0 5 / 2 0 0 5 T O U K O K U U z Paras voittakoon z Toukokuun leffa-arvostelukilpailu on käynnissä. Tähän ensimmäiseen DVD Plazan kuukausiliitteesseen on koottu kaikki huhtikuun aikana jätetyt DVD-arvostelut. YLEISTÄ DVD-ARVOSTELUKILPAILUSTA Lukijat! Pidät kädessäsi - ainakin näin kuvainnollisesti - DVD Plazan ensimmäistä kuukausiliitettä. T ä s s ä e n s i m m ä i s e s s ä numerossa keskitymme pelkästään huhtikuun leffaarvosteluihin, mutta jatkossa tästä liitteestä löydät paljon muutakin. Tarjolla tulee olemaan julkaisutietoja, leffaa r v o s t e l u j a, u u t i s i a, m a r k k i n a p a i k k a y m s! Antoisia lukuhetkiä! nnn DVD-arvostelujahan voi kuka tahansa kirjoittaa ja kaikki kuukauden aikana jätetyt DVD-arvostelut osallistuvat automaattisesti seuraavan k u u k a u d e n a i k a n a järjestettävään äänestykseen jossa valitaan sitten paras arvostelu. Tuon äänestyksen voittaja saa palkinnoksi vapaavalintaisen enintään 25 euron arvoisen DVD-julkaisun. Joten jos olet nähnyt jonkun mielenkiintoisen leffan - oli se sitten hyvä tai huono - niin käyppä luomassa itsellesi käyttäjätunnus leffa-arvosteluja varten leffa-arvostelut -sivulta - ohjeet löytyvät myös sieltä - raapusta siitä hyvä arvostelu ja lisää sitten se juttu leffaarvosteluihin. Osallistut näin s e u r a a v a s s a k u u s s a järjestettävään äänestykseen jossa voit voittaa itsellesi DVDlevyn! Jos et satu voittamaan niin kirjoittamasi arvostelu on kuitenkin sitten muiden ilona - DVD Plazalta löytyykin lähes 1000 kävijöiden kirjoittamaa DVD-arvostelua. Ensi kuussa DVD Plazan kuukausiliitteessä mm.! - DVD-julkaisutietoja! - leffa-arvosteluja " - markkinapaikka sekä paljon muuta!
Gone With the Wind - Collectors Edition Julkaisija: Warner Bros. (1939/2004) Arvostelija: Nice Guy Eddie ELOKUVA Eletään sisällisodan kynnyksellä syvällä etelässä. Nuori tytön hupakko Scarlett O'Hara viettää tyypillistä plantaasiomistajan elämää isänsä ja äitinsa kanssa. Scarlett on tulisesti rakastunut Ashley Wilkesiin, joka on kihloissa Melanie Hamiltonin kanssa eikä suostu purkamaan kihlaustaan, tämän vääryyden Scarlett sitten päättää kostaa naimalla Charles Hamiltonin, Melanien veljen. Charles järjestää plantaasillaan juhlat, missä röyhkeästi käyttäytyvä Rhett Buttler alkaa kärttämään Scarlettia. Morsiammesta tulee leski tuota pikaa, sillä syttynyt sota vaatii omansa. kuuluisin, jossa julkisesti etsittiin sopivaa näyttelijää Scarlett O Haran rooliin. Clark Gable oli jo kiinnitetty Rhett Buttlerin roolin. Scarlettin roolin koekuvauksissa kävi mm. Bette Davis ja Katharine Hepburn. Rooli oli edelleen auki kolmen vuoden valmistelujen jälkeen kun ruvettiin kuvaamaan. Kuvaukset aloitettiin näyttävästi Atlantan palosta. Massiiviset lavasteet koottiin ja poltettiin yleisön edessä, nokkela markkinointikikka siis. Hälinä Scarlettin ympärillä ei ottanut laantuakseen ja loppujen lopuksi rooliin saatiin palkattua jokseenkin tuntematon brittinäyttelijä Vivien Leigh. Elokuva ei voinut välttyä ongelmilta. Tiiliskivimäisen romaanin sovittaminen valkokankaalle toi omat ongelmansa ja lopullisesta versiosta välittyykin monen käsikirjoittajan näkemykset. 1939 MGM tuotti kaksi megaluokan budjetin värielokuvaa: Tuulen Viemää ja Ihmemaa Oz. Ohjaustyötä tarjottiin George Cukorille, joka kieltäytyi Ozista, jotta voisi syventyä Tuulen Viemään. Ozin ohjaus lankesi Viktor Flemingin käsiin. Vastoinkäymiset vaan jatkuivat. Cukor sai potkut pari viikkoa kuvausten alkamisen jälkeen ja ohjaajan pallille nousi Ozista juuri vastikään vapautunut Victor Fleming. Pitkän linjan tuottaja David O. Selznick osti Tuulen Viemän filmatisointioikeudet vain kuukausi sen jälkeen, kun Margaret Mitchell oli saanut kirjansa kauppojen hyllyille. $50.000 hinta esikoisteoksesta oli tuohonaikaan tähtitieteellinen summa eikä vastaavaa hintaa oltu aiemmin pulittu. S e l z n i c k k ä y t t i k a i k e n k e k s e l i ä i s y y t e n s ä ennakkomarkkinointiin, joista Scarlet-kisa on ehkä Erottamisen syyksi on usein esitetty Clark Gablea, joka sairaalloisesti halveksi homoseksuaali Cukoria. Todellisuudessa Gablea riepoi se seikka, että Cukor sattui tietämään, että Gable oli maannut 20-luvulla elokuvatähti William Hainesin kanssa edistääkseen aluksi kangertelevaa uraansa. Cukorilla olikin tapana piikitellä Gablea rakas ta kultu kutsumanimillä. Paljon on myös kautta elokuvan historian puhuttu Gablen pahan hajuisista tekohampaista ja siitä miten Vivien Leight inhosi jokaista suutelu otosta juuri noiden haisevien hampaiden takia. Tosielämässä Gablen heikko hygienia ei rajoittunut pelkästään hampaisiin. Gablella oli äärettömän DVD Plaza www.dvdplaza.fi 2
kosketusherkkien korvien lisäksi erittäin kosketusarka penis, mikä johti siihen, että hampaat eivät olleet ne ainoat mikä miehessä löyhkäsi. Vaikka George Cukorin nimi puuttuu krediiteistä tyystin, elokuvan naistähdet kävivät Cukorin luona saamassa henkilöohjausta kuvausten loppuun saakka. VIDEO Tekniseltä tasoltaan voinen vilpittömästi todeta, että elokuva on mykistävän huolellisesti restauroitu. On mahtavaa, nähdä, mitä tekniikka yhdessä rautaisen ammattitaidon kanssa saa aikaan. ÄÄNI Ei liioin äänipuoli kalpene laadullisesti juurikaan kuvan kanssa. DD5.1 miksaus on kaiken kaikkiaan kelpo, tarinaa tukeva viritys, jossa tilantuntua luodaan hillitysti ympärille. Suurimmaksi osaksi keskelle keskittyvä raita täyttää huoneen oikeastaan vain muutamassa ulkokohtauksessa. EXTRAT Kahdelle levylle on saatu ahdettua tukku laadukasta ja informatiivista extraa läjäpäin. Komenttiraita Elokuva historioitsija Rudy Behlmerin lukee monotonisella äänellä suoraan paperista. Melko kuivahko ja pitkäveteinen kommenttiraita, mikä kyllä sisältää jonkin verran kuriositeettiarvoltaan merkittävää knoppitietoutta. The Making of a Legend: Gone With the Wind Poikkeuksellisen laadukas making of. Dokumentin katsoo yhdellä istumalla kahden tunnin kestosta huolimatta. Hyvä toteutus mallikkaan jaksotuksen kanssa ja kiinnostava aihe tekee katselusta toimivan nautinnon. Restoring a Legend Yksi kokoelman kiinnostavimmista dokumenteista. Ohjelmassa käydään tarkkaan ja suhteellisen Elokuvan partaveitsen terävä kuva yhdessä hallitun värimaailman kanssa luo tunnelman, mihin tuskin päästiin edes elokuvan ensi-illan aikaan (teknisesti ajateltuna tietenkin). Värisävyjen käyttö on miellyttävän uskottavaa, ja siinä ei missään vaiheessa sorruta nykyaikaisiin karkkikuorrutuksiin, vaan pysytään koko matkan aikakausi uskollisina elokuvalle. Yksityiskohtien kirjo on myöskin melkoisen hämmentävä, mitkä vain tekniikan ihmemiehet ovat onnistuneet loihtimaan esiin. yksityiskohtaisesti läpi millaisia muutoksia Tuulen Viemään oikein tehtiinkään. Dixie Hails Gone With The Wind Tuulen Viemän ensi-iltaa käsittelevä arkistodokkari, jossa näytetään mm. aitoja etelän veteraaneja. DVD Plaza www.dvdplaza.fi 3
