OPI KAUPAN JA HALLINNON OIKEUTTA, AJANTASAISTUKSET ja pieniä lisätietoja, syksy 2012 1. KANSALLISEN OIKEUTEMME PERUSKÄSITTEITÄ Täysin uutta lainsäädäntöä: Perustuslain 53.3 /1112/2011 Kansalaisaloitelaki 12/2012: Perustuslain (1.3.2012 voimaan tulleen 53.3 :n) säännöksen mukainen kansalaisaloite tuo kansalaisille uuden osallistumismahdollisuuden valtiollisella tasolla. Perustuslain mukaan vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Kansalaisaloitelain mukaan aloitteen vireillepanijana voi olla yksi tai useampi äänioikeutettu Suomen kansalainen. Kansalaisaloitetta tukevat allekirjoitukset (kannatusilmoitukset) kerätään paperimuodossa tai sähköisesti. Kansalaisaloitelain mukaan allekirjoitukset/ kannatusilmoitukset on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa. Ne kerätään paperilla tai sähköisesti tietoverkossa. Paperilla kerättävissä ilmoituksissa on käytettävä oikeusministeriön asetuksella (86/2012) vahvistamaa lomaketta. Ministeriön kansalaisaloite-verkkopalvelu valmistuu 1.12.2012 mennessä osoitteeseen www.kansalaisaloite.fi. Kansalaisaloitteen esivalmistelu: Seuraavia, laissa säädettyjä asioita tulee ottaa huomioon muotoiltaessa kansalaisaloitteen tekstisisältöä: Aloitteen voi laatia suomen tai ruotsin kielellä tai molemmilla kielillä. Aloitteen tulee sisältää ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä tai lakiehdotus (ehdotus säädöstekstiksi) tai ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä. Aloitteen tulee sisältää ehdotuksen perustelut. Aloitteella on oltava sen sisältöä kuvaava otsikko. Aloitteella on oltava päiväys, joka tulee kaikkiin kyseisen aloitteen kannatusilmoituksiin. Samaan aloitteeseen ei saa sisällyttää erilaisia asioita, ts, sen tulee liittyä yhteen asiakokonaisuuteen. Aloitteen on koskettava asiaa, joka kuuluu eduskunnan lainsäädäntövallan alaisuuteen. Kannatusilmoitusten tultua kerätyiksi ne toimittaminen Väestörekisterikeskukselle tarkistamista varten. Allekirjoittajien nimet tulevat julkisiksi siinä vaiheessa, kun Väestörekisterikeskus on varmistanut, että kannatusilmoituksia on vaadittu vähimmäismäärä 50 000. Kansalaisaloite ja Väestörekisterikeskuksen päätös toimitetaan eduskunnalle asian käsittelyä varten.
Sivun 11 säädösten julkaisemista koskevan tekstin syväluotaamista: Laki Suomen säädöskokoelmasta annetun lain muuttamisesta 1197/2010 Oikeusministeriön asetus viittausmerkinnöistä Suomen säädöskokoelmassa 1198/2010 Suomen säädöskokoelma ja sen erillinen osa, sopimussarja, julkaistaan sähköisinä yleisessä tietoverkossa. Säädöksiä ja muita säädöskokoelmassa julkaistavia asiakirjoja voitaisiin kuitenkin edelleen julkaista myös painettuina. Seuraavassa on kaksi otetta oikeusministeriön asetuksesta. 1 : Säädöskokoelmaan tehdään kunkin lain kohdalle merkintä, jossa viitataan lain säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen tai lakialoitteeseen, lakiehdotuksesta annettuihin eduskunnan valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin sekä eduskunnan vastaukseen. Silloin kun laki perustuu Euroopan unionin säädöksiin, tehdään edellä säädetyn kansallisen viittausmerkinnän alle unionin säädökseen viittaava merkintä: 2.1 Kun säädös sisältää säännöksiä Euroopan unionin direktiivin täytäntöönpanosta, säädöskokoelmaan tehdään säädöksen kohdalle kyseiseen direktiiviin viittaava merkintä. Annettaessa unionin asetuksessa tai päätöksessä edellytettyjä tarkempia säännöksiä säädöksen kohdalle tehdään kyseiseen unionin säädökseen viittaava merkintä. 4 Viittauksessa mainitaan se Euroopan unionin säädös, jonka säännöksiä pannaan täytäntöön tai jossa edellytettyjä tarkempia säännöksiä annetaan. Lisäksi viittauksessa mainitaan se Euroopan unionin virallisen lehden numero, jossa säädös on julkaistu, ja sen julkaisemispäivä sekä sen sivun numero, jolta säädös alkaa. Viittaus kirjoitetaan siten, että ensin mainitaan, mikä unionin toimielin on antanut säädöksen ja mikä säädös on kyseessä. Jos säädös on direktiivi tai päätös, tämän jälkeen kirjoitetaan tunnus, joka muodostuu vuosiluvusta, direktiivin tai päätöksen numerosta ja unionia tarkoittavasta lyhenteestä. Jos säädös on asetus, toimielimen ja säädöslajin jälkeen mainitaan suluissa unionia tarkoittava lyhenne, lyhenne N:o sekä asetuksen numero ja vuosiluku. Edellä 2 momentissa tarkoitetun tunnuksen jälkeen mainitaan suluissa säädöksen tunniste, joka muodostuu nelinumeroisena. Kaikissa viittauksissa viimeiseksi mainitaan puolipisteen jälkeen Euroopan unionin virallisen lehden lyhenne, lehden numero, sen julkaisemispäivä sekä sen sivun numero, jolta mainittu säädös alkaa. Virallisen lehden lyhenteeksi merkitään EUVL vuonna 2004 tai sen jälkeen julkaistuissa säädöksissä. 5 Viittaus kirjoitetaan noudattaen seuraavia malleja: 1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (32006L0123); EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36; ------- 15) komission päätös 2010/249/EU (32010D0249); EUVL L 110, 1.5.2010, s. 32.
Sivulta 17 alkavasta, vajaavaltaisuutta ja holhoustointa käsittelevään tekstiin liittyen: Laki holhoustoimesta annetun lain muuttamisesta, 122/2011 Lakiin holhoustoimesta eli holhouslakiin on tehty muutoksia, jotka ovat lisänneet 1.5.2011 alkaen holhousviranomaisen mahdollisuuksia myöntää helpotuksia edunvalvojan velvollisuuteen antaa vuositili. Vapautus tilivelvollisuudesta tai tilikauden pidennys voidaan myöntää myös, jos omaisuus on laadultaan sellaista, ettei päämiehen etu vaadi tilin tekemistä vuosittain, tai jos omaisuus on siirretty kohteeseen, josta sitä ei voida siirtää muualle ilman holhousviranomaisen suostumusta. Vuositilivelvollisuutta koskevaa bruttomääräistä varallisuusrajaa on nostettu 15 000 eurosta 20 000 euroon. Maistraattien perimät maksut, 1211/2010 Holhoustoimilaissa tarkoitettu tilintarkastus päämiehellä tilikauden lopussa olevien bruttovarojen mukaan: 0 34 000 40 /tilintarkastus, 34 001 67 000 74 /tilintarkastus, 67 001 135 000 120 /tilintarkastus, 135 001 336 000 210 /tilintarkastus, 336 001 840 000 340 /tilintarkastus, 840 001 428 /tilintarkastus. Tilintarkastusmaksun määräytymisperusteena olevilla bruttovaroilla tarkoitetaan varoja tilikauden lopussa ennen velkojen vähennystä. Maksu edunvalvojan määräämispäätöksestä: 90 euroa. 3. YRITYSTOIMINTA Sivu 79: YEL-vakuutuksen ottaminen, 190/2010: Sivun 79 viidennellä rivillä olevaa ilmaisua yksin tai yhdessä perheenjäsenten kanssa on laajennettava lakimuutoksen johdosta. Virkkeen loppuosa on oikein, mutta vuoden 2011 alusta alkaen yksin-sana on korvattu säädösmuutoksen johdosta seuraavalla ilmaisulla: omistaa yksin yli 30 prosenttia (jatko, kuten kirjassa: tai yhdessä perheenjäsenten kanssa yli puolet). Perheenjäsenen tulkinta on muuttunut niin sanotun avopuolisolain (26/2011) johdosta: avopuolisoita ovat parisuhteen osapuolet, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Väärinkäytösten ehkäisemiseksi on yrittäjien eläkelakin 3 :ään lisätty uusi 7 momentti. Sen mukaan yrittäjänä pidetään myös henkilöä, joka tosiasiallisesti harjoittaa yritystoimintaa, vaikka toimintaa muodollisesti harjoitettaisiin toisen henkilön nimissä.
