Kotimaansivut Euroopan vyöhykkeen johtohenkilön sanoma Ihmeiden kuukausi Vanhin Stephen C. Kerr, Skotlanti vyöhykeseitsenkymmen Ennen kuin lähetysjohtajani Ben E. Lewis kutsuttiin lähetysjohtajan tehtävään, hän toimi Brigham Youngin yliopiston vararehtorina. Minulla oli tilaisuus tavata hänet hänen lähetystyötehtävänsä loppuvaiheessa. Kun istuimme hänen toimistossaan, kysyin häneltä, mitä hän tekisi palattuaan kotiin. Hän vastasi tietävänsä tarkalleen, mitä tekisi. Hän ojensi pöytänsä yli kirjeen luettavakseni. Ensimmäinen presidenttikunta oli antanut lähetysjohtaja Lewisille tehtävän kerätä huomattavan summan rahaa Brigham Youngin yliopistolle. Kysyin lähetysjohtaja Lewisilta itsestään selvän kysymyksen: Kuinka aiot kerätä niin paljon rahaa? Hän vastasi yksinkertaisesti: Minä pyydän ihmisiä antamaan vähän rahoistaan. Tuo yksinkertainen vastaus opetti minulle hyvin paljon. Lähetysjohtaja Lewis aikoi kutsua ihmisiä toimimaan. Hän tiesi, että hänen kutsullaan olisi vaikutusta, ja sillä oli. Tämä kuukausi on kutsumisen kuukausi. Vyöhykkeemme johtokunta on sanonut: Kehotamme jokaista jäsentä vaikutuspiirissämme rukoillen valitsemaan jonkun, jonka he kutsuvat kesäkuussa osallistumaan kanssaan sakramenttikokoukseen. 1 Tahdonvapaus on onnensuunnitelman iankaikkinen hallitseva periaate. Itse Herra Kaikkivaltias toimii siten, että Hän kutsuu lapsiaan. 2 Ihminen on luotu toimimaan. Myös ihminen oli alussa Jumalan luona. Älyä eli totuuden valoa ei ole luotu eikä tehty, eikä sitä voidakaan luoda eikä tehdä. Kaikki totuus on riippumatonta siinä piirissä, mihin Jumala on sen asettanut, toimimaan vapaasti, samoin kuin myös kaikki äly; muuten ei ole mitään olemassaoloa. 3 Sanassa kutsu on jotakin hyvin erityistä: se on ystävällinen, se on huomaavainen, se ottaa mukaan ja se on aulis. Kukapa ei olisi innoissaan saadessaan kutsun? Kokemukseni mukaan ihmiset loukkaantuvat harvoin jos koskaan saadessaan kutsun. Ihmiset loukkaantuvat paljon todennäköisemmin, kun he eivät saa kutsua. Vanhin Stephen C. Kerr Kun olemme kokeneet Jumalan rakkauden omassa elämässämme, ei ole niin kovin vaikeaa kerätä rohkeutta kutsua joku muu saamaan osakseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden siunaukset. 4 He saattavat tietysti joko ottaa kutsumme vastaan tai kieltäytyä siitä. Mutta vaikka en olekaan vastuussa muiden tekemistä valinnoista, minulla on vastuu auttaa muita kutsumalla heitä tekemään sitä, mikä on hyvää. Mutta katso, se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti; sen tähden kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa. 5 Kuinka me siis kutsumme muita tänä kutsumisen kuukautena? Ensiksi, pohdiskele. Tee luettelo niistä, jotka haluaisit kutsua tulemaan sakramenttikokoukseen kanssasi. Muista, että Pyhä Henki rakastaa luetteloita! Mieleesi tulee nimiä ja kasvoja. Rakkauden tunteesi luettelossasi olevia ihmisiä kohtaan syvenee. Sellaisen luettelon laatiminen on osoitus uskostasi. Ja sellainen usko ei jää vaille taivaan huomiota tai palkkiota. Seuraavaksi, rukoile usein koskien niitä ihmisiä, joiden nimet ovat luettelossasi. Pyydä taivaallista Isää pehmittämään Kesäkuu 2012 K1
Paikallisia uutisia heidän sydämensä vastaanottamaan kutsun. Harkitse paaston apua. Sitten, mene käymään. Älä anna pelon sammuttaa uskoasi. 6 Avaa suusi. 7 Herra antaa sinulle sanat. 8 Minä haluaisin kutsua sinut tulemaan kirkkoon kanssani. Tuletko? Kun olet tehnyt aivan parhaasi, voit yhä kokea pettymyksiä, mutta et ole pettynyt itseesi. Voit tuntea varmasti, että Herra on mieltynyt sinuun, kun tunnet Hengen työskentelevän kauttasi. 