omaehtoista vaikuttamismahdollisuutta, joskin avohoidossa todetaan voitavan hoitaa myös henkilöä, joka ei pysty osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä eli avohoidossa asuu henkilöitä, jotka eivät kykene esim. muistisairautensa vuoksi osallistumaan merkittävällä tavalla itseään koskevaan huolenpitopäätöksiin. Näitä henkilöitä ei liene tarkoituksenmukaista määrittää jatkossa laitoshoidon asiakkaiksi. Tällaisen tulkinnan voisi tehdä jaksosta 3, jonka mukaan samassa toimintayksikössä voidaan antaa sekä avohoitoa että laitoshoitoa. Laitosyhteisössä toimintakulttuurit ovat kehittyneet laitosmaisiksi, mikä ei edistä lain edellyttämällä tavalla toimintakykyisyyden ylläpitoa. Palvelujärjestelmän lainsäädännöllä ja rakenteilla ei siis tulisi ylläpitää tarpeetonta laitosvaltaista hoito- ja palvelukulttuuria, jota laajalti kritisoidaan. Nykysuomen sanakirjan mukaan sana "laitos" tarkoittaa isohkoa teollista työpajaa, toimintayhtymää, kuten pankkia tai rakennusryhmää. Se tarkoittaa myös esim. opetusta tai tieteenhaaran tutkimustyötä toteuttavaa yksikköä tai kaikkien samanlaisten laitosten kokonaisuutta, kuten valtion laitoksia. Laitos viittaa teolliseen ja kaavamaiseen toimintaan aikatauluineen, standardeineen ja hierarkkisine hallintosuhteineen. Kodinomainen sanana on sen vastakohta. Jos toteutetaan hyvälle palvelulle asetettuja tavoitetta ja iäkkäiden ihmisten omaa toivetta, ei sanaa laitos, sovi vanhustenhuoltoon. Ei se sovi kovin hyvin terveydenhuoltoonkaan, jossa pitäisi toimia asiakaslähtöisesti. Malmin kauppatie 26 09 350 8600 (keskus) info@vtkl.fi 00700 Helsinki www.vtkl.fi etunimi.sukunimi@vtkl.fi
Nykymuotoinen malli ylläpitää vanhusväestön eriarvoisuutta, jossa toinen saa kaiken huolenpidon ja hoidon laitosmaksun perusteella ja toinen maksaa yksittäisten suoritteiden perusteella palveluistaan. Laitosmaisen vanhainkotihoidon lakkauttaminen edistäisi osaltaan toimintakykyisyyttä ylläpitävien hoitokäytäntöjen kehittymisen koko vanhustenhuollossa, kuten toiminta on kehittynyt palveluasumisyksiköissäkin. Monikanavaisen rahoituksen purkaminen on osa meneillään olevaa Sote-uudistusta. Yllä mainitusta asetuksesta huolimatta vanhainkotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välillä on keinotekoinen kuntien ja KELAn rahoituksen perusteella määräytyvä raja. Tämän selkeyttämistä olisi nyt mahdollista jatkaa. Lausunnolla jo ollut luonnos hallituksen esitykseksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmakuista annetun lain muuttamisesta voisi korjata epäselvyyttä tehostetun palveluasumisen ja vanhainkotihoidon sinällään keinotekoista rajaa ja lisätä vanhusasiakkaiden tasavertaisuutta suhteessa kuntien erilaisiin strategisiin linjauksiin vanhuspalvelujen järjestämisessä. Lakiluonnoksen ehdotuksista Aiempien kappaleiden perusteluiden mukaisesti 3 ei tarvinne ollenkaan määrettä ympärivuorokautista hoivaa tarjoava sosiaalihuollon laitosyksikkö. Tätä muutosta tukee 14, joka ehdotetussa muodossaan ilmaisee selvästi, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito on toteutettava sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla ja iäkkään