VÄRIPIGMENTIT Kuvataide VALKOISET Lyijyvalkoinen / Flake white / PW1 Lyijykarbonaatti. Peittävä hieman kellertävä valkoinen. Lämpimin sävy valkoisista. Kreikkalaisten kehittämä, valmistettin jo 300 ekr. 2 Pääasiallisin valkoinen väriaine aina 1800-l alkupuolelle asti. 1 Osittain korvattu sinkkivalkoisella 1800-l ja lähes täysin titaanivalkoisella 1900-l. 6 Valmistetaan hapettamalla lyijyä etikalla. Ei halkeile eli soveltuu alusmaalaukseen ja paksuiksi kerroksiksi. Nopeuttaa värien kuivumista. Myrkyllinen. Ei freskoihin. Hienoin laatu Cremnitz White tuotettiin vasta 1938. 6 Venetsian valkoinen sisältää 50% raskassälpää. Unikkoöljyä (10-15 %) 2 (12%) 10 (15%) 15 (Pienin minkään värin hiertämiseen tarvittava öljymäärä.) Sinkkivalkoinen / Zinc white / PW4 Sinkkioksidi. Puolipeittävä hieman sinertävä valkoinen. Läpikuultavin valkoinen. Pigmentti keksitty 1782. Patentti 1794-96. Vesiväreihin 1834. Öljyyn hierretty tuote 1844 (unikkoöljy). Kaupallinen tuotanto koko Eurooppaan 1850. 6 Hitaan kuivumisen vuoksi ei saa käyttää alusmaalaukseen. Vesiväreissä nimeltään Kiinanvalkoinen. Unikkoöljyä (20%) 2 (30%) 1,15 (20-25%) 3 Titaanivalkoinen / Titanium White / PW6 Titaanioksidi. Peittävä hieman sinertävä valkoinen. Titaanioksidi pigmentti kehitetty 1821, massatuotantoon 1916, taiteilijatarkoituksiin sopiva väri 1921. 6 Eniten käytetty ja voimakkaimman peittokyvyn omaava valkoinen. Sopiva gessopohjustuksen värisävy. Unikkoöljyä (18-22) 2 (30%) 1,3 (14%) 10 Liitu Kalsiumkarbonaatti. Valkea tai harmahtava mureneva kalkkikivilaji. Vähäinen peittokyky. Sopii pohjustukseen, pastelliliituihin, temperassa käy valkoisesta tai valkoisen pigmentin lisänä. Champagnenliitu parasta ja valkoisinta. Kiviliitu, vuoriliitu harmaata. Kalkki / PW18 Kalsiumoksidia tai kalsiumhydroksidia (poltettua tai sammutettua). Poltettu eli sammuttamaton kalkki CaO, imee itseensä ilmasta vettä, joten säilytettävä hyvin suljetuissa astioissa. Veden lisäyksellä saadaan sammutettua kalkkia Ca(OH) 2. Veden haihduttua kovettuu veteen liukenemattomaksi kalkkikiveksi CaCO 3. Kipsi / PW25 Kalsiumsulfaattidihydraatti. Pohjustuksessa, vesiväreissä, pastellivärinä. Öljyyn sekoitettuna ei ole peittokykyä. Luuvalkoinen Kalsiumsulfaatti. Saadaan kalsinoimalla luuta. Alumiinihydraatti / Alumina / PW24 Alumiinihydroksidi. Käytetään putkiöljyvärien lisäaineena jähmettymisen estämiseksi. Värittömiin kitteihin. Vähäinen peittokyky. Litoponi / PW5 Sinkkisulfaatti+ Bariumslfaatti. 1874. 7 Taiteilija pigmentiksi 1800-l loppupuolella. Pohjustukseen ja vesiväritekniikkaan. Parhaimpien laatujen peittokyky suunnilleen sama kuin sinkkivalkoisella. Ei sovi öljyväriksi. Huonoimmat laadut saattavat mustua. Kaoliini / Posliinisavi / Valkoinen savi(bolus) / PW19 Alumiinisilikaatti+vesi. Pohjustukseen, pastellikyniin, lisäaineena öljyynväreihin. Raskassälpä / Blanc Fixe / PW21 ja 22 Bariumsulfaatti. Yhtä raskasta kuin lyijyvalkoinen. Luonnosvärien jatkoaine. Blanc Fixe puhtaampaa ja hienorakeisempaa kuin raskassälpä. KELTAISET Lyijykeltainen / Lyijytinakeltainen / Lead-tin yellow Lyijytinaoksidi tai lyijystannaatti. Peittävä sekä läpikuultava versio. Löydetty 1200-l, mutta eniten käytetty 1400-1600-l ja säilyi 1750-l asti. 6 Korvattiin myöhemmin Napolinkeltaisella. Keskiajalla tärkein käyttö lasin valmistuksessa Venetsiassa ja Bolognassa. 1 Heli Mäki
