Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien

Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonta

HELSINKI

Julkaisija: VALTIOVARANUINISTERIO 'ekijat: 'irkko Pohjoisaho-Aarti (pj) Aarja-Liisa Kahola (s.) Leima Letto (s.) uikaisun nimi : Moitus- ja vakuutusryhmittymm valvonta KUVAILULEHTI 1.6.2001 Juhsun laji: Muistio Toimeksiantaja: Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö Toimielimen asettamispäiva: 21.12.2000 'ulkaisun osat: riivistelmä: ryöryhmän tehtävänä oli tehda lainszdantöehdotukset valvontaviranomaisten toimivallan ja työnjaon seikeytiämiseks iahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnassa. Työ~~hmtm tuli erityisesti tehdä ehdotukset ryhmittymän ja se] mistusyhteisön ~ telmästä seka koordinoivan viranomaisen maaritelmästä ja tehtävistä ryhmittymien taloudellisei sokonaisaseman kannalta keskeisten riskien valvomiseksi sekä ryhmittymän konsemitilinphätökseen sovellettavist jaannöksistä. Lisäksi työryhmän tuli tehda ehdotukset asiakastietojen salassapidosta ja tietojenvaihdosta rahoitus- j; vakuutusryhmittymään kuuluvien yritysten väiiuä ryhmittymien toiminnan ja tehokkaan riskienhallinnai varmistamiseksi. ryöryhmä ehdottaa, että rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnan tehostamiseksi säädetään erillinen laki rahoitus ja vakuutmryhmiitymän vaivonnasta. Lakia sovellettaisiin iyhmitsrmaan, johon kuuluisi vahuitään yksi suomalaine: luottolaitos- tai sijoituspalveluyritys ja vahintään yksi suomalainen vakuutusyhtiö ja jossa kummankaan toimialan osuu ci ohi vahäinen. Lain mukaan ryhrnittymalle nimettäisiin aina yksi koordinoiva valvontaviranomainen, joka olisi laiss. säädetyin edellytyksin toinen sekiorikohtaisista valvontaviranomaisista (RahoitustarkastusNakuutu~~alvontavirasto~ Ryhmittymfm emoyrityksen olisi ehdotuksen mukaan raportoitava säännöllisesti koordinoivalle valvonqviranomaisell ryhmittymän taloudellisesta asemasta. Muita koordtnoivalle valvontaviranomaiselle säädettyja tehtäviä olisivat muu muassa qhmittymään kuuluvien sektorikohtasen valvonnan ulkopuolelle jäävien yritysten tarkastaminer raportointiaineiston taikka muun valvonnan yhteydessä saatujen havaintojen perusteella tehtävien tarkastus- ja muide toimenpideehdotusten antaminen toiselle valvontavimnomaiselle, vlunittymän emoyrityksenä olevan holdingyhtiö omistajien ja johdon toiminnan arviointi, lain soveltamisohjeiden antaminen, sekä informointivelvollisuus ~yhmittymä omistusyhteisöä koskevista päätöksistä. Laissa säädettäisiin myös rahoitus- ja vakuutusryhmitlymie konsemitilinputökseen sovellettavista periaatteista. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että luottolaitostoiminnasta annetun lain, vakuutusyhtiölain, sgoituspalveluyriqksista annettua lain seka sijoitusrahastolain salassapitosä2möksiä muutettaisiin niin, että asiakastietojen lumttaminen olisi arkaluonteisia tietoja lukuun ottamatta sallittua edellä tarkoitettuun ryhtnittymaan kuuluvalle yrilyksefle asiakaspalvelu ja muun asiakassuhteen hoitamista varten, markkinointia sekä riskienhallintaa varten. Vastaavia tietojen luovutukseen liittyviä periaatteita voitaisiin soveltaa myös eräisiin muihin luottolaitosten ja vakuutusyritysten väiisiin taloudellisiin yhteenliittymiin. Työryhmä ehdottaa lisäksi eraitä muita muutoksia sektorikohtaisiin lakeihin. Avainsanat: Rahoitustoiminta, vakuutustoiminta, finanssiryhmttymá, fmanssitavaratalo Muut tiedot: Sajan nimi ja numero: Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 23i2001 Kokonaissivumäära: Kieli: 94 Suomi Jakaja: Valtiovarainministeriö. rahoitusmarkkinaosasto ISSN: 0788-6322 Hinta: 50 mk + alv Valtiovarainministerö ISBN: 951-804-237-3 Luottamuksellisuus: Juikinen

1 TYORYHM~ TOIMEKSIANTO...... 5 2 VALMISTELU... 6 3 TYORYHMÄN KESKEISET EHDOTUKSET... 6 3.1 Ehdotusten yleiset lähtökohdat... 6 3.2 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta... 7 3.3 Sektorikohtaisten lakien muutokset... 8 3.4 Finanssiryhmittymien valvontaa koskevan direktiiviehdotuksen huomioon ottaminen... 8 4 MUUT ESITYKSEEN VAIKUTTAVAT SEIKAT... 9 LIITE: EHDOTUS HALLITUKSFlu ESITYKSEKSI RAHOITUS- JA VAKUUTUSRYHRIITTYMIEN VALVONNASTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA LAEIKSI EUIDEN SIMEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISESTA... 10 1. 1 Nykytila... 10 1. 1. 1 Nykyinen lainskkiäntö... 10 1.1.1.1 Luottolaitosten ja s~oituspalveluyritysten valvonta... 10 1. 1. 1.2 Vakuutusyhtiöiden valvonta... 12 1.1. 1.3 Valvontayhteistyö... 13 1.1.1.4 Luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyhtiöiden ryhmävalvonta... 14 1. 1. 1.5 Asiakastietojen luovutusta koskevat säärinökset... 15 1.1.1.6 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvontaa koskevat... saannökset... 16 1.1.2 Kansainvalinen kehitys... 17 1.l. 2.1 Ulkomainen lainsäädäntö... 17 1.1.2.2 Kansainvälisten ja;jestöjen suositukset... 17 1.1.2.3 Euroopan komission direktiiviehdotus finanssiryhmittymien valvonnasta... 18 1.1.3 Markkinoiden kehitys... 19 1.1.3.1 Yleistä... 19 1.1.3.2 Suomi... 20 1.1.3.3 Ulkomaat... 20 1.2 Nykytilan arviointi... 21 1.2.1 Rahoitus- ja vakuutusalan yhdentyrniskehitykseen liittyvät riskrt... 21 1.2.1.1 Yleistä... 21 1.2.1.2 Tartuntariski... 21 1.2.1.3 Intressiristiriidat... 21 1.2.1.4 Sääntelyn ja valvonnan katvealueiden hyväksikäyttö... 22 1.2.2 Lahs Wtötarpeen arviointi... 22 1.2.2.1 Valvonnan peruslähtökohdat... 22 1.2.2.2 Valvonnan tehostaminen... 23 1.2.2.3 Ryhmittymiin taloudeliisen aseman valvonta... 26 1.2.2.4 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien toiminnan tehokkuus... 31 1.2.2.5 Toimialakohtaisen ryhmävalvonnan jatkuvuus... 31

1.3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset... 32 1.3.1 Yleistä... 32 1.3.2 Valvonnan ulottuvuuden laajentaminen... 33 1.3.3 Omistajakontrollin ja omistusyhteisön johdon valvonnan tehostaminen... 34 1.3.4 RyhmiQmän laajentumisen säätäminen luvanvaraiseksi... 34 1.3.5 Koordinoivan vdvontaviranomaisen määrittely ja tehtävät... 34 1.3.6 Tilinpäätöstä koskevat säännökset... 35 1.3.7 Sektorikohtaisten lakien muutokset... 36 1.3.7.1 Yleistä... 36 1.3.7.2 Salassapitoa ja tietojenvaihtoa koskevien sektorikohtaisten säännösten muuttaminen... 36 1.3.7.3 Omistusyhteisön ja konsolidointiryhmän määritelmiin muuttaminen... 37 1.3.7.4 Omistajakontrolii, johdon sopivuus ja luotettavuus, seka tilintarkastus... 37 1.3.7.5 Keskinaisten liiketoimien ilmoittaminen... 37 1.3.7.6 Päiiomien kaksuikertaisen hyväksikäytön estäminen... 37 1.3.7.7 Luottolaitosten osake- ja kiinteistönomistusrajoitusten soveltamisalan laajentaminen... 37 1.4 Esityksen vaikutukset... 38 1.5 Asian valmistelu... 38 1.6 Muut esitykseen vaikuttavat seikat... 38... 2 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 39 2.1 Lakiehdotuksen perustelut... 39 2.1.1 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta... 39 2.1.2 Laki luottolaitostoiminnasta... 52 2.1. 3 Rahoitustarkastuslaki... 57 2.1.4 SiJoitusr&astolaki... 58 2.1.5 Laki sijoituspalveluyrityksistä... 58 2.1.6 Vakuutusyhtiölaki... 60 2.1.7 Laki ulkomaisista vakuutusyntyksistä... 64 2.1.8 Vakuutusyhdistyslaki... 65 2.1.9 Laki Vakuutusvalvontavirastosta...-... 65 2.2 Voimaantulo... 65... 3 LAKIEHDOTUKSET 66 3.1 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta... 66 3.2 Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta... 75 3.3 Laki rahoitustarkastuslain muuttamisesta... 81 3.4 Laki sijoitusrahastolain muuttamisesta... 82 3.5 Laki sijoituspalveluyrityksistä annetun lain muuttamisesta... 83 3.6 Laki vakuutusyhtiölain muuttamisesta... 87 3.7 Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 79 $:n muuttamisesta... 91 3.8 Laki vakuutusyhdistyslain 16 luvun 10 $:n muuttamisesta... 92 3.9 Laki VakuutusvaIvontavirastosta annetun lain 2 :n muuttamisesta... 93

