1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA Joh. 20:19-31

Transkriptio

1 1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA Joh. 20: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 20. Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. 21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." 22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." 24. Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. 25. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." 26. Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28. Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." 30. Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. 31. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. Ylösnousemuksen tosiasia ja ylösnousemususko Moni epäilijä haluaisi uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta kokee, ettei pysty siihen. Vaivaavatko epäilykset kenties Sinuakin? Olin pitämässä englannin ryhmää japanilaisille lukiolaisille. Sen päätteeksi luimme Raamatusta, että Jeesus on noussut ruumiillisesti haudasta ja elää tänään. Kun eräs tyttö kuuli tämän, hän purskahti nauruun ja sanoi: Uskotteko te kristityt todellakin jotain noin hullua! Pyysin häntä sitten miettimään, mitä se merkitsisi, jos se olisi todellakin totta. Siinä tapauksessahan Jeesuksen kärsiminen ja kuolema ristillä avaisivat meille todellakin syntien anteeksiannon ja pääsyn Jumalan rakkauden sydämelle asti. Edelleen Jeesuksen kaikki puheet olisivat totta, Hän olisi Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä. Silloin elämä Häntä varten antaisi meille tarkoituksen. Myös ihmissydäntä raastavaan kuoleman pelkoon löytyisi vastaus. Jeesus Kristus kykenisi antamaan myös muille iankaikkisen uuden ylösnousemusruumiin. Hetken mietittyään tämä epäilijäkin tajusi, että ihmisen syvimpiin kysymyksiin ei löydy mitään todellista ratkaisua ilman ylösnousemuksen tosiasiaa. Lopulta hän sanoi: Minäkin haluan uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen! Pääsiäisen tapahtumat kertovat, että ensimmäiset Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen epäilijät olivat Hänen omat opetuslapsensa. Tekstimme kertoo, että evankeliumit on kirjoitettu meitä varten, että niiden totuudellinen todistusaineisto saisi meidät vakuuttuneeksi Ylösnousseen läsnäolosta ja auttaisi meidät yhteyteen elävän Herran kanssa. Herraan turvautuvan elämässä toteutuu silloin Jeesuksen lupaus: Koska minä elän, tekin tulette elämään. (Joh.14:19) Jos siis haluat päästä uskomaan ylösnousseeseen Kristukseen, käy tutkimaan Uuden 1

2 Testamentin sanaa avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Herra on mahdollista edelleen kohdata, koska Hän puhuu omalle tunnollesi Sanansa kautta. Häneltä on mahdollista saada todisteet siitä, että Sinäkin saat syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän Hänen yhteydessään - aina lopullista ruumiin ylösnousemusta myöden. Rauha teille! Uutinen Jeesuksen ylösnousemuksesta oli koonnut pelokkaat opetuslapset yhteen lukittujen ovien taakse. Sitten yhtäkkiä ylösnoussut Herra olikin heidän keskellään. Kaikki he tunsivat Hänet. Hän ilmestyi heidän keskelleen yliluonnollisella tavalla. Ovi oli lukossa, mutta Hän oli siinä. Sitten Hän puhutteli heitä käyttäen tavallista, päivittäistä ja tuttua tervehdystä: Rauha teille! Tähän tervehdykseen sisältyi valtaisa viesti: Olen hankkinut teille iankaikkisen rauhan sovittamalla syntinne ristin puulla. Olette vapaat