Napolinkeltainen / Naples Yellow / PY 41 Lyijyantimonaatti. Peittävä vaalea keltainen. Aitoa väriä kolmea eri vivahdetta, nykyisin titaanivalkoiseen tai sinkkivalkoiseen ja kadmiumkeltaiseen perustuvia sekoituksia. Kuivumista nopeuttava. Tunnettu 1400-l ekr lähtien Egyptissä ja Mesopotamiassa, lähinnä lasinvalmistuksessa. Euroopassa myöhemmin. 8 Ensimmäinen käyttö väripigmenttinä ehkä 1600- l. 14 Korvasi lyijykeltaisen 1750-l. 4 Käytetty yleisesti henkilö- ja muotokuvamaalauksessa 1750-1850. Myrkyllinen. Pellavaöljyä (10-15%) 2 (15%) 1,15 (12-15%) 3 (15-35) 8 Auripigmentti / Orpiment / King s yellow PY 39 Arsenikkisulfidi. Sananmukaisesti Kultamaali. Luonnon mineraali. Kirkas sitruunantai kanarian keltainen. Peittävä. Tunnettu 3000-l ekr ja käytettiin 1800-l loppupuolelle. 6 Käytettiin aikoinaan laajalti varsinkin Idässä. Nykyään vähemmän myrkyllisyytensä ja rajallisen tarjonnan vuoksi. Saadaan pääasiassa Unkarista ja Aasiasta. Massicot Keltainen lyijyoksidi. Saadaan hapettamalla lyijymetallia 300ºC lämpötilaan. Litharge Lyijyoksidi. Oljen keltainen. Saadaan hapettamalla Massicot keltaista 400 ºC (480 ºC tulee Minium red.) Intiankeltainen / Indian Yellow Mangopuiden lehdillä ruokitun lehmän virtsa-ainetta. Täysin läpikuultava, loistava keltainen. Käytetty Aasiassa 400-l eteenpäin. 9 Löydetty Eurooppaan 1400-l Persiasta ja Intiasta. Käytetty vuoteen 1908, jonka jälkeen sen valmistus kiellettiin. 6 Hitaasti kuivuva. Aitoa ei nykyisin saatavissa korvattu uudemmilla kuultokeltaisilla. Pellavaöljyä (100%) 1,15 Kumigutta / Guttia / Camboge / ital. Gomma Gutta / Natural Yellow 24. Garcinia puusta saatavaa kumihartsia. Läpikuultava tumma sinapin keltainen lakkaväri. Paksuina kerroksina saa aikaan kiiltävän pinnan. Käytettiin laseerauksiin ennen Intiankeltaisen markkinoille tuloa 1800-l puoleen väliin asti. Ensimmäiset maininnat värin käytöstä 700-l Itä-Aasiasta. 12 Euroopassa vasta 1500-l. 6 Kuului 1700-1800-l jokaisen taiteilijan palettiin. 5 Käytetään edelleen vesiväripigmenttinä, vaikka sen valonkesto on huono. Weld / schijtgeel / Stil de grain Saadaan Keski- Euroopassa kasvavasta Reseda Lutola kasvin lehdistä ja varsista. Puhtain ja pysyvin kaikista keltaisista kasviväreistä. Pääasiasiassa silkin värjäykseen. Yleisin keltainen värjäyskasvi Englannissa ennen synteettisiä värejä. Läpikuultava. Laseeraukseen. Sekoitettava ja saostettava alunaan ja/tai liituun ennen öljyvärikäyttöä. Keltaokra / Keltamulta / Yellow ochre / PY 43 Rautahydroksidi. Maaväri. Peittävä, hieman likainen keltainen. Tunnettu aikojen alusta. Kuivuu suhteellisen hitaasti. Parhaat okrat saadaan Kyprokselta. Muuttuvat kuumennettaessa punaruskeiksi. Muotokuva- ja henkilömaalauksessa korvaamaton ihonvärinä. Synteettinen rautaoksidi PY 42 (Mars keltainen) on kirkkaampi, voimakkaampi, peittävämpi ja puhtaampi. Halvimpia saatavissa olevia värejä. Pellavaöljyä (30-35%) 2 (35-40%) 3 (60%) 1,15 (75%) 10 Luonnon sienna / Raw sienna / PY 7 Rautahydroksidi. Puoliläpikuultava, kirkas, kellanruskea maaväri. Käytössä säilynyt myös vanha nimitys sienamaa, Terra di Sienna. Saadaan Pohjois-Italiasta, Sienan provinssista (Tuscany) ja vähemmän läpikuultavia värejä myös Yhdysvalloista. Suuri öljyntarve saattaa aiheuttaa tummumista (Ei suuria pintoja). Pellavaöljyä (60-80%) 2 (180-200%) 1,15 Kromikeltainen / Chrome Yellow / Paris Yellow / PY34 Lyijykromaatti. Peittävä kirkas keltainen. Ranskalainen Vauquelin keksi kromin 1797. 3 Massatuotantoon 1820. 