Sivu 41: Ohjesääntöiset elinkeinot Esimerkkinä mainitaan kiinteistönvälitysliikkeen harjoittaminen, joka vaatii määrämuotoisen ilmoituksen tekemistä (valvontaa varten). Lääninhallituksia ei enää ole. Monissa tapauksissa, niin tässäkin, lääninhallitusten tilalle tulivat aluehallintovirastot. avit. Tässä kyseisessä tapauksessa ilmoitus tehdään kuitenkin maistraatille. Hiljan on tästä nimenomaisesta tapauksesta annettu maksuun liittyvä Valtioneuvoston asetuskin, VNA 993/2011: Aluehallintoviraston maksut: Kiinteistönvälitysliikkeen ja vuokrahuoneiston välitysliikkeen rekisteröinti 180. 4. ERITYISYHTEISÖT Sivu 112: Aatteellinen yhdistys Valtioneuvoston asetus yhdistysrekisteriasetuksen muuttamisesta, 1055/2011 Yhdistyslaissa säädetyt perus-, muutos- ja purkautumisilmoitukset on tehtävä Patenttija rekisterihallituksen vahvistamalla lomakkeella. Ilmoitukseen on oheistettava tarvittavat liitteet. Ilmoitukset voidaan toimittaa suoraan Patentti- ja rekisterihallitukselle tai jättää maistraattiin (paikallisviranomaiselle) Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitettaviksi Yhdistyksen sääntöjen tai niiden muutoksen ennakkotarkastusta koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on oheistettava säännöt tai niiden muutos. Patentti- ja rekisterihallitus ja paikallisviranomainen antavat otteita yhdistysrekisteristä ja jäljennöksiä siihen liittyvistä käytettävissään olevista asiakirjoista maksua vastaan. L tuloverolain muuttamisesta 1515/2011, 124 b : Aatteellinen yhdistys maksaa saamastaan kiinteistötulosta veroa 7,4970 prosenttia. Sivu 118: Ra 204 Vakuutusyhtiöt, 52/2008. Vakuutusyhtiöistä on säädetty yllä mainitulla säädösnumerolla uusi, 1.10.2008 voimaan tullut laki. Sillä on kumottu aikaisempi, samanniminen laki. Suurelta osin uudessa laissa on sisällöllisesti hyvin vastaavanlaisia säädöksiä kuin sen edeltäjässäkin. - Uusi laki ei edellytä kirjassa esitettyyn tekstiin suuria muutoksia. Seuraavat asiat on hyvä ottaa uuden vakuutusyhtiölain ja muunkin uuden lainsäädännön myötä huomioon:
Vakuutusosakeyhtiötkin on jaettavissa osakeyhtiölaista tutulla tavalla: vakuutusyhtiö voi olla yksityinen vakuutusosakeyhtiö tai yksityinen keskinäinen vakuutusyhtiö taikka julkinen vakuutusosakeyhtiö tai julkinen keskinäinen vakuutusyhtiö. Uudessa vakuutusyhtiölaissa ei ole enää mukana aikaisemman lain kilpailua koskevia erityissäännöksiä. Lainsäätäjä katsoi turhaksi vakuutusalalla vallinneen kaksinkertaisen kilpailu- ja yrityskauppavalvonnan. Vakuutusyhtiöt ovat tässä suhteessa muiden yritysten kanssa samassa asemassa kilpailulain säännöksiä noudattaen. Kilpailuviraston tavoitteena on kaikilla yrityssektoreilla turvata terve kilpailu ja harjoittaa yrityskauppavalvontaa. Muutoin valvonnasta vastaa Vakuutusvalvontavirasto osittain yhdessä Finanssavalvonnan (Fiva) kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriölläkin on lakisääteisesti tiedonsaantioikeus vakuutusyhtiöiltä. Vakuutusyhtiöt-otsikon alla on hyvä mainita myös työeläkevakuutusyhtiöt. Monilta osin niitä koskevat vakuutusyhtiölain säännökset. Lisäksi niitä varten on jo kauan ollut voimassa oma erityislaki, laki työeläkevakuutusyhtiöistä, 354/1997. Sivu 119: Henkilöstörahasto, 934/2010 Vuoden 2011 alusta on tullut voimaan uusi henkilöstörahastolaki, jolla on kumottu aikaisempi, samanniminen laki. Henkilöstörahaston käsite on pysynyt samana: se on työntekijöiden omistama ja hallitsema rahasto. Sen tarkoituksena on edistää koko henkilöstöä koskevien palkitsemisjärjestelmien käyttöä. Samalla tavoitteena on parantaa yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tavoitteena on myös parantaa työnantajan ja henkilöstön yhteistoimintaa sekä henkilöstön taloudellisia osallistumismahdollisuuksia. Rahaston jäseninä on koko henkilöstö. Työnantaja päättää tulos- tai voittopalkkiojärjestelmästä ja sen soveltamisesta. Henkilöstörahaston perustamisesta on käytävä yhteistoimintaneuvottelut tai vastaavat muut neuvottelut. Uuden lain mukaan työntekijät voivat perustaa henkilöstörahaston joko työnantajayrityksensä tai sen tulosyksikön yhteyteen. Perustamiselle on kaksi edellytystä: 1. yrityksen tai yhteisön tahi sen tulosyksikön työsuhteessa olevien henkilöiden määrän on oltava säännöllisesti vähintään kymmenen, ja 2. yrityksen liikevaihdon tai sitä vastaavan tuoton on rahastoa perustettaessa oltava yli 200 000 euroa. Henkilöstörahastot ovat mahdollisia myös julkissektorilla, valtion ja kuntien virastoissa ja laitoksissa. Edellytyksenä on, että niiden työ- tai virkasuhteessa olevien henkilöiden määrä on vähintään kymmenen. Henkilöstörahastojen rekisteröintiviranomaisena toimii yhteistoiminta-asiamies. Kun henkilöstörahasto on rekisteröity, liitetään sen nimeen rekisteröintiä osoittava lyhenne hr. Henkilöstörahaston tarkoituksena on työantajayrityksen tai -yhteisön sille suorittamien koko henkilöstöä koskevien tulospalkkio- ja voittopalkkioerien (henkilöstörahastoerien) sekä rahaston hankkimien muiden varojen hallinta. Osa rahaston vastaanottamista henkilöstörahastoeristä ja rahaston ylijäämää voidaan siirtää rahaston yhteispääomaan. Sitä rahasto voi käyttää jäseniä yhteisesti hyödyttävään tarkoitukseen. Henkilöstö-
rahaston tuottama yli- tai alijäämä ja tehtyjen sijoitusten arvonmuutokset, liitetään pääsääntöisesti tilikausittain jäsenten osuuksiin heillä tilikauden aikana keskimäärin olleiden rahasto-osuuksien arvojen suhteissa. Työnantajayrityksen tai yhteisön henkilöstörahastolle suorittamat erät jaetaan jäsenten rahasto-osuuksiin. Niistä enintään 15 prosenttia siirretään kunakin vuotena jäsenen nostettavissa olevaa osuuteen. Yleensä on mahdollista sekin, että jäsen nostaa rahastoosuutensa käteisenä suoraan työnantajalta. Rahasto-osuus on pääsäännön mukaan maksettava kokonaan jäsenelle hänen työ- tai virkasuhteensa päättyessä. Henkilöstörahasto on toiminnastaan verovapaa. Yrityksen henkilöstörahastolle maksamat tulospalkkio- ja voittopalkkioerät ovat verotuksessa yrityksen vähennyskelpoisia menoja. Jäsen maksaa nostamistaan eristä 80 prosentin osalta ansiotuloveroa, ja loput 20 prosenttia on verovapaata. Jäsenen henkilöstörahastosta nostamat erät tulevat verotuksen kohteiksi niinä vuosina, joina ne on nostettu. 