Sosiaali- ja terveysministeriölle Valtiovarainministeriölle 1 TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO Sosiaah ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat 21.12.2000 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä sellaiset vakuutus- ja rahoitusryhmittymiä koskevat lainsaadäntöehdotukset, jotka on tarpeen toteuttaa kiireellisesti. Työryhmän tehtävänä oli erityisesti tehdii lainsäädäntöehdotukset 1) valvontaviranomaisten toimivallan ja työnjaon selkeyttamisestä sellaisten rahoitus- ja vakuutus- ~hmittymien valvonnassa, joissa valvontaviranomaisilla nykyisin on päällekkäistä toimivaltaa tai joissa kumpikaan valvontaviranomainen ei ole toimivaltainen; työryhmän tuli erityisesti tehda ehdotukset rahoitus- ja vakuutusryhrnitty- ja sen omistusyhteisön määritelmästä seka koordinoivan viranomaisen määritelmästä ja tehtävista rahoitus- ja vakuutusryhmittymien taloudellisen kokonaisaseman kannalta keskeisten riskien kuten keskinäisten liiketoimien ja suurten asiakasriskien valvomiseksi sek sisäisen valvonnan ja riskienhallintajärjestelmien riittävyyden varmistamiseksi; 2) rahoitus- ja vakuutusryhmittymän konsemitilinpäätökseen seka ryhmittymän omistusyhteisön tilinpäätökseen sovellettavista säännöksistä; 3) asiakastietojen sdassapidosta ja tietojenvaihdosta rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvien yritysten välillä ryhmittymien toiminnan ja tehokkaan riskienhallinnan varmistamiseksi seka niistä ehdoista, joilla vastaavia periaatteita voidaan soveltaa muihin luottolaitosten ja vakuutusyritysten välisiin yhteistoimintajärjestelyihin; 4) rahoituspaive~uyritysten ja vakuutuslaitosten tqoamien toisiaan lähellä olevien tuotteiden jakelussa noudatettavista periaatteista. Työryhmän oli saatettava työnsä päätdkseen 3 1.5.200 1 mennessä. Työryhmän oli lisäksi kirjallisesti esitettävä alustavat linjaukset edellä kohdissa 1 ja 2 tarkoitetuista ehdotuksista 28.2.2001 rnennessä. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin ylijohtaja Markku Vesterinen Vakuutusvalvontavirastosta. Työlqhrnän jäseniksi Wttiin lainsaadtintoneuvos Erkki Sarsa valtiovarainministefiösta, finanssineuvos Heikki Solttila vaitiovarainministenosta, ylimatemaatikko Hely Salomaa sosiaali- ja terveysministeriöstä (1.5.ZOO 1 lukien johtaja Vakuutusvaivontavirastosta), hallitussihteeri Juhani Turunen sosiaaii- ja terveysministeriösta, lainsäädantöneuvos Anna-Riitta Wallin oikeusministeriostä, päälakimies E ja Rautanen Vakuutusvalvontavirastosta, ylimatemaatikko Pirkko Welin-Siikaluoma Vakuutusvalvontavirastosta, apulaisjohtaja Pirkko Pohjoisaho-Aarti Rahoitustarkasniksesta ja lakimies Reima Letto Rahoitustarkastuksesta, joka on toiminut myös työryhmän toisena sihteerinä.

Työryhmän toiseksi sihteeriksi kutsuttiin vakuutusylitarkastaja Marja-Liisa Kahola sosiaali- ja terveysministenöstä. Markku Vesterisen luovuttua 22.5.200 1 tehtävästään Qöryhmän puheenjohtajana on toiminut apulaisjohtaja Pirkko Pohjoisaho-Aarti Rahoitustarkastuksesta. Työryhma otti nimekseen vakuutus- ja rahoitusvalvonnan kehittämistyöryhma II. 2 VALMISTELU Työryhmä on toimeksiannon kohdassa 1 mainittujen kysymysten osalta kayttanyt valmistelussaan lähtökohtana vakuutus- ja rahoitusvalvonnan kehittamistyöryhmän muistioon (Valtiovarainrninistenön työryhmamuistioita 9/99) sisaltyvää lakiehdotusta rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta, josta pyydettiin keväällä 1999 lausunnot keskeisilta viranomaisilta ja valvoitavia edustavilta järjestöiltä. Toimeksiannon kohdassa 2 (tilinpäätös) ja 3 (salassapito) mainitut ehdotukset on valmisteltu erillisissa alatyöryhmissa. Salassapitoa koskevassa alatyöryhmässä on ollut yllä mainittujen viranomaisten lisaksi edustajat Suomen Pankkiyhdistyksestä ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitosta. Työryhmä on Iaatinut ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. 3 TYÖRYHMÄN KESKEISET EHDOTUKSET 3.1 Ehdotusten yleiset lähtökohdat Suomen markkinoille synty vuoden 2001 alusta ensimmäinen seka pankki- etta vakuutustoimintaa merkittävassa laajuudessa harjoittava rahoitus- ja vakuutusryhmittymä. Nykyisessä lainsäädännössä ei kaikilta osin oteta huomioon taman tyyppisiä konsernirakenteita, eikä esimerkiksi valvontavastuun jakoa Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston kesken ole seikeästi määritelty. Suomen markkinoille saattaa myös syntyä uusia sellaisia rahoitus- ja vakuutusryhrnittymia, joiden ryhmävalvonta ei välttämättä kuulu voimassa olevan lain nojalla millekään viranomaiselle. Tdlaisten ryhmittymren valvontaa koskevat periaatteet on lainsäädannössa tarpeen selkeyttaa kiireellisesti sen varmistamiseksi, ettei ryhmittymistä aiheudu sellaisia riskejä, jotka saafitavat ho juttaa rahoitusmarkkinoiden tai maksu- ja selvitysjarjestelmien hairiötöntä toimintaa ja siten vaarantaa myös tallettajien ja sijoittajien asemaa seka: vakuutettuja etuja. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien perustamisen yksi keskeisin syy on mahdollisuus tarjota rahoituspalveluja asiakkaille täyden palvelun periaatteelh. Mainitun tavoitteen saavuttaminen edellyttaa asiakastietojen hyväksikayttoa etenkin asiakasmarkkinoinnissa ja ryhmiqmään kuuluvien yritysten taqoamien tuotteiden ristiin myynnissä. Jos asiakastietojen luovuttamista tarpeettomasti rajoitetaan, jäävat yhdistymiseliä tavoiteltavat tehokkuus- ja synergiahyödyt kohonneiden kustannusten myötä usein saamatta. Nykyiset sektorikohtaiset säännökset poikkeavat asiakastietojen luovutusoikeuden sisällön ja laajuuden osalta toisistaan esimerkiksi siten, etta tietojen luovutus vakuutusyhtiösta samaan konserniin kuuluvaan pankktin ei ole sallittua. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymissä toimivien suomalaisten rahoituspalveluyritysten toiminnan tarkoituksenmukainen ja jestäminen ja kansainvälinen kilpailukyky samoin kuin riskien tehokas hallinta edellyttavat, etta lainsäädantö ei aiheettomasti vaikeuta tietojen luovuttamista ryhmitiyndän kuuluvien yritysten välillä silloin, kun se on tarpeen toiminnan kilpailukykyisen järjestämisen tai tehokkaan riskienhallinnan vuoksi.

