Saarna 3. sunnuntaina ennen pääsiäistä 16.2.2014, Lasse Räty (Luther-talon kirkkosalin remontin jälkeen uudelleen käyttöön siunaamisen messussa) Armoa ja rauhaa teille Jumalalta, meidän isältämme ja Vapahtajalta Jeesukselta Kristukselta. Kuulemme pyhää evankeliumia Matt. 19: 27-30: Pietari sanoi Jeesukselle: Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme? Jeesus sanoi heille: Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Rakkaat kristityt. Tänään meillä on riemun ja kiitoksen päivä. Useita vuosia odotettu ja kaksi ja puoli kuukautta työn alla ollut kirkkosaliremontti on valmistunut. Saamme elää todeksi sitä mistä Psalminkirjoittaja muistuttaa: Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä. Ps. 118:24 Olen jakanut saarnani kolmeen osaan: Rakentaminen on alkanut, rakentaminen on valmistunut ja rakentaminen jatkuu. Rakentaminen on alkanut Joulukuun ensimmäisenä päivänä vietimme adventin jumalanpalvelusta. Sen jälkeen kannoimme porukalla pois tuolit, virsikirjat ja viherkasvit, irrotettiin seinälampetit ja äänentoistolaitteet jne. Maanantaina joulukuun toisena päivä täällä oli täysi työntouhu päällä Pirkanmaan Rappaus- ja Maalauspalvelu Oy:n ja aliurakoitsija Saneerausmaalaus Oy Santasen toimesta: kattokruunut ja lattia oli suojattu, kuoriosan ja salin väliin oli rakennettu suojaseinä, jonka taakse muutamaa päivää myöhemmin kannettiin osiin puretut urun osat. Siitä jatkui arkkitehti Jarmo Rannon suunnittelema tiivis tekeminen: katon korjaus, seinien halkeamien avaaminen ja paikkaaminen, pohjamaalaus ja varsinainen maalaus. Kalevan Sähkön hoitama sähköjen uusiminen ei myöskään ollut pieni homma, kun lähtökohta monelta osin oli Luther-talon valmistumisvuoden 1940 tilanne. Urkujakin kannettiin vielä kahteen kertaan: ensin salin seinien valmistuttua tuonne takaosaan ja sitten viime keskiviikkona urkurakentajien opastuksella nykyiseen paikkaansa. Myös aiemmin alttarin sivussa monilta huomaamatta jäänyt lasimaalaus saatiin näyttävästi esille siirtämällä se nykyiselle paikalleen. Nyt Jeesuksen siunaavat kädet levittäytyvät kirkkokansan ylle, erityisesti sen tullessa ehtoolliselle, näin näkyvälläkin tavalla. Aikataulun mukaisesti perjantaina oli urakan lopputarkastus. Uurastus jatkui kuitenkin eilen lähes kellon ympäri suuren talkoolaisjoukon voimin. Tuolien puhdistusta, kantamista ja paikoilleen asettamista, äänentoiston käyttökuntoon laittamista, sakastin komeron asentamista, siivoamista, virsitaulun ja numeroiden laittamista jne. Suuri joukko kaiken ikäisiä vapaaehtoisia hääräsi täällä pitkin päivää. Jotakin vielä jäi vielä tulevaksikin, kuten toisen virsitaulun käyttöön ottaminen. Taivaan Isälle suuri kiitos kaikista teistä
Samoin teistä, jotka olette lahjoituksillanne mahdollistaneet tämän remontin toteutumisen. Olemme saaneet hoidetuksi ne taloudelliset velvoitteet, mitä meille paikallisesti oli asetettu. Joitakin hankintoja olemme sitten tehneet suoraan maksaen ja jotakin on vielä edessä. Tämän joukon paimeneksi asetettuna koen nöyrää ja syvää kiitollisuutta koko hankkeesta ja teistä aivan jokaisesta. Samoin edeltävistä sukupolvista, jotka ovat aikanaan rakentaneet tämän talon. Tontti ja koko Luther-talon rakennus vieressä olevaa kerrostaloa myöten on 74 vuotta sitten saatu aikaan isien ja äitien lahjoituksilla ja uurastuksella. Kerrotalohan ei enää ole Sleyn omistuksessa vaan siitä luovuttiin muutamia vuosia sitten. Samoin tämän remontin yhteydessä luovuttiin katutasossa olleesta toimistosta, jossa viime aikoina olimme vuokralla. Pieni Vilhelm eilen kysyikin eteisessä että missäs tuosta on ovi? Joku muukin ehkä huomasi, että eteisaulasta ei enää ole ovea