9 Kun seuraamme näitä yksinkertaisia askeleita ja osoitamme uskoa Herraan, lupaan nöyrästi ja vilpittömästi kaikille, jotka lukevat tämän sanoman, että kesäkuusta 2012 tulee ihmeiden kuukausi. Uskoamme vahvistetaan ja Jeesuksen Kristuksen kirkko kasvaa määrällisesti ja hengellisesti. Pikkujoulut sinkkuaikuisten tapaan Katja Grönlund Kyllähän sitä aina pitää kunnon pikkujoulut järjestää. Siksi sellaiset järjestettiin Haagassa naimattomien aikuisten johdolla yhdessä venäläisten sisarten ja veljiemme kanssa. Perinteitä kunnioittaen oli tarjolla tietysti riisipuuroa ja yhdessä laulettuja joululauluja. Saimme kuulla vaarnan Apuyhdistyksen johtajaa sisar Happosta ja hänen runossaan seikkailevaa matoa, joka täytti elämäntehtävää omalla tavalla. Illan kohokohta oli joululaulukonsertti, jossa kauniit joululauluklassikot saivat syvällisemmän merkityksen, kun saimme kuulla niiden synnystä ja historiasta ja sen jälkeen kuulimme ne upeasti soitettuina pianon, klarinetin ja sellon säestyksellä. Hienon konsertin meille rakensivat pianoa soittava Ari Varila, klarinettia soittava Emily Hendriksen ja selloa soittava John Marriot. Tunnelma oli herkkä ja loi lämpimän joulun pyhän tunteen. Konsertin jälkeen iltaa jatkettiin vielä tanssien merkeissä, jolloin jokainen halukas pääsi vähän pyörähtämään tanssilattialla joulun lumoissa. Tämä pikkujoulu viritti meidät kaikki joulun odotukseen ja sen todelliseen tarkoitukseen. Vasemmalta: Emily Hendriksen, Sirpa Hutukka, Riitta Härö ja John Marriot VALOKUVA: KATJA GRÖNLUND Viitteet 1. Kirje Euroopan vyöhykkeen johtokunnalta vyöhykeseitsenkymmenille, vaarnanjohtajille, piirinjohtajille ja lähetysjohtajille Euroopan vyöhykkeellä, 31. tammikuuta 2012. 2. Ks. On sielu vapaa jokaisen, MAP-lauluja, 1965, 120. 3. OL 93:29 30; ks. myös 2. Nefi 2:11 16. 4. Rakkaus on yksi jumaluuden pääominaisuuksista, ja sen tulisi ilmetä niissä, jotka pyrkivät olemaan Jumalan poikia. Mies, joka on täynnä Jumalan rakkautta, ei tyydy siunaamaan ainoastaan omaa perhettään, vaan vaeltaa halki koko maailman innokkaana siunaamaan koko ihmiskuntaa. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 346. 5. Moroni 7:13. 6. Ks. kirje Euroopan vyöhykkeen johtokunnalta vyöhykeseitsenkymmenille, vaarnanjohtajille, piirinjohtajille ja lähetysjohtajille Euroopan vyöhykkeellä, 31. tammikuuta 2012. 7. Ks. OL 30:5, 11. 8. Ks. OL 84:85; 100:6. 9. Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 114. Jouluaaton palvelutempaus Seinäjoella Kaisa Liukku, Seinäjoki Vasemmalta: sisaret Kaisa Liukku, Anniina Törmä ja Sinikka Törmä VALOKUVA: SEPPO LIUKKU A puyhdistyksen ja Nuorten Naisten sisaret sekä veli Liukku saivat olla järjestämässä yksinäisille jouluaaton tilaisuutta Toimintojen talolla Seinäjoella. Siellä on ollut tapana järjestää vastaava tilaisuus joka vuosi, mutta nyt vuonna 2011 se uhkasi jäädä asiakkaille vain haaveeksi. Sisar Törmä ajatteli, että meillä MAP-kirkon jäsenillä olisi mahdollisuus tehdä lähetystyötä ja palvelutyötä ja ottaa tämä tehtävä hoitaaksemme tällä kertaa. Talon puolesta paikalla oli emäntä, ja me muut olimme K2 Liahona
vapaaehtoisia. Veli Liukku toimi portsarina, koska tapana on ollut, että sisään ei oteta humalaisia. Veli Liukku myös luki jouluevankeliumin. Emäntä toivotti kädestä pitäen kaikki tervetulleiksi. Vieraat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ainakin osa heistä. Joululauluja laulettiin pianon säestyksellä. Pianoa soitti eräs vapaaehtoinen, joka oli tehnyt tätä jo seitsemän vuoden ajan. Hän ei kuulu kirkkoomme. Joulutunnelma oli korkealla ja sali oli koristeltu kauniisti. Noutopöytä oli perinteinen joulupöytä imellettyine perunalaatikoineen, kinkkuineen jne. Me huolehdimme, että pöydässä oli koko ajan ruokaa. Anniinasta oli paljon apua! Autoimme tiskaamisessa ja pöytien siistimisessä sekä seurustelimme vieraiden kanssa, joita oli noin sata henkeä. Vieraat olivat