5. EDUSTUS Sivu 131, Vakuutusedustus Vakuutusedustuslain muutos, 858/2010: 28 Vastuuvakuutus. Vakuutusmeklarilla on oltava Finanssivalvonnan hyväksymä, koko Euroopan talousalueella voimassa oleva vastuuvakuutus niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista vakuutusmeklari on tämän lain mukaan vastuussa. Vastuuvakuutuksen määrän on oltava vähintään 1 120 200 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1 680 300 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti. 6. KULUTTAJANSUOJA s. 138: Säännös sattumanvaraisista eduista on kumottu 15.6.2011 lukien (laki 11.3.2011/227). Tämän vuoksi sivun puolivälissä oleva Markkinointiarpajaiset kappale korvataan seuraavalla tekstillä: Jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja tai pelejä, niihin osallistumisen ehtojen on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä sekä helposti saatavilla. s. 155 160: Kuluttajansuojalain kulutusluottoja koskeva 7 lukua on muutettu ja uudet säännökset tulivat voimaan 1.12.2010 (laki 27.8.2010/746). Tämän vuoksi koko kulutusluottoja koskeva kappale (6.2 Kulutusluotot) korvataan seuraavalla tekstillä: 6.2 KULUTTAJALUOTOT Kuluttajaluotoista säädetään syksyllä 2010 uusitussa kuluttajansuojalain 7 luvussa. Kuluttajaluottoja saa tarjota vain luotonantajarekisteriin merkitty luotonantaja. Rekisteri- ja valvontaviranomaisena toimii Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Rekisteriin merkittävältä luotonantajalta edellytetään muun muassa luotettavuutta sekä riittävää ammattitaitoa luottotoiminnan harjoittamiseen. Käsitteitä Kuluttajaluottoihin liittyy muun muassa seuraavia käsitemäärittelyjä: Kuluttajaluotto on yleiskäsite luotosta, jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) myöntää kuluttajalle lainana tai maksulykkäyksenä tai muuna vastaavana järjestelynä.myös asunto- ja opintolainoihin sovelletaan yleensä samoja kuluttajansuojalain säännöksiä kuin kuluttajaluottoihin.
Jatkuvalla luotolla tarkoitetaan kuluttajaluottoa, joka on ennalta sovittuun luottorajaan asti jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä; Kertaluotolla taas tarkoitetaan muuta kuluttajaluottoa kuin jatkuvaa luottoa; Hyödykesidonnainen luotto on kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävä kuluttajaluotto, jonka antajana on myyjä itse tai muu taho sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella; Asuntoluotto on asuinhuoneiston, -kiinteistön tai rakennuksen hankkimiseksi tai peruskorjaamiseksi myönnettävä kuluttajaluotto. Määritelmä kattaa sekä vakituiset että vapaa-ajan asunnot. Lisäksi edellytetään, että luoton vakuudeksi annetaan vakituinen asunto; Osamaksukaupalla tarkoitetaan tavaran kauppaa, jossa kauppahinta suoritetaan maksuerissä. Lisäksi myyjä on pidättänyt itselleen oikeuden tavaran takaisin ottamiseen, jos kauppahintaa ei makseta sopimuksen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti myyjä on voinut pidättää omistusoikeuden tavaraan kauppahinnan maksamiseen saakka; Luottokustannuksia ovat luotonantajan tiedossa olevat, kuluttajalle luottosuhteen johdosta maksettavaksi tulevat korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärä. Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Koron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella. Kuluttajaluottojen markkinointi Kuluttajaluottoa ei saa markkinoida siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti. Tällaista on esimerkiksi luoton markkinoiminen riskittömänä tai huolettomana ratkaisuna kuluttajan taloudellisiin ongelmiin. Luoton myöntäminen ei myöskään saa olla pääasiallinen markkinointikeino markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä. Mainonnassa on ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko, jos siinä mainitaan luoton korko. Sama pätee silloin, jos mainonnassa esiintyy muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku, esimerkiksi luoton käsittelykulut tai luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, esimerkiksi luottoaika. Muita ilmoitettavia tietoja ovat: luoton korko ja muut luottokustannukset, luoton määrä tai luottoraja, luottosopimuksen kesto sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien määrä. Tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetussa luotossa on ilmoitettava käteishinta ja mahdollinen käsiraha. Vakuutuksesta tai muusta lisäpalvelusta on ilmoitettava, jos ne ovat luoton saamisen edellytyksenä. Luottosopimusta edeltävät toimet Luotonantajan on ennen sopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle riittävät ja selkeät selvitykset sen arvioimiseksi, soveltuuko luotto kuluttajan tarpeisiin ja hänen taloudelliseen tilanteeseensa. Luotonantajan on myös arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus. Myös luottoa hakevan henkilöllisyys on todennettava huolellisesti ennen luottosopimuksen päättämistä. Tämän lisäksi luotonantajan on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava tietyt laissa säädetyt tiedot. Tiedot on pääsääntöisesti annettava Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot - lomakkeella. Jos luottosopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä esimerkiksi puhelimitse, on mainittu lomake annettava kuluttajalle viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Luottosopimuksen tekeminen Kuluttajaluottosopimukset on tehtävä kirjallisesti ja niissä on oltava lain tarkoin määräämä sisältö. Myös sähköinen sopimus on mahdollinen, jos kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana. Kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä maksua, korkoa tai korvausta, josta ei sopimuksessa ole sovittu. Myös vekselisitoumuksen, ja yleensäkin niin sanotun juoksevan velkasitoumuksen, ottamisen kuluttajalta hyödykesidonnaisesta kuluttajaluotosta on kiellettyä. Varojen luovuttamisaikaan liittyy rajoitus. Jos nimittäin kuluttajaluottoa on haettu ja se myönnetty kello 23:n ja 7:n välisenä aikana, varat saa suorittaa kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen.
