Joh.20:19-31 Joh.20:19-31: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 20. Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. 21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." 22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." 24. Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. 25. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." 26. Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28. Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." 30. Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. 31. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. Viikko sitten vietimme pääsiäistä. Kun Japanissa toivotamme toinen toisillemme: Hyvää pääsiäistä, sanomme: Onneksi olkoon pääsiäisen johdosta. Jos jokin - niin juuri pääsiäinen on sellainen tapahtuma, jonka johdosta meillä on syytä onnitella toinen toisiamme. Uudesta testamentista näemme, että juuri pääsiäisen tapahtumat, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, olivat alkuseurakunnan julistuksen keskus. Esim. Paavali sanoo tästä asiasta (1. Kor.15:3: Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, Hänet haudattiin, Hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin on kirjoitettu. Tämän jälkeen Paavali kertoo miten varma tuo ylösnousemus on, miten monet kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.
Siis Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat alkuseurakunnan julistuksen ydinasia. Miksi? Jos Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus eivät olisi historiallisia tapahtumia, ei olisi mitään järkeä olla kristitty. Ei olisi pelastusta - syntien anteeksisaamista! Ei olisi pääsyä ruumiin ylösnousemukseen! Ei olisi pääsyä iankaikkiseen elämään! On niin kuin Paavali sanoo samassa 1. Kor. 15:ssä luvussa: Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Uuden Testamentin kuvaukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat hyvin asiallisia ja luotettavia. Siellä ei yritetä kuvailla Jeesuksen haudasta nousemista tai sitä miten Jeesuksen ruumis muuttui kirkkauden ruumiiksi. (Monissa myöhemmin kirjoitetuissa legendoissa kuvataan erityisesti tällaisia asioita.) Mutta Uudessa Testamentissa on kerrottu jotakin kouriintuntuvampaa: Siellä on kerrottu niiden kokemukset, jotka löysivät haudan tyhjänä ja niiden kokemuksia, jotka kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Meillä on tänään tekstinä kuvaus kahdesta tällaisesta ylösnousseen kohtaamistilanteesta. Jeesuksen ylösnousemuspäivän iltana opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana. He olivat ällistyneitä uutisista, että hauta oli tyhjä ja siitä, että jotkut jopa väittivät nähneensä Jeesuksen. He olivat lukinneet ovet, koska he pelkäsivät. Ja yhtäkkiä Jeesus seisoo siinä heidän keskellään. Luukas kertoo tästä tilanteesta, että opetuslapset ensin pelästyivät, koska he luulivat näkevänsä aaveen, mutta Jeesus sanoi heille mm. @Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani; minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.@ Tiedämme eri kuvauksista, että Jeesuksen ylösnousemus-ruumis erosi jotenkin hänen aiemmasta ruumiistaan: Hän saattoi hetkessä kadota näkyvistä. Hän saattoi tulla huoneeseen ovien ollessa lukitut. Joissakin tilanteissa opetuslapset eivät heti tunnistaneet häntä. Jeesus ilmestyi hyvin monissa eri paikoissa lyhyen ajan sisällä: Näyttää siltä, että aika ei enää rajoittanut häntä.
Ja kuitenkin Jeesuksella oli tuossa ylösnousemusruumiissa naulojen jäljet käsissään. Ja ruumis oli todellinen kosketeltava ruumis. Kun Paavali kuvaa meidän tulevaa ylösnousemus-ruumistamme, hän sanoo siitä mm. että ero tähän ruumiiseen verrattuna on jotakin sen tapaista kuin kun kylvetään siemen ja siitä nousee kasvi. Hän sanoo myös, että @kylvetään vähäpätöisyydessä nousee kirkkaudessa@. Koska me Raamatun mukaan saamme Jeesuksen kirkkauden ruumiin kaltaisen ruumiin, sopinee tämä kuvaus myös Jeesuksen ylösnousemusruumiiseen. Päivän tekstissämme Johannes kertoo kuten Luukaskin, että Jeesus näytti heille kätensä ja kylkensä. Mutta Johannes ei kerro tästä Jeesuksen kohtaamisesta kaikkia yksityiskohtia, jotka on mainittu Luukkaan evankeliumissa. Sitä vastoin Johannes kertoo jotain mitä Luukas ei ole maininnut. 21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Jeesus sanoi uudelleen rauha teille. Vaikka sanonta @rauha teille@ oli tuohon aikaan myös tervehdys, niin tässä tilanteessa se ei ole voinut olla pelkästään sitä, koska Jeesus sanoo sen uudestaan. Olisi aika outoa, jos minä juteltuani jonkun kanssa, sanoisin yhtäkkiä kesken puheittemme @hyvää päivää@. Miksi Jeesus sanoo uudestaan: @rauha teille@. Mitä nämä sanat tarkoittavat? Ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: @Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.@ (Joh.14:27) Millainen tämä Jeesuksen antama rauha on? Room. 5:1: @Kun nyt Jumala on tehnyt meidät vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.@ Tuo rauha Jumalan kanssa, tarkoittaa oikeaa, eheää suhdetta Jumalaan. Jeesuksella oli aina oikea, eheä suhde Isään ja sovitustyönsä kautta hän asettaa meidät tuohon samaan asemaan. @Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.@ Koska opetuslapset, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, olivat päässeet oikeaan suhteeseen (rauhaan) Jumalan kanssa, niin Jeesus lähettää heidät.