Markkinoiden tehokas toiminta edellyttää Iis&si, etta kaikkien rahoitus- ja vakuutusryhmittymien tarjoamien säästö- ja sijoitustuotteiden jakelusta säädetään laissa mahdollisimman yhdenmukaisin perustein. 3.2 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta Työryhmä ehdottaa, että rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnan tehostamiseksi säädetään erillinen laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta. Laki rakentuisi mahdoifisimrnan pitkäile kummankin sektoriviranomaisen tämänhetkisen toimivallan ja tehtäväjaon varaan ja lailla pyrittäisiin lähinnä varmistamaan, ettei nykyiseen valvontaan jää aukkoja tai katvealueita ja että sektorikohtaisen valvonnan tulokset kootaan riittävästi yhteen. Esityksellä ei kavenneftaisi sektorikohtaisen vaivontaviranomaisen oikeuksia ja velvollisuuksia sen valvottaviin nahden. Työryhmä ehdottaa, että lain soveltamisala määriteltäisiin rahoitus- ja vakuutusryhmittymän käsitteen avulla. Ryhmittymallä tarkoitettaisiin yritysryhmaa, jonka muodostavat emoyritys ja sen määräysvallassa olevat rahoitus- ja vakuutusalan yritykset. Ryhmittymän määritelmän täyttyrnisen edellytyksenä olisi lisaksi se, että emoyritys on luottolaitos, s~joituspalveluyritys, vakuutusyhtiö tai laissa tarkoitettu omistusyhteisö, ja ryhmittymaan kuuluvista yrityksistä vähintaán yksi on suomalainen hottolaitos tai sijoituspalveluyritys ja vahintään yksi on suomalainen vakuutusyhtiö. Ryhmittymään ei luettaisi työelakevakuutusyhtiöita. Ryhrnitiymän omistusyhteisölla tarkoitettaisiin laissa muuta emoyritystä kuin luottolaitosta, sijoituspalveluyritystä tai vakuutusyhtiöta, jonka tytaryntykset ovat suurimmaksi osaksi rahoitus- ja vakuutusalan yrityksiä. Keskinäisten liiketoimien raportointivelvollisuutta ja tarkastus- ja tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin myös ryhmittymään kuuluvan yrityksen kanssa bheisessä toiminnallisessa yhteydessa oleviin elakesäätiöihin, eläkekassoihin ja työelakevakuutusyhtiöihin. Työryhmä ehdottaa, että rahoitus- ja vakuutus~hmittymälle nimettäisiin aina yksi koordinoiva valvontaviranomainen. Sellaiseksi katsottaisiin jompikumpi sektorikohtaisista vaivontaviranomaisista (RahoitustarkastusNakuutusvaivontavirast, pääsääntöisesti sen mukaan, kumman valvottava on ryhmittymän emoyrityksenä. Jos emoyritys on muu kuin valvottava, koordinoivaksi valvontaviranomaiseksi luettaisiin se viranomainen, jonka sektoriin kuuluva liiketoiminta on ryhmittymiissä rnääräävämmässa asemassa. Ryhmittymän emoyrityksen olisi ehdotuksen mukaan raportoitava säännöllisesti koordinoivalle valvontaviranomaiselle ryhmittymän rakenne, konsernitilinpäätös, riskikeskittymat, kiinteistöomistus, seka ryhmittymän merkittävät sisäiset liiketoimet. Näiden ilmoittamisesta koordinoiva valvontaviranomainen antaisi tarkemmat määräykset. Muita koordinoivalle valvontaviranomaiselle nimenomaisesti säädettyja tehtäviä olisivat ryhmittymään kuuluvien sektorikohtaisen valvonnan utkopuolelle jäävien yritysten tarkastaminen, raportointiaineiston taikka muun valvonnan yhteydessa saatujen havaintojen perusteella tehtävien tarkastus- ja muiden toimenpide-ehdotusten antaminen toiselle valvontaviranomaiselle, lain soveitamisohjeiden antaminen, sekä informointivehollisuus ryhmittymän omistusyhteisöä koskevista päätöksistä. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymissä on tarpeen varmistaa viranomaiselle samansisältöiset oikeudet xyhmittyman omistajarakenteen sekä johdon sopivuuden ja luotettavuuden seuraamiseksi siitä riippumatta, onko ryhmittyman emoyrityksena toimiluvan saanut yntys vai ilman toimilupaa oleva holdingyhtiö. Tämän vuoksi työryhmä ehdottaa, etta koordinoivalla valvontaviranomaisella olisi oikeus arvioida tällaisen holdingyhtiön omistajien ja johdon toimintaa samassa laajuudessa kuin toimiluvan omaavassa emoyrityksessä. Työryhmä katsoo lisäksi, että rahoitus- ja vakuutusryhmittymiin laajeneminen valvonnan kannalta ongelmallisiin valtioihin saattaa estää koko ryhmittymib tehokkaan valvonnan. Tämän vuoksi laissa säädettäisiin erityisestä ryhmittymän yritykseen sovellettavasta ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, joka koskisi uusia mi%iräysvallan synnyttavia hankintoja Euroopan Talousalueen ulkopuolisessa luotto- ja vakuutuslaitoksissa sekä sijoituspalveluyrityksissa. Ehdotuksen mukaan ilmoitus tehtäi-

siin koordinoivalle valvontaviranomaiselle, joila olisi oikeus laissa säädetyin edellytyksin vastustaa hankintaa. Työryhmä ehdottaa, että laissa säädettäisiin myös rahoitus- ja vakuutusryhmittymien konsemitilinpäätökseen sovelettavista periaatteista. Ehdotuksen mukaan rahoitus- ja vakuutustoiminnan erät voitaisiin esittaa konsernitaseessa ja -tuloslaskelmassa erikseen, ja kirjanpitolain periaatteista poiketen luottoiaitoslain ja vakuutusyhtiölain soveltamisalan piirissä olevien yritysten tilinpäätökset voitaisiin jättää oikaisematta konsernissa pääasiassa noudatettavien tilinpäätösperiaatteiden mukaisiksi siltä osin kuin luottolaitosten ja vakuutusyhtiöiden tilinpäätöstä koskevissa direktiiveissä säädetyt tilinpäätösperiaatteet poikkeavat toisistaan. Lisäksi laissa säädettäisiin ryhmittymän omistusyhteisön erillistilinpäätökseen sovellettavista säännöksistä. Lakiehdotuksen mukaan koordinoivana valvontaviranomaisena toimivan Rahoitustarkastuksen tai Vakuutusvalvontaviraston valtuudet määräytyisivät asianomaista viranomaista koskevien lakien perusteella, eikä esityksessä ehdoteta koordinoivalle valvontaviranomaiselle näistä laeista poikkeavia valvontavaltuuksia. Työryhmän toimeksiannossa ei ole edellytetty Rahoitustarkastuksen ja Vakuuhisvalvontaviraston valvontavaltuuksien yhdenmukaistamista eikä työryhmä ole tämän vuoksi tehnyt sitä koskevia ehdotuksia. Työryhmä pitaa kuitenkin tärkeänä, että viranomaisten valvontavaltuuksia kehitetään ja yhdenmukaistetaan jatkossa tarkistarnalla Rahoitustarkastusta ja Vakuutusvalvontavirastoa koskevaa lainsäädantöä. 3.3 Sektorikohtaisten lakien muutokset Työryhmän mielestä luottolaitostoiminnasta annettua lakia, vakuutusyhtiölakia ja sijoituspalveluyrityksistä annettua lakia on tarpeen muuttaa rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annettua lakia vastaavalla tavalla muun muassa johdon sopivuutta ja luotettavuutta, omistajakontrollia ja tilintarkastusta koskevien säännösten osalta. Tällä tavoin varmistettaisiin kilpailuneutraliteetti yhtäältä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien, ja toisaalta yksinomaan pankki- tai vakuutustoiminta ha joittavien ryhmittymien välillä. Samalla on lainsäädännön selkiyttamiseksi tarpeen poistaa eraita epäjohdonmukaisuuksia mainittujen lakien välillä erityisesti sellaisista asiakokonaisuuksista, joiden erilaiselle sääntelylle ei ole osoitettavissa toiminnan erityisluonteesta taikka pakottavista taustadirektiiveistä johtuvia perusteita. Työryhmii ehdottaa lisäksi, että luottolaitoslain, vak~utusyhtiölain~ sijoituspalveluyrityksistä annettua lain sekä sijoitusrahastolain salassapitosäännöksiä muutettaisiin niin, että asiakastietojen luovuttaminen olisi henki1ötietolaissa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja lukuun ottamatta sallittua tässä laissa tarkoitettuun ryhmittymätin kuuluvaile yritykselle asiakaspalvelun ja muun asiakassuhteen hoitamista varten, markkinointia seka riskienhallintaa varten. Henkilötietoj en luovuttamiseen sovellettaisiin lisäksi henkilötietolain säännöksiä. Siltä osin kuin on kyse asiakasrekisterissä olevista tiedoista, edellä tarkoitettuja tietojen luovutukseen liittyviä periaatteita voitaisiin asiakassuhteen hoitamiseen liittyvien tietojen osalta soveltaa myös eräisiin muihin luottolaitosten ja vakuutusyritysten välisiin taloudellisiin yhteenliittymiin. 3.4 Finanssiryhmittymien valvontaa koskevan direktiiviehdotuksen huomioon ottaminen Työryhmällä on ollut kytössään Euroopan komission 26.4.200 1 hyväksymä direktiiviehdotus finanssiryhmittymien valvonnasta. Työryhmän käsityksen mukaan liitteenä olevat lakiesitykset eivät merkittävästi poikkea direktiiviehdotuksesta, lukuun ottamatta ryhmittymän vakavaraisuussääntelyä, jonka toteuttamista tasa vaiheessa työryhmä ei ole pitänyt tarkoituksenmukaisena. Koska tarvittavat kansalliset lainsäädäntöesitykset on työryhmän mielestä tarpeen saattaa voimaan kiireellisesti odottamatta direktiivin valmistumista, esityksessä ei ole pyritty tziydelliseen yhdenmukaisuuteen näiden kahden hankkeen väiilla. Ehdotettua lainsäiidantöa joudutan siten todennäköisesti täy-

dentämään duektiivin johdosta ainakin vakavaraisuusvaatimuksen ja ryhmittymän määritelmän osalta. 4 MUUT ESITYKSEEN VAIKUTTAVAT SEIKAT Työryhmä on lisäksi selvittänyt toimeksiannon kohdan 4 mukaisesti tarvetta muuttaa rahoituspalveluyritysten ja vakuutuslaitosten tarjoamien toisiaan lähellä olevien tuotteiden jakelua koskevia saamöksia. Tältä osin työryhmä ei ole havainnut sellaisia muutostarpeita, jotka olisi tarpeen toteuttaa kiireellisesti, eika työryhmä ole sen vuoksi tehnyt toimeksiannon tätä osaa koskevia yksityiskohtaisia ehdotuksia. Työryhmä viittaa tältä osin erityisesti siihen, etta vakuutus- ja rahoitusvalvonnan kehittämistyöryhmän vuonna 1999 ehdottamista toimenpiteistä merkittävä osa on jo toteutettu. Työryhmä ehdottaa kuitenkin, että jatkovalmistelussa selvitetään vakuutussopimuslain 5 $:n mukaista markkinointivastuusäännöstä vastaavan säännöksen sisällyttämistä luottolaitoslainsaädäntöön. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhm2 kunnioittavasti luovuttaa muistionsa sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtiovarainministeriölle. Helsingissä. 3 1 päivänä toukokuuta 2001 Erkki Sarsa.I/ (ii;-e&, L- (LA---- Pirkko Welin-Siikaluoma w.l, Heikki ~olttila (j- &94-e--- Juhani Turunen / ~nna-riitta Wallin / Reima Letto