Luottosopimuksen peruuttaminen Kuluttajalla on oikeus peruuttaa luottosopimus ilmoittamalla siitä luotonantajalle pysyvällä tavalla eli esimerkiksi kirjeellä tai sähköpostilla. Peruutus on tehtävä 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Jos kuluttaja saa luottosopimuksen kappaleen itselleen myöhemmin, lasketaan aika tästä ajankohdasta. Peruuttamisoikeus ei koske asuntoluottoja, ellei niitä ole tarjottu koti- tai etämyynnissä. Luoton ennenaikainen maksu Kuluttajalla on oikeus maksaa kuluttajaluotto tai sen osa ennen luoton erääntymistä. Mikäli luotto maksetaan ennen sen erääntymistä, saa luottokustannuksista vähentää sen osuuden, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että esimerkiksi osamaksukaupassa loppukauppahinta maksetaan käteishintaisena. Luottosuhteen perustamisesta aiheutuneet todelliset kulut luotonantaja voi kuitenkin periä kokonaan, jos ne on yksilöity luottosopimuksessa. Kiinteäkorkoisissa, muissa kuin asuntoluotoissa, luotonantajalla on tietyin poikkeuksin oikeus saada korvaus luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta. Laissa on säännökset korvauksen enimmäismäärästä. Asuntoluoton ennenaikaisesta maksamisesta saa periä korvauksen, jos luottoa on myönnetty yli 20 000 euroa ja luoton korko on kiinteä tai viitekoron määräytymisjakso on vähintään kolme vuotta. Maksun laiminlyönti Kuluttajaluottosopimuksessa on myyjälle voitu antaa tietyin edellytyksin oikeus tavaran takaisin ottamiseen, mikäli ostaja ei maksa kauppahintaa sopimuksen mukaan tai rikkoo muutoin olennaisesti sopimusta. Tavaraa ei kuitenkaan yleensä saa ottaa takaisin, jos maksun viivästyminen johtuu kuluttajan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta vastaavasta syystä. Joka tapauksessa kuluttaja saa pitää esineen, jos hän maksaa myyjälle tämän kokonaissaatavan korkoineen ja kuluineen. Osamaksukaupassa myyjällä on oikeus hakea virka-apua esineen takaisin ottamiseksi. Viranomainen on joko ostajan asuinpaikan tai esineen sijaintipaikan ulosottomies. Kuluttajaluoton vanhentumisaika Si 415 Laki velan vanhentumisesta (728/2003). Kuluttajaluoton eli myyjän kannalta kuluttajasaatavan vanhentumisaika on kolme vuotta. Se alkaa kulua luoton eräpäivästä. Erissä maksettavan luoton vanhentuminen alkaa erikseen kunkin maksuerän eräpäivästä. Vanhentuminen voidaan katkaista, jolloin alkaa kulua uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa, kun kuluttaja maksaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan tai kun myyjä vaatii suoritusta tai muistuttaa kuluttajaa velasta. Myös osapuolten tekemä velkaa koskeva sopimus esimerkiksi velan maksujärjestelyistä katkaisee velan vanhentumisen. Vanhentumisen katkaisee edellisten vapaamuotoisten toimien lisäksi myös ns. viralliskatkaisu. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi velkojan vireille panemaa kannetta oikeudessa tai velan ilmoittamista ulosotto- tai velkajärjestelymenettelyissä. Kuluttajasaatavan periminen Si 413 Laki saatavien perinnästä (513/1999) Perintätoiminnan harjoittaminen on luvanvarainen elinkeino. Toimintaluvan myöntää keskushallintoviranomaisena Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Saatavien perintälain mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajiin kohdistuvassa perinnässä pätevät lisäksi edellä selostetut kuluttajansuojalain säännökset sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä. Perintätoimiston suorittaessa kuluttajasaatavan perintää sen on annettava velalliselle kirjallinen, määrämuotoinen maksuvaatimus. Saatavasta ei saa yleensä vaatia maksua tuomioistuimessa ennen kuin maksuvaatimus on lähetetty ja
siinä mainitut saatavan maksamisaika ja huomautusten esittämisaika ovat päättyneet. Kuluttajasaatavan perimisessä ei saa käyttää trattaperintää. Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun. Laissa säädetään perintäkulujen enimmäismääristä sekä maksumuistutusten ja vaatimusten aikarajoista. Perintätoimisto ei saa laskussaan periä velalliselta perintäkulujen lisäksi arvonlisäveroa. Perintätoimiston on pidettävä velkojan lukuun perimänsä varat erillään omista varoistaan ja talletettava varat pankkitilille tai säilytettävä ne muulla luotettavalla tavalla. Kuluttajaasiamies valvoo kuluttajasaatavien perintätoimintaa. Hän voi tarvittaessa viedä asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Markkinaoikeus voi sakon uhalla kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta lainvastaista menettelyä. Lain rikkomisesta voi seurata myös sakko- tai vankeusrangaistus. s. 161 Lomaosakkeiden kauppaa koskevaa KSL:n 10 lukua on muutettu 15.6.2011 voimaan tulleella lailla (Laki 227/2011). Tämän vuoksi Lomaosakkeiden kauppaa koskeva kappale korvataan seuraavalla kappaleella: Lomaosakkeiden kauppa Käytännössä puhutaan yleisesti lomaosakkeiden tai viikko-osakkeiden kaupasta. Kuluttajansuojalaissa käytetään tästä kaupan kohteesta aikaosuus-nimitystä. Laki koskee paitsi niin sanottuja aikaosuusasuntoja, myös aikaosuusperiaatteella käytettäviä huvialuksia tai asuntovaunuja. Lain säännösten mukaan myyjänä olevan elinkeinonharjoittajan on annettava aikaosuuksien markkinoinnissa laissa tarkkaan säädetyt tiedot. Tiedot on annettava vakiomuotoisella tietolomakkeella. Erikseen on kielletty aikaosuudenmarkkinoiminen sijoituksena. Kauppasopimus on tehtävä kirjallisena ja määrämuodossa. Ostajalla on oikeus peruuttaa kauppa neljäntoista päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta lukien. Kauppahintaa ei saa vastaanottaa ennen peruuttamisajan päättymistä. s. 167 Kuluttajaviranomaiset kappale: Otsikon alla olevassa lakiluettelossa esiintyvä laki Kuluttajaneuvonnan järjestämisestä kunnassa on kumottu ja sen tilalle tulee laki kuluttajaneuvonnasta Yr 517 (800/2008). Kappaleen neljä ensimmäistä riviä korvataan seuraavalla tekstillä: Mikäli kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja eivät pääse sopimukseen tavaran virheen tai toimituksen viivästymisen seuraamuksesta, on kuluttajalla oikeus saada viranomaisapua. Paikallisella tasolla maksutonta neuvonta- ja sovitteluapua antavat kuluttajaneuvojat. Apua saa ja puhelimitse, sähköisesti tai neuvonnan toimipisteissä. Kuluttajaneuvonta toimii yhdessätoista maistraatissa eri puolella Suomea. Kuluttajaneuvonnan yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kuluttajavirasto.fi > Kuluttajaneuvonta > Neuvonnan yhteystiedot. s. 168 Kulutushyödykkeiden turvallisuus Laki kulutushyödykkeiden turvallisuudesta on kumottu 1.1.2012 alkaen ja korvataan Kuluttajaturvallisuuslailla 920/2011. Tämän vuoksi luku 6.7. KULUTUSHYÖDYKKEIDEN TURVALLISUUS korvataan seuraavalla tekstillä: KULUTUSHYÖDYKKEIDEN TURVALLISUUS Yr 502 Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) Lain tavoitteet Kuluttajaturvallisuuslaki koskee elinkeinonharjoittajan valmistamia, myymiä, maahantuomia, maasta viemiä tai maan kautta kuljettamia kulutustavaroita. Tavaroiden lisäksi laki koskee kuluttajapalveluita, joita tarjotaan, suoritetaan, pidetään kaupan, myydään tai muutoin luovutetaan. Näitä ovat esimerkiksi kuntoliikunta-, korjaus- ja huolto-, majoitus- ja ravitsemis-, matkatoimisto-, koulutus- sekä terveyden- ja kauneudenhoitopalvelukset. Laissa pyritään turvaamaan se, etteivät kulutustavarat ja kuluttajapalvelukset aiheuta vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Lain tavoitteena on ehkäistä ennalta vaaratilanteiden syntyminen.