3 Taipumusta tummua ja vihertyä ajan kuluessa varsinkin joutuessaan teollisuusympäristöön (Van Gogh in auringonkukat). Hyvin kuivuva. Myrkyllinen. Pellavaöljyä (15-20)% 2 (19%) 10 (25%) 15 Kadmium keltainen / Cadmium Yellow / PY37 Kadmiumsulfidi. PY35 Kadmiumsinkkisulfidi (vihertävä). Sinkin lisääminen tuottaa eri sävyjä. Useita peittäviä sävyjä sitruunankeltaisesta punakeltaiseen. Kehitetty lasiteollisuudessa. Stromeyer löysi kadmiumin 1817. 9 Tuotettiin väripigmentiksi vasta n. 1835. 9 Korvasi myrkyllisemmän kromikeltaisen. Tärkeimpiä keltaisia väriaineita. Tummimmat sävyt pysyvimpiä, vaaleammat saattavat haalistua auringonpaisteessa. Huomattavasti kalliimpia kuin okrat. Hitaasti kuivuvia. Myrkyllisiä. Pellavaöljyä (17-21%) 2 (40%) 1,15 (30%) 3 2 Heli Mäki
Kobolttikeltainen / Aureoliini / Cobalt Yellow / Aureolin / PY40 Kaliumkobolttinitraatti. Läpikuultava loistava lasuurikeltainen. Keksitty 1848 (Fischer). Taiteilijakäyttöön Pariisissa 1852. 6 Kuivuu nopeasti. Huom. Auripigmentti eri väri. Bariumkeltainen / Sitruunankeltainen / Barium yellow / Lemon Yellow / PY31 Bariumkromaatti. Puolipeittävä. Kehitetty 1807 ja taiteilijan palettiin 1830. 6 Tunnetaan myös nimellä Keltainen ultramariini. Vihertyy kuten kaikki kromivärit. Nykyään harvoin käytetty. Myrkyllinen. Pellavaöljyä (30%) 15 Strontium keltainen / Sitruunankeltainen Strontiumkromaatti. Vaalea puoliläpikuultava viileänsävyinen keltainen. Peittävämpi kuin bariumkeltainen. Kaikkia kolmea (barium-, strontium- ja sinkkikeltainen) myytiin sitruunankeltainen nimellä. Pysyvin näistä kolmesta. 1830. 6 Myrkyllinen. Sinkkikeltainen / Sitruunankeltainen Sinkkikromaatti. Sama kuin edelliset. Pellavaöljyä (40%) 15 Uraanikeltainen. Natriumdiuranaatti. Kallein väriaine. Uraanikeltainen on läpikuultava vihertävän fluoresenssin omaava väri. Azokeltaiset Azo-yhdisteet ovat keinotekoisia kirkkaita väriaineita. Käytetään elintarvikkeissa, taiteilijaväreissä. Sävyinä keltaiset, oranssit ja punaiset. Valonkestäviä- Hansakeltaiset Kirkkaita läpikuultavia tai puoliläpikuultavia keltaisia tervavärejä. PUNAISET Realgaari / Realgar / PY39 Punainen arsenikkisulfidi. Egyptiläiset käyttivät kosmetiikkaan. Keltaisen orpimentin kaltainen mineraali, jonka saantipaikat ovat samat. Bulgarialaisissa ikoneissa jo keski/renessanssi aikaan. Tunnettu pigmentti Egyptissä jo 1500-1000-l ekr ja oli käytössä 1700-1800-l asti. 6 Pysymätön tiedetään muuttuneen Orpimentiksi pitkän valolle altistumisen jälkeen. Myrkyllinen. Sandarack 'punainen arsenikki' Poltettu sienna / Burnt Sienna / PBr7 Rautahydroksidi. Luonnonsavea, joka sisältää rautaa. Kirkas puoliläpikuultava punertava ruskea. Tunnettu aikojen alusta. Kutsutaan saantipaikan mukaisilla nimillä. Saadaan Pohjois-Italiasta. Henkilö ja muotokuvamaaluksessa suosittu. Vaatii vähemmän öljyä kuin luonnon sienna. Pellavaöljyä (60-80%) 2 (180%) 1,15 (180-200) 3 Punaokra / Venetsianpunainen / Intianpunainen / Englanninpunainen / Red Ochre / Venetian Red / Indian Red / English Red / PR102 Rautaoksidi. Roomalaiset kutsuivat sinopia, sinope. Tähän ryhmään kuuluu vaihtelevansävyisiä punaisia, kellanpunaisista syvän sinipunaisiin. Mitä kuumempi poltto sitä tummempi punaväri. Luonnollista poltettua okraa tavataan usein rapautumistuotteena tuliperäisillä alueilla. Hyvä peittokyky. Parhaat okrat tulevat Kyprokselta. Käytetty pohjamaalauksessa. Nykyisin käytetään paljon synteettisiä jäjitelmiä Marspunaisia PR 101, jotka ovat puhtaampia ja värjäysvoimaltaan