Historical Theatrical Short: The Old South Tuulen Viemäätä puffaamaan tehty The Old South lyhäri on nostalginen piristys siitä, miten moraalikäsitykset ovat ajan mittaan muuttuneet. Harvoin näkee elokuvaa, edes lyhyttä sellaista jonka ainoa aihe on puuvilla ja mistä saada lisää mustia sitä poimimaan. oli naimisissa ennen elokuva uraansa. Kaikin puolin siis kiinnostava ja runsaasti informatiivista knoppitietoa sisältävä dokkari. Vivien Leigh: Scarlett and Beyond 1990 valmistunut dokumentti, missä käydään koko Vivien Atlanta Civil War Centemial Sisällisodan 100.vuotis kunniaksi järjestetty Tuulen Viemään uusinta teatterikierros. International Prologue Kansainvälisiin versioihin lisättiin prologi, missä käsiteltiin sisällisodan syttymistä ja siihen liittyviä syitä.(itse elokuvasta prologi puuttuu) Foreign Language Versions 3.kohtausta elokuvasta, jokainen dubattu eri kielellä Leighin elokuvaura, myöskin siviilielämän kiemuraiset kolmiodraamat tulevat setvityiksi. Laajalti Leighin elämää ja elokuvia valoittava 45.minuuttinen dokumentti. The Supporting Players Sivuosan esittäjien ja heidän elämäntyönsä esittely. Valikon sisältä löytyy myös easter egginä Napapiirin Pikajunan traileri. Kaikki extrat on tektitetty myös suomeksi. Kommettiraitaa lukuunottamatta. (Ranska, Italia, Saksa) Theatrical Trailers Elokuvan trailerit vuosilta: 1939, 1961, 1967, 1968 1989 Awards Tekstiruutuina esitettyinä Tuulen Viemään Oscar voitot Melanie Remembers: Reflections by Olivia de Havilland YHTEENVETO Viime vuosituhannen mahtavimmaksi elokuvaksi tituuleerattu Tuulen Viemää on vihdoin saanut ansaitsemansa dvd-julkaisun. Teknisesti korkealaatuinen kuva ja ääniraita sekä viisi tuntia erilaisia extroja takaavat Viihdettä ja nautintoa pidemmäksikin aikaa. Tuulen Viemään elokuvallisista arvoista voidaan olla miljoonaa mieltä, mutta Rhett Butleria lainatakseni voinen todeta: "Frankly, my dear, I don't give a damn. 39.minuuttinen dokumentti Melanien roolista Olivia de Havillandin omin sanoin kertomana. Dokkari on juuri niin ärsyttävä kuin voisi kuvitellakkin olevan. Miltei 90.vuotias mummeli muistelee vanhoja. Gable: The King Remembered Edellistä paljon kiinnostavampi ja onnistuneempikin dokumentti Clark Gablen elämästä vuodelta 1975. Dokkarissa haastatellaan useita Gablen tunteneita ihmisiä. Alkaen hänen ensimmäisestä vaimosta, jonka kanssa hän DVD Plaza www.dvdplaza.fi 4
ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Victor Fleming Pääosissa: Clark Gable, Vivien Leigh, Leslie Howard, Olivia de Havilland Kesto: 224 min. Ikäraja: 11 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: Pal Kuvasuhde: 1.33:1 Anamorfinen: Ei Äänen miksaus: DD5.1 Kielet: Englanti Tekstitys: Englanti, Suomi, Ruotsi TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Philips 32PW8707 DVD-soitin: Samsung DVD-611 Vahvistin: Yamaha RXV-630 Kaiuttimet: Edessä: Audio Pro Black Diamond Keskellä: Audio Pro Black Vector Takana: Audio Pro Black Pearl Subwoofer: Audio Pro B1.35 PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 DVD Plaza www.dvdplaza.fi 5
All Quiet on the Western Front Länsirintamalta ei mitään uutta Julkaisija: Universal (1930 / 2005) Arvostelija: Rotsten ELOKUVA E l e t ä ä n e n s i m m ä i s e n maailmansodan alkuvaiheita. Kaupungin kaduilla kulkee r i n t a m a l l e m a r s s i v i e n sotilaiden paraati, joka ohittaa koulun. Agitoiva o p e t t a j a o n o t t a n u t t e h t ä v ä k s e e n s a a d a oppilaansa värväytymään helposta voitosta, kunniasta ja sankariteoista julistaen. Poikajoukon kreikanopinnot saavat jäädä, kun isänmaa kutsuu taistelemaan puolestaan kunnian kentillä. Länsirintamalta ei mitään uutta, saksalaisen Erich Maria Remarquen vuonna 1920 ilmestynyt pasifistinen romaani ei vaikuta tyypilliseltä Hollywood-aiheelta, mikä ei estänyt Universal-yhtiötä siihen vuonna 1930 tarttumaan. Olihan kirjailijan teoksia filmatisoitu unelmakaupungissa jo useita. Tekijätkin edustivat eri kansallisuuksia: tuottaja Carl Laemmle Jr. oli saksanjuutalaisen emigrantin poika, ohjaaja Lewis Milestone puolestaan venäläissyntyinen. simputtavine upseereineen, sitten onkin edessä jo tositoimet rintamalla. Tuntemattomammista näyttelijöistä koostuvasta poikajoukosta ei aluksi nosteta ketään varsinaiseksi päähenkilöksi, mikä saattaa ensimmäisellä katselukerralla etäännyttää katsojaa. Rivien harventuessa nousee Lew Ayresin esittämä Paul Bäumer varsinaiseksi päähenkilöksi. Sodan kauhut koettuaan, illuusiot karisseina hän palaa lomallaan kotikaupunkiinsa, missä sama opettaja on lietsomassa jo uutta sukupolvea rintamalle. Kun kotirintamakaan ei ole entisensä, on Paulista tullut osa alkuteksteissä kuvattua sukupolvea, jota kranaatti ei tappanut, mutta jonka sota tuhosi. You still think it s beautiful and sweet to die for your country, don t you? We used to think you knew. The first bombardment taught us better. It s dirty and painful to die for your country. Asetelma on tuttu monestakin myöhemmästä sotaelokuvasta: aluksi seurataan siviilielämää, värväydytään, käydään läpi rankka koulutusjakso Vaikka elokuvan näkökulma onkin saksalainen, näyttelijät puhuvat englantia ilman sittemmin sotaelokuvista tutuksi tulleita teennäisiä saksalaisaksentteja. Tämä palvelee aiheen universaalia luonnetta. Saksalaisille itselleen ensimmäinen maailmansota oli kuitenkin vielä liian arka aihe. Saksassa järjestettiin valheellisen elokuvan vastaisia mielenosoituksia, jopa näytösten sabotointia ilmeni. Elokuva, kuten kirjakin, kiellettiin monissa muissakin, pian sotaa käyvissä maissa. Kirjailija Remarque pakeni myös kotimaastaan. 6