Toiminnanharjoittajan velvollisuudet Elinkeinonharjoittajia sekä muita palvelun tarjoajia, esimerkiksi kouluja, sairaaloita, päiväkoteja ja kuntia, nimitetään laissa toiminnanharjoittajiksi. Heidän on noudatettava olosuhteiden ja ammattitaidon edellyttämää huolellisuutta. Sitä noudattamalla hänen on varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalveluksesta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit. Tiettyjen laissa lueteltujen palvelun tarjoajien on tehtävä ennen kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi huvipuistot, kuntosalit, uimahallit ja rannat, kylpylät leikkikentät, seikkailu-, elämys- ja luontopalvelut sekä merkittävän riskin sisältävät tapahtumat. Ilmoitusvelvollisen on lisäksi laadittava turvallisuusasiakirja. Myös vaarallisesta kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta on ilmoitusvelvollisuus. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittömästi valvontaviranomaiselle, jos hän saa tietoonsa tai jos hänen tulisi ammattitaitonsa perusteella pystyä päättelemään, että hänen tarjoamastaan hyödykkeestä aiheutuu vaaraa jonkun terveydelle tai omaisuudelle. Hänen on myös ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on jo ryhtynyt vaaran johdosta. Valvontaviranomaisia ovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasta, aluehallintovirastot ja tullilaitos. Kuntatason valvontaviranomainen on terveyslautakunta tai muu vastaava monijäseninen toimielin ja mahdollisesti sen alainen viranhaltija. Valvontaviranomainen voi vaatia, että kuluttajat saavat tavaraan tai palvelukseen liittyvän vaaran ehkäisemiseen käyttöohjeita tai varoituksia. Muutoinkin toiminnanharjoittajalla on markkinoinnissaan tiedotusvelvollisuus. Kuluttajien on saatava tarvittavat tiedot pystyäkseen arvioimaan kulutushyödykkeisiin liittyvät vaarat. Lainvastaiset hyödykkeet Kulutustavara tai kuluttajapalvelu on lainvastainen silloin, kun se voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle tai vahingoittaa omaisuutta. Terveydenvaaran saattaa aiheuttaa esimerkiksi tavaran rakenteessa oleva vika tai tavarasta annetut totuudenvastaiset tai puutteelliset tiedot. Kuluttajapalvelukin voidaan suorittaa puutteellisesti tai siitä annetut tiedot voivat olla totuudenvastaisia tai puutteellisia. Vastaavasta syystä tavara tai palvelu voi olla omaisuudelle vaarallinen eli se voi vahingoittaa toista esinettä tai muuta omaisuutta. Jos tavara tai palvelu ei ole edellä selostetulla tavalla vaarallinen, sitä pidetään lain mukaan turvallisena. Yleensä kulutustavaraa tai kuluttajapalvelua pidetään turvallisena silloin, kun se on yleisten standardien mukainen. Kulutustavaraa, jossa ei ole lainsäädännön edellyttämää CEmerkintää, ei saa saattaa markkinoille. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto laatii lain tavoitteiden saavuttamiseksi valtakunnallisen valvontaohjelman. Kuntien tehtävänä on laatia vastaavanlainen suunnitelma kuntatasolle. Valvontaviranomaisilla on oikeus ottaa näytteitä kulutushyödykkeistä. Viranomainen voi määrätä kulutushyödykkeen lainvastaisuuden johdosta toteutettavaksi korjaus-, oikaisu- ja tiedottamistoimenpiteitä. Niiden tavoitteena on torjua tai ehkäistä taikka vähentää hyödykkeen lainvastaisuudesta aiheutuvaa vaaraa. Viranomaisella on myös oikeus kieltää vaaralliseksi katsomansa kulutustavaran tai kuluttajapalveluksen valmistaminen tai suorittaminen, myynti, muu luovutus ja maahantuonti. Kiellon lisäksi voidaan samalla määrätä, että vaaralliset kulutustavarat on poistettava markkinoilta tai lopetettava vaarallisen kuluttajapalveluksen tarjoaminen. Tavara voidaan jopa määrätä hävitettäväksi. Lisäksi viranomaisella on oikeus määrätä elinkeinonharjoittaja korjaamaan tavara tai palvelus, vaihtamaan vaarallinen tavara vaarattomaan tai purkamaan tehty sopimus. Elinkeinonharjoittaja tai muu palvelun tarjoaja voidaan velvoittaa myös tiedottamaan saamastaan kiellosta tai muusta viranomaisen määräyksestä sekä kuluttajien oikeuksista. Kieltopäätöstä samoin kuin kaikkia muitakin sanktioita voidaan tehostaa uhkasakolla. Lain rikkomisesta voidaan tuomita myös sakko- tai vankeusrangaistus.
s. 172-173 Ekotuotemerkkiä ja CE-merkintää koskeva kappale korvataan seuraavilla kappaleilla: Ekotuotemerkki Ekotuotemerkkien eli ekomerkkien eli ympäristömerkkien tavoitteena on ohjata tuotteiden valmistusta ja kulutusta ympäristöä säästävään suuntaan. Merkki osoittaa tuotteen kuormittavan ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavat tuotteet. Tunnettuja ympäristömerkkejä ovat pohjoismainen Joutsenmerkki ja Euroopan ympäristömerkki. Viimeksi mainittu on voimassa EU:n alueella ja ETA-maissa. Lisätietoja ympäristömerkeistä osoitteessa www.ymparistomerkki.fi. CE-merkki CE-merkinnästä on yleiset säännökset Euroopan parlamentin ja neuvoston akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevassa asetuksessa (EY N:o 765/2008). Säännöksiä on lisäksi monissa erityislaeissa kuten laissa lelujen turvallisuudesta (287/1997) ja sähköturvallisuuslaissa (410/1996). CE-merkintä osoittaa, että tuote täyttää olennaiset EU-direktiivien mukaiset turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset. Merkintä on pakollinen tietyille tuoteryhmille, esimerkiksi leluille, henkilösuojaimille, hisseille, kaasulaitteille, pienjännitelaitteille sekä radio- ja telepäätelaitteille. CE-merkin väärinkäytöstä voi seurata sakkorangaistus (Laki CE-merkintärikkomuksesta 187/2010). s. 174 Energiamerkintää koskeva kappale korvataan seuraavalla kappaleella: Laissa tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista (1005/2008) on energiamerkintää koskevia yleisiä säännöksiä. Lisäksi Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut päätöksiä ja asetuksia kotitalouslaitteiden energiamerkinnästä. Säännösten mukaan kodinkoneiden valmistajan tai maahantuojan tulee huolehtia määrämuotoisen energiamerkinnän ja tuoteselosteen laatimisesta sekä toimittamisesta jälleenmyyjille. Energiamerkinnässä ilmoitetaan tuotteen energian ja muiden voimavarojen kulutus sekä melu. Vähittäismyyntipaikassa kuluttajaa varten näytteille asetettuun laitteeseen on kiinnitettävä energiamerkki selvästi ja näkyvästi. Kun laitetta tarjotaan postitse, puhelimitse tai muulla etämyyntitavalla, kuluttajan on saatava energiamerkkiin ja tuoteselosteeseen sisältyvät oleelliset tiedot ennen kaupan päättämistä. s. 175 Tupakkaa koskeva kappale korvataan seuraavalla kappaleella: Tupakka Tupakkalain (So 610, 693/1976 ja So 611, 225/1977) tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön loppuminen Suomessa. Laissa on säädetty tarkkaan, millaisissa vähittäismyyntipakkauksissa tupakkatuotteita saa myydä. Pakkauksissa on muun muassa oltava varoitukset tupakan aiheuttamista terveyshaitoista. Laki kieltää myös tupakkatuotteen mainonnan, epäsuoran mainonnan (mielikuvan antamisen tietystä tupakkatuotteesta muun hyödykkeen mainonnassa) ja myynninedistämisen. Tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien esilläpito vähittäismyynnissä on kiellettyä vuoden 2012 alusta lukien. Tupakkatuotteiden myynti on luvanvaraista ja luvan myöntäminen sekä myynninvalvonta ovat maksullisia. Luvan myöntäjänä, maksujen saajana ja taksojen määrääjänä on kunta. Luvanhaltijan on laadittava kirjallinen ohjeisto, omavalvontasuunnitelma, tupakasta annettujen säännösten toteuttamisen varmistamiseksi. Se sisältää esimerkiksi selvityksen siitä, miten uusien työntekijöiden perehdyttäminen säännöksiin toteutetaan palvelussuhteen alussa ja miten kaikkien työntekijöiden osaamisen kertaaminen toteutetaan vähintään vuosittain. Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyyntipisteessä on asiakkaiden hyvin havaittavissa oltava teksti: Tupakan myynti alle 18-vuotiaalle on kielletty. Tupakka aiheuttaa riippuvuuden ja
vahingoittaa terveyttä. Sama ilmoitus pitää olla myös tupakkatuotteiden automaattisessa myyntilaitteessa. Tupakkatuotteiden myynti automaateista on kiellettyä vuoden 2015 alusta lukien. Tupakointi on kielletty esimerkiksi virastojen asiakastiloissa, työyhteisöjen yhteisissä ja yleisissä sekä asiakkaille tarkoitetuissa sisätiloissa. Tupakointi voidaan sallia rajoitetusti majoitusliikkeen asiakkaiden majoitushuoneissa. Ravitsemisliikkeen sisätiloissa tupakointi voidaan sallia vain tupakointiin hyväksytyssä erillisessä tupakointitilassa. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan sille alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Ruoan ja juoman tarjoilu ja nauttiminen on kielletty tupakointitilassa. Elinkeinonharjoittajan on laadittava omavalvontasuunnitelma. Siinä tulee esittää, miten tupakointitilan toimivuus varmistetaan ja miten tupakointitilan olosuhteita ja järjestystä voidaan valvoa tilan ulkopuolelta. Mikäli elinkeinonharjoittaja sallii tupakoinnin ravitsemisliikkeensä ulkona olevassa tarjoilutilassa tai muualla ulkona hallinnassaan olevalla alueella, hänen on huolehdittava, ettei tupakansavu kulkeudu sieltä ravitsemisliikkeen sisätiloihin. Asunto-osakeyhtiö tai muu asuinyhteisö voi kieltää tupakoinnin hallitsemallaan yhteisellä ulkoalueella rakennuksen ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella ja yhteisillä parvekkeilla. Tupakkaa koskevien säännösten rikkomisesta voi seurauksena olla uhkasakon tai teettämisuhan asettamisen lisäksi sakko- tai vankeusrangaistus taikka vähittäismyyntiluvan peruuttaminen. s 176 Vakaus kappaleen jälkeen lisätään seuraava uusi kappale: Palvelujen tarjoamisesta Lain palvelujen tarjoamisesta (1166/2009)tavoitteena on edistää palvelujen tarjoamisen vapautta. Lailla halutaan myös vahvistaa kuluttajien oikeuksia ja parantaa palvelujen laatua. Palveluntarjoajan on esimerkiksi pidettävä asiakkaan saatavilla määrätyt tiedot itsestään ja toiminnastaan. Asiakkaan saataville on annettava esimerkiksi seuraavia tietoja: palveluntarjoajan nimi, yritysmuoto, osoite, Y-tunnus, mihin kaupparekisteriin palveluntarjoaja on merkitty, palveluntarjoajan ammattinimike, tieto mahdollisesti käytettävistä vakiosopimusehdoista, mahdollisesta takuusitoumuksesta, mahdollisesta vastuuvakuutuksesta ja palvelun hinnasta, jos hinta määritelty ennakolta. Tiedot on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä tai ennen palvelun tarjoamista. Palvelun vastaanottajan saatavilla tietojen pitää olla paikassa, jossa palvelua tarjotaan tai palveluntarjoajan Internet-verkkosivuilla tahi tarjottavia palveluja koskevissa esitteissä. Palveluntarjoamislaki koskee myös palveluntarjoajia, joilla on asuin- tai kotipaikka toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Kyse voi olla myös elinkeinonharjoittajasta, joka ei sijoittaudu Suomeen muutoin kuin tilapäisesti. Lain säännösten noudattamista valvoo kuluttaja-asiamies. 8. LIIKEKILPAILUN SÄÄNNÖKSET (Tästä luvusta on erillinen kokonaisesitys.)
10. VELKASUHDE Sivu 228: Viivästyskorko: Suomen Pankin ilmoitus viitekorosta ja viivästyskorosta 1.7.-31.12.2012, 380/2012: Viitekorko on 1,0 prosenttia ja viivästyskorko on (viitekorko + korkolain mukainen 7 prosenttiyksikköä) 8,0 prosenttia vuodessa kuuden kuukauden ajan 1 päivästä heinäkuuta 31 päivään joulukuuta 2012. - Tämä vuoden 2012 jälkipuoliskoa koskeva 8 prosentin viivästyskorko tulee koko verovuoden 2013 ajaksi verojen maksussa noudatettavaksi viive- ja viivästyskorkojen sekä veronlisäyksen vuotuiseksi prosentiksi. Sivut 231 232: Velan vanhentumisen katkaiseminen Velan vanhentumislain muutos, 396/2011 Sivulle 232 päättyvän ensimmäisen virkkeen jälkeen tulee lisättäväksi tekstiä uudesta velan katkaisemisen muodosta: Velan vanhentuminen katkeaa myös silloin, kun saatava otetaan käsiteltäväksi sovittelumenettelyssä tuomioistuimessa. Samoin käy silloin, kun osapuolten ilman tuomioistuimen apua tekemä sovittelu vahvistetaan tuomioistuimessa ulosottokelpoiseksi. (Lisäys johtuu siitä, että toukokuussa 2011 tuli voimaan uusi laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa, 394/2011. Toki aikaisemminkin oli olemassa laki riita-asioiden sovittelusta tuomioistuimessa, mutta sen tilalle laadittiin laajempi säädös. Uudessa laissa on mukana myös osapuolten tuomioistuimen ulkopuolella tekemien sovintojen vahvistusmenettely. Vahvistaminen tuo saatavalle ulosottokelpoisuuden.) 11. VELAN VAKUUDET Sivun 253 tekstin jälkeen ennen yrityskiinnitystä tulee lisättäväksi uutta tekstiä: Siirtyminen kiinteistökiinnitysten ja panttikirjojen sähköisiin muotoihin. HE 146/2010: Hallituksen esitys Eduskunnalle sähköistä kiinteistön kauppaa, panttausta ja kirjaamismenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi Laki maakaaren muuttamisesta 96/2011 Nykyiset paperimuotoiset panttikirjat voidaan sähköisen kiinteistönkaupan myötä korvata sähköisillä panttikirjoilla. Sähköinen panttikirja muodostuu lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin tehtävillä kirjauksilla. Panttikirjan hallinnan fyysiseen luovutukseen nykyään liittyvät oikeusvaikutukset korvataan sähköisen panttikirjan saajaa koskevalla rekisterimerkinnällä. Sähköinen kauppakirja ja panttikirja ovat vaihtoehtoja perinteisille asiakirjoille. Myös kiinnityshakemuksia voidaan edelleen toimittaa kirjallisesti. Paperimuotoisia asiakirjoja tai hakemuksia koskeviin säädöksiin ei tehdä muutoksia. Sähköisiä asiakirjoja ja sähköistä asiointia koskevat säädökset on vahvistettu 4.2.2011. Niiden voimaantulosta säädetään erikseen; tavoiteajankohta on vuoden 2014 alkupuolella. Siirtymäkauden aikana kirjallisten panttikirjojen muunto sähköisiksi tehdään keskitetysti Maanmittauslaitoksessa.