iloisia ja onnellisia. He saivat varmasti vatsansa täyteen. Luultavasti tämä oli monelle ainoa jouluateria joulun aikana. Kotiin saavuttuamme tuntui hyvältä, kun oli voinut ilahduttaa toisia. Omavaraisuus ensimmäinen askel on aloittaa ja toinen askel on jatkaa Leena Raitila, Vaasa VALOKUVA: MAARIT NIEMINEN V aasan Apuyhdistyksen teema vuodelle 2012 on sisarten omavaraisuus. Apuyhdistyksen kuukausittaisten toimintojen teemat on koottu sisarten tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Tarkoituksena on kannustaa sisaria jakamaan toisilleen taitoja ja keinoja, joiden avulla voi pitää parempaa huolta niin itsestään kuin perheestäänkin. Aloitimme tämän vuoden tutustumalla kahteen helppoon ja käytännölliseen tapaan varastoida ruokaa. Sisar Kristina Weijola esitteli meille lyhytaikaisen, kierrätettävän ruokavaraston ja pitkäaikaisen, jopa 30 vuotta säilyvän ruokavaraston. Hän opetti meille, kuinka helppoa on aloittaa ruokavaraston pitäminen keräämällä muoviseen kannelliseen 32 litran laatikkoon kuukauden ruokavara. Sisar Weijola oli tyhjiöpakannut kuivaelintarvikkeita, jotta ne säilyisivät ja veisivät mahdollisimman vähän tilaa. Hän kertoi, kuinka tällaisen kuukauden ruokavaran voi suunnitella ja toteuttaa varastoimalla niitä ruokaaineita, joita muutenkin käyttää. Sisar Weijolan laatikosta löytyi mm. tyhjiöpakattuja linssejä, hirssiä, riisiä ja kaurahiutaleita. Lisäksi siellä oli neitsytkookosöljyä monikäyttöisyytensä ja mahtavan säilyvyytensä vuoksi. Laatikon elintarvikkeiden valinnassa oli otettu huomioon, että sen käyttäjä saisi proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja ja hieman sokeriakin; tarkkasilmäinen kirjoittaja huomasi sieltä löytyvän myös suklaalevyn. Tätä ruokavaraa suunnitellessa voi ottaa huomioon makumieltymykset, ja kokoamisen voi aloittaa vähitellen. Varaston kierrätys on myös tärkeää ja helppoakin. Olimme yllättyneitä, kuinka vähän tilaa vievät yhden aikuisen kuukauden ruoat. Ruokavaraston laajentaminenkin on yksinkertaista: samoja kannellisia muovilaatikoita täytetään ja pinotaan päällekkäin. Laatikon lisäksi on vielä muistettava varastoida erikseen vettä. Sisar Weijola opetti meille myös toisen, täydentävän tavan Kristina Weijola esittelemässä kuukauden ruokavaraa Pitkäaikainen ruokavara VALOKUVA: MAARIT NIEMINEN Kesäkuu 2012 K3
varastoida ruokaa. Tässä pitkäaikaisessa varastossa tietyt kuivaelintarvikkeet säilyvät jopa 30 vuotta. Apuna ovat kirkon verkkokaupasta tilattavat alumiiniset varastointipussit. Pitkä säilyvyys perustuu siihen, että pussien sisältö saadaan kemiallisesti hapettomaksi. Näihin pusseihin voi pakata tuotteita, joiden kosteusprosentti on enintään 10 %. Tällaisia tuotteita ovat vehnä, valkoinen riisi, valkoiset pavut, kaurahiutaleet, valkoinen pasta, perunahiutaleet, mannaryyni, rasvaton maitojauhe sekä hyvin kuivatut omena- ja porkkanaviipaleet. Tämän pitkäaikaisen varaston voi siis jopa unohtaa kaappiin, tietäen sen säilyvän hyvin monta vuotta käyttökelpoisena. Mikään ei kuitenkaan estä sisällyttämästä säännöllisesti muutaman pussin myös kierrätettävään varastoon. Illan aikana sisaret kertoivat omia kokemuksia varastoinnista ja jakoivat hyviksi havaittuja keinoja omavaraisuuden toteuttamiseen. Keskustelua jatkettiin elintarvikkeiden säilyvyydestä, terveellisyydestä ja varastoruokien käyttötavoista. Jatkoimme iltaa täyttämällä tilaamiamme alumiinipusseja perunahiutaleilla ja nauttimalla hyvästä tarjoilusta. Kuinka paljon voimmekaan oppia toisiltamme ja kuinka ihana on huomata sisarten halu seurata profeettojen kehotusta pyrkiä omavaraisuuteen. Odotan innolla helmikuun kokoustamme, jolloin opimme lisää, kuinka voimme olla omavaraisia ja pitää itsestämme hyvää huolta. Otteita kirkon varhaisista