Elokuvan näyttävät taistelukohtaukset ovat realistisia ja kuolemat tuskallisia. Surullisen kuuluisa Haysin sensuurikoodi astui voimaan vasta muutamia vuosia myöhemmin, niinpä ruudulla nähdäänkin jopa irtojäseniä. Milestonen työssä, varsinkin leikkauksessa, näkyvät hyvin neuvostovaikutteet. Kamera on jatkuvassa liikkeessä, varsinkin kamerakuljetukset juoksuhautoja pitkin ovat teknisenä suorituksena näyttäviä vielä tänäkin päivänä. Elokuva oli alun alkaen tarkoitettu mykkäelokuvaksi, ja kevyempi kalusto mahdollistikin näyttävät ajot. Itse asiassa elokuvasta on olemassa myös mykkä, välitekstein varustettu printti. ÄÄNI Alkuperäinen Vitaphone-ääniraita on erittäin eloisa, ottaen huomioon tosiseikan että äänielokuvia ei oltu tehty vielä montaakaan vuotta. Diskanttitaajuuksia ei juuri kuulu, mutta räjähdykset ja laukaukset tuntuvat voimakkailta, eli dynamiikkaakin löytyy. Vastapainoksi taustakohina on melko voimakasta originaalimedia on kuitenkin ollut metallinen äänilevy. Huulisynkkaongelmia ei esiinny. Alku- ja loppufanfaaria lukuunottamatta ei elokuvassa ole varsinaista scorea. Se, että elokuvan rauhanpuheet ja pasifismi saattavat vaikuttaa tänä päivänä teennäisiltä ja itsestäänselvyyksiltä, on sinällään hyvä asia. Se osoittaa, että meille viesti on mennyt perille: sota on helvettiä. Aikanaan useampikaan samaan pyrkinyt sotaelokuva ei riittänyt estämään uuden maailmansodan syttymistä. Länsirintamalta ei mitään uutta palkittiin 1930 parhaan elokuvan sekä parhaan ohjaajan Oscarilla. Se sijoittuu American Film Instituten Top 100 -listalla sijalle 54. VIDEO Filmi koki alkuvuosinaan kovia, muun muassa useita radikaaleja leikkauksia. Näiden johdosta paljon alkuperäistä negatiivimateriaalia on kadoksissa. Tällä julkaisulla käytetty printti on alkutekstien mukaan kotoisin Yhdysvaltain Kongressin kirjaston restaurointiosastolta ja on ilmeisesti täydellisin olemassaolevista. Restaurointi näyttäisi suoritetun useasta kuvalähteestä, sillä kuvan laatu vaihtelee täysin terävästä pehmeään ja rakeiseen. Levyltä voi toki bongata jokseenkin koko virheskaalan naarmuista kuvan huojumiseen, mutta parhaiten säästyneet kohtaukset ovat niin sävyiltään kuin terävyydeltäänkin alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Muutamien lähteiden mukaan R2- ja R4-alueiden identtiset julkaisut päihittävät kuvanlaadussa R1-dvd:n. EXTRAT Ei sitten niin kerrassaan mitään. YHTEENVETO Kaikki hyvät sotaelokuvat ovat sodanvastaisia elokuvia, sanotaan. Länsirintamalta ei mitään uutta kirjoitti osaltaan sotaelokuvan sääntökirjaan monta lukua, jos kohta klisettäkin. Esimerkiksi Stanley Kubrickin sotaelokuvat Kunnian polut ja Full Metal Jacket tuntuvat kumartavan monestikin Milestonen klassikon suuntaan. Muutamat sentimentaalisemmat kohtaukset ovat ajan hengen mukaisesti ylinäyteltyjä, mutta taistelukohtaukset ovat yhä realistisen oloisia. Tämän tason klassikko kaipaisi runsaasti ekstroja sisältävän julkaisun, mutta olkaamme nyt iloisia suomijulkaisusta ylipäätään. Vuonna 1979 tehtyä samannimistä tv-elokuvaa myydään dvd:nä myös Suomessa, mutta sitä ei sovi sekoittaa tähän julkaisuun. 7
ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Lewis Milestone Pääosissa: Lew Ayres, Louis Wolheim, John Wray, Slim Summerville Kesto: 128 min Ikäraja: 15 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: PAL Kuvasuhde: 1.33:1 Anamorfinen: ei Äänen miksaus: Dolby Digital 2.0 mono Kielet: Englanti, espanja, italia, venäjä (voice-over) Tekstitys: suomi, englanti, ruotsi, norja, tanska, italia, espanja TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Seleco SVP 350 Plus DVD-soitin: Sony DVP S525P Vahvistin: Sony STR-DB 840 QS Kaiuttimet: Edessä: Jamo Alto 130 Keskellä: Jamo Center 40 Takana: Jamo Omega PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 8
Kultarynnäkön iloiset päivät Julkaisija: Paramount Pictures / Finnkino Oy (1969 / 2002) Arvostelija: Kari Koskinen ELOKUVA Seuraavaksi on pakko katsoa Likainen Harry tai jokin vastaava kovistelupläjäys, sillä ei näitä Clintin kevyempiä teoksia montaa p e r ä k k ä i n k e s t ä. E i Kultarynnäkön iloiset päivät huono elokuva ole, mutta tappamiset, kiroilut ja hakkaamiset ovat tässäkin vähissä. Psyykeni ei näet kestä kohtauksia, joissa Clint Eastwoodin kaltainen ikoni haahuilee metsässä ja laulaa puille lepertelystä. No, vitsailu sikseen ja asiaan. Kultarynnäkön iloiset päivät on suurella rahalla lavastettu musikaali, joka on kohdannut ankaraa arvostelua kriitikkojen taholta. Kuluihinsa nähden se oli myös kaupallinen fiasko ja sen sanotaan merkinneen suurten Hollywood-musikaalien loppua. Clint itse on kuvaillut leffaa fiaskonaaliseksi, mutta itse en menisi aivan noin jyrkkiä arvioita esittämään. On totta, että elokuva on tietyllä tavalla ylituotettu; kuvaamaansa aikaan nähden liian pramea, luonnottoman jäykkä ja rankasti ylipitkä, mutta toisaalta siitä löytyy hellyttävää hyväntahtoisuutta ja muutamia varsin hauskoja kohtauksiakin. Juoni nyt on niin ja näin, mutta kaikkea ei voi saada. Kuten nimikin jo kertoo, niin tapahtumat sijoittuvat kesyttämättömään Kaliforniaan ja kultarynnäkön vallattomiin päiviin. Lee Marvinin ja Clint Eastwoodin esittämä parivaljakko parkkeeraa vermeensä rikkumattomaan joenvarteen ja pian paikalla häärii satoja kullankipeitä miehiä tulevaisuuttaan huuhtomassa. Homogeeninen yhteisö turvottaa ankeana pussejaan, kunnes paikalle ratsastaa mormoni kahden vaimonsa kanssa. Marvin ostaa näistä toisen ja himo paitsioonjääneiden kesken kasvaa niin suureksi, että paikalle kidnapataan kuusi ranskalaista huoraa. Naisten houkuttelemana paikalle kohoaa elinvoimainen kaupunki, joka vetää puoleensa väkeä pitkienkin matkojen päästä. Saluunat, peliluolat, alkoholi ja siinä sivussa suoritettava kullanhuuhdonta tarjoavat puitteet yli kaksi ja puolituntiseksi venahtavalle tarinalle, jonka viinanhuuruiset asenteet vaimojen ostoineen ja jakamisineen tuskin enää nykypäivänä menisivät läpi. Musiikkinumeroita on upotettu kokonaisuuteen toistakymmentä. Ilman niitä leffa lyhenisi helposti alle parituntiseksi, mikä ei olisi lainkaan hassumpi ajatus. Tiivistämällä ja turhat hoilaukset karsimalla tästä olisi voinut kirjoittaa hyvän ja ytimekkään lännenkomedian. Nyt kyseessä on vain kohtalaisen koomisia elementtejä sisältävä musikaali, jonka musiikkipätkät ovat nykymittapuulla auttamattoman vanhentuneita. Ja vaikka Lee Marvinin elokuvassa laulamasta kappaleesta Wand'rin' Star hitti tulikin, niin äijä ei osaa laulaa millään mittapuulla. Hauskalta se kyllä vaikuttaa. Lee Marvin on roolissaan aivan loistava. Hänen rähjäistä ja vastenmielistä olemustaan kritisoitiin runsaasti, mutta itse pidän siitä suuresti. Marvin oli kuvauksien aikaan melko täysipäiväinen alkoholisti. Hän on kännissä käytännössä läpi elokuvan, jatkuvasti viinaa huikkaillen, eikä tilanne ollut kulisseissakaan sen parempi. Tämä teki hänen näyttelemisestään tavattoman röyhkeää ja myös koomista, mikä toimi elintärkeänä vastavoimana elokuvan yleistä siisteyttä vastaan. Kultarynnäkön iloiset päivät onkin Lee Marvinin elokuva - Clint Eastwood on siisti, 9
