Kirkolliset soveltavat opinnot 2013-14 RYHMÄTEHTÄVÄ Homiletiikan kurssi Pirjo Parviainen Soile Tuusa 12.9.2013 SAARNATEKSTIN ANALYYSIN VAIHEET Analysoitava saarnateksti on Luukkaan evankeliumin toisen luvun jakeet 22-33. Vuoden 1992 käännöksen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämän kirkkoraamatun mukaan kertomus on seuraava: Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle. Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Herran johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Tekstikohdan eksegeettinen tarkastelu Luukas liittää tapahtuman Jeesuksen syntymäkertomukseen, joka on Luukkaan evankeliumin toisen luvun alussa juuri ennen analysoitavaa tekstiä. Kyseisessä, myös jouluevankeliumiksi kutsutussa tekstikohdassa enkelit ilmoittavat paimenille Vapahtajan, Kristuksen syntymän. Lisäksi taivaallinen sotajoukko antaa kunnian tapahtuneesta Jumalalle ja rauhan maanpäällä ihmisille, joita Jumala rakastaa.
Analysoitavan tekstikohdan jälkeen tilanne jatkuu Simeonin puheella Marialle. Lisäksi iäkäs naisprofeetta Hanna ylistää Jumalaa ja puhuu Jeesus-lapsesta. Tekstissä kerrotaan myös, että Herran lain mukaiset toimet tehtyään Jeesuksen perhe palasi Nasaretiin. Jeesus kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. Luukkaan toisen luvun lopussa on vielä kertomus Jeesuksen toiminnasta 12-vuotiaana temppelissä jokavuotisen pääsiäisjuhlan jälkeen. Läsnäolijoita analysoitavassa tekstikohdassa ovat Jeesus-lapsi, hänen isänsä ja äitinsä Maria sekä Simeon. Evankeliumin kokonaisuuden tarkastelussa voidaan havaita, että Luukkaan evankeliumin alussa on kerrottu, kuinka enkeli ilmoittaa Johannes Kastajan syntymän ja tehtävän tämän asiaa epäilevälle isälle Sakariakselle. Kun Sakariaksen vaimo Elisabeth on raskaana, enkeli vierailee Marian luona ja ilmoittaa molempien lasten syntymän tälle. Maria vierailee Elisabethin luona ja ylistää Jumalan suuruutta, kuten myös Sakarias Johanneksen syntymän jälkeen saatuaan puhekykynsä takaisin. Tekstikohdan jälkeen Luukkaan evankeliumi käsittelee Jeesus Nasaretilaisen elämää ja toimintaa, kuolemaa, ylösnousemusta sekä opetuslapsille ilmestymistä ja julistustehtävän antoa sekä heidän siunaamistaan siihen. Tekstikohta, jossa Jeesus-lapsi tuodaan ensimmäisen kerran temppeliin, ikäänkuin vahvistaa evankeliumissa edellä kerrotut tapahtumat todeksi. Siinä Simeon, joka ei tiedä edelläkerrotuista tapahtumista mitään, todistaa Jeesuksen olevan se, jota hän on odottanut saamansa ilmoituksen mukaisesti ja loppuosa puolestaan on ennustettujen tapahtumien toteenkäymistä. Voidaankin ajatella kyseisen tekstikohdan olevan käänteentekevä osa kokonaisuutta. Tekstiin sisältyvät avainsanat tai -käsitteet Mooseksen laki ja esikoispojan pyhitys Herralle Luukkaan evankeliumin tuttu jouluevankeliumi Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntymästä jatkuu elämäkerran kerronnalla ympärileikkauksesta ja temppeliin tuonnista. Jeesuksen vanhemmat toivat poikavauvansa temppeliin täyttääkseen säädökset. Esikoispoika oli pyhitettävä Herralle (1.Moos. 17:10; 3.Moos.12:1-4) Laki määräsi tarkoin ajankohdat synnytyksen jälkeiselle puhdistautumiselle ja pojan ympärileikkaukselle. Lain mukaan esikoiset piti pyhittää Herralle. Tämä on kirjoitettuna 2.Mooseksen kirjan 13.lukuun ja 4.Mooseksen kirjan 3.lukuun. Pyhä Henki, Hengen johdatus Henki on Jumalan elämää antava voima, joka vaikutti luomistyössä (1.Moos.1:2, Ps.33:6) ja jota