vaiheista Suomessa Kim Östman Kirkon varhaiset vaiheet 1800-luvun Suomessa on pitkään tunnettu vain pääkohdiltaan. Tämä ei tyydyttänyt historiaan viehtynyttä insinöörinalkua, joka kaipasi tarkempaa tietoa kulttuurinsa juurista. Joitakin vuosia sitten päätin siis selvittää mahdollisimman tarkasti, miten kirkko tuli Suomeen ja miten asia koettiin ja nähtiin yhteiskunnassa laajemmin. Vuoden 2011 alussa englanniksi julkaistun uskontohistorian ja -sosiologian väitöskirjan sivutuotteena syntyi iso kokoelma dokumentteja, jotka olen aikonut julkaista kommentoituna lähdeteoksena. Dokumentteja on kertynyt niin maakunta-arkistoista, Kansallisarkistosta, vanhoista sanomalehdistä kuin myös kirkon arkistoista Yhdysvalloista. Ne sisältävät mm. kirkon sisäistä kirjeenvaihtoa, lehtiartikkeleita, pöytäkirjoja ja maallisen virkavallan pohdintoja eri kielillä. Mainittu lähdeteosprojekti on muiden kiireiden vuoksi pitkittynyt, mutta Liahona tarjoaa nyt luettavaksi valikoiman näitä suomeksi kääntämiäni varhaisia dokumentteja. Axel Tullgren Ola N. Liljenquistille, 19. joulukuuta 1876 1 Nikolainkaupungissa 19. joulukuuta 1876 Lähetysjohtaja O. N. Liljenqvist Rakas veli Olen juuri nyt 18:ntena vastaanottanut 24. marraskuuta päivätyn kirjeesi, ja Varhaisten lähetyssaarnaajien kirjeitä julkaistiin kirkon lehdissä jäsenistön luettavaksi. Tässä ote Tullgrenin kirjeestä Skandinaviens Stjerne -lehdestä 15. tammikuuta 1877. tartun kynään kertoakseni sinulle, miten minulla menee lähetystyössäni. Olen kiitollinen Herralle Kaikkivaltiaalle siitä, että minua on suojeltu tähän päivään saakka, ja olen sinulle hyvin kiitollinen niistä hyvistä neuvoista, jotka kirje sisälsi, ja pyrin täyttämään ne Jumalan avulla parhaan ymmärrykseni ja arvostelukykyni mukaisesti. Olen yhdessä veli Sundströmin kanssa ollut 160 kilometriä pohjoisessa 2, jossa pidimme kokouksia baptistien ja uskoviksi kutsuttujen kanssa sekä niissä kylissä, joiden kautta kuljimme. Uskon monien ottavan vastaan uskontomme aikanaan, kun se tekee heissä työtä, koska ihmiset ovat hyvin alhaisessa ja tietämättömässä asemassa, mitä uskontoon tulee. He näyttävät pitävän vanhasta hapatuksesta parhaiten, koska täällä ei ole niin montaa kirkkokuntaa; baptistit ovat ainoita, ja heillä on hyvin vähän menestystä. Teimme itsemme hyvin tunnetuiksi ihmisille matkustaessamme, joten luulen, että meillä on hyvät näkymät tulevaisuudessa. K4 Liahona
Muutama päivä sen jälkeen, kun kirjoitin viime kirjeeni sinulle, yksi sisarista 3 oli kutsunut ihmisiä koolle ja meillä oli pieni kokous; hänen isänsä, joka oli tullut hänelle vihamieliseksi hänen käännyttyään uskoomme, kiirehti kuitenkin välittömästi papin luokse ja kertoi kokouksestamme. Pappi tuli sitten yhdessä erään tohtorin kanssa ja yritti estää meitä, 4 ja kaksi päivää myöhemmin kuvernööri lähetti poliiseja hakemaan meidät luokseen. Hän otti meidät vastaan hyvin karkeasti, kielsi meitä saarnaamasta ja määräsi poliisimiehet vahtimaan meitä. Hän oli niin ystävällinen, että uhkasi vangita meidät, ja uhkasi lähettää meidät Siperiaan, koska emme halunneet lopettaa saarnaamista; en kuitenkaan usko hänen valtuutensa ulottuvan niin pitkälle. Sen jälkeen matkustimme pohjoiseen ja palasimme hiljattain kotiin. Emme ole hetkeäkään turvassa, sillä poliisi voi tulla pidättämään meidät, koska kaupungin pappi on täyttänyt kaikki sanomalehdet kaikenlaisilla valheilla, (liitän mukaan pienen otteen yhdestä niistä) niin että koko helvetti vaikuttaa raivoavan meitä vastaan; ja pappi on kirjoittanut niin paljon valheita, että ihmiset, joiden kanssa olemme puhuneet, häpeävät hänen puolestaan, kun hän toitottaa niin ilmeisiä valheita. Mutta Herran avulla tulemme olemaan kärsivällisiä ja kärsimään kaiken, minkä joudumme kohtaamaan. Täällä