hyvätapainen ja komea kakkonen, jonka tehtävänä on pitää yllä jonkinlaista ihmisyyden kulissia. Kultarynnäkön iloiset päivät antaa lopulta varsin vähän mahdollisuuksia kunnolliseen analyysiin. Siihen panostettu rahamäärä näkyy enimmäkseen pahassa, sillä vaikka kyseessä onkin musikaali - joissa pätee luonnollisesti eri järjestys kuin tavallisissa elokuvissa - niin sen luonnollisuudessa ja sujuvuudessa olisi parantamisen varaa. Juonta ei kannata edes mainita ja musiikinkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta näistä valituksista huolimatta pidän elokuvan lämpimästä tunnelmasta ja etenkin Lee Marvinin hillittömästä roolisuorituksesta. Rahan pullauttama kokonaisuus kestää mainiosti sen pari katselukertaa, mitä tämänkaltaiselta elokuvalta etukäteen odotinkin. VIDEO Leffan ikä huomioiden, tuskinpa siirto voisi olla enää yhtään parempi. Terävä ja luonnollisen näköinen kuva sisältää jonkin verran roskia, mutta kokonaisuus on miellyttävä ja suhteellisen korkeatasoinen. Traileri EXTRAT YHTEENVETO En pidä musikaaleista. Chicago on mielestäni hukkaan heitettyä filmiä, eikä karmaiseva Moulin Rougekaan paljon parempi ole. Kultarynnäkön iloiset päivät on kuitenkin varsin siedettävä ja osin jopa miellyttävä tapaus. Ajankuvauksena se on epätarkka ja elokuvana liian plösähtänyt, mutta kevyenä koko perheen elokuvana se kantaa mittavan kestonsa aivan kohtuullisesti. ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Joshua Logan Pääosissa: Lee Marvin, Clint Eastwood, Jean Seberg, Harve Presnell Kesto: 2h 38min Ikäraja: 7 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: pal Kuvasuhde: 2.35 : 1 Anamorfinen: kyllä Äänen miksaus: Dolby Digital 5.1 Surround, Dolby Digital Mono Kielet: englanti Tekstitys: suomi, ruotsi, tanska, norja, islanti, englanti, arabia, bulgaria, kroaatti, tsekki, hollanti, ranska, saksa, kreikka, heprea, unkari, italia, puola, portugali, romania, sloveeni, espanja, turkki, englanti kuulorajoitteisille TESTILAITTEISTO Näyttölaite: JVC AV-21TS2EN DVD-soitin: LG DVX8751 Vahvistin: Technics SU-V55A Kaiuttimet: Sennheiser HD 280 Pro PISTEET ÄÄNI Musiikkinumerot jakautuvat pömpöösien, mahtipontisen kevytkenkäisten rallatuksien ja balladinomaisten herkistelyjen kesken. Eloisa, avara ja dynaaminen äänimaailma on tehty alunperinkin huolella, mitä uusi miksaus ja remasterointi on vain vahvistanut. Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 10
Kymmenen käskyä - Special Collector's Edition Julkaisija: Julkaisija: Paramount (2004 / 1956) Arvostelija: Murnau ELOKUVA Slaves, hebrews born to serve, to the pharaoh Heed to his every word, live in fear. Faith of the unknown one, the deliverer Wait, something must be done, four hundred years. lajityyppinsä kuolemattomiin valioihin, mutta hienoin kaikista DeMillen suurelokuvista on hänen päätöstyönsä, vuonna 1956 valmistunut The Ten Commandments (Kymmenen käskyä). 3000 vuotta vanha tarina sijoittuu Egyptiin. Sen päähenkilö on heprealaisorjien poikalapsi, joka sattumalta päätyy vauvana faaraon hoviin ja saa nimekseen Mooses. Hänestä kasvaa vuosien saatossa faaraon suuri suosikki, joka uhkaa syrjäyttää jopa faaraon pojan Ramsesin perimisjärjestyksessä. (Metallica: Creeping Death) Cecil B. DeMille, yksi suurimmista ja kuuluisimmista Hollywoodissa koskaan työskennelleistä ohjaajista aloitti uransa jo vuonna 1914 elokuvalla The Squaw Man. Hänen elokuvansa menestyivät alusta lähtien erinomaisesti, sillä ensiluokkaisena showmiehenä DeMille oppi nopeasti, kuinka maksavaa yleisöä viihdytetään. Vaikka kriitikot eivät juurikaan hänen teoksistaan välittäneet, pidetään DeMilleä edelleenkin yhtenä menestyneimmistä ohjaajista lipputuloissa laskettuna. DeMillen elokuvat olivat ja ovat toki edelleenkin mitä parhainta viihdettä. Vaikka DeMillen liki kahdeksankymmentä elokuvaa sisältävä filmografia käsittääkin niin westerniä, seikkailuelokuvaa kuin eroottista komediaakin, muistetaan hänet nykypäivänä parhaiten näyttävistä raamattuspektaakkeleista, joiden kiistaton mestari hän oli. The King of Kings (Kuningasten kuningas, 1927) sekä Samson and Delilah (Simson ja Delila, 1949) lukeutuvat Kun Mooses saa sattumoisin kuulla todellisen taustansa, muuttuu hänen elämänsä täysin. Hän hylkää faaraon hovin loiston ja palaa orjaksi kansansa pariin. Faarao, jolle niin ikään Mooseksen taustat ovat yllätys, kiistää hänen olemassaolonsa kokonaan ja Mooses karkotetaan autiomaahan kuolemaan. Autiomaassa Mooses kohtaa Jumalan äänen ja hänestä kasvaa hengellinen johtaja, joka palaa Egyptiin vapauttamaan kansansa faaraon ikeen alta. Aihe ei ollut DeMillelle vieras, olihan hän ohjannut siitä samannimisen mykkäelokuvan (Kymmenet käskyt, 1923). Tällä kertaa hän halusi keskittyä pelkästään Mooseksen tarinaan, joka oli toiminut mykkäversiossa ainoastaan prologina. Paramount, joka oli edellisen version kohdalla syyttänyt ohjaajaansa tuhlailusta, ei tällä kertaa evännyt häneltä mitään. DeMille sai täysin vapaat kädet elokuvansa suhteen, kolmentoista miljoonan dollarin budjetin sen toteuttamiseen ja koko joukon nimekkäitä näyttelijöitä ohjattavakseen. Kuvauksia tehtiin niin Egyptissä kuin Hollywoodissakin ja sen valmistumista seurattiin ympäri maailmaa. DeMille paistatteli uransa kirkkaimmassa valokeilassa ja nautti siitä suunnattomasti. 11
