Rollikan kevätretki Kreikkaan v.2011
1 Rollikan reissu Kreikkaan keväällä 2011 Laivamme lähti Vuosaaren satamasta huhtikuun lopussa v.2011 kohti Rostockia. Ajelimme sieltä sitten suoraan lähellä Trogirin kaupunkia, Splitistä pohjoiseen sijaitsevalle Vranjica Belvederen leirintäalueelle, jonne olimme syksyllä jättäneet Rollikka-vaunumme. Sieltä jatkoimme sitten vaunun kanssa etelään päin. Kotiin palasimme kesäkuun puolivälissä. Matkan aikana oli tarkoitus entiseen tyyliin kirjoittella pieniä raportteja ja liittää niihin kuvia. Mutta tietokoneemme hajottua saimme matkalla aikaseksi vain yhden lokikirjamerkinnän. Loput seitsemän juttua on kirjoitettu 'Post Festum' eli matkan jälkeen. Sen huomaa. Matkajutut pitäisi kirjoittaa heti tuoreeltaan ennen kuin muistot haalistuvat ja jäävät uusien kerrostumien alle. Tähän dokumenttiin nuo kaikki kahdeksan juttua kuvineen on koottu yhteen sellaisenaan. Yrjö, Camilla ja Tuikku Sisällysluettelo: Sivu Matkalla Kreikkaan Kuukausi Kreikassa ilman tietotekniikkaa Meteora ja Pelionin niemimaa Delfin temppelialueella Ateeenassa ja muinaisessa Mykenessä Antiikin Olympian raunioilla Viimeinen kohde Kreikassa Paluumatka Suomeen 09.05.2011 14.06.2011 20.05.2011 23.05.2011 26.05.2011 28.05.2011 30.05.2011 12.06.2011 2 7 10 21 32 41 48 53
2 Matkalla Kreikkaan 9.5.2011 Alkuun Asuntovaunumme Rollikka oli ilmeisen tyytyväisenä talvehtinut Dalmatiassa. Lähdimme päivän parin kesään totuttelun jälkeen liikenteeseen ja olemme nyt jo Kreikan puolella, Epiroksen maakunnan pääkaupungissa, Ioanninassa. Tekee mieli kertoa jotain matkalla melko nopeasti läpiajetuista maista Montenegrosta ja Albaniasta, joiden vaiheita ei ainakaan meikäläinen ole tullut ennen tarkemmin seuranneeksi. Montenegroon ajettuamme emme oikein tienneen tulimmeko EU:n alueelle vai ei. Valuutta oli ainakin euro mutta ymmärsin niin, ettei täysjäsenyydestä vielä voi puhua. Pitkä liittosuhde Serbiaan katkesi lopullisesti vasta v.2006 ja tämä runsaan 600.000 asukaan vuoristovaltio julistautui itsenäiseksi ja sai heti laajalti kansainvälistä tukea ja EU:n suuntaankin näytettiin vihreätä valoa. Meidän piti ajaa vain maan läpi mutta löysimme kuitenkin rannikon eteläpäässä yhden nätin leirialueen. Oikeastaan kahden vierekkäisen pienen alueen emännät kilpailivat meistä. Camping Olivan muori lopulta opasti meidät tieltä sisään omalle alueelleen. Olimme kenties vuoden ensimmäiset asiakkaat. Kaikki palvelut pelasivat. Tyytyväisinä jatkoimme seuraavana aamuna matkaa 10 euroa köyhempinä. Albania on oma mielenkiintoinen lukunsa. Onneksi saimme jo Dubrovnikista hankittua kirjallisuutta aiheesta. Albaniasta sen hankkimiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Seuraavassa sekavasti jotain siitä mieleen jäänyttä: Maan pitkä historia on varsin sekava. Yksi suhteellisen selkeä jakso oli Ottomaanien valtakausi, joka kesti lähes 500 vuotta. Sekään ei ollut helppoa. Vaikka vääräuskoiset saivat elää valtion suojeluksessa, joutuivat he maksamaan kovaa veroa ja lisäksi luovuttamaan yhden poikalapsen, ei kuitenkaan ainoataan, valtiolle. Heistä koulutettiin mm.eliittisotilaita, janitsaareja Turkin sulttaanin kaartiin. Tätä välttääkseen monet kääntyivät islamin uskoon tai ainakin teeskentelivät niin tehneensä. Maassa on monia etnisiä ryhmiä ja uskontokuntia. Yksi aiemmin minulle tuntematon mielenkiintoinen oppi on bektashismi. Se on joskus 1300-luvulla islamin valtavirrasta erkaantunut sufi-lahko. Pääpaikka on nykyisin Albaniassa sen jälkeen kun sen harjoittaminen Turkissa kiellettiin. 