ei ole uskonnonvapautta, ja laki on niin ankara, ettemme uskalla myydä mitään julkaisuja sen uhalla, että joudumme pidätetyiksi. Pappi kävi täällä ja otti kirjat, jotka tuo sisar oli ostanut meiltä. Tämän vuoksi olen myynyt vain vähän julkaisuja, mutta olen antanut joitakin levittääkseni sanaa kansan keskuudessa. Toivon, että heille annetaan kohta suurempi vapaus, koska valtiopäivät kokoontuvat 28. tammikuuta, 5 ja tämän kaupungin valtuutettu on hyvin liberaali ja avarakatseinen mies. Yleinen syyttäjä ja kaksi poliisimiestä ovat olleet täällä ja ottaneet osan julkaisuistamme tutkiakseen oppiamme, minkä jälkeen he tuovat ne takaisin, 6 niin että tällä hetkellä en tiedä mitä siitä seuraa, mutta toivon parasta. He voivat enimmillään ajaa meidät pois maasta ja lähettää meidät pois; mutta tulkoon vaino ensin, jotta uskomme tulee tunnetuksi, ja se tulee olemaan suurena todistuksena monille ystävistämme ja sydämeltään vilpittömille, mutta yksi asia on varma, että Jumala ohjaa kaiken parhain päin työnsä edistämiseksi. Tämä vaikuttaa hyvin vaikealta ajalta Suomelle; kaikki asepalvelukseen kelpaavat miehet, jotka ovat merillä tai muualla matkoilla, tullaan kutsumaan kotiin, eikä kukaan voi matkustaa pois täältä, ja vienti tulee olemaan kiellettyä. Olosuhteiden vuoksi ei ole viisasta lähettää tänne syntyperäistä henkilöä, ellei hän ole ollut poissa niin monta vuotta, ettei laki ulotu häneen, koska Venäjän hallitus aikoo panna liikekannalle tuhansia suomalaisia miehiä valmiina sotaan, eikä täällä kuule muusta kuin sodasta ja nälänhädästä, mihin sitten meneekin, niin että he itse voivat arvioida, millainen tilanne on. Koska Herra vaatii meidän käsistämme uhrin, olkoon se sitten vedellä ja leivällä elämistä tai mitä tahansa muuta se onkaan oleva, toivon ainoastaan olevani uskollinen koettelemuksen hetkellä, sillä haluan täyttää kutsumukseni sillä parhaalla tietämyksellä, joka minulla on tai jonka Herra minulle antaa. Täällä eläminen on hyvin kallista, paljon kalliimpaa kuin Ruotsissa. En tiedä, mitä viranomaiset aikovat tehdä, mutta ilmoitan sinulle heti kun saan tietää. Näin viime yönä unta, ettei heillä olisi juurikaan voimaa tehdä mitään pahaa meitä vastaan. Tällä kertaa ei enempää, muuta kuin että olen rauhallinen koettelemusten aikana; minulla voisi olla paljon mistä kirjoittaa, mutta tämä riittää tällä kertaa. Terveisiä kaikille, jotka tuntevat minut, veljesi ja ystäväsi Axel Tullgren P. S. Sanomalehdet ovat täynnä vastustusta meitä kohtaan. 7 Viitteet 1. Syntyjään ruotsalainen Axel Tullgren (1826 1924) kastettiin Kööpenhaminassa vuonna 1850 ja oli siten ensimmäisiä pohjoismaisia käännynnäisiä. Vuonna 1855 hän lähti siirtolaisena Utahiin, josta hänet kutsuttiin Skandinaviaan lähetystyöhön huhtikuussa 1876. Hän palveli suurimman osan ajasta Suomessa ja palasi Utahiin lokakuussa 1878. Ola N. Liljenquist oli Skandinavian lähetyskentän johtaja. Tullgrenin kirje on kirjoitettu Nikolainkaupungissa eli nykyisessä Vaasassa. 2. Tullgren ja hänen toverinsa Carl Sundström kävivät mm. Pietarsaaressa. 3. Luultavasti Johanna Berg. 4. Pappi viittaa vt. kirkkoherra Johannes Bäckiin, tohtori taas lienee ollut kirkkoneuvostoon kuulunut kulttuurivaikuttaja Oskar Rancken. 5. Vuosien 1877 1878 valtiopäivät hyväksyi ehdotuksen eriuskolaislaista. Keisari ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, lähinnä siksi, että hänen suosimansa ortodoksit oli määritelty eriuskolaisiksi. 6. Tullgrenin arvio takavarikosta vaikuttaa olleen liian positiivinen, sillä viranomaiset pitivät sitä selkeästi pysyvänä haltuunottona. 7. Tullgren viitannee tässä ja aikaisemmin kirjeessään paikalliseen Wasabladetlehteen, johon vt. kirkkoherra Bäck oli kirjoittanut tai muuten lähettänyt materiaalia. Ks. Wasabladet, 6. (s. 1), 9. (s. 2 3), 13. (s. 2) ja 16. (s. 2) joulukuuta 1876. Tullgrenin kirjeen jälkeen kirjoituksia oli lehdessä vielä 20. (s. 2) ja 23. (s. 2 3) joulukuuta 1876. Kesäkuu 2012 K5