13. TÄYTÄNTÖÖNPANO Sivu 268: suojaosuus palkasta Oikeusministeriön asetus suojaosuuden määrästä määräajoin maksettavan palkan ulosmittauksessa, 1162/2011 Palkasta ulosmittaamatta jätettävä määrä on muuttunut 1.1.2012 alkaen: se on velallisen itsensä osalta 21,69 euroa ja hänen elatuksensa varassa olevan puolison, oman lapsen ja puolison lapsen osalta 7,79 euroa päivää kohti. Sivu 268: hyväpalkkaisen palkasta ulosmitattava määrä: Valtioneuvoston asetusmuutos palkasta ulosmitattavasta määrästä, 1045/2011 Sivun 268 lopussa on Valtioneuvoston asetukseen sisältynyt taulukko. Siinä määritettiin kaikkein hyväpalkkaisimpien palkasta ulosmittaamatta jätettävä osuus. Vuoden 2012 alusta on tullut voimaan tuon taulukon sisältöä muuttava asetus. Uusi asetuksen sisältö on seuraava: Palkasta ulosmitataan: 1/3 siitä palkanosasta, joka on 4 kertaa suojaosuuden määrä, ja lisäksi4/5 sen ylittävästä palkanosasta. Palkasta ulosmitataan kuitenkin enintään puolet. 14. VUOKRAUS Sivu 274: VUOKRAUS-otsikon alla mainitaan laki asuinhuoneiston vuokrauksesta ja liikehuoneiston vuokrauksesta. Lisäksi on olemassa maanvuokralaki (258/1966). Kuten sivulla 275 Vuokrasopimuksen kohde otsikon alla todetaan, maanvuokralakia sovelletaan, mikäli pääasia vuokrauksessa ei ole huoneisto, vaan maa. Maanvuokrasopimus voidaan tehdä joko määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Sopijapuolet ovat lain mukaan vuokranantaja ja vuokramies. Erityisen tärkeää vuokramiehen kannalta on, että vuokrasopimukseen kirjoitetaan ehto, jonka mukaan vuokramiehellä on oikeus siirtää vuokraoikeutensa kolmannelle henkilölle kiinteistön omistajaa kuulematta. Näin toimien vuokramies tulee saaneeksi itselleen (maanvuokralain ja maakaaren käsitteistön mukaan) erityinen oikeuden. Hänen tulee hakea kuudessa kuukaudessa maanvuokrasopimuksen allekirjoittamisesta lukien maanmittaustoimistolta erityisen oikeuden kirjaamista. Maanmittaustoimisto kirjaa vuokramiehen vuokraoikeuden julkiseen rekisteriin. Sen vaikutuksesta vuokramies säilyttää vuokraoikeutensa, vaikka kiinteistön omistaja esimerkiksi myynnin tai kuoleman johdosta vaihtuisi. Erityisen oikeuden kirjaamisen hakemisesta on lisätietoa: www.maanmittauslaitos.fi > Kiinteistöt > Kiinteistökauppa ja kirjaamisasiat > Erityiset oikeudet > Hakeminen. Laki maanvuokralain muuttamisesta 1.2.2011 alkaen, 1140/2010: Rakennettua viljelmää koskevan vuokrasopimuksen enimmäiskesto on 25 vuotta. Rakentamattoman maatalousmaan vuokra-aika saa olla enintään 20 vuotta. Laissa on kattavat säännökset sekä vuokranantajan että vuokramiehen oikeudesta purkaa vuokranantajan sopimusrikkomuksen perusteella. Lakiin sisältyy myös säännökset sopimuksen irtisanomisesta puolin ja toisin. Lisäksi laissa on myös säännös, jonka mukaan vuokramies voi eräissä erityistilanteissa hakea tuomioistuimelta lupaa irtisanoa määräaikainen vuokrasopimus.
16. KIINTEISTÖN LUOVUTUS Sivu 316-317: pysyvien rasitteiden luetteloon sanamuutoksia: Kiinteistönmuodostamislain muutos, 914/2011 Muutokset kohtiin 4 ja 6 on seuraavassa merkitty tekstiin kursiivilla: 4) viemärijohdon ja muiden jäteveden johtamiseen ja käsittelyyn liittyvien laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen ja käyttämiseen; 6) ajoneuvojen pitämistä, venevalkamaa, laituria, uimapaikkaa, puutavaran varastointia, lastauspaikkaa ja kalastusta varten tarvittavan alueen käyttämiseen; HE 146/2010 Hallituksen esitys Eduskunnalle sähköistä kiinteistön kauppaa, panttausta ja kirjaamismenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi Laki maakaaren muuttamisesta 96/2011 Lainsäädäntö mahdollistaa sähköiset asiakirjat ja asiointitavat myös kiinteistönkaupoissa ja muissa koskevissa oikeustoimissa. Kiinteistön kauppakirja voidaan tehdä sähköisesti. Se toteutuu Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä asiointijärjestelmässä, jonka käyttäjät tunnistetaan luotettavalla tavalla. Kauppa syntyy, kun myyjä ja ostaja ovat hyväksyneet kauppakirjan samansisältöisenä. Kauppa tehdään sähköisellä lomakkeella, joka tarkistetaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä eräiden muiden viranomaisrekisterien tiedoilla. Järjestelmä valvoo, että kauppakirjan sisältö vastaa lain vaatimuksia. Sähköiseen kaupankäyntijärjestelmään yhdistetään erilaisia palveluja, jotka mahdollistavat esimerkiksi sen, että kauppahinta maksetaan kaupankäyntijärjestelmän yhteydessä tarjottavassa palvelussa. Kaupan tekemisen yhteydessä huolehditaan myös vakuuksien siirtämisestä antamalla järjestelmässä sitä koskevia sitoumuksia. Sähköisessä kaupassa ei käytetä kaupanvahvistajaa. Kiinteistön luovutustiedot siirretään eri viranomaisille - kiinteistörekisterin pitäjälle, kunnalle, väestökirjahallinnolle ja Verohallinnolle - suoraan sähköisistä kauppakirjoista. Myös lainhuudatus tulee vireille ilman eri hakemusta. Ostajan ei tarvitse hakea erikseen omistusoikeutensa kirjaamista eikä yleensä toimittaa myöskään liiteasiakirjoja kirjaamisviranomaiselle. Viranomainen voi käsitellä asiaa yksinomaan sähköisessä muodossa. Sähköisiä asiakirjoja ja sähköistä asiointia koskevat säädökset on vahvistettu 4.2.2011. Niiden voimaantulosta säädetään erikseen; tavoiteajankohta on vuoden 2014 alkupuolella. Avioliittolain ja perintökaaren muutoksien myötä puolison ja lesken suostumus voidaan antaa sähköisenä. Maa- ja metsätalousministeriön asetus N:o 997 kiinteistöjen kirjaamisasioiden maksuista sekä kaupanvahvistuksesta perittävistä maksuista ja korvauksista vuosina 2011 ja 2012 Kirjaamisasian käsittelystä maanmittaustoimistossa julkisoikeudellisena suoritteena peritään seuraavat maksut: 1) lainhuudatus ja omistusoikeuden rekisteröinti 104 euroa Kiinteistötietojärjestelmään kuuluvasta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä tilauksesta annettavista todistuksista peritään todistusmaksuja seuraavasti: 1) rasitustodistus 25 euroa.
Kiinnityksen vahvistaminen ja purkaminen sekä erityisen oikeuden kirjauksen poistaminen 31 euroa; erityisen oikeuden tai sen siirron kirjaaminen 104 euroa; Kaupanvahvistuksesta perittävä maksu on 105 euroa kaupalta ja muulta luovutukselta. 18. HENKILÖOIKEUS N:o 617/2009: Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista Laki on tullut voimaan 1.9.2009, ja sillä on kumottu laki sähköisistä allekirjoituksista. Lailla vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista on luotu perustason sääntely niin sanotun vahvan sähköisen tunnistamisen palveluiden tarjonnalle Suomessa. Vahva sähköinen tunnistaminen kohdistuu ihmisten tunnistamiseen. Sääntelyn ulkopuolelle jäävät sellaiset vahvan tunnistamisen menetelmät, joita käytetään suljetuissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi tietyn yrityksen omiin tunnistamistarpeisiin. Laki sisältää säännökset siitä, mitä edellytyksiä tunnistusmenetelmän tulee täyttää ollakseen vahvaa. Lisäksi ehdotettu laki sisältää säännökset vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajaan ja sen tarjoamaan palveluun kohdistuvista vaatimuksista. Vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoamista valvoo Viestintävirasto. Laissa olevat sähköistä allekirjoitusta koskevat säännökset vastaavat aikaisemman sähköisen allekirjoituksen lain sisältöä. Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista, 661/2009, HE 89/2008. Väestörekisterikeskuksen varmennettu sähköinen asiointi 983/2010: 61 :ään on lisätty vahvan sähköisen tunnistamisen käsite: Varmennetun sähköisen asioinnin palvelut Kansalaisvarmenteella tarkoitetaan Väestörekisterikeskuksen luonnolliselle henkilölle myöntämää varmennetta, joka sisältyy henkilökorttilaissa (829/1999) tarkoitettuun henkilökorttiin tai muuhun siihen verrattavaan viranomaisen asiakirjaan tai tekniseen alustaan, ja jota käytetään henkilön todentamista, sähköisen allekirjoituksen tekemistä sekä asiakirjojen ja viestien salausta varten. Kansalaisvarmenteella tarkoitetaan myös muuhun viranomaisen asiakirjaan tai tekniseen alustaan sisältyvää Väestörekisterikeskuksen myöntämää varmennetta, jota käytetään edellä mainittuun tarkoitukseen ja joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 30 :ssä asetetut vaatimukset.