Suurista puitteistaan huolimatta elokuva ei sorru mässäilemään prameilla yksityiskohdilla, vaan pääpaino on henkilöissä ja varsinkin Charlton Hestonin loistavasti tulkitsemassa Mooseksessa. DeMille kuvaa hänen muutostaan faaraon suosikista Jumalan valituksi antaumuksella ja Heston mukautuu vaativaan rooliinsa täydellisesti. Vaikka ensimmäinen parituntinen käytetäänkin Mooseksen hahmon kehittämiseen sekä vatvotaan hänen suhteitaan niin velipuoleensa Ramsesiin (Yul Brynner) sekä heidän molempien rakastettuun Nefratiriin (Anne Baxter), ei tarina jämähdä missään vaiheessa pitkäveteiseksi, vaan soljuu napakasti eteenpäin. Elokuvan toinen puolisko on spektaakkeli vailla vertaa. Mooseksen paluu Egyptiin ja hänen langettamansa vitsaukset itsepäiselle faaraolle, suuret joukkokohtaukset, Punaisen meren jakautuminen ja käskytaulujen ilmaantuminen ovat tehty ammattitaidolla, jota ei voi kuin ihailla. Oscar-akatemia palkitsikin elokuvan erikoisefektit kultaisella patsaalla, ainoa Oscar-palkinto joka kahdeksasta mahdollisuudesta lopulta hyppysiin tarttui. Elokuvan jälkimmäistä puoliskoa ihaillessa voi vain kuvitella, millaisen vaikutuksen se on aikalaisissaan tehnyt. Vaikka Heston onkin elokuvan keskipiste ja rooli hänen uransa ikimuistoisin, ovat myös muut näyttelijäsuoritukset erinomaisia kautta linjan. Brynner omaksuu loistavasti roolinsa faarao Ramsesina, aivan kuten Baxterkin tämän vastahakoisena vaimona. Edward G. Robinson on petollisena Dathanina juuri niin kiero ja vastenmielinen kuin pitääkin ja kun sivurooleissa loistavat Vincent Pricen, John Carradinen sekä Sir Cedric Hardwicken tapaiset näyttelijäsuuruudet, on laatu varmistettu kautta linjan. Hestonin poika Fraser Clarke Heston esittää Moosesta vauvana. Kymmenen käskyä osoittautui maailmanlaajuiseksi menestykseksi, joka toi siihen sijoitetut varat monikymmenkertaisesti takaisin. Elokuva nousi nopeasti myös katsotuimpien amerikkalaiselokuvien kärkeen edellään ainoastaan Victor Flemingin rakastettu Gone with the Wind (Tuulen viemää, 1939). DeMille teki päätöselokuvallaan sen, mihin eivät ole pystyneet sen enempää Charles Chaplin, John Ford, Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick tai moni muukaan suurohjaaja, päätti hienon uran parhaalla elokuvallaan. So it was written. So it was done. VIDEO Kuvasuhde on 1.78:1 ja se poikkeaa hieman alkuperäisestä. Värimaailma on täyteläinen ja kuva terävä. Vaikka printissä esiintyykin siellä täällä roska tai pari, ei niitä ole haittaavuuteen asti, vaan kokonaisuutena julkaisu on kuvanlaadultaan erinomainen ÄÄNI Vaikka englanninkielinen ääniraita onkin 5.1 Surround, ei tilatuntumaa pääse syntymään kuin ajoittain äänimaailman keskittyessä pääosin etukanaviin. Uraansa aloitelleen Elmer Bernsteinin musiikki sopii elokuvaan hyvin, vaikka mies ei aivan parhaimpiinsa luonnollisesti pääsekään. EXTRAT Kymmenen käskyä on klassikko, joka ansaitsee mitä parhaimman julkaisun lisämateriaalien suhteen. Kahden levyn Special Collector's Edition yrittää olla tätä, mutta ei onnistu kuitenkaan täysin aikeissaan. Commentary: Elokuvan mittainen kommenttiraita on DeMillen spektaakkelista kirjankin kirjoittaneen Katherine Orrisonin käsialaa. Vaikka hän tuntuu tietävän elokuvasta kaiken mahdollisen ja esittää kiitettävän määrän knoppitietoutta, on kommenttiraita hieman pitkäveteisen oloinen. Orrisonin ulosanti on pidemmän päälle hieman monotonista ja unettavaa, lisäksi paikoittain hän vääntää kohtauksien tarkoituksia rautalangasta. Kommenttiraita on teksitetty englanniksi, saksaksi, espanjaksi, ranskaksi sekä italiaksi. 6-part Documentary: Kuusiosainen dokumentti käsittelee kaikkea elokuvaan liittyvää Hestonin roolihahmosta nimekkääseen näyttelijäryhmään, kuvauksista musiikkiin ja DeMilleen itseensä. 12
Mielenkiintoinen dokumentti on luonnollisesti melkoinen ylistyslaulu niin elokuvaa kuin ohjaajaakin kohtaan, mutta onneksi tässä suhteessa ei sorruta ylilyönteihin. Dokumentin voi katsoa joko osissa tai kokonaisuutena. Kesto 37:36. Newsreel: The Ten Commandments Premiere in New York: Mustavalkoinen uutiskatsaus elokuvan New Yorkin ensi-illasta. Kesto 2:24. Trailers: Kolmen trailerin kooste. DeMillen isännöimä "making of" traileri vuodelta 1956 on näistä mielenkiintoisin (9:37). Muut trailerit ovat vuodelta 1966 (0:51) sekä vuoden 1989 uudelleenjulkaisun traileri (1:32). Kommenttiraitaa lukuun ottamatta muu lisämateriaali on teksitetty myös suomeksi. Äänen miksaus: Dolby Digital 5.1 Surround, Dolby Digital 2.0 Kielet: englanti, ranska, saksa, italia, espanja Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska, islanti, italia, puola, kreikka, saksa... TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Philips PW6006 DVD-soitin: Sony DVP-NS433 Vahvistin: Sony STR-DE585 Kaiuttimet: Edessä: OR Cinemazound Keskellä: OR Cinemazound Takana: OR Cinemazound Subwoofer: OR SW8 PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat YHTEENVETO Kymmenen käskyä on yksi suurimmista koskaan tehdyistä raamattuspektaakkeleista. Se on tarinan vaatimusten mukaisesti näyttävä, viihdyttävä ja mukaansa tempaava klassikko, joka ansaitsee paikan jokaisen suurelokuvan ystävän kokoelmissa. Mikäli mahdollista, kannattaa hankkia hyllyyn myös aiheen mykkäversio, vaikka sitä ei dvd-muodossa olekaan saatavilla. 0 1 2 3 4 5 Sen sijaan julkaisu jätti lisämateriaalin suhteen hieman toivomisen varaa, ilman dokumenttia ne olisivat olleet melko mitättömät. Kommenttiraita on toki asiapitoinen, tosin hieman innostuneempi lukija ei olisi ollut pahitteeksi. ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Cecil B. DeMille Pääosissa: Charlton Heston, Yul Brynner, Anne Baxter, Edward G. Robinson Kesto: 220 min. Ikäraja: U Aluekoodi: R2 Videoformaatti: PAL Kuvasuhde: 1.78:1 Anamorfinen: kyllä 13
Little Caesar - Pikku Caesar Julkaisija: Warner Bros. (1930/2004) Arvostelija: Harry Lime ELOKUVA 1930-luvun alussa tehtiin k o l m e m e r k i t t ä v ä ä g a n g s t e r i e l o k u v a a, Scarface, The Public Enemy ja Little Caesar. Näitä kolmea uranuurtajaa merkittävämpiä elokuvia tuskin on kyseisessä k a t e g o r i a s s a n ä h t y vieläkään, ellei sitten g e n r e n e h d o t o n t a h u i p p u p i s t e t t ä, T h e Godfather -saagaa kelpuuteta mukaan joukkoon. Pupilli on kohdistettu tällä kertaa Little Caesarin suuntaan ja Warner Brosin saman julkaisusarjan Public Enemya voi lukea Murnaun tutkimana. ensimmäisen surullisen kuuluisan Oscar-palkintonsa saikin vasta kuolemansa jälkeen elämäntyöstään - edes ehdokkuuksia ei hänelle suotu. Ellei häntä aiemmin oltu huomattu, niin vastaan ei ole kenenkään väittäminen, etteikö Little Caesar olisi lopullinen läpimurto. Loistava näyttelijä lunasti paikkansa AFI:n suurimpien näyttelijälegendojen listalla sijalta 24. Vaikka lähes koko kaarti jääkin selvästi Robinsonin varjoon, nousee hänen rinnalleen toinen valopilkku: Thomas E. Jackson Ricoa metsästävän komisario Flahertyn hahmossa. Little Caesar ei ehkä ole yhtä suuri ja loistelias teos, kuin maineensa, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Se ei pärjää Howard Hawksin Scarfacelle, mutta menee ehkä hitusen ohi William Wellmanin Public Enemysta. Se perustuu W.R. Burnettin kuuluisaan romaaniin, jonka kaksituntiseksikin kelpaava tarina