1900 luvun alussa Albaniassakin alettiin haaveilla itsenäisestä kansallisvaltiosta ja v.1912 tehtiin itsenäisyysjulistus ja erinäisten sotien ja neuvottelujen jälkeen Ottomaanit lähtivät maasta. Mutta uutta valtiota ei hevin saatu syntymään. Ensimmäisen maailmansodan melskeissä albanialaiset tappelivat kaikkia vastaa ja keskenäänkin. Sekasortoisessa tilanteessa yksi kyläpäällikkö sai huudatettua itsensä Albanian kuninkaaksi ja hän pysyikin sellaisena aina vuoteen 1939, jolloin Mussolini liitti Albanian Italiaan. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen taas kaikki muuttui. Enver Hoxha ja kommunistinen puolue piti pitkään maata ja sen kansalaisia rautaisessa otteessaan. Maa julistettiin maailman ensimmäiseksi ateistiseksi valtioksi. Vähitellen maa eristäytyi ja suhteet kaikkiin liittolaisiin, viimeksi Kiinaan, katkesivat. Sekavuus hallinnossa ja levottomuudet lisääntyivät jälleen Hoxhan kuoltua ja kommunistien menetettyä valtaansa. Järjestäytynyt ja järjestäytymätön rikollisuus levisi monissa muodoissaan. 1990 luvun Balkanin sotien seurauksena Albania vastaanotti vielä lähes puoli miljoonaa Kosovon pakolaista. 2000-luvulla olot ovat vähitellen vakiintuneet ja taloudellinen tilannekin parantunut. Tosin maan eri osien välillä on suuria eroja.
3 Kun ajelimme Tiranan ja Durresin seuduilla rakennettuja uusia teitä hämmästyimme aivan älyttömän suurta huoltoasemien määrää. Vanhoja hylättyjä ja uusia hienoja huoltoasemia oli parin sadan metrin välein. Toinen hämmästyksen aihe erityisesti Durresista etelään oli valtava keskeneräisten mutta hiljaisten ja valmiiksi rakennettujen mutta asumattomien talojen määrä. Jostain kuulimme, että nämä kummallisuudet ovat keinoja järjestäytyneen rikollisuuden rahan pesulle. Mutta luonto on suuressa osassa maata todella hienoa. Sitä saimme ihailla kun ajoimme Vloren ja Saranden kautta Kreikan rajalle. Toinen tie etelään, joka oli ainoa navigaattorimme tuntema, oli tietöitten takia kuulemma huonossa kunnossa. Subaru sai naama punaisena ykkösellä kiivetä jyrkkiä serpentiinejä. Ajotietokoneen polttonesteen kulutusmittari oli pitkiä jaksoja tapissa eli kulutus oli yli 50litraa/100km. Mutkia ei kannattanut oikoa. Sen verran syviä "ojat" olivat tällä rannassa kulkevalla tiellä, joka välillä kiipesi yli kilometrin korkeuteen. Sattumalta osasimme perille. Meillä oli leirintäalue Pa Emerin isännän paperinpalalle piirtämä summittainen kartta. Tienviitoja ei Albaniassa kovin paljon harrasteta. Isäntä vaihtoi meille myös 7000 lekaa 50 eurolla. Sillä saimme 40 litraa dieseliä. Maassa ei muuten ole montaa leirintäaluetta. Hyviä hotelleja rannikolla kyllä löytyy. Luulen kuitenkin, että paluumatkan teemme laivalla Kreikasta Italiaan. Kotorin lahden rantoja
4 Sveti Stefan Camping Oliva Montenegrossa
5 Camping PaEmerin terassilla Albaniassa Taukopaikka matkalla Vloresta Sarandeen Albanian etelärannikolla