Jäsenten KErtomaa Tieni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi Olavi Ropponen, Kymenlaakson seurakunta T ieni kirkkomme jäseneksi on näin jälkeenpäin ajatellen ollut ikään kuin nousemista korkean vuoren huipulle yhdessä lähetyssaarnaajaveljien ja muutamien seurakuntamme jäsenten kanssa. Matkan alussa minun oli vaikea hahmottaa, mitä huipulle pääsy voisi merkitä. Kun kuvaannollinen huippu oli saavutettu, ymmärsin, että matka oli ollut vaivan arvoinen. Aivan samoin kuin vuorikiipeilijät iloitsevat huipulle päästyään silmää hivelevän kauniista näkymistä, tunsin minäkin saavuttaneeni jotakin aivan ennalta arvaamattoman ihanaa, kun olin käynyt kasteella ja liittynyt kirkkomme jäseneksi. Kastealtaasta noustessani saatoin tuntea, että raskas syntireppuni oli Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman ansiosta siirtynyt pois harteiltani. Mieleni täytti syvä rauhan ja turvallisuuden tunne. Koin, että liittymiseni ihanien sisarten ja veljien muodostaman Kymenlaakson seurakunnan jäseneksi oli suuri siunaus taivaalliselta Isältä. Kun lähetyssaarnaajaveljet olivat alkaneet käydä luonani, aloin käydä sunnuntaisin sakramenttikokouksissa ja tutustua Kymenlaakson seurakuntaan. Minut ja vaimoni otettiin siellä lämpimästi vastaan ja olomme tuntui välittömästi miellyttävältä ja kotoiselta. Pian saimme myös kutsun Sari ja Seppo Suurinkeroisen sekä Kaija ja Matti Hyvärisen kotiin, jolloin saimme kokea sitä lämmintä yhteenkuuluvuutta, joka on ominaista seurakunnallemme. Kerroin myös alusta alkaen ystävilleni, että olen tutustumassa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. He olivat halukkaita tietämään, miten kirkkomme eroaa evankelis-luterilaisesta kirkosta, ja vaikka he ovatkin perusluterilaisia, he kannustivat minua tutustumistyössäni. Olavi Ropponen VALOKUVA: VILLE-MATTI KARUMO Tieni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi kesti yli 40 vuotta, sillä ensimmäisen kerran tapasin kirkkomme lähetyssaarnaajat vuonna 1970, toisen kerran kuusi vuotta myöhemmin ja kolmannen kerran noin 20 vuotta sitten. Neljännen kerran kohtasin lähetyssaarnaajat vuonna 2010 huhtikuussa kävellessäni Kouvolan keskustassa. Tällöin itävaltalainen vanhin Fuchs ja ruotsalainen vanhin Karlsson tulivat minua vastaan ja kävimme lyhyen keskustelun. Siinä sovimme tapaamisesta kotonamme. Ensimmäiselle käynnille tulivat veli Fuchs ja amerikkalainen veli Grim, sillä veli Karlsson oli siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Tästä alkoi tutkijan taipaleeni. Lähetyssaarnaajat vierailivat siitä lähtien kotonamme 1 2 viikon välein. Veljet vaihtuivat säännöllisin väliajoin. Tapaamisissa oli heidän mukanaan usein myös Kaija ja Matti Hyvärinen tai Seppo Suurinkeroinen tai Vuokko ja Reijo Kämäräinen tai muita seurakuntamme sisaria ja veljiä. Heidän antamansa opetus oli oikein hyvää. Menin kasteelle Lahden kappelissa. Veli Fuchs kastoi minut 26.6.2011. Sain konfirmoinnin ja Pyhän Hengen lahjan Kouvolan kappelissa 3.7.2011. Aaronin pappeudessa papin virkaan minut asetettiin 10.7.2011 ja Melkisedekin pappeudessa vanhimman virkaan 13.11.2011. Nykyään olen seurakuntamme pyhäkoulun johtaja. Olen syntynyt Rantasalmella vuonna 1946 K6 Liahona