on puristettu 75 minuuttiin. Miinusta vai plussaa? Vaikea sanoa. Silloin tällöin se pääsee häiritsemään, mutta taas pitkällä kestolla 1930-luvulle ominainen rikosfilmitunnelma kärsisi. Elokuva on hieno teos alusta loppuun ja ansaitsee klassikonasemansa jo pelkän edistyksellisyytensä ansiosta. Eikä pidä unohtaa, että se päättyy yhteen elokuvahistorian tunnetuimmista repliikeistä. Mother of Mercy... is this the end of Rico? Enrico Bandello, joka myöhemmin on ansaitseva tittelikseen elokuvan nimen, liittyy muuan chicagolaisen rikollisjärjestöön pikkutekijäksi. Hetkessä hän syrjäyttää joukkiotaan johtavan Sam Vettorin, tekee tästä alaisensa ja ajaa kilpailevan gangsterin, Arnie Lorchin ulos kaupungista. Rico on kylmä hallitsija, joka ei anna tunteiden häiritä työtään ja tekee kaiken alusta loppuun ammattitaidolla. Tämä ansaitsee jopa kaupungin gangsterijärjestön isokihon, Pete Montana kunnioituksen, muttei aio jäädä tämän varjoon, vaan tahtoo ylimmälle portaalle. Edward G. Robinson muistetaan kymmenistä hienoista roolisuorituksista Hollywoodin valkokankailla, vaikka VIDEO Kuva on julkaisussa arvoituksellinen tapaus. Sen laatu on aina silloin tällöin melko hyvä; viillot ja poksahtelut on saatu minimoitua. Kun taas välillä laatu romahtaa. Väleistä löytyy kohtauksia, jotka näyttävät kaapin pohjalta löydetyiltä ja restauroitsijan unohtamilta. Elokuvan pystyy kyllä katsomaan alusta loppuun, mutta ne muutamat virheminuutit siellä väleissä jäävät vaivaamaan. ÄÄNI Ääniraitana tuttu ja turvallinen Dolby Digital 1.0 Mono. Äänet ovat selvät ja kuulostavat hyvältä. Hieman on aika jättänyt jälkiä tällekin puolen, mutta samanlaisia ongelmia ei tarvitse kokea kuin kuvan kanssa. EXTRAT Extratarjonta on suhteellisen laaja. Kommenttiraidalla puhuu asiantuntija Richard Jewell, jonka lisäksi Leonard Maltin on tehnyt elokuvaa varten lyhyen johdannon. Mukana on kaksi traileria: itse elokuvan sekä toisen 14
Robinson-filmin, Five Star Finalin. Five Star Final -traileri ei ole ainoa Little Caesariin liittymätön bonus, vaan mukana on myös piirroselokuva Lady Play Your Mandolin sekä mielenkiintoinen Spencer Tracyn tähdittämä, Little Caesarin kanssa samaa aihepiiriä sivuava, The Hard Guy -lyhytelokuva. Mukaan on pakattu myös vuoden 1954 uudelleenjulkaisun esittely sekä vanha uutisfilmi, jossa haastatellaan gangsterin heilaa ja luultavasti extroista paras: End of Rico, Start of the Antihero. Valitettavasti erinomaisella dokumentilla on kestoa vain 17 minuuttia. TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Finlux 72R300++ DVD-soitin: Philips 712 PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 YHTEENVETO Klassikkoelokuva on saanut kelvollisen julkaisun. Extroja on mukavasti, joten ansaitsevat kiitoksen. Ääntä ja kuvaa olisi ehkä voinut hioa pidemmälle. Voin kylläkin antaa tämän ikäiselle elokuvalle melko paljon anteeksi, kun kyse on audio/videotekniikasta. Kuitenkin voin laittaa loppuargumentiksi: Suosittelen! ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Mervyn LeRoy Pääosissa: Edward G. Robinson, Douglas Fairbanks Jr, Thomas E. Jackson Kesto: 75 min Ikäraja: 15 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: PAL Kuvasuhde: 1.37:1! Anamorfinen: ei Äänen miksaus: Dolby Digital 1.0 mono Kielet: englanti Tekstitys: englanti, suomi, saksa, espanja, ruotsi, tanska, hollanti, kreikka, portugali, turkki, unkari, islanti, kroatia, ranska, arabia, tsekki, slovenia, romania, bulgaria 15
Petrified Forest, The - Kivettynyt metsä Julkaisija: Warner Bros. (1936/2004) Arvostelija: Harry Lime ELOKUVA Käsittelyssä heti Little Caesarin perään toinen W a r n e r B r o s i n gangsterielokuvakokoelman DVD. The Petrified Forest omaa hieman erilaisen ajatusmaailman kuin suurin osa saman sarjan edustajista. Petrified Forest on Archie L. Mayon ohjaama astetta filosofisempi teos. Siinä p o h d i t a a n e l ä m ä ä, kuolemaa, ihmistyyppejä ja muita vastauksetta jääviä kysymyksiä. Pohdinta on hieman kliseistä ja koomista ajoittain, muttei kuitenkaan ammu yli, vaan sulautuu sopivasti elokuvan juoneen. gangsterirooliin. Kuitenkin Petrified Forestista tuli herra Humphrey Bogartin läpimurto. Elokuva perustuu Robert Emmet Sherwoodin menestyksekkääseen Broadway-näytelmään ja teatterilavan jäljet näkyvät siinä, lähinnä hyvässä mielessä. Elokuva oli erilaisuudessaan positiivinen yllätys allekirjoittaneelle. Etenkin Bogartin ja Howardin välinen kemia puree täydellä teholla. He olivat näytelleet yhdessä jo teoksen Broadway-versiossa ja kun Bogartilta yritettiin evätä Manteen hahmo, sanoi Howard, ettei hänkään tulisi mukaan. Onneksi molemmat kuitenkin saatiin oikeille paikoilleen ja Bogart olikin myöhemmässä elämässään Hollywood-urastaan kiitollinen kaikkein eniten Leslie Howardille. Davis vetää roolinsa 1930-luvun elokuvateollisuuden perusnaistapaan. Suorituksessa ei ole moittimista, mutta persoonaton esiintyminen jättää katsojan huokaillen ajattelemaan hänen mieletöntä suoritustaan 30 vuotta myöhemmin What Ever Happened to Baby Janessa. Petrified Forest oli yksi Warner Brosin suurimpia menestyksiä tuohon aikaan. Kuvausaika ylitettiin ja rahaa paloi enemmän, kuin oli suunniteltu, mutta se kannatti. Jokainen arvostelija ylisti teosta ja sen kassamenestys oli enemmän kuin kiitettävä. Jack Warnerin ja Hal B. Wallisin yhteistyö Warnerin johtoportaassa muistetaan vieläkin loisteliaana tiimityönä ja sen vaikutus näkyy etenkin Petrified Forestissa. Tämän elokuvan avulla film noir - genren syntyyn saatiin lisäpotkua ja luotiin Humphrey Bogart. Ai niin, ja kyseessä on myös erinomainen elokuva! Salaperäinen muukalainen, Alan Squier saapuu rähjäiseen huoltoasemakuppilaan Arizonan aavikoilla. Hän on kulkuriksi ryhtynyt kirjailija, joka etsii vastauksia kysymyksiin ja lisää kysymyksiä vastauksiin. Hänen roolissaan nähdään loistava Leslie Howard. Hänen ja huoltoaseman omistajan tyttären, Gabrielle Maplen - jonka roolissa nähdään ei ihan yhtä loistava Bette Davis - välille syntyy oitis jännite. Jännite kiristyy, kun kuuluisa tappaja Duke Mantee ottaa rikostovereidensa kanssa kahvilan haltuunsa. Manteena nähdään tähän aikaan vielä tuntematon nimi, jonka epäiltiin olevan epäsopiva VIDEO Video on tasaisempaa ja parempaa kuin Little Caesarissa. Ikä näkyy aivan selvästi, mutta filmissä on vähemmän virheitä. Ei ansaitse ylistyksiä, mutta kiitokset siitä, että elokuvan voi katsoa rauhallisin mielin. ÄÄNI Jälleen kerran tuttu ja turvallinen Dolby Digital 1.0 Mono. Ääniraita on ainakin melkein puhdas virheistä ja dialogi on selvää. Myös äänitehosteet erottuvat oikein. Hieman parantamisen varaa tässäkin, mutta loppujen lopuksi 30- luvun jäljet ääniraidalla lisäävät nekin tunnelmaa.. 16