6 Maisema rantarörmältä: Autolautta matkalla Italiaan Mäkimaisemia matkalla Kreikkaan
7 Kuukausi Kreikkassa ilman nettiä ja tietokoneita 14.6.2011 Alkuun Näinhän tässä sitten kävi, että tietotekniikka petti vanhan konkarin. Matkamikromme ei sitten yhtenä aamuna enää herännytkään henkiin. Samalla se vei mukanaan bittien kadotukseen alkumatkan valokuvamme, jotka tyhmää kyllä olin deletoineen kameran muistikortilta. Olisihan sinne mahtunut kuvia tuhansittain. Leirintäalueille on kiitettävästi joka puolella syntynyt wlan-verkkoja mutta samalla vierailijoiden käyttöön tarjottavat PC:t ovat hävinneet. Kun kaikilla karavaanareilla on omat laptoppinsa, ipadinsä ja älypuhelimensa, on yleiseen käyttöön tarkotettujen PC:eiden ylläpitämisestä vain turhaa vaivaa. Niihin pesiytyy nopeasti erilaisia viruksia ja matoja. Kreikassa on kuulemma vanhastaan erityisenä riesana troijalaiset. Mutta kun meillä ei ollut mitään varajärjestelmiä, olimme tiedonvälityksen suhteen totaalisesti pihalla. Kreikan TV:stäkään ei ole mitään apua, ellei kieltä osaa. Parhaimmillaan sai näkyviin neljä kanavaaa ja ainakin yksi niistä kuvasi koko ajan jotain poliitikkoa puhumassa parlamentissa tai jossain paneelissa Kreikan poliittisesta tilanteesta. Aihetta ja perinteitä siinä riittää. Eikös politiikka keksittykin Kreikassa. Juttujen kirjoittaminen ja lähettäminen Web-lokikirjaan ei sitten enää onnistunut eikä valokuvien käsitteleminen muutenkaan. En muista, että olisin joutunut vuosikymmeniin olemaan näin pitkää aikaa ilman internettiä. Aluksi tietenkin tuntui ahdistavalta, mutta sitten siihen tottui. Kirjojen lukeminen alkoi taas maistua ja ehkä ulkonakin oli kevyempi liikkua. Atk-hankaluuksista huolimatta matkamme onnistui erinomaisesti. Uusia valokuvia näppäilimme runsaasti ja tutustuimme komeisiin vuoristomaisemiin, viehättäviin pikkukyliin, rantamaisemiin ja tietenkin historiasta tuttuihin muinaisiin kreikkalaisiin kohteisiin. Paluumatkamme alkoi Patrasta, Peloponnesoksen niemimaalta laivalla Venetsiaan, sitten sieltä Alppien yli ja Saksan halki ja vielä tämän kerran Finnlinesin laivalla Helsinkiin. Helluntaina palasimme jo Kuopioon, jossa kuitenkin täsmälleen silloin hieno hellekausi lopahti ja alkoi sataa. Ainakin vakaa aikomus on koostaa jälkikäteen tähän lokikirjaan jatkoksi muutamia kirjoituksia ja niihin sopivia kuvia matkalta.
8 Puutkin ovat täällä toista tuhatta vuotta vanhoja Turistit Delfissä
9 Turistina Akropoliksellla Korkean paikan leirillä muinaisessa Olympiassa
10 Meteora ja Pelionin niemimaa 20.05.2011 Alkuun Tässä olisi ensimmäinen matkan jälkeen väsätty lokikirjamerkintä. Päivämäärä yllä vastaa matkan ajankohtaa. Reittimme Ioanninasta, ensimmäisestä leiristämme Kreikassa, johti meidät onnekkaasti Meteoran luostarialueelle. Paikka on on todella komea ja otimme sieltä koko joukon mielestäni upeita kuvia, mutta ne kaikki joutuivat hukkaan edellisessä viestissä kerrotusta syystä. Otin nyt vapauden liittää tähän mukaan muutaman kuvan alueen esitteestä. Jo 1300-luvulta alkaen tälle vajaan 10 neliökilometrin kokoisella merkillisellä alueella jököttävien kalliotornien huipuille on rakennettu luostareita. Ennen niin munkit kuin heidän tarvikkeensa nostettiin ylös köysien