LIITE: EHDOTUS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI RAHOITUS- JA VAKUUTUSRYH- MITTYMIEN VALVONNASTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA LAEIKSI ERÄIDEN SII- HEN LIITTYVIEN LAKIEN MUU'ITAMISESTA 1 YLEISPERUSTELUT 1.1 Nykytila 1.1. I Nykyinen lainsäädäntö 1.1.1.1 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten valvonta Luottolaitoksia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia valvoo Suomen Pankin yhteydessä oleva Rahoitustarkastus. Rahoitustarkastuksen asemasta, keskeisistä tehtävistä ja toimivaltuuksista valvotiaviin naden säädetään rahoitustarkastuslaissa (50311993). Rahoitustarkastuksen valvottavia ovat rahoitustarkastustain mukaan muun muassa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/1993, jaljempänä luottolaitoslaki) tarkoitetut iuottolaitokset, ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttorit ja edustustot, talletuspankin vakuusrahasto, sijoituspalveluyntyksistä annetussa laissa (579/1996) tarkoitetut sijoituspalvehyritykset, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliike ja edustusto, rahastoyhtiöt, arvopaperipörssi ja optioyhteisöt. Rahoitustarkastuksen valvottavia ovat lisäksi luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen omistusyhteisöt. Rahoitustarkastuksen toimivaltaan ei kuulu vakuutuslaitosten valvonta. Rahoitustarkastuksen tehtävänä on lain mukaan valvoa, etta sen valvottavat toimivat lakien, asetusten, viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden seka omien yhtiöjärjestystensä, sääntöjensä ja ohjesääntöjensa mukaisesti. Rahoitustarkastus pyrkii toiminnah edistämään rahoitusmarkkinoiden vakautta sekä luo~usta vdvouavien ja markkinoiden toimintaan. Lainsäädännössä annettujen perustehtävien lisdcsi Rahoitustarkastus edistää markkinoiden tiedonsaantia sekä markkinoiden rakenteellista tehokkuutta ja toirnintavarmuutta. Toiminnan lähtökohtana on valvottavien omaa vastuuta sekä markkinakuria täydentava Wanomaisvalvonta. Rahoitustarkastus suorittaa tehtäväänsä muun muassa antamalla määräyksiä valvottavilieen niitii koskevien säännösten noudattamisesta sekä tollnittamalla tarkastuksia valvottavissaan. Sen tehtävänä on varmistaa, että toimiluvan saaneilla rahoitusmarkkinoiden osapuolilla on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset hajoittaa toimintaansa ja että ne noudattavat päätöksenteossaan asianmukaisia menettelytapoja. Rahoitustarkastuksen valvontavaltuudet määritellään rahoitustarkastuslaissa tyhjentävästi, eikä säännöksiä ole luottolaitoslaissa tai yksittäisissä pankkilaeissa. Valvontavaltuudet ovat lahtökohtaisesti samansisältöiset kaikkiin Rahoitustarkastuksen valvottaviin nähden. Rahoitustarkastuksella on läsnäolo-oikeus valvottavien hallintoelinten kokouksissa seka oikeus kutsua ne koolle tarvittaessa. Rahoitustarkastuksella on oikeus saada tarkastettavakseen valvottavaa ja sen asiakasta koskevat asiakirjat ja muut tallenteet, seka valvottavan tietojenkäsittely- ja muut järjestelmät sekii kassa ja muut varat.

Direktiivissa 95/26/ETY (jäljempänä BCCI- dzrektrivi) säädettyjen velvoitteiden voimaan saattamiseksi rahoitustarkastuslakiin lisättiin vuonna 1996 siiämökset tilintarkastajan velvollisuudesta antaa aktiivisesti tietoja Rahoitustarkastukselle. Valvottavan tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava Rahoitustarkastukselle tehtävänsä yhteydessä tietoonsa saamasta seikasta tai päätöksestä, jonka voidaan katsoa nkkovan valvottavaa koskevia säännöksiä, vaarantavan valvottavan toiminnan jatkamisen tai johtavan tilintarkastuskertomuksessa muistutuksen tai tilinpäätöksen vahvistamista koskevan kielteisen lausunnon antamiseen. Rahoitustarkastuksella on laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa tarpeellisia tietoja muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle. Lisaksi tietoja on oikeus antaa vaition vakuusrahastolle, esitutkintaviranornaiselle, syyttajalle tai muulle lain mukaan tiedon saantiin oikeutetulle viranomaise~ie. Rahoitustarkastus voi asettaa asiamiehen valvomaan valvottavan toimintaa, jos sen asian hoidossa on esiintynyt taitamattomuutta, varomattomuutta tai väännkaytöksiä. Rahoitustarkastus voi tehostaa vaatimuksiaan asettamalla uhkasakon sellaiselle valvottavalleen, joka ei ole toiminnassaan noudattanut sitä koskevia säännöksiä tai @oksia. Rahoitustarkastuksen päätöksestä valitetaan korkeimpaan haliinto-oikeuteen. Rahoitustarkastus voi luottolaitoslain mukaan esittää valtiovarainrninistenöile luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista tai rajoittamista, jos jokin laissa säädetyistä toimilupaa koskevista edellytyksistä ei enää täyty. Edellytykset liittyvät muun muassa omistajien ja hailintohenkilöiden luotettavuuteen, sek luottolaitoksen tehokasta valvontaa estäviin merkittäviin sidonnaisuuksiin, joita sovelletaan sekä toimilupaa myönnettäessä, että jatkuvassa valvonnassa. Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaan sijoituspalveluyrityksen toimilupaedellytykset ovat päiiosin samansisaltöiset kuin luottolaitoksilla. Jos valtioneuvosto päättää peruuttaa sijoituspalveluyrityksen toimiluvan taikka rajoittaa sitzi, on ennen päätöstä kuultava Rahoitustarkastusta. Toimilupaedellytykset perustuvat luottolaitoksilla luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2000/12/EY ja sijoituspalveluyrityksillä direktiivin 93/22/EY vaatimuksiin. Sen lisäksi, että omistajien sopivuus ja luotettavuus on mainittu nimenomaisena toimilupaedellytyksenii, asetetaan luottolaitoslaissa erityinen ennakkoilmoitusvelvoilisuus tahoille, joiden suora tai valillinen omistus luottolaitoksen osake- ja osuuspäiiomasta taikka äänivallasta tulisi ylittämään tai alittamaan yhden kymmenesosan, yhden viidesosan, yhden kolmasosan ja puolet taikka jos hankinnan kautta muutoin syntyy oikeus käyttaa vastaavaa vaikutusvaltaa luottolaitoksen hallinnossa. Rahoitustarkastuksella on oikeus kolmen kuukauden kuluessa vastustaa hankintaa, jos omistus haittaisi luottolaitoksen varovaisten ja terveiden liikeperiaatteiden kehitystä. Rahoitustarkastuksella on ornistajanvaihdoksen jälkeen myös mahdollisuus kieltää äänioikeuden käyttö valvottavassa, mikäli uusi omistaja vaarantaa edellä mainittujen periaatteiden toteutumisen. Mikäli osakkeet hankitaan rahoitustarkastuksen vastustuksesta huolimatta tai jos ilmoitus jätetään tekemättä, voi rahoitustarkastus kieltää omistajan aaniva1ia.n ka,vttamisen. Tämä niin sanottuun laadulliseen omistajakontrolliin liittyvä ilmoitusmenettely perustuu direktiivin 2000/12EY säännöksiin. Sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat laadullista omistajakontrollia koskevat sääm6kset ovat p%- periaatteiltaan samansisältöiset kuin luottolaitoksilla. Alin ilmoituskynnys on sijoituspalveluyrityksista annetun lain mukaan kuitenkin viisi prosenttia sijoituspalveluyrityksen osakkeista tai aanivallasta. Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen hallintohenkilöiden sopivuuden ja luotettavuuden arvioinnin kohdalla ei ole vastaavaa ennakkokontrollia kuin omistajilla, mutta asianomaisen Iainsäädannön mukaan muutoksista on välittömästi ilmoitettava Rahoitustarkastukselle. BCCl-direktilvin voimaan saattamisen rnyota luottolaitoslain ja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain toimilupaedellytyksiä koskevaan luetteloon lisättiin vaatimus, jonka mukaan luottolaitoksen ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkitiäva sidonnaisuus ei saa estää luottolaitoksen tehokasta valvontaa. Lisäksi cdcllytetaan, että edella tarkoitettuun oikeushenkilöön