EXTRAT Jälleen kerran Leonard Maltin pitää pienen johdannon elokuvaan ja extroihin ja kommenttiraidalla kuullaan Eric Laxia. Uutispätkänä Petrified Forest -julkaisussa on koostava katsaus vuoden 1936 tapahtumiin. Lyhytelokuvana tällä kertaa Rhythmittis-niminen hyväntuulinen filmi ja piirroselokuvana The Coo Coo Nut TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Finlux 72R300++ DVD-soitin: Philips 712 PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 Grove, josta voi bongata paljon Hollywood-tähtiä. Teatteritrailereina itse elokuva sekä Bullets or Ballots. 16- minuuttinen dokumentti on tässäkin julkaisussa paras extra, Menace in the Desert on kiehtova kurkistus kulissien taa ja jälkitunnelmiin. YHTEENVETO Hyvin pitkälti hahmoihin nojaava tarina on hyvää viihdettä ja tarjoaa ihan pohdittavaakin. Howardin ja Bogartin yhteistyö on elokuvan parasta antia. Julkaisukin on hyvä, joskin ei ihan yhtä erinomainen. ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Archie L. Mayo Pääosissa: Leslie Howard, Bette Davis, Humphrey Bogart Kesto: 79 min Ikäraja: 15 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: PAL Kuvasuhde: 1.37:1 Anamorfinen: ei Äänen miksaus: Dolby Digital 1.0 mono Kielet: englanti, saksa, espanja Tekstitys: englanti, saksa, espanja, suomi, ruotsi, portugali, kreikka, tsekki, turkki, unkari, kroatia, slovenia, islanti, tanska 17
TheHowling Julkaisija: Universal (1981) Arvostelija: Takeshi666 ELOKUVA Karen White on TV:n uutisankkuri joka on viime aikoina saanut varsin henkilökohtaisia viestejä s a r j a mu r h a a j a E d d i e Quistilta ja osallistuu poliisin operaatioon saada mies kiinni. Koko homma menee k u i t e n k i n m ö n k ä ä n, liipasinherkkä konstaapeli ampuu miehen reikäjuustoksi e i k ä k o k e m u s o l e Karenillekaan mitenkään mukava. Kokemus jää piinaamaan häntä pitkäksi aikaa, siitä huolimatta että hän traumatisoituu niin pahasti ettei pysty enää tekemään työtään kunnolla, ja hänen psykiatrinsa lähettää hänet lopulta kuntoutusleirille. Leirin asukkaat tuntuvat olevan kovin innokkaita tehdäkseen Karenin ja hänen miehensä olo viihtyisäksi. Karen muuttuu koko ajan vainoharhaisemmaksi, ja kun asiat eivät voisi enää huonommin olla, kotipuolessa huomataan että Eddien raato on hävinnyt ruumishuoneelta. Ihmissusielokuvissa (tai 'wuffe-leffoissa' kuten ystäväni niitä kutsuu) etusijalla ovat lähes aina erikoistehosteet, ja niistä ensimmäisenä on tietysti itse ihmissusi. Itseasiassa täytyy tunnustaa että en ole koskaan ennen nähnyt ainuttakaan ihmissutta valkokankaalla (tai TV-ruudulla, miten sen nyt katsoo), mutta täytyy sanoa että Howlingin ihmissudet ovat erittäin uskottavia (ja parempi näin kuin käyttää koiraa jolloin koko fantasiaelementti katoaa), ja etenkin muuntautumiskohtaus on mieleenpainuva. Tosin asiasta voidaan kiittää miestä erikoisefektien takana, Rob Bottinia, joka oli myös vastuussa John Carptenterin "The Thing" tehosteista. En tiedä mitä arvostelikollegani ovat mieltä asiasta mutta minusta CGI ei tule koskaan tavoittamaan "aitojen" efektin hikistä, lihallista realismia. Mitä itse elokuvaan tulee, kauhuelementti on vahvasti läsnä ja mukaan on ujutettu mukavasti kieli poskessahuumoria: usea hahmoista on nimetty klassisten ihmissusielokuvien tekijöiden ja näyttelijöiden mukaan, ja "ovelasti" ohittaa koko täysikuu-ongelman kertomalla että oikea ihmissusi pystyy muuttumaan halutessaan. Tosin jotkut vitseistä ovat niin kehnoja että ne on parasta unohtaa ("minulla on sudennälkä!") VIDEO Katselulaitteillani en löytänyt kuvasta pahempaa valittamista. Tosin joissain yökohtauksissa kirkkailla esineillä on jonkinlainen halo ympärillään. Vaikka ulokuvauksissa tämän voisi pistää sumun syyksi, toimistossa tätä tuskin pitäisi näkyä. Elokuva on tehty vuonna 1981 ja se näkyy. Vaikka kuva onkin terävä, väritys tuo kasarifiilistä mukaan vaikka en oikeastaan tiedä onko tämä tarkoitushakuista vai onko remasteroinnissa mokattu. ÄÄNI Mukana on alkuperäinen monoraita ja 5.1-raita jota en kuunnellut, tosin pikaisen vilkaisun perusteella tämä kuulostaa samalta kuin monoraitakin, olemalla vain hieman dynaamisempi. Monoraidassa on mukana jonkun verran taustakohinaa mutta tämä peittyy usein muun metelin alle eikä se ole edesläsnä koko elokuvan ajan. Sanoisin että ääniraita on samassa kunnossa kuin kuvakin.. EXTRAT Kaikki ekstrat löytyvät kakkoslevyltä. Ekstrat aloittaa lähes tunnin mittainen dokumentti Welcome to Werewolf Land joka noudattaa melko lailla samaa kaavaa kuin useat muutkin making of-dokumentit. Tässä näkee taas kerran sen kuinka se häpeämätön selkääntaputus tuntuu olevan vain tuoreiden hittien riesa, ja tällaisissa vanhoissa elokuvissa näyttelijät ja tekijäkaarti uskaltautuvat jopa kritisoimaan työtään. (Ihan sivuhuomautuksena mainittakoon että en tajunnut kuin vasta dokumenttia katsoessani että Eddie Quistia esittää sama tyyppi kuin Star Trek Voyagerin lääkäriä, Robert Picardo. Pelottavaa!) Toinen maininnan arvoinen ekstra on Fake Porn Movie. Elokuvan alussa jossa Karen menee tapaamaan Eddietä pornokauppaan, hän istuutuu videokoppiin jossa Eddie näyttää hänelle raiskausvideon. Kyseinen video tehtiin ennen elokuvaa erään naisnäyttelijän ja tuotantoavustajien 18
kanssa, ja on äänettömyydestään ja lavastetusta kohtauksesta huolimatta häiritsevää katseltavaa. Lisäksi levyltä löytyy deleted scenes-reel jolta löytyy poistettua materiaalia kokonaisista kohtauksista trimmauksiin, pilalle menneitä otoksia, kuvagalleria ja ne pakolliset trailerit. YHTEENVETO Howling on ensimmäinen koskaan näkemäni ihmissusileffa, mikä onneksi jätti kyseisestä kauhugenrestä hyvän maun suuhun. Tosin kuulemani mukaan Howling sijoittuukin American Werewolf in Londonin kanssa genren parhaimmistoon, joka kuulostaakin ihan uskottavalta. ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: Joe Dante Pääosissa: Dee-Wallace Stone, Patrick Macnee, Dennis Dugan, Christopher Stone Kesto: 91 min Ikäraja: 18 Aluekoodi: R2 Videoformaatti: PAL Kuvasuhde: 1.85:1 Anamorfinen: kyllä Äänen miksaus: DD2.0, DD5.1 Kielet: englanti, saksa, italia, espanja Tekstitys: suomi, ruotsi. tanska, norja, italia, saksa, hollanti, portugali, espanja TESTILAITTEISTO Näyttölaite: Finlux digi-tv DVD-soitin: Sony DVP-NS300 PISTEET Elokuva Kuva Ääni Extrat 0 1 2 3 4 5 19