avulla. Nyt luostareihin pääsee kapuamaan, tosin hikisesti, jo portaitakin myöten. Parhaimmillaan luostareita on ollut parikymmentä ja kuudessa niistä asustaa vieläkin munkkeja. Tiedä sitten kuinka rauhassa he siellä voivat enää pohdiskella syntyjä syviä, kun paikasta on tullut niin tavallisten turistien kuin vuorikiipeilijöiden suosikkikohteita. Alueella on peräti toistasataa kalliopilaria ja niille on merkattu yhteensä tuhatkunta kiipeilyreittiä. Kuten arvata saattaa, emme yrittäneet selvittää niistä ensimmäistäkään, mutta Pyhän Nikolaos Anapavsasin luostariin (kuva 2) kapusin. Siellä oli mm. kuulun ikonimaalari Theofaniksen v.1527 tekemä hieno fresko, jossa Aatami paratiisissa antaa nimiä vasta luoduille eläinlajeille. Itse pyhä Nikolaos eli jo joskus 300-luvulla. Hänen pyhän miehen urakehityksensä sai hyvän potkun kun hän onnistui pyhiinvaellusmatkallaan pelkästään rukoilemalla taltuttamaan myrskyn ja herättämään henkiin mastosta tipahtaneen merimiehen. Seuraava leirimme oli Pagasitikoksen lahden rannalla, Sikian ensiluokkaisella leirintäalueella. Jäimme sinne lähes pariksi viikoksi. Se sijaitsi juuri sopivasti 50km pitkän Pelionin niemen puolivälissä. Tutkimme tuon metsäisen ja mäkisen (korkein vuori on yli 1600m) niemen päästä päähän. Näimme upeita maisemia, idyllisiä pikkukyliä ja kauniita rantoja. Mutta emme nähneet emmekä niinollen saaneet valokuvattua yhtään kentauria. Ilmeisesti jo vanhentuneiden tietojen mukaan niitä piti käyskennellä runsaasti Pelionin niemimaan oliivipuumetsiköissä. Voi olla, että niiden kanta on jo haipunut olemattomiin. Vuohia noissa metsiköissä sen sijaan tepasteli runsaasti ja jätöksistä päätellen mahdollisesti myös peuroja. Seutu oli kovasti mieleemme. Mielestäni sitä voi hyvin suositella Kreikan matkaa suunnitteleville, johon Camilla lisäsi, että sitä voi toki erinomaisen hyvin suositella myös Espanjan matkaa suunnitteleville.
11 Lainakuvia Meteoran luostarialueelta
12 Lainakuvia Meteoran luostarialueelta
13 Kentaureja Pelionin niemellä? Leirimme Camping Sikiassa
14 Aamukuva leiripaikaltamme Syrjäisiä poukamia Egean meren rannalla
15 Tyypillistä maisemaa Pelionin niemellä
16 Mahdollisimman paljon kukkia kotiporteilla
17 Pinakatesin kylä Makrinitsan kylä
18 Kahvilamme Makrinitsassa Camilla ja Egean meri
19 Agia Kyriakin kylä Pelionin niemen eteläkärjessä Tuoretta kalaa tarjolla edullisesti
20 Lounaaksi meren herkkuja Kotitarvekalastusta Agia Kyriakissa
21 Muinaisen Delfin temppelialueella 23.05.2011 Alkuun Seuraavana Kreikan ykköskohteista on esittelyvuorossa Delfi (Delfoi). Jo joskus mykeneläisen kultturin aikana, n. 1500 e.kr. Delfi oli jonkinlainen pyhä paikka. Myöhemmin siitä kehittyi Apollon palvontaan omistautunut autonominen pappisvaltio. Oli mielenkiintoista nähdä omin silmin upealle paikalle Parnassos-vuoren rinteeseen, vuorenhalkeamasta vettä pulppuavan ikuisen lähteen viereen rakennetun temppelialueen rauniot. Oraakkelibusineksen ansiosta Delfi saavutti 700-luvulla e.kr. mahtavan maineen ja varallisuuden. Alla olevassa havainnekuvassa näkyvät pienet pytingit olivat eri kaupunkivaltioiden aarreaittoja, joissa säilytettiin palkkioina saatuja aarteita. Neuvoa tarvitsevia asiakkaita riitti niin