parempia. Nimi English red muutettiin Light red 1942. Pellavaöljyä (15-30%) 2 (40-70%) 3 (40-60%) 1,15 Bolus punainen Savensekaista rautaoksidia. Armenialainen luonnonsavi. Punainen okralaji, jota monet vanhat italialaiset mestarit suosivat alusvärinä. Aito bolus harvinaista. Aikoinaan tärkein punainen väri. Käytetty kultauksen pohjusteena keskiajalta lähtien. Rautamönjä Rautaoksidi. Valmistettu luonnosta saatavasta rautamalmista, -kiisusta ja -kiilteestä Caput mortum Rautaoksidi. Sananmukaisesti Kuollut pää. Peittävä sinipunainen. (kts. Punaokra.) Tunnettu muinaisten egyptiläisten ajoista. Tunnettu keski-ajalta, mutta käytetty pääasiassa 1500-l. 9 Muotokuvamaalauksessa varjon sävynä. Pellavaöljyä (40%) 3 Purppura / Tyrian or Imperial purple Punavioletti väriaine, jota roomalaiset saivat purppurakotilosta (Murex trunculus ja -brandaris). Värin valmistaminen vaatii suuria määriä kotiloita, joita löytyy Välimeren ja Atlantin rannikolta. Valmistus haiseva prosessi. Yksi kalleimmista antiikinaikaisista orgaanisista väriaineista. Perinteisesti käytetty vain Rooman hallitsijoiden viitan sävynä. Värjäysaine. Syvimmät sävyt lähes 3 Heli Mäki
mustia. Ajoitus 1400-l ekr. 7 Poistui käytöstä 700-l, satunnaisesti 1000-l asti. 8 Karmiininpunainen / Karmiini / Karmiinilakka / Carmine Sävyjä puhtaan punaisesta sinertävän punaiseen. -Cochineal Aztek: Saadaan naaraspuolisten kokenillikilpikirvojen kuoriaineesta, jotka viihtyivät Etelä-Amerikkalaisissa kaktuslajeissa. Atsteekkien tuntema ja käyttämä. Kulkeutui Eurooppaan Amerikan löytämisen jälkeen, 1500-l alkupuolella 2 -Kermes Lac: Saadaan kilpikirvoista, jotka elävät tietyissä Eurooppalaisissa tammilajeissa. Egyptiläiset tunsivat. Myös keski-aikaisissa käsikirjoituksissa. 9 Tämä karmiini hienointa ja vanhinta. Cochineal sisältää kymmenen kertaa enemmän väriainetta kuin Kermes ja viimeksi mainittu menettikin merkityksensä. Hartsi kuivataan ja jauhetaan. Krappilakka / Alitsariini karmosiini / Madder lake / Alitzarin Crimison / PR 83 / PR 9 aito pigmentti. Uutetaan krappikasvin Rubia tinctoria juuresta. Läpikuultava tumman sinipunainen orgaaninen lakka. (Lakka = uute sekoitetaan valkoiseen saveen). Viljelty suurina peltoina 1500 ekr. 6 Yleistyi 1200-l. 3 Mataran juuresta (Galium verum ja boreale) saadaan melkein samaa väriä kuin krapista. Useita sävyjä tummimmat kestävät parhaiten valoa. Hidas kuivumaan, ei alusmaalukseen. Lasuuriväri. Tärkeä kankaiden värjäysaine vuosisatoja. Huono valonkesto. Synteettinen pigmentti PR 83 keksittiin kivihiilitervasta 1868 (Graebe ja Liebermann) 1. Malvanvärin keksiminen romahdutti mataran viljelyn. Puhtain violetti saadaan ultramariini + alitsariini. Pellavaöljyä PR9: (80%) 2 PR 83: (76%) 2 (70%) 1,3,15 Lohikäärmeenveri / Dragon s Blood Punainen lakka, joka on peräisin Itä-Aasialaisen rottinkipalmun hedelmistä (Calamus Dracus). Läpikuultava eli sopii laseerauksiin. Kuiva hartsi muistuttaa kuivunutta verta. Ohuina kerroksina ruskettuu ja haalistuu. Tunnettu antiikin ajoista. Ei käytetty enää 1700-1800-l. 8 Lyijypunainen / Lyijymönjä / Saturnuspunainen / Red lead / Minium / PR105 Lyijyoksidi. Oranssiin vivahtava punainen. Tunnettu antiikin ajoista. Saadaan kuumentamalla lyijyä 480 ºC lämpötilaan. Löytyy rajoitetussa määrin myös luonnosta. Ensimmäisiä keinotekoisesti valmistettuja pigmenttejä. Ilmalle altistuessaan mustuu ja menettää värinsä. Kuivuu erittäin nopeasti. Myrkyllinen. Metallien suojamaalina. Pellavaöljyä (15%) 15 Sinooperi / Vermilion / Chinese Vermilion / PR106 Elohopeasulfidi. Kirkkaanpunainen, peittävä vuorimineraali. Tärkeimpiä vanhojen mestareiden kirkkaanpunaisista väriaineista. Flaamilainen ihonväri. Hyvin kallista. Tunnettu Kiinassa jo esihistoriallisella ajalla. 