syyllisyydestä. Olette saaneet kaiken anteeksi! Teidän ei tarvitse pelätä. Sitten Jeesus toisti tervehdyksensä, sen saman ja tavallisen: Rauha teille. Mutta nyt tervehdys on liitettävä saumattomasti jatkoon: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät." Herra halusi jakaa heille nyt myönteistä rohkeutta ajatellen sitä tehtävää, johon Hän heidät oli kutsunut. Herra halusi palauttaa heidät tajuamaan sen tehtävän ja vastuun, jonka Hän oli heille uskonut. Hän oli valinnut heidät sanan viejiksi, lähettiläikseen. Mutta Jeesuksen kuoleman näkeminen oli epäilemättä vienyt heiltä tyystin näyn maailman valloittamisesta. Heti ensimmäisestä ilmestymisestään asti ylösnoussut Herra palautti heidät kohtaamaan tehtävänsä maailmassa. Rauha teille. Niin kuin Isä on uskonut kaiken vallan Minun käsiini, niin Minä nyt lähetän teidät tämän saamani vallan alaisina suorittamaan Minun tehtäviäni maailmassa. Hänen valtansa suurimmat merkit Hän osoitti omilleen näyttäessään heille käsiensä ja kylkensä haavoja. Uskoisin, että Hänen nuo lävistetyt kätensä olivat heidän yllään, kun Hän antoi toimeksiantonsa. Herra ei kutsunut heitä helpolle tielle. Kun Isä lähetti Hänet, haavat olivat Hänen arvonmerkkinsä. Kun he nyt pääsisivät osalliseksi uudesta ylösnousemuselämästä, heidät kutsuttaisiin kulkemaan ristin tietä, joka on samalla aina myös ylösnousemuksen tie. Sitten annettuaan lupauksen Pyhästä Hengestä Jeesus antoi omilleen valtuutuksen tehtäväänsä: Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joilta te kiellätte synninpäästön, ne jäävät syntiensä tuomion alle." Onko minulla pelkästään sen perusteella, että olen Kristuksen lähettämä, oikeus sanoa yksittäiselle sielulle: Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu? Vastaus kuuluu: Kyllä. Kenelle minulla sitten on oikeus julistaa synninpäästö? Kenelle tahansa, niin miehelle kuin naiselle, niin lapselle kuin aikuiselle, nuorelle kuin vanhukselle, joka syntinsä tajuten kääntyy katumuksessa Jumalan puoleen ja uskoo Jeesukseen Kristukseen. Epälukuisia kertoja olen niin tehnyt. Olen saanut katuville ja syntinsä tunnustaville julistaa: Jeesuksen nimessä ja veressä sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu. Mutta on myös tullut tilanteita, joissa jonkun sydän on ollut ylpeyttä täynnä tai hän ei ole halunnut luopua synnin harjoittamisesta, että minun on ollut pakko sanoa hänelle: Sinun syntejäsi ei anneta anteeksi, ne pidätetään, ne jäävät sinuun siihen asti, kunnes taivut parannukseen. Viikon väliaika Tuomas ei tullut muiden joukkoon. Vasta myöhemmin viikon aikana hän meni heidän 2

3 luokseen ja he ottivat hänet avosylin vastaan ja kertoivat hänelle uutisen Jeesuksen ilmestymisestä. Epäilemättä he kertoivat Tuomakselle kaiken yksityiskohtia myöten, myös sen, miten Jeesus oli näyttänyt heille haavansa. Mutta Tuomas kieltäytyi uskomasta kuulemaansa ilman todisteita: Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä, pistä sormeani naulojen sijoihin ja kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Toinen ilmestyminen kahdeksantena päivänä Kahdeksan päivän kuluttua hänen opetuslapsensa olivat taas huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssaan. - edelleen epäuskon vallassa, mutta kuitenkin heidän keskellään. Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille! Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, - Jeesus tarjosi Tuomaalle samat todisteet kuin mitä muut olivat saaneet ja mitä hän oli vaatinut. Mutta sitten Jeesus varoitti häntä: Älä ole epäuskoinen, vaan uskova. Epäily vai epäusko Tuomaskin epäili toisten opetuslasten todistusta Jeesuksen ylösnousemusihmeen edessä. Hän pyysi Jeesukselta, mitä hänen ei olisi pitänyt pyytää, nimittäin näyttöä. Niin tehdessään ja tehdessämme asetamme itsemme ja oman kokemuksemme kaiken mitaksi ja korotamme itsemme Jumalan yläpuolelle ja itse asiassa aliarvioimme Jumalan Sanaa ja niitä muita todisteita, jotka Jumala on jo meille antanut: uskovien todistusta ja omantunnon todistusta. Kun kohtaamme epäilyjä ja taisteluja, teemme viisaasti, jos suuntaamme sydämemme silmät Ylösnousseen Jeesuksen haavoihin, niin kuin Tuomas epäilyjensä keskellä viisaasti teki. Tulemme koko iankaikkisuuden taivaassa katselemaan Jeesusta, jonka kädet, jalat ja kylki ovat haavoitetut. Siksi meidän on hyvä pyrkiä katselemaan niitä jo nyt sydämessämme. Jeesuksen haavat ovat Hänen rakkautensa merkit: "Nämä minä sain kärsiessäni sinun Puolestasi. En voi unohtaa sinua. Keihään kärki piirsi sinun nimesi sydämeesi, kertovat Jeesuksen haavat. Niistä voimme tunnistaa myös, että juuri se Jeesus, joka naulittiin ristille, on noussut ylös ja että Isä hyväksyi Jeesuksen sovitusuhrin puolestamme. Haavat puolustavat meitä nyt taivaassa Isän edessä. Ne vakuuttavat meille myös sen, että Jeesus ymmärtää, mitä tuska on. Kun epäilyksen aallot hyökyvät ylitsesi, tutki Jeesuksen kärsimystietä, mietiskele raamatunkohtia, jotka puhuvat Hänen tuskistaan. Jeesuksen haavojen katselu antaa myös voimaa voittaa kiusauksia, uutta voimaa ja intoa tehtäviemme suorittamiseen. Ylösnousseen Jeesuksen haavat ovat tehneet monen valmiiksi käymään kuolemaankin Hänen nimensä tähden. Katsomalla Jeesuksen haavoihin voi sinunkin sydämestäsi nousta tunnustus: 'Minun Herrani ja minun Jumalani!' Saat yhtyä Tuomaan uskon ihmettelyyn, iloon, nöyrään riippuvuuden tunnustukseen, uskontunnustukseen ja ylistykseen. En minä, ei minun kokemukseni, ei minun tahtoni, vaan Sinä, Sinun Sanasi ja Sinun tahtosi. Olet Herra kaikkeni!" Autuas usko Jeesus antoi tunnustuksen Tuomaan uskolleen sanoessaan: Sen johdosta, että minut näit, sinä uskot. Ja sitten Hänen huuliltaan lähti viimeinen autuaaksi julistus: Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" 3

4 Kenestä Hän oikein puhui. Muista kymmenestä opetuslapsestako? Ei toki. Hehän olivat myös nähneet ja uskoneet sen perusteella. Ylösnousseen Kristuksen silmät suuntautuivat niihin lukemattomiin ihmisiin, jotka sukupolvien saatossa tulisivat uskomaan Häneen vaikka eivät saisikaan Häntä nähdä. Herra julisti autuaaksi, onnelliseksi oman seurakuntansa, jonka usko Häneen perustuu Pyhän Hengen työhön Sanan kautta. Yksi heistä on Itä-Fukuyaman ev.lut. seurakunnan rouva Shouko Watanabe. Hän kertoo uskon ihmeen syntymisestä näin: Esimerkki uskon syntymisestä "Minut kastettiin vuonna Silloin en ollut vielä naimisissa. Kasvoin tyypillisessä japanilaisessa kodissa, joka oli siis buddhalainen, mutta kotini ei ollut erityisen innokkaan tai tiukan buddhalainen. Mutta toki kävimme uutena vuotena shintolaisessa temppeleissä ja kesän obon-juhassa haudoilla suorittamassa buddhalaisia menoja. Ympäristössämme oli paljon buddhalaisia epäjumalia ja olin kiinnostunut kiinalaisesta ennustelusta. Kimmoke kasteelleni muodostui siitä, että kotimme lähellä oli kristillinen kirkko ja aloin käydä siellä pidetyssä englanninkielen opetusryhmässä. Kielen opetuksen jälkeen annettiin