läheltä kuin kaukaakin. Me olisimme halunneet kysyä temppelin papittarelta, ettei kai se vaan koidu minkään valtion tuhoksi, jos perussuomalaisia otetaan hallitukseen, mutta ei meille köyhille tätä tietoa annettu. Kerrotaan, että alunperin temppelin papitar, Pythia oli nuori kaunis neitsyt, mutta kun moni heistä karkasi jonkun varakkaan asiakkaan kanssa, sovittiin, että jatkossa Pythian piti olla yli 50 vuotias. Heitä saattoi olla kolmekin yhtaikaa virassa. Eteeriset huurut olivat prosessissa tärkeitä. Niiden vaikutuksesta papitar houraili jotain vaikeata ja viisaat, aikaansa seuraavat munkit tulkitsivat nämä Apollon viestit neuvoiksi asiakkailleen. Istuntoja pidettiin alunperin vain kerran vuodessa mutta myöhemmin kysynnän kasvaessa niitä pidettiin kerran kuussa paitsi talvella, jolloin Apollo-jumala muutti hyperborealaisten luokse ja jätti pyhätön Dionysos-jumalan hoitoon. Kiusaus ryöstää Delfin aarteet kävi vähitellen roomalaisille ylivoimaiseksi. Ensimmäisen kunnon ryöstöretken teki Sulla ja sitten Nero. Mutta vasta vasta 300-luvun j.kr. loppupuolella kristitty keisari Theodosius tuhosi Delfin hienot, mutta ikävä kyllä pakanalliset rakennukset. Theodosius tuhosi kyllä kreikkalaisten kulttuurisaavutuksia muuallakin, ja enemmän kuin mitä kymmenet sukupolvet olivat saanet rakennetuksi. Muinaisen Delfin museossa näin suureksi yllätyksekseni kuuluisan marmorisen Omphaloksen, eli maailman navan, joka on sijainnut temppelialueen keskustassa. Ja minä kun olen aina luullut, että mualiman napa on Kuopion torilla. Tosin täytyy tunnustaa, että uskoni siihenkin on alkanut horjua lähinnä surkuhupaisan toriremontin ansiosta. Nyt opin sen, että Zeus aikoinaan päästi kotkan yhtaikaa lentoon jokaisesta maailman äärinurkasta. Kotkat tapasivat Delfissä eikä missään Kuopion torilla. Se riittää hyvin todistukseksi. Alla on kuvia, jotka näppäilin leirintäalueeltamme, Camping Delphistä. Harvoin on vaunupaikaltamme avautunut niin upeita maisemia. Lähinnä alapuolellamme oli Krisson kylä, jonka historia on vielä Delfiäkin vanhempi. Alempana näkyy vielä istutettujen oliivipuumetsikköjen takana Kirran kaupunki ja Korintin lahti. Yhtenä iltana aivan leirintäalueen aidan takana, jyrkässä louhikossa, ohitsemme marssi monisatapäinen vuohilauma, jota paimensi ikiaikaisessa virkapuvussaan (sauva + viitta) nuori mies ja kuusi paimenkoiraa. Eikä yksikään vuohi eksynyt.
22 Apollon temppeli antiikin Delfissä
23 Apollon temppelin päätyä Ateenan lahjoitusten aarreaitta
24 Tholos (pyörökaari) Athenen pyhätössä Osa pyörökaaren huipusta
25 Tauko vanhan oliivipuun varjossa
26 Muinainen Delfin temppelialue Delfin museossa on paljon nähtävää
27 Omphalos, maailman napa Leirintäalueelta oli ilmavat maisemat
28 Jotkut asiat eivät ole muuttuneet Hyvä paimen ja monisatapäinen vuohilauma kotimatkalla
29 Maisema vaunupaikalta Korintin lahdelle laajakulmalla katsottuna Sama pitemmän putken läpi nähtynä
30 Vedenkuljetusta vuoristossa
31 Ansaittua lounasta odottamassa tuntien patikoinnin jälkeen Sitkeä neliveto on näillä teillä poikaa