Tässä käytetään kahta eri lähettää -verbiä: Kun Jeesus puhuu siitä, että Isä on lähettänyt hänet, hän käyttää verbiä @apestalken@, joka sisältää ajatuksen erottamisesta tehtävään. Ja kun Jeesus sanoo, että hän lähettää opetuslapset, hän käyttää verbiä @pempo@, jota käytetään puhuttaessa sanansaattajan lähettämisestä. Samalla tavalla kuin Isä oli lähettänyt Jeesuksen suorittamaan pelastustyötä, Jeesus lähettää omansa kertomaan tästä pelastuksesta. 22-23: " 22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." Opetuslapset tarvitsevat Pyhän Hengen voidakseen julistaa syntien anteeksisaamista Jeesuksessa. Kun Johannes on kertonut lyhyesti tuosta Jeesuksen ensimmäisestä ilmestymisestä koko opetuslapsijoukolle, hän siirtyy kertomaan tapauksesta viikkoa myöhemmin. Jostain syystä yksi opetuslapsista, Tuomas, ei ollut paikalla, kun Jeesus ilmestyi opetuslapsijoukolle ylösnousemuspäivän iltana. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle tapahtuneesta. Mutta Tuomas sanoi: @En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.@ Tuomasta kutsutaan usein epäilijäksi, mutta ei hän ainoastaan epäillyt. Hän ei uskonut lainkaan toisten puheita. 26-29.." 26. Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28. Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Jeesus puhuu Tuomaalle kuin sellainen, joka on ollut paikalla kuulemassa Tuomaan jokaisen sanan.
Jeesuksen sanat ja Jeesuksen näkeminen vavisuttaa Tuomasta niin että hän huudahtaa: @Minun Herrani ja Jumalani@ Näin Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi uudestaan ja uudestaan, osoittaen että hän oli noussut ruumiillisesti kuolleista. Ja ruumiin omistaen, ihmisenä, Ihmisen Poikana, Jeesus sitten palasi kirkkauteen. Siihen kirkkauteen, joka hänellä oli ollut Jumalana iankaikkisesti. Niin kuin Jeesus juuri ennen kuolemaansa rukoili: @Isä kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.@ (Joh.17::5). Nyt Jeesus toimii täällä Pyhän Hengen välityksellä, mutta tulee hetki jolloin hän tulee Ihmisen Poikana, tuossa kirkkauden ruumiissaan, kaikkien nähden, takaisin. Ja tuo hänen tulonsa on jokaisen Jeesuksen oman odotus. (Fil. 3: 20-21) @Mutta me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me odotamme pelastajaksi herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.@ Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus valmisti meille näin täydellisen ja valtavan pelastuksen, Johannes sanoo tekstissämme, että syy, miksi hän kirjoitti evankeliumin on, että me uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että meillä, kun uskomme, olisi elämä hänen nimensä tähden. Sen kautta, että Jumala tuli lihaksi (meidän kaltaiseksemme ihmiseksi) ja että tämä ihmiseksi tullut Jumala kuoli (otti syntimme omaan ruumiiseensa) ja ylösnousi, me saamme elämän, kun uskomme (turvaudumme) häneen.