Das Tagebuch einer Verlorenen - Kadotetun päiväkirja Julkaisija: Kino International (2001 / 1929) Arvostelija: Murnau ELOKUVA "With a little more love, no one on this earth would ever be lost." Die Büchse der Pandoran (Pandoran lipas, 1929) m e n e s t y m ä t t ö my yd e s t ä huolimatta G. W. Pabst päätti tehdä Louise Brooksin kanssa toisenkin elokuvan. Tällä kertaa lähdeteoksena toimi takavuosina kohua h e r ä t t ä ny t M a rg a rete Böhmen romaani, josta Pabst työryhmineen muokkasi oman eroottissävytteisen tarinansa. Pandoran lippaan sisarteoksena pidettävä Das Tagebuch einer Verlorenen (Kadotetun päiväkirja) valmistui 1929, hieman yli puoli vuotta edeltäjänsä jälkeen. Brooks näyttelee apteekkari Henningin kaunista Thymiantytärtä. Konfirmaatiopäivänään hän antautuu proviisori Minertille ja tulee tapahtuneen seurauksena raskaaksi. Thymian saa lapsen, mutta ei suostu suvun vaatimuksista huolimatta menemään naimisiin Minertin kanssa. Suvun mielestä tytön moraaliton käytös saattaa heidät häpeään, joten lapsi annetaan adoptoitavaksi ja Thymian lähetetään nuorisokotiin. Thymianin asuessa nuorisokodissa menee isä naimisiin taloudenhoitajansa Metan kanssa. Thymian, joka kokee elämän nuorisokodissa ahdistavaksi päättää karata, vaikka Meta ei salli tytön palaavan enää kotiin. Thymian pakenee laitoksesta yhdessä ystävättärensä Erikan kanssa, jolloin heidän seuraansa liittyy myös niin ikään kotoaan häädetty kreivi Osdorff. Kolmikko päätyy ilotaloon, jossa Thymianista tulee luksusluokan prostituoitu. Kadotetun päiväkirja käsittelee aina ajankohtaista aihetta, nuoren seksuaalisuutta. Pabst kuvaa elokuvallaan keskiluokkaista yhteiskuntaa moraalittomana ja sen aikuisia kylminä, tunnevammaisina henkilöinä. He yrittävät kaikin tavoin kahlita ja kieltää nuorten seksuaalisuuden samalla kuitenkin käyttäen näitä siekailemattomasti hyväkseen sysäten mahdolliset seuraamukset nuorten vastuulle. Samalla kun maailman vanhinta ammattia harjoittavat tytöt joutuvat yhteiskunnan silmätikuiksi, käyttävät aikuiset itse samoja, heidän maailmassaan hyväksyttäviä keinoja, tavoitteisiinsa päästäkseen. Näin kaksinaamaisesti toimii myös Thymianin uusi äitipuoli Meta, joka liehittelee apteekkaria tämän tyttären silmien edessä, mutta ajaa itse tytön kadulle hairahduksen vuoksi. Pabst ei ota aiheesta kuitenkaan kaikkea irti, sillä sen sijaan että hän veisi kertomuksen tyylikkäästi ja koruttomasti loppuun, alkaa hän käsittämättömästi 20
pyydellä anteeksi hyökkäystään. Tämä ilmenee erinomaisesti sen jälkeen, kun Thymian saapuu ilotaloon. Tytön aiempi elämä kuvataan niin kurjana ja ahdistavana, että prostituoidun ammatti näyttää jokaisen eksyksissä olevan nuoren neidon unelmalta. Kaiken kokemansa jälkeenkin Thymian säilyttää arvokkuutensa ja ylpeytensä, seikkaa tukee tarinan kieltämättä ylväs mutta anteeksipyytelevä lopetus. Kadotetun päiväkirja jäi Pabstin viimeiseksi mykkäelokuvaksi ja tämän myötä myös hänen lyhyt täällä, samoin roskia, tahroja sekä naarmuja. Eniten ongelmia aiheuttaa kuvan vasen laita, jossa on häiriöitä miltei puolet elokuvan kestosta. Lopputulos on sama kuin Erich von Stroheimin Foolish Wivesin (Hupsut vaimot, 1922) julkaisussa, ylimääräisen kuvamateriaalin mukaan liittäminen on koettu itse restaurointia tärkeämmäksi. ÄÄNI Ääniraidasta ei sen sijaan ole valitettavaa. Säestyksestä huolehtii Joseph Turrin, jonka luoma musiikki on varsin hyvätasoista ja monin paikoin tarinan tapahtumia tukevaa. Ääniraita on häiriötön.. EXTRAT Myös lisämateriaalin vähyys kummastuttaa. Mukana on ainoastaan Louise Brooksin tähdittämä, mitäänsanomaton lyhytelokuva Windy Riley Goes Hollywood vuodelta 1931. Brooksin naispääosan lisäksi elokuvan arvo on sen ohjaajassa, jona toimi Hollywoodin mustalla listalla ollut Roscoe "Fatty" Arbuckle salanimellä William Goodrich. Kesto 19:57. yhteistyönsä Brooksin kanssa päättyi. Brooks palasi Yhdysvaltoihin Ranskan kautta, jossa hän teki yhden elokuvan. Hollywoodissa hänen uransa ei kuitenkaan lähtenyt odotetunlaiseen nousuun, vaan Brooks teki kotimaassaan enää kahdeksan elokuvaa ennen kuin vetäytyi pois valkokankailta. VIDEO Pandoran lippaan tapaan myös Kadotetun päiväkirja joutui sensuurin kouriin. Monissa maissa se kiellettiin kokonaan ja missä näin ei käynyt, sitä lyhennettiin rankallakin kädellä. Jostain kumman syystä Suomen kaikkitietävä sensuuri jätti elokuvan rauhaan. Puuttuvat minuutit on vuosien saatossa palautettu elokuvaan ja tämän KINOn version on tarkoitus näyttää elokuva sellaisena kuin elokuvantekijät sen aikoinaan tarkoittivat nähtäväksi. Elokuva poikkeaa siis jonkin verran TV2:n esittämästä versiosta vuodelta 1998. Kuvamateriaalia on kerätty useista eri lähteistä. Kuten niin monen muunkin saksalaisen mykkäelokuvan kohdalla, myös tämän julkaisun takana on Friedrich Wilhelm Murnau Stiftung ja itse restaurointityöstä on pitänyt huolen L Immagine Ritrovata. Sitä suuremmalla syyllä julkaisu osoittautui pettymykseksi. Kuva ei ole kelvoton seurata, mutta kuitenkin yllättävän heikko laadultaan. Elokuvassa on puuttuvia ruutuja siellä YHTEENVETO Kadotetun päiväkirja on hyvä ja hienosti tehty elokuva, joskaan ei aiemmin ilmestyneen Pandoran lippaan veroinen. Realismissa pitäytymällä Pabst olisi tehnyt siitä ajattoman mestariteoksen, tällaisenaan elokuva ei siihen pysty. Elokuva olisi kuitenkin ansainnut paremman julkaisun. Niin Pabstista kuin Brooksistakin olisi varmasti saanut lisämateriaalipuolelle vaikka minkälaista asiaa, mutta tällä kertaa kävi näin. Huhujen mukaan Kadotetun päiväkirja olisi mahdollisesti ilmestymässä tämän vuoden loppupuolella myös Euroopassa, mutta aika näyttää Eurekan julkaisujen kun on lähiaikoina ollut tapana myöhästyä paikoin melkoisestikin. 21
ELOKUVAN TIEDOT Ohjaus: G. W. Pabst Pääosissa: Louise Brooks, Fritz Rasp, André Roanne, Josef Rowensky Kesto: 116 min Ikäraja: NR Aluekoodi: R0 Videoformaatti: NTSC Kuvasuhde: 1.33:1 Anamorfinen: ei Äänen miksaus: Dolby Digital 2.0 Kielet: saksa, englanti (ekstra) Tekstitys: englanti (välitekstit) TESTILAITTEISTO Näyttölaite: InFocus 4805 DVD-soitin: Sony DVP-NS433 Vahvistin: Sony STR-DE585 Kaiuttimet: Edessä: OR Cinemazound Keskellä: OR Cinemazound Takana: OR Cinemazound Subwoofer: OR SW8 Elokuva Kuva Ääni Extrat PISTEET 0 1 2 3 4 5 22