32 Ateenassa ja muinaisessa Mykenessä 26.05.2011 Alkuun Kovasti mietimme kannattaako Ateenassa ollenkaan käydä huolimatta siitä, että se on sentään Euroopan vanhin oikea kaupunki. Mutta nykyisin Ateenan metropolialueella asuu miljoonia ihmisiä ja alueella on vain kaksi leirintäaluetta, niistäkin toinen jo turhan kaukana kaupunkivierailuja ajatellen. Parhaan kuvan Ateenasta saa lukemalla kirjoja tai etsimällä tietoa internetistä. Jos Ateenaan vaivautuu, kannattaisi aikaa varata viikon verran. Mutta me ajoimme vain pariksi päiväksi lähinnä kaupungin keskustaa olevalle täpötäydelle leirintäalueelle, joka oli vilkkaan ja meluisan liikenneväylän varrella. Kävimme tietenkin Akropoliksella, harhailimme sitten kaupungin ydinkeskustassa ja hoidimme joitain asioita. Helpotuksesta huokaisten jatkoimme kolmantena päivänä matkaa. Pelkästään Ateenan arkeologiseen museoon, jonne emme sinnekään ehtineet, pitäisi varata yksi kokonainen päivä, ja muitakin mielenkiintoisia kohteita löytyy melkoinen joukko. Kaupungissa pääsee kyllä hyvin liikkumaan metrolla ja bussilla ilman koiraa tietenkin, mutta omalla autolla ei kannata yrittääkään. Kreikka ja Ateenan kaupunki tekivät suurponnistuksen ehostaakseen rapistumaan päässyttä kaupunkikuvaa vuoden 2004 olympialaisia varten. Monia isoja projekteja toteutettiin, mutta kuulemamme mukaan tilanne on sen jälkeen vähitellen taas huonontunut, kun ylläpidosta ei ole huolehdittu. Nykyinen taloudellinen ja poliittinen ahdinko ei lupaa hyvää lähitulevaisuudessakaan. Muutos oli todella suuri kun leiriydyimme seuraavaksi Peloponnesoksen puolella pienen Mykenen kylän laidalla olevalle rauhalliselle Camping Atreukselle. Kylän pohjoispuolella, kukkulalla, Agios Ilias vuoren juurella on muinaisen Mykenen rauniot. Kaikkihan muistavat Mykeneen, jos ei muualta niin Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta. Sen mukaan Perseus, Zeuksen ja Danaen poika, perusti Mykenen ja siellä piti olla suunnattomia kultaaarteita. Heinrich Schlieman muisti tuon myytin hyvin, kun hän 1870-luvulla aloitti kaivaukset Mykenen raunioilla. Hän löysikin vanhoja mykeneläisten kuninkaiden hautoja ja kaivoi niistä esiin monia arvokkaita esineitä, mm. kultaisen kuvan kasvoista (ks. kuva alla), jonka hän luuli olevan Mykenen kuninkaan Atreuksen pojan Agamemnonin kuolinnaamion. Myöhemmin kävi ilmi, että naamio oli jonkun 300 vuotta ennen Agamemnonin aikaa eläneen kuninkaan naamio. Schlieman oli varakas liikemies ja amatööri arkeologina eikä hän ollut tinkimättömästi totuuteen pyrkivä tutkija. Niinpä osa hänen todisteistaan on osoittautunut väärennöksiksi niin Mykenessä kuin aiemmin Troijan kaivauksilla. Onneksi Schlieman oli Mykenessä vain runsaan vuoden ja sen jälkeen jatkuneella kärsivällisellä tutkimuksella on saatu paljon tietoa mykeneläisestä kulttuurista. Pronssikaudella, joskus 2000 luvulla ekr, indoeurooppalaiset syrjäyttivät esihelleeniset kansat, ja vähitellen perustivat vahvan valtakeskittymän, jonka keskuksena oli Mykenen kaupunki. Mykeneläinen kulttuuri oli dominoiva aina 1200 luvulle ekr asti. 1100 luvulla ekr koko kaupunki tuhoutui. Rauniot säilyivät kuitenkin kukkulalla tunnistettavissa aina Schliemanin aikoihin asti. Tekisi mieli, jos aikaa riittää, uudelleen paneutua kouluaikojen mieliaiheeseeni, muinaiseen kreikkalaiseen tarustoon ja historiaan, joita joskus on niin hankala erottaa toisistaan.