8 Keinotekoisesti jo hyvin varhaisessa vaiheessa 700-800-l. 8 Käytetty 1900-l puoliväliin, 6 nykyään vähemmän myrkyllisyytensä vuoksi. Kuuluisat Almaden kaivokset Espanjassa ovat nykyäänkin suurimmat elohopean tuottajat. Painavin tunnetuista väriaineista. Tummuu auringon valossa. Luonnonmineraali on epäpuhtaampi kuin keinotekoinen. Ranskaksi mineraali nimeltään cinabre. Englanniksi cinnabar. Synteettistä elohopeasulfidia kutsutaan Vermilion. Pellavaöljyä (10-16%) 2 (25%) 10 (20%) 15 Cinabrese 2/3 sinopia +1/3 valkoinen. Kadmiumpunainen / Cadmium red / PR108 Kadmiumsulfidi. Peittävä, valonkestävä, kirkas oranssinpunainen. Paletin peittämiskykyisin väri. Ei laseerauksiin. Ensimmäinen maininta saksassa 1892. 14 Kaupallinen tuotanto taiteilijakäyttöön 1910. 1 Kuivuu nopeasti. Korvannut lähes täysin sinooperin. Pellavaöljyä (17-21%) 2 (40%) 1,3,15 Azo-punaiset Azo-yhdisteet ovat keinotekoisia kirkkaita väriaineita. Käytetään elintarvikkeissa, taiteilijaväreissä. Sävyinä keltaiset, oranssit ja punaiset. Valonkestäviä. Permanenttiruusunpunainen / PR19 Kinakridonipunainen. Sinertävä läpikuultava punainen. Markkinoille 1958. Pysyvä, valonkestävä. Pellavaöljyä (60-80%) 2 SINISET Atsuriitti / Azurite / PB30 Kuparikarbonaatti. Valoakestämätön, halpa, vihertävä mineraalisininen. Tunnettu 2500 ekr ja käytetty 1800-l asti. 6 Keskiajalla ja renessanssin aikaan pigmentti oli tärkein sininen väri. Preussinsininen syrjäytti sen paletista. Alusmaaluksessa käytetty 4 Heli Mäki
ultramariinin alla. Smaltti / Smalt / PB32 Kobolttisilikaatti. Läpikuultava. Valmistetaan kobolttipitoisesta kalilasista. Varhaisimpia kobolttiyhdisteitä. Alkuperä Euroopassa epävarma, kuitenkin on olemassa jo 1400-l smaltilla maalattuja tauluja. 8 Käytettiin harvemmin 1600-l jälkeen. 6 Taivaan väri 1600-luvulla. Huono peittokyky, johtuen läpikuultavuudesta ja lasiominaisuuksista. Parhaimmillaan vesiliukoisissa väreissä. Kuivumista nopeuttava. Korvattu kobolttisinisellä. Egyptian Blue / Pompein sininen / PB31 Kalsiumkuparisilikaatti. Ensimmäinen syntettinen pigmentti. Tunnettu 3100 ekr, mutta käytetty harvoin Rooman periodin jälkeen. 6 Viimeinen maininta vuodelta 636. 8 Yksi vanhimmista sinisistä väreistä Egyptin, Mesopotamian ja Rooman seinämaalauksissa. Hyvin valonkestävä. Ultramariini / Ultramarin Blue / PB29 Natriumalumiinisulfosilikaatti. Puoliläpikuultava, hieman violettiin vivahtava sininen. Usein saatavilla tumma ja vaalea sävy. Aito pigmentti tehtiin puolijalokivi Lapiz Azul ista, joka tunnettiin Afganistanissa jo 500-l. Saavutti käytön huipun 1300-1400-l Italialaisissa paneli maalauksissa. 6 Nimi ultramariini tulee keskiajalta väri tuotiin Eurooppaan Kaspianmeren takaa Afganistanista (Ultra mar = meren takaa). Neitsyt Marian viittan väri. Yhtä arvokasta kuin kulta. Synteettisen värin keksi Guimet 1828. 