Jumala on antanut kaikille elollisille (1.Moos.6:12). (Raamatun sanakirja) Vertaa Simeonin yllä oli Pyhä Henki. Jumala ohjaa Hengellään historian tapahtumia (Sak.4:6, 6:8). (Raamatun sanakirja) Herran Voideltu Kristus (kreikk.) ja Messias (heprea) tarkoittavat voideltua. Israelilaiset vihkivät kuninkaansa voitelemalla hänet öljyllä ja rukoilemalla (1.Kun.1:39). Tästä syystä Daavidia ja hänen jälkeläisiään nimitettiin voidelluiksi, ja tämä messias-sana liitettiin profeettojen lupaamaan Rauhan Ruhtinaaseen (Jes.9:1-7). Temppelissä Jeesuksen vanhemmat kohtasivat Simeon-vanhuksen, joka odotti näkevänsä profeettojen lupaaman messiaan. Pyhä Henki johdatti vanhuksen temppeliin yhtä aikaa Jeesuksen vanhempien kanssa. Simeon tunnusti Jeesus-vauvan Jumalan lupaamaksi messiaaksi, joka pelastaa kaikki kansat. Scopus Jumala Pyhän Hengen välityksellä saa häneen uskovan ihmisen toimimaan jollakin tavalla. Simeon näki ihmiskunnan pelastuksen Jeesus-lapsessa. Jumalan profeettojen kautta lupaama Messias syntyi Jeesus-vauvaksi, ja tämä evankeliumi Jumalan pelastuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille. Systemaattinen tarkastelu Tekstikohta liittyy kahteen oppiin, jotka ovat Oppi Pyhästä Hengestä ja oppi Kristologiasta eli Kristuksen persoonasta. Basileios Kesarealainen on selittänyt 300-luvulla Pyhän hengen olemusta ihmisessä näin: niistä sieluista, joissa Henki asuu ja jotka ovat Hengen valaisemia, tulee itsestään hengellisiä ja he jakavat armoaan toisille. Tästä seuraa muun muassa tulevaisuuden tunteminen, mysteerien ymmärtäminen ja salatun tajuaminen. Tekstikohdan Simeonin toiminta Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena sopii hyvin tähänkin tulkintaan. Kirkkoisä Augustinus (354-430) määritteli Pyhän Hengen hengeksi rakkauden siteenä. Hän katsoo Hengen olevan yhteyden side toisaalta Isän ja Pojan välillä, toisaalta Jumalan ja uskovien välillä. Henki on Jumalan antama lahja, joka liittää uskovat Jumalaan ja toisiin uskoviin. (McGrath 2011, 321-325) Jeesuksen Kristuksen persoona on keskeinen kristilliselle teologialle. Jeesus Kristus on kristinuskon historiallinen lähtökohta. Kristillisen teologian keskeinen ajatus on Jumalan ilmoituksellisesta
läsnäolosta Kristuksessa. Kristillisessä ajattelussa keskeistä on, että pelastus perustuu Jeesuksen Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. (McGrath 2011, 375-377) Analysoitavana oleva tekstikohta toimii ikäänkuin alkuna Jeesuksen pelastavalle toiminnalle Luukkaan evankeliumissa. Jeesus, luvattu Messias, on kaikkien kansojen pelastaja. Liturginen tarkastelu Kirkkovuoden ajankohta: Pyhän perheen sunnuntaita vietämme ensimmäisenä sunnuntaina joulusta, heti joulun tapahtumien jälkeen. Jumalanpalveluksen muut tekstit, rukoukset ja virret tukevat tekstiä ja sen sanomaa seuraavasti: Esimerkiksi virressä 28 säkeessä 6 tulee esiin Simeonin kokema Jumalan lupauksen