maanviljelijäperheeseen. Isäni toive oli, että lähtisin opiskelemaan papiksi. Tämä toive ei toteutunut, sillä menin maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuin maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1973. Pääosan työurastani tein luonnonvaraalan ammatillisen koulutuksen parissa rehtorin tehtävissä. Nykyään olen eläkkeellä ja asun vaimoni Kaijan kanssa Kouvolassa. Perheeseemme kuuluu kaksi tytärtä ja tämän artikkelin ilmestyessä neljä lastenlasta. Opiskelemaan lähtiessäni isäni antoi minulle kolme neuvoa: 1. Usko Jumalaan, äläkä huolehdi huomisesta, sillä Jumala lapsistaan huolen pitää! 2. Ole rehellinen! 3. Tee työsi niin hyvin kuin sen ikinä osaat! Nyt eläkkeellä ollessani voin todeta, että isäni antamat ohjeet ovat olleet erinomaisen hyvät. Asetettuna Melkisedekin pappeudessa vanhimman virkaan minulla on tunne siitä, että isäni toive myös pappeuteni osalta on toteutunut. Minulla on vahva todistus siitä, että kirkkomme on Jeesuksen Kristuksen kirkko, jota johtaa profeetta, presidentti Thomas S. Monson. Uskon myös, että kun toimimme Jeesuksen Kristuksen ohjeiden mukaan, voimme kokea elämämme turvalliseksi ja saamme nauttia taivaallisen Isämme antamista runsaista siunauksista. Liityin kirkkoon yli 60 vuotta sitten Sisko Stenfors (ent. Uskali) Se oli joskus syksyllä vuonna 1948, kun kaksi nuorta miestä tummissa puvuissa ja valkoisissa paidoissa ilmestyi ovellemme Tampereen Armonkalliolla. En ollut kotona, mutta vanhempani päästivät heidät sisään. He olivat kaksi niistä lähes ensimmäisistä lähetyssaarnaajista Tampereella. Kuten ehkä olette kuulleet, veljet pitivät ilmaisia englannintunteja ihmisille ja tällä tavalla tuottivat paljon satoa, minäkin olin yksi heistä ja myös tuleva aviopuolisoni Stig Stenfors Turusta. Kesti melkein vuoden ennen kuin aloin ymmärtää näiden veljien sanomaa. Silloiset veljet olivat saaneet siirron, ja nyt vuorossa olivat veljet Mack Bowen ja Robert Clark, ja he esittivät minulle ja ystävälleni Inga Walleniukselle haasteen mennä kasteelle. Me molemmat tunsimme, että emme olleet valmiita. He kutsuivat meidät kastetilaisuuteen, joka oli seuraavana lauantaina. Pyhäjärven rannalla toimitettu kaste osoittautui ratkaisevaksi. Meitä oli siellä muutama, tietenkin melkein kaikki silloisesta Tampereen seurakunnasta. Tilaisuus teki minuun suuren vaikutuksen se toi mieleen Raamatun kertomuksen Jeesuksen kastamisesta, joka tapahtui veden äärellä. Siellä oli jotakin, mikä jäi vaikuttamaan minuun niin että seuraavana yönä en saanut unta vaan valvoin ja tunsin sydämeni hakkaavan niin, että se melkein salpasi henkeni. Aamulla tunsin ihmeellisesti rauhoittuneeni, ja ajatus tuli selkeänä. Se oli Pyhä Henki, joka antoi minulle tunteen, että minun olisi pitänyt mennä kasteelle. Minut ja ystäväni Inga kastettiin sinä syksynä, lokakuun 1. päivänä 1949. Ensimmäinen kokouspaikkamme oli veljien kaksio Puolimatkankadulla Kalevassa, josta noin vuoden kuluttua siirryttiin Sokeainyhdistyksen tiloihin Aleksis Kiven kadulle lähelle Alarantaa. Seurakunta kasvoi, ja tarvitsimme suuremman tilan, ja se löytyi Suojeluskuntatalolta Aleksanterinkadulta. Ensimmäinen seurakunnanjohtajamme oli veli Matti Patjas, jonka perhe vaimo Signe ja kaksoset Saara ja Seija olivat sisar Emma Blixtin ohella Tampereen seurakunnan ensimmäiset jäsenet. Nämä kaikki viisi rohkeata ja uskollista jäsentä olemme menettäneet kauan sitten verhon toiselle puolelle (Seija tosin vasta muutama kuukausi sitten Utahin Salt Lake Cityssä, jonne hänet haudattiin miehensä Mel Aamodtin sukuhautaan). Sisar Blixt, ensimmäinen kirkon jäsen Tampereella, sairastui ja siirtyi hoidettavaksi ruotsalaiseen vanhainkotiin Tampereen Pyynikillä. Me naispuoliset seurakunnan jäsenet aloimme jo silloin noudattaa Apuyhdistyksen perusperiaatteita eli pitää huolta Sisko Stenfors palvelee parhaillaan Helsingin temppelissä. VALOKUVA: VILLE-MATTI KARUMO Kesäkuu 2012 K7