tai luonnolliseen henkilöön sovellettavat Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset eivät estä tehokasta valvontaa. Merluttävän sidonnaisuuden syntymisestä ja siinä tapahtuneesta muutoksesta on luottolaitoslain ja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaan ilmoitettava välittömästi RahoitustarkastukseIle. 1.1.1.2 Vakuutusyhtiöiden valvonta Vakuutusyhtiöiden ja muiden vakuutuslaitosten valvonta ja tarkastus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Ministeriön hallinnollisessa alaisuudessa toimii Vakuutusvalvontavirasto, jonka tehtäväksi vakuutusvalvonta ja -tarkastus on saadetty. Vakuutusvalvontaviraston toiminta-ajatuksena on vahvistaa luottamusta suomalaiseen vakuutusjärjestelm- ja edistää ja jestelmän tehokkuutta vakuutuksenottajien ja vakuutettujen eduksi valvomalla ja tarkastamalla vakuutus- ja elakelaitosten seká muiden valvottavien toimintaa ja talouden kehitystä. Viraston tehtävänä on muun muassa operatiivisten valvontatehtävien suorittaminen, yksittäistä valvottavaa koskevien asioiden ratkaiseminen ja valvottavien hakemuksesta tehtavat päätökset ja poikkeusluvat. Lakiateken työeläkevakuutuksen huomattavan yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi työehkevakuutuksen perusteita koskevien päätösten tekeminen kuuluu kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriölle. Vakuutusvalvontaviraston hallintoa koskevat säännökset sisältyvät Vakuutusvalvontavirastosta annettuun lakiin (78/1999 ) ja sen nojalla annettuun asetukseen (102 /1999 ). Laissa säädetään myös viraston valvottavista, keskeisistä tehtävistä ja johtokunnan kokoonpanosta. Säännökset vakuutuslaitosten valvonnan aineellisesta sisdlöstä ja valvontaviranomaisen käytettävissä olevista valtuuksista sisältyvät kutakin vakuutusiaitostyyppiä koskevaan yksityiskohtaiseen erityislakiin. Tärkein vakuutuslaitoksia koskevista laeista on vakuutusyhtiölaki (106211979), joka sisaltaa säännökset vakuutusyhtiöiden toiminnasta ja valvonnasta. Lakisä&teistä työelakevakuutusta ja yrittäjäeläkevakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden valvonnasta on säännöksiä lisaksi työel&evakuutusyhtiöistä annetussa laissa (35411 997). Muita valvonnan alaisia vakuutuslaitoksia sekä yhteisöjä ja laitoksia täiia hetkellä ovat muun muassa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398f1995) tarkoitetun ulkomaisen vakuutusyhtiön edustusto, vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys, vakuutuskassalaissa (1 164f 1992) tarkoitettu vakuutuskassa ja eläkesäätiölaissa (1 774/1995) tarkoitettu eläkesäätiö. Vakuutusvalvontavirasto valvoo myös suomalaisia vakuutusomistusyhteisöja siten kuin vakuutusyhtiölain 14 ja 14b luvussa säädetään. Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus tarkastaa vakuutusyhtiön ja sen tytaryhteisön liikettä ja muuta toimintaa. Virastolla on oikeus suorittaa tarkastuksia vakuutusyhtiön tiloissa seka osallistua yhtiön päättävien toimielinten kokouksiin. Vakuutusvalvontavirasto voi antaa vakuutusyhtiölle huomautuksen, kehottaa yhtiötä ko rjaarnaan asian tai kieliää yhtiötä jatkamasta ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston virheellisena pitämää menettelyä, jos vakuutusyhtiö ei noudata lakia, toimilupaansa, yhtiöjärjestystään tai viranomaisten antamia määräyksiä, jos yhtiö on käyttanyt hyvän vakuutustavan vastaisia menettelytapoja taikka jos yhtiön toiminnassa on ilmennyt vaarinkaytöksiä. Vakuutusvalvontavirasto voi tehostaa vaatimuksiaan asettamalla uhkasakon valvottavalle. Jos viraston kehotusta tai kieltoa ei noudateta, virasto voi kieltää vakuutusyhtiötä antamasta uusia vakuutuksia, kunnes asia on ko jattu. Vakuutusvalvontavirasto voi asettaa asiamiehen valvomaan valvottavan toimintaa, jos yhtiön toiminnassa on ilmennyt vakuutuksenottajien tai vakuutettujen edut taikka yhtiön toiminnan j atku wuden vakavasti vaarantavia puutteita tai vaa;rinkaytöksia.

Vakuutusvalvontavirasto voi esittaa sosiaali- ja terveysministeriölle vakuutusyhtiön toimiluvan peruuttamista tai rajoittamista, jos vakuutusyhtiön toirniluvalle asetetut edellytykset eivät Vakuutusvalvontaviraston käsityksen mukaan enää ole olemassa. Samoin kuin luottolaitoksilla ja sijoituspalveluyrityksilla, toimiluvan edellytykset liittyvät muun muassa omistajien ja hallintohenkilöiden luotettavuuteen, seka vakuutusyhtiön tehokasta valvontaa estäviin merkittäviin sidonnaisuuksiin, joita sovelletaan seka toimilupaa myönnettäesq että jatkuvassa valvonnassa. Vakuutusyhtiön omistajiin sovelletaan laadullista omistajakontrollia koskevia säännöksia jotka ovat pääperiaatteeltaan sarnansisäitöiset kuin luottolaitoksilla. Vakuutusyhtiölain säännökset perustuvat kolmannen henkivakuutusdirektiivin 92/96/ETY ja kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin 92/49/ETY säännöksiin. Valvovan viranomaisen edellytykset kieltää vakuutusyhtiön osakkeiden hankinta on vakuutusyhtiöiaissa liitetty vakuutustoiminnan terveen kehityksen vaarantamiseen. Äänioikeuden menemisen lisäksi ilmoitusmenettelyyn liittyväni4 sanktiokeinoina mainitaan vakuutusyhtiölaissa Vakuutusvalvontaviraston oikeus asettaa vakuutusyhtiölle ehtoja joita se pitää tarpeellisena vakuutustoiminnan terveen kehiwksen kannalta. Kiellon vastaisesti toteutettu osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta on lisäksi vakuutusyhtiölaissa erikseen kriminalisoitu vakuutusyhtiörikkomuksena. Muilta osin säännökset vastaavat sisallöltaan sitä, mita edellä on todettu luottolaitosten kohdalla. 1.1.1.3 Valvontayhteistyö Sek rahoitus- etta vakuutusvalvonnan tavoitteena on kehittää valvontaviranomaisten yhteistyötä rahoitusmarkkinoiden valvonnassa. Tämän vuoksi muun muassa Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontawaston johtokunnan kokoonpano on lähes yhdenmukainen. Lisäksi Rahoitustarkastuksen johtokunnan nimenomaisena tehtävänä on rahoitustarkastuslain mukaan VakuutusvalvontaWaston kanssa tehtävän yhteistyön periaatteiden vahvistaminen. Vastaava säännös sisaityy myös Vakuutusvaivontavirastosta annettuun lakiin. Rahoitustarkastuslaki oikeuttaa Rahoitustarkastuksen Iuovuttarnaan salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja muuan muassa muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle tai sellaiselle yhteisölle, joka kotimaassaan lain nojalla hoitaa vastaavaa tehtävää kuin Rahoitustarkastus. Lain esitöissa mainitaan kyseisen pykäian koskevan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriölle luovutettavia tietoja. Vakuutusyhtiölaki, eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki puolestaan oikeuttavat Vakuutusvalvontaviraston luovuttamaan vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja muun muassa Rahoitustarkastukselle. Tietojenvaihtoon oikeuttavien pykäiien taustalla ovat lähes samansisältöiset pankki- sijoituspalvelu- ja vakuutusdirektiivien säännökset, joissa myös viitataan nimenomaisesti toisiin sektorikohtaisiin viranomaisiin. Myös direktiivissa 2000f 12/ EY seka vakuutusyritysryhmän lisävalvontaa koskevassa direktiivissa 98 /78/EY mainitaan viranomaisyhteistyön osapuolena toisen sektorin valvontaviranomaiset. Tiedonvaihtosikeus on BCCI-direlciiivin implementoinnin johdosta vuonna 1996 laajennettu koskemaan myös eräitä muita viranomaisia. Rahoitustarkastus on laatinut yhdessa Vakuuaisvalvontaviraston kanssa yhteisen valvontapöytakqan, jonka tarkoituksena on dokumentoida ja selkeytki vakuutus- ja rahoitusvalvonnan yhteistyötä ja menettelytapoja valvonnan eri osa-alueilla. Mainittujen viranomaisten kesken on myös allekqoitettu yksitylskohtaisernpi valvontapöytakirja Sampo-konsernin valvonnasta. Käykinnón yhteistyötä tehdään muun muassa Sammon valvontarybmässä. Rahoitustarkastus ja Vakuutusvalvontavirasto ovat myös yhdessä muiden pohjoismaisten valvontaviranomaisten kanssa allekirjoittaneet pöytakirjan rahoitus- ja VakuutUsryhmiUyma Nordean valvonnasta. Nordean valvontaa varten on myös perustettu valvontaryhmä, joka koostuu mainittujen valvontaviranomaisten edustajista. ValvontapöytakuJoilla ei kuitenkaan ole oikeudellista merkitystä vaan viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet määräytyat yksinomaan asianomaista viranomaista koskevan lam mukaisesti.