täyttymys. Virsi 257 säe 5 liittyy Simeonin ylistävään riemuun. Psalmi 71 puhuu ylistyksestä. Galatalaiskirjeen 4. luvun jae neljä liittyy kiinteästi scopukseen. Pastoraalinen tarkastelu Sielunhoidollisesta näkökulmasta tekstiin perehtynyt voi kysyä esimerkiksi, kuuluuko pelastus minullekin? Tai kenelle pelastus kuuluu? Jokainen meistä saa uskoa todeksi Jumalan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Kontekstuaalinen tarkastelu Lapsi viedään tässä pian syntymän jälkeen ympärileikattavaksi ja siunattavaksi, sillä Jeesus sai kasteen vasta aikuisena. Tämän voisi ajatella liittyvän nykyiseen keskusteluun kastetoimituksen tarpeellisuudesta. Tekstissä kerrotaan, että Jeesuksen vanhemmat tekivät, kuten juutalaisilla tuolloin tapana oli, veivät lapsensa temppeliin täyttääkseen lain. Nykyaikana monessa kristityssä maassa, kuten Suomessa, toiminta on paljon liberaalimpaa: vanhemmat voivat viedä lapsen kasteelle, jos niin haluavat tai antaa lapselle nimen ilman kristillistä toimitusta. Voidaan kysyä, onko valinnanvapaus helpottanut vai vaikeuttanut päätöksentekoa?
Hermeneuttinen tarkastelu Kaikkien kansojen pelastukseksi Jumalan tarkoittama Jeesus Kristus on meidän Herramme.
Saarnaluonnoksen suunnittelu Päädyimme saarnantekstin suunnittelussa 4-osaiseen ratkaisuun, jonka tässä esittelemme. Saarna alkaa scopuksen kertomisella ja jatkuu scopusta selventävällä viittauksella juuri ennen saarnaa luettuun evankeliumitekstiin sekä muihin kontekstiin liittyviin raamatunkohtiin seuraavasti: 1. Jumala Pyhän Hengen välityksellä saa häneen uskovan ihmisen toimimaan jollakin tavalla. Simeon näki ihmiskunnan pelastuksen Jeesus-lapsessa. Jumalan profeettojen kautta lupaama Messias syntyi Jeesus-vauvaksi, ja tämä evankeliumi Jumalan pelastuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille. (scopus) Luukkaan 2. luvun evankeliumitekstissähän mainittiin Simeonista näin: Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennenkuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Kertomus jatkuu vielä kolmannella maininnalla Pyhästä Hengestä Simeonin kohdalla: Henki oli se, joka hänet Temppeliin johdatti. Ihmisen omalla tahdolla ei näyttäisi olevan merkitystä, vaan luottamuksella Jumalaan ja Hänen johdatukseensa. Jeesuksesta ihmiskunnan pelastajana on kirjoitettu psalmeihin. Esimerkiksi Psalmin 98 alussa kerrotaan näin: Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saavat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Myös Jesaja 52:10 puhuu siitä, miten maan ääret näkevät Jumalan tuoman pelastuksen. Jesaja 42:6 sanoo: Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi. Jesaja 49:6 tarkentaa Jumalan pelastussuunnitelmaa:... Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu mään ääriin saakka. Saarnan toisessa osassa jatketaan edelleen korostamalla pääsanomaa eli scopusta sen liturgisella tarkastelulla. Jumalanpalveluksen virret toimivat hyvänä materiaalina tai jotkin tekstien osat esimerkiksi kyseisen päivän lukukappaleista. Tässä saarnaluonnoksessa, jonka teksti liittyy kirkkovuodessa Pyhä perheen sunnuntaihin, päädyimme kahden eri virren säkeisiin seuraavasti: 2. Virren 28 säkeessä 6 saimme kuulla Simeonin kokeman Jumalan lupauksen täyttymyksen ja ylistyksen sanoissa: Kiitä, Kiitä Herraa siitä, toivon saa nyt toivoton. Nyt on sulla, nyt on