entiseen toimistoon vaan se on muurattu umpeen. Sain uuden toimiston alakertaan entiseen etukeittiöön. Sinnekin saa vapaasti kurkata vaikka sen järjestelyt ovatkin vielä kesken. Evakkoajan saimme viettää hienoissa puitteissa Vanhassa kirkossa. Uusiakin ihmisiä löysi messuihimme tuona aikana. Silti tunne on voimakas ja joku sen eilen ääneen sanoikin: on mahtavaa saada olla kotona Niinpä osaltani tahdon anoa myös sinulle, oletpa Luther-talon kävijä jo vuosien takaa tai oletpa tänään ensimmäistä kertaa täällä messussa: ole niinkuin kotonasi. Tai niin kuin raumlaisena sen mieluummin sanon: Ol niingon gotonas. Tule, ole, omista uskossa se Jumalan Sana mitä täällä julistetaan ja löydä oma paikkasi. Päivän evankeliumissa Jeesuksen opetuslapset sanoivat: Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme? Moni meistä on tehnyt ja antanut paljon ja isämme ja äitimme ovat antaneet vieläkin enemmän. Joku hyvin köyhä ja vaatimattomasti elänyt on antanut jopa euromääräisesti runsaammin kuin moni paremmin toimeentuleva. Valtakunnallinen yhdistys on saanut lahjoituksia ja testamenttejakin, aivan viime aikoinakin. Tuskin kukaan meistä kuitenkaan on antanut kaikkea Jeesuksen seuraamisen takia. Lähetystyöhön lähtenyt voi ehkä lähinnä samaistua opetuslasten pohdintaan. Onko kaikesta luopuminen sitten vaatimus Jeesuksen seuraamiselle? Ei, mutta Jeesuksen seuraamatta jättäminen eli hylkääminen johtaa kaiken menettämiseen. Rakentamisen termein se sanotaan Raamatussa näin: Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 1 Kor. 3:11 Tai Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Apt. 4:11 Ja edelleen Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Rm. 9.33 [Jes. 8:14, Jes. 28:16; 1. Piet. 2:6-8] Niin ystävät, Jeesus on ainoa mahdollinen perusta elämän rakennukselle. Hän on kulmakivi, kivi jonka varaan talo rakennetaan. Tai hän on holvikaaren ylimmäksi tuleva viimeinen kivi, joka sitoo kaiken muun kokoon - alkutekstin sana voi tarkoittaa näitä molempia. Jos kunnollinen perustus puuttuu rakennus romahtaa. Tai jos ylin kulmakivi lojuu jossakin sivussa elämän työmaalla siihen kompastuu ennen pitkää ja loukkaa itsensä.
Loukkaaminen ja häpeään joutuminen ei tässä tapauksessa tarkoita tavallista satuttamista ja siitä tulevaa häpeää. Ei siis ole kyse sen tyylisestä vinoilusta raksalla, että mites ammattimiehelle tai -naiselle nyt tollanen haaveri pääsi käymään. Häpeään joutuminen tarkoittaa iankaikkiseen häpeään eli kadotukseen joutumista. Evankelista Matteus kirjoittaa: Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa. Matt. 21:44 Ehkä nyt ymmärrämme miksi Jeesusta ei voi eikä missään tapauksessa kannata jättää elämästä sivuun. Ilman häntä elämämme rakennus romahtaa. Ruumiimme ei jää hautaan rakennusjätteen tavoin vaan meidät kaikki herätetään kerran viimeiselle tuomiolle. Siellä turvana voi olla vain Jeesus, ei mikään eikä kukaan muu. Ilman Jeesusta me ruhjoudumme eli joudumme helvettiin. Rakentaminen on alkanut ja se on alkanut myös sinun elämässäsi. Jumala on sen aloittanut. Pyhässä kasteessa sinut on otettu hänen lapsekseen, tai jälleen rakentamisen kuvaa käyttäen: sinunt on kasteessa liitetty elävänä kivenä Jumalan temppeliin eli hänen seurakuntaansa. Miten on tänään, oletko edelleen elävä kivi siinä rakennuksessa? Vai onko Jeesusnimimen kulmakivi jäänyt syrjään niin, että olet vaarassa kompastua siihen kerran? Rakentaminen on valmistunut Sanoin saarnani toiseksi otsikoksi Rakentaminen on valmistunut. Kirkkosalin remontoiminen on valmistunut ja me saamme iloita siitä tänään ja vielä monen monta kertaa. Mutta jotakin vielä suurempaa on valmistunut myös. Nimittäin kaikki se, mitä sinun pelastumiseesi tarvitaan. Kaikki se, mitä tarvitaan, ettei yksikään meistä joutuisi kerran iankaikkiseen häpeään. Jumala antoi ainoan Poikansa syntyä tänne ihmiseksi pari tuhatta vuotta sitten. Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja rakennusmies Joosefista tuli hänen kasvatti-isänsä. Isältään hän oppi rakentamisen taidon ja luultavasti myös käytti sitä taitoa ennenkuin noin 30 vuoden ikäisenä aloitti lyhyen, kolmen vuoden, julkisen toimintansa. Sinä aikana hän opetti, julisti, paransi ja jopa herätti kuolleita. Näiden tunnustekojen tarkoituksena oli osoittaa, että hän on todella Jumalan Poika. Muistamme hyvin millaisen päätöksen hänen julkinen toimintansa sai: hänet naulittiin ristille. Siinä mikä näytti todelliselta kompastumiselta ja mikä oli todellista häpeään joutumista Jumala kuitenkin valmisti suurimman ja ihmeellisimmän rakennuksensa, nimittäin Taivasten valtakunnan ja pääsyn sinne. Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme, pahojen ajatustemme, sanojemme ja tekojemme takia. Hän kärsi kuoleman ja helvetin vaivat meidän edestämme ja meidän sijaisenamme. Näin hän avasi meille syntisille ja kadotetuille taivaan portit ja sulki edestämme helvetin portit. Miten tämä voi tulla minun osakseni ja miten sinun? Kun sinut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sinut on liitetty Jeesuksen pelastustyön yhteyteen. Olet saanut armon, Jumalan lapsen nimen ja aseman. Olet päässyt eläväksi kiveksi Jumalan rakennukseen Jos nyt uskot tähän Jeesukseen sinä olet hänen omansa, armahdettu
syntinen, taivaan perillinen. Sinun edessäsi on Jeesuksen avaama ovi taivaaseen, jota kukaan ei voi sulkea. Ja kadotuksen portit Jeesus on puolestaan sulkenut niin, ettei sinun tarvitse pelätä joutuvasi sinne. Tämä kaikki on sinulle ilmaista lahjaa sen perusteella, mitä Jeesus on jo tehnyt puolestasi ja lahjoittanut sinulle Mutta muista rakas ystävä, että ilman Jeesusta sinulla ei ole mitään. Sinulla voi olla kaikki mitä maan päällä toivoa saattaa: kaunis tai komea puoliso, hieno talo, upea auto, mahtava kotiteatteri, luottokortti, jolla katetta riittää jne. Tästä kaikesta ei kuitenkaan ole sinulle lopulta mitään hyötyä ellei sinulla ole Jeesusta. Jeesus kertoi kerran rikkaasta miehestä, jolla oli valtavasti omaisuutta: Sinä hullu Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu? "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona." Luuk. 12:20 Onhan sinulla aarre taivaassa? Varmasti on, jos olet kastettu ja uskot Jeesukseen omana Vapahtajanasi, oletpa sitten uskonut häneen aina tai onpa sinun sydämessäsi vasta juuri syttynyt pieni uskon kipinä. Pidä häntä aarteenasi niinkuin sinä olet hänen aarteensa, onhan hän vuodattanut ristillä verensä ostaakseen sinut omakseen. Tule ja seuraa häntä. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että muun seurakunnan kanssa tulet kohtaamaan hänet ehtoollisessa. Siinä hän on läsnä vaikka emme häntä näekään. Saat nauttia leivässä ja viinissä hänen ruumiinsa ja verensä ja kuulla henkilökohtaisesti, miten ne on annettu ja vuodatettu sinun edestäsi, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. Rakentaminen jatkuu Kolmanneksi ja viimeiseksi: rakentaminen jatkuu. Konkreettinen rakentaminen jatkuu muutamalta pieneltä osin vielä täällä. Alkavalla viikolla saamme mm. lisää tuoleja ja toinen virsitaulukin tulee varmaan käyttöön ensi pyhäksi. En kuitenkaan tarkoita nyt tätä. Ajattelin ennen remonttia ja vielä pitkään sen kuluessa, että kaiken pitäisi olla kunnossa tässä vaiheessa: tarjoilujen, siivoussysteemien, messun musiikkiesitysten jne. Tilannehan on siis se, että minä olen ainoa palkallinen työntekijä