1 Uuden värin koostumus on sama kuin luonnon mineraalin, mutta kallisarvoisen mineraaliin verrattuna kustannukset murto-osa. Hierrettynä mieluimmin unikkoöljyyn (25-40%) 2 (40-50%) 1,3 (37%) 10 (40%) 15 Preussinsininen / Antverpeninsininen / Berliininsininen / Pariisinsininen / Prussian Blue / PB27 Ferriferrosyanidi. Läpikuultava tumma sininen. Voimakkaimpia väriaineita ja useimmin sitä myydäänkin lisäaineilla jatkettuna työskentelyn helpottamiseksi. Puhdasta sekoittamatonta kutsutaan Pariisinsiniseksi -täyteaineen kanssa Preussinsiniseksi. Nykyään korvattu usein ftalosinisellä. Berliiniläinen värjäri Diesbach keksi 1704. Taiteilijoiden saatavilla vuodesta 1724. 6 Saadaan voimakkaita vihreitä keltaisten kanssa. Kuivuu nopeasti ja jouduttaa kuivumista sekoituksissa. Unikkoöljyä (35%) 2 (60-80%) 1,3 (80%) 15 (Paris Blue: 106%) 10 Ftalosininen / Monastraalisininen / Winsor Blue / PB 15 ja 16. Kupariftalosyaniini. Läpikuultava kirkas, voimakas sininen. Erinomainen valonkestävyys. Myydään yleensä jatkoaineeseen esim. raskassälpään sekoitettuna. Keksittiin Skotlannissa 1928. Saatavilla vuodesta 1935. 2 Pellavaöjyä (40-50%) 2 Kobolttisininen / Kuninkaansininen / Cobolt Blue / Kings Blue / PB28 Kobolttialuminaatti. Vaaleahko, kirkkaansininen. Sävyjä vihertävänsinisestä punertavaan. Useimmat lähteet mainitsevat Thénardin keksijäksi 1802. 1 Kehitetty smaltista. Nopeuttaa värien kuivumista. Kalleimpia pigmenttejä Joskus jäljitellään ultramariinin ja valkoisen sekoituksilla. Sietävät korkeaa kuumuutta eli käytetään keramiikkateollisuudessa. Kuivuu nopeasti. Unikkoöljyä (20-30%) 2 (80-85%) 3 (80-90%) 1 (100%) 15 Seruleenisininen / Cerulean Blue / PB35 Kobolttistannaatti. Puoliläpikuultava, vihertävä sininen. Turkoosiin vivahtava. Höpfner esitteli 1821. Saatavilla kuitenkin vasta Rowneyn Englannin lanseerauksen jälkeen 1860. 6 Taiteilijakäyttöön 1900-l. 1 Maisemamaalauksessa taivaanvärinä. Nopeasti kuivuva. Unikkoöljyä (15-25%) 2 Pellavaöljyä (50%) 1 Indantreenisininen / Taivaansininen / PB60 Kirkas sininen, jossa hieman punertava vivahde. Yksi vanhimpia antrakinoneita, keksitty 1901 (Rene Bohn). Kallis läpikuultava, voimakas väri. Indigo PB66 / Natural Blue 1 Tumma, lähes musta läpikuultava sininen. Valmistetaan Intiasta saatavasta Indigo kasvin, Indigofera tinctoria juuresta. Sininen muste. Käytettiin kankaiden värjäykseen. Mainittu Intialaisissa käsikirjoituksissa 300-l ekr. 11 Valmistettiin kasvista 1800-l loppuun. Synteettinen indigo hiilitervasta vuodesta 1897 (Badishe Anilin Soda Fabrik). 12 Aito pigmentti haalistuu auringonvalossa. VIHREÄT Espanjanvihreä / Vihersälpä / Verderame / Verdigris / PG20 Kupariasetaatti. Verdigris = Vert de Grece = kreikkalaisten vihreä. Lähes läpikuultava, sinertävänvihreä. Tuotetaan 5 Heli Mäki
syövyttämällä kuparilevyjä (viini)etikalla. Laseeraukseen. Roomalaisten kehittämä. Tuotanto keskittynyt 1100-l Etelä-Ranskaan, jossa viininvalmistusta. 8 Eniten käytetty 1400-1600-l maalauksissa. 12 Läpikuultavin vihreä 1800-l asti kts. viridiini. Mustumista estetään maalaamalla väri vernissakerrosten väliin. Copper resinate Verdigris + hartsi. Käyttö pääasiassa 1400-1600-l. 12 Laseerauspigmentti. Malakiitti / Vuorivihreä Kuparikarbonaatti. Luonnonvarainen peittävä, vihreä mineraali. Vanhin tunnettu vihreä pigmentti. Tunnetaan silmäluomivärinä Egyptin pronssikaudelta. Euroopassa käyttö suurinta 1400-1500-l. 6 Tärkein vihreä 1700-l asti. Synteettiset vihreät syrjäyttivät sen n.1800. 