henkilön kotiin tarjottavilla palveluilla. Palvelut on sovitettava palveluntarpeisiin. On peruteltua jättää ehdotuksen mukaisesti lakimuutoksesta pois nykyisen lain kirjaus ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaan. Lakimuutosluonnoksen 14a vaihtoehto 2 yllä olevin ehdotuksin ja perusteluin olisi selkein. Tällöin laitoshoidon kriteeriksi jäisivät vain lääketieteelliset perustelut. Vaihtoehto 1 olisi mahdollista lain toimeenpanoa ajatellen helpoin toteuttaa, mutta samalla se mahdollistaisi sen, että avopalveluiden ja omaishoidon tukijärjestelmän kehittäminen jäisi jatkossakin puheen asteelle. Jos lakia päädytään muuttamaan vaihtoehdon 1 mukaiseksi, tulisi luonnoksen viimeisen rivin tekstiä muuttaa muotoon: muut sosiaali- ja terveyspalvelut ovat riittämättömiä henkilön arvioituun toimintakykyisyyteen ja sen perusteella todettuun palvelutarpeeseen nähden. Jos riittämättömät palvelut (mm. kehittymättömät palvelut tai se, että henkilön toimintakykyongelmat johtuvat esteellisessä ympäristöstä) jäävät laitoshoidon kriteeriksi, on vaarana edelleen, että avohoidon palvelut, fyysisen ympäristön korjaaminen, teknologian hyödyntäminen ja omaishoidon eri tukimuodot jäävät kehittymättä. Ehdotus 15a on perusteltu, mutta ratkaisujen perustelutyöstä ei saa koitua päätöksentekijöille kohtuutonta kirjallista työtä. Perusteluksi tulisi riittää valinta ennakkoon määritellyistä kriteereistä. Jos lakimuutoksessa terveyskeskuksen laitoshoito jää ainoaksi laitoshoidon muodoksi, tulisi lain voimaantulo toteuttaa vaiheittain tarvittavien muiden säädösmuutosten vuoksi. Sote-uudistuksessa on tavoitteina mm. monikanavaisen rahoituksen purkaminen ja osa-optimoinnin poistaminen. Ko. tavoitteiden toteuttaminen edellyttäisi laitoshoitokriteeristön uudistamista lakimuutosehdotusta perusteellisemmin. Lain nimen muuttaminen Nykyisen lain sisältö on monipuolinen ja kattaa myös terveydenhuoltolaista ko. lakiin siirrettyjä preventiivisiä elementtejä, jotka koskevat koko eläkeikäistä väestöä. Aiempina vuosina tehtyjen
selvitysten ja tutkimusten mukaan ikääntyneet ihmiset eivät halua tulla kutsutuiksi vanhuksiksi. Tämän vuoksi on ollut tarkoituksenmukaista nimetä laki sen tavoitteiden ja sisällön mukaan sekä samalla kunnioittaen iäkkäiden ihmisten omaa näkemystä. Nimi laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on osoittautunut käytännössä haasteelliseksi muistaa ja taivuttaa puhekielen yhteyteen ja siksi laista puhutaan yleisesti vanhuspalvelulain nimellä. Tässä mielessä alkuperäistavoite toteuttaa ihmisten omaa toivetta, jonka mukaan ikääntyneitä ihmisiä ei kutsuta vanhuksiksi, ei toteudu. Samalla on vaarana se, että lakiin sisältyvät preventiiviset ja väestön omaehtoisuutta korostavat osat jäävät toteutumatta, kun huomio kohdistuu ensisijaisesti palveluihin ja niissäkin vanhus-termin mukaisesti kaikkein iäkkäimpien ja hauraiden henkilöiden vanhuspalveluihin. Vanhuspalvelut muodostavat vain osan ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistämistyössä. Uudeksi nimeksi sopisi Laki hyvään ikääntymiseen. Helsingissä 3.10.2014 Vanhustyön keskusliitto Centralförbundet för de gamlas väl ry