toinen toisestamme. Meistä jokainen vuorollaan valvoi öitä sisar Blixtin vierellä, koska viimeisinä hetkinään hän tarvitsi jonkun läsnäoloa 24 tuntia vuorokaudessa. Hän sekä veli ja sisar Patjas ehtivät olla esimerkkeinämme monet vuodet sisar Blixt ja sisar Patjas Apuyhdistyksen johtajinamme ja veli Patjas seurakunnanjohtajanamme. Länsilehdon sisarusten kanssa esitimme Shakespearen näytelmän Kesäyön unelma. Saimme jonkin verran katsojia, joista tuli kirkolle uusia tutkijoita, mikä tietenkin oli se perimmäinen syy esitykseemme. Pirkko Nieminen, joka on niitä harvoja vielä Tampereella asuvia jäseniä 1950-luvun alku ajoilta, oli kuin luotu Alkeisyhdistyksen opettajaksi. Alkuvuosina meillä ei ollut montaakaan lasta, mutta kuitenkin saimme jonkinlaisen Alkeisyhdistyksen pystyyn. Jorma Palomäki oli seurakunnanjohtajanamme useamman kerran ja teki hyvää työtä nuoresta iästään huolimatta. Hän toimi myös musiikinjohtajanamme, johti kuoroa ja oli kokouksissa laulunjohtajana. Nuorten Valistuskerho (NVK) toimi kaikkein aktiivisimmin, ja meillä oli tarpeeksi johtajia ja jäseniä. Ja vaikka me melkein kaikki olimmekin ylittäneet NVK:n normaalin ikärajan olimme iältämme 20 vuoden molemmin puolin me nautimme tästä nuorisoseurasta rajattomasti ja saimme siihen mukaan ystäviämme, joista monista tuli kirkon jäseniä. Kuinka pakahduttavaa on nähdä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kasvaneen Suomessakin näiden yli 60 vuoden aikana. Kuten tämän viimeisen taloudenhoitokauden ensimmäinen profeetta Joseph Smith ilmoitti, Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi täyteydessään tullaan ilmoittamaan kaikille kansoille ja kielille eikä mikään maallinen voi sitä pysäyttää, koska se on kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelma. Lähetystyön aloittaneita Jonna Virkamäki Jyväskylän seurakunnasta aloitti heinäkuussa 2011 kokoaikaisen lähetystyön Ateenan lähetyskentällä Kreikassa. Pete Kinnunen Jyväskylän seurakunnasta aloitti heinäkuussa 2011 kokoaikaisen lähetystyön Tukholman lähetyskentällä Ruotsissa. Miikael Hyrkäs Jyväskylän seurakunnasta aloitti lokakuussa 2011 kokoaikaisen lähetystyön Mesan lähetyskentällä Arizonassa Yhdysvalloissa. Timo Kankkunen Kuopion seurakunnasta aloitti heinäkuussa 2011 lähetystyön Etelä-Lontoon lähetyskentällä Englannissa. Artikkelien lähettäminen Liahonan kotimaansivuille Kotimaansivuilla voidaan julkaista vaarnojen, piirien ja seurakuntien tapahtumien lisäksi myös kirkkoon ja jäseniin liittyviä yleistä mielenkiintoa herättäviä artikkeleita. Runoja tai muita vastaavia kirjoituksia ei kuitenkaan julkaista paitsi osana laajempaa artikkelia. Paikallisia uutisia -osiossa pyritään julkaisemaan useita mutta melko lyhyitä uutisartikkeleita. Jäsenten kertomaa -osion artikkelit ovat kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia evankeliumin vaikutuksesta elämäänsä (enintään 300 sanaa). Mistä tiedän -osiossa jäsenet kertovat kääntymisestään ja siitä, kuinka he ovat saaneet todistuksen evankeliumin totuudesta (enintään 400 sanaa). Lempikohtani pyhissä kirjoituksissa -osiossa nuoret jäsenet kertovat, mikä on heidän lempikohtansa pyhissä kirjoituksissa (enintään 250 sanaa). Kuin Jeesus mä olla tahdon -osiossa lapset kertovat jostakin Alkeisyhdistyksen Evankeliumin tasovaatimukseni -kohdan mukaisesta kokemuksesta (enintään 100 sanaa). Lukijapostia-osiossa lukijat antavat palautetta Liahonasta tai kotimaansivuista (enintään 100 sanaa). Artikkeliehdotukset voi lähettää osoitteella mirkku.karumo@kolumbus.fi postitse osoitteella Mirkku Karumo, Keltarousku 4, 02730 Espoo. Uutisosion artikkelit tulee lähettää viimeistään neljä viikkoa tapahtuman jälkeen. Valokuvien tulee olla tasovaatimusten mukaisia ja hyvälaatuisia. Kuvat voivat olla sähköisessä muodossa korkealla resoluutiolla mieluiten jpg-muodossa. Kaipailemme erityisesti lasten ja nuorten kokemuksia. FINNISH K8 Liahona