myös Raamatun opetusta, jota kuuntelin ilman suurempia vasta-asenteita, koska olin käynyt kristillispohjaista koulua. Siihen aikaan olin siis naimaton ja kiinni työelämässä. Olin tietyllä lailla vapaa, koska minulla oli rahaa, vapaa-aikaa sekä ystäviä. Olin terve eikä minulta oikeastaan puuttunut mitään. Silti jostain syystä koin syvää sisäistä väsymystä. En itsekään ymmärtänyt mistä se johtui, mutta koin, että olisi tuskallista elää koko pitkä elämä sellaisessa tilassa. Raamattuopetuksesta sain tietää, että ihmisellä on synnynnäinen syntisyys. Mutta enemmän kuin tuo perisynti minua kiusasivat sellaiset synnit, joita hellin sydämessäni toisia ihmisiä kohtaan. Niitä olivat kateus, mustasukkaisuus, arvostelumieli ja tyytymättömyys. Kun havahduin noiden syntien valtaan elämässäni, aloin inhota itseäni. Psalmin 32 jakeessa 3-4 sanotaan: "Kun minä vaikenin synnistäni, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana päälläni. Minun elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä." Lukiessani sitä tajusin, että siinä puhutaan minun asioistani ja hämmästyin. Tajusin, että ne synnit, joita olin salannut Jumalalta, painoivat raskaasti molemmilla hartioillani. Kun minulle selitettiin, että synnit saa anteeksi pelkästään uskomalla Jeesukseen Kristukseen, mietin, mahtoiko synneistä päästä noin helpon tuntuisella tavalla. Mutta kun toisaalta syntini painoivat raskaasti ja kun 2. Korintolaiskirjeen 5. luvun jae17 "Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, ja uusi on tullut tilalle." veti minua voimakkaasti puoleensa, päätin antaa kastaa itseni. Japanissa moni kristillisen kasteen ottava joutuu kokemaan voimakasta vastustusta perheensä taholta. Minun kohdallani vastustus oli onneksi vähäistä. Sen jälkeen vanhempanikin alkoivat tulla silloin tällöin kirkkoon. Isäni kävi pitkää kirkossa antamatta kastaa itseään, mutta viimein hänet kastettiin. Äidiltä meni vielä vuosia. Vasta hiukan ennen kuolemaansa hänkin pääsi osalliseksi kasteen armosta. Vaikka nytkin ajoittain koen levottomuutta ja väsymystä, saan kaikki asiat jättää Herran käsiin ja sydämen taakka kevenee eikä tarvitse jäädä pitkäksi aikaa synkkään tilaan. Se johtuu siitä, että minulla on toivo: Lopulta kuitenkin pääsen ihmeelliseen taivaalliseen valtakuntaan ja saan olla ikuisesti Jeesuksen kanssa. Haluan tästedeskin jättää tulevaisuudesta huolehtimisen ja vaeltaa Jeesuksen Kristuksen valossa. 4

5 Myös Sinua Herra tahtoo auttaa uskoon Jos Sinulla on aitoja vaikeuksia uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen, niin muista, että Jeesus ei jättänyt Tuomasta epäilyjensä, epäuskonsa ja ahdistustensa keskelle. Herra tiesi ja näki Tuomaan ajatukset ja niiden syvimmät syyt. Jeesus vastasi niihin näyttämällä ylösnousemusruumiinsa haavojen jälkiä. Niissä Tuomas näki todisteen Jeesuksen käsittämättömän syvästä rakkaudesta häntä pelkuria, epäuskoista ja syntistä miestä kohtaan. Jeesuksen haavat olivat hänen syntiensä tähden lyödyt. Ylösnousemuksen tosiasia julisti Tuomakselle: Sinun tähtesi tämän tein. Velkasi on maksettu. Syntisi on lopullisesti sovitettu. Sinä saat kaiken anteeksi. Ylösnousseen Jeesuksen haavojen todistuksen perusteella saan julkistaa Sinulle, joka tunnet oman syntisi niin kuin Tuomaskin: Herran haavoissa on Sinun syntisi annettu anteeksi! Käy Herran rauhaan. Armahdettuna saat sitten julistaa muillekin armoa sen Herran valtuuttamana, joka on Sinunkin Herrasi ja Sinunkin Jumalasi. 5