12 Löytyy yleensä yhdessä atsuriitin kanssa. Jauhetaan, pestään ja lietetään tahtaiksi. Maavihreä / Terre verte / Green earth / PG23 Läpikuultava, savipitoinen rautasilikaatti. Tunnettu varhaisista ajoista. Temperamaalauksessa pohjasävynä ja vastavärinä ihonvärille. Kuivuu suhteellisen hitaasti. Parhaat maavihreät tulevat Veronasta, Italiasta. Omat sävynsä löytöpaikan mukaan: Veronan vihreä (sinertävä), Bööminvihreä (lämmin). Pellavaöljyä (20-30) 2 (100%) 1,3,10,15 Viridiini / Smaragdinvihreä / Viridian / Vert émeraude / PG18 Kromihydroksidi. Kirkas, kylmä, tumma, läpikuultava sinertävä vihreä. Sopii laseeraukseen. Kehitettiin 1838 (Pannetier). Patentoitu Pariisissa 1859 (Guignet). 6 Taiteilijapigmenttinä 1862. 1 Huom. Emerald green eri pigmentti!! Pellavaöljyä (90%) 2 (100%) 1,3,15 Ftalovihreä / Phtalocyanine green / PG 7 ja 36 Kloorattu kupariftalosyaniini. Kirkas läpikuultava voimakas sinivihreä. Syvempi kuin viridiini. Kehitettiin 1935 2 käyttöön 1938. Muita nimiä: Winsorinvihreä, Monastraalivihreä. Pellavaöljyä (35%) 2 Emerald Green / Paris Green / Veronese Green / Schweinfurt Green / PG21 Kupariasetoarseniitti. (Scheelenvihreä: kupariarseniitti). Sinivihreä. Huono peittävyys, toisin kuin muilla kuparivihreillä. Liebig ja Bracconot kehittivät Saksassa 1814 ja sitä käytettiin 1960-l saakka. 6 Tummuu ajan myötä. Erittäin myrkyllinen. Vaati useita kuolonuhreja käytettäessä väriaineena tapettitehtaissa. Myös rotanmyrkkynä Pariisissa. Kadmiumvärien kanssa mustuu. Pellavaöljyä (30%) 15 Kobolttivihreä / Cobolt Green / Rinmann s green / PG19 Koboltti- ja sinkkioksidia. Puoliläpikuultava suhteellisen kirkas vihreä. Vähävoimainen. Ei enää laajalti käytössä, eikä ASTM listattu. Ruotsalainen kemisti Rinmann kehitti 1780. 6 Maisemamaalareiden suosiossa 1856 jälkeen. 13 Nopeasti kuivuva. Väristä sanottua: chemically good but artistically bad. Pellavaöljyä (20%) 2 (30%) 1,15 Kromioksidivihreä / Chromium Oxide Green / PG17 Kromioksidi. Oliivinvihreä sävy. Peittävä, himmeä, harmaa, loistoton. Alunperin keramiikka ja lasitöissä 1809. 1 Taiteilijapigmentti 1840 (Winsor& Newton). 11 Hyvin pysyvä. Kromivihreä eri pigmentti. Pellavaöljyä (15%) 2 (30%) 1,15 Kromivihreä / PG15 Preussinsininen+kromikeltainen. Käytetty 1800-l alkupuolelta lähtien. Oliivinvihreä sekoitus Sapenvihreä / Verd de Vessie Tumma, kellertävä vihreä. Pääasiassa (Rhamnus catharticus) marjojen mehua. Käytettiin vesivärimaalauksissa 1600-1700-l. 11 Käytöstä poistunut. Haalistuu nopeasti. Permanenttivihreä Viridiini+sinkkikeltainen Hooker s Green Gamboge+preussinsininen. RUSKEAT Luonnon Umbra / Raw Umber / PBr7 Rautahydroksidia joka sisältää mangaania (8-16%). Vihertävä, läpikuultava ruskea. Käytetty varhaisista ajoista alkaen. Umbra merkitsee varjoa. Parhaat pigmentit saadaan Kyprokselta. Saksalaiset ja italialaiset umbrat vaaleampia. Jouduttaa kuivumista. Käytetty alusmaalaukseen. Pellavaöljyä (40-50%) 2 (80%) 1,3,15 (100%) 10 Poltettu Umbra / Burnt Umber / PBr7 Rautahydroksidia, joka sisältää mangaania. Punertava, tumma, peittävä ruskea. Saadaan polttamalla luonnon umbraa. Hidastaa kuivumista. Vaatii hiukan enemmän öljyä kuin luonnon umbra. 6 Heli Mäki
Pellavaöljyä (40-50%) 2 (80%) 1,3 Asfaltti / Bitumi / Asphaltum / Bitume Syvän läpikuultava kullanruskea. Valmistetaan sulattamalla jauhettua asfalttia öljyyn. Ei ole pigmentti. Saadaan hehkuvan kuultavia alusmaalauksia. Liikkuva, kovettumaton aine, joka ajan kanssa halkeilee ja tummuu. Saadaan pääasiassa Egyptistä, Trinidad'ista. Jo 1400-l varoitettiin sen huonoista ominaisuuksista. Käytettiin 1800-l asti. Hyvin suosittu 1500-1600-l, jolloin sitä käytettiin ihonvärin varjoissa. 