33 Maisema Akropolikselta Ateena on miljoonakaupunki
34 Akropolis, Kreikan suosituin turistikohde Pakollinen kuva Parthenonista
35 Erechtheionin kuusi Caryatidia Yksi siivu pilaria
36 Herodes Atticuksen teatteri Tämä on massaturismia
37 Syntagman aukiolla oli nyt rauhallista Schliemanin Mykenestä löytämä kultainen naamio
38 Mykeneläisiä kultaesineitä Muinaisen Mykenen museossa
39 Muinaisen Mykenen leijonaportti
40 Mykenen palatsien raunioita Maisema Mykenen mäeltä ja vähän historian hämärää
41 Antiikin Olympian raunioilla 28.05.2011 Alkuun Monet muistavat antiikin Olympialaiset siltä ajalta, jolloin roomalaiset, ja kerran heidän mukanaan gallialaiset Asterix ja Obelix ottivat osaa kisoihin. Mutta kisojen historia ylettyy paljon kauemmas aina 1100-luvulle ekr. Kisat alkoivat pienimuotoisina kyläjuhlina Olympiassa mutta niiden laajuus ja merkitys kasvoi vähitellen. Ensimmäiset muinaiskreikkalaisten mielestä nykymuotoiset joka neljäs vuosi pidettävät olympiakisat järjestettiin v.776 ekr. Kisojen ylin suojelija oli luonnollisesti Zeus. Vain kreikkalaisilla vapailla miehillä oli osallistumisoiokeus kisoihin. Naiset eivät päässeet edes kisa-alueelle. Viisi päivää kestävien kisojen aikana kilvoiteltiin viisiottelussa (juoksu, kiekon heitto, keihäänheitto, pituushyppy ja paini), hevosvankkureilla ajossa, 'kreikkalaisroomalaisessa' painissa sekä vapaapainissa, jossa myös nyrkkeily oli sallittu. Olympialaisissa oli myös muuta ohjelmaa, kuten runonlausuntaa, tarinoiden kerrontaa ja muuta mieltä ylentävää. Sodat ja muut naapurien väliset kahakat olivat myös olympialaisten aikana kiellettyjä. Mainittakoon, että aiemmin kehumassamme Delfissä järjestettiin samantapaisia kisoja, tosin vain joka kahdeksas vuosi. Niissä pääpaino oli tiettävästi henkisen kulttuurin puolella mutta ainakin voimistelussa ja painissa kisailtiin. Delfissäkin on vielä jäljellä samanlainen stadion kuin Olympiassa. Mutta kisoista meni vähitellen maku sen jälkeen kun roomalaisetkin saivat niihin osallistua. Mm. keisari Nero osallistui kisoihin 10 hevosen vetämillä vaunuilla, vaikka sääntöjen mukaan neljä hevosta oli maksimi. Kilpavankkuri kuitenkin kaatui, mutta silti tuomarien oli ilmeisesti henkensä säilyttääkseen julistettava heidät voittajiksi. Olympian kisakylä on todella hienossa paikassa. Erilaisia tiloja, harjoitussaleista temppeleihin, oli laajalla alueella. Aiemmin Delfin juttumme kohdalla mainittu keisari Theodosius hävitti uskonpuhdistusvimmoissaan v.394 jkr Olympian kaikki rakennukset maan tasalle ja kielsi kisat. Niitä ehdittiiin kuitenkin järjestää yli tuhannen vuoden ajan. Parissa allaolevassa Olympiassa otetussa kuvassa patsastelee muita suurempi pilari. Se pystytettiin paikalleen v.2004 jkr. Saksan arkeologinen seura lahjoitti sen Kreikalle tuona vuonna järjestettyjen Ateenan olympialaisten kunniaksi. En saanut varmistusta tietoon, mistä saksalaiset sen alunperin olivat sen hankkineet. Mutta aitoa antiikkia se on.
42 Lagkadian kaupunki Peloponnesoksella
43 Vuoristomaisemaa matkalla Olympiaan
44 Aamulla Camping Alphiosissa Olympiassa Muinaisen Olympian maisemissa
45 Pilari vuodelta 2004 jkr Olympiassa Olympiakylä raunioina
46 Yrjö antiikin Olympian raunioilla
47 Muinaisen Olympian maisemissa