mulla riemujuhla verraton. Myös Virren 257 säe 5 liittyy Simeonin ylistävään riemuun. Siinä sanotaan näin:... Riemuita sydämemme saa ja kunnioittaa Jumalaa, Isäämme Taivaallista. Saarnan kolmas osa on omaa tulkintaa. Se voisi alkaa kuulijat herättävällä kysymyksellä siitä, onko mahdollista ja jos, niin miten nykyaikana meistä jokainen voisi yhtyä Simeonin esimerkin osoittamaan Jumalan ylistykseen ja riemuun tässä monin tavoin kärsimystä täynnä olevassa maailmassa ja yhteiskunnassa. Vastaus kysymykseen on löydettävissä eksegeettisen tarkastelun perusteella: Tekstikohdan jälkeen Luukkaan evankeliumi käsittelee Jeesus Nasaretilaisen elämää ja toimintaa, kuolemaa, ylösnousemusta sekä opetuslapsille ilmestymistä ja julistustehtävän antoa sekä heidän siunaamistaan siihen. Tekstikohta, jossa Jeesus-lapsi tuodaan ensimmäisen kerran temppeliin, ikäänkuin vahvistaa evankeliumissa myöhemmin kerrottavat tapahtumat todeksi. Simeon, joka ei tiedä tulevista tapahtumista mitään, todistaa Jeesuksen olevan se, jota hän on odottanut saamansa ilmoituksen mukaisesti. Evankeliumin loppuosa puolestaan on ennustettujen tapahtumien toteenkäymistä. Voidaankin ajatella kyseisen tekstikohdan olevan käänteentekevä osa evankeliumin kokonaisuudessa. Tulkintamme päättyy evankeliumin mukaisesti sen korostamiseen, että Jeesuksessa oleva pelastus on tarkoitettu kaikille kansoille. Siihen tulkintamme perustuu ja on seuraava: 3. Rakkaat sisaret ja veljet, miten me nykyaikana voisimme yhtyä Simeon-vanhuksen kaltaiseen ylistykseen, kun päivämme täyttyvät kiireestä ja arkisista huolista, sairastamme, ikävöimme ja koemme yksinäisyyttä? Onko ylistys edes mahdollista ja tarpeellista? Vastaus on: Kyllä. Luukkaan evankeliumin toisen luvun lopusta 21. luvun loppuun on kerrottu Jeesuksen toiminnasta. Hän kuuntelee, parantaa, kutsuu jalanjälkiinsä, julistaa kärsiviä ihmisiä autuaiksi ja niin edelleen. Jeesus oli nimenomaan meidän kaltaisiamme varten tuolloin ja on sitä yhä tänäänkin. Voimme puhua Jumalalle rukouksissamme, kuten hurskas Simeonkin pitkän elämänsä aikana ehti usein tehdä. Raamattua lukemalla voimme puolestaan kuulla mitä Jumala haluaa puhua meille omissa ahdistuksissamme. Ja kun löydämme sieltä avun, on aika ylistyksen. Galatalaiskirjeen 4. luvun jae neljä liittyy kiinteästi scopukseen. Saarnan neljäs osa on päätös, jossa palataan evankeliumitekstin scopusta tukeviin ja kertaaviin kohtiin. Saarna päättyy raamatunjakeisiin, jotka sopivat tekstin tulkinnan kontekstiin ja johdattavat myös uskontunnustukseen.
4. Kuten Simeon äskeisessä evankeliumi-tekstissä Jeesuksen kohdatessaan totesi: - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Myös me tänään yhdessä, Jumalan perheväkenä, voimme kiittää yhdessä saamastamme valosta ja kirkkaudesta. (Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.) Lähteet ja kirjallisuus: Kirkkoraamattu Virsikirja Kirkkokäsikirja 2011 McGrath, Alister E. Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. 5. laitos. Helsinki: Kirjapaja.