Lutsilla ja omasta työstäni osa suuntautuu muualle. Mm. rippikoulutyö vie yhden kokonaisen kuukauden työpanoksen vuodessa. Lähetyksen tietyt tehtävät työllistävät. Pohjois-Hämeen piirin aluella toimiva työkaverini Turkka Aaltonen jää vuoden päästä eläkkeelle ja uskaltaisinpa lyödä kohtuullisen summan vetoa siitä, että tilalle ei tule ketään. Se siis tuo taas lisähaasteita. Kerron tätä kaikkea siksi, että meidän jokaisen on aika jatkaa rakentumista ja rakentamista elävinä kivinä Kristuksen seurakunnassa. Tehtävät ovat erilaisia ja ne voivat vaihdella kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Mutta jokaisella on paikkansa ja mikä hienointa, myös sen käyttämiseen annettu lahja tai kenties moniakin. Olennaista on se, että kenenkään ei tarvitsisi tehdä asioita yli voimiensa. Tottakai on tilanteita, joissa tarvitaan erikoisponnisteluja, kuten nyt tämä remontti ja sen loppuun saattaminen. Mutta tarkoitus on, että jokainen voisi tehdä sopivasti. Ajattelen, että tekemisen kautta tullaan myös tutuksi ja löydetään helpommin oma paikka toisten joukossa. Mutta olen myös varma siitä, että moni asia tulee paremmin hoidetuksi, kun sen tekee siinä asiassa pätevä henkilö verrattuna siihen, että minä koittaisin hoitaa niitä. Joukossamme on esimerkiksi paljon henkilöitä, jotka vetävät ammatikseen suuria projekteja. Yhtä suuria täältä tuskin löytyy mutta monta projektia kuitenkin, esimerkkinä vaikkapa syyskuun evankeliumijuhlan suunnittelu -ja organisointi. Tai jos ajatellaan sitä, että tämä kaunis kirkkosali säilyisi kauniina pitkään, tarvitaan niitä jotka ottavat
vastatakseen kunnossapidosta muutenkin kuin siivouksen osalta. Ja jos remontoiminen alkoi tuntua mukavalta niin tekeminen ei kesän tullen lopu kesäkoti Toimelasta. Kenties sinne nousee vielä se rantaan haaveiltu hirsilaavukin joskus Moni käytännön tehtävä ei niinkään vaadi erikoisammattitaitoa vaan sitä, että on motivoitunut. Ystävät, jatketaan siis rakentamista. Muistetaan se, mitä varten tätä kaikkea teemme: että mahdollisimman moni saisi kuulla ja uskoa evankeliumin Jeesuksesta ja pelastua. Jatkataan rakentamista ja rakentumista hengellisesti myös omalla kohdallemme. Kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä tässä ja nyt. Siitä kuitenkin kaikki toisaalta vasta alkaa, varsinkin jos otat ensi askeleitasi Jeesuksen seurassa. Tarvitset ja me kaikki tarvitsemme oppimista Jumalan Sanasta ja siitä, millaisen elämään hän meitä tahtoo johtaa. Ehkä tarvitset keskusteluapua, jos elämässäsi on ollut asioita, mitkä nyt tai jatkossa näet Jumalan tahdon vastaiseksi eli synniksi. Uskostahan seuraa tahto laittaa pois syntiä ja taistella sitä vastaan, vaikka se täällä jääkin aina keskeneräiseksi. Ihanaa on se, että armo peittää keskeneräisyytemme ja paljotkin synnit, kuten apostoli sanoo. Palkka, niin meille kuin sitä evankeliumissa kyselleille apostoleillekin, tulee varsinaisesti vasta perillä taivaassa. Vaikka kyllä Taivaallnen Isä antaa hyvyydessään ennakkomaksua siitä jo täällä. Jos uskon takia jotkut vanhat ystävät eivät enää tahdokaan olla kanssasi saat uusia. Jos sinulla ei ole kotia, missä saisit toisten perheenjäsenten kanssa elää todeksi uskoasi saat pitää Luther-taloa kotinasi ja jakaa tärkeintä asiaa elämässäsi täällä. Kaikkein suurimpana saat jo nyt omistaa hyvän omantunnon ja rauhan Jumalan kanssa. Sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa, kun olet Jeesuksen seurassa ja hän on sinun kanssasi. Kirjetekstissä sanottiin olympialaisten hengessä: Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Fil. 3:7-14 Olennaista on nyt kuulla kutsua: Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. 1. Piet. 2:4