1.1.1.4 Luottolaitosten, sijoituspalvelu yritysten ja vakuutusyhtiöiden ryhmävalvonta Luottolaitokset ja sijoituspalveluyri tykse t Luottolaitoksen taloudellisen aseman arvioinnissa keskeisen osan muodostaa yksittaisen toimiluvan omaavan yrityksen valvonnan lisaksi konsolidoitu valvonta, jonka soveltamisala määritellään konsolidointiryhmän käsitteen avulla. Konsolidointiryhrnän määritelmän tarkoituksena on rajata niiden yritysten joukko, johon kuuluvat yntykset ovat sellaisessa taloudellisessa tai hallinnollisessa riippuvuussuhteessa luottolaitoksen kanssa, että niiden taloudellinen asema ja keskinäiset liiketoimet luotioiaitoksen kanssa voivat merkittävästi vaikutiaa luottolaitoksen taloudelliseen asemaan. Valvonnan laajentaminen toimiluvan saaneiden yritysten ulkopuolelle on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että pääosaa luottolaitokselle ja sijoituspalveluyritykselle sallitusta liiketoiminnasta voidaan harjoittaa ilman toimilupaa. Toisentyyppinen lähestymistapa eli keskittyminen yksinomaan toimiluvan omaavien luottolaitosten valvontaan saattaisi johtaa siihen, että luottolaitos siirtäisi osan liiketoiminnastaan ilman toimilupaa olevaan tyt&yritykseen. Tämä puolestaan vaikeuttaisi muun muassa luottolaitoksen taloudellisen kokonaiskuvan arviointia. Konsolidoitua valvontaa koskevat säännökset perustuvat direktiiviin 2000/ 12/EY. Luottolaitoksen konsolidointiryhmään luetaan suomalaisen ja ulkomaisen luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja omistusyhteisön lisäksi luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja sijoituspaiveluyrityksisiä annetussa laissa tarkoitetut suomalaiset ja ulkomaiset rahoituslaitokset ja palveluyritykset. Konsolidointiryhmään kuuluvan ulkomaisen mtyksen kohdalla ensisijainen valvontavastuu on m k s e n kotivaltion valvontaviranomaisella, mutta tytaryrityksen luvut tulee yhdistellä suomalaisen luottolaitoksen laskelmiin esimerkiksi sen konsolidoitua vakavaraisuutta laskettaessa. Rahoituslaitoksen ja palveluyrityksen käsitteillä ei ole luottolaitoslainsäädännön ulkopuolella itsenäistä merkitystä vaan niiden tavoitteena on saattaa luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin sellaiset luottolaitokselle sallittua liiketoimintaa tai luottolaitoksen toimintaa palvelevaa toimintaa lxqoittavat yritykset, jotka ovat luottolaitoksen määräysvallassa. Konsolidoitu valvonta ulottuu luottolaitoksen määräysvallassa olevien yritysten lisäksi sellaisiin emoyrityksiin, jotka käyttávat rnwysvaltaa luottolaitoksessa. Direktiivissa 2000/12/EY tállaiset emo yritykset jaetaan kahteen tyyppiin: rahoitusalan hallintayhtiöön ja monialan hallintayhtiöön. Keskeinen ero näiden välillä on edeliä se, että vain rahoitusalan hallintayhtiöt luetaan luottolaitoksen konsolidointiryhmään ja ne ovat Rahoitustarkastuksen valvottavia. Rahoitusalan hallintayhtiöstä käytetään laissa nimitystä omistusyhteisö. Luottolaitoslain mukaan emoyritys kuuluu omistusyhteisönä luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin, jos pääosa sen tytaryrityksistä on luotto- ja rahoituslaitoksia. Luottolaitoksen emoyritykset ovat kuitenkin niiden liiketoiminnan luonteesta riippumatta aina rahoitustarkastuslain 11 #:n 4 momentissa tarkoitetun tarkastus- ja tiedonsaantioikeuden kohteena. Luottolaitoksen konsolidoiaia bloudellista asemaa koskevat rajoitukset litayvat muun muassa konsolidoitujen omien varojen, vakavaraisuuden ja konsolidoitujen asiakasriskien määrään. On kuitenkin huomattava, että konsolidointityhmän kuuluvaa yritystä itseään eivät koske mainitut taloudellista asemaa koskevat rajoitukset, jollei kyse ole konsolidointiryhm~ kuuluvasta toisesta luottolaitoksesta tai sijoituspalveluyrityksestä. Luottolaitoslain ja sijoituspalveluyisfksistä annetun lain mukaan luottolaitoksella ja vastaavasti sijoituspalveluyrityksellii seka sen konsolidointtryhmaan kuuluvalla yntyksellä on oltava sen toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajajesteimat. Luo#olaitoslaissa konsolidointiryhtnän käsiikeseen viitataan myös muun muassa omien osakkeiden hankinnan rahoittamista ja pantiksi ottamista (24a #), tilinpáatöstä (3 1-3 8 #), talletussuojarahaston kannatusmaksua (6% g), salassapitovelvollisuutta (94 4) ja asiakkaiden tunnistamista (95 4) koskevissa säännöksissa.

Sijoituspalveluyritysten konsolidoituun valvontaan sovelletaan samoja periaatteita kuin luottolaitosten konsolidoituun valvontaan. Vakuutusyhtiön taloudellisen tilan arviointi perustuu ensinnäkin yksittäisen vakuutusyhtiön valvontaan. Vakuutusyhtiön on täytettävä vakuutusyhtiölain edellyttamat vakavaraisuusvaatirnukset, jotta se voi jatkaa normaalisti toimintaansa. Vakuutussektorilla on myös vastikään saatettu voiman ryhmävalvontaa koskevat swökset vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja direktiivin 98/78/EY (lisavalvontadirektiivi) myötä. Lisävalvontadirektiivin tarkoituksena on taydentää yksittäisiin vakuutusyrityksiin liittyvää valvontaa koskevia direktiiveja vakuutusyritysryhmän muodostavien vakuutusyritysten valvontaa koskevalla lainsäämöllä, jotta vakuutusvalvontaviranomaiset pystyvät tekemään perustellurnman arvion ryhmään kuuluvan vakuutusyrityksen taloudellisesta tilasta. Tavoitteena on estää vakuutusyrityksen vakavaraisuuden heikkeneminen ryhmittymään kuuluvien yritysten pääoman kaksinkertaisen hyväksikäytön johdosta ja pyrkiä vdttämään tästä aiheutuvat riskit sekä estää ryhmään kuuluvien yritysten taloudellisen aseman vaarantuminen tyhmän sisäisten liiketoimien johdosta. Vaikka ryhm kuuluvat yksittäiset vakuutusyritykset tayttavat laissa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset, myös ryhmiin kokonaisuutena on täytettava taloudellista asemaa koskevat säännökset. Lisavalvontadirektiivi saatettiin voimaan vakuutusyhtiölain muutoksella (949/2000), joka tuli voimaan pääosin 1.12.2000. Vakuutusyhtiön lisävalvontaa koskevat säännökset sisaltyät vakuutusyhtiölain 14b lukuun. Luvussa on säiimökset muun ohessa vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön velvollisuudesta sisäisen valvonnan järjestämiseen, seka mukautetun vakavaraisuuslaskelman laatimisesta, josta sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asetuksen. Laskelma on laadittava silloin, kun vakuutusyhtiö on osakasyrityksenä v&intään yhdessä vakuutusyrityksessä, ulkomaisessa jälleenvakuutusyrityksessii tai kolmannen maan vakuutusyntyksessa tai kun vakuutusyhtiön emoyrityksenä on vakuutusornistusyhteisö, ulkomainen jälleenvakuutus yritys tai kolmannen maan vakuutus yritys. Vakuutusyritykseen rinnastetaan laissa myös suomalainen työeläkevakuutusyhtiö. Lukuun sisältyy myös säännökset vakuutusyritysryhmään kuuluvien yritysten sisäisten liiketoimien valvonnasta. Laissa on laajennettu Vakuutusvalvontaviraston tarkastusoikeutta lisavalvonnan alaisen vakuutusyhtiön emoyritykseen ja emoyrityksen tytaryritykseen niiden tietojen tarkastamiseksi, joilla saattaa olla merkitystä lisävalvonnassa. Vakuutusyhtiön sidosyritys, osakasyritys ja osakasyrityksen sidosyritys on velvoitettu määrätyissä tapauksissa toimittamaan Vakuutusvalvontavirastolle hallussaan olevat lisavalvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Vakuutusyhtiölain mukaan vakuutusomistusyhteisöllä tarkoitetaan emoyritysta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia ja omistaa osuuksia Srtaryrityksistä, jotka ovat vakuutusyrityksiä, ulkomaisia jälleenvakuutus yrityksiä tai kolmannen maan vakuutusyrityksiä ja joista vähintään yksi on vakuutusyhtiölaissa tarkoitem vakuutusyhtiö. 1.1.1.5 Asiakastietojen luovutusta koskevat säännökset Luottolaitoslain mukaan 1uottolaitokselIa ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla yntyksella on oikeus antaa pankkisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvalle yhteisdle, jos tietoja vastaanottavan yhteisön hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee luottolaitoslaissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus. Siten pankki voi saiassapitosäännösten estämättä luovuttaa salassa pidettäviä tietoja samaan konserniin lcuuluvalle muullekin yhteisölle kuin pankin kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalle yhteisölle (esimerkiksi vakuutusyhtiölle).