48 Viimeinen kohde Kreikassa 28.05.2011 Alkuun Olimme jo aikaisemmin päättäneet aloittaa paluumatkan laivalla Patrasta Venetsiaan. Valitsimme viimeiseksi kohteeksemme luonnonkauniin syrjäisen leirintäalueen Kastro Killianissa läheltä Patraa. Vinkin saimme eräältä kymmeniä vuosia Kreikkaa koluneelta karavaanaripariskunnalta. Siellä oli kaikin puolin mukava paikka rentoutua ennen kotimatkaa. Olimme omasta mielestämme saaneet jo vähäksi aikaa tarpeeksemme muinaisista raunioista. Laivamatka Venetsiaan on suositeltava tapa palata Kreikasta ja miksei myös matkustaa Italiasta Kreikkaan. Laivassa voi asustaa omassa matkailuajoneuvossa, johon saa matkan ajaksi sähköt. Karavaanikannelta on voi saada paikan, josta on hieno näköala merelle ja siellä on vessat ja suihkut matkustajien käytettävissä. Ison laivan muutkin palvelut olivat camping on board matkailijoiden käytössä. Parasta on tietenkin hinta. Esimerkiksi meidän tapauksessa kustannukset olivat alle kolmasosan suunnilleen yhtä pitkän laivamatkan Travemundestä Helsinkiin kustannuksista ja tietenkin oleellisesti pienempiä kuin automatkan kustannukset. Alla on yksi kuva mereltä Albanian karusta vuoristoisesta rannikosta ja toinen jo aikaisemmin menomatkalla vastaavalla kohdalla Albanian korkealta rantatieltä ottamamme kuva, jossa merellä näkyy ehkä samalla reitillä oleva laiva. Camping Fournia Beach
49 Camping Fournia Beach
50 Kefalonia Kastro Killianilta nähtynä Reippailemassa rannalla
51 Tuikku tykkää Joonian merestä Lähdössä m/s Olympia Palacella Patrasta Venetsiaan
52 Albanian karua rannikkoa laivasta kuvattuna Laiva Albanian korkealta rannalta kuvattuna
53 Paluumatka Suomeen 12.06.2011 Alkuun Ajatus matkustaa laivalla Venetsiaan osoittautui erinomaiseksi. Sekä aikaa että rahaa säästyi. Oli mukava saapua aamulla pirteänä Venetsiaan. Lähin leirintäalue, Camping Venezia, joka oli hiljattain kokonaan renovoitu sijaitsi Mestren puolella lyhyen bussimatkan päässä itse Venetsian saaresta. Siellä mekin tallustelimme jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää monien muiden turistien tavoin. Meille tämä oli ensi visiitti. En ryhdy tässä sepittelmään mitään sen enempää Venetsiasta. Emme käyneet yhdessäkään museossa emmekä yhdenkään palatsin sisätiloissa, joissa kyllä riittäisi ihmeteltävää. Aina jää jotain seuraavaan kertaan. Muutama tavanomainen turistikuva on liitetty oheen. Venetsia on ilman muuta milenkiintoinen paikka, jossa turistien joukot kuuluvat kiinteästi katukuvaan siinä missä suuret puluparvetkin. Venetsian jälkeen ajoimme kutakuinkin suorinta tietä kotiin pysähtymättä minnekään pitemmäksi aikaa. Monet leirintäalueet matkalla olivat mielenkiintoisia ja luonnonkauniita paikkoja. Yhteenvetona voimme todeta, että tämän kertainen matkamme oli monipuolinen sekä maisemien ja luonnon kokemuksena, historialliselta anniltaan että tämän hetken tilanteen ymmärtämisen kannalta. Kreikan kriittisestä taloustilanteesta kuulimme muutamia mielenkiintoisia analyysejä tavallisten valveutuneiden kansalaisten näkökulmasta. Juuri he saavat todennäköisesti maksaa raskaasti vuosikausia jatkuneen löperön politiikan synnyttämää velkaa. Näiden analyysien esittelemiseen ei näillä sivuilla ole syytä ryhtyä. Kaikkien tämän reissun leirintäalueiden positiot saa näkyviin Google Earth ohjelmalla kartalle tästä. Kiitoksia mielenkiinnosta. Ehkä palaamme vielä asiaan. Uuden ulkomaille suuntautuvan reissun suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu. Hyvää kesänjatkoa Terveisin Yrjö, Camilla ja Tuikku
54 Albanian karua rannikkoa Piazza San Marco
55 Piazza San Marco
56 Canal Grande Asunnot koristellaan mahdollisuuksien mukaan
57 Gondolierit tauolla Ponte de Rialto
58 Arcon leirintäalueella Dolomiiteilla Vaunupaikalta laajakulmalla
59 Pitemmällä polttovälillä. Löydätkö kaikki kapuilijat? Vielä pitemmällä polttovälillä
60 Torbole, Garda-järven pohjoispäässä Garda järven pohjoispää, surfareiden paratiisi
61 Garda-järven maisemia Salon kaupungin rantapromenaadilla Garda-järven rannalla
62 Camping Frazlhof, Söll, Itävalta
63 Maisemaa leirintäalueelta Lasillinen virkistävää lenkiltä palattaessa
64 Portti Hansastadt Lybeckiin Tyypillistä katukuvaa Lyypekistä
65 Lyypekistä ostetamme mieluummin marsipaania kuin metwurstia 12. kannella jossain Öölannin kohdalla Takaisin alkuun