9 Pellavaöljyä (150%) 15 Seepia / Sepia / Natural Brown 9 Saadaan Välimeressä elävien mustekalojen mustepussista. Hyvä peittokyky. Harmaantuu. Tunnettu 1770-l lähtien (J.C.Seydelmann). 14 Käytettiin romantiikan aikana. Käyttö sellaisenaan, sekä substrattivärinä. Värillinen seepia on värjätty krappilakalla, poltetulla siennalla tms. Mumia / Bituminaali Muumioväri. Saadaan egyptiläisten muumioiden maallisista jäännöksistä. Sisältää asfalttia. 1500-l lääkkeenä. 1700-l pigmenttinä. 14 Käytetty pigmenttinä 1500-1600- l.? Vandyke ruskea / Kasselin ruskea / Vandyke Brown / Cologne Earth / Cassel Brown / PBr 9 / Natural brown 8 Läpikuultava ruskea pigmentti, joka sisältää yli 90% orgaanista ainetta. Koostumus: savea, rautaoksidia, humusta ja bitumia. Valmistus: luonnon maa-aines kuivataan ja homogenisoidaan. Ajoitus myöh. 1500 tai 1600- l. 6 Samoja haitallisia ominaisuuksia kuin asfaltilla, mutta vähemmässä määrin. Pellavaöljyä (75%) 10 (70%) 15 Bisteri / Bistre Läpikuultava keltaruskea väri. Valmistetaan puun noesta. Paras pigmentti Ranskan pyökkipuista. Tunnettu varhaisista ajoista. Kuitenkin Vasta 1700-l puolenvälin jälkeen selkeitä mainintoja bisteristä. 8 Noki sekoitetaan arabikumiin ja veteen. Pääasiassa vain vesiväreissä. Berliinin / Pariisin ruskea Saadaan kuumentamalla pariisinsinistä. MUSTAT Norsunluumusta / Luumusta / Ivory Black / Bone Black / PBk9 Kalsiumfosfaatti. Lämmin ruskehtava musta. Valmistetaan hiiltämällä eläinten luita, joista rasva on poistettu. Tunnettu varhaisista ajoista lähtien. Yleisimmin käytetty musta. Parasta kovista luista. Hienointa laatua norsunluujätteestä. Norsunluu pakataan saviruukkuihin ja kuumennetaan pigmentiksi. Tämä kallis prosessi poistui käytöstä 1929 kun viimeinen tehdas Saksassa suljettiin. Nykyisin edullisemmin muusta luumateriaalista. Kuivuu hitaasti. Ei alusmaalaukseen päällemaalattu väri halkeilee. Pellavaöljyä (50%) 2 (100%) (112%) 10 Lamppumusta / Nokimusta / Hiilimusta / Kimrööki / Lamp Black / PBk 6 on sinisävyinen. PBk7 on ruskeasävyinen. Valmistetaan polttamalla heikossa ilmavirrassa hartseja, tervaa, rasvoja, öljyjä jne. Myös jätteenä kemianteollisuudessa. Poistetaan ensin rasva. Hidastaa kuivumista. Pellavaöljyä (80-100%) 2 Viinimusta / Vine Black / PBk 8 Hiilletyistä viiniköynnöksen juurivesoista. Sävyltään ruskehtava. Kreikkalaisten tuntema. 9 Kevyt hienojakoinen väriaine. Kiinalainen tussi / Indian ink Kamferiöljyn nokea. Tankoina tai muottiin valettuna. Mars musta / Rautamusta / Mineraalimusta / Mars Black / PBk11 Musta rautaoksidi. Mineraali. Hyvin tumma, ruskehtava musta. Tunnettu 1800-l puolivälistä. 7 Paremmin kuivuva, kuin muut mustat. Hyvä alusmaalaukseen. Pellavaöljyä (15%) 2 Viitteet: 1 Taidemaalarin materiaalioppi, Veikko Kiljunen, 1981 2 Taiteilijan käsikirja, Ray Smith, 1987 3 Taidemaalauksen käsikirja, Akke Kumlien, (1949?) 1962 4 Piirustus ja maalaus opas ja käsikirja, Colin Hayes, 1980 5 Suuri piirustus- ja maalauskirja, Bodo W. Jaxtheimer, 1961 6 Pigments through the Ages www. webexhibits.org/pigments 7 The Department of Chemistry, University College London www. chem.ucl.ac.uk 8 Kremer Pigments www. kremer-pigmente.de 9 Sebino Pigmenti www. sebino.it 10 The Restoration of paintings, Knut Nicolaus, 1998 11 Plaster Architecture Essay, www. plasterarc.net 12 Pigments & Binders www. sewanee.edu 13 Gamblin Colours www. 14 The Grove Dictionary of Art www. groveart.com 15 Maaliaineet ja niiden käyttö taidemaalauksessa, Max Doerner, 1954 7 Heli Mäki