19. PERHEOIKEUS 611/2011: Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan: 2) käräjänotaari, joka on käräjäoikeuslain (581/1993) nojalla toimivaltainen toimittamaan vihkimisiä; (HE:stä: Tuomioistuinharjoittelijoiden toimivaltaa laajennettaisiin ja sitä koskevia säännöksiä selkiytettäisiin. Tuomioistuinharjoittelua suorittavan henkilön virkanimike olisi käräjänotaari.) 97/2011 Avioliittolain 66:n 2 momentti on uusi, sähköiseen kiinteistönkauppaan liittyvä säännös: 66 (4.2.2011/97) Lahjakirjan, kirjallisen suostumuksen, avioehtosopimuksen ja luettelon, joista säädetään 35 :n 2 momentissa sekä 38, 42 ja 60 :ssä, on, jotta ne olisivat päteviä, oltava päivättyjä, asianmukaisesti allekirjoitettuja ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamia. Kiinteää omaisuutta koskeva lahjakirja tai suostumus voidaan allekirjoittaa myös kaupanvahvistajan oikeaksi todistamana. Jos kiinteän omaisuuden luovutus tehdään sähköisesti, lahjakirja tai suostumus voidaan antaa myös sähköisenä asiakirjana kaupankäyntijärjestelmässä maakaaressa säädetyllä tavalla. Niin sanottu avopuolisolaki, laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 26/2011 Tärkeän lähtökohtana laissa on esimerkiksi avopuolison määritelmä: 3 Avopuolison ja avoliiton määritelmät Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa. Laki lapsen elatuksesta1079/2010 8 a Sosiaalilautakunta voi yleensä vahvistaa elatusavusta tehdyn sopimuksen, vaikka lapsella tai elatusvelvollisella ei ole asuinpaikkaa Suomessa. Edellytyksenä tälle on, että osapuolet ovat sopineet elatusvelvoitteeseen sovellettavaksi Suomen lakia. Elatusapusopimus tulee esittää vahvistettavaksi Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnalle. Avioliittolaki 1078/2010 Edellä lapsen elatusavusta esitetyt säännökset pätevät myös ulkomailla asuvien puolisoiden keskinäiseen elatusapusopimukseen.
20. PERINTÖOIKEUS Kirjan sivu 380: 1408/2011: Perintö- ja lahjaverolakia on muutettu siten, että ensimmäisen veroluokan veroasteikkoihin on lisätty neljäs porras 200 000 euroa ylittävän perintöosuuden ja lahjan osalta. Lahjaveroa maksetaan vuoden 2012 alusta lukien I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan: Verotettavan osuuden arvo Veron vakioerä Veroprosentti euroina osuuden alarajan kohdalla ylimenevästä osasta euroina 4 000 17 000 100 7 17 000 50 000 1 010 10 50 000 200 000 4 310 13 200 000 23 810 16 1079/2008: Perintö- ja lahjaverolain muutos: nykyisinkin voimassa oleva säännös, jonka mukaan lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavasti Verotettavan osuuden arvo Veron vakioerä Veroprosentti euroina osuuden alarajan kohdalla ylimenevästä osasta euroina 4 000 17 000 100 20 17 000 50 000 2 700 26 50 000 11 280 32 Kirjan sivu 393. 1408/2011: Perintö- ja lahjaverolakia on edellä lahjaveron kohdalla sanotun mukaisesti muutettu siten, että ensimmäisen veroluokan veroasteikkoihin on lisätty neljäs porras 200 000 euroa ylittävän perintöosuuden ja lahjan osalta. Perintöveroa maksetaan vuoden 2012 alusta alkaen I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan: Verotettavan osuuden arvo Veron vakioerä Veroprosentti euroina osuuden alarajan kohdalla ylimenevästä osasta euroina 20 000 40 000 100 7 40 000 60 000 1 500 10 60 000 200 000 3 500 13 200 000 21 700 16 1079/2008: Perintö- ja lahjaverolain muutos: nykyisinkin voimassa oleva säännös, jonka mukaan perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavasti Verotettavan osuuden arvo Veron vakioerä Veroprosentti euroina osuuden alarajan kohdalla ylimenevästä osasta euroina 20 000 40 000 100 20 40 000 60 000 4 100 26 60 000 9 300 32 Sivun 383 alalaidassa mainitaan käyttöoikeus- eli hallintatestamentti. Siihen liittyy seuraava, perintökaaren 12:6, josta kaksi ensimmäistä momenttia ovat vanhoja, uusi, 3, sähköiseen kaupankäyntiin liittyvä momentti on uusi.
98/2011: Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta PK 12:6 :n lisätty 3 momentti: Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä. Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan. Jos kiinteän omaisuuden tai laitoksen luovutus tehdään sähköisesti, suostumus voidaan antaa myös sähköisenä asiakirjana kaupankäyntijärjestelmässä maakaaressa säädetyllä tavalla. 27/2011: niin sanottuun avoliittolakiin perustuva PK 8:2 ja 8 :n muutos: 8 luku Avustuksesta ja hyvityksestä 2 Eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 :ssä tarkoitetuissa tapauksissa tai perittävän avopuolisolle voidaan antaa jäämistöstä avustusta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Avustusta voidaan antaa eloonjääneelle puolisolle myös siinä tapauksessa, että hänelle ei 3 tai 25 luvun nojalla voida antaa riittävään toimeentuloon tarvittavaa omaisuutta. Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan. Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon eloonjääneen puolison tai avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat. Avopuolisolla tarkoitetaan tässä luvussa henkilöä, joka on perittävän kuollessa ollut tämän kanssa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa ( /20 ) tarkoitetussa avoliitossa. 8 : Avustusta, josta säädetään 1 ja 2 :ssä, sekä 5 :n mukaista hyvitystä on vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Jos perinnönjakoa ei ole toimitettava, avustusta on 2 :n nojalla vaadittava viimeistään puolisoiden omaisuuden osituksessa tai avopuolisoiden omaisuuden erottelussa. 28/2011 ns. avoliittolakiin perustuva perintö- ja lahjaverolain 11 :n muutos, jolla avopuoliso lisätään I veroluokkaan kihlakumppanin sijasta (kirjan sivulla 393 ei tosin aikaisemmin laissa ollutta kihlakumppania ole mainittu:) 11 Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan: I. perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän avopuoliso, jolle annetaan perintökaaren 8 luvun 2 :ssä tarkoitettu avustus;
21. HENKILÖVEROTUS Luontoisedut Sivulla 401 on maininta luontoiseduista. Vuodelta 2012 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista löytyy Verohallinnon päätös säädöksestä 1186/2011. Verovapaa kilometrikorvaus: 1270/2011 Sivulla 402 on maininta verovapaista matkakustannusten korvausta. Vuonna 2012 niin sanottu verovapaa kilometrikorvaus on 45 senttiä kilometriltä. Uutta lainsäädäntöä veronsaajien eduksi tulevaisuudessa on suunnitteilla. 1551/2011 on vuosittain joulukuussa lähinnä seuraavaa vuotta koskeva Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista. Vuotta 2012 koskeva päätös annettiin vuoden 2011 jouluaaton aattona. 1519/2011: Korkotulon lähdevero on 30 prosenttia. 1514/2011: Vuoden 2012 tuloveroasteikkolaki Verotettava ansio- Vero alarajan Vero alarajan ylittävästä tulo, euroa kohdalla, euroa tulon osasta, % 16 100 23 900 8 6,5 23 900 39 100 515 17,5 39 100 70 300 3 175 21,5 70 300 9 883 29,75 1516/2011: Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta, 15 ja 7, tavallisimmat veroprosentit rajoitetusti verovelvollisen lähdeverosta ovat pysyneet ennallaan: palkasta 35 prosenttia, pääomatulosta 30 prosenttia, ja 50 000 ylittävältä osalta 32 prosenttia. Rajoitetusti verovelvollisen lähdevero palkasta on pysynyt 35 prosenttina. Rajoitetusti verovelvolliselta peritään pääomatulosta pääsäännön mukaan vastaavan suuruinen vero kuin yleisesti verovelvollisiltakin. Vero on siten 30