Vakuutusyhtiön oikeudesta luovuttaa asiakasta koskevia salassa pidettäviä tietoja säädetään vakuutusyhtiölaissa. Toisin kuin luottolaitoslaissa, vakuutusyhtiölaissa on selkeästi määritelty ne tahot, joille vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja saa luovuttaa. Lain mukaan vakuutusyhtiö voi luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja muun ohessa vakuutusyhtiön kanssa samaan konsemiin tai sen kanssa samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvalle vakuutus- tai eläkelaitokselle korvausasioiden hoitoa, vakuutussopimuksen tekemistä ja vakuutusliikkeen haqoittamisen kannalta tarpeellisten muiden tehtävien hoitamista varten; ei kuitenkaan terveydentilaan liittyviä tietoja. Koska vakuutusyhtiö voi luovuttaa salassa pidettäviä tietoja vain samaan konserniin kuuluvdle vakuutus- tai eläkelaitokselle, se ei voi luovuttaa tällaisia tietoja esimerkiksi samaan konsemiin kuuluvalle pankille. Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaan sijoituspalveluyrityksella ja sen konsolidointiryhmään kuuluvalla rahoituslaitoksella on oikeus antaa asiakasta koskevia salassa pidettäviä tietoja samaan konsemiin kuuluvalle yhteisölle, jos sen hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee laissa saadetty tai vastaava salassapitovelvollisuus ja jos tiedon antaminen on vastaanottavan yhteisön riskien hallinnan kannalta tarpeen. Lain säännös eroaa luottolaitoslain vastaavasta säännöksesb siinä, että tiedon antamisen on oltava vastaanottavan yhteisön riskien hallinnan kannalta tarpeen. Sijoitusrahastolaissa ei ole vastaavaa tietojen luovuttamista koskevaa säännöstä kuin luottolaitoslaissa tai sxjoituspalveluyrityksistä annetussa laissa. Näin ollen rahastoyhtiö tai säilytysyhteisö on oikeutettu antamaan rahasto-osuudenomistajan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai liike- tai ammattisalaisuutta koskevan tiedon ainoastaan syyetaja- tai esitutkintaviranornaisille rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa tällaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle. Kaikilla edei1a mainituilla, kuten muillakin yrityksillä, henkilötietojen Iuovuttamista rajoittavat lisäksi henkilötietolain (52311 999) säännökset. 1.1.1.6 Rahoitus- ja vakuutusryhmittynuen valvontaa koskevat säännökset Nykyisessä luottolaitos- tai vakuutuslainsäädännössa ei ole varsinaisia rahoitus- ja vakuutusryhmittymiä koskevia säännöksiä. Lamaadantöön sisällytettiin kuitenkin 1990-luvun puolivälissä eraitä finanssiryhmäkomitean mietinnössä (I991:36) ehdotettuja muutoksia, jotka koskevat luottolaitosten ja vakuutusyhtiöiden muodostamia konserneja. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan erillään pitämisen varmistamiseksi saatettiin voimaan luottolaitoslain 15 4, jonka mukaan luottolaitoksen toimitusjohtaja ei saa olla luottolaitoksen kanssa samaan konserniin kuuluvan vakuutusyhtiön toimitusjohtaja, eikä enemmistö luottolaitoksen hallituksen jäsenistä saa olla samaan konsemiin kuuluvan vakuutusyhtiön hallituksen jäseniä tai toimitusjohtaja. Vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 a @ssä on vastaava säämös vakuutusyhtiön johdon osalta. Komitean ehdotuksiin perustuu myös luottolaitoslain 16 9, jonka mukaan päätökset luotonannosta ja sijoittamisesta samaan konserniin kuuluvaan vakuutusyhtiöön on tehtävä luottolaitoksen hallituksessa, ja sitä soveltuvin osin vastaava vakuutusyhtiölain 12 luvun 6. Luottolaitoslain 75 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen sijoittaessa oman pääoman ehtoista rahoitusta (osakesijoituksen, pääomalainan tai debentuurin kautta) yli 10-prosenttisesti omistettuun vakuutusyhtiöön, tulee asianomaiset sijoitukset vähentää luottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmim omista varoista. S äännöksella on ennen kaikkea haluttu estä3 pääomien moninkertainen hyvhikayttö pankkien ja vakuutusyhtiöiden valilla. Vakuutusyhtiöitä koskee vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 9 :n mukainen lai nanottokielto, jonka mukaan luottoa voi ottaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Vakuutusyhtiöt eivät rny6skim saman luvun 4a :n mukaan saa antaa vakuutta samaan konsemiin kuuluvan luotto- ja rahoituslaitoksen sitoumuksesta

1.1.2 Kansainvälinen kehitys 1.1.2.1 Ulkomainen lainsäädantö Rahoitus- ja vakuutusryhmittymiä koskevien erityissäämösten laajuus ja sisältö vaihtelee Euroopan Talousaiueella merkittävästi. Kansallisen s-telyn tarpeeseen on vaikuttanut ennen kaikkea rahoitus- ja vakuutusryhmittymien toiminnan laajuus asianomaisessa valtiossa. Ehh kattavin lainsaadantö on nybsin Norjassa, jossa rahoitustoimintaa koskeva lainsäädäntöä on muutoinkin monilta osin harmonisoitu. Esimerkiksi rahoitustoimintalain (1988/40) s-ökset koskevat sekä luottolaitoksia että vakuutusyhtiöitä, jotka on laissa määritelty rahoituslaitoksiksi. Lainsäädännön harmonisointi koskee Norjassa myös rahoituslaitosten vakavaraisuuslaskentaa. Tämä on toteutettu siten, että kaikkiin luottolaitoksiin, vakuutusyhtiöihin ja holdingyhtiöihin sovelletaan luottolaitosdirektiivin mukaista 8 %:n vähimmäisvaatimusta. Laissa on myös ryhmittymän keskinäisiä liiketoimia koskevia säännöksiä, joiden mukaan liiketoimet on tehtava noudattaen tavanomaisia markkinahintoja ja -ehtoja. Ryhmittymäliä on myös oltava johdon hyväksymät sisäiset ohjeet keskinaisissä liiketoimissa noudatettavista periaatteista. Lisaksi laissa on nimenomaiset kiellot sisaryritysten valisistä konsemiavustuksista, seka ryhmittyw kuuluvalle yritykselle tai sen puolesta annettavista luotoista ja takauksista. Myös Tanskassa on vastih täsmennetty lainsäädäntöä rahoitus- ja vakuutusalan ryhmittymiä silmäiki pitäen. Kesäkuussa 2000 annettujen säännösten myötä luottolaitosten vakavaraisuussäännösten soveltamisala on laajentunut aiemmin sääntelyn ulkopuolelle jääneisiin holdingyhtiöihin ja rahoitusalan konsemeihin. Uudet säännökset koskevat ensinnäkin sellaisia konsemeja, joissa holdingyhtiön tytiuyritykset ovat pääasiassa pankkeja ja vakuutusyhtiöita, eika vakuutustoiminnan osuus ole vähäinen. Konsernien lisäksi vakavaraisuussäännöksiä sovellettaisiin myös edellä viitattuihin yksittäisiin holdingyhtiöihin. Konserneihn kuuluvat yksittäiset vakuutusyhtiöt laskevat vakavaraisuutensa edelleen vakuutusyhtiösäännösten mukaisesti. Lainsäädäntöteknisesti soveltamisalan muutos toteutettiin siten, että luottolaitoslainsää&töön (ja vakuutuslainsäädäntöön) luodaan uusi laajennettu omistusyhteisön käsite. Laajennetulla omistusyhteisöllä tarkoitettaisiin yritystä, joka on muu kuin direktiivissä 2000/12/ETY tarkoitettu omistusyhteisö ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia rahoitustoimintaa ha joitettavissa yrityksissä. Rahoitustoimintana pidettaisiin tässä yhteydessä mm. vakuutus-, pankki-, kiinnitysluottopankki- ja arvopaperiväiitystoimintaa. Vastaava määritelmä sisailytettäisiin myös vakuutuslainsäädäntöön, jonka mukaan tällaiseen omistusyhteisöön ja sen konserniin sovellettaisiin luottolaitoslainsaadannön mukaisia vakavaraisuusvaatimuksia. Espanjassa rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvontaa koskevat säännökset tulivat voimaan 1997. Säännöksissä määritellääu muun muassa rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta vastaava koordinoiva valvontaviranomainen. Myös rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuuslaskennasta ja riskikeskittymien seurannasta on julkaistu erillissäännökset. 1.1.2.2 Kansainvälisten järjestöjen suositukset Baselin pankkivdvontakomitean toimeksiannosta perustettiin 1990- luvun alkupuolella Tripartite Group-niminen työryhmä, johon kuuluivat suurimpien EU-jäsenmaiden lisäksi myös Yhdysvaltojen ja Japanin edustajat. Työryhmä julkaisi vuonna 1995 loppuraportin (BS/95/32) rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta. Samana vuonna Baselin pankkivalvontakomitea, kansainvälinen arvopaperimarkkinakomissio (IOSCO) ja kansainvalinen vakuutusvalvojjen yhdistys (IA1S) perustivat uuden yhteistyöelimen (Joint Forum on Financial Conglomerates, jäljempänä Joint Forum), jossa oli mukana myös komission edustaja. Helmikuussa 1999 Joint Forum julkaisi suosi-

tuksen kansainvälisten rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta. Joint Forumin ehdotukset käsittelevät qbnittyrnän pääomavaatimusta, johdon ja omistajien luotettavuutta ja tietojenvaihtoa, koordinoivaa valvontaviranomaista, sisaisia liiketoimia ja suuria riskikeskittymiä. 1.1.2.3 Euroopan komission direktiiviehdotus finanssiryhmittymien valvonnasta Euroopan komissio antoi 26.4.200 1 ehdotuksen finanssiryhmittyrnään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspdveluyntysten lisävalvontaa koskevaksi direktiiviksi. Direktiiviehdotuksen johdanto-osassa smtelyn tarpeellisuutta perustellaan muun ohessa sillä, että nykyinen sektorikohtaisen sääntelyn soveitamisala ei ole riittäviin kattava finanssiryhmittymiä silmällä pitäen. Tämä synnyttaa sääntelyn katvealueita. Toisaalta ehdotuksen mukaan sektorikohtaisissa säännöksissä on myös tarpeettomia päällekkaisyyksiä ja epajohdonmukaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia valvottaville. Esimerkiksi ryhmittymain emoyritys voi olla sarnanaikaisesti seka vakuutus- että luottolaitosdirektiiveissa säännelty omistusyhteisö, johon kohdistuu kaksinkertaiset velvoitteet viranomaisraportoinnin osalta. Keskeiset ehdorukser Direktiiviehdotuksessa sääntelyn kohteena olevan finanssiryhmittymän käsite määritellään huomattavan laajasti niin, että lahtökohtaisesti kaikki toisiinsa läheisessä sidoksissa olevat yritykset luetaan samaan ryhmittymään. Läheisen sidoksen mäiiritelmästä johtuen ryhmittymän edellytykset täyt@sivät esimerkiksi tilanteessa, jossa yritys omistaa välillisesti 20 % toisen yrityksen osakepääomasta. Ryhmittymän tulisi lisdcsi taseella mitaten harjoittaa pääasiallisesti rahoitus- ja vakuutustoimintaa, siihen tulisi kuulua vähintään yksi vakuutustoimintaa ja vahintään yksi luottolaitos- tai sijoituspalvelutoimintaa hajoittava yritys, ja kummankaan sektorin osuus ei saisi olla vähäinen. Sektorien keskinäisiä osuuksia mitattaessa rajana pidettäisiin tällöin 10 %, joka laskettaisiin vakavaraisuusvaatimuksen ja taseen keskiarvosta. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat yhdessä sopia 10 %:n kynnyksen alentamisesta kuten myös muiden toiminnan laajuutta kuvaavien kriteerien valinnasta. Direktiiviehdotuksessa mzrite1lään uusi monialan rahoitushallintayhtiön (mixed financial holding company) käsite. Tälk tarkoitettaisiin muuta kuin toimiluvan omaavaa emoyritystä, jonka tytaryrityksistä vähintään yksi on toimiluvan omaava yritys ja joka yhdessä tytaryntysten kanssa muodostaa finanssiryhmitiymän. Ehdotuksen mukaan finanssiryhmittymään sovelletaan erillistä vakavaraisuusvaatimusta, jonka laskemisesta esitetään useita vaihtoehtoisia menetelmiä. Menetelmät perustuvat Joint Forumin helmikuussa 1999 julkaisemaan raporttiin. Vakavaraisuuspääomien osalta komissio ehdottaa psoman jakamista kolmeen osaan (pankki/vakuutus/yhteinen pääoma), joista vain yhteisen pääoman ylijäämä voisi kattaa toisen sektorin mahdollista alij W. Pankkien oman pääoman eria koskevia rajoituksia sovellettaisiin myös finanssiryhmittymän tasolla. Ehdotukseen sisaltyy ryhmittymiin sisaisia liiketoimia ja riskikeskittymia koskevia säännöksiä, joissa painopiste on ensisijaisesti laadullisissa vaatimuksissa. Siten direktiiviehdotuksessa edellytetään fiskienhallintajajestelmilta ja sisäiseltä valvonnalta riskikeskittymien ja sisäisten liiketoimien tunnistamk-, mittaamis- ja seurantajärjestelmien kehittämistä. Raportoinnin osalta tämä merkitsee sitä, etta suurille riskikeskittymille ei asettaisi määrällistä enimmaisrajaa. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin sallia rnämiilisten rajojen asettamisen kansallisissa säännöksissa. Ehdotukseen sisältyy varsin kattavat säännökset ns. koordinoivan valvontaviranomaisen nimeämisestä, sen tehtävistä sekä toimivaltaisten valvontaviranomaisten yhteistyösa ja tietojenvaihdosta. Koordinoivaa valvontaviranomaisen nimeämistä koskevissa säännöschdotuksissa on selkeästi kes-

kitytty rajat ylittävien finanssiryhmittymien valvontavastuun jakamiseen. Tämä tulee esille etenkin yksityiskohtaisissa säännösehdotuksissa, joilla pyriiään määrittelemään säännöt koordinaattorin määräytymiselle useassa valtiossa toimivissa konglomeraateissa. Vaikka sääntely ensi sijassa kohdistuukin rajat ylittäviin tapauksiin, todetaan direktiiviehdotuksen johdanto-osassa koordinaattorin nimittämisen olevan tarpeen myös kansallisissa finanssiryhrnittymissa. Koordinoivan valvontaviranomaisen tehtävinä mainitaan ehdotuksessa ryhmittymää koskevan informaation kerääminen ja edelleen valittamisen koordinointi, ryhmittyman taloudellisen kokonaisaseman arviointi ryhmittymän rakenteen, organisaation ja sisäisten risluenhallintaj~estelmien arviointi seka valvontatoimenpiteiden suunnittelu ja koordinointi. Tehtäväiuettelo ei oie tyhjentävä vaan valvojat voisivat esimerkiksi valvontapöytaki rjoissaan sopia koordinaattorin muista tehtävistä. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, jotka liimat finanssiryhmittymään kuuluvien yritysten keskinäiseen tiedonvaihtoon, viranomaisten tiedonsaantiin finanssiryhmittymään kuuluvista yrityksistä, sek viranomaisten keskinäiseen tiedonvaihtoon. Yritysten keskinäisen tiedonvaihdon osalta jäsenmaiden edellytetään varmistavan, että kansallisessa lainsäädännössä ei ole esteitä yritysten väiiselle tiedonvaihdolle valvonnan piiriin kuuluvissa asioissa. Jäsenmaiden olisi myös varmistettava, että viranomaisilla on tiedonsaantioikeus kaikista finanssiryhmittymien valvonnan piiriin kuuluvista yrityksistä ja tiedoista. Viranomaisten keskinäisen tiedonvaihdon osalta ehdotukseen sisältyy v~immäisluettelo tiedonvaihdon kohteena olevista osa-alueista. Direktiiviehdotukseen sisdtyy eräitä muutoksia luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksia ja vakuutusyhtiöita koskeviin direktiiveihin, joilla yhdenmukaktettaisiin sektorikohtaisia säännöksiä muun muassa ryhmittymän määritelmien, pääomien kaksinkertaisen hyväksikäytön ja viranomaisten välisen yhteistoiminnan osalta. Muutoksilla pyritään varmistamaan kilpailuneutraliteetti finanssiryhmittyrnien ja p%siallisesti rahoitus- tai vakuutustoimintaa hqoittavien ryhmittymien välillä. 1.1.3 Markkmoiden kehitys 1.1.3.1 Yleistä Seh Suomessa että ulkomailla perinteisen luotonannon merkityksen väheneminen, rahoitus- ja vakuutustoiminnan kansainvälistyminen seka riskienhallinnan ja pääomien hyväksikäytön tehostaminen ovat johtaneet kuluvan vuosikymmenen aikana merkittäviin rakennemuutoksiin pankki- ja vakuutussektorilla. Yksi rakennekehityksen ilmenemismuotoja molemmilla sektoreilla on ollut liiketoimintakokonaisuuksien kasvattaminen sulautumisten ja muiden yritysjärjestelyjen kautta. Paitsi sektorien sisällá, yhdistymiseen ja yhteistoiminnan tiivistamiseen tähtääviä järjestelyjä on toteutettu eri tavoin myös pankkien ja vakuutusyhtiöiden kesken. Järjestelyjen taustalla on yllä mainittujen toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten lisäksi ennen kaikkea kiristyvä kilpailu kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta. Suomessa pankkitalletusten houkuttelevuutta on lisäksi osaltaan vähentänyt myös talietussuojan rajaaminen ja talletuksia koskevien verohuojennusten purkaminen. Kilpailun kiristyminen on johtanut pankkien ja vakuutusyhtiöiden ta joamien sijoitustuotteiden vaiisten erojen kaventumiseen ja tuotevalikoiman monipuolistumiseen. Tuotteiden lähentymistä on tapahtunut ennen kaikkea perinteisten pankkitalletusten ja sijoitusvakuutusten vdillä. Koska sektorikohtaiset direktiivit rajaavat tiukasti yksittäisten tuotteiden tarjoamisoikeuden vain asianomaisen toimiluvan saaneille yrityksille, on tuotevalikoiman laajentaminen edellyttänyt esimerkiksi pankeilta erillisen vakuutusyhtiötytäryrityksen perustamista. Kansainvälisesti on olemassa myös useita esimerkkejä, joissa vakuutusyhtiön tyiaryrityksenä on pankki. Usein pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa samassa konsernissa toimii myös sijoitusrahastotoimintaa haqoittava rahastoyhtiö. Suoran tytaryhtiöomistuksen lisäksi yleisiä ovat olleet holdingyhtiöja rjestelyt, jolloin pankki ja vakuutusyhtiö ovat yhteisen